Noora H:sta Vaatteet ja asusteet

Shop till you drop

Noora H.

Enpä tiedä ketään toista, joka ei saisi New Yorkissa shoppailtua. Tai no, sainhan minä, mutta ostoslistalle jäi edelleen kummittelemaan siistit housut ja konttorille sopiva mekko. Onneksi housut löytyivät kotimaan kamaralta Zaran rekistä.

Syytän puutteellisesta tuliaissaaliista kaupoissa tosi kovalla soivaa musiikkia, lapsi meinasi saada slaagin kun Topshopin DJ:t palasivat tauolta. Sama juttu Niken myymälässä, mies ja lapsi oli parkkeerattava kaupan ulkopuolelle. On myös myönnettävä, ettei puolivuotias ole ihanteellisin makutuomari. Hän kyllä mielellään tunnustelisi (ja maistelisi) materiaaleja, mutta sovistuskopissa ja jonoissa meinaa mennä hermot, vaikka kuinka kaivan hoitolaukun syövereistä leluja. Reissun ainoan outlet-visiitin hoidimme reilussa tunnissa, puoliksi juosten, jotta vauva ei menettäisi malttiaan. Autolle palatessa vastaan tuli toinen toistaan houkuttelevampia putiikkeja, mutta vauvan iltaunien vuoksi oli pysyttävä alkuperäisessä suunnitelmassa. Vauvan kanssa reissaaminen voi siis myös säästää rahaa.

Farkkuja ostin muutamat. Vanhat pillifarkut olivat parin vuoden takaa ja väri jo sen verran haalistunut, ettei niitä tunnistanut tummansinisiksi. Leviksen Skinny Jeansit olivat tarpeeksi tiukat reisistä, mutta mukavat vyötäröltä. Harvinainen kombinaatio.

Toiset farkut ovat Banana Republicin Girlfriend Jeansit, jotka ovat päällä kuin verkkarit. Etenkin kun ostin vahingossa yhden koon liian isot housut. Revityissä vaaleissa farkuissa isompi koko vielä menee, mutta minäpä ostin kahdet, joista toiset ovat siistimmät tummansiniset. Jos joku kaipailee löysähköjä farkkuja koossa 27/4, niin laita meiliä tai viestiä Instagramissa, voisin omistani luopua.

Lastenvaatekaupoista parhaaksi osoittautui Janie and Jack -merkki, jolla on ihanan klassisia vaatteita. Baby H. sai harmaan haalaripuvun ja Baby K. etukäteissynttärilahjaksi merikelpoisen collegen. Farkkuhaalarit Baby H:lle ostin OshKoshilta, jossa niitä oli useampaa eri mallia ja materiaalia.

Ja sitten piti tietysti tyhjentää Uniqlo alus- ja perusvaatteista. Perusvaatteita edustivat tällä kertaa harmaa merinovillaneule ja musta rento kauluspaita, niitä tulen käyttämään viikoittain. Aluspaidat tuottivat tällä kertaa pienen pettymyksen, malli on meinaan vaihtunut. Aluspaita on nykyään ohuempaa ja löysempää kangasta, jossa resoreita ei ole viimeistelty kunnolla. Paidat eivät istu yhtään niin hyvin kuin aiemmin.

Pitkän kaulakorun ja kengät ostin Banana Republicista. Kaulakorun voi kyllä unohtaa vauvavuoden ajaksi, sen verran kiehtova se on Baby H:n mielestä. Loaferit ovat tosi mukavat jalassa, enkä muistanutkaan, kuinka kivoja kenkiä Bananasta saa. Nyt jäi harmittamaan, etten napannut mukaan myös toisia. Muutenkin Banana Republic pesi tällä matkalla J.Crew:n mennen tullen, en löytänyt J.Crew:lta mitään, vaikka kävin muutamassa eri liikkeessä.

Eräs lukija kyseli aiemmin vinkkejä Jenkeissä shoppailuun. Vanhojen tuttujen kauppojen lisäksi pitää vinkata Nordstrom Rack. Kyseessä on Nordstromin tavaratalon outlet-kauppa, josta olen tehnyt joka reissulla hyviä löytöjä DKNY:n alusvaatteista Calvin Kleinin siisteihin duunipaitoihin. Yritämme kaimani kanssa saada asukuvat otettua tällä viikolla, niin näette sitten loputkin löydöt.

P.S. Meillä pyyhitään pölyjä, vaikka kuvien perusteella ei siltä näytä. Syytän kuvien filtteriä.

Espresso-kuppi, Leimu-valaisin ja vitriini ovat osa vuosiyhteistyötä Iittalan kanssa.

Ruoka Yhteistyö

Arkiruokaa

Noora H. ja Noora K.

Yhteistyössä Iittala ja Asennemedia

Idea arkiruokapostaukseen lähti Strictly Style -blogin Hannan kirjoituksesta, jossa Hanna oli listannut 40 perheensä suosikkiruokaa. Tuumasimme heti, että tuohan on mahtava idea! Omiin resepteihin on yleensä kyllästynyt, kun samoja ruokia syödään viikosta toiseen, mutta kaupassa uusien reseptien keksiminen tuntuu mahdottomalta. Niinpä ajattelimme julkaista meidän perheidemme vakkarireseptejä. Vastapalvelukseksi toivoisimme, että te lukijat listaisitte kommentteihin omia arkiruokianne. Näin meille kaikille kertyisi yhteen postaukseen valtava määrä testattuja ja hyväksi havaittuja reseptejä. Kuvat ovat pitkin syksyä otettuja, palasia oikeasta arjesta.

Noora H:n arkiruokaa:

En ole ruoanlaitossa soveltaja, vaan googlaan ahkerasti muiden reseptejä. Hyviä reseptejä löytyy muun muassa Hanna Gullichsenilta, Suusta Suuhun -blogista, Liemessä-blogin Jenniltä ja Soppa 365 -sivustolta. Tuon Soppa 365 -saitin kanssa kannattaa kyllä olla varovainen, sillä reseptien laadussa on isoja eroja. Glorian Ruoan ja Viinin reseptit ovat poikkeuksetta hyviä, mutta Kodin Kuvalehden ja MeNaisten reseptit taas ovat turhan mauttomia meidän perheellemme. Tykkäämme mausteisesta ruoasta, ja meillä kuluu paljon esimerkiksi chiliä, valkosipulia ja korianteria. Eeva Kolun aikoinaan Hesarille pitämä Kauhaa ja Rakkautta -blogi on yksi suosikeistani, sieltä olen löytänyt useita hyviä reseptejä.

Mutta nyt niihin resepteihin, alla meidän perheen vakkariruokia, joista osa on kulkenut mukana monen monta vuotta.

Ruusukaalipaistos Rakastan tätä Eeva Kolun reseptiä. Todella nopea tehdä ja loput kastikkeesta kaavitaan leivällä pannulta.

Salmo rejo Espanjalainen kylmä tomaattikeitto on täyttävämpää kuin gazpacho ja maistuu myös kylmemmillä keleillä. Muista maistaa maustaessa, tässä keitossa kuuluu maistua valkosipuli. Laitamme yleensä aina enemmän kuin alkuperäisissä ohjeissa.

Caesar-salaatti Laiskojen päivien valinta: kaupan valmistiskiltä grillibroileri, Pirkan Caesar-salaattisekoitus ja vähän kurkkua sekä ylimääräistä parmesania.

Tonnikalasalaatti. Bongasin reseptin opiskeluaikoina jostakin treeniblogista ja sen jälkeen se on levinnyt kaveripiiriini kuin rutto. Yritin etsiä blogia, mutta sitä ei taida olla enää olemassa. Tätä tonnikalasalaattia kuuluu syödä treenien jälkeen, sillä sitä tulee paljon. Resepti kuuluu näin: tonnikalapurkki, salaattia, suolakurkku (tynnyrissä myytäviä), omena, puolikas kurkku, raejuustoa ja pari tomaattia. Kastike tehdään desistä oliiviöljyä, parista valkosipulinkynnestä, mustapippurista ja suolasta.

Intialainen kana ja riisi + mango pickle Kokkaamme usein aasialaista ruokaa. Intialaista teemme laiskoina päivinä valmiista maustekastikkeesta ja pirteämpinä päivinä tällä reseptillä. Valmiit maustekastikkeet eivät ole tajunnan räjäyttäviä, mutta salaisuus piileekin Patak’s Mango pickle -lisukkeessa, jota myydään aasialaisissa ruokakaupoissa. Olen ihan koukussa tähän, meillä menee purkki viikossa ja syön sitä jopa pastan kanssa.

Tomaatti-chorizokeitto Eeva Kolun resepti vuodelta 2012 on vuodesta toiseen meidän suosikkimme.

Kasvissosekeitto Kasvissosekeittoomme tulee yleensä ainakin bataattia, sipulia, porkkanaa, joskus myös perunoita. Keitetään kasvisliemessä, kaadetaan vähän lientä pois ja heitetään joukkoon 2 dl ruokakermaa(Huom. ei mitään light-versiota). Maustetaan yhdellä kokonaisella chilillä, mustapippurilla ja suolalla.

Sämpylät Jos teen keittoa, teen usein myös sämpylöitä. Oikeastaan aina tällä reseptillä. Kuvissa näkyvä keitto on tuunattu versio reseptistä, jonka löysin minulle päätyneestä Vauva-lehdestä. Tässä myös yksi hyvä resepti tomaattikeittoon.

Pastat. Vähintään kerran viikossa syömme pastaa. Arkisin suosikkejamme ovat kaikille tuttu avokadopasta, pasta bolognese ja super nopea pasta carbonara.

Vietnamilaiset Banh mi -patongit. Aivan älyttömän hyviä.

Piirakat. Jos tekee mieli jotain pientä, mutta salaatti tuntuu tylsältä, niin teen piirakka. Yleensä googlaan kaupassa poro- tai kinkkupiirakan reseptin, ne ovat melkein kaikki samanlaisia. Ja käytän valmispohjaa.

Nakkikeitto, nakkikastike ja perunamuusi, hodarit Meidän perheessä syödään paljon nakkeja. Wotkinsilta löytyy parhaimmat nakit.

Dijon-kana ja riisi Hanna G. on melkoinen reseptivelho, meidän arkiruokalistalle on päässyt jopa viisi Hannan reseptiä. Dijon-kanan lisäksi teemme usein karitsalootaa ja Safkaa-kirjoista maalaissalaattia sekä lohisalaattia. Pahoittelut omituisista linkityksistä, en löytänyt kaikkia reseptejä suoraan Hannan blogista.

Uuniperunat Yleensä teemme uuniperunoita kahdella täytteellä, eli porolla ja kylmäsavulohella. Lohitäytteeseen tulee ranskankermaa, kylmäsavulohta, purjoa, valkosipulinkynsi, tilliä ja sitruunapippuria. Porotäytettä teemme tällä reseptillä.

Pihvit ja punajuurifetapaistos Okei, tämä on meillä perjantai- tai lauantairuokaa, mutta usein paistamme pihvit ja teemme feta-punajuuripaistosta lisukkeeksi.

Simpukkapasta Halparuokakirjasta bongattu siivouspäivän vakkari, helppo ja nopea, mutta menee ravintola-annoksesta.

Maailman kauneimmat aterimet ovat Linnea-sarjaa, mustavalkoiset astiat ja matalat lasit Taika-sarjaa, pastalautasina Iittala x Issey Miyake -sarjan lautaset, viinilasit ja pyöreät vesilasit Essence ja riisikulhot sekä vadit Iittala Teema Tiimi -sarja. Jos pidät japanilaishenkisistä jutuista, niin kannattaa kurkata tuota Tiimi-sarja, rakastuin siihen kertaheitolla.

Noora K:n arkiruokaa

Jos kotona on aina jauhelihaa, lohta, fetaa, mozzarellaa, tuorejuustoa ja vihanneksia niin pakasteina kuin tuoreinakin, voi tehdä suurinta osaa meidän arkiruuista. Ne ovat tosi simppeleitä ja valmistuvat yleensä puolessa tunnissa, joskus voi mennä kolme varttia. Parasta systeemissä on se, että kun ostaa aina saman perussatsin, ei tarvitse etukäteen päättää parin seuraavan päivän ruokia vaan samoilla aineksilla voi tehdä montaa eri ateriaa fiiliksen mukaan. Lisäksi suurimmassa osassa arkiruuistamme on niin paljon vihanneksia mukana, että päivän suositusannos tulee melkein yhdellä aterialla täyteen.

Fetalihapullat ja salaatti tai lihapullat ja fetasalaatti – tämä toimii kummin päin vain. Lihapulliin tarvitset 400g luomujauhelihaa, sipulin, puoli pakettia maustamatonta tuorejuustoa, suolaa, pippuria, oreganoa ja kananmunan. Anna lihan lämmetä huoneenlämmössä puolisen tuntia ennen kuin sekoitat kaikki ainekset yhteen. Jos kaipaat tulisuutta, voit lisätä vähäsen srirachaa taikinaan. Jos salaattiin ei tule fetaa, lisää taikinaan vielä puoli purkkia salaattijuustoa, lihapulliin käy ihan perushalpisversio.

Tai sitten voit tarjota lihapullia lohkobataatin ja viipaloitujen paprikoiden kanssa. Vauva saa vapaasti varastaa lisukkeita lautaselta, jos sattuu olemaan annoskateellista sorttia. Valmista bataatti, kuten valmistaisit lohkoperunat: viipaloi kulhoon, lisää oliiviöljyä, pippuria ja vaikka rakuunaa, sekoita ja paista uunissa. Suolan voi lisätä myöhemmin, jos haluaa antaa vauvallekin bataattia.

Persilja-parmesanbroileri Valitse joko maustamattomat tai persilja-valkosipulimaustetut broilerinfileet. Suolaa makusi mukaan ja levitä päälle valkosipulimurskaa (tämä myös oman maun mukaan), persiljaa ja parmesanlastuja tai raasta juustopalasesta. Paista uunissa kypsäksi. Helppoa ja superhyvää. Jos haluaa vetää varman päälle, että broileri on varmasti kypsää, mutta ei kuivaa, kannattaa käyttää paistomittaria. Aika monen uunin mukana tulee sellainen. Jos haluat puuhata muuta samalla kun ruoka valmistuu, tarjoa lisukkeena pakastealtaan vihannessekoitusta, niitä on vaikka mitä hyviä. Meidän perheemme suosikki on Katalonia-sekoitus.

Uunilohi ja perunat. Kesällä parasta, kun perunat ovat uusia. Kalan päälle puristetaan sitruunaa.

Tomaatti-mozzarellasalaatti, aina ja ikuisesti. Tätä syön monta kertaa viikossa. Jos haluat ruokaisampaa, lisää avokadoa.

Meillä juodaan ruokajuomana arkisin aina vettä tai kuplavettä. Yksin ollessani juon Cokis Zeroa. Kuplalliset juomat juodaan viinilaseista, jostain syystä kuplat säilyvät niissä paremmin.

Lohikeitto Minun versioni syntyy varsin nopeasti ja helposti. Mukaan halutut vihannekset (meillä aina peruna, porkkana ja sipuli) keitetään melkein kypsiksi kala- tai kasvisliemessä. Mukaan lisätään kuutioitu kala (tuore tai pakastettu, kumpi vain käy). Kun lohi on kypsää, lisätään vielä keiton koosta riippuen puoli purkillista tai purkillinen mustapippuri- tai yrttituorejuustoa. Kermaisen lohikeiton syön ravintolassa, kotona tulee jostain syystä tehtyä keitto aina tuorejuustoon.

Jauhelihakeitto Tämän voi tehdä halutessaan vegeversiona Härkiksestä.

Makaronilaatikko Sama juttu, Härkiksellä onnistuu myös.

Vihannestikut ja valmishummus pikkunälkään tai hätäruuaksi. Tyypillinen hätäruokatilanne on, että ei kannata alkaa vielä laittaa iltaruokaa, kun vauvan iltatoimet ovat pian alkamassa, mutta on kamala nälkä. Vihannestikut maistuvat vauvallekin ja tällainen välipala ei vie liikaa nälkää ennen oikeaa ateriaa.

Lämmin fetasalaatti Samaista Katalonia-vihannessekoitusta paistetaan uunissa melkein valmiiksi. Loppuvaiheessa lisätään päälle fetaa ja laitetaan takaisin uuniin. Hifistelijä lisää myös hunajaa ja timjamia.

Yhden pannun makkarapasta Tästä riittää kahdelle moneksi päiväksi, joten jos et jaksa kokata joka päivä, tee tätä.

Mifu-vihanneswokki Tämä on uusi tulokas listalla ja Mifua ei ole vakkariostoslistalla, joten tämä pitää muistaa erikseen. Paistan kuumalla pannulla öljyssä paprikaviipaleita, silputtua chiliä ja valkosipulia ja kun vihannekset ovat pehmeitä, lisään Mifun ja ruskistan. Lopuksi lisätään jotain valmista kastiketta, esimerkiksi teriyakia. Tarjotaan riisin kanssa.

Kattausten lasit Essence, Taika ja Kartio. Aterimet Scandia. Lautaset ja kulhot Taika, Teema, Teema Tiimi ja Sarjaton. Vesikannu Ultima Thule (joka on muuten aikanaan suunniteltu Finnairille, kun suihkarit tulivat), tuikkukuppi Fire ja lyhty Lantern.

Lapset Matkustaminen Noora K:sta

Berliini muille kuin hipstereille

Noora K.

Matkustimmepa tässä Berliiniin. Pidin pitkään kaupunkia hipsterikohteena, jonka en uskonut tarjoavan tällaiselle epäcoolille helmiä käyttävälle rivitaloasujalle sitä ominta matkailuelämystä. Sitten katsoimme vuosi, pari sitten (en oikeasti muista, kauanko tästä on) Deutschland 83 -sarjaa ja yhtäkkiä alkoikin kovasti tehdä mieli Berliiniin. Matkapäätös syntyi lopulta hyvin nopeasti. Kun Rooma alkoi tuntua ikävältä Italian tuhkarokkoepidemian vuoksi ja olisi kuitenkin ollut kiva juhlistaa 10-vuotishääpäivää matkalla, Berliini tuli oikeastaan ensimmäisenä mieleen. Ja kylläpä se olikin kiva kohde!

Otimme tällä kertaa huoneistohotellin, lapsen kanssa oma keittiö tuntui hyvältä ajatukselta, samoin erilliset olo- ja makuuhuoneet. Kaimani suositteli meille Charlottenburgia sanoilla “se on Berliinin Töölö” ja se olisikin varmasti ollut tosi ihana. Päädyimme kuitenkin Mitteen, koska yhdistelmä huoneistohotelli + lyhyet matkat tiettyihin nähtävyyksiin tuotti vastaukseksi sen. Pidin Mittestä heti – Flower’s Boardinghouse oli tosi hyvällä paikalla ja näkymät ikkunoista olivat kivan urbaanit, mutta eivät ollenkaan rumat tai rosoiset, niin kuin kaupunkia usein kuvaillaan. Olin itse asiassa tosi yllättynyt, miten paljon Berliinissä oli nättiä, monesti kun kuulee, että se ei sitten ole mikään kaunis kaupunki.

Saavuimme perille tiistaina iltapäivällä ja kävimme aluksi kävelyllä lähiympäristössä, kun suuntasimme ruokakauppaan. Kotikadun varrella oli vaikka mitä kivoja ruokapaikkoja, mutta kiinnitin erityisesti huomiota siihen, että vietnamilaisia ravintoloita oli paljon. Hinnat olivat tosi kohtuullisia, kaikissa suurin osa annoksista oli alle kympin. Vau. Insta-kelpoisia kahviloita oli pilvin pimein. Jossain kohtaa ymmärsin, että jos yritän kuvata jokaisen, olen paluulennolla niin, että minulla on muistikortilla 400 kuvaa laattaseinäisistä tiloista, eikä mitään muuta.

Luin Berliiniä googlaillessani tämän Tripsterin postauksen berliiniläisestä kuonosta ja vaikka en kohdannut ketään kovin töykeää ihmistä, huomasin tämän tunnelman erinäisissä kylteissä ja tarroissa pitkin kaupunkia. Nimesin päässäni Berliinin statementtien kaupungiksi. Statementit eivät olleet ilkeitä tai pahansuopia vaan sellaista älykästä kuittailua. Tripsterissä on muuten tosi hyviä vinkkejä Berliiniin. Olisi pitänyt lukea niitä etukäteen enemmänkin, nyt nimittäin hävettää, että taksinkuljettajan tippi jäi antamatta.

Kaupasta haettiin aamupalatarvikkeita, vauvalle ruokaa ja meille iltanaposteltavaa. Lisäksi kävin vielä myöhemmin hakemassa meille kiviuunissa paistettua pizzaa ja bruschettaa. Huoneiston pohja oli tosi hyvä, makuuhuone oli hiljainen ja viileä. Olohuoneen puolella saattoi istuskella rauhassa kun vauva oli mennyt nukkumaan.

Ainoan kokonaisen päivän käytimme kävellen. Ensin DDR-museoon, sitten Brandenburgin portille, Potsdamer Platzin muurinpalasia katsomaan. Kuljimme Topographie des Terrorsin läpi ja lopulta Checkpoint Charlielle. Siellä kävimme myös museossa. Sekä DDR-museo että Checkpoint Charlien museo olivat mielenkiintoisia, mutta vähän sekavia. Jälkimmäisessä olisi voinut viettää vaikka kuinka paljon aikaa, mutta Baby K. alkoi selvästi jo tympääntyä itäsaksalaisiin muistoihin, joten yritimme haravoida kiinnostavimmat nurkat kohtuullisen nopealla aikataululla. Vauva jaksaa kyllä katsella kaupunkia pitkäänkin, mutta pysähtyneissä rattaissa hän tylsistyy pian.

Halusimme koluta nimenomaan näitä nähtävyyksiä, koska ne tuntuvat jollain tapaa meille merkityksellisiltä. Saksojen yhdistyminen ja itäblokin kaatuminen pala palalta ovat sellaisia historianmullistuksia, jotka ovat tapahtuneet omana elinaikana ja ne muistaa hyvin. Silti tuntuu hullulta, miten toisenlainen maailma on ollut vielä vasta aika vähän aikaa sitten. Samaan aikaan kun itse on leikkinyt Barbieilla, itäsaksalaiset lapset ovat leikkineet puisilla käsikranaateilla, harjoitelleet niiden heittämistä ja valmistautuneet ydinsotaan. Että vaikka maailman on todella ollut ydinasetäystuhon partaalla 80-luvulla, niin toisen lapsuus on silti naiivi ja no, lapsellinen niin kuin kuuluukin olla ja toista on ohjattu leikin varjolla oppimaan sodassa tarvittavia taitoja. Ja niin lähellä!

Sosialismista hyppäsimme kerralla kapitalismin keskelle, kun suuntasimme kävelyn lomassa Marriottiin. Yritimme ostaa miehelle tyynyä sieltä. Joku ehkä muistaa meidän perheen ikuiset tyynyongelmat aiemmistakin matkakertomuksista ja kyllä, viisainta olisi aina pakata oma tyyny mukaan. Se kuitenkin tuntuu aina unohtuvan. Tällä kertaa hotellista ei voinut ostaa tyynyä mukaan, mutta onneksi läheltä löytyi vuodevaatteita myyvä kauppa. Muuten niin kiva hotellimme tyynyt olivat nimittäin varmaan huonoimmat ikinä. Minä pärjään pari yötä kämäisemmälläkin pieluksella, mutta mies menettää yöunensa kokonaan. No, loppu hyvin kaikki hyvin, mutta superhuonosti nukutun ekan yön jälkeen sovimme, että tästä eteen päin yövytään vain ketjuhotelleissa, joista tiedetään, että nukkumavälineet ovat hyviä. Jep. Ei tule omaleimaisia budjettimatkaajia meistä, ei.

Tendenssi jatkui, kun jatkoimme Marriotista lounaalle Vapianoon. Meidän perheessämme ei siis karsasteta myöskään ketjuravintoloita. Sen, mikä persoonallisuudessa uupui, loistavasti varusteltu hoitopöytä korvasi. Harvoin nimittäin näkee, että ravintolan vauvanhoitopöydällä olisi ekstravaippoja tarjolla, samoin baby wipeseja ja hoitoalustan puhdistusainetta. Myös syöttötuolit olivat tosi, tosi hyvät.

Kaupoissa emme tällä reissulla käyneet muuten ollenkaan, kumpikaan ei ollut shoppailun tarpeessa. Shoppailtavaa olisi kyllä ollut, ohi kulkiessa näkyi vaikka mitä liikkeitä Mujista ja Uniqlosta Aesopiin. Hyvin Berliini siis sopisi siihenkin tarkoitukseen.

Checkpoint Charlien jälkeen Baby K. kaipasi jo leikkejään ja lattia-aikaa, joten kipitimme pikavauhtia takaisin hotellille, jossa vauva pääsi konttausharjoituksiin ja päivälliselle. Kello oli vielä sen verran vähän, että tein virhearvion, että vauveli jaksaisi vielä meidänkin päivällisemme ravintolassa ja lähdimme lähikadun burgeripaikkaan. Mies vähän epäili ja olisi pitänyt uskoa häntä ja hakea taas take awayta. Purilaiset hotkittiin pikavauhtia, kun Baby K:lla loppui kärsivällisyys ihan kokonaan ja minä lähdin häntä nukuttamaan ja mies suuntasi vielä ruokakauppaan täydennysostoksille. Tämä on kyllä minusta vauvan kanssa toimiva konsepti – lounas ravintolassa ja illallinen hotellissa.

Torstaiaamuna flaneerasimme vailla sen kummempaa määränpäätä. Olin lukenut myös Tässä kaupungissa tuulee aina -blogista Berliini-vinkkejä ja niiden siivittämänä suuntasimme Monbijou-puistoon, joka olikin kyllä tosi kiva. Kesäpäivänä varmasti ihan täydellinen paikka.

Kävelimme myös dönerin perässä, pitihän nyt sellainen saada, kun kerran Berliiniin matkustettiin. Mies valkkasi omansa Baba Kebabista ja minä falafelit viereisestä Dada Falafelista. Molemmat olivat tosi tyytyväisiä omiin annoksiinsa. Seuraavalla reissulla pitää sitten saada sitä vietnamilaista.

Sanon seuraavalla, koska Berliiniin mennään ihan varmasti uudelleen, niin kiva kohde se oli. Lento on lyhyt ja saksaakin ymmärtää yllättävän paljon ruotsin perusteella. Seuraavalla kerralla tytärkin varmasti ymmärtää jo enemmän kaikkien superhienojen leikkipuistojen päälle. Pikaisiin näkemisiin siis, Berliini!