Monthly Archives

May 2015

Häät Noora H:sta

Päiväni kaasona

Noora H.

Kuvat: Miika Ylhäinen

-sIBf7Kgt5KdP4ti-0o,tdOytjm63M8v7fz37LEw9zYHhKmwj3pjEzH0CViOvN4

Perjantai 5.9.2014 klo 10.00

Kaksi urheilukassia takakonttiin, pukupussit penkille ja kahvit mukaan Ärrältä. Aurinko paistaa ja aurinkolasit kaivetaan laukusta. Matka Hankoon kestää pari tuntia ja ajomatkalla on hyvin aikaa viimeistellä puhetta. Kertaamme kummankin osuudet, hiomme rungon ja ennen Kirkkonummea pääsemme puheen pitämiseen. Ääniväristen tsemppaamme toisiamme: “Kyllä me pystytään tähän vollottamatta, nyt ryhdistäydytään!”.

Ystäväni pyytäessä minua kaasoksi, aloin miettimään puhetta heti. Ajatuksella kirjoitettua puhetta on ilo kuunnella, ja puheenpito on jäykähkölle pohjoisen asukille erinomainen tilaisuus kiittää ja kehua luontevasti. Pidän puheista niin paljon, että kirjoitan niitä mielessäni lenkeillä ja minulta löytyykin puheenrunko niin äitini kuusikymppisille kuin lähimpien ystävieni häihin.

eTODYr4pbRzur1dI3YmvvC7Wok9f8tRjcuKnc0fS_T8

Perjantai 5.9. klo 21.00

Kuka nukkuu patjalla, pestäänkö tukka nyt vai vasta aamulla, monelta meikkaaja tulee ja onko kaikki varmasti pakattuna häämatkaa varten?

Perjantai-iltana meillä oli “viimeinen” tyttöjen ilta. Päivä kului hääpaikkaa koristellessa, mutta illalla rauhoituimme seuraavaa päivää varten. Tai ainakin yritimme. Jokaista jännitti sen verran paljon, että vertaistuki tuli tarpeeseen ja välillä tunnelma oli kuin ala-asteen pyjamabileissä.

10002924_10152504742203198_5296240853186682437_n

Lauantai 6.9.2014 klo 06.30

Herään retkipatjalta sälekaihtimien välistä paistavaan aurinkoon, hipsin sikeästi vieressä nukkuvien ohitse ja koputan hiljaa morsiamen makuuhuoneen oveen. Tiedän, että malttamaton ystäväni on taatusti hereillä. Istun morsiamen viereen sängylle ja siinä pyjamassa istuessani vihdoin tajuan, että toinen meistä on menossa naimisiin. Olemme oikeasti aikuisia ja paljon on muuttunut opiskeluajoista. Se on liikuttava ja erikoinen hetki.

lXSL2xFYYLjI3N78pM2djpSIQVGF4ElUiE9VRY_ecTY,tEpgfT3EYm_sI1kSWrrRtbBH2sBgd70hTGjzMnq1cvY

TfUL1fQ93PArci89TsoyhTvthMVTQlSDgtfzQoDpERg,PeqcnPlD8TjR8FAPvZf-JQTLq-nW5q4lna6VgROITpQ

Lauantai 6.9.2014 klo 15.00

Ihmiset istuvat paikoilleen ja ovet suljetaan. Kukaan ei puhu, kuuluu vain paperin rapinaa, muutama köhäys ja vaatteiden kahinaa. Sulhanen vaihtaa painoa jalalta toiselle ja jännitys on käsinkosketeltavissa. Sekunnit tuntuvat minuuteilta ja minuakin alkaa jännittää, tuleehan morsian varmasti? Yht’äkkiä urut aloittavat, ovet aukavat ja morsiustyttö tulee ensimmäisenä sisään. Katson ystävieni ilmeitä, kun he näkevät morsiamen ensimmäistä kertaa. Spontaani hymy leviää monen kasvoille heidän katsoessaan toisiinsa: morsian on upea.

Ystäväni astelee alttarille, otan morsiuskimpun vastaan ja ujutan samalla vaivihkaa nenäliinan vaihtokauppana. Itse joudun säännöllisin väliajoin analysoimaan ikkunoista näkyvien koivujen rakennetta, kun yritän olla sotkematta meikkejäni ja nyyhkimättä liikutuksesta.

bSBJqyfQmSvt-93O8hPYezllGsz5FehoFnvRN25CziQ,xS52DOlSXEMDgSICn9wvorJf8gEIYFgxcUcdizcBo78

Lauantai 6.9.2014 klo 19.00

Katsomme toisiamme pöydän yli, nyökkäämme kevyesti, nousemme ja oiomme mekkoja. Kling kling kling. Vilkaisen vielä kerran hääaikataulun taakse lyijykynällä rustattuja avainsanoja ja aloitan oman osuuteni.

Puhe sujui erinomaisesti ja morsiamen ilmeestä päätellen onnistuimme ilahduttamaan. Yön pimeinä tunteina piilotamme vielä yhdessä kirjoitetun puheen vieraskirjan väliin. Väliäkö sillä, että puhe on neljällä eri paperilapulla, kolmella eri kynällä kirjoitettu ja täynnä kahdella eri käsialalla lisättyjä täydennyksiä.

anette

Lauantai 6.9.2014 klo 22.00

Häätanssin ensimmäiset tahdit saavat silmäkulmat kostumaan, kertosäkeeseen päästessä kyyneleet valuvat vuolaasti pitkin poskia. Kappale tulee yllätyksenä enkä ole sitä aiemmin kuullut, mutta sanat tuntuvat kertovan suoraan hääparista. Seisomme toisen kaason kanssa vierestysten ja rutistamme nenäliinojamme, siinä ne nyt ovat.

Fzqs2M9xKLuKDpGHlke5A9DP8SyrjrCOJ2FK7FgJTAk,OQ6o6utQHnLg2LQqoLSzfrXFrlIYKxZ-ZDikxmaaC94,WiruUkFMPvT5WzO-Me9khnnjEAlMd-cx8cfeBw4nkIY

Lauantai 6.9.2014 klo 02.30

“Hankoon, Helsinkiä pakoon soudan Hankoon, wohoa..”. Nuotin vierestä hoilattuna, itse keksityllä koreografialla ja videolle tallennettuna. Tietysti. Pikkutunneilla tallennettu videopätkä takaa minulle loppuelämän kuittailut, mutta olipahan huikeat juhlat!

Yleistä

Perjantain parhaat

Ray-Ban_Jackie_Ohh2 (1 of 1)-Exposure53

Viikon paras vinkki on Bobbi Brownin meikkiopastus Stockalla. Noora H. kävi hakemassa uuden meikkivoiteen loppuneen tilalle ja kuuli samalla, että ostamalla kolme tuotetta saa täyden meikkiopastuksen ilmaiseksi. Noora H:ta auttaneella meikkitaiteilijalla oli niin kiva meikki, että tuoliin olisi voinut istua vaikka heti. Tässä vinkki kaikille pari päivää sitten meikkiopastuksesta haaveilleille.

Viikon paras näyttely on todellakin se Ismo Höltön valokuvanäyttely Ateneumissa, jonne Noora K. suunnitteli viikko sitten suuntaavansa. Se on nyt nähty ja saa vahvat suositukset. Tänä viikonloppuna ehtii vielä! Noora K:lla jäi eniten mieleen pyörimään se, kuinka kaukana maaseutu ja kaupunki ovat olleet toisistaan 1960-luvulla. Toisaalta kaupungissakin on ollut työhevosia ihan yleisesti. Sodan jälkitunnelmat tunkevat vielä läpi ja ilmeet ovat etenkin maaseudulla vakavia. Kaupungissa uskalletaan vähän jo iloita. Ihmiset ovat olleet ikäistään vanhemman oloisia nykymittapuun mukaan ja merenkululla on ollut valtava merkitys. Vangitsevaa, kaunista, ajatuksia herättävää. Menkää, pääkaupunkiseutulaiset! Noora K. osti muistoksi pienen julisteen kotiin.

Islanninhevonen_VSCO (1 of 1)-Exposure52

Viikon paras liikunta on maastoratsastus. Noora K. kävi nelistämässä pitkin pöpeliköitä ja nautti joka sekunnista. Kun saa tykittää pitkin metsäpolkuja valon siivilöityessä puiden läpi ja pikkukivien sinkoillessa, elämästä ei puutu mitään.

Viikon parasta hemmottelua on visiitti kampaajalle ja kulmien värjäykseen. Noora H:n mielestä mikään ei ole niin rentouttavaa kuin istua kampaajan tai kosmetologin tuoliin. Pari tuntia lehtien lukua, kuppi cappuccinoa ja taikoja tekevä kampaaja. Tukka hyvin, kaikki hyvin.

Viikon paras lenkki on kesäaamun lenkki. Kesäaamuissa on jotain maagista, kun vain sinä ja linnut olette hereillä. Ilma on tarpeeksi lämmin shortseille, kasteinen ruoho kutittaa nilkoissa ja aurinko lämmittää koko ajan enemmän.

Valkoviini_Riesling_VSCO (1 of 1)

Viikon paras illanvietto on perinteinen tyttöjenilta. Illan ohjelmanumero on viininmaistelu, jossa pistetään kesän valkoviinit paremmuusjärjestykseen. Samalla saattaa parantua myös muutama palanen maailmaa.

Noora K:sta Ruoka

Helppo vegaaninen menu

Noora K.

Vegaani_Menu_VSCO_uusi2 (1 of 1)

Olen laiska kokki ja laitan ruokaa harvoin. Silloin kun innostun, teen usein jotain kasvisruokaa. Tällä kertaa kokkasin erään läheiseni tulevan naimisiinmenon kunniaksi ja menu ei ollut pelkästään kasvissellainen vaan ihan vegaaninen. Löysin kiinnostavimmat reseptit Chocochili-blogista, sattumalta moni niistä oli myös gluteeniton. Jos siis kaipailet moneen erilaiseen erikoisruokavalioon sopivia ruokia, kannattaa tsekata.

Vegaani_Menu_VSCO_uusi3 (1 of 1)

Vegaani_Menu_VSCO_uusi4 (1 of 1)

Leivoin jo edellisenä iltana valmiiksi siemennäkkäriä, josta tuli niin superhyvää, että se pääsi ehdottomasti vakkarileivottavien listalle. Aion tehdä sitä heti tulevana viikonloppuna uudelleen, kun pistämme pystyyn tyttöporukan viininmaistajaiset. Noudatin reseptiä muuten, mutta vaihdoin kuivatun tillin oreganoon. Näkkärin kaveriksi oli hummusta, jonka ostin valmiina ja avokadotahnaa, jossa oli pari muussattua avokadoa, suolaa, pippuria ja puolikkaan sitruunan mehu.

Vegaani_menu_VSCO6 (1 of 1)

Omistan tasan yhden pöytäliinan. Se on valkoinen ja pellavainen ja osaan käyttää sitä ainoastaan jouluna. Tavallisimmin kattaukseeni kuuluu voimapaperia. Ei haittaa, vaikka ruokaa tippuu pöydälle ja paikkakortit ja ruokalajit voi kirjoittaa suoraan pöytään. Meillä käytetään arjessa ja juhlassa samoja astioita ja aterimia, lautasliinatkin ovat oikeastaan aina kankaisia. Juhla syntyy tosi pienillä muutoksilla. Saatan näpertää jotain lautasliinojen ympärille, tällä sidoin ihan vain narua, koska tunnelman oli tarkoitus pysyä rentona. Hauskat pillit toivat vähän tunnelmaa.

Vegaani_Menu_VSCO_uusi (1 of 1)

Pidän keitoista todella paljon, mutta koen usein, etteivät ne oikein pidä nälkää. Tämä bataatti-kvinoakeitto on tosi tuhti. Valitsin ohjeen kahdesta vaihtoehdosta kaurakerman ja kuten huomaatte, suoritin kaikki hifistelytkin. Paistoin siis osan kvinoasta vielä pannulla ja maustoin savupaprikalla, lisäksi paahdoin kurpitsansiemeniä. Keitosta tuli aivan ihanaa ja teen varmasti sitäkin toiste.

Vegaani_menu_VSCO12 (1 of 1)

Jälkkäriksi tarvittiin jotain, joka olisi nopea koota ja joka ei olisi liian raskasta. Ananas-kookos-chiavanukas oli aavistuksen epäilyttävästä koostumuksestaan huolimatta erinomaisen miellyttävä kokemus. En löytänyt kaupasta kookossiirapilla maustettuja ananaksia, joten otin tilalle vaniljaa ja skippasin reseptin vaniljajauheen kokonaan. Vähän laitoin vaniljasokeria. Kookoksen makua tuli onneksi riittävästi kookosmaidosta. Laitoin ennen muuta ruuanlaittoa chia-siemenet ja kookosmaidon tekeytymään. Ruuan jälkeen vain kasasin annokset. Ja ylpeänä ilmoitan, että minttu on kerätty omasta kasvimaasta.

Vanukasta jäi jonkin verran yli, joten söin sitä aamiaiseksi seuraavana päivänä. Silloin sekoitin joukkoon banaania ja muutaman pähkinän. Tämäkin toimi hyvin ja oli kivaa vaihtelua. Ajattelin, että voisin silloin tällöin tehdä jotain chia-juttua aamupalaksi. Onko teillä jotain erityistä suosikkiversiota chia-brekkareista?

Vegaani_menu_VSCO15 (1 of 1)

Ateria oli niin menestys, että luulen, että ainakin parin seuraavan kuukauden ajan tulee kokkailtua vähän enemmän. Innostus jäi päälle. Minttu kasvaa jo rehottaen, joten listalla on ainakin tabboulehia ja muita Lähi-Idän ruokia. Ruohosipuli taas inspiroi erilaisiin kastikkeisiin kalalle ja perunoille. Mmmm. Nälkä.