Työelämä

Podcast: Millaista on olla päätoimittaja

Noora H. ja Noora K.

Huomenta! Tänään meillä on ekaa kertaa vieras podcastissa. Demin päätoimittaja Anni Lintula saapui suureksi iloksemme pikku podcast-studioomme ja kertoi, minkälaista oli aloittaa nuorena päätoimittajana, mistä mentoreita löytää ja mikä on nuorten tyttöjen salainen ase. Juttutuokiomme jälkeen olemme täysin vakuuttuneita, että meidän pitäisi ottaa oppia seuraavasta sukupolvesta.

Podcastin pääset kuuntelemaan täältä. Kuvituksena hyvin yllättävästi pari kohtaa työaiheisilta Pinterest-tauluilta. Ja fillarit, koska pian voi mennä fillarilla töihin.

Noora K. jää tämän myötä blogilomalle ja palailee linjoille reissunsa jälkeen. Kivaa uutta työviikkoa, Noora K:lla kolme päivää varsinaiseenkin lomaan!

Parvekekauden avaus
Perjantain parhaat

You Might Also Like

16 Comments

  • Reply
    Laura
    04/11/2016 at 10:19

    Tämä oli ihan loistava ja mielettömän inspiroiva podcasti tähän maanantai aamuun, olen ihan fiiliksissä täällä! Olen teiltä muutamaan otteeseen toivonut juuri ura-aiheisia podcasteja vaikka en ole osannut sen tarkemmin artikuloida minkälaisia, mutta juuri tälläiset naiset, ura, johtujuus kombo oli mielettömän mielenkiintoinen – tätä oli ihan huippua kuunnella. Kiitos teille ihan mielettömästi blogista ja siitä työstä jonka teette tämän eteen!

    • Reply
      Noora H.
      04/13/2016 at 19:21

      Jes, ihan mahtavaa, että sinulle jäi tuollainen fiilis ja tämä vastasi toiveisiisi. Tuuletan täällä itsekseni. 🙂

  • Reply
    Lillan
    04/11/2016 at 14:47

    Aivan mielettömän kiinnostava podcast! Ihanassa hengessä tehty 🙂 Ja miellyttävä haastateltava, selvästi menestynyt mutta ei ollenkaan ylpistynyt tai muutenkaan liian ollakseen. Jäin miettimään tuota äiti/nainen/perhe.määritelmää… Itsekin monesti unohdan olevani lähes nelikymppinen ja monesti menen “tyttöjen kanssa kahville”, mutta nainen olen tuntenut olevani ehkä kolmenkympin jälkeen ja perhe on ollut tosi pitkään mies ja sittemmin tietenkin myös lapset… Johtunee myös siitä, että jo pitkään (puoli elämää, omg 🙂 ) lapsuudenperhe on asunut kaukana ja näemme vain joitain kertoja vuodessa, joten olisi outoa ajatella heitä perheenä..?

    • Reply
      Noora H.
      04/13/2016 at 19:20

      Kiitos paljon kehuista, kiva kuulla, että tykkäsit. Tuo oman perheen välimatka varmasti vaikuttaa. Minä asun parin kilometrin päässä lapsuudenkodistani, joten en ole tainnut vielä kunnolla katkaista napanuoraa. 😉

  • Reply
    anna
    04/11/2016 at 16:11

    Olipa monella tavalla hyvä keskustelu. Ajoituskin oli sopiva, piti säätää ja testata uuden autoradion bluetoothia.
    Päätoimittajan työstä olisin mielelläni kuullut enemmän, koska itse kohderyhmään kuuluvan ikäisenä haaveilin toimittajan hommista. Edelleen kiinnostaa. 🙂
    Esimiesasemasta mä ajattelen niin, että jokainen tekee sitä työtä persoonallaan. Jos sinut on valittu, sinut on valittu juuri siksi että sun halutaan tekevän homma omalla tavallasi, omilla vahvuuksillasi. Ihan samalla lailla, kun jokaisen äitiys on omanlaisensa, saa jokaisen esimiestyö olla omanlaisensa. Hommat hoidetaan asiallisesti ja kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta ihminen joka sitä työtä tekee saa olla oma itsensä. On monta tapaa olla riittävän hyvä äiti tai riittävän hyvä pomo.
    Tyttöydestä naiseuteen siirryin mielestäni monen tekijän myötä. En kuitenkaan ole pitänyt itseäni tyttönä enää moneen vuoteen. Mulle se oli ajanjakso jossa valmistuin, avioiduin ja tulin äidiksi ensin yhdelle ja sitten toiselle. Otin asuntolainan ja sitten toisen. Että kai se on se vastuun kokemus, ainakin mun kohdallani? Käyn silti “tyttöporukalla” esim. mökkireissuilla, ja siihen porukkaan kuuluu mummojakin. Ja silloin supatetaan ja kikatetaan kun noi teinit konsanaan.
    Noi nykyajan teinit on kyllä yllättävän fiksuja. Ainakin tyttären kaveripiiri uiskentelee somessa kuin kala vedessä. Mut kaikin puolin fiksusti ovat pystyneet rajat pitämään. Kiva kun sometuksen riskeistä puhutaan avoimesti, saavat sitten tehdä tietoisia valintoja yksityisyytensä suhteen.
    Tehkää joskus myös podcast aiheesta “Äidin ja isin tytöt”.
    Ja aivan mahtavaa lomaa Noora K:lle!

    • Reply
      Noora H.
      04/13/2016 at 19:19

      Kiitos toiveesta, pistetään korvan taakse. 🙂 Veikkaan, että minullakin tyttöys saattaa muuttua naiseudeksi siinä vaiheessa, jos joskus saan lapsia. Tosin se saattaa kyllä tapahtua paljon aikaisemmin, minusta tuntuu, että olen viimeisen vuoden aikana aikuistunut melkoisesti. Saa nähdä. 🙂

  • Reply
    HT
    04/11/2016 at 18:08

    Tämä oli järisyttävän upeaa kuunneltavaa. Kolme älykästä naista parantamassa maailmaa. Tällaista lisää!

    • Reply
      Noora H.
      04/13/2016 at 19:15

      Jee, kiitos. 🙂 Tulossa!

  • Reply
    E
    04/11/2016 at 19:09

    Isonpeukku teidän tekemiselle, bloginne on ihan huikea ja niin laadukas! Mielenkiinnolla odotan seuraavia podcast vieraitanne.
    Tuosta naiset ei tue toisiaan..oon kokenut molempaa naispuolisilta kollegoilta, ihan älytöntä tsemppiä ja mentorointiakin (oon heittämällä nuorin nykyisessä työyhteisössä, ja oon ollut oikeastaan aina) mutta myös pahimmat dissaajat ja seläntakana puhujat on olleet naispuolisia. Hiljattain tämän tilanteen sain taas todistaa kun sain ylennyksen ja tehtäväni muuttui sellaiseksi jota meillä aika moni tekee. He ovat vain n.20 vuotta minua vahhempia. Moni oli aidosti iloinen ja sanoi minun täysin ansainneen kovalla työllä uuden asemamani ja valoivat uskoa että pärjään kyllä uusissa haasteissa. Osa kuuluu taas puhuvan selän takana, että ei minua olisi pitänyt ylentää ja parempi vain jos olisin lestissäni pysynyt, tyttörukka. Well, watch me 😉

    • Reply
      Noora H.
      04/13/2016 at 19:15

      Oikea asenne, hyvä sinä! 🙂 Ja joo, meitä on monenlaisia. Tiedän myös muutamia miehiä, jotka ovat kovia juoruamaan ja puhumaan pahaa selän takana, että ehkä tämä ei ole sukupuolisidonnaista. Tuossa sinun tapauksessasi voi olla kyse myös siitä, että ehkä osa kokee sinut nuorempana uhaksi? Vaikka eihän sen pitäisi olla muilta pois.

  • Reply
    Jenny/Vastaisku ankeudelle
    04/11/2016 at 21:25

    Todella kiinnostava podcast! Ja Anni on kyllä tosi inspiroiva.
    Vastaavia kuuntelisi mielellään lisää 🙂

    • Reply
      Noora H.
      04/13/2016 at 19:08

      Kiva kuulla, yritetään tehdä seuraava pian. 🙂

  • Reply
    Blue Peony
    04/12/2016 at 16:05

    Kiitos mielettömän hienosta podcastista! Paljon toitte esiin sellaista, mitä itsekin olen pohdiskellut, tytön äiti kun olen ja sellaisen äidin tytär, jonka huono itsetunto ja kielteinen minäkuva huokuvat kauas. Äitini ei ole koskaan oikein osannut kannustaa tai hyväksyä ei niin perinteisiä ratkaisuja, nyt vanhemmiten ymmärrän, miksi – hän varttui perheessä, jossa tyttöjä ei arvostettu – mutta kovasti olen tehnyt työtä uidakseni sitä virtaa vastaan. Tökkäisee – onneksi – kovasti, kun vieläkin jopa oman tyttäreni koulussa ihmetellään esim. tytön kiinnostusta matematiikkaan tai sanotaan, että tytöllä pitää olla tyttömäinen käsiala! Olen kyllä puuttunut tuollaiseen, mutta en voi olla ihmettelemättä, miten syvälle asenteet ovat juurtuneet.

    • Reply
      Noora H.
      04/13/2016 at 19:06

      Mielenkiintoista, millaisia asenteita tyttöjä ja poikia kohtaan edelleen on. Joskus se taitaa näkyä kyllä myös poikia syrjivänä, “kiltit” tytöt pääsevät kolttosistaan välillä vähän turhan helpolla.

      Tuo matikka ja tytöt eivät sovi yhteen näkyi kouluvuosinani ja täytyy myöntää, että se vaikutti myös minuun jonkin verran. Valitettavasti.

      • Reply
        Blue Peony
        04/14/2016 at 07:03

        Uskon, että asenteet ovat pitkälti sukupolvikysymyskin – omalla lapsellani on eläkeikää lähestyviä opettajia useampikin ja he näitä asenteita viljelevät. Pitävät myös suurimman osan oppitunneista, valitettavasti, ja oppilaat ovat nämä asenteet kyllä huomanneet ja vertaavat nuorempien opettajien ajatusmaailmaan hyvin avoimesti. Voi olla totta, että “kiltit tytöt” pääsevät kolttosistaan helpommalla. Oma kokemukseni on kyllä aika lailla päinvastainen. Tehdessään jotain kuviosta poikkeavaa ns. kiltti tyttö voi järkyttää ympäristöään niin, ettei hänelle anneta ikinä anteeksi, että hän rikkoi ihannekuvan ja toimi toisin kuin odotettiin. Ns. tuhmien tai normaalien (huono sana, mutta en parempaakaan nyt keksi) kohdalla sama asia saatetaan sivuuttaa olankohautuksella ja unohtaa pian, mutta kiltin tytön kohdalla ei, koska ei ole kuin tämä yksi muka niin paha asia, johon aina vain tartutaan.

  • Reply
    Maiski / 40 hours and counting
    04/26/2016 at 07:26

    Tää oli tosi mielenkiintoinen ja inspiroiva podcast! On se vaan aina vaan mielenkiintoista kuulla nuorten naisten uratarinoita, ne motivoivat niin paljon omaakin tekemistä.

    http://www.lily.fi/blogit/40-hours-and-counting

  • Leave a Reply