Monthly Archives

June 2015

Noora K:sta Purjehdus

Postikortteja itäiseltä Suomenlahdelta

Noora K.

Skiffer_VSCO (1 of 1)

Lähtiessämme purjehdimme Kaivarin kautta. Mattolaiturin katselu on joka kerta yhtä hauskaa ja Skifferin kohdalla alkaa aina tehdä mieli pizzaa. Tuuli niin, että sisäreitti houkutteli. Hevossalmen sillan avausta odotellessa tuli jiipin kanssa samalla sekunnilla sellainen puuska, että ison skuutti irtosi. Omaa kulkuvuoroamme odotellessamme korjasimme sen ja ehdimme kuin ehdimmekin suunnittelemastamme avauksesta.

Kuva_VSCO (1 of 1)

Juhannus_VSCO (1 of 1)

Juhannus2_VSCO (1 of 1)

Juhannusaattoa vietettiin Lillfjärdin saarirykelmässä. Siellä on muutama retkisatama, joista valitsimme Hästön. Valo oli täydellinen ja ilta pläkätyyni. Laivis photobombasi kaikki kuvat, jotka mies yritti ottaa minusta.

Erityismaininnat: Hästön laituri ei välttämättä kestä isojen veneiden painoa kovilla tuulilla. Muissa Lillfjärdin saarissa on kalliokiinnitys.

Kaunissaari3_VSCO (1 of 1)

Kaunissaari4_VSCO (1 of 1)

Kaunissaari6_VSCO (1 of 1)

Kaunissaari7_VSCO (1 of 1)

Kaunissaari8_VSCO (1 of 1)

Kaunissaari10_VSCO (1 of 1)

Siivouspaiva_VSCO (1 of 1)

Pyhtään Kaunissaari kuului niihin reissun must see -paikkoihin, jotka ehdimme nähdä. Saimme aurinkoisen päivän, joimme kahvia meren kimallellessa ja söimme savukalaa kannella. Siivosimme veneen. Vanha kalastajakylä oli äärimmäisen viehättävä, satama mukava ja suojaisa. Kävely- ja juoksureittejä riitti ja aamulenkillä keskivauhti oli pudota tosi hitaaksi, kun viidenkymmenen metrin välein oli pakko pysähtyä ottamaan kuvia.

Erityismaininnat: Kyläkaupassa on todella kattava valikoima pienpanimoiden oluita. Meidän suosikiksemme valikoituivat Malmgårdin Dinkel-spelttiolut ja Huvila Pale Ale. Ravintolan varaan ei välttämättä kannata laskea – se oli tavarantoimitusvaikeuksien vuoksi kiinni vierailumme aikana. Vaikka olisi ollut huono sää, olisi silti voinut grillata. Grillauspaikka oli nimittäin rakennettu rantavajaan.

Sumu_VSCO (1 of 1)

Utu2 (1 of 1)

Sumu yllätti pariin otteeseen, joista kertaa toisella olimme satamassa ja toisella merellä. Vaikka olemme joutuneet sumuun monta kertaa, aina sen nopeus, jolla se kietoo kaiken piiloon, yllättää.

Porvoo_VSCO (1 of 1)

Porvoo2_VSCO (1 of 1)

Porvoo3_VSCO (1 of 1)

Porvoo4_VSCO (1 of 1)

Retken alkupään satamiin kuului Porvoo, jossa pitelimme sadetta. Sen tauottua hetkeksi treffasimme ystävämme ja kävimme Johan’sissa syömässä. Ostin Porvoon Paahtimosta paria erilaista kahvia matkamuistoksi. Porvoo on minulle aika vieras, pitää tehdä vielä joku päiväretki sinne erikseen ja ajan kanssa. Nyt oli kova polte irroittaa köydet ja jatkaa matkaa. Sellaista se on pidemmän purjehduksen alussa.

Erityismaininnat: Paahtimoon ovat kuulemma koirat tervetulleita myös sisälle, alakertaan. Tämä oli koko reissun kivoin juttu huomata, että näin on nykyään yllättävän monessa paikassa. Karvakorvan kanssa retkeilevälle on iso helpotus, kun aina ei tarvitse väkisin palella terassilla, eikä huolehtia veneeseen jätetystä lemmikistä. Laivis pärjää kyllä hetken yksin veneessä, mutta pitkäksi aikaa emme sitä mielellämme jätä ilman meitä. Aina kannattaa siis kysyä!

Kotka2_VSCO (1 of 1)

Kotkassa söin yhdet elämäni parhaista lohileivistä Kalamajassa. Paikalliset vinkkasivat miehelle vierasvenesataman saunassa, mihin kannattaisi suunnata, jos mieli kalaherkkuja. Teimme siis aamukävelyn Kuusiseen.

Erityismaininnat: Samalla kun tulee kala-apajille, kannattaa kiivetä myös näköalatorniin. Sinne johtaa lyhyehkö polku ja maisemat ovat hienot. Tornista voi bongata muun muassa Kukourin Fort Slavan, joka on pieni linnoitussaari Kotkan edustalla. Sinne johtavan väylän syvyys oli vain 1,5 metriä (tasan tarkkaan sama kuin Fenin syväys), joten tämä superkiinnostava kohde jäi meiltä näkemättä lähempää.

Viini_VSCO (1 of 1)

Svartholm_VSCO (1 of 1)

Yksi niistä paikoista, joissa aurinko helli erityisesti, oli Svartholman linnoitussaari Loviisan edustalla. Saavuimme hyvissä ajoin iltapäivästä ja ehdimme tutkia saaren oikein kunnolla. Näkymät olivat ihan vertaansa vailla ja raunioissa riitti nähtävää. Svartholmassa saatoimme ainoata kertaa koko kesänä kattaa illallispöydän kannelle ja istuskella ulkona pitkään.

Erityismaininnat: Kannattaa mennä opastetulle kierrokselle, niin saa kuulla linnoituksen raunioista kaikki kiinnostavat tarinat. Suomenkielinen alkaa klo 14 ja ruotsinkielinen klo 16, joka päivä paitsi maanantaina.

Laivakoira_VSCO (1 of 1)

Vaikka vastoinkäyminen lopetti loman tänä(kin) vuonna lyhyeen, niin tällä kertaa ennätimme onneksi käydä parissa paikassa, joita olimme odottaneet pitkään ja Suomen kaakkoiskulmassa taisivat vallita tilanteeseen nähden koko maan parhaat sääolosuhteet. Ihan joka päivä ei nimittäin satanut ja saimme nauttia tosi kauniistakin keleistä. Sen verran Tammion, Ulko-Tammion, Nuokkojen ja Haapasaaren missaaminen jäivät kuitenkin kaivelemaan, että harkitsemme sitäkin vaihtoehtoa, että jättäisimme Fenin loppukaudeksi Kotkaan, jos sopiva satamapaikka löytyy, ja retkeilisimme sieltä käsin.

Juoksu ja urheilu Noora H:sta

Tuloksia tulee kun uskaltaa yrittää

Noora H.

Paavo Nurmi Maraton

Kuvien valitseminen tähän postaukseen oli lievästi sanottuna haastavaa, yritämme kuitenkin pitää jonkinlaista tasoa yllä blogin visuaalisen ilmeen suhteen. Minulla oli kyllä runsaasti kuvia maratonilta, jopa kymmeniä, mutta mikään niistä ei varsinaisesti ollut sellainen, jonka olisin vapaaehtoisesti laittanut nettiin tuhansien ihmisten nähtäväksi. Valittavana oli kuvia, joissa olin muun muassa litimärkä, kärsivän näköinen ja niin huonossa juoksuasennossa, että vieläkin hävettää. Mutta viis siitä, maratonille ei menty kuvattavaksi vaan tuloksia hakemaan. Ja niitähän tuli!

Ennen maratonia asetin tavoitteeksi neljän tunnin alittamisen. Alle neljä tuntia olisi huima harppaus viime vuoden ajasta, sillä se paranisi lähes kahdellakymmenellä minuutilla. Kevään puolimaratonien tuloksien perusteella tiesin pystyväni siihen, mutta en ollut varma, uskaltaisinko juosta tarpeeksi kovaa. Aiemmilla maratoneilla olen pelannut varman päälle ja juossut sunnuntailenkkivauhdeilla. Nyt asetin tavoitevauhdiksi 5:30 min/km, joka on vain 30 sek hitaampi kuin puolimaratonvauhtini.

Paavo Nurmi Maraton

Ennen kisaa psyykkasin itseäni siihen, että tällä vauhdilla saatan joutua keskeyttämään. Ja jos niin kävisi, tietäisin ainakin, miltä se kuuluisa maratoonarin seinä tuntuu. Olinkin yllättävän rauhallinen koko viikon ja myös lauantaiaamun. Tipotiessään oli kisapäivän jännitys, joka yleensä tekee minusta kiukkuisen ja hermostuneen.

Paavo Nurmi Maraton

Lähdin juoksemaan tavoitevauhtia heti ja sykemittarin mukaan pystyin pitämään sen melko hyvin koko matkan. Maratonin hitain kilometri oli 12 km kohdalla, jouduin ruuhkan vuoksi hidastamaan 5:49 min/km vauhtiin, ja nopein oli viimeinen kilometri 5:03 min/km vauhdilla. Juoksu tuntui alun jähmeyttä ja kolmenkympin hetkellistä uupumusta lukuunottamatta koko ajan hyvältä.

Yleensä en ole maratoneilla juttutuulella, vaan haluan keskittyä juoksuun ja musiikkiin, mutta kahdenkympin jälkeen sain sen verran itsevarmuutta, että päädyin juttelemaan ventovieraille juoksijoille ja törmäsinpä työkaveriinkin kesken juoksun.

Paavo Nurmi Maraton

Maratonin reitti oli kiva ja muistutti Tukholman maratonia. Ruissalo käy Djurgårdenista, siltoja on melkein yhtä monta ja Turussa tuntuu olevan samanlainen terassikulttuuri kuin Tukholmassa. Huolto pelasi hyvin ja reitin varrella työskennelleet vapaaehtoiset kannustivat mahtavasti, jokainen jaksoi taputtaa ja tsempata eteenpäin.

Ainoa mistä annan maratonille vähän miinuspisteitä oli se, ettei juoksijoita jaoteltu lähtöryhmittäin. Puolimaratonin ja kokonaisen juoksijat lähtivät samaan aikaan, ja kaikki olivat sikin sokin lähdössä. Tämä aiheutti ahtaissa paikoissa hieman ruuhkaa, kun nopeammat yrittivät ohittaa rennommalla tahdilla juoksevia. Erillisiä lähtöryhmiä ei välttämättä tarvita, mutta ajan mukaan jaotellut “karsinat” juoksijoille olisi helppo keino ratkaista ongelma.

Paavo Nurmi Maraton

Vaikka reitti olisi kuinka mukava, ei juoksusta tule mitään ilman loistavaa kannustusjoukkoa. Poikaystävän lisäksi kannustamassa oli ystäväni, joka on ollut mukana jokaisella maratonillani, yhdellä juoksemassa itse ja näillä kahdella muulla kannustamassa. Tuttujen kasvojen näkemisestä saa käsittämättömästi voimaa ja juostessa ajattelen maalin sijaan sitä, kuinka monta kilometriä on kannustajien tukikohtaan tai seuraavaan geeliin. Juoksun aikana tuli myös ajateltua muutamaan kertaan maalissa häämöttävää hampurilaista.

Paavo Nurmi Maraton

Paransin lopulta aikaani noin 25 min ja juoksin maratonin aikaan 3 h 54 min 26 sek. Maraton meni siis hurjan hyvin, mutta en ole ajasta läheskään yhtä fiiliksissä kuin siitä, että kerrankin uskalsin yrittää, vaikka olisin voinut epäonnistua. Olen tyyppinä vähän sellainen, että pelaan mielelläni varman päälle enkä pidä epäonnistumisista. Nyt näin, että joskus riskin ottaminen kannattaa.

Paavo Nurmi Maraton

Ja viehättävien Turku-maisemien jälkeen pakko laittaa myös yksi maaliintulokuva. Tämä oli niistä huonoista kuvista parhaimmasta päästä, loput säilyköön kotialbumissa.

Noora K:sta Viikkokatsaus

Katsaus. Viikon, kahden, kolmen?

Noora K.

Heipä hei! Mitäs tässä on viime aikoina tapahtunut? No, ainakin olen pukeutunut raitoihin. Alin työasu oli jo sen verran lomaisa, että bleiserin heivaamalla se teki suoran siirtymän yhdeksi parin viime viikon ykkösasuista.

Aamulenkkejä on juostu kotona ja saaristossa. Normiarkirutiinien keskellä aamulenkit eivät oikein onnistu, koska Laiviksen ja minun juoksulenkeistä ei vain tule mitään. Nyt kesällä on kuitenkin ollut tilaisuus kokeilla sitä, että on kiskaissut lenkkarit jalkaan heti silmien avaamisen jälkeen ja voi kyllä, se on aivan ihanaa. Kauneimmat maisemat on tarjonnut Pyhtään Kaunissaari.

Ennen loman alkua tuli notkuttua hieman terassilla ja otettua ilo irti harvinaisesta påivästä, kun ei satanut kaatamalla. Seuralaiseni Noora H. valitsi rosen ja minä rieslingin. Rose on edelleen minulle vähän vierasta maaperää, enkä ole oikein osannut löytää suosikkiani.

Yritys oli kova, kun kävimme Norexin tilaisuudessa maistamassa uutuusroseta, joka kieltämättä oli oikein hyvää. Loma alkoi tällä lavastuksella, joten fiilis ainakin oli kohdallaan.

Ihana, lämmin ja valoisa kesäyö on havaittu kerran. Onnekseni sain tehdä pienen yökävelyn Hakaniemessä juuri oikealla hetkellä. Meripaviljonki näytti kiinnostavalta ja kutsuvalta. Pitänee käydä siellä syömässä joku kerta. Ravintola killuu ponttoonien päällä ja tarjoaa ainakin ihanat näkymät Töölönlahdelle.

Sitten koitti kesän kohokohta, lomapurjehdus. Pukeuduimme (vahingossa) tiimiasuihin, raahasimme kärryllisen kamaa veneeseen, irroitimme köydet ja suuntasimme itäiselle Suomenlahdelle.

Olimme onnekkaita, kun löysimme palasia kirkasta taivasta ja onnistuimme monena päivänä välttämään pahimmat sadealueet. Yhtenä päivänä jopa purjehdimme sortseissa ja ohikiitävän hetken ilman takkiakin.

Juhannusyönä valo oli kauneimmillaan. En jaksa lakata fiilistelemästä valoisia kesäöitä. Kunpa tämä aika ei loppuisi koskaan. Lillfjärdistä löytyi kuvankaunis poukama. Pari purjevenettä oli jäänyt poijuihin, me kiinnityimme laituriin.

Olemme syöneet sydämemme kyllyydestä ihania kalaherkkuja. Kala eri muodoissaan taitaa olla lempiruokaani ja rannikolla ja saaristossahan sitä tietysti kannattaa nauttia.

Valitettavasti meillä oli tänäkin vuonna epäonnea kesälomapurjehduksen kanssa. Reilun viikon jälkeen Feni alkoi tiputella öljyä ja nopean tilannearvion jälkeen suuntasimme Kotkan vierasvenesatamasta Haapasaaren sijaan paikalliselle telakalle. Päätös oli oikea, sinne jäi vene ja purjehdus loppui tähän. Feni on nyt nostettu ja vikaa aletaan korjata loppuviikosta. Onni onnettomuudessa oli se, että olimme hyvässä paikassa, pääsimme purjeilla telakalle, emmekä olleet saastuttamassa mitään herkkää pikkupoukamaa. Mieli oli totta kai maassa, kun purjehduksen toinen, hartaasti odotettu, viikko jäi väliin.

Pyörittelimme monenlaista Plan B:tä aina road tripistä Tukholman saaristossa pariin päivään jossain Etelä-Euroopassa. Villeimmissä puheissamme olimme jo hyppäämässä Nykin koneeseen ja tutustumassa Brooklyniin. Tällä aikataululla ei kuitenkaan ollut mahdollista saada hoitajaa Laivikselle ja koiran Ruotsiin vieminen ex tempore osoittautui sekin mahdottomaksi. Niinpä viimeisen lomaviikon ohjelmaan kuuluu retkiä kotimaassa, ravintolateemalla. Perjantaina aloitimme pyöräilemällä keskustaan pizzalle. Alfon’s todella ansaitsi kaiken hehkutuksen.

Seuraavaksi suuntaamme autolla vähän kauemmaksi. Meillä on mieheni kanssa vielä yksi lomapätkä jäljellä syyskuussa, silloin lähdetään sitten matkalle.