Noora K:sta Purjehdus

Haikeanihana kesälomapurjehdus

Noora K.

Huomenta! Osa reissuräpsyistä on ihan vain puhelinkuvia, koska kerrottakoon tässä vaiheessa jo, että nyt tuuli niin kovaa, että purjehduksilla ei tullut paljoa kunnon kameraa kaivettua esiin. Tällä matkalla loistivat poissaolollaan myös kauniit kattaukset kannella ja kivat raitavaatteet. Mutta rupuverkkareista ja pussipastoista huolimatta meillä oli tosi ihana kesälomapurjehdus ja itkin vuolaasti koko viimeisen illallisen, kun tuntui niin haikealta. (Toim. huom. olisin varmasti itkenyt myös ilman raskaushormoneja.)

Aloitimme kesälomapurjehduksen tuttuun tapaan: yritimme tsempata pari pidempää päivää alkuun, jotta pääsisimme nopeasti sinne, minne olimme oikeasti menossa. Pääsimme matkaan vasta torstai-iltana, joten ekan yön vietimme lähellä, Porkala Marinissa. Sieltä jatkoimme heti aamun tullen Tammisaareen. Saimme vähän esimakua tulevasta lomasta. Tuuleskeli ihan kunnolla ja vaikka oli kaunista ja aurinkoistakin, tuuli piti huolen siitä, että sortsipurjehduksesta oli turha haaveillakaan. Mies vietti synttäripäiväänsä, joten illalla perille päästyämme vein hänet juhlaillalliselle Knipaniin. Ruoka oli ihanaa ja tunnelma yllättävän kansainvälinen. Viereisistä pöydistä kuului ranskaa, enkkua, saksaa ja riikinruotsia.

Tammisaaressa tuli pideltyä tuulia kahden yön verran. Olimme sopineet ennen lähtöä, että tällä kertaa pidetään tuulirajat aika alhaisina, kun mua hirvittää enemmän kuin tavallisesti, enkä toisaalta ole ihan yhtä nopea ja ketteräkään. Vähän sellainen vajaalla kapasiteetilla purjehtiva. Mutta hyvä paikka se oli tuulia pidellä, Tammisaarihan oli aivan ihana! Paljon elegantimpi kuin Hanko, sellainen Stars Hollow -fiiliksellä ladattu kaunis pikkukaupunki. Huomasin itseni sanovan miehelle, että jos hän joskus haluaa mökin, niin Tammisaaren lähettyviltä saattaisin ehkä suostua sellaisen hankintaan. (Minä en siis tykkää mökkeilystä lainkaan, seinät kaatuvat päälle aina noin minuutissa.)

Örö taisi olla meille tänä vuonna sellainen pääkohde. Tulimme sinne suoraan Tammisaaresta ja ihastuimme saman tien. Palvelu oli tosi ystävällistä ja paikka näytti mielettömän kauniilta. Kello oli saapuessamme jo reilusti illan puolella, joten päätimme jättää saaren tutkimisen seuraavaan päivään. Hyvä niin – täällä tulikin sitten vietettyä pidempi aika kuin missään satamassa koskaan meidän purjehdustemme aikana. 16 m/s -tuulet nimittäin pitivät meidät tiukasti laiturissa. Moisiin tuuliin emme olisi ilman tätä tilannettakaan lähteneet, vähän turhan kovaa blosasi meille. Niinpä tutkimme saarta perinpohjaisesti. Kävimme opastetulla kierroksella, söimme savukalaa satamabistrossa ja illastimme kasarmin ravintolassa (Laivis sai tulla sisällekin mukaan). Kävelimme saaren ympäri. Onneksi Örö on tuollainen vähän isompi saari, joten tekemistä riitti pariksi päiväksi.

Täytyy sanoa, että Metsähallitus on tehnyt aivan upeaa työtä. Pesutilat olivat todella siistit, koko saari erinomaisen roskaton ja hoidettu, rakennukset viehättävästi kunnostettuja ja koko yleistunnelma oli todella kiva. Positiivista oli myös se, että tänne oli selvästi rekrytty paikallisia nuoria kesätöihin ja heidän intonsa oli silmiinpistävää ja tarttuvaa. Bonuksena mainittakoon, että satamakonttorin kahvilasta sai todella herkullista pullaa. Mies ja Laivis kävivät aamuisin hakemassa meille lämpimäisiä, kun minä valmistelin muuta aamupalaa. Varsinkin voisilmäpulla oli oikein poikkeuksellisen hyvää.

Kolmannen yön jälkeen alkaa riittää ihanakin paikka, joten otimme heti tilanteesta vaarin, kun tuuli laantui lähemmäs kymmentä metriä. Saman näytti tekevän moni muukin, satama tyhjeni heti aamusta pikavauhtia. Teimme pikapysäyksen merten ABC:lla Kasnäsissä ja kävimme kaupassa, sitten jatkoimme Högsåraan ja suojaisaan Kejsarhamniin.

Olin ennättänyt haaveilla Farmors Cafen leivonnaisista jo pari päivää, joten lähdimme saman tien kävelylle, kun saimme köydet kiinni. Marenkinen marjajättiläinen ajoi asiansa ja sokerikiintiö oli taattu varmaan ensi vuoteen saakka. Kun töissä ja maailmassa yleensäkin kaikki muuttuu koko ajan, niin on viehättävää, että maailmassa on paikkoja, joissa kaikki on ihan kuten viimeksikin.

Vanha työkaverini Anna kirjoitti hurjan hyvin purjehduksesta. Satuimme Högsåraan samaan aikaan ja kävimme yhdessä aamukävelyllä koirien kanssa. Ihailimme sievää kyläsatamaa ja nauroimme Bar Rumpanille. Siivet ovat vaihtuneet purjeisiin, mutta kyllä meistä vieläkin saisi hyvän miehistön yhdessä, niin kivaa oli nähdä ja vertailla kokemuksia. Puhuimme paljon siitä, miten tärkeä osa se kauniissa saarissa fiilistely on purjehdusta. Ei tämä harrastus meille ole pelkästään sitä itse purjehdusta vaan paljon kaikkea muutakin. Ja miten upeita paikkoja Suomessa on, eikä niistä koskaan tietäisi mitään, ellei liikkuisi veneellä.

Helsingholm ja Stenskär ovat myös sellaisia, että kaikki on ihan niin kuin edelliselläkin kerralla. Kova tuuli se vain jatkui jatkumistaan, joten siirtymisemme olivat hyvin lyhyitä. Hirveä lounaispuhuri myös sulki pois kokonaan haaveilemani Brännskärin, joka on avoin lounaistuulille. Sellaista se on, luonnon armoilla oleminen. Onneksi lähietäisyydellä oli noita pieniä, suloisia paikkoja, mutta Brännskär jäi nyt vähän kaivelemaan.

Meillä oli tarkoitus olla pari viikkoa purjehtimassa, mutta palasimme päivää suunniteltua aiemmin, jo eilen. Sateiden kanssa meillä kävi hyvä tuuri, eilistä lukuunottamatta melkein ainoastaan meidän nukkuessamme satoi, muuten saimme nauttia kauniista keleistä. Kovat tuulet kuitenkin rajoittivat montaa juttua ja kun tuuli oli vielä kääntymässä täksi päiväksi itään, oli helppoa tehdä päätös siitä, että nyt mennään kotiin saakka. Ennen paluutamme kävimme vielä Kirjaisissa ja Hangossa. Molemmissa oli jo unelias tunnelma, ihmisiä näkyi harvakseltaan ja oli jopa vähän aavemaista. Kesä-Suomi todellakin menee kiinni, kun koulut alkavat.

Vikan yön vietimme Barösundissa. Viimeinen legi sieltä Haukilahteen oli pohjoistuulen viilentämä ja kaatosateen marinoima. Olisi naurattanut, ellei olisi välillä itkettänyt. Mies istui urheasti sateessa likomärkänä pinnassa ja minä näytin purjehdushousut riisuttuani siltä, että olisin pissannut housuun. Kun saimme köydet kiinni, puristin miehen hanskoista vettä lavuaariin ja mietin, miten kuuden purjehditun kesän jälkeen olen edelleenkin niin optimisti, että olin pakannut laukkuuni bikinit villasukkien sijaan.

Niin, ne purjehdushousut. Suurimman osan matkaa ratkaisin ongelman niin, että vedin housut toiselta puolelta kiinni ja toiselta jätin auki. Viimeisenä päivänä maha jotenkin pompsahti niin esiin, että jouduin tekemään henkseleistä vyövirityksen ja sitomaan housut vyötäröltä kiinni. Juuri sinä ainoana sadepäivänä. Samalla alkoi tuntua, että nyt tämä köysien tekeminen on vähän hankalaa kumarteluineen. Jotain tai joku on välissä, kun yrittää mennä kaivelemaan poijuhakaa laatikonpohjalta. Tuli siis aika vahvasti sellainen fiilis, että minun purjehdukseni Fenillä olivat tässä. Seuraavan kerran vesille sitten uudella kulkupelillä ja uudella miehistökokoonpanolla. Se on samaan aikaan ihan kauheaa, niin haikeaa, että itkettää pelkkä ajatuskin. Meidän ihana Fenimme, pieni ja uskollinen vene, joka on opettanut niin paljon ja joka ei ole koskaan jättänyt meitä pulaan. Jolla on tehty ikimuistoisia retkiä ja koettu taianomaisia hetkiä. Joku saa siitä vielä todella hyvän veneen itselleen. Toisaalta se on yhtä lailla ihanaa ja jännittävää. Nyt tulee jotain ihan uutta, mitä ei voi vielä kuvitellakaan. Onneksi syksy näyttää tänä vuonna kivalta – kaikki sisustusprojektit ja hankinnat vauvalle ovat vielä edessä.

Perjantain parhaat
Alkuraskauden sportit

You Might Also Like

40 Comments

  • Reply
    Venla
    08/18/2016 at 06:48

    Ihana ja haikea kirjoitus. Teillä on taianomaiset ajat käsillä ❤️

    • Reply
      Noora K.
      08/20/2016 at 08:44

      Kiitos. 🙂

  • Reply
    Blue Peony
    08/18/2016 at 07:14

    Ihana kirjoitus <3. Olen joskus miettinyt, että purjehdus voisi olla ihanaa, mutta kun voin veneellä saareen mentäessäkin usein pahoin, unohdan suosiolla moiset haaveet. Lapsiparkani ei muuten koskaan ole päässyt minnekään muumiristeilyille, kun ei äiti vain pysty :-D. Mutta maalla oleilija olen ehdottomasti keväästä pitkälle syksyyn. Meillä on yli satavuotias puuhuvila saarella, tilaa lähes 300 neliötä, ja talossa ja pihamaalla jatkuvasti puuhaa, jos siltä tuntuu, että haluaa jotain tehdä. Myönnän, että olen kyllä tottunut melkoiseen "mökkiluksukseen" noissa oloissa, koska jos käyn pikkuruisilla mökeillä, joiden tontitkin ovat pieniä, ymmärrän, mitä se tarkoittaa, että seinät kaatuvat päälle. Vanhan talon miinus on tietysti se, ettei valmista tule koskaan, mutta toisaalta en koskaan ole voinut samaistua niihin, jotka väittävät, että mökillä ei ole mitään tekemistä!

    • Reply
      Noora K.
      08/20/2016 at 08:47

      Joo, sitten ei kyllä kannata veneillä, jos voi huonosti. Se matkapahoinvointi on niin lamauttavaa. Mulla ei se seinien kaatuminen oikeastaan ole tilasta kiinni, sitähän on veneessäkin vähän. Enemmän se liittyy siihen, että ollaan koko ajan samassa paikassa. Veneilyssä parasta on, kun maisema vaihtuu. 🙂

  • Reply
    Mrs G
    08/18/2016 at 07:42

    Ihana kirjoitus; jotain päättyy ja uutta ja kutkuttavaa on jo oven takana. Ja komppaan kyllä että jos mökki on pieni niin tulen hulluksi; ja vielä pahempaa jos piha on pieni ja jos naapureita on liikaa tai saati että polkuja menee tontin rajalla ja kaikki näkee pihaan. Ei hyvä ollenkaan. Jos on liian vähän tyhjyyttä niin mä otan lapset ja koiran ja painun metsään(tai rantaan) päiväksi eväiden kanssa. Tykkään tyhjyydestä, avaruudesta ja tyhjistä kallioista. Mitään ei saa olla valmiina; pitää olla ajatuksille tilaa.

    Omalla mökillä onkin sitten neliöitä sen 90 ja terassia merenpuolella 25 neliötä; naapuri on jossain pohjoisen puolella kaukaisuudessa. Tuuli pääsee puhaltamaan ulapalta ja rantaan voi kipittää uimaan ihan rauhassa. Meillä ei kanssa ikinä voisi tulla sellaista perinteistä mökkiä. Jos viikonlopun joudun sellaisella viettämään huomaan että odotan vain että olen kotona ja sunnuntaina olen ihan loppu “ahtaudesta”. Miettikääpä kuulkaa noita asuntovaunualueita joissa kyhnötetään kylkikyljessä ja osa porukasta on siellä koko kesän ja talven kaikki viikonloput… Alkoi jo ahdistaa…

    • Reply
      Noora K.
      08/20/2016 at 08:48

      Teidän mökki kuulostaa hienolta paikalta. 🙂 Mä en taas kestä sitä, kun pitää olla samassa paikassa. Haluan, että maisema vaihtuu ja pääsee koko ajan johonkin uuteen paikkaan. KOlme yötä Örössäkin tuntui ihan kamalan pitkältä ajalta, vaikka paikka itsessään oli upea. Mua ei se ahtaus sinänsä häiritse vaan se paikallaanolo.

  • Reply
    LH
    08/18/2016 at 08:09

    Olipa kauniisti kirjoitettu.

    Niinhän se elämässä menee, kun toinen ovi sulkeutuu, useimmiten vielä jännittävämpi ovi avautuu.

    Ihana syksy teille tulossa.

    • Reply
      Noora K.
      08/20/2016 at 08:49

      Näinhän se taitaa olla. 🙂 Jännää kyllä tulee. Kääk. 😀

  • Reply
    laura
    08/18/2016 at 09:24

    Olihan siellä yksi raitainenkin asu seassa kun oikein tarkasti katsoi 🙂 Ihana kirjoitus, sellainen jota lukiessa vähän silmäkulma kostui. Tuli olo, että ehkä minäkin vielä löydän jostain jonkun, jonka kanssa voisi oman veneen hommata ja maailman pieniä ihania paikkoja tutkia. Ihanaa odotusta Noora, teillä on niin paljon kaikkea uutta ja ihmeellistä edessä!

    • Reply
      Noora K.
      08/20/2016 at 08:53

      Oliko? Mä en itse löydä. 😀 Ja kiitos, aivan ihanasti kommentoitu. 🙂

  • Reply
    Erika
    08/18/2016 at 09:28

    Hei, bongasin teidät Örössä! Oltiin samassa laiturissa 🙂 Örö on kyllä kaunis paikka, ja luontopolut ovat ihan vertaansa vailla. Tuulet olivat noilla viikoilla kovat ja myös me käytimme tuon mainitsemasi tuuli-ikkunan, jolloin tuuli “vain” 10m/s. Oli vähän turhan kova sää pienelle moottoriveneelle, mutta päästiin lopulta Tammisaareen!

    Terv. pitkäaikainen lukija, ensikertalaiskommentoija 🙂

    • Reply
      Noora K.
      08/20/2016 at 08:54

      Hauskaa! Ja tosiaan, “vain 10 m/s”. 😀 Tosi moni näytti sen käyttävän, onneksi tekin pääsitte hyvin perille. Kivaa kun kommentoit nyt. 🙂

  • Reply
    Sara // housefive
    08/18/2016 at 09:34

    Hitsit tässähän saa itsekkin pyyhkiä kyyneliä silmäkulmasta. Tunteellista tosiaan ja miten kauniita nuo paikat ovatkaan! Haluaisin nimenomaan tutustua Suomen saaristoon vielä jokupäivä paremmin. Muistan lapsuudessani käytiin perhetuttujen veneellä Helsingin ulkosaaristossa ja sen vapauden tunteen saarikallioilla meren kimmeltäessä. Purjehdus on varmasti hieno harrastus ❤️

    • Reply
      Noora K.
      08/20/2016 at 08:56

      Suosittelen kyllä saaristoa lämpimästi. Onneksi moneen hienoon paikkaan pääsee yhteysveneilläkin, jos ei ole omaa paattia. 🙂

  • Reply
    Sara
    08/18/2016 at 09:36

    Olipa ihana kirjoitus! Maakrapukin pääsi vähän maistamaan veneilijän/purjehtijan elämää. Kuvat olivat nekin hienoja ja tunnelmallisia. Luopuminen on varmasti hankalaa, mutta varmasti saatte jotain sitten tilallekin, IYKWIM.

    Kiinnitin huomiota siihen, että sinulla alkaa ahdistaa mökillä. No, minulla ahdistaa sekä mökillä että laivassa/veneessä. Purjeveneessä en tosin ole koskaan ollutkaan. Ehkä jos vetäisi paketillisen Postafenia, voisi sitäkin kokeilla. 🙂 Tosin tuon edellä kirjoittaneen Mrs G:n kuvaus mökistä voisi olla sellainen, että se voisi sopia jopa minullekin, mukavuudenhaluinen hienohelma kun taidan olla, heh. Ehtonihan olisivat vaatimattomat: vähintään tuollainen 90 neliötä merenrannassa, kaikilla nykyajan mukavuuksilla (ml. sähkö, sisä-wc, juokseva vesi ja ehkä jopa wifi) ja tunnin ajomatkan päässä kotoa Espoosta. Ei maksa paljon, ei. 🙂

    • Reply
      Blue Peony
      08/18/2016 at 12:28

      Minulle maalaiselämän viehätys on juuri siinä, että kaikki on toisin kuin kaupunkikodissa. Sitä voi rauhassa kuvitella, että pärjäisi hyvin kaivoveden ja öljylamppujen maailmassa, kun tietää, että ympäri vuoden ei eletä näin. Mutta täytyy sanoa, että kompostoiva kuivakäymälä, joka tyhjennetään multana kerran kesässä, peittoaa kevyesti sen useamman kerran viikossa siivottavan kaupunkilaisvastineensa huolettomuudessaan :-D!

    • Reply
      Noora K.
      08/20/2016 at 08:58

      Kiitos! 🙂 Mä siedän elämää ilman mukavuuksia kyllä ihan kohtuullisesti, mutta mua ahdistaa paikallaan oleminen. Mökkeilyssä ahdistun just siitä, että maisema ei vaihdu ja ollaan koko ajan samassa paikassa. Veneilyn viehätys on taas juuri se päinvastainen.

  • Reply
    Else Hirvonen
    08/18/2016 at 09:40

    E.H
    Kuulosti ihanalta ja niin haikealta, itsellekin tuli kyyneleet silmiin. Kaikkea hyvää ja onnellista odotusta täältä kahden pikkutytön mummolta.

    • Reply
      Noora K.
      08/20/2016 at 09:00

      Kiitos paljon sinulle! 🙂

  • Reply
    Iitukka78
    08/18/2016 at 13:13

    Se on hassua,kuinka näihin kulkupeleihin kiintyy. Mutta ajattella, pitkän ikänsä aikana Feni on ehtinyt ja ehtii opettaa niin monet tuohon harrastukseen. Merkityksellisenä voi siis pitää, että nyt te olette oppineet. On aika päästää opaspaatti Feni jälleen tekemään taikojaan.
    Ihania kuvia. Mä vähän pelkään tollasis pienissä veneissä. Muutaman kerran olen ollu moottorityyppisis avovesillä. Jaiks!
    Ja kyllä, multa on näemmä jääny paljon ihania paikkoja näkemättä.

    Voi(kaa) hyvin! <3

    • Reply
      Noora K.
      08/20/2016 at 09:01

      Se ON hassua! Ei mihinkään autoon tai fillariin kiintyisi yhtään, mutta veneellä on sielu. 😀 Noihin ihaniin paikkoihin pääsee muuten aika moneen yhteysaluksillakin, ne ei ainakaan ole ihan minipaatteja. 🙂 Kiitos!

  • Reply
    Sessi
    08/18/2016 at 13:42

    Olipa mukava lukea, että en ole ainoa joka itkee kotimatkalla merilomalta palatessaan <3 Ja ihania kuvia tutuista paikoista, sinulla on silmät auki kaikelle kauniille.

    • Reply
      Noora K.
      08/20/2016 at 09:04

      Et todellakaan! Aina mulla on vähän haikea olo, mutta tällä kertaa itkin ihan holtittomasti. 😀

  • Reply
    Riikka
    08/18/2016 at 17:08

    Voi miten haikea teksti.. <3

    • Reply
      Noora K.
      08/20/2016 at 09:07

      🙂

  • Reply
    Anna-Bella
    08/18/2016 at 22:01

    Ihana kirjoitus ja kuvat, jotka saavat sydämen väpättämään! Pääsin hetkeksi takaisin omiin purjehduslomatunnelmiin, kotiuduttiin vajaa viikko sitten. Ja Örössä oltiin heti teidän jälkeenne, kovia tuulia pideltiin kahden yön verran Österskärissä, jossa saariston upein sauna (sinun kuvistasi taannoin bongattu) oli kokonaan meidän!
    Reissullamme myös puhuimme mieheni kanssa, että kuinka onnellisia ollaan, että päästään liikkumaan veneellä Suomen kesässä – voi niitä parkoja, jotka eivät koskaan näe niitä vain vesiteitse tavoitettavia paikkoja ja maisemia, sitä on todella etuoikeutettu. Tosiaalta on myös hauskaa, etteivät kaikki jaa samaa salaisuutta… Onnellista odotusta monella rintamalla! On jännittävää myöhemmin kuulla, että millainen paatti tuleekaan Fenin tilalle!

    • Reply
      Noora K.
      08/20/2016 at 09:10

      Kiitti! 🙂 Samoissa tunnelmissa näköjään oltu. Uskomattoman kovat tuulet oli kyllä ja jatkuivat aina vain. Yhtään kunnolla rauhallisempaa päivää ei tainnut olla. Österskär on kyllä ihan mieletön saunoineen. ja siinä on parasta se uimaan pääseminen. Yllättävän harvassa mestassa pääsee saaristossa saunasta uimaan, mikä on minusta ihan outoa. Kiitos paljon!

  • Reply
    Marie
    08/18/2016 at 22:05

    Voi miten ihanaa että pääsitte suosikkipaikkoihin – Helsingholm. Örö, Stenskär ja Kejsarhamn! Ja että haalarien tarra meni kiinni toisesta päästä :-).
    Mulla vielä pari purjehdusta tänä kesänä edessä, samat villahousut villasukat ja pipot sinne pakataan kuin koko kesän… Onneksi pääsen vielä lokakuussa purjehtimaan Välimerelle, sinne voi sit ottaa vähän enemmän shortseja ja myös ne biksut.
    Kiva että teillä edessä ennen kaikkea kaiken ihanan uuden odotusta ja uusi venekin sitten jossain vaiheessa tulossa, joten haikeus taittuu kyllä ajan mittaan <3.

    • Reply
      Noora K.
      08/20/2016 at 09:11

      Oli kyllä iiiiihanat paikat, mutta Brännskär jäi kyllä harmittamaan. Välimeren purjehdus kuulostaa ihanalta!

      Ja joo, eiköhän se taitu. Pahin hetki on varmaan se luovutus sitten.

  • Reply
    anna
    08/19/2016 at 05:59

    Olipa tunnelmallinen kirjoitus. Haikeanonnellinne. Onneksi teillä on paljon kuvia muistoksi Fenistä, kun purjehditte jatkossa eri veneellä ja kokoonpanolla.

    Ja ihanan onnelliselta näytät noissa kuvissa.

    • Reply
      Noora K.
      08/20/2016 at 09:13

      Nyt on kyllä kiva, kun muistoja on niin paljon. Ja vanhassa blogissakin iso kasa retkikertomuksiakin tallessa. 🙂

  • Reply
    Idamaria
    08/19/2016 at 20:12

    Olet kyllä löytänyt kaikki ne ihanat paikat tammisaaressa ja hangossa. Tammisaaressa kun tulee itse pyörittyä tasasin väliajoin. Etenkin tuolla vpk talolla 🙂 Sun kuvista alkaa haaveilemaan veneilystä ja jos joskus omistaisi oman veneen 🙂

    • Reply
      Noora K.
      08/20/2016 at 09:14

      Se on hyvä haave. 🙂 Veneily on ihanaa!

  • Reply
    Pirre
    08/20/2016 at 11:53

    Haikeanihana kirjoitus! Ja ihastuttavia kuvia, niissä silmä lepää. Näitä sun juttujasi on ihana lukea, kuvat tuovat tunnelmaa ja meren tuoksun pystyy kuvittelemaan. Kiitos niistä! Ensi kesänä niitä tulee lisää, ihanaa!
    Kaikkea hyvää & ihanaa sinulle ja toiselle Nooralle tasapuolisesti! Mielenkiinnolla seuraan blogianne jatkossakin!

    • Reply
      Noora K.
      08/21/2016 at 08:28

      Kiitos Pirre kivasta kommentista. 🙂 Ja jep, ensi kesänä tulee sitten vähän uudella twistillä.

  • Reply
    Bisneskissa
    08/20/2016 at 18:11

    Voi miten suloisenhaikea kirjoitus! Kliseisesti voisi sanoa, että nyt on elämässä sivu kääntymässä – ajattele mitä ihania tarinoita sillä uudella lehdellä onkaan odottamassa kirjoittamistaan!

    Hyvinhän sait purjehdushousupulman ratkottua. Pääsin hyvin tunnelmiin tuosta tuulesta ja sateesta: me nimittäin veneilimme 2015 heinäkuun, jolloin tuuli koko ajan yli 10m/s ja vettä tuli taivaan täydeltä samalla kun meitsi poti alkuraskauden pahoinvointia. Joten I feel for you, mutta tulipahan muistoja!

    Örö ja Helsingholmen odottavat meidän listalla vielä valloitustaan, ei olla vielä tungeksittu niihin heinäkuussa. Brännskär on tosi kiva ja remonttityömaan perusteella siitä tulee vielä kivempi ensi vuonna, joten sielläkin on odotettavaa! Oltiin siellä pohjoistuulella, joten suosittelen sitä lämpimästi silloin, muuten on aika avoin.

    Me säästämme Högsåran usein kesäloman paluumatkalle, jotta Farmor’s Cafessa on jotain kivaa odottamassa, kun kotimatka alkaa. Högsårassa mulle tulee aina haikeus, että kesäloman seikkailuosuus oli siinä ja sitten alkaa vain “Länsiväylän” posottaminen kotiin. Sulla on todella hyvä silmä kuvakulmille, ihania tuttuja paikkoja!

    • Reply
      Noora K.
      08/21/2016 at 08:31

      Kiitti! 🙂 Ja kiitos vielä avusta meilissä, mulla onkin sulle sielläkin vastaus työn alla. Örö on munkin kuuleman mukaan usein todella täynnä, mutta sinne on nyt onneksi tehty yksi lisälaituri, joten mahtuminen helpottui, mutta se ei tietenkään poista sitä, että väkeä on tosi paljon.

      Tajuan tosi hyvin ton haikeuden, meidän mielestä Hangon läntisen ja kotisataman väli on aina vähän sellaista suorittamista, että se nyt vain pusketaan läpi, eikä siellä ole mitään erityisen kivaa enää siihen suuntaan. Kiitti kehuista, itse aina välillä epäilee, että onkohan nää kuvat jo ihan nähtyjä, mutta se taitaa johtua siitä, että niitä katselee itse niin paljon. 🙂

  • Reply
    lili
    08/30/2016 at 09:21

    Voi miten ihana ja haikea teksti!<3 Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu, niin se taitaa mennä.. Olen ainakin yrittänyt hokea samaa mantraa itselleni näin kesän loputtua ja syksyn uusien seikkailuiden äärellä.

    Olen muuten ihan yllättynyt näiden purjehduskuviesi kanssa, että miten kivasti laitettuja saaria, paikkoja, kahviloita ja ravintoloita Suomen saaristoista löytyy. Siis todella ihania, mikäs noissa on piipahtaessa! 🙂

    Ihanaa odotusta ja kivaa syksyä Noora! 🙂

    • Reply
      Noora K.
      08/30/2016 at 15:57

      Niinhän se taitaa. 🙂
      Ja joo, tosiaankin Suomesta löytyy vaikka mitä ihania paikkoja. MUt Ruotsista tietty vielä enemmän. 😀
      Kiitos ja ihanaa Stokis-syksyä sinne, nauti!

  • Reply
    Mia
    02/10/2017 at 20:58

    Hei Noora!

    Kysäisempä sinultakin kun olen nyt jo suunnittelemassa kesän veneretkiä. Oletteko koskaan yöpyneet missään Helsingin/Espoon/Sipoon edustalla? Olen etsimässä majoitusta (veneemme on sen verran pieni että siellä nukkuminen on vähän hankalaa 3-henkisen perheen kanssa) kohtalaisen matkan (alle 4 tuntia) päässä Helsingistä. Satamista en vaihtoehtoja löytänyt. Kaunissaaressa näyttäisi olevan mökkejä, mutta se on avomerellä ja se on meille ehkä vielä vähän turhan haastellista.

    Tuleeko sinulle mieleen mitään kivaa kesäyönviettopaikkaa?

    Kivaa viikonloppua sinulle ja koko perheellesi! Blogiasi on aina ilo lukea.

  • Leave a Reply