Monthly Archives

August 2015

Noora H:sta Vaatteet ja asusteet

Lounas kaupungilla

Noora H.

Ennen lomaani uhosin, että lomalla nautin keskustan lounastarjonnasta päivittäin ja koluan listallani ikuisuuden roikkuneet ravintolat läpi. Niinhän siinä sitten kävi, että lounastin tasan kerran keskustassa. Lomareissu nieli melkoisen summan rahaa eikä kahden viikon ravintolaruokailujen jälkeen ulkona syöminen houkutellut.

Onneksi kesäloman viimeisenä päivänä syöty lounas täytti kaikki hyvän lomalounaan speksit. Se syötiin ulkona, ruoka oli hyvää ja ravintola sellainen, jota en ollut vielä ehtinyt testaamaan. Lounaspaikkana toimi legendaarinen Maxill ja on kummallista, etten aiemmin ollut sinne eksynyt.

Parasta lounaassa oli se, että samalla sai inspiraatiota omaan ruoanlaittoon. En ensimmäiseksi yhdistäisi makkaraa salaattiin, mutta maalaissalaatissa kombo toimi yllättävän hyvin. Veikkaan, että tämä salaatti ilahduttaa myös avomiestäni, joka yleensä irvistää tuskaisen näköisenä, kun ehdotan ruoaksi salaattia.

Viimeisenä lomapäivänä päällä oli tietysti lomamekko. Harmillisen usein edullisten löytöjen kanssa käy niin, että ensimmäisen pesun jälkeen ne kutistuvat toimistokelvottomiksi. Tämä mekko on löytö viime kesän aleista ja ehdin käyttämään sitä kerran töissä, ennen kuin helma alkoi hipomaan vesirajaa. Onneksi lomalla voi pitää vähän lyhyempiäkin mekkoja, kunhan muistaa olla kumartelematta ja nykii säännöllisin väliajoin helmaa alemmas.

Vaikka mekossa tai hameessa olisi säädyllinen helma, tuppaavat ne aiheuttamaan minulle pakkomielteistä tarkistelua. Olen kuullut sen verran monta kauhutarinaa alushousujen resorin alle jääneistä hameenhelmoista, että tarkistan jokaisessa välissä vaatekappaleen olevan edelleen paikallaan. Parhaimmassa taikka pahimmassa tarinassa nimeltä mainitsematon tuttuni oli kulkenut koko päivän kaupungilla huomaamatta, että helma oli jäänyt takaa jumiin. Bussissa sitten ystävällinen herrasmies  huomautti asiasta. Ystäväni nolostui melkoisesti, etenkin kun tajusi, että oli aamulla kaapista valinnut kulahtaneimmat alushousut ja sillä hetkellä niitä koristi vielä terveyssiteen siivekkeet.

Pahoittelen, jos tarinalla onnistuin tartuttamaan hysteerisen helmojen tarkistuksen myös teihin.

Mekon kanssa oli jo monta kertaa aiemmin nähty Massimo Duttin laukku, joka on ollut kesällä käytössä melkein joka päivä. Ballerinat olen ostanut pari vuotta sitten Steve Maddenilta ja suren jo nyt, että tämä oli ballerinojen viimeinen kesä, sillä suutarikaan ei onnistunut niitä korjaamaan. Ballerinat ovat yleensä epämukavia ja lesti liian kapea, mutta nämä ovat olleet täydelliset. Omistan samat kengät myös mustana ja nyt säästelen niitä erikoistilanteita varten.

Tässä taitaa olla kesän viimeinen asu, veikkaan, että seuraavan asupostauksen koittaessa on jo aivan liian kylmä ohuille kesähepenille ja paljaille säärille. Joko te olette kaivaneet syksyvaatteet esille?

Postaus on ajastettu, sillä olen työmatkalla. Älkää siis ihmetelkö, kun kommentteihin vastaamisessakin kestää.

Noora K:sta Purjehdus

Kesän paras päivä

Noora K.

Kesän paras päivä ei ollut kesäloman eka päivä, ei juhannus, eikä Flow-päiväkään vaan viime sunnuntai. Olimme vihdoin saaneet rakkaan Fenin takaisin veteen ja pääsimme retkelle. Aloin lähes itkeä onnesta, kun irroitimme köydet. Lempeästi lämmittävä aurinko porotti, taivas oli erityisen sininen, tuuli lämmin ja meri tuoksui pehmeältä.

Teimme päiväpurjehduksen Kotkan edustalla. Suuntasimme aluksi Haminaan päin, ohi Tiutisen ja sen kun seilailimme vain vailla agendaa.

Oli niin tasaista, että kahvit sai keittää ja juoda ilman, että tippaakaan läikkyi. Silti etenimme koko ajan mukavaa vauhtia. Koska ajelimme vähän sinne sun tänne, saimme nauttia paahteisesta slööristä, virkistävästä sivutuulesta ja raikkaasta kryssistä. T-paidassa ja sortseissa tarkeni koko ajan. Kokeilin uutta retkievästä. Luin lehdestä Helsingin kaduilla liikkuvasta karjalanpiirakkapolkupyörästä, josta sai piirakkaa avokadotäytteellä ja tuumasin, että sen täytyy olla hyvää. Ostin kauppareissulla riisipiirakoita, avokadoa ja kylmäsavulohituorejuustoa. Näistä syntyi oiva välipala.

Purjehdimme niin kauan kuin tuulta riitti, sitten jatkoimme konevoimin.

Paluumatkalla kävimme katsomassa Varissaarta. Väylän syvyydeksi mainittiin kaikkialla 1-2 metriä ja vesi oli todella alhaalla. Olimme ihan varmoja, että saisimme tyytyä ihailemaan vanhaa linnoitussaarta kiikareiden välityksellä. Niinpä vain pääsimmekin ihan perille asti, eikä tehnyt tiukkaakaan. Tämä oli kiva paikka!

Kävimme kävelemässä muurien päällä kulkevalla polulla ja piipahdimme ravintola Vaakussa. Emme tällä kertaa jääneet syömään, mutta joku kerta olisi mukavaa kokeilla ruokapuoltakin. Varissaari on aivan lähellä Kotkaa. Jos Sapokasta lähtee, ei montaa minuuttia mene. Yhteysvene näytti myös kulkevan. Meidän satamakirjamme ovat muutaman vuoden vanhoja, eikä niissä vielä näkynyt yhteysvenelaiturin jatkeeksi tehtyä laituria. Siihen ainakin uskaltaa samalla syväyksellä kuin meillä (1,5m). Tilaa oli hyvin, mutta heinäkuun vilkkaimpina viikonloppuina voi tulla ahdasta, jos kaikki laittavat veneet kylkikiinnityksellä parkkiin. Vähän kauempana oli toinenkin laituri, ehkä se oli se matalampi kohta sitten.

Laiviksen hihna oli unohtunut autoon, joten teimme uuden köydestä. Koirakin vaikutti olevan innoissaan purjehduspäivästä. Se oli superkiltisti ja katseli iloisena maisemia ilman mitään rantautumissekoiluja.

Palasimme satamaan yhdeksän aikaan, edelleen sortseissa ja t-paidassa. Oli tosi, tosi onnellinen olo. En voi sietää Mambaa, mutta kyllä se bändi jotain tietää siitä, että oliko sitä kesää jäljellä vai ei.

Noora H:sta Vaatteet ja asusteet

Hamptonsissa. Tavallaan.

Noora H.

Reissusta paluun jälkeen olen ollut varsin huono kesästä nauttija. Kotisohva on houkutellut auringonottoa enemmän ja rantakahviloissa istuskelun sijaan olen hoitanut kaupungilla asioita. Kadun tätä varmaan talvella, mutta sää on sellainen asia, josta on turha ottaa paineita. Ja onneksi lenkkeilyn yhteydessä kauniista säästä tulee nautittua vähän vahingossa.

Vaikka auringonotto on jäänyt, niin olen ottanut kaiken ilon irti kesäpukeutumisesta. Tommy Hilfigerin raitamekkoa olen pitänyt töissä ja kaupungilla. Mekko on ihanan kevyt ja vilpoinen, eikä rypisty, vaikka neukkarituolissa tulisi istuttua useampikin tunti.

Mekosta tulee mieleen Hamptons ja kun kuvatessa taustalla oli vielä purjeveneitä, niin oikein pinnistämällä pystyi kuvittelemaan olevansa jossakin muualla kuin Ruoholahdessa. Minulla tosin ei ole täydellisiä vaaleita raitoja, jollaiset uskon jokaisella vakavasti otettavalla hamptonilaisrouvalla olevan. Kampaajani jäi toukokuussa äitiyslomalle ja samalla oli pakko aloittaa oman hiusvärin paljastusprojekti. Olen värjännyt hiuksia yläasteelta saakka, joten mielenkiinnolla odotan, millainen väri päästäni paljastuu.

Laukku on kymmenen vuotta sitten Zarasta ostettu. Välillä en käyttänyt sitä lainkaan, mutta se on säästynyt raivausinnolta, sillä laukku majailee kesävaatteiden seassa. Kengät puolestaan ovat uudet, tilasin kesän alussa muutamat uudet pikkukengät ja nämä ovat yhdet niistä. Kengistä saan oikeastaan kiittää teitä. Kengät ovat Tamarikselta, enkä olisi merkin valikoimia tutkinut ilman teiltä saamiani vinkkejä. Näistä ovat mummokengät kaukana vai mitä tuumaatte?

 

Mekko: Tommy Hilfiger, Kengät: Tamaris, Laukku: Zara