Monthly Archives

January 2016

Matkustaminen Noora K:sta

New York, long time no see

Noora K.

Heissulivei ja terveisiä ison meren takaa! Palasimme kotiin eilen aamulla ja tuntuu kuin olisimme olleet pidempäänkin poissa. Lomaan mahtui niin paljon tekemistä, että näin jälkeen päin vähän puhalluttaa. Aloitan matkapostaukset Nykistä, vaikka olimme siellä viimeisenä, koska arvelen Nykki-juttuja kaivatun eniten sitten edellisen blogin.

Saavuimme Manhattanille autolla Washingtonista. Veimme matkatavarat hotellille ja palautimme auton saman tien vuokraamoon, tuolla ei todellakaan tee autolla yhtään mitään. Oli myöhäinen ilta ja metromatka takaisin hotellille ja pieni kävely päälle tekivät heti kotoisan olon. Äänet, hajut, puheen tapa, kaikki tuntuivat tutuilta. Kello oli niin paljon, että emme tehneet mitään lähinurkkien fiilistelyä enempää.

Ajamisesta Manhattanilla sanoisin sen, että se on ei-paikalliselle jonkin verran stressaavaa. Navigaattori kannattaa olla, koska yksisuuntaisia katuja on paljon ja niitä on vaikeaa muistaa ulkoa. Kaikki tööttäävät koko ajan, mutta siitä ei kannata välittää. Pää kylmänä vain.

Aamulla oli vuorossa yksi omista koko reissun kohokohdistani, lenkki Central Parkissa. Hotellimme oli 32:nnella kadulla, joten puistoon oli jonkin verran matkaa, jota taitettiin 5th Avenueta pitkin. Hyvä, etten alkanut itkeä onnesta jo ennen kuin edes pääsimme koko puistoon, jossain 54:nnen kadun tienoilla tuli astetta massiivisempi tunnepurkaus. Emme juosseet ihan koko puiston ympäri, käännyimme takaisin puolenvälin kohdille, siltikin saimme kympin lenkin kasaan. Tunnelma oli ihan täydellinen – newyorkilaiskoirat leikkivät, juoksijoita näkyi vaikka kuinka paljon ja kaupunki heräili.

Hotellille palatessa haimme aamiaista mukaan hotellin viereisestä delistä. Tämä on Nykissä (ja muuallakin Amerikassa) oivallinen budjettiteko, koska aamiaiset kuuluvat hotellihuoneen hintaan todella harvoin.

Sitten oli aika kiskoa citylenkkarit jalkaan ja lähteä palloilemaan kaupungin kaduille. Hyvät kengät ovat New Yorkissa aivan ehdoton juttu, koska fiilistelykävely on niin kivaa ja askelia kertyy helposti todella paljon. Oma saldomme oli tuona päivänä yli 40 000. Muuten Nykki-univormuni, jolla upposi mainiosti paikallisten joukkoon, koostui villakangastakista, kapeista mustista farkuista ja piposta.

Meillä oli alun perin tarkoituksena viettää päivää Brooklyniin tutustuen. Hyppäsimme Williamsburgiin vievään metroon ja huristelimme East Riverin toiselle puolen. En tiedä, oliko kyse siitä, ettemme osuneet ihan oikeille kaduille vai siitä, että vuodenajan vuoksi missään ei tietenkään ollut mitään ulkoilmaelämää, eikä terasseja, mutta meihin Williamsburg ei uponnut kyllä yhtään. Söpöjä hipsterikahviloita ja -ravintoloita toki löytyi, mutta totaalisten murjujen ja roskan määrä kumosi niiden viehättävyyden aika lailla täydellisesti. Totesimme, että aikaa on niin rajallisesti, että eiköhän palata niille hoodeille, joilla viihdymme varmasti. Niinpä suuntasimme SoHoon, joka oli yhtä ihana kuin aina ennenkin.

SoHossa allekirjoittanut ratsasi lempikauppansa, huumaantui Dean&Delucan ihan ilmiselvästä kevätfiiliksestä ja shoppaili kevyesti. Ostoslistalla ollut tietynlainen musta hame, joka oli osoittautunut yllättävän vaikeaksi löytää, tuli vihdoin vastaan Madewellissa, josta on hyvää vauhtia tulossa ihan ykkössuosikkini, joka ohittaa jopa J.Crew’n. Söimme tukevan lounaan ja jatkoimme vielä kävelyä. Veimme ostoskassit hotellille. Ja sitten kävelimme vielä hieman lisää, kun teki vielä mieli vitoselle. Kävelimme niin, että illallissuunnitelmat muuttuivat Hell’s Kitchenin yhdestä italialaisesta hotellin ravintolaan, jossa kumosimme hiilaritankkauksen merkeissä jättikulholliset pastaa, joka huuhdeltiin alas viinillä.

Seuraava päivä olikin sitten jo kotiinlähtöpäivä. Söimme lounasta Eatalyssa, jossa olen halunnut käydä jo ties kuinka pitkään. Eataly täytti kaikki odotukseni, olisin voinut vaellella sen käytävillä loputtomasti tutkimassa viehättäviä pikku yksityiskohtia ja pizza oli erinomaista. Tunnelmaa oli mahdoton vangita kuviin vaan kävi niin kuin usein käy, kun yrittää kuvata paikkoja, joissa on paljon kaikkea ihanaa eri puolilla – kuvat, joiden tarkoitus on esitellä kokonaisuutta, ovat pelkkää sillisalaattia. Koittakaa kuitenkin kuvitella viehättäviä, varsin kypsään ikään ehtineitä mammoja ja pappoja viinilasillisten äärellä, söpöjä purnukoita silmänkantamattomiin, notkuvia juusto-, liha- ja kalatiskejä, kauniisti esille aseteltuja vihanneksia, ihania keittokirjoja ja erilaisia pikkuisia ravintolaosastoja.

Tein itselleni uuden Nykki-säännön: Panosta tulevaisuudessakin näihin kivoihin lounaisiin, koska illalla saatat olla niin väsynyt, ettet jaksa enää lähteä hotellin alakertaa kauemmaksi.

Niin kuin aina, aika kuluu liian nopsaan, kun on hauskaa. Niinpä lounaan jälkeen oli aika sanoa heipat Isolle Omenalle. Jos aikaa olisi ollut yksi päivä enemmän, olisin antanut Brooklynille uuden tilaisuuden ja suunnannut DUMBOon. Ja Meatpackingillakin olisi ollut kiva käydä pyörimässä. Seuraavalla kerralla sitten!

Ikuinen lempikaupunkini oli upea päätös lomalle, mutta arvatkaa mitä. Tämän matkan voittajaksi valikoitui Nykki-rakkaudestani huolimatta Washington DC. Siitä sitten seuraavassa postauksessa.

Noora H:sta Yleistä

Perjantain parhaat. Tavallaan.

 

Noora H. 

Piti tulla Perjantain parhaat, tulikin jotain ihan muuta. Yleensä viikon parhaita on hauska miettiä ja postaukset syntyvät nopeasti. On kuitenkin toisenlaisiakin viikkoja. Sellaisia, joina on keittänyt aamuisin puurot pohjaan, tullut räntäsateessa töistä kotiin, syönyt hernekeittoa, skipannut treenit ja käyttänyt illan turhanpäiväiseen nettisurffailuun. Sellaisina viikkoina sitä aina torstaisin miettii, että mistähän teille vinkkaisi. Kertoisinko, että kasvishernekeitto itse lisätyllä kinkulla on parempaa kuin sellainen, jossa on mukamas kinkkua jo valmiiksi? Tai että suosittelen sulkemaan koneen ennen kymmentä, ettet kuku hereillä puolta yötä ja näe painajaisia aamuyön tunteina. No, tämä viikko oli yksi sellaisista.

Tällaisia viikkoja tulee toivottavasti olemaan jatkossa vähemmän, sillä olen aloittanut pienimuotoisen onnellisuusprojektin, jota ajattelin vähän avata teillekin. Tietysti elämään kuuluu arki enkä yritä sitä poistaa, mutta tavoitteeni on tehdä arjesta vähän hauskempaa, ainakin välillä.

Onnellisuusprojektini lähti liikkeelle siitä, kun totesin suorittavani arkea aina saman kaavan mukaan. Jotain olisi tehtävä, sillä harvemmin kukaan soittaa ovikelloa ja tarjoaa pyytämättä elämä kakspistenollaa. Ryhdyin miettimään, mitkä asiat minut tekevät onnelliseksi ja mistä saisin enemmän iloa arkipäiviini.

Perusteellisena tyyppinä aloitin projektini tietysti oppaita lukemalla. Yleensä kierrän self help -hyllyt kaukaa ja kiemurtelen kiusaantuneena, kun joku kertoo kirjan muuttaneen elämänsä. En edelleenkään osta ihan kaikkia kirjoissa mainittuja juttuja, ja osan kirjoista kahlasin suurpiirteisesti läpi, mutta kyllä niistä hyviäkin vinkkejä löytyi. Lukemisen arvoisia kirjoja olivat mielestäni The Happiness Project, jonka luin uudelleen, ja Titti Holmerin Onnellinen nyt: käytännön opas tietoiseen läsnäoloon.

Yllätyin ryhtyessäni kirjoittamaan listaa unelmista, arkipäivää ilahduttavista asioista ja inspiroivista jutuista. Lähes kaikki asiat olivat sellaisia, jotka voisin toteuttaa jo nyt, ja jotka eivät juurikaan vaatisi rahaa tai aikaa. Jostain syystä olen vain lykännyt asioiden toteuttamista ajatellen, ehtiihän sitä sitten. Nyt lista on kuitenkin teipattu eteisen seinään, jotta muistaisin toteuttaa niitä kivoja asioita säännöllisesti kiireisen arjen keskellä.

Kivojen asioiden toteuttaminen tämän viikon osalta alkaa tänään. Suodatinkahvin sijaan nappaan hyvän latten mukaani matkalla toimistolle, ja illalla menen katsomaan ystäväni pientä vauvaa. Molemmat asioita, jotka erinäisistä syistä olisivat saattaneet tavallisena perjantaina jäädä väliin.

Tehkää tekin jotain kivaa. Hauskaa viikonloppua!

Kuvat parin viikon takaa Mokosta, keskiviikolta, joka oli oikein kiva arkipäivä.

Noora K:sta Ravintolat Yhteistyö

Hey Bro!

Noora K. / yhteistyössä Asennemedia ja Ravintola Bro

Niin kuin kai useimmille ihmisille, minulle tulee musiikista tosi vahvoja muistoja. Kun astuin joku aika sitten sisään Hakaniemessä sijaitsevaan Hilton Strandiin ja sen ravintolaan, Brohon, tuli heti sellainen fiilis kuin edellisessä elämässä Bangkokin tai Pekingin hotelleihin saapuessa. Tummahkot sävyt ja lounge-musiikki heittivät keskelle tiettyä tunnelmaa. Ulkopuolella hallinneet pakkanen, lumi, ja tammikuiseksi harvinaisen valoisa päivä unohtuivat ja uppouduin hotellifiilikseen. En hotellikuolemafiilikseen, joka sekin on hyvin tuttu vaan siihen hyvään tunnelmaan. Kansainväliseen. Oikeastaan olisin voinut olla missä tahansa isossa kaupungissa. En olisi yllättynyt, jos jossain tuolissa olisi istunut joku hot dude reading.

Olimme Ullan kanssa paikalla vähän ennen muita perjantai-aftereille saapujia. Pyörimme kameroinemme ympäriinsä. “Hei, kato miten ihania yksityiskohtia!” “Joo, toi on tosi siisti, pakko kuvata.” “Mitkä valaisimet!” “Siis täähän on tosi makea paikka.” Totesimme yhteen ääneen, että Bro oli oikeasti erilainen kuin se, mitä suomalaisen hotellin aulabaarilta odottaisi. “No itse asiassa, tällainen voisi olla just jossain Tukholmassa.” En siis ollut kovin yllättynyt, kun kuulin, että koko hotellin uudesta sisustuksesta vastasi ruotsalaistunut Bronwynn Welsh tukholmalaisesta Doos-toimistosta.

Me olimme täällä maistelemassa drinkkejä ja ravintolan pieniä suupaloja. Jopa minä tilasin cocktailin (tiesittekö muuten, että kielitoimiston suositus on käyttäää sanaa kimara). En yleensä harrasta niitä, koska en tykkää nauttia juomia, joissa on liikaa alkoholia ja kimaroissa usein on. Valitsin listalta Ananaksen, jota minttu, basilika ja ja sitruunamehu raikastivat ja hunajasiirappi makeutti. Kuinka hyvä se olikaan. Se oli suosikkini, kiitos vain kysymästä Ida. Maistoin myös Vihreä tee -drinkkiä, joka sekin oli erinomaista ja Ullan Mansikka näytti myös aivan ihanalta. Brossa kaikki makusiirapit drinkkeihin keitellään itse ja kaiken saa myös alkoholittomana – tästä iso plussa. Mainitsen holittomuudesta oikein erikseen, koska myös alkoholittomissa oluissa oli neljä vaihtoehtoa eli täällä pääsee oikeasti valitsemaan, eikä vain tyytymään.

Sijaintinsa ansiosta Bro on varteenotettava after work -paikka varsinkin meille, joiden työpaikka ei sijaitse ihan keskustassa. Niin paljon kuin pidänkin Kallion hipsterimeiningeistä, kaipaan joskus jotain vähän elegantimpaa. Pitkänsillan toispuoleinen ravintolaskene sai siis kaivattua monipuolisuutta. Aloin myös heti suunnitella, että täällä voisi joskus pitää aamupalavereitakin, aamiainen kuuluu kuulemma kaupungin parhaisiin. Kalustus sopii hyvin myös tähän tarkoitukseen, sillä pöydät eivät ole aivan vieri vieressä. Iltasyömisetkään eivät olleet lainkaan hullumpia, erityisesti sokerisuolattu siika vei kielen mennessään. Kuuntelin sivukorvalla keskustelua kasvisruokavaihtoehdoista ja nyökyttelin hyväksyvästi.

Talvinen alkuilta hujahti hetkessä, kun jutustelimme hotellin historiasta ja siitä, mitä kaikkea alkuperäistä oli säästetty. Kasarilaatat näyttivät siltä, että sisustuksen suunnittelija olisi voinut valita ne eilen ja alusta asti ravintolassa olleet aterimet saivat minut kysymään, varastetaanko niitä paljon. Kuvissa vilahtelevat vihreät lasit on tehty Heineken-pulloista. Niitä tulee kuulemma myyntiinkin, kunhan olutta on kitattu riittävästi.

Paras juttu Brohon liittyen oli mielestäni kuitenkin se, että tiedossa on jossain vaiheessa kevättalvea myös sunnuntaibrunssi. Tykkään kovasti käydä brunsseilla viikonloppuisin, mutta sunnuntaisin tarjontaa on jotenkin todella vähän. Tämä oli siis kerrassaan mainio uutinen.

Kiitos vielä seurasta Vaimomatskuu, Ida ja Ulla. Ja tervetuloa, Bro.

P.S. Vaikka nimi on tarkoitus lausua kuten ruotsin kielen sana silta, olen vahvasti sitä mieltä, että kaksoismerkitys on paikallaan, koska jos Bro olisi mies, se olisi Justin Timberlake.