Noora H:sta Vaatteet ja asusteet

Rantapallo unelmatakissa

Noora H.

Ihastelin Samsøe & Samsøen skarppia takkia tasan vuosi sitten, kun olimme Viiskulman Ullan kanssa brunssilla. Brunssin jälkeen googlasin takkia kuumeisesti, mutta se oli joka puolelta loppu. Niinpä pikkumustan kanssa puettava, tyylikäs, toimistokelpoinen takki jäi vain haaveeksi. Kunnes pari viikkoa sitten sain Ullalta viestin, vieläkö takki kiinnostaisi. No kiinnosti!

Pikkumustan sijaan olen pukenut takin farkkupaidan ja äitiyshousujen kanssa, joita pidän, öö, joka päivä. Tai siltä ainakin tuntuu. Nyt ymmärrän paremmin, miksi käytettyjä äitiysvaatteita on tarjolla vähän, ja ne mihin olen törmännyt ovat nukan peittämiä haalistuneita riepuja. Kun sopivia vaatteita on rajallinen määrä, ne todella käyttää puhki.

Kuvissa näkyvät H&M:n mustat biker-henkiset housut ovat olleet yksi raskausajan parhaista ostoksista. Housut sopivat jo alkuraskaudesta, eivätkä housut valu, kuten kaikki muut testaamani äitiyspökät. Yhdeksännellä kuulla oman koon masutuubi ei tosin ihan riitä peittämään koko mahaa, välillä huomaankin kaupungilla kulkeneeni Uuno Turhapuron tapaan puolet mahasta paljastettuna. Housuja tuli myös kevään äitiysvaatevalikoimaan, joten muutkin ovat tainneet tykätä näistä.

Raskauden alussa kannoin kaupasta kilon melonia ja mietin, että herranjestas, kohta vatsassani on kolme tällaista. Miten ihmeessä sitä pystyy kävelemään normaalisti (ja olemaan pissaamatta housuun)? Yllättävän hyvin mahaan on kuitenkin tottunut, eikä minusta tunnu lainkaan sille, että vatsassa asustaa kohta kolmekiloinen vauva. Pystyn edelleen kävelemään melko reippaasti, solmimaan itse kengännauhat ja varpaatkin näkee vähän eteenpäin kurottamalla. Vatsan koon tajuaa ja muistaa oikeastaan vasta kuvista, joissa se näyttää omasta mielestäni valtavalta.

Takki: Samsøe & Samsøe, Paita J. Crew, Housut H&M, Pipo ikivanha kaapin perältä löytynyt, Huivi Uniqlo, Kengät Nilsson.

Lapset Noora K:sta

Värikoodattu tavarameri

Noora K.

Vauvan mukana siis todellakin tulee tavaraa, jestas sentään, miten paljon. Ei varmaan kaikille, mutta meille tuli. Ja täytyy sanoa tähänastisen kokemuksen perusteella, että yhdestäkään härpättimestä en luopuisi. Kun kamaa on paljon ja se seilaa edestakaisin ilman, että sillä on mitään varsinaista omaa paikkaa, niin hyvä, että edes värit ovat sävy sävyyn. Sitä saattaa säilyttää jonkinlaisen illuusion sisustuksesta. Ja onhan se nyt kivempaa katsella mieluummin nättejä kuin sekasortoisia läjiä.

Niinpä: Harsot ovat joko valkoisia tai valko-harmaita (Ikeasta) ja imetystyyny on valko-harmaa (Doomoo). Ruokalappuina toimivia valkoisia pikkupyyhkeitä löytyy joka kulmalta. Manduca (Verkkokauppa.comista löytyi edullisimmin uutena) on hiekanvärinen. Musta olisi varmaan ollut tyylikkäin, mutta tuumasimme, että ehkä se lämpenee kesäaikaan liikaa. En tiedä, tämä oli vain arvaus. Manducassa vauva tuntuu muutenkin lämpenevän aika tavalla. Meidän vauvamme on aika lämminverinen ja hän viihtyy kannettavana jotain tunnin ja kahden väliltä, sitten hänelle taitaa tulla liian kuuma ja hän ilmoittaa terävin kiljaisuin tahtovansa pois. Helpottaisikohan tämä siinä kohtaa, kun vauvan jalat voivat olla repun ulkopuolella?

Olohuoneen nurkassa majaa pitävä vaunukoppa (Bugaboo) on beige-musta ja syöttötuolikin (Stokke Steps) istuu minusta ihan kivasti joukkoon. Kaapista löytyi sopivanvärinen tyynyliina vauvan pepun alle taiteltavaksi, kun hän oli muuten vielä vähän pikkuinen sitteriin joku aika sitten. Pikku soittorasia (Vaunu-Aitasta) on muuten pari isommalle mobilelle ja sillä suoritettiin raskausaikana ihmiskoetta. Soitimme sen sävelmää mahalle iltaisin, jos vauva olisi tunnistanut melodian sitten ulkopuolellakin, mutta ainakaan toistaiseksi mitään siihen viittaavaa emme ole havainneet. Musiikista hän kyllä pitää ja siitä, että hänelle lauletaan.

Vaaleanpunainen tuntuu myös mieluisalta sopivissa määrin ripoteltuna. En halua kuorruttaa kaikkea pinkiksi, mutta siellä täällä haalea vaaleanpunainen on aivan ihana väri. Vaavi-sängystä olen maininnut aiemminkin, se on ihan ykkönen ja valkoinen sopii tänne. Vauva saa kivasti olla mukana kaikessa päiväsaikaan ja nukkuessaankin hän tietää, että lähellä ollaan. Saapa nähdä, kuinka kauan tämä järjestely toimii ja missä vaiheessa kodin tapahtumat alkavat olla kiinnostavampia kuin päiväunet.

Babynest (harmaa, tietty) pitää majaa pinnasängyssä ja Vaavi-sängyssä on blogin kautta saatu Baby Wallaby -ensipeitto. Sen lisäksi, että se istuu kooltaan täydellisesti Vaaviin, se on tosi söpö ja kätevä. Vauva on omassa pussissaan ja huppumaisen päätyosan olen kääntänyt niin, että se toimii tavallaan laitasuojana.

Vauvalla on nyt myös lupa alkaa jumppailla matolla, lattialla. Välillä pehmoisella matolla tulee uni, mutta välillä hän nostelee päätään ja ylävartaloaan hyvin tomerasti ja päättäväisesti. Toisinaan hän viihtyy siinä makoilemassa ja lelua katselemassa. Ihana Baby’s Onlyn matto on saatu PikkuVaniljasta. Plussaa tulee myös siitä, että matto kuivuu nopeasti pesun jälkeen. Kun matto ei ole käytössä, se uppoaa hyvin osaksi torkkupeittojen läjää.

Meillä oli aika paljon tarvikkeita valmiiksi hankittuna jo ennen kuin vauva syntyi (onneksi oltiin ajoissa), mutta ei ihan kaikkea kuitenkaan. Hoitolaukkua en ollut edes ajatellut ennen kuin vauva kotiutui. Niin tosiaan, sitähän tarvitsee kaikenlaista mukaan hänen kanssaan liikkuessaan. Pikaratkaisuna riivin sitten duuniromppeet ulos läppärilaukustani ja sehän toimi! Läppärilaukussakin on osastoja ja sinne mahtuu ainakin toistaiseksi kaikki tarvittava. Tällä mennään siis.

Ihan kaikkea ei sentään saa värikoodattuna ja keittiön tasojen jatkuva näyttely ei ole mikään kaunistus. Mutta tämähän on vain vaihe, kuuluu yleispätevä totuus lähes kaikkeen lasten kanssa, vai?

Yleistä

Äitiyslomalaisen arkea

Noora H.

Yhteistyössä Asennemedia ja Silmäasema

Olin äitiysvapaan alussa hieman huolissani siitä, miten saan ajan kulumaan ennen vauvan syntymää. Mummoni totesi, että sitä hänkin pohti eläkepäivien koittaessa, mutta ihan yhtä kiire sitä on ollut eläkkeelläkin: parikymmentä vuotta järjestelyä odottaneet valokuvat ovat edelleen sekaisin laatikossa. Jälleen kerran mummo oli oikeassa.

Mihin päiväni ovat sitten kuluneet, kun viikossa vapaa-aikaa on nelisenkymmentä tuntia aiempaa enemmän? No, olen käynyt asioilla, relannut ja tehnyt blogihommia. Olen yrittänyt saada alta pois kaikkia sellaisia asioita, joita on hankalampi hoitaa pienen vauvan kanssa. Tällaisia ovat muun muassa pankkiasioinnit ja näöntarkastukset. Joka aamu pakkaan laukun ja puen päivävaatteet pyjaman sijaan. Kun ei ole pakollisia menoja, niin sitä jää helposti maleksimaan pyjamassa koko päiväksi.

Käyn tunnollisesti kerran vuodessa vuodessa piilolinssi- ja näöntarkastuksessa. Olen yhtä tarkka piilolinssitarkistuksista kuin hammaslääkärivisiiteistä, paljon linssejä käyttävien on tarkistettava silmien kunto säännöllisesti. Tällä kertaa näöntarkastuksen lisäksi testasin uusia piilareita. Yhtenä äitiysloman tavoitteenani on nimittäin opetella nukkumaan päiväunia ja halusin löytää linssit, jotka päässä voi ottaa parin tunnin torkut. Eihän siitä tule mitään, jos piilarit pitää aina ottaa pois päikkäreiden ajaksi.

Urheilun vuoksi olen tottunut käyttämään piilolinssejä melkein päivittäin. En tykkää yhtään urheilla silmälaseissa, sillä mikään ei ole niin rasittavaa kuin lenkillä huurtuvat ja heiluvat heiluvat rillit. Silmälaseja tuleekin käytettyä lähinnä sunnuntaisin. Treenit ovat raskauden takia jääneet vähemmälle, mutta piilolinsseistä on tullut tapa ja jonkinsortin ryhdikkyyden merkki. Ilman niitä olo on kuin kulkisi verkkareissa koko päivän.

Sain piilaritarkastuksesta testiin Acuvue Oasys 1Day with HydraLuxe -kertakäyttölinssejä, joita saa tammikuun ajan vain Silmäasemalta. Useiden päiväunien perusteella voin todeta, että nämä päässä todella voi nukkua. Silmät eivät kuivu yhtään eikä linssejä tarvitse huuhdella tai kostuttaa päikkäreiden jälkeen.

Lisäksi olen pohtinut sitä, miten näen vauvan kun hän syntyy. Ajatus silmälaseista synnytyksessä tuntuu omituiselle, mutta niin tuntuu myös piilarinesteiden kanssa pelaaminen sellaisen ponnistuksen jälkeen. Jep, kaikkea sitä ehtii pohtimaan, kun on liikaa aikaa…

Keksit ja rauhoittava mukillinen maitoa ovat olennainen osa aikuisen päiväunitreenejä.

Kokeilin ensimmäistä kertaa kertakäyttölinssejä, ja ne olivat jopa mukavammat kuin kuiville silmille tarkoitetut kuukausilinssit. Pieni laiskuri sisälläni myös nauttii siitä, ettei iltaisin ole tarvinnut pelata linssien puhdistuksen kanssa.

Acuvue Oasys 1Day HydraLuxe -linsseissä on kosteuttavuuden ja UV-suojan lisäksi myös toinen järjettömän hyvä ominaisuus: linssin värireunasta näkee, milloin se on oikeinpäin. En tiedä olenko ainoa, mutta neuvo “Linssi on oikeinpäin, kun se muistuttaa kuppia” on ihan yhtä tyhjän kanssa. Minusta se näyttää aivan samanlaiselta, olipa linssi kumminpäin tahansa. Näissä uutuuslinsseissä reuna on kuitenkin värjätty siniseksi, eli jos linssi on oikeinpäin, niin suoraan ylhäältä katsoessa reunan pitäisi sinertää. Kuvaan tuota reunaa oli mahdotonta taltioida, mutta se näkyy ihan selvästi kun linssiä katsoo paljaalla silmällä.

Asioiden hoitamisen ja remontin lisäksi olen panostanut myös rentoutumiseen. Olen syönyt vähintään kerran viikossa aamupalan kaupungilla, kokeillut uusia lounasravintoloita, katsonut hävyttömän paljon leffoja, kävellyt valoisaan aikaan, maleksinut kahvikuppi kädessä sivukujilla ja nähnyt ystäviä. Ladannut akkuja ja valmistautunut siihen, että vauvan tullessa elämä tulee muuttumaan melkoisesti. Ajatus uudesta arjesta on jännittävä ja kutkuttavan ihana, enkä millään malttaisi odottaa vauvan näkemistä.