Yleistä

Perjantain parhaat by Noora K.

Viikon parhaat ostokset hoitavat kesän kenkätarpeet kerralla kuntoon. Converseista oli tosi hyvä tarjous (39,90) Stadiumissa, joten kävin heti ostamassa itselleni uudet. Parin viime vuoden aikana on tullut käytettyä tennareita vähän laajemmalla skaalalla, mutta nyt tuli fiilis, että taidan palata enemmän näiden vanhojen suosikkieni käyttöön. Sandaalit ovat Ted Bakerin ja tilasin ne Booztista reissuamme varten. En harrasta eteläisillä mailla korkkareita oikeastaan koskaan, joten nämä hoitavat iltakenkien hommaa.

Viikon paras puhdistusmenetelmä on UV-puhdistus, joka on tänä vuonna ollut käytössä enemmän kuin koskaan. Välillä soseet vähän lentelevät tai sitten purskautusjekku toimittaa mustikkaisen tahran keskelle valkoista mekko tai bodya. Onneksi on kesä – tahrat, jotka eivät ole lähteä pesussa, häviävät, kun vaatteen ripustaa aurinkoon ja malttaa odotella.

Viikon paras sarja on tietenkin Twin Peaks. Vai pitäisikö sanoa paras sarjatapaus? En nimittäin ole aivan varma, onko sarja viikon paras per se. (Tiedättekö, kuinka kauan olen odottanut, että voisin mitenkään tunkea per se -ilmauksen tekstin sekaan? Heheheheh.) En ole koskaan ollut HC-fani vaan enemmänkin Twin Peaks on ollut minulle sukupolvikokemus. No, kolme ja puoli jaksoa takana ja mitäpä tästä nyt sanoisi spoilaamatta. Eka ajatus oli: “Oliko tämä sarja näin skitso silloinkin?” (Ei ollut.) Toka ajatus: “David Lynch on varmaan käyttänyt aika paljon huumeita näiden 25 vuoden aikana.” No, aion silti katsoa kaikki uudet jaksot, koska sukupolvikokemus ja nostalgia. Tuomitsen lopullisesti vasta sitten.

Viikon paras tuoksujuttu ei olekaan tuoksukynttilä vaan tekstiilituoksu tai tekstiilisuihke vai miksi näitä nyt kutsuisi. Saimme blogin kautta testiin Washologin uutuuspesuaineita ja näitä liinavaatetuoksuja. Lakanat vaihdetaan vasta tänään viikkosiivouksen yhteydessä, mutta ne olivat vähän tunkkaiset jo tiistaina. Muutamalla suihkautuksella petaus raikastui huomattavasti, tämä siis toimii!

Viikon paras tekeminen on pakkaaminen. En ole koskaan ollut näin ajoissa ja näin järjestelmällinen. Itselleni en ole tainnut tehdä pakkauslistaa vuosiin, erilaisten kohteiden pakkaukset menevät ulkomuistista. Vauvalle sen sijaan kokosin listaa pitkään ja hartaudella, toivotaan ettei mene ihan pieleen. Käsimatkatavaralistan uskon olevan varsin pätevä (lisään vain pari muovipussia tuohon), matkalaukun sisällön jaan myöhemmin, jos ei mennyt ihan metsään. Sekä Facebookissa että Instassa on muuten teidän lukijoiden superhyviä vinkkejä ja lisäyksiä. Jos vauvan kanssa lentomatkustaminen on siis ajankohtaista ja kaipaat vinkkejä, niin käy somesta katsomassa. Meinasin muuten suihkauttaa toista noista tuoksuista myös matkalaukkuun, perillä on kiva avata raikas laukku.

Viikon paras ääni tulee olemaan se, kun laskutelineet kolahtavat alas sunnuntaiaamuna Korfun saaren yläpuolella. Ou jes! Tämän myötä minä jään pienelle blogilomalle ja palaan kuvioihin reilun viikon päästä. Heippa ja pitäkää peukkuja!

Podcast Toivepostaus

Podcast: ennen vs. nyt

Toiveaihe! Kuuma peruna! Toisin sanoen se, mitä eroa on ajatuksilla äitiydestä ennen vauvan syntymää ja sen jälkeen. Keskustelemme muun muassa siitä, miten ällöttävä muuttuu normaaliksi ja minkä verran kaipaamme omaa aikaa. Noora H. sekoittaa sujuvasti tissibaarit ja maitobaarit, eikä enää ihan muista, miten synnytys etenee. Haluamme myös tietää, mistä selittelyn tarve johtuu. Podcast löytyy täältä. Tehosteena on tuttuun tapaan mojova annos vauvahöpinää.

Helsinki Noora H:sta Ravintolat

Kun Helsinki tarjoaa parastaan

Noora H.

Viime viikonloppu oli todellinen superviikonloppu Helsingissä. Ravintolapäivä, Arabian katufestarit, Kumpulan kyläkirppis, Kallio kukkii, Hanami Roihuvuoressa ja hevoset Kaivarissa. Varmaan vielä pari muutakin tapahtumaa. Olimme lähes aamusta iltaan ulkona lauantain ja sunnuntain, välillä kävimme kotona vaihtamassa vaippoja ja leikittämässä Baby H:ta. Vauva pitää pian siirtää istumaosaan, sillä hereillä ollessaan hän ei viihdy lainkaan vaunukopassa. Ja ymmärtäähän sen, ei kukaan jaksa loputtomasti pilviä tuijotella.

Lauantaina käyskentelimme ristiin rastiin Arabiaa ja Kumpulaa. Hämeentie oli suljettu Arabianrannan päässä, ja tehtaan edustan valtasivat ruokarekat ja ravintolapäivän keittiöt. Puutalojen pihoilla oli kirppiksiä ja paikallisten lasten kiskoja, joiden ohi ei voinut kulkea kaivamatta rahapussia esiin. Jos kolme alakouluikäistä kauppaa reippaasti karkkipusseja ja kertoo tuottojen menevän uhanalaisten eläinten hyväksi, niin on ostettava karkkia, vaikkei karkkipäivä olisikaan. Pihakirppikseltä löysin myös vanhat, kauniit sinivalkoiset keittolautaset, joissa aion säilyttää tomaatteja keittiöntasolla.

Iltapäivällä piipahdimme Teurastamon kesäavajaisissa. Teurastamon tapahtumat ovat siitä kivoja, että niissä ovat aikuiset ja lapset sulassa sovussa. Minusta on kivaa, että samalle alueelle mahtuvat terassilla keikkoja kuuntelevat aikuiset ja pihapelejä pelaavat lapset.

Teurastamolla oli tarkoitus syödä Roslundin hampurilaiset, mutta lähes tunnin jono ajoi meidät läheiseen Social Foodiin. Social Food on juuri palkittu Helsingin Uutisissa kaupungin parhaana hampurilaispaikkana, mutta onnistuimme saamaan istumapaikat meille ja ystäväperheelle. Palkinto on todella ansaittu, Social Foodin hampurilaiset ovat ykkössijalla minunkin listallani, sillä puuhiiligrillissä paistettuja pihvejä on vaikea päihittää.

Viikonloppu alkoi tukan pätkäisyllä. Kävi nimittäin se perinteinen, eli vauva tuli ja tukka lähti. Raskausaikana elätellyt toiveet siitä, että saisin pitää paksuuntuneen tukkani, sulivat sitä mukaa kun noukin irronneita hiuksia viemärinkannesta ja lattialta. Niitä on joka paikassa. Paras ratkaisu ohentuvan tukan kanssa on leikata pitkä polkka. Laitoin luottokampaajalleni alkuviikosta viestiä ja sain armoajan saman viikon lauantaille. Tukasta tuli tosi kiva, ja tätä osaan ehkä vähän laittaa, sillä suoristus onnistuu minultakin.

Sunnuntaina kävimme vielä äitini ja Baby H:n kanssa ihastelemassa kirsikankukkia Roihuvuoren Hanami-juhlassa. Olimme liikkeellä hyvissä ajoin etukäteen, ja pääsimme ihastelemaan kukkia ennen pahinta ryysistä. Samalla oli hauska seurata cosplay-harrastajia poseeraamassa kameroille ja pitämässä piknikkiä pienille keräilynukeille. Japanin reissu jäi taas tänä vuonna, mutta ehkä ensi vuonna. Onneksi pienen palan Japania löytää joskus myös Helsingistä.

Save