Monthly Archives

May 2015

Noora K:sta Purjehdus

Miten purjevene liikkuu

Noora K.

Purjehdus_Haukilahti6 (1 of 1)-Exposure52

Siipi (1 of 1)

Kävimme viime viikolla vihdoin iltapurjehduksella. Yöretkistä ei tässä työvuorojen ristipaineessa arvaa edes haaveilla, mutta onneksi illat ovat pitkiä ja valoisia ja arkenakin voi tehdä pieniä irtiottoja. Peruslenkkimme kulkee vähän tuulista riippuen muutaman Haukilahden edustalla sijaitsevan saaren ympäri ja sen aikana ehtii mainiosti unohtaa maalliset murheet. Lisäksi saa nauttia sivutuulen vauhdista, myötiksen lämmöstä ja välillä nousta tiukemminkin tuulta kohti.

Ei-purjehtijat saattavat monesti ajatella, että veneen nopeus on suurimmillaan myötätuulella, mutta itse asiassa lujimpaa pääsee yleensä sivutuulella. Suoraan takaa tulevalla tuulella tuuli työntää venettä eteen päin ja purjeet ovat ikään kuin levyjä, joihin tuuli osuu. Sivutuulella purje toimii samalla tapaa kuin pystyssä oleva lentokoneen siipi. Siiven (purjeen) yläpuoleinen ilmavirta (tai luuvartin eli luun puoleinen) joutuu kulkemaan pidemmän matkan samassa ajassa kuin alapuoleinen (eli suojan eli leen puoleinen). Yläpuolen ilma joutuu siis kulkemaan vauhdikkaammin pysyäkseen tasoissa alapuolen ilman kanssa. Näin syntyy nostovoima.

Purjehdus_Haukilahti7_VSCO (1 of 1)

Ajelemme monesti vuorotellen, mies vähän enemmän. Kun hän on pinnassa (venettämme ohjataan sellaisella kepillä ruorin sijaan), seisoskelen usein tuossa portaalla katselemassa maisemia. Vartalo pysyy tuulensuojassa ja lämpimässä, mutta naama saa nauttia auringosta.

Purjehdus_Haukilahti5_VSCO (1 of 1)

Parin tunnin iltaretkellä evääksi riittää voileipä, joka on helppo valmistaa etukäteen ja syödä vauhdissa. Tällä kertaa välissä oli mozzarellaa, paprikaa ja basilikaa.

Purjehdus_Haukilahti2 (1 of 1)-Exposure52

Takaisin tultiin tällä kertaa Ison Vasikkasaaren edestä, somaa pikkuväylää pitkin.

Purjehdus_Haukilahti_VSCO4 (1 of 1)

Kun satama näkyy, Laivis alkaa aina tohottaa ja juosta ympäri kantta. Se haluaa aina olla auttamassa, kun teen köysiä ja kun olen valmis, se jatkaa häseltämistä. Nyt se ei ole aikoihin mulahtanut veteen sählätessään, mutta on sitäkin sattunut. On sattunut jopa niin monta kertaa, että meillä on ihan oma proseduuri tälle. Jos “koira meressä” -ilmoituksen kohdalla peräköysi tai poijuhaka on jo kiinni, jatkamme rantautumista ja noukimme Laiviksen, kun se on turvallista. Jos mitään kiinnityksiä ei ole vielä tapahtunut, lähestyminen keskeytetään ja koira napataan pelastusliivien kahvasta saman tien ylös. Olemme alkaneet käskeä sen sisälle, jos tiedossa on hankalampi rantautuminen, mutta aina välillä se livahtaa luvatta kannelle, kun silmä välttää.

Purjehdus_Haukilahti_VSCO (1 of 1)

Purjehdus_Haukilahti_VSCO2 (1 of 1)

Purjehdus_Haukilahti_VSCO3 (1 of 1)

Tällä kertaa jäimme hetkeksi vielä istuskelemaan veneelle, kun olimme palanneet retkeltä. Ilta-aurinko lämmitti edelleen ja landaussipsit houkuttelivat. Kesä, vihdoinkin!

Kauneus ja kosmetiikka Noora H:sta

Luottomeikit

Noora H. meikit mac nars bobby brown Meiltä kyseltiin kommenttiboksissa meikkivinkkejä. Minusta on hauska lukea muiden luottotuotteista ja revin naistenlehdistä tuotevinkit talteen, joten mielelläni vinkkaan teille omia suosikkejani. Meikkaajana olen melko amatööri: en osaa tehdä kissamaisia rajauksia, varjostuksia tai tummaa silmämeikkiä, mutta pidän erilaisten tuotteiden kokeilusta.

Kerran vuodessa, yleensä ulkomailla, minuun iskee villitys ja ostan meikkejä parin vuoden tarpeiksi. Päätän, että minusta huoliteltu nainen ja kuljen aina kynnet lakattuina, tukka ojennuksessa ja huulet punattuina. Yleensä villitys kestää kestää kolme päivää ja sitten unohdan koko jutun.

Vaikka lakkaan kynnet kerran kuussa ja hätäponnari on käytössä lähes joka päivä, niin yleensä kuitenkin muistan meikata töihin. Alla olevat luottotuotteet ovat olleet käytössä pitkään ja niiden avulla teen arkimeikkini viidessä minuutissa. Mac Naras poskipuna Poskipunat: Mac Sheertone Shimmer Blush, Peachtwist ja Nars Orgasm.

Poskipuna häviää kasvoiltani yleensä ensimmäisenä, nojailen poskiini ja kosken ihan huomaamatta kasvoihini. Huono tapa, josta yritän opetella eroon. Nämä poskipunat kestävät melko hyvin ja värit ovat luonnollisia.

Ripsiväri: Fiberwig

Ensimmäisen Fiberwig-ripsarin ostin lehtijutun vinkkaamana Tokiosta, enkä ole sen jälkeen muita käyttänyt. Lähtee Kanebo 38 -ripsivärin tavoin lämpimällä vedellä pois, mutta tuo huomattavasti enemmän näyttävyyttä ripsiin. Olen välillä kokeillut muita ripsivärejä, mutta tämä on ainoa, joka on oikeasti vedenpitävä eikä leviä edes sadesäällä lenkkeillessä. Suomessa Fiberwigia saa ainakin Kicksista.

Ripsientaivuttaja: Shu Uemura

Klassikko. Hamstraan Aasian matkoilta ja sinnittelen kuluneilla ripsientaivuttimilla aina seuraavaan reissuun. Ensi kerralla ostan vähintään kolmet.

Meikkivoide: Bobbi Brown Skin Foundation

Inhoan tunkkaisia ja paksuja meikkivoiteita, tämä muistuttaa päivävoidetta, mutta peittää punaiset nenänpielet ja epätasaisuudet. Suojakerroin 15.

Luomiväri: Mac All That Glitters

Sama sävy on ollut minulla käytössä useamman vuoden, tämän taisin bongata aikoinaan Strictly Style -blogista. Ei ole lainkaan niin kimaltava kuin nimi antaa ymmärtää.

Silmien rajauskynä: Mac Pro Longwear Eye Liner

Pitkän metsästyksen jälkeen löysin vihdoin rajauskynän, joka ei leviä pandasilmiksi päivän aikana. Pysyy kuin tauti, vaikka luomet rasvoittuisi ja urheilisi. Kestää  melko hyvin myös silmien hieromisen.

Aurinkopuuteri: Mac Refined Golden

Ihoon nätisti sulautuva aurinkopuuteri, ei pelkoa liian ruskeasta naamasta tai raidoista. Yksi purkki kestää päivittäisessä käytössä lähes kaksi vuotta.

Hehkupuuteri: We Care Icon All Over Shimmer, Magic Glow

Jos olen tosi väsynyt, huijaan laittamalla vähän hehkua. Parhaita hehkupuutereita, joita olen kokeillut. Edullinen, maksaa kympin Sokoksella.

meikit lumene mac nars bobby brown Meikkaan aika kevyesti enkä viihdy vahvassa meikissä. Joskus olisi kuitenkin hauska kokeilla vähän erilaista tyyliä, joten olen miettinyt, pitäisikö mennä meikkiopastukseen. Olen ollut muutamia kertoja ammattilaisen meikattavana, ja ero omaan meikkiin on melkoinen. Häämeikkaajakin pitäisi pian etsiä.

Olisiko teillä vinkata hyvää meikkaajaa? Mielellään sellaista, joka kuuntelee asiakasta eikä tee kovin paljon omasta tyylistä poikkeavaa meikkiä.

nandn-047

Noora K:sta Sisustus

Kivaa keittiösälää pikkurahalla

Noora K.

Keittio_taso (1 of 1)-Exposure52

Salainen lahjakkuuteni on, että kykenisin varmasti kirjoittamaan paperipusseista kokonaisen esseen, mutta säästän teidät ja vinkkaan viime aikojen parhaat löydöt.

1. Jos pidät Uashmaman pestävistä, vedenkestävistä paperipusseista, mutta kaipailet budjettiversiota, suuntaa Stockalle. Ainakin Helsingin keskustan Stockmannin puutarhaosastolta löytyi nimittäin tuollaisia neliönmallisia pussukoita, jotka kulkevat kukkaruukun nimellä. Itse päätin ottaa tämän käyttöön vihannestensäilytysastiana ja miksei tämä menisi myös leipäkorista. Hinta oli 3,90€.

Keittio_taso2 (1 of 1)-Exposure52

Keittio_taso3 (1 of 1)-Exposure52

Keittio_taso4 (1 of 1)-Exposure52

2. Biojätepussit, nuo murheenkryynit. Meillä on kyllä jätevaunussa kolme lokeroa erilaisiin kierrätystarpeisiin, mutta toinen on täynnä roskapusseja ja toinen lasipurkkeja ja maitotölkkejä. Sitä paitsi biojätepusseista tuntuu aina hajoavan pohja ennen kuin ne ehtii viedä, mikä on kohtuullisen ärsyttävää. Sen jälkeen kun Hesari muuttui tabloid-kokoiseksi, hylkäsin kaikki toiveeni omatoimisesta askartelusta. Pirkka-biojätepussit ovat mahtava ratkaisu. Ne näyttävät kivoilta, kun tekstipuolen kääntää seinää päin, ovat esillä koko ajan niin, että uhkaavan pohjan kastumisen huomaa ajoissa ja ne tulee myös vietyä kerran päivässä.

Keittio_taso5 (1 of 1)-Exposure52

3. Kolmas vinkki ei sentään koske paperipusseja vaan Weberin parilaa, joka taisi olla kesän paras kokkaamiseen liittyvä hankinta. Sillä saa grillivihannekset aivan täydellisiksi ja tosi hyviä perunoita. Ensin mainittuihin riittää paloittelu ja haluttaessa kevyt pyöräytys vaikkapa oliiviöljyssä. Jälkimmäiset syntyvät niin, että perunat keitetään melkein kypsiksi, viipaloidaan ohuiksi viipaleiksi ja levitellään parilalle ja laitetaan grilliin. Pihvin tai muun kriittisemmän grillattavan paistajaa helpottaa, että lisukkeet voi tehdä etukäteen ja nostaa parilan pöytään ja peitellä vihannekset foliolla. Ne pysyvät mainiosti kuumina siihen saakka, että pääruokakin on pöydässä. Ison grillin omistaja voi toki käristellä kaiken yhtä aikaa, mutta minigrillin omistajille tämä on iso helpotus. Kuvaan mahtui silti, tietysti, yksi paperipussintapainen. Siinä säilytetään oliiviöljyä ja etikoita.

Myös keittiön tasolla seinään nojaileva taulu on – tadaa – paperipussi. Mieheni tuntee oudot tapani ja tuo minulle välillä tuliaisiksi hienoja paperipusseja, jos niitä tulee maailmalla vastaan. Tähän kyseiseen kassiin pakattiin salaatti Rooman lentokentällä. Arvostin.