Monthly Archives

July 2015

Juoksu ja urheilu Noora K:sta Viikkokatsaus

Viikkokatsaus

Huomenta! Tavallaan säästä valittaminen on vähän turhaa, kun ei sille kuitenkaan mitään voi. Valitanpa nyt kuitenkin. Tämän kesän täytyy olla kelien puolesta kaikkien aikojen katastrofi. Huomaan itsestäni tosi hyvin sen, että kun sää on ankea, mikään ei huvita. Laiviksella on ollut vähän sama. Olen raahannut sen aamulenkeille puoliväkisin ja koira on harannut vastaan koko pienellä nelivedollaan. Välillä on vaikeaa arvioida, koska täysstoppi tarkoittaa sitä, ettei koiravanhus vain jaksa ja koska sitä, että nyt ei vain huvita.

Ankeasta kesästä huolimatta olemme yrittäneet tehdä kesäjuttuja niin paljon kuin vain mahdollista. Emme ole varmaan koskaan grillanneet yhtä paljon kuin tänä kesänä. Mies kuuli oivan vinkin kollegaltaan siihen, miten grillataan ilman ylenmääräistä rasvalla läträämistä ja sehän toimii, vaikka en vieläkään ihan tajua, miten. Grilliin siis hierotaan sen kuumennuttua kunnolla halkaistua puolikasta (raakaa) perunaa leikkuupuoli alaspäin sille alueelle, johon ruuat laitetaan. Saa painaa aika kovaa. Jotain tekemistä tällä on tärkkelyksen kanssa. Mikään ei oikeasti tartu kiinni grilliin. Edes kala, jonka grillaaminen on aina tuntunut vähän hankalalta. Kuvassa on muistaakseni chilimarinoitua lohta, jota söin sillä kertaa yksin. Jos kävisimme ruokapöytään yhdessä, lehdet ja tietokone loistaisivat poissolollaan.

Sisustushepulini on pysynyt sopivasti yllä, jotta valmista tulisi elokuun puoleenväliin mennessä. Suosikkini sisustuslehdistä on Glorian koti, josta minulla on tallessa ihan ikivanhojakin numeroita ja edelleen niistä löytyy inspiraatiota.

Samalla kun olen yrittänyt ryhdistäytyä kuvieni säilömisessä erinäisiin pilvipalveluihin, ettei vain kävisi niin, että ne katoaisivat, jos tietokone hajoaisi, olen törmännyt vanhoihin arkistojen aarteisiin. Laivis ei ole ollut meillä pennusta saakka, mutta onneksemme saimme siitä pentukuvia, kun se muutti meille. Nauramme aina välillä, etä parsonpentueen täytyy olla jotain niin kreisiä menoa.

Pöytäprojektini on edennyt hitaasti, mutta varmasti. Onnistumisiin voidaan lukea se, etten onnistunut aiheuttamaan itselleni vahinkoa kuumailmapuhaltimella. Vanhojen maalien poistaminen on tosi hidasta, vaikka päätin alunperinkin, että täydellistä jälkeä ei tarvitse, eikä oikeastaan saakaan tulla. Inspiraatiokuvani on nimittäin tämä.

Yhtenä iltana, kun ei satanut, kävimme testaamassa paljon puhutun Hernesaarenrannan. On ihan mahtavaa, että Helsinkiin syntyy tällaisia paikkoja. Kävimme Laivakoiran kanssa iltakävelyllä ja iltapalalla, joten emme viipynet kovinkaan kauaa. Söimme nopeasti Chalupasta tilaamamme (oikein kelvolliset) ruuat ja jatkoimme matkaa. Toivottavasti tämänkaltainen kehitys Stadin ranta-alueilla jatkuu ja saamme lisää näitä ulkoilmapaikkoja. Olen tykännyt hurjasti Mattolaiturista ja Birgitastakin.

Loppuviikosta oli vuorossa ihanaa häähumuilua, kun pölähdimme Noora H:n kanssa keskelle valkoista pitsiä, tylliä ja satiinia. En varmaan paljasta liikaa, jos kerron, että kaimani hääpuvun hankinta oli aikamoinen jännitysnäytelmä, joka onneksi päättyi onnellisesti. Jos kuitenkin saan tällaisella vanhemman rouvan statuksella antaa yhden neuvon morsiamille, se on tämä: Tiedät kyllä, kun oikea puku osuu kohdalle. Osta se, äläkä jää turhaan odottelemaan, josko jotain parempaa osuisi kohdalle.

Omat viikon shoppailuni olivat myös hyvin mieleisiä. En ole paljoa alennusmyynneissä juossut, mutta muuten olen kyllä juossut. Lenkkarit alkoivat siis olla kohtuullisen loppu ja lytyssä. Suuntasin aleihin uudet Asicsin Nimbukset mielessäni. Ne ovat minulle parhaiten sopivat juoksutossut, mutta alemallin kokoja ei ollut enää. Myyjä tarjosi tilalle Glorify-mallia, joka kuulemma vastaa Nimbuksen edellistä kierrosta ja kyllä, nämä olivat ihan tosi hyvät kengät myös. Luultavasti hankin tosin vielä Nimbuksetkin, jos HCM:n yhteydessä on hyviä tarjouksia, kenkiä kun kai periaatteessa olisi hyvä olla kahdetkin. Lisäksi ostin juoksutopin, joka osoittautui aivan ihanan kevyeksi päällä.

Pöytäprojektini alkaa olla loppuvaiheessa, kun yksi kerros puuvahaa on jo levitetty. Itse pitäisin pöydän mieluiten puunvärisenä ja lämpöä sisustukseen tuomassa, mutta mies toivoisi siihen seitinohutta, valkoista vahakerrosta. Olen aikamoinen sisustusdiktaattori ja yleensä tämä on miehelle enemmän kuin ok. Hän esittää harvoin näkemyksiään, joten nyt kun sellainen tulee, täytynee taipua hänen tahtoonsa. Jos sade siis taukoaa tänään, taidan pyöräillä hakemaan vielä yhden purkillisen vahaa.

Eilen ei sentään satanut ja ehdin tehdä yhden kesäisen suosikkiasiani eli maata bikineissä lukemassa kirjaa. Toivottavasti näitä päiviä tulisi vielä! Tuskastuttaa tämä sadetutkan väijyminen, mutta sen pariin palaan nyt, kun yritän löytää itselleni ja Laivikselle sopivaa slottia, jolloin pistää nenät ja kuonot ulos. Kivaa sunnuntaita!

Noora K:sta Yleistä

Noora K:n perjantain parhaat

Noora K.

Tilulii! Heinäkuussa perjantai ei tunnu yhtään perjantailta, mutta parhaat luetellaan silti takuuvarmasti. Kaimani hyppää tuota pikaa lentokoneeseen ja suuntaa kesäloman viettoon. Emännöin siis blogia yksinäni seuraavat pari viikkoa.

Viikon paras countdown liittyy veneeseen. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, saamme sen korjattuna takaisin veteen elokuuksi. Elokuulle on ainakin vielä lupailtu myös parempia kelejä, joten toiveet siitä, ettei purjehduskesä nyt sentään ihan tässä olisi, ovat korkealla. Vaikka helteiden ennustelu tuntuu tällä hetkellä kovasti Pekka ja susi -meiningeiltä, niin pidetään nyt silti peukut pystyssä.

Viikon paras ostos ei ole minun uusi tyynynpäälliseni (vaikka sekin on kyllä tosi kiva), eikä pari vintage-501:siä. Uudet juoksulenkkaritkin ovat kyllä loistava juttu aina, mutta pääpotin vie silti Noora H:n hääpuku. Se on klassinen, tyylikäs, huokuu eleganssia ja istuu kantajalleen täydellisesti. Sanalla sanoen puku on aivan törkeän ihana. Toisaalta, miten se voisikaan olla muuta kuin ihan mahtava, koska sitä ostamassa olivat Noora ja Noora, Noora-nimiseltä hääpukuliikkeen myyjältä ja puvun edellisen omistajan nimi on Noora. Kysyin läpi muiden liikkeessä olleiden nimet, mutta he eivät sentään olleet kaimojamme.

Viikon paras aamupala oli teoriassa tuorepuuro. Pidän puurosta, pidän marjoista, pidän jugurtista ja pidän pähkinöistä, mutta jostain syystä tuorepuuro maistui minusta vähän lattealle. Sekoittelin illalla sadonkorjuupuurosta (tämä,superhyvää), manteleista, auringonkukansiemenistä, luomujugurtista, luomumaidosta, mansikoista ja banaanista tuorepuuron ja annoin levätä jääkaapissa yön yli. Mustikat lisäsin vasta juuri ennen tarjoilua. Minusta puuro maistui lähinnä sille, mille nyt kaurahiutaleet maistuvat kypsentämättöminä, sellaisille vähän pölyisille. Jotain vaniljasokeria tai muuta olisi varmaan voinut laittaa, mutta sitten terveellisyyspuoli taas olisi kärsinyt. En ole kuitenkaan valmis luovuttamaan tuorepuurojen kanssa vaan kysyn teiltä, mitkä ovat teistä parhaita reseptejä.

Viikon paras paikka työskennellä oli Sörnäisten Moko Market. Lounas on hyvä, kahvi kelpoa ja rauhallisia, tarpeeksi isoja pöytiä runsaasti. Kotiin voi lähteä sisustuspuodin kautta. Oma löytöni oli alekorin ihana tyynynpäällinen. Liian usein Mokossa ei parane etäillä, muuten alkavat työpäivät kääntyä miinuksen puolelle.

Viikon paras sanomalehtijuttu oli räppäreitä kuvanneen Chi Modun työstä kertova juttu torstain Hesarissa. Juuri julkaistu valokuvakirja päätyi ostoslistalleni saman tien. En tiedä, olenko maininnut tätä, mutta pidän siis räpistä todella paljon.

Viikon paras biisi ei kuitenkaan ole tällä kertaa räppiä vaan mahtavan energinen Pharrell Williamsin Freedom, jota on mahdotonta kuunnella kävellen. Pakko juosta! Ja napsuttaa sormia, tietty.

Reipasta viikonloppua! Ainakaan ei ole liian kuuma juosta…

Matkustaminen Noora H:sta Yhteistyö

Tapojensa orja myös matkoilla

Noora H.

Yhteistyössä Mia Höytö Cosmetics

Olenko jo muistanut mainita, että kesälomani lähestyy? Ehkä muutaman kerran. Kesäloma tarkoittaa pakkauspuuhia.

Pakkaaminen aloitetaan pakkauslistalla. Vaikka olisin vain viikonlopun poissa, teen listan matkatavaroista, sillä ilman sitä unohtuu aina jotain. Aiemmin aloitin listan joka kerta alusta, nyt muistin tallentaa sen pilvipalveluun, jossa se odottelee seuraavaa reissua. Kosmetiikat, meikit, alusvaatteet ja lenkkikamat ovat kuitenkin melkein joka matkalla samat.

Kosmetiikat kuljetan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta matkalaukussa. Minulla on herkkä iho ja vaikeasti taltutettava luonnonkiharatukka, joten niiden kanssa ei kannata ottaa riskejä. Olen oppinut muutamasta kerrasta, kun matkatavarat ovat eksyneet eri lennolle, ja olen seuraavana päivänä joutunut ravaamaan ympäri kaupunkia juuri oikeanlaisen kasvorasvan perässä.

Vichyn matkakokoinen misellivesi on uusi tuttavuus, joka löytyi kauppareissun yhteydessä apteekista. Rasvat ja seerumi ovat Mia Höytöltä saatuja luottotuotteita, tällä kertaa minikoossa. Kesä on ollut sen verran kolea, että joudun edelleen käyttämään myös yövoidetta, vaikka yleensä pärjään kesäkuukaudat ilman sitä. Jos meikkilaukkuun ei mahdu kuin pari putelia, niin seerumista ja päivävoiteesta voi sekoittaa tuhdimman voiteen.

Reissussa säilytän seerumia jääkaapissa ja veikkaan, että se tulee pelastamaan monta iltaa, sillä kosteuttavien ominaisuuksien lisäksi seerumi myös tasoittaa ja kiinteyttää ihoa. Lomalla illalliselle lähtiessä huomaan turhan usein, että aurinkorasvaa tuli laitettua aivan liian vähän, ja ihon ennenaikaisen vanhemisen sijaan voidaan puhua aikahypystä eläkeikään.

Moroccan Oil on tukkani pelastus, jota ilman en lähde minnekään. En tiedä miten pärjäsin ennen sitä. Ainakin tukkaa lähti päästä puolet enemmän, kun kiskoin harjaa väkivalloin kiharoiden läpi.

Nahkaisessa mustassa kotelossa säilytän reissudokumentteja, passia, käyntikortteja ja lippulappusia. Tiedän, on auttamattoman vanhanaikaista printata matkadokumentit, mutta tästä tavasta en pääse eroon, vaikka kuinka yritän. Ilman printtiversioita olo tuntuu alastomalta.

Amelien jälkeen näin passikuva-automaatit aivan uudella tavalla. Ne ovat mahtavia kapistuksia, jotka todennäköisesti katoavat pian kokonaan. Otin kerran reissussa huvin vuoksi hölmöt passikuvat ja sen jälkeen niitä on otettu melkein jokaisella matkalla, joko yksin, kaksin tai porukalla. Nämä kuvat ovat rakkaimpia reissumuistojani eikä haittaa, vaikka joukossa on muutamia todella urpoja otoksia. Huonot kuvat ovat suorastaan virkistäviä digiaikana.

Kirjojen lisäksi mukana kulkee Kindle. Kindlen hankinnan jälkeen olen lukenut englanninkieliset kirjat pääasiassa e-kirjoina. Laite toimii erinomaisesti auringonpaisteessa ja pimeässä, eikä siitä tule sinistä valoa, joka saa ainakin minut kukkumaan yömyöhään. Matkaopppaat lataan puhelimeen, jotta mukana ei tarvitse kuljettaa kameran ja puhelimen lisäksi muita laitteita.

Sellaiset luottotavarat. Mitä ilman te ette lähde reissuun?