Matkustaminen Noora H:sta

Rantalomalla Paroksella

Noora H.

Minusta on ihana lukea matkakertomuksia, joissa kerrotaan kokonaisista matkapäivistä. Mitä syötiin aamupalalla, millaisissa vaatteissa kaupungilla taivallettiin, mistä löytyivät parhaat lounapizzat ja millainen fiilis kaupungissa oli. Rantalomilta sellaisia on vähän hankala kirjoittaa, kun päivät muodostuvat aurinkorasvan levittämisestä ja kirjan sivujen kääntämisestä. Lounaatkin ovat yleensä läheisestä rantabaarista napattuja club sandwicheja. Mikähän siinä muuten on, että club sandwicheja tulee syötyä kaikilla rantalomilla?

Alunperin saarihyppelyksi suunnitellusta Kreikan reissustamme tuli perinteinen rantaloma, kun matka lyheni ja suunnitelmat muuttuivat. Vietimme koko loman Paroksella, joka on noin 4 tunnin lauttamatkan päässä Ateenasta ja Kykladien laivaliikenteen solmukohtia. Sieltä pääsee siis helposti muille saarille, jos saarihyppely kiinnostaa, mutta välttämätöntä se ei ole. Paros oli todella kaunis saari ja tekemistä riitti hyvin viikoksi.

Paroksen “pääkaupunki” on Parikia, jossa laivat pysähtyvät. Parikian satama on ruma, ruuhkainen ja kuuma. Laivojen saapumisaikaan liikenne on kaoottista ja satamatyöntekijät yrittävät epätoivoisesti ohjata laivoista purkautuvia ihmisiä.

Olin lukenut etukäteen, että satamissa olisi vastassa mummoja, joilta voisi vuokrata huoneen parilla kympillä. Paroksen satamassa majoituksen tarjoajat näyttivät koostuvan partasuisista keski-ikäisistä miehistä, jotka heiluttelivat halpojen hotellien kylttejä.

Yllättävän monet näyttivät tulevan myös retkeilemään ja kävelimme muutaman teltta-alueen ohi. Mietin, mitenköhän teltat viilennetään lähes 40 asteen helteessä?

Parikian söötti vanhakaupunki alkaa heti sataman takaa. Talot ja kujat ovat kuin postikortista, kauniita maisemia on siis muuallakin kuin Santorinilla. Parikiasssa on paljon turisteja, mutta vanhakaupunki on säästynyt vilkkuvaloilta, kuvallisilta ruokalistoilta ja pahimmilta krääsäkojuilta. Kaupunki herää eloon myöhään illalla, ensimmäisinä iltoina menimme syömään kahdeksan maissa ja saimme syödä lähes kahdestaan. Loman edetessä siirsimme illalliskellojamme ja loppulomasta menimme syömään vasta kymmeneltä, yllättävän nopeasti vatsa siihen tottui.

Eikä Parikia ole vain aikuisille suunnattu kaupunki, lapsetkin olivat menossa mukana illan pimetessä. Vauvat nukkuivat tyytyväisenä iltaunia vaunuissa ja leikkikentät heräsivät eloon kun lämpöasteet laskivat.

Parikiassa asuimme Hotel Akrotirissa. Hotelli sijaitsee noin parin kilometrin päässä Parikian kaupungista, joten aivan kaupungin keskustassa se ei ole.

Kaupungista menee hotellille rannan kautta kulkeva oikopolku, jota pitkin matka taittuu kävellen nopeasti, mutta meiltä oikopolku jäi testaamatta. Oikopolun varrella on nimittäin talo, jossa asustelee kolme järjettömän isoa ja kovaa haukkuvaa koiraa. Koirat olivat vapaina eikä talon edustalla näyttänyt olevan minkäänlaisia aitoja, en jäänyt asiaa tarkemmin tutkimaan, vaan käännyin nopeasti kannoillani kun koirat lähtivät minua kohti. Hotellilta vakuuteltiin, että koirat vain haukkuvat, mutta olen sen verran arkajalka, että kiersin mieluummin kiltisti tietä pitkin Parikian kaupunkiin.

Akrotiri on niitä harvoja Parikian keskustan lähellä sijaitsevia hotelleja, joissa on uima-allas. Uima-allasta ei välttämättä tarvitse, sillä Paroksella rantoja piisaa, mutta halusimme parille ensimmäiselle päivälle altaan. Mikään ei nimittäin ole parempaa kuin se, että valuu laiskasti aamiaiselta altaalle ja poistuu sieltä vasta pimeän tullessa.

Hotellin huoneet olivat todella siistit, aamiainen hyvä ja palvelu erinomaista. Ainoa, mistä annan hieman miinuspisteitä on sijainti. Jos sinulla on auto tai jaksat kävellä, niin sijainti ei ole ongelma, mutta ilman autoa en esimerkiksi pienten lasten kanssa täällä asuisi.

Pikavinkit Parikiaan:

Syö Ravintola Levantis. Minulle vinkattiin Instagramissa ravintola Levantiksesta, joka oli todella hyvä. Kreikkalaista modernilla otteella tarjoilevassa ravintolassa oli ihanan raikkaita annoksia ja hyvä palvelu. Jätä tilaa jälkkärille, suklaakohokas on tajunnanräjäyttävä.

Juo Drinkkibaari BeBob. BeBobissa on kiva sisustus, ihana kattoterassi ja hyviä drinkkejä. Tule tänne aperitiiveille ja juo drinkkisi kattoterassilla auringonlaskua ihaillen. Henkilökunnasta muuten huomaa, että hipsterit ovat löytäneet tiensä myös pienille saarille. Parikiasta löytyy jopa parran muotoiluun erikoistunut parturi, jonka on sisustus ei eronnut lainkaan Nykin vastaavista puodeista.

Herkuttele Vanilla Gelateria. Vanhastakaupungista saa erinomaista jätskiä. Itsetehdyt jäätelöt ovat niin hyviä, että yhden pallon syötyäsi käyt tilaamassa myös toisen.

Shoppaile Yria Ceramics Paros. Liike myy keramiikan lisäksi myös kivoja sisustusjuttuja. Putiikki muistuttaa valikoimaltaan helsinkiläistä sisustuskauppa Nougata. Löytyy vanhastakaupungista.

Purjehdus

Myydään (ihana) purjevene

Noora K.

Kyllä, ihan totta. Rakas Fenimme etsii uutta kotia, hyvää ja rakastavaa sellaista. Olemme päättäneet vaihtaa isompaan veneeseen. Fenillä on ollut mahtavaa aloittaa purjehdusharrastus, se on helposti hallittava ja erittäin merikelpoinen. Omat taitomme ovat aina loppuneet rutkasti ennen kuin veneen ominaisuudet.

Tekniikka ja faktat:

– Avance 24 vm. 1981, suunnittelija Peter Norlin
– Pituus 24 jalkaa eli 7,46 metriä
– Syväys 1,5 metriä
– Paino 2,5 t
– Isopurje, dacron, ylin läpilatta, Meripurje, 2003
– Rullagenoa 2011, WB-sails, Furlex 200S-rullalaitteella
– Spinaakkeri, Meripurje, 2004
– Kone Yanmar 1GM10 SD20-vetolaitteella ja Martec-makeavesijäähdytyksellä 2001
– Kaksilapainen Flex-O-Fold-taittolapapotkuri
– Ebersprächer D2-lämmityslaite 2001, puhallusaukot salongissa ja keulapiikissä
– Navman Multi 3100 loki/kaiku 2005, näyttöyksikkö uusittu 2014
– Kaksiakkujärjestelmä latausreleellä, AGM-akut, 2014
– Makeavesijärjestelmä sähköpumpulla
– Origo-keitin kahdella polttimella
– Garmin-plotteri
– Waeco-kompressorijääkaappi verkkolaitteineen
– Kaikki köydet hyvässä kunnossa ja säännöllisesti vaihdettuja
– Katsastettu joka vuosi ja säilytetty hallissa kaikki talvet, jotka vene on ollut meillä
– Teak-sisustus
– Salongissa Lagoon-pöytä, jonka saa myös istuinkaukaloon
– Septivessa imutyhjennyksellä
– Vanha, mutta toimiva Decca VHF
– LED-kulkuvalot.

Tunne:

Tällä veneellä on tehty monta ihanaa retkeä. Olemme käyneet niin itäisellä Suomenlahdella kuin Saaristomerelläkin, luonnonsatamissa ja marinoissa. Fenillä pärjää kolmisen päivää mainiosti ilman sähköä ja palveluita – akku riittää, fiksusti pakattuna jääkaappitila riittää kolmen päivän eväisiin ja septiin mahtuu. Tällä syväyksellä pääsee todella monipuolisesti luonnonsatamiin ja yleensä löytyy aina joku kolonen, johon pikkuinen 24-jalkainen mahtuu.

Salongin pöydän saa myös kannelle, joten fiiliksen mukaan voi ruokailla ulkona tai sisällä. Pentteri eli keittiö on tuollainen ulosvedettävä malli eli penkin saa myös täyspitkäksi, kun pentterin työntää omaan koloonsa. Origon liesi käy Marinolilla. Keulapiikkiin mahtuu myös 187 cm pitkä mieheni nukkumaan jalat suorana. Sitloodakin on tilava, vaikka vene on pieni. Tämä on meidän mielestämme ollut tärkeää, koska ulkonahan purjehtiessa pääasiassa ollaan.

Feni on helposti hallittava ja sitä voi mainiosti purjehtia myös yksin. Se nousee hienosti tuuleen ja voittaa vauhdissa aina kokotoverinsa, joskus isompansakin. Se herättää hyvää mieltä satamissa ja moni tulee kertomaan, kuinka heillä on ollut juuri tällainen vene harrastusta aloittaessa. Fenissä on juuri oikea fiilis. Oikea fiilis on iso asia, koska ei purjehduksessa kyllä mitään järkeä ole. Täyttä tunnetta alusta loppuun koko harrastus.

Retkipurjehduksessa hienointa on, että pääsee näkemään Suomen kauneimpia paikkoja. Sellaisia, joita ei näe mistään muualta kuin vesiltä käsin. Kun purjeet on nostettu ja kone sammutettu, on hiljaista. Kuuluu vain luonnon ääniä. Purjevene ottaa aallot vastaan pehmeästi.

Niitä näitä kysymyksiä ja vastauksia purjehdusharrastuksesta täällä.

Purjehduksesta koiran kanssa täällä.

Paljon, paljon asiaa purjehduksesta, satamista ja itse veneestä vanhassa blogissani.

Feniä saa tulla katsomaan vaikka heti, mutta uuteen kotiinsa olemme valmiita luovuttaman sen vasta elokuun puolenvälin jälkeen. Yhteydenotot ja tarkemmat tiedustelut tositarkoituksella nooraliina@hotmail.com. Yleisempiin kysymyksiin vastaan tietysti täällä kommenttiboksissakin. 🙂

Matkustaminen Noora H:sta Yleistä

Kesäkuulumisia ja muutama vinkki Tukholmaan

Noora H.

Huh, mistähän sitä aloittaisi? Blogiloma venyi suunniteltua pidemmäksi kun kesä vei voiton koneella istumisesta. Nyt olen kuitenkin saanut blogilomailusta tarpeekseni ja koneen äärelle oli kiva palata, helteestä huolimatta.

Tätä ei varmaan saisi sanoa ääneen, mutta hieman jo odotan pimeneviä iltoja ja syksyä. Fiilis iskee aina rantalomien jälkeen, kun on maannut melkein kaksi viikkoa paahtavan auringon alla ja pukeutunut  ainoastaan bikineihin. Yleensä tunne menee kuitenkin nopeasti ohi, eli todennäköisesti elokuun alussa olen onnellinen vielä yhdestä kesäkuukaudesta.

Kesä alkoi toisesta Tukholman reissusta, kun kävimme katsomassa Coldplayta. Oli hassua palata taas Tukholmaan, juurihan me sieltä tulimme. Onneksi isossa kaupungissa riittää tekemistä. Tällä kertaa yövyimme Östermalmilla Story Hotelissa, josta kaimani kirjoitti enemmän. Vinkkaan kuitenkin vielä sen verran, että hotellin sisäpihalta löytyy myös kiva drinkkibaari, josta voivat nauttia muutkin kuin hotellin asukkaat. Avonaisesta ikkunasta salakuunnellessa selvisi, että drinkkibaari on varsin suosittu etenkin lauantai-iltaisin ja DJ soittaa pääasiassa räppiä.

Lähtöpäivänä kävimme hauskassa thaimaalaisessa, Koh Phanganissa, joka oli sisustettu “aitoon” thai-tyyliin: vilkkuvia valoköynnöksiä, tekokukkia, muovisia patsaita ja huonolla englannilla kirjoitettuja kylttejä. Olin lukenut ravintolasta monta vuotta sitten Mondosta, mutta testasin sen ensimmäistä kertaa vasta nyt.

Lounaalla syödyn padthain perusteella ruoka vaikuttaa olevan hyvää, tosin padthaissa on lähes mahdotonta epäonnistua. Hauska yksityiskohta oli myös juomalistalta löytyvät bucketit, eli ämpärit, joihin tehdään drinkkisekoituksia. Thaimaassa bucketit ovat perinteisesti halvimmasta viinasta tehtyjä petollisen tiukkoja sekoituksia, Tukholmassa alkoholilainsäädäntö varmaan asettaa jonkinlaisia rajoituksia.

Ja tottahan Ruotsissa oli syötävä myös pullaa. Oma suosikkini ei kuitenkaan ole kanelipulla, vaan kardemummapulla. Valitettavasti Bageri Petrus oli taas kiinni, joten Tukholman parhaiden pullien testaaminen jäi sikseen, mutta onneksi Johan & Nyströmissakin on oikein hyviä pullia.

Tukholman jälkeen olin viikon töissä ja jäin lomalle. Loman ensimmäinen viikonloppu meni Suomessa sukuloidessa ja heti sen jälkeen lensimme Kreikkaan. Kreikan Paros osoittautui todelliseksi helmeksi, paras kohde, jossa olen Kreikassa käynyt. Paroksesta ja Kreikan reissusta on tulossa postaus ensi viikolla.

Viimeiset pari viikkoa olen pukeutunut lomauniformuuni, jota voi kuvailla kahdella sanalla: helppo ja mukava. Kesälomalla minulla on ollut todellinen kapselivaatekaappi, joka toinen päivä jalassa ovat olleet löysät farkkushortsit ja joka toinen päivä kesätunika. Zarasta kesän alussa hankittu sininen tunika on kerännyt kehuja tutuilta ja tuntemattomilta, ja kiva se onkin.

Huomenna käynnistyy viimeinen lomaviikko ja aloitan sen varsin hurmaavassa seurassa. Vien hetki sitten synttäreitä juhlineen kummityttöni kaupungille shoppailemaan ja sen jälkeen jättimäiselle jätskiannokselle Fazerille. Hauskaa viikkoa myös teille!