Monthly Archives

July 2016

Matkustaminen Noora H:sta

Paroksen tyylikkäin lomakylä:Náousa

Noora H.

Parikian jälkeen matkustimme tupaten täyteen ahdetulla bussilla Náousaan. Bussi todellakin oli ääriään myöten täynnä, kasvoni olivat liiskautuneet keskiovien ikkunoita vasten ja vieressä seisovan miehen hikipisarat tippuivat kädelleni. Jos siis arvostaa ilmastoituja ja istumapaikallisia kulkuvälineitä, kannattaa ottaa taksi tai vältellä paikallisbusseja laivojen saapumisaikoihin. Hikisen bussimatkan päätteeksi kiipesimme kukkulalla sijaitsevaan majoituspaikkaamme.

Ja mikä ihana hotelli se olikaan. Yades Suites oli kaikkien TripAdvisor-hehkutusten arvoinen. Alunperin paikasta vinkkasi meille työkaverini tuttu, joka asuu Paroksella. Häneltä saimme myös loistavia ravintolavinkkejä. Googlettelun jälkeen tulin siihen tulokseen, että vaikka hotelli sijaitsee vähän kauempana rannasta eikä siinä ole omaa allasta, niin se on joka pennin väärti.

Meillä oli iso oma kattoterassi ja siellä jacuzzi. Parvekkeelta oli loistavat näköalat kaupunkiin ja merelle. Huoneet oli sisustettu valkoisella ja vaaleansinisellä, sängyt olivat pehmeät (harvinaista Kreikassa) ja tyynyt kunnolliset. Ja mikä parasta, aamiainen tarjoiltiin automaattisesti huoneeseen. Tullessa ruksitit lomakkeelta, mitä haluat syödä ja mihin aikaan, aamuisin ovesi takana oli täsmälleen siihen aikaan tarjoilija valmiin tarjottimen kanssa. Luksusta.

Náousan kylä oli kuin pieni St. Tropez. Vilkkaaseen vierasvenesatamaan tuli säännöllisesti toinen toistaan isompia jahteja, joita pystyi tarkkailemaan lounasravintolan terassilta. Osa jahdeista oli vuokrattu, pienellä salapoliisintyöllä meille selvisi, että kuuden hengen jahdin henkilökunnalla saisi viikoksi käyttöönsä kun taskusta kaivaisi 17 000 euroa. Valitettavasti oma lomabudjetti ei tähän taipunut, vaan saimme tyytyä paikallisiin kalastusveneisiin, joilla meitä kuskattiin lähirannoille.

Uteliaille venekyylille kalastusveneet ovat muuten oivia paikkoja, niistä on suorat näkymät keskellä merta ankkurissa oleviin isoimpiin veneisiin. Kartoituksemme perusteella jahdeilla aikaa viettävät miehet olivat iäkkäämpiä herroja ja neidit puolestaan mallinvartaloisia nuoria naisia. Sinänsä tulos ei yllättänyt.

Jahteja katsellessa mietin, millaistakohan on olla miehistön jäsenenä tuollaisilla aluksilla? Osassa laivoista miehistön tilat ovat kuitenkin aika pienet, etkä välttämättä tiedä lainkaan, millaisia asiakkaita saat kyyditettäväksi.

Valtavien veneiden lisäksi Náousasta löytyy runsaasti hyviä ravintoloita, kivoja kauppoja ja pieniä baareja. Kylän rannat eivät ole kovin hyvät eikä niillä ole kunnolla organisoitua rantatuolibisnestä, mutta veneillä pääsee lähiseudun rannoille. Me kävimme muutaman kerran Monastirissa, joka oli kiva ranta, mutta jossa sai olla paikalla ensimmäisten joukossa: kahdentoista jälkeen vapaita rantatuoleja ei enää ollut. Yhtenä päivänä vuokrasimme auton ja ajelimme ympäri saarta, iltapäivällä kävimme uimassa Golden Beachilla. Kiva ranta oli myös “small Santa Maria”.

Parikian tapaan myös Náousa heräsi eloon illalla. Täällä ihmiset tosin panostivat iltapukeutumiseen huomattavasti Parikiaa enemmän. Jos Parikiassa näkyi lähinnä shortseja ja t-paitoja, niin Náousassa illallistavilla oli suoria housuja ja tyylikkäitä tunikoita.

Iltaisin useimmiten varasimme pöydän jostakin vinkkilistan ravintoloista. Pöytävaraus kannattaa olla, sillä suosituimmat ravintolat täyttyvät hetkessä. Riittää, että varauksen tekee edellisenä päivänä.

Náousassa testatut ja hyväksi havaitut ravintolat:

Mario Listalla hyvää äyriäisrisottoa. Sijaitsee sataman vilkkaassa ravintolakeskittymässä.
Yemeni Huolella pidetty pieni ravintola, jossa on erinomainen hinta-laatusuhde. Laaja viinilista.
Kafenio Palia Agora (ei ota varauksia) Pieni, perinteistä kreikkalaista ruokaa tarjoava ravintola. Muita Naoussan ravintoloita edullisempi.
Mediterraneo Vierasvenesataman kyljessä, siis erinomainen paikka venevakoilulle. Täällä söin lounaaksi taivaallisen kalapastan.

Yleistä

Perjantain parhaat

Kesän paras kassi on ollut blogin kautta saatu Tensiran kangaskassi. Ikea-kassin kokoinen kesäkassi kestää lähes loputtomasti painoa, menee pieneen tilaan ja toimii erinomaisesti ranta- tai kauppakassina. Kassia myy ainakin Kaarna Living.

Viikon paras sarja on Marcella. Jos tykkäsit Lutherista, tykkäät tästäkin. Piinaavan jännittävä rikossarja on saanut Noora H:n huutamaan ääneen, pari kertaa niin kovaa, että naapurit ovat varmaan huolestuneet. Sarjassa näyttelee pääosaa Anna Friel, joka on yksi Noora H:n suosikeista. Katsokaapa muuten myös Marcellan takkia sarjassa, aika kiva!

Viikon paras pieni suuri asia oli, kun Laivis innostui ensimmäistä kertaa aaaaaikoihin oikein kirmaamaan eräällä iltakävelyllä. Se pomppelehti ja spurttaili kuin nuori koira konsanaan. Noora K. oli ikionnellinen ja loppukävelykin meni reippaasti, ihan niin kuin ennen.

Viikon parhaat juhlat ovat lauantaina, kun Noora H. suuntaa hääjuhliin. Muiden juhliin on entistä hauskempi osallistua, kun omat häät on juhlittu ja tuoreessa muistissa. Tarkoituksena on pukea juhliin jotakin kuninkaallisen sinistä, jossa on pitsiä ja tylliä. Kuulostaa hurjalle, toivottavasti ei näytä sille. Pääsette antamaan tuomionne ensi viikolla.

Viikon parasta lomapuuhaa oli Noora H:lla ystävien ja sukulaisten näkeminen. Viimeisenä lomaviikkona Noora H. on ehtinyt parhaimmillaan tapaamaan kolmet eri ystävät samana päivänä ja keskiviikkona ajettiin mummolaan. Maanantaina kehno kummitäti vei pienen viisivuotiaan myöhäiselle synttärijätskille ja shoppailemaan. Mikähän siinä on, että lapset valitsevat aina sen kaikista rumimman lelun, joka aikuisella ei tulisi mieleenkään? Tällä kertaa mukaan lähti ilmeisesti hyljettä esittävä pinkki olio, jolla oli valtavissa silmissä glitteriä ja hohtavat räpylät.

Viikon paras ravintola on Hoshito, jossa Noora K. kävi kavereidensa kanssa. Kyseessä on aivan ihana pieni japanilainen paikka Töölössä. Neljä naista tilasi melkein koko menun pöytään ja kaikki annokset jaettiin. Ruoka oli huippuhyvää. Voiton taisivat viedä Poke-annokset (ei mitään tekemistä Pokémonien kanssa), joita tilattiin lisää. Ja gyozan tapaiset dumplingit! Ja Thai Green Papaya!

Viikon paras salaatti oli oikeastaan tarjolla jo aiemmin, nimittäin Glorian Ruuan ja Viinin perunasalaatti. Noora K. valmisti sitä mukaan veneretkelle. Sitruunamehusta, rypsiöljystä ja dijon-sinapista valmistettava kastike on tosi, tosi hyvää. Jotenkin voisi ajatella, että salaattiin sopisi myös tonnikala, mutta ei sovi. Tämäkin tuli nimittäin kokeiltua nyt kuluneella viikolla.

Viikon paras kirja, tai oikeastaan kaksi, oli ensin Laila Hirvisaaren Minä, Katariina ja sitten Me, Keisarinna. Noora K. on hulluna sekä historiallisiin romaaneihin että Hirvisaareen, ja Katariinat olivat kyllä parhaasta päästä tuotantoa. Tosin ykköspaikkaa pitää edelleen Imatra-sarja.

Matkustaminen Noora H:sta

Rantalomalla Paroksella

Noora H.

Minusta on ihana lukea matkakertomuksia, joissa kerrotaan kokonaisista matkapäivistä. Mitä syötiin aamupalalla, millaisissa vaatteissa kaupungilla taivallettiin, mistä löytyivät parhaat lounapizzat ja millainen fiilis kaupungissa oli. Rantalomilta sellaisia on vähän hankala kirjoittaa, kun päivät muodostuvat aurinkorasvan levittämisestä ja kirjan sivujen kääntämisestä. Lounaatkin ovat yleensä läheisestä rantabaarista napattuja club sandwicheja. Mikähän siinä muuten on, että club sandwicheja tulee syötyä kaikilla rantalomilla?

Alunperin saarihyppelyksi suunnitellusta Kreikan reissustamme tuli perinteinen rantaloma, kun matka lyheni ja suunnitelmat muuttuivat. Vietimme koko loman Paroksella, joka on noin 4 tunnin lauttamatkan päässä Ateenasta ja Kykladien laivaliikenteen solmukohtia. Sieltä pääsee siis helposti muille saarille, jos saarihyppely kiinnostaa, mutta välttämätöntä se ei ole. Paros oli todella kaunis saari ja tekemistä riitti hyvin viikoksi.

Paroksen “pääkaupunki” on Parikia, jossa laivat pysähtyvät. Parikian satama on ruma, ruuhkainen ja kuuma. Laivojen saapumisaikaan liikenne on kaoottista ja satamatyöntekijät yrittävät epätoivoisesti ohjata laivoista purkautuvia ihmisiä.

Olin lukenut etukäteen, että satamissa olisi vastassa mummoja, joilta voisi vuokrata huoneen parilla kympillä. Paroksen satamassa majoituksen tarjoajat näyttivät koostuvan partasuisista keski-ikäisistä miehistä, jotka heiluttelivat halpojen hotellien kylttejä.

Yllättävän monet näyttivät tulevan myös retkeilemään ja kävelimme muutaman teltta-alueen ohi. Mietin, mitenköhän teltat viilennetään lähes 40 asteen helteessä?

Parikian söötti vanhakaupunki alkaa heti sataman takaa. Talot ja kujat ovat kuin postikortista, kauniita maisemia on siis muuallakin kuin Santorinilla. Parikiasssa on paljon turisteja, mutta vanhakaupunki on säästynyt vilkkuvaloilta, kuvallisilta ruokalistoilta ja pahimmilta krääsäkojuilta. Kaupunki herää eloon myöhään illalla, ensimmäisinä iltoina menimme syömään kahdeksan maissa ja saimme syödä lähes kahdestaan. Loman edetessä siirsimme illalliskellojamme ja loppulomasta menimme syömään vasta kymmeneltä, yllättävän nopeasti vatsa siihen tottui.

Eikä Parikia ole vain aikuisille suunnattu kaupunki, lapsetkin olivat menossa mukana illan pimetessä. Vauvat nukkuivat tyytyväisenä iltaunia vaunuissa ja leikkikentät heräsivät eloon kun lämpöasteet laskivat.

Parikiassa asuimme Hotel Akrotirissa. Hotelli sijaitsee noin parin kilometrin päässä Parikian kaupungista, joten aivan kaupungin keskustassa se ei ole.

Kaupungista menee hotellille rannan kautta kulkeva oikopolku, jota pitkin matka taittuu kävellen nopeasti, mutta meiltä oikopolku jäi testaamatta. Oikopolun varrella on nimittäin talo, jossa asustelee kolme järjettömän isoa ja kovaa haukkuvaa koiraa. Koirat olivat vapaina eikä talon edustalla näyttänyt olevan minkäänlaisia aitoja, en jäänyt asiaa tarkemmin tutkimaan, vaan käännyin nopeasti kannoillani kun koirat lähtivät minua kohti. Hotellilta vakuuteltiin, että koirat vain haukkuvat, mutta olen sen verran arkajalka, että kiersin mieluummin kiltisti tietä pitkin Parikian kaupunkiin.

Akrotiri on niitä harvoja Parikian keskustan lähellä sijaitsevia hotelleja, joissa on uima-allas. Uima-allasta ei välttämättä tarvitse, sillä Paroksella rantoja piisaa, mutta halusimme parille ensimmäiselle päivälle altaan. Mikään ei nimittäin ole parempaa kuin se, että valuu laiskasti aamiaiselta altaalle ja poistuu sieltä vasta pimeän tullessa.

Hotellin huoneet olivat todella siistit, aamiainen hyvä ja palvelu erinomaista. Ainoa, mistä annan hieman miinuspisteitä on sijainti. Jos sinulla on auto tai jaksat kävellä, niin sijainti ei ole ongelma, mutta ilman autoa en esimerkiksi pienten lasten kanssa täällä asuisi.

Pikavinkit Parikiaan:

Syö Ravintola Levantis. Minulle vinkattiin Instagramissa ravintola Levantiksesta, joka oli todella hyvä. Kreikkalaista modernilla otteella tarjoilevassa ravintolassa oli ihanan raikkaita annoksia ja hyvä palvelu. Jätä tilaa jälkkärille, suklaakohokas on tajunnanräjäyttävä.

Juo Drinkkibaari BeBob. BeBobissa on kiva sisustus, ihana kattoterassi ja hyviä drinkkejä. Tule tänne aperitiiveille ja juo drinkkisi kattoterassilla auringonlaskua ihaillen. Henkilökunnasta muuten huomaa, että hipsterit ovat löytäneet tiensä myös pienille saarille. Parikiasta löytyy jopa parran muotoiluun erikoistunut parturi, jonka on sisustus ei eronnut lainkaan Nykin vastaavista puodeista.

Herkuttele Vanilla Gelateria. Vanhastakaupungista saa erinomaista jätskiä. Itsetehdyt jäätelöt ovat niin hyviä, että yhden pallon syötyäsi käyt tilaamassa myös toisen.

Shoppaile Yria Ceramics Paros. Liike myy keramiikan lisäksi myös kivoja sisustusjuttuja. Putiikki muistuttaa valikoimaltaan helsinkiläistä sisustuskauppa Nougata. Löytyy vanhastakaupungista.