Monthly Archives

February 2016

Noora K:sta Yhteistyö

Fikata vai kahvitella

Noora K. / Yhteistyössä Fazer Café

Aloitin viikonloppuna uudessa opinahjossani graafisen suunnittelun opinnot. Ensimmäinen oppitunti käsitteli hyvää makua. Sitä, mitä se on ja koko lailla ruotsalaisten voitoksi kääntyneen kattauksen esimerkkejä onnistuneesta brändäyksestä luovilla aloilla. Miten ne naapurit osaavatkaan, kaikki on niin kivannäköistä ja houkuttelevaa. Ja iloista! Hejsan, hejsan.

Sen sijaan, että voivottelisin tässä nyt, että miksei meillä ikinä mitään ja että monen kivan kaupan muovikassitkin ovat edelleen kuin roskapusseja, niin väitän, että minusta meillä Suomessa on tapahtunut ihan viime vuosina huimaa edistystä siihen suuntaan, että käytännöllisyys ei ole kaiken ylin ja jaloin tavoite vaan sekin on jopa suotavaa, että asiat näyttävät hyviltä. (Sitä paitsi voivottelu ei olisi yhtään ruotsalaista.) Usein nämä onnistujat ovat vähän pienempiä ja uudempia brändejä, ensimmäisinä tulevat mieleen esimerkiksi Samuji, Mia Höytö ja Kyrö Distillery. Vaan kyllä isot ja perinteikkäätkin osaavat. Fazer on jäänyt viime aikoina mieleen moneen otteeseen. On huipputyylikkäitä uusia lakritsipakkauksia, pinterestisti sisustettuja kahviloita ja oma nimikkokahvi, jota saa ostaa kotiinkin kauniissa pakkauksessa.

Kouluprojekteihini kuuluu monenlaista askartelua niin käsin kuin digimuodossakin. Aloitin läksyni heti, täynnä intoa. Vaikka minulla on työaarrekartta, aarrekartta ja Pinterest, päätin palauttaa käyttöön myös vanhan kunnon leikekirjan. Aion käyttää sitä moodboardina ja kerätä siihen tunnepohjalta kaikkea kaunista ja inspiroivaa, joka käsieni läpi kulkee. Liimasin siihen uraidolini Anna Teurnellin naaman ja mietin, että niin vain ruotsalainen suunnittelija on halunnut tulla ruotsalaiselta lippulaivatalolta meille Suomeen töihin.

Askarteluhetkiäni varten keitän aina kahvit. Lehtien selailussa ja kauneimpien kuvien valitsemisessa aurinkoisen koiralenkin jälkeen on jotain tavattoman rentouttavaa. Enää ei mene kauaa, että voin siirtää sunnuntai-iltapäivieni kahvihetket takapihalle. Kun tekee töitä koneella ja harrastuskin pyörii digimaailmassa, tekee joskus todella hyvää laittaa kone kiinni ja keskittyä vanhan koulun inspiraatioon. En oikein tykkää kapselikahvikeittimistä, suodatinkahvia sen olla pitää. Viikonloppuisin jauhan kahvin pavuista, siitä tulee ihan erityinen fiilis. Fazer Blend on pakkauksessa papuina, mutta jos ei omista kahvimyllyä, jauhatuksen voi pyytää kahvilassa. Fazer Cafén väki vinkkaa sopivan karkeuden ja antaa säilytysohjeet.

Aikani leikattuani, liimattuani ja askarreltuani laitoin vielä yhden kuvan leikekirjaani. Kyllä, hyvältä näyttää Fazer Blend. Vielä kun saisi tuosta Dean&Deluca-mukista kotoisen version. Fazer Cafén fontti sopisi varsin hyvin kahvimukiinkin ja take away -kupithan ovat todella kauniita.

Jos haluat tällä alkavalla viikolla fikata tyylillä, niin Fazer Caféssa se onnistuu. Kun lausut kassalla taikasanat Noora ja Noora, saat muun ostoksen yhteydessä Fazer Blend -suodatinkahvin ilmaiseksi. Koodi on voimassa 29.2.-6.3. Jos pidät kahvista ja haluat voittaa sitä kokonaisen kasan ja kahvimyllyn till, voit osallistua myös Insta-kisaan. löydät lisätietoa ja osallistumisohjeet täältä.

Yleistä

Kysymyksiä ja vastauksia 1

Noora H. & Noora K.

Koska menette vastauksissa taatusti sekaisin, niin tässä vielä muistutukseksi, kumpi on kumpi.

Noora H.

Noora K.

Blogi

Miten keksitte idean yhteisestä blogista? Mietityttikö konseptissa jokin?

Noora H. “Noora K. ehdotti sitä eräänä päivänä ja suostuin heti. Olin jo aiemmin miettinyt, että bloggaaminen voisi olla hauska harrastus. Juttelimme alussa kaikista mahdollisista skenaarioista (mitä jos toinen haluaa lopettaa, miten mahdolliset tulot hoidetaan jne.) ja teimme niiden pohjalta sopimuksen, joten siinä tuli käsiteltyä kaikki mietityttäneet aiheet.”

Noora K. “Pohdiskelin samaan aikaan useaa vaihtoehtoa, vanhan blogin lopettamista, sen muuttamista ammattimaisempaan suuntaan, jotain ihan uutta mallia, kun en oikein tiennyt, mitä tehdä. Vaikka harrastus oli kiva, tunnit tuntuivat käyvän turhan vähiin, mutta en halunnut pitää blogia, joka päivittyisi vain kerran viikossa. Kun ystävystyimme kaimani kanssa, mieleeni tuli, mahtaisikohan Noora H. pitää bloggaamisesta ja kysyin heti. Idea tuntui minusta heti täydelliseltä ratkaisulta, mutta sitä kypsyteltiin muutama kuukausi.”

Minua kiinnostaisi tietää, kuinka paljon aikaa käytätte päivässä/viikossa bloggaamiseen? Eli valokuvaaminen, kuvien käsittely, tekstien kirjoitus, yhteistyöasiat jne.

Noora H. “Teen blogihommia 3–4 iltana viikossa, kaksi tai kolme tuntia kerrallaan. Lisäksi on tietysti kommentteihin vastaaminen, jos on todella paljon kommentteja, voi vastaamiseen mennä jopa tunti.”

Noora K. “Riippuu vähän viikosta ja siitä, kuinka paljon on kuvattavaa. Peruspostaukseen menee kirjoittamisen ja kuvien käsittelyn kanssa parisen tuntia. Lisäksi on vielä kommentteihin vastaaminen, joka on meille tosi tärkeää. Yhteistyöhommat hoituvat suurimmaksi osaksi Asennemedian kautta, mikä vapauttaa meiltä paljon aikaa ja vaivaa.”

Kuinka tarkasti olette sopineet blogin pitämiseen liittyvistä vastuista, miten suunnittelette ennakkoon sisältöjä ja postausten aikatauluja, tuleeko joistain asioista kulissien takana tiukkaa vääntöä jne.?

Noora H. “Ei ole tainnut olla yhtäkään vääntöä, hyvin on sujunut.”

Noora K. “Teimme alkuun ihan kirjallisen sopimuksenkin, missä katettiin suurin piirtein kaikki, mutta emme ole tainneet vieläkään printata sitä. Sisällöt tulevat vähän fiilisten, ajankohtaisten asioiden ja kuvausmahdollisuuksien mukaan. Yhteistyöt kalenteroimme säntillisesti. Jos toisella on oikeassa elämässä kiirettä tai loma, toinen paikkaa. Ideoimme välillä yhdessä, välillä erikseen ja pääpiirteittäin postailemme vuorotellen, mutta tähän tosiaan vaikuttaa se, mitä kaikkea muuta elämässä on meneillään. Olemme kaikesta melko samoilla linjoilla, joten en kyllä muista yhtään tiukkaa vääntöä.”

Saatteko paljon face to face palautetta liikkuessanne vaikkapa kaupungilla? Tulevatko lukijat juttelemaan ja miltä se teistä tuntuu?

Noora H. “Pari kertaa joku on tullut moikkaamaan ja kertomaan, että lukee blogia. Se on kivaa ja siitä tulee hyvä mieli, vaikka usein edelleen hämmennyn siitä. Ei sitä vieläkään oikein ymmärrä, kuinka moni blogia lukee. Ja ehkä hyvä niin, sillä muuten voisi iskeä rimakauhu. Joskus myös mietin, onkohan kyseessä lukija, jos joku katsoo tavallista pidempään. Se saattaa kyllä johtua ihan muistakin asioista, nimimerkillä joskus olisi hyvä katsoa peiliin. :D”

Noora K. “Jonkun verran. Yleensä on ihan kivaa, jos lukija tulee juttelemaan. Kukaan ei ole koskaan tullut niin, että olisi sattunut olemaan huono hetki. On hauskaa saada kasvoja lukijoille, varsinkin sellaisille, jotka ovat jo kommenttiensa kautta jotenkin tuttuja.”

Missä teillä menee julkisuuden raja, eli minkätyyppisiä asioita ette tule koskaan paljastamaan itsestänne/käsittelemään blogissanne julkisesti?

Noora H. “Politiikka, työasiat ja yksityisemmät parisuhteeseen sekä perheeseen liittyvät jutut. Olen myös huomannut, että ihmisillä on todella vahvoja mielipiteitä toisten lastenkasvatukseen liittyen, joten sitä arkkua tuskin avaisin, jos joskus lapsia saisimme.”

Noora K. “Parisuhde pysyy blogin ulkopuolella, samoin muu perheeni muuten kuin hyvin pintapuolisesti käsiteltynä. Myös isommat surut ja murheet käsittelen yksityisesti ja ystävien kesken. Jos meillä olisi lapsia, kaikki heihin liittyvä lastenvaatteita ja lastenhuonetta lukuunottamatta jäisi blogin ulkopuolelle. Sen lisäksi, että aihe on sellainen, että se herättää todella voimakkaita mielipiteitä, joita en välttämättä olisi kovin halukas kuulemaan, mietin myös lasten digitaalista jalanjälkeä yleisesti. Mielestäni jokaisella ihmisellä tulisi olla mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä tietoa heistä jaetaan netissä ja tämä oikeus kuuluu myös lapsille.”

Miltä tuntuu jakaa myös blogi yhdessä, tuleeko koskaan konflikteja tai väsymystä hommaan (tältä yhdessätekemisen kantilta ajateltuna)?

Noora K. “Konflikti on liian vahva sana, mutta totta kai kinastelemme ja väittelemme välillä keskenämme. Olemme niin paljon tekemisissä, että olisi outoa, jos näin ei olisi. Varsinkin, kun kyseessä on kaksi vahvaa persoonaa, jotka molemmat tykkäävät olla oikeassa. Väsymystä ei tule toisiimme. Blogiin joskus, mutta silloin toinen paikkaa, kun toinen tarvitsee taukoa.”

Noora H. “Samaa mieltä. Ja jos tulee kinaa tai väittelyä, niin sovimme yleensä nopeasti. Emme kumpikaan ole sellaisia, että jäisimme hautomaan asioita pitkäksi aikaa ja keräisimme kaunaa. Jos joku ärsyttää, niin siitä sanotaan ja sitten mennään eteenpäin.

Miten miehenne suhtautuvat blogiin? Kuinka paljon he osallistuvat vaikka valokuvaukseen tai sisällön ideoimiseen? Onko heillä “veto-oikeutta” siihen mitä blogissa kerrotaan tai näytetään? Olisi kiva lukea joskus miehienne kirjoittama blogipostaus, vaikka kuvia “päivän asusta” jonka he teille pukisivat tai miten järjestäisivät itse jonkin kodin nurkkauksen blogikuvauskuntoon.

Noora H. “Mieheni on iloinen harrastuksestani ja varmaan vähän ylpeäkin siitä, kuinka hyvin homma on lähtenyt käyntiin. Kysyn aina mielipidettä, jos vähänkin epäilen, että asian kertominen blogissa tuntuisi hänestä epämukavalta. Olemme aika samoilla linjoilla siitä, mitä kerron blogissa ja mitkä asiat jätän pois. Veikkaan, että avomieheni ei ikimaailmassa suostuisi blogipostauksen kirjoittamiseen, vaikka välillä saankin kuvia vitsillä tehdyistä sommitelmista. Sommitelmissa on ollut esimerkiksi pellavaiset lautasliinat katettuna tuoksukynttilän, makkaraperuna-aterian, oluttölkin ja urheilulehden kanssa. Kuvissa on tietysti hahstagitkin kohdillaan, mutta #metime saattaa olla #mantime jne. Yllättävän hyvin hän siis on perillä blogimaailman kliseistä.:D”

Noora K. “Mieheni kannustaa minua harrastuksessani, välittää minulle hänelle tuttujen lukijoiden terveisiä sellaisia saadessaan ja tarjoutuu välillä kuvausavuksikin. Kaimani tapaan jos vähääkään mieityttää jonkun jutun kertominen blogissa, kysyn häneltä hänen mielipidettään ja kunnioitan sitä. Mieheni ei halua olla blogissa, joten tuollaista sisältöä tuskin on tulossa. Hänellä on kuitenkin hyvä silmä ja tyyli, joten olen kyllä joskus pyytänyt miestäni päättäämään päivän asuni, kun itsellä on lyönyt tyhjää.

Pidättekö bloggausta enemmän harrastuksena vai sivutyönä joka tuotattaa myös tuloja?

Noora H. “Vaikka blogista saa jonkin verran sivutuloja ja haluan tehdä sitä mahdollisimman hyvin, on se silti minulle harrastus. Blogia on hauskempi tehdä kun tietää, että sen voi lopettaa, jos siihen kyllästyy.”

Noora K. “Sama juttu, minullekin blogi on ensisijaisesti harrastus, vaikka sillä voikin kerryttää vähän ekstratuloja. Työ voi joskus olla velvollisuus tai mennä vapaa-ajan suunnitelmien edelle, blogi ei koskaan.”

Unelmat

Jos ei tarvitsisi ajatella rahaa tai lomien määrää, millainen olisi unelmienne matka?

Noora H. “Maailmanympärysmatka niin, että asuisin vain kivoissa boutique-hotelleissa tai upeissa vuokra-asunnoissa. Olisin reissussa vuoden ja asuisin yhdessä paikassa aina kuukauden tai pari. Palkkaisin paikallisia personal trainereita ja kokeilisin eri lajeja.”

Noora K. “Purjehdusloma, joka alkaisi Bostonista ja käsittäisi Uuden-Englannin rannikkoa ja saaria. Tällä matkalla oltaisiin ainakin kuukausi.”

Entä unelmienne asunto?

Noora H. “Helsingissä: Kruununhaassa tai Hakaniemenrannassa. Korkeat huoneet, vanhat lankkulattiat, vaaleat seinät ja pieni parveke. Maailmalla on ihan liian monta kivaa paikkaa, voisin asua esimerkiksi Söderissä, Singaporessa, San Franciscossa tai New Yorkissa. En osaa valita.”

Noora K. “Suomessa: Vanhan kivitalon kattohuoneisto Töölössä tai Etelä-Helsingissä. Meren pitäisi näkyä ja kattoterassi olisi must. Mikään jättikämppä tämän ei tarvitsisi olla, sijainti on tärkeämpi. Maailmassa: “Sama, mutta Manhattanilla ja näkymät jommallekummalle joelle ja Central Parkiin.”

Onko teillä jokin huonekalu tai esine, josta erityisesti haaveilette?

Noora H. “Haluaisin Gervasonin sohvan.”

Noora K. “Eipä oikeastaan. On paljon sellaisia, jotka olisi ihan kiva saada, mutta tällä hetkellä ei taida olla mitään sellaista, jonka eteen olisin valmis vaikka säästämään monta vuotta. Suhteellisen helposti saavutettavista esineistä haaveilen yksinkertaisista timanttinappikorviksista.”

Jos pitäisi asua Suomessa muualla kuin Helsingissä, minne muuttaisitte? Entä ulkomaat, missä haluaisitte asua ja työskennellä?

Noora H. “Suomessa voisi olla kiva asua Turussa, ehkä myös Tampereella. Ulkomailla on liian monta kivaa paikkaa, en osaa päättää.”

Noora K. “Suomessa voisin asua myös Turussa. Ulkomailla asuisin todella mielelläni Ruotsissa, Tukholmassa. Miksei Lontoossakin. Ja USA-suosikit Boston, Washington ja NYC lienevät itsestäänselvyyksiä.”

Jos voittaisitte lottovoiton, mitä tekisitte?

Noora H. “Riippuu tietysti summasta, mutta mietitään tässä nyt useita miljoonia. Ensimmäiseksi marssisin Stockalle ja kiertäisin tavaratalon alimmasta kerroksesta ylimpään. Päivittäisin kerralla meikkini, ostaisin kaikki kivat lehdet ja kirjat, hankkisin vaatekaappiin vähän uutta ja ostaisin läheisille yllätyksiä. Lopuksi  kävisin ylimmässä kerroksessa kauneushoidoissa ja juomassa samppanjaa. Sitten ottaisin järjen käteen ja miettisin sijoituksia, hyväntekeväisyyttä ja mitä haluan voitollani tehdä. Todennäköisesti jatkaisin silti töissä.”

Noora K. “Minäkin mietin tätä pääpotin kannalta. Luultavasti lähtisin saman tien reissuun. Kävisin parissa suosikkikaupungissani, söisin ja joisin hyvin, shoppailisin, asuisin ihanissa hotelleissa, nauttisin oikein kunnon lomasta, jolle piffaisin tietysti mukaan pari kaveriakin. Sen jälkeen siirtyisin pariksi päiväksi jollekin paratiisirannalle lepäämään ja miettimään, että mitäs nyt ja miten rahat olisi fiksuinta sijoittaa ja mitä hyväntekeväisyysorganisaatiota alkaisin tukea enemmän. Sitten kuittaisin myös Noora H:n asuntolainan pois (krhm, kaimani, muistatko sopimuksemme :D).”

Noora H. “Ainiin! 😀 Yllä mainittujen asioiden lisäksi maksaisin pois K:n asuntolainan.”

Vastaukset on jaettu kolmeen osaan, joten palataan asiaan pian. Kivaa sunnuntaita! Ihanasti paistaa aurinko ainakin täällä Helsingissä.

Yleistä

Perjantain parhaat

Viikon paras pizzapohja on oikeastaan ihan tosi tavallinen. Salaisuus on siinä, että taikina pitää kaulia niin ohueksi, että siitä riittää kahden pellin täytteeksi. Tulipa muuten parasta itse tehtyä pizzaa aikoihin, tuumasi Noora K.

Viikon paras näyttely on Poliittisen valokuvan festivaali: Kotimaa Valokuvataiteen museossa. Noora K. kävi viime viikonloppuna tässä Kaapelitehtaalla sijaitsevassa museossa ekaa kertaa ja suosittelee näyttelyä koko sydämestään. Se oli hienosti rakennettu ja jätti ajattelemisen aihetta pitkäksi aikaa.

Viikon paras lounas oli Ateneumin kahvilassa. Noora K. päätyi sinne etäpäivänä töihin, kun sai itsensä ensin kiinni siitä, että haikaili Tukholman Fotografiskan ihanan ravintolan perään. No, onhan se ihana, mutta onneksi meillä on kotoinen Ateneum ja sen viehättävä ravintola. Ruoka oli erinomaista ja miljöö viihtyisä. Sähköpistokkeita on vähänlaisesti, joten jos tulet tänne tekemään töitä, tule täyden akun kanssa.

Viikon paras kuninkaallistapahtuma oli Madeleinen emännöimä Min Stora Dag -säätiön tapahtuma lapsille. Oli jotenkin tosi liikuttavaa, että niin prinsessa itse kuin pienet vieraatkin olivat ihan parhaat päällä ja kruunut päässä.

Viikon paras treeni oli Noora H:lla keskiviikkona juoksumatolla. Ensin puoli tuntia kevyemmin ja sitten jälkeen puoli tuntia maratonvauhdilla. Kuulokkeissa soi Träningspodden ja Lustfylld löpning -jakso. Kannattaa kuunnella jakso, jos olet Noora K:n tapainen fiilisjuoksija.

Viikon paras hankinta on Noora H:n uusi penaali.  Aiempi penaali hajosi ja uusi oli saatava, sillä mikään ei ole niin raivostuttavaa kuin kynän metsästäminen laukun pohjalta. Penaali löytyi Senaatintorin vieressä sijaitsevasta Piironki-puodista, jossa oli paljon muutakin kivaa. Ja edullinenkin se oli, kustansi alle viisi euroa.

Viikon parhailta kuulostavat reseptit olivat eilen Hesarissa. Sushikulho, voiko olla mitään nerokkaampaa.

Kuvien viini saatu blogin kautta maistettavaksi. Tosi hyvää oli, mutta ei paras kaveri pizzalle. Jos haluat testata tätä, juo viini joko sellaisenaan tai voimakkaamman ruuan kaverina.