Noora K:sta Sisustus

Ihan ite tein

Noora K.

Siinä se nyt on. Ajatus vanhasta ovesta pöytänä oli kytenyt jo vuosia, mutta ajattelin aina, että pöytä olisi sohvapöytä. Näin tämän kuvan, pinnasin ja jätin ajatuksen hautumaan. Pidin erityisesti siitä, että ovea ei ollut hinkattu aivan puhtaaksi maalista ja siitä, että puun väri lämmitti muuten mustavalkoista tunnelmaa.

En siis ollut itsekään turhan tarkka kuumailmapuhaltimen kanssa heiluessani. Ajan patina saa näkyä – tässä on hyvä kontrasti sille, että meillä on remontin jäljiltä vielä aika uudenkarheaa kaikkialla. Laitoin lopulta yhteensä kolme kerrosta vahaa. Ensin vahasin kirkkaalla Osmocolorilla ja tykkäsin, että hyvä tuli. Pöytä muodosti parin vanhan potkurin kanssa. Miehen makuun se oli kuitenkin liian keltainen. Kysyin neuvoa sisustussuunnittelijaystävältäni. “Mitä nyt tehdään, kun mies haluaa valkoista ja minä puun väriä?” Hänellä oli heti hyvä ehdotus valmiina. Yksi ohut kerros valkoista vahaa, joka pyyhittäisiin heti pois. Näin yleisilme vaalenisi, mutta pöytä olisi silti lähempänä potkuria kuin lattiaa. No, loppupeleissä päädyin vahaamaan vielä yhden kierroksen valkoisella. Kyllä se puu silti sieltä nyt vielä pilkottelee ja pöytäkirjoihin saadaan kuitenkin merkintä, että sisustusdespootti taipui paineen alla.

Pöydänjalat ovat Ikeasta. Ja kyllä, tältä pöydältä voi ihan hyvin syödä. Lautaset ja kupit ja kipot pysyvät siinä, kun ne kattaa matalille osille.

Olen monessa asiassa tosi suomalainen: Mökeillä ja veneillä kuuluu mielestäni olla ulkona, koska kesä, vaikka sitten untuvatakissa ja pipossa. Jaksan intoilla uusista perunoista ja olen hulluna ruisleipään. Ärsyynnyn, jos joku puhuu aamubussissa tosi äänekkäästi. Monille suomalaisille niin tyypillistä kaipuuta käytännöllisyyteen ihan kaikessa en kuitenkaan jaa. Olen monesti valmis sietämään pientä epäkäytännöllisyyttä kauneuden kustannuksella, enkä vaivaannu lainkaan siitä, että minun pitää miettiä, mihin kohtaa pöytää astiat pitää asettaa. Tätä on muuten kysytty minulta jo herraties kuinka moneen kertaan, joten merkittäköön pöytäkirjaan myös se, että kyllä, tähän tulee vielä lasilevy päälle jossain vaiheessa. Ei siksi, että kokisin epätasaisen pinnan ongelmaksi vaan siksi, että epäilen, että käytännöllisyyden nimeen vannovalla miehelläni tulee vielä menemään ihan totaalisesti kuppi nurin (kirjaimellisestikin) viritelmäni takia.

Jos jonkun mielestä pöytä on valmis vasta sitten, kun sitä peittää lasilevy, niin hyväksyn tämän. Minusta se on valmis, kun sille voi asettaa kukkamaljakon.

PePa by Noora K.
Lajitelma viikonloppuasuja

You Might Also Like

40 Comments

  • Reply
    Johanna
    07/29/2015 at 07:15

    Huomenta! Sinun innoittamana täällä samantyyppinen projekti meneillään, maalinpoisto vanhasta maalatusta pöydästä ja sama taitaa olla lopputuloskin… Keltaiseksi vetää pelkällä kirkkaalla vahalla. Olinkin jo ajatellut samaa ratkaisua, yksi valkoinen vahakerros väliin. Mitä vahaa käytit? Hyvältä näyttää!

    • Reply
      Noora K.
      07/29/2015 at 07:37

      Huomenta! Käytin Osmocoloria sekä kirkkaassa että valkoisessa ja levitin rätillä. (Olen aina käyttänyt rättiä projekteissani, joten en osaa verrata, onko se parempi vai huonompi kuin esimerkiksi sieni.) Kiitti! 🙂

  • Reply
    Mama L
    07/29/2015 at 07:27

    Siitä tuli tosi hieno! Itselläni on mielessä joku samantapainen juttu mökille, ulos, savustuspaikan lähelle.

    • Reply
      Noora K.
      07/29/2015 at 07:38

      Sehän on hyvä idea. 🙂 Siihen voi toimia joku muu suojaus kuin vaha sitten paremmin. Tai sitten pitää olla sitä TopOIlia, jota suositellaan keittiön tasoihin jne.

  • Reply
    Blue Peony
    07/29/2015 at 07:35

    Kaunista jälkeä olet saanut aikaan! Oliko kuumailmapuhallin helppokäyttöinen? Minulla on vanha täyspuinen lipasto, josta pitäisi poistaa niin monta maalikerrosta, että tuollainen puhallin voisi olla ainoa toimiva apuväline. Epäteknisellä ihmisellä vain ottaa oman aikansa, että saa projektin alkuun… Kun kerrokset on poistettu, ajatuksenani on käsitellä lipasto tummaksi vahalla.

    • Reply
      Noora K.
      07/29/2015 at 07:39

      Kiitti! 🙂 Oli ihan helppokäyttöinen. Pitää vain varoa, ettei polta itseään, kun se ilma on tosiaan todella kuumaa. Kun maali lähtee kupruilemaan, sen voi raapia pois. Mä aloitin ensin pienemmällä lämpötilalla ja kun totuin, nostin kuumemmalle. 🙂 Tsemppiä projektiin!

  • Reply
    Mahina
    07/29/2015 at 08:39

    Todella kaunis lopputulos! Mietin ihan itseäni ja sitä mitä sisälläni herää, valtava kommentoimisen tarve lasilevystä, tai miten olisi puiset pukkijalat, tai tai tai… Mistä tämä nousee?! Olet saanut hienon jutun päätökseen, upealla lopputuloksella. Onko kateus sisälläni, joka nostaa sormen pystyyn ja kertoo mitä minä vielä nokkelana keksinkään, että olisin hieman kaltaisesi, luova ja aikaansaava. Holhooja, sanon itselleni,nauti näkemästäsi täysin rinnoin ja iloitse ideoista ja elämän rosoisuudesta. Sinä olet Noora K. tehnyt hienon unelman valmiiksi, sinun visiollasi, sydäntäsi kuunnellen. Iloitse lasittomuudesta ja puun tunnusta!

    • Reply
      Noora K.
      07/30/2015 at 16:30

      Haha, luulen, että tämä on tosiaan sitä, että suurin osa ihmisistä arvostaa sitä käytännöllisyyttä niin paljon. 🙂 Ja puiset pukkijalat: makujahan on monia, eikä siinä ole mitään pahaa.

      Mutta kiitos, iloitsen tosiaankin lasittomuudesta ainakin jonkin aikaa. 🙂

  • Reply
    EllenR
    07/29/2015 at 08:57

    Upee lopputulos! Ja pöytä on todellakin valmis kun kukat on aseteltuna. Olen niiiiiin samoilla linjoilla tuon käytännöllisyyden kanssa. Mielummin elän kauniissa kodissa vähän (lue: ei ollenkaan) epäkäytännöllisten asioiden ympärillä kuin luopuisin kivasta ideasta siltä varalta, että lasi keikahtaa (keikahtaa se muutenkin). Itse en edes välttämättä kaipaisi tuohon sitä lasia, mutta ymmärrän pointin. Enivei, hyvältä näyttää! Inspiroituneena tyylistäsi porasimme juuri ison peilin sängyn yläpuolelle vähän kuin sängyn päädyksi. Varmasti pitää myös joka yö olla nukkumatta ja pelätä, että se tippuu.

    • Reply
      Noora K.
      07/30/2015 at 16:31

      Joo, mut tuntien lasi keikahtaa joka tapauksessa. Olen sellainen rähmäkäpälä. 😀

      Hei kivaa kuulla, että peilivinkki kelpasi. Ja pakko myöntää, että kyllä mäkin tuota asiaa jaksoin jopa yhden yön miettiä. 🙂

  • Reply
    Riikka
    07/29/2015 at 09:06

    Aivan ihana pöytä ja jaan kanssasi ajatuksen “estetiikka menee joskus käytännöllisyyden edelle”. Kirjoitat ihanan rempseästi, tulen aina hyvälle tuulelle tänne teidän blogiin kurkatessani.

    • Reply
      Noora K.
      07/30/2015 at 16:32

      Kiitos Riikka kivasta kommentistasi ja kiitos, että luet. 🙂

  • Reply
    Pirre
    07/29/2015 at 11:50

    Hei! Hauska idea, aikaavievä toteutus ja todella näyttävä lopputulos! Pidän itse puupöydistä, ne on jotenkin kodikkaampia ja persoonallisempia, ajanpatinoimiakin. Tuon pöydän epäkäytännöllisyys, kuten asiaa hauskasti kuvaat, tuo oman vivahteen pöydän kattamiseen, siinä varmasti tulee samalla ihailtua kättensä jälkiä suorastaan pieteetillä, niin minulle varmaan kävisi :-). Ja koska projektillesi seuraa vielä jatkoa, niin jään mielenkiinnolla odottelemaan lasin asennusta vielä tuohon. Ihanan persoonallinen ruokapöytä noinkin, jännä nähdä miten lasi muuttaa pöydän ilmettä…

    • Reply
      Noora K.
      07/30/2015 at 16:32

      No tuo on kyllä totta, että aina kattaessa voi vähän miettiä ja ylpeillä, että jee. 🙂

  • Reply
    Laura
    07/29/2015 at 12:06

    Siitä tuli kyllä todella makee! DIY-juttujen tekeminen on aina niin kivaa, siinä näkyy hienosti se oman käden jälki ja ns. erilaisuus, mutta jotenkin itse aina koen sen aloituksen niin hankalaksi. Sit kun jonkun proggiksen on saanut aloitettua niin kaikki sujuu yleensä hyvin! Mulla olisi todella sun inspiroimana samantyyppinen ruokapöydän teko mielessä ja sen lisäksi tekisi mieli yrittää väkertää joku kiva sohvapöytä! Täällä Briteissä asuessa kun kaupasta löytyvät huonekalut eivät ihan sovi tämän neidin pohjoismaalaiseen makuun 🙂

    • Reply
      Noora K.
      07/30/2015 at 16:33

      Aloitus on tosiaan aina vaikeinta. Sitten kun pääsee vauhtiin, niin kaikki sujuu kuin itsestään. Tsemppiä siis siihen ekaan intopuuskaan!

  • Reply
    Mahina
    07/29/2015 at 12:12

    *tarkoitin hohhoijaa, en holhooja. Typerä oikolukija😅

  • Reply
    Amelie
    07/29/2015 at 14:08

    Aivan ihana, kerta kaikkiaan! ❤

    • Reply
      Noora K.
      07/30/2015 at 16:34

      Kiitos Amelie! <3

  • Reply
    Minna
    07/29/2015 at 15:12

    Siitä tuli tosi hieno! Ja vähän uniikki, joka keittiössä ei ole samanlaista. Omat hermot ja taidot ei riittäisi moiseen projektiin. Laivis näyttää kuvassa niin sympaattiselta.

    • Reply
      Noora K.
      07/30/2015 at 16:34

      Näin on! Vaikka tämän idean on varmasti moni ennen minua toteuttanut, niin kaikki versiot ovat sitten kuitenkin vähän erilaisia. 🙂

  • Reply
    Salla
    07/29/2015 at 16:10

    Hieno siitä tuli, mut siitä mulla ei kyllä ollut pienintä epäilystäkään! 🙂 Mulle tuo kävis kans mainiosti ilman lasia, tosin ymmärrän täysin myös miehesi kaipuun käytännöllisyyden perään. Odotan innolla lehtijuttua kauniista kodistanne 🙂 Miten veneilyt, toivottavasti elokuussa alkaa SE kesä. Mä jännitän piakkoin alkavia Rauman MM-kisoja iiikk…
    Mukavaa kesän jatkoa!

    • Reply
      Noora K.
      07/30/2015 at 16:35

      Mun miehellä meni jo kerran lautanen nurin, joten se lasilevy voi tulla ennemmin kuin arvaankaan… 😀 Todellakin toivottavasti alkaa, elokuuksi pitäisi saada vene takaisin veteen. En malta odottaa!

      Sitä samaa ja isot tsempit kisoihin!

  • Reply
    anna
    07/29/2015 at 16:27

    Valmis tai ei, mutta nätti se on. Omaan kotiin en vois kuvitella ilman lasilevyä, sen, verran rähmäkäpäliä ollaan kaikki, mutta raportoi miten toimii!

    • Reply
      Noora K.
      07/30/2015 at 16:36

      Me ollaan kanssa aika kovia tiputtelemaan ja sähläämään, joten katsotaan nyt… 😀

  • Reply
    H
    07/29/2015 at 17:28

    Jos täällä vois tykätä aiemman kommentoijan kirjoituksesta niin tykkäisin “ELLENR”-kommenoijan viimeisestä lauseesta: “Varmasti pitää myös joka yö olla nukkumatta ja pelätä, että se tippuu.” 😀 😀 Meillä tehtiin omakotitaloon täysremontti ja sormet syyhyten olen sisustanut tätä, mutta yksi on laittamata, megapainava suuri peili. 😉 Meillä, tai ainakin minulla, menee myös estetiikka käytännön edelle toisinaan, mutta tuon peilin kanssa on painittu kiinnityksen kanssa, millaisella kiinnityksellä se pysyy näissä seinissä. Olen jo valmis heittämään peilillä vesilintua. Huoh.

    Aiheeseen: kaunis pöytä. Heräsi into keksiä jotain tuollaista itsekin. Meillä vahattiin sohvapöydän jalat muistaakseni kirkkaalla, ja sävy on kaunis lämmin,muttei keltainen. Tammi, josta jalat on tehty oli hyvin vaaleaa. Mutta keittiön tasot (tammea) venelakattiin helppokäyttöisyyden vuoksi (vuosia tasoja epätoivoisena öljynneennä tämä on autuaan helppoa kun lakattu pinta suorastaan hylkii likaa ja ainakin nestettä). Aluksi mökötin koska sävy oli liian kellertävä lattian valkolakatun tammiparketin rinnalla mutta nyt nautin siitä että kotona on eri sävyisiä puujuttuja. Tammea kuitenkin kaikki, herranjestas! 😉

    • Reply
      Noora K.
      07/30/2015 at 16:38

      Älä heitä! Eikö se voisi ihan vain nojata jotain sopivaa seinää vasten oikeaa kiinnitysmenetelmää odotellessa? Mä rakastan jättipeilejä.

      Venelakka on kyllä mahtavaa tavaraa. Näin joskus jopa puisen lavuaarin, joka oli lakattu venelakalla ja se oli todella makea. Mustakin on kiva, kun on vähän eri sävyjä puuta kotona, tulee vähän elävämpi ja kerroksellisempi fiilis. 🙂

      • Reply
        H
        07/30/2015 at 17:40

        Se on nyt nojaillut jo useamman vuoden! Parivuotiaan lapsen kanssa joutuu vaan vahtimaan aika lailla kun peili on painavuutensa vuoksi vaarallinen kaatuessaan. Venelakka on ihanaa tavaraa 😀 Ja isäni ammatista ja veneenrakennushistoriasta johtuen saimme ihanan helppokäyttöiset ja kauniit tasot, ilmeisesti ei niin kovin laajalti ole käytössä keittiön tasoissa, olikohan Bauhausissa kun idea tyrmättiin täysin. Onneksi uskoimme viisaampaa 😉 Teillä on tosi kaunis koti! Hyviä purjehduksia loppukesään, teidän blogi on aivan mahtava, niin paljon hyviä vinkkejä, inspiraatiota ja yleistä hyvää fiilistä! <3

        • Reply
          Noora K.
          07/31/2015 at 10:28

          Haha, no lapsen kanssa ymmärrän kyllä tuon tuskan. 😀

          Kiitos tosi kivasta kommentista ja ihanaa loppukesää sinne myös!

  • Reply
    Marjukka / FFS
    07/30/2015 at 20:36

    No mutta wau, kerrassaan ihana pöytä! Mä rakastan vanhoja tavaroita, on ihana, että ovi sai taitavissa käsissäsi uuden elämän. Ja hei, lasikannen alle voi laittaa stailauksia mielen mukaan, valokuvia, pitsiä, viestejä tms.

    Mä maalasin just vanhan puusohvan ja pöydän valkoisiksi. Vahauksessakin olen aika haka, sillä meidän vierasruokapöytä, kuusi tuolia ja astiakaappi ovat mun vahaamat – kolmeen kertaan! Enää en jaksaisi…

    Mukavaa viikkoa, Noora!

    • Reply
      Noora K.
      07/31/2015 at 10:29

      Kiitos Marjukka! 🙂 Mun mielestä on tärkeää, että kodissa on sellaista kerroksellisuutta ja tarinoita. Meillä on käynyt tosi hyvä tuuri, kun ollaan perittykin vaikka mitä aarteita.

      Ihanaa viikkoa sulle myös!

  • Reply
    Anni
    07/30/2015 at 22:06

    Ihana siitä tuli! Tuo juurikin kivaa lämpöä uutuuttaan hohtavaan tilaan. Mulla ois projektina vanhan tammisen ruokapöydän kunnostus. Siinä on paksu kerros vahauksia niin luuletko että ihan käsin hiomalla pärjäisi? Ja sit vaan uudet vahakerrokset päälle.

    • Reply
      Noora K.
      07/31/2015 at 10:31

      Kiitos! 🙂 Hmmm. Mä olen aiemmin “paikkausvahannut” ihan vain kevyesti hiekkapaperilla pinnat rikkomalla, mutta riippuu varmaan vähän, aiotko laittaa samanväristä vahaa ja että onko se kirkasta vai värillistä jne.

  • Reply
    Leena
    07/31/2015 at 13:01

    Ihan tuli pöydästä! On muuten avartavaa lukea blogeja… meillä on samat pukkijalat, mutta toisinpäin. Eli ne kaksi vierekkäistä jalkaa on ulospäin ja yksi jalka pöydän keskelle päin. Se oli minulle automaattinen totuus, mutta nehän voisi olla toisinkin! 🙂 Pöytä tuo kivasti särmää sisustukseen. Ja sisustuslehtijutuissa pitää olla joka kodissa joku vanha tai roskalavalta löydetty esine/huonekalu 😉

    • Reply
      Noora K.
      07/31/2015 at 13:18

      Hahaa, mä haluaisin tietää ne roskalavat, joilta aarteet löytyvät! 😀 Tosiaan jutuissa on aina joku tällainen dyykattu aarre. Mä kurkistelen lavoille aina ohi mennessäni, mutta en oo kyllä vielä kertaakaan löytänyt mitään mukaan otettavaa.

      Ja hauskaa muuten tuo jalkajuttu. Mä vain laitoin ihan vaistomaisesti ne noin päin. Pakko lähteä nyt katsomaan Ikean sivuilta, onko siellä mallikuvaa, josta näkisi, miten päin he ovat ne ajatelleet. Edit. Sä olet oikeassa, Ikea on ajatellut samalla tavalla kuin sinäkin! 😀

  • Reply
    Mrs. J
    07/31/2015 at 22:25

    Pöytä on tosi ihana, edelleen. Tuli mieleen lasin suhteen, että entäs jos teettäisi kolme lasia vaan ‘koloihin’? Näin reunoilla säilyisi puu ja se olisi mukava kosketukselle. Voi olla hölmö ja epäkäytännöllinen idea, mutta auttaisi ainakin siihen ettei kuppi mene nurin :-).

    • Reply
      Noora K.
      08/02/2015 at 10:32

      Kiiti! 🙂 Joku muukin ehdotti tuota ja musta se oli tosi hyvä idea. Vaatisi superhuolellista mittausta, mutta pitää kyllä miettiä tuota. 🙂

  • Reply
    Pauliina
    08/01/2015 at 12:56

    Aivan super! Siis niin hyvä lopputulos. Meillä on kesäpaikan vaja täynnä vanhoja huonekaluja, jotka pitäisi katsoa läpi ja miettiä mitkä pidetään ja kunnostetaan, mitkä laitetaan kiertoon. Välillä tuollainen itselle tekeminen on minusta mukavaa, mutta pinna on kyllä aika lyhyt ja mies hoitaa tuunaukset sitten suosiolla loppuun huolellisesti. 😉

    • Reply
      Noora K.
      08/02/2015 at 10:33

      Olen kyllä itsekin aika tyytyväinen. 🙂 Mä ajattelen aina kunnostaessani, että eyes on the prize… 😀 Lopputuloksen motivoimana siis mennään, en mä niin paljoa siitä nikkaroinnista nauti.

  • Reply
    annica
    10/20/2015 at 21:34

    No se näyttää…ovelta rimpuloiden jalkojen päällä. Mielestäni kokonaisuus on liian massiivinen ja tuolien naurettavat huput vaan lisäävät kaaosta. Hyvä että itse tykkäätte.

  • Leave a Reply