Häät Noora H:sta

Päiväni kaasona

Noora H.

Kuvat: Miika Ylhäinen

-sIBf7Kgt5KdP4ti-0o,tdOytjm63M8v7fz37LEw9zYHhKmwj3pjEzH0CViOvN4

Perjantai 5.9.2014 klo 10.00

Kaksi urheilukassia takakonttiin, pukupussit penkille ja kahvit mukaan Ärrältä. Aurinko paistaa ja aurinkolasit kaivetaan laukusta. Matka Hankoon kestää pari tuntia ja ajomatkalla on hyvin aikaa viimeistellä puhetta. Kertaamme kummankin osuudet, hiomme rungon ja ennen Kirkkonummea pääsemme puheen pitämiseen. Ääniväristen tsemppaamme toisiamme: “Kyllä me pystytään tähän vollottamatta, nyt ryhdistäydytään!”.

Ystäväni pyytäessä minua kaasoksi, aloin miettimään puhetta heti. Ajatuksella kirjoitettua puhetta on ilo kuunnella, ja puheenpito on jäykähkölle pohjoisen asukille erinomainen tilaisuus kiittää ja kehua luontevasti. Pidän puheista niin paljon, että kirjoitan niitä mielessäni lenkeillä ja minulta löytyykin puheenrunko niin äitini kuusikymppisille kuin lähimpien ystävieni häihin.

eTODYr4pbRzur1dI3YmvvC7Wok9f8tRjcuKnc0fS_T8

Perjantai 5.9. klo 21.00

Kuka nukkuu patjalla, pestäänkö tukka nyt vai vasta aamulla, monelta meikkaaja tulee ja onko kaikki varmasti pakattuna häämatkaa varten?

Perjantai-iltana meillä oli “viimeinen” tyttöjen ilta. Päivä kului hääpaikkaa koristellessa, mutta illalla rauhoituimme seuraavaa päivää varten. Tai ainakin yritimme. Jokaista jännitti sen verran paljon, että vertaistuki tuli tarpeeseen ja välillä tunnelma oli kuin ala-asteen pyjamabileissä.

10002924_10152504742203198_5296240853186682437_n

Lauantai 6.9.2014 klo 06.30

Herään retkipatjalta sälekaihtimien välistä paistavaan aurinkoon, hipsin sikeästi vieressä nukkuvien ohitse ja koputan hiljaa morsiamen makuuhuoneen oveen. Tiedän, että malttamaton ystäväni on taatusti hereillä. Istun morsiamen viereen sängylle ja siinä pyjamassa istuessani vihdoin tajuan, että toinen meistä on menossa naimisiin. Olemme oikeasti aikuisia ja paljon on muuttunut opiskeluajoista. Se on liikuttava ja erikoinen hetki.

lXSL2xFYYLjI3N78pM2djpSIQVGF4ElUiE9VRY_ecTY,tEpgfT3EYm_sI1kSWrrRtbBH2sBgd70hTGjzMnq1cvY

TfUL1fQ93PArci89TsoyhTvthMVTQlSDgtfzQoDpERg,PeqcnPlD8TjR8FAPvZf-JQTLq-nW5q4lna6VgROITpQ

Lauantai 6.9.2014 klo 15.00

Ihmiset istuvat paikoilleen ja ovet suljetaan. Kukaan ei puhu, kuuluu vain paperin rapinaa, muutama köhäys ja vaatteiden kahinaa. Sulhanen vaihtaa painoa jalalta toiselle ja jännitys on käsinkosketeltavissa. Sekunnit tuntuvat minuuteilta ja minuakin alkaa jännittää, tuleehan morsian varmasti? Yht’äkkiä urut aloittavat, ovet aukavat ja morsiustyttö tulee ensimmäisenä sisään. Katson ystävieni ilmeitä, kun he näkevät morsiamen ensimmäistä kertaa. Spontaani hymy leviää monen kasvoille heidän katsoessaan toisiinsa: morsian on upea.

Ystäväni astelee alttarille, otan morsiuskimpun vastaan ja ujutan samalla vaivihkaa nenäliinan vaihtokauppana. Itse joudun säännöllisin väliajoin analysoimaan ikkunoista näkyvien koivujen rakennetta, kun yritän olla sotkematta meikkejäni ja nyyhkimättä liikutuksesta.

bSBJqyfQmSvt-93O8hPYezllGsz5FehoFnvRN25CziQ,xS52DOlSXEMDgSICn9wvorJf8gEIYFgxcUcdizcBo78

Lauantai 6.9.2014 klo 19.00

Katsomme toisiamme pöydän yli, nyökkäämme kevyesti, nousemme ja oiomme mekkoja. Kling kling kling. Vilkaisen vielä kerran hääaikataulun taakse lyijykynällä rustattuja avainsanoja ja aloitan oman osuuteni.

Puhe sujui erinomaisesti ja morsiamen ilmeestä päätellen onnistuimme ilahduttamaan. Yön pimeinä tunteina piilotamme vielä yhdessä kirjoitetun puheen vieraskirjan väliin. Väliäkö sillä, että puhe on neljällä eri paperilapulla, kolmella eri kynällä kirjoitettu ja täynnä kahdella eri käsialalla lisättyjä täydennyksiä.

anette

Lauantai 6.9.2014 klo 22.00

Häätanssin ensimmäiset tahdit saavat silmäkulmat kostumaan, kertosäkeeseen päästessä kyyneleet valuvat vuolaasti pitkin poskia. Kappale tulee yllätyksenä enkä ole sitä aiemmin kuullut, mutta sanat tuntuvat kertovan suoraan hääparista. Seisomme toisen kaason kanssa vierestysten ja rutistamme nenäliinojamme, siinä ne nyt ovat.

Fzqs2M9xKLuKDpGHlke5A9DP8SyrjrCOJ2FK7FgJTAk,OQ6o6utQHnLg2LQqoLSzfrXFrlIYKxZ-ZDikxmaaC94,WiruUkFMPvT5WzO-Me9khnnjEAlMd-cx8cfeBw4nkIY

Lauantai 6.9.2014 klo 02.30

“Hankoon, Helsinkiä pakoon soudan Hankoon, wohoa..”. Nuotin vierestä hoilattuna, itse keksityllä koreografialla ja videolle tallennettuna. Tietysti. Pikkutunneilla tallennettu videopätkä takaa minulle loppuelämän kuittailut, mutta olipahan huikeat juhlat!

Rieslingit järjestykseen ja maailma kuntoon
Perjantain parhaat

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply
    Janina
    05/31/2015 at 12:06

    Ah, miten ihana postaus <3 Kuvista oikein hehkuu häiden tunnelma ja morsiamen kauneus!

    • Reply
      Noora H.
      05/31/2015 at 22:13

      Häät olivat todella kivat, rennot ja lämminhenkiset. Morsian oli upea. 🙂

  • Reply
    Emiliamaria
    05/31/2015 at 12:14

    Nenäliina piti kaivaa esille jo pelkästä postauksen lukemisesta 😀 Ihanaa!

    • Reply
      Noora H.
      05/31/2015 at 22:14

      Hehe. 😀 Minusta on tullut iän myötä kunnon herkkis enkä ole vielä yksistäkään häistä selvinnyt ihan kuivin silmin.

  • Reply
    Anis
    05/31/2015 at 21:13

    Ihana, tunnelmallinen postaus! Ja tuttuja tunteita itsellenikin oli mukana 🙂

    • Reply
      Noora H.
      05/31/2015 at 22:15

      Kiitos. 🙂 Kaason roolissa oli kyllä kivaa, kaikista parasta oli nähdä, kuinka onnellinen ystäväni oli. Siitä tuli itsellekin tosi hyvä mieli.

  • Reply
    Venla
    06/01/2015 at 07:18

    Aivan ihana postaus. ❤️ Kiitos, kun jaoit.

  • Reply
    Eva
    06/01/2015 at 16:50

    Kaikki kommentoijat ovat käyttäneet sanaa ihana, ja minäkin olin aikonut tehdä samoin! Nyt etsin muita sopivia adjektiivejä: Kaunista, tunnelmallista, sydämellistä. Pidän tästä postauksesta, tässä on käsinkosketeltava tunnelma. Hääfiilistely toimii aina. 🙂

  • Reply
    emmi
    07/09/2015 at 08:58

    Oioi parhautta on häät. Ystäväni menee kahden viikon päästä naimisiin. Varsinaisia kaasoja hänellä ei ole, mutta hän toivoo minun pitävän puheen juhlassa. Oisiko sinulla antaa vinkkejä puheen kirjoittamiseen?

    • Reply
      Noora H.
      07/09/2015 at 21:42

      Häät ovat ihania. 🙂 Hienoa, kun pääset pitämään puheen! Itse mietin aina aluksi teeman tai jujun puheeseen. Se voi muodostua oikeastaan mistä tahansa: adjektiiveista, listasta, muistosta, tapahtumasta tai mistä vain. Sen jälkeen lähden miettimään ystävääni kuvaavia asioita tai tapahtumia teeman ympäriltä. Niistä se puhe sitten lähtee itsestään rakentumaan.

      Esimerkiksi kirjoittaessani puhetta isoäitini 80-vuotisjuhliin, mietin aluksi, mikä on erikoista minun ja isoäitini suhteessa. Se on se, että soittelemme joka sunnuntai ja juttelemme niitä näitä. Eli isoäitini on minulle hieman kuin ystävä. Mietin, millainen ystävä hän on ja mistä kaikesta juttelemme. Näitä pohtimalla muistin erikoisiakin juttuja, joilla sai puheeseen särmää. Itse puheen kirjoitin lopulta niin, että kerroin ystävästäni ja viimeisessä lauseessa totesin, että taidatte arvata kuka tämä ystävä on.

      Melko sekava selitys, mutta toivottavasti sait tästä jotain irti! 🙂

    Leave a Reply