Noora K:sta Yleistä

PePa by Noora K.

Viikon paras kirja oli Mika Waltarin Helsinki-trilogia Isästä poikaan. Waltari on toinen lempikirjailijoistani, hän on tarinankertojana aivan verraton. Jos pidät Kjell Westön (toinen suosikkini) Helsinki-aiheisista kirjoista kannattaa lukea Isästä poikaan, joka on kovaa vauhtia nousemassa vähintäänkin omaan Top 3:eeni Waltarin tuotannossa. Herrat W:t taitavat karuista ja kauheistakin asioista kirjoittamisen kauniilla ja vangitsevalla tavalla. Jälkimmäisestä kirjailijasta tuli mieleen, että näin kerran Kjell Westön Ahjo-baarissa ja vieläkin harmittaa, etten käynyt kiittämässä häntä upeista tarinoista.

Viikon parhaat kengät olivat Zarasta jokin aika sitten löydetyt ballerinat. Nämä tuntuvat menevän lähes kaikkien työvaatteideni kanssa ja ne tuovat vähän väriä muuten melko musta-valko-harmaa-beige-painotteisiin asuihini.

Viikon paras biisi on vanha klassikko, joka antoi vähän lisää vauhtia lenkillä ja joka saa aina hymyilemään. Run DMC ja It’s like that.

Viikon paras illanvietto oli ystävien tapaaminen illallisen ja viinin äärellä The Cockissa. Olin jo pitkään halunnut käydä tuossa härskisti nimetyssä uudessa ravintolassa, josta kaikki tuntuivat puhuvan. Tila oli tosi makea ja ihastuin sisustukseen kovasti. Tunnelmakin oli kiva, lista hyvä ja palvelu erittäin ystävällistä. Ruoka oli minusta vain ihan hyvää. Tilasin alkuun caesar-salaatin, jota kehun vilpittömin mielin, mutta pääruuaksi valitsemani tartar-pihvi oli se vain ihan hyvä. Råbiff, tartar, mikä milloinkin on minusta yleensä sellainen erityisen maukas annos, mutta nyt maku oli jotenkin vähän lattea. Ei paha, päin vastoin, sitä olisi vain saanut olla enemmän. Ravintola oli kuitenkin ehdottomasti positiivinen kokemus ja varmasti menen uudelleenkin. Meillä oli huippuhauska ilta, mutta tuolla porukalla nyt tuskin voisi mitään muuta ollakaan.

Viikon paras ilmoittautumislomake on se, jolla voi ilmoittautua Olivian Pokkakouluun. Moni varmaankin muistaa, että olemme kaimani kanssa ihan fiiliksissä Olivian #pokkanainen-teemasta. Mikä mainio idea tämä Pokkakoulu onkaan!

Mahtavaa viikonloppua kaikille!

Kysymyshaaste
Ihan ite tein

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply
    Blue Peony
    07/31/2015 at 07:36

    Waltari, joka muuten asui lapsuudenkotini naapurissa kuolemaansa asti, on minunkin ikisuosikkini. Sain varhaisessa teini-iässä isoenoltani muutamia isoisoisäni vanhoja Waltarin romaaneja, ja se oli menoa. Waltari ei ollut ihan osaton siihenkään, että valitsin aikoinani koulukseni Norssin :-).

    • Reply
      Noora K.
      07/31/2015 at 10:32

      Ai että, sulla on mahtavat tarinat siis. 🙂 Mä tutustuin Walteriin vasta aikuisena ja ihan hyvä niin – monessa niistä historiallisista romaaneista on vähän hitaasti liikkeelle lähtevä alku, joten niissä tarvittiin aluksi kärsivällisyyttä, jota teinimulla ei olisi todellakaan ollut.

  • Reply
    EllenR
    07/31/2015 at 09:58

    Voi, Run DMC! Haluiaisin heidän t-paidan edelleen, koskaan en ole omistanut. Ehkä nyt päälle 30v olisi korkea aika.
    Olen itse illallistanut The Cockissa kerran ja silloin söin vain kana caesarin ja siitä tykkäsin todella paljon. Lounaalla kävin myös kerran, mutta siitä ei ruuan puolesta jäänyt muuta mainittavaa kuin ihan ok. Se minkä takia sinne kannattaa mennä on aamiainen, kaikki ollut superhyvää. Ja onhan se miljöö todella kiva! Testasin Kluuvin Ahoritan viime viikolla ja ne tacot olivat herkullisia. Suosittelen kokeilemaan, vaikka jonoa vielä lounasaikaan aika paljon onkin.

    Olen toistaiseksi lukenut Kjell Westötä aika vähän ja ehkä liian nuorena. Aloitin opinnot aikoinaan pohjoismaisten kielten laitoksella ja siellä se oli pakkolukemisena alun kursseilla. Nyt olisi aika ottaa kirjoja ehkä uudelleen käsittelyyn. Kävin katsomassa Missä kuljimme kerran Helsingin kaupungin teatterissa kirjan jälkeen eikä se auttanut yhtään, koska se oli sekava. Olen jo pitkään miettinyt, että annan kirjoille vielä uuden mahdollisuuden.

    • Reply
      Noora K.
      07/31/2015 at 10:38

      Pitääpä testata heidän aamiaisensa sitten myös. Nyt, kun mainitset, niin olen kuullut tosi monen kehuvan nimenomaan sitä. 🙂

      Tiedätkö, mäkin kun aloitin opiskelut ja mulla oli aluksi kirjallisuus sivuaineena, niin se meinasi tappaa mun lukuinnon kokonaan! En mä halua analysoida mitään teoksia, enkä etsiä mitään syvempiä merkityksiä. Haluan vain lukea ja nauttia. Onneksi ymmärsin sitten vaihtaa sivuainetta aika pian.

      Mä olen myös nähyt tuon näytelmän ja se ei valitettavasti tehnyt kirjalle lainkaan oikeutta. Ehdottomasti kannattaa yrittää uudelleen. Missä kuljimme kerran on mun lemppari Westön kirjoista. Mä en aio enää tehdä sitä virhettä myöskään, että yrittäisin lukea ruotsiksi niitä. Osaan kyllä ihan hyvin ruotsia, mutta noissa on jotenkin niin vaikeaa ja monimutkaista se kieli, että pakko lukea suomeksi. Sulla tietty se on varmasti eri juttu.

    Leave a Reply