Monthly Archives

September 2016

Yleistä

Perjantain parhaat

Viikon paras kahvi on tietysti jokasyksyinen klassikko, Starbucksin Pumpkin Spice Latte. Noora K. on ehtinyt nauttimaan jo useamman. Paljastettakoon samalla, että Noora K:lle valkeni vasta nyt, miksi ehkä on ihan hyvä, että maailmassa on kofeiinitontakin kahvia. Totta tosiaan, jos joutuu noudattamaan kofeiinirajoituksia, mutta haluaa kahvitella yhtä paljon kuin me, niin kompromisseja joutuu tekemään. Onneksi PSL maistuu ihan yhtä ihanalle kofeiinittomanakin.

Viikon kovimmat odotukset kohdistuvat Joël Dickerin uutuuskirjaan Baltimoren sukuhaaran tragedia. Pari vuotta sitten ilmestynyt Totuus Harry Quebertin tapauksesta oli Noora K:n mielestä ihan mielettömän hyvä, joten kirjailijan uusin lähti saman tien Akateemisesta mukaan. Noora K:lla onkin koko alkuviikon säntäilyn jälkeen luvassa ihana, rela lukuviikonloppu. Tuoksukynttilät odottavat jo valmiina.

Viikon paras oivallus syntyi, kun olimme tiistaina Asenneporukalla ID Hairin vieraina. Saimme kuulla Evo-nimisestä hiustuotesarjasta (tästä lisää toiste) ja halleluja, saimme ratkontaa omiin hiuspulmiimme. Ikänsä ponnareita vääntänyt Noora K. oppi, että itse asiassa ponnari kannattaisi tehdä kolmessa osassa, jotta siitä saisi mahdollisimman hyvän. Hiukset jaetaan pään korkeimmalta kohdalta korvien korkeimpaan kohtaan molemmin puolin. Kolmas osa on takaosa. Takaosa käsitellään ensin, sitten vasta sivu- ja päällisosat. Tämä auttaa, jos joku kohta menee pieleen, niin ei tarvitse aloittaa koko hommaa alusta.

Noora H. taas oppi vihdoin tupeeraamaan. Tukkaan pitää muistaa laittaa kuivashampoota tai hiuspuuteria, tukka tupeerataan osissa ja takut vältetään niin, että kammalla painetaan aina kerran per osion “kerros”. Ja kerrosten välillä kampaa aina nostetaan vähän. Näin vältetään massiiviset takut juuressa ja saadaan tuuheutta koko tukkaan.

Koko ilta oli varsin Pinterest, koska ensin juotiin herkullisia smoothieita ja mehuja ja sen jälkeen ihailtiin, kun esimerkiksi Lauralle tehtiin täydellinen rennon tyylikäs nuttura. Toivottavasti nämä opit säilyisivät muistissa pitkään!

Viikon paras toinen hiusjuttu oli long bob. Mitä muut edellä, sitä Noora H. perässä. Yllättävän tukkakriisin iskiessä oli varattava aika tuikituntemattomalle kampaajalle, kun oma luottokampaaja ei ollut töissä. Onneksi tukasta tuli hyvä ja sillä kehtaa lähteä reissuun. Tänään Noora H:ta kutsuu nimittäin Lontoo, jipii!

Viikon paras tapa saada itselle hyvä mieli on ilahduttaa muita. Kaikki sen tietää ja olihan siitä eilen Hesarissakin, mutta silti sitä tulee tehtyä liian harvoin. Hesarin jutusta innostuneena Noora H. päätti ilahduttaa miestään siivoamalla työpäivän aikana koko kämpän ja hoitamalla tiskivuoron sekä pyykit. Vaikka välillä urakan aikana kiroilutti, niin siivouspäivään varautuneen miehen iloinen viesti palkitsi kaiken huhkimisen. Ja ilta oli aikaa suunnitella tulevaa reissua.

Viikon paras vauvajuttu on Lidlin luomupuuvillainen vauvanvaatemallisto. Molemmat Noorat olivat kärppinä laareilla torstaiaamuna ja nyt on Vauva K:n ja Vauva H:n pikku garderobeja täytetty söpöillä, neutraalinvärisillä kietaisubodyilla, housuilla ja raikkailla raitapaidoilla. Myös raitasukkikset olivat tosi söpöjä, ihan Pinterest-kelpoisia.

Noora K:sta Sisustus Yhteistyö

Unelmapetaus

Noora K. / yhteistyössä Asennemedia ja Finlayson

Petauksissa on vähän sama kuin huiveissa. Niiden pitää olla muhkeita, eikä laihoja. Materiaalin pitää olla ensiluokkaista ja ihanilla tekstiileillä tehdään se viimeinen silaus huoneeseen (tai asuun). Laadukkaat tekstiilit ovat minulle se juttu sisustuksessa. En ole niinkään design-tuolien tai valaisimien perään, mutta pellavaisia lautasliinoja ja lakanoita voisin hamstrata loputtomat määrät. Kivaa uutista voin juhlistaa yhtä hyvin uudella keittiöpyyhkeellä kuin samppanjallakin (no, etenkin tietysti nyt). Niinpä tämä Finlayson-yhteistyö oli minulle varsin mieluinen.

Ensinnäkin pidän Finlaysonin brändistä kovasti – talo on ottanut rohkeasti kantaa yhteiskunnallisiinkin asioihin ja palauttanut voimaan ajattelun siitä, että tuotteiden on pakko olla hyvälaatuisia, koska huonoon ei ollut varaa. Vähän niin kuin ennen vanhaan. Ja varsinkin tämä Anna Ruohosen suunnittelema J.F.-mallisto nyt vain on todella kaunis. Ihastelin suuresti kaimani lämpöisen viininpunaisia lakanoita, meidän kotiimme taas sopivat nämä harmaat paremmin.

Aino-pellavapussilakanat ja -tyynyliinat ovat rennon tyylikkäitä. Nauhat voi solmia sieville ruseteille tai heittää vain huolettomasti solmuun. Ja hei, jos eilen hehkutettiin ruotsalaisten ylivoimaisuutta vähän yhdessä jos toisessakin jutussa, niin lakanoihin liittyy yksi asia, jossa arvostan suomalaista käytännöllisyyttä. Oletteko nimittäin huomanneet, että ruotsalaisbrändien pussilakanat ovat sillä lailla umpinaisia, ettei niissä ole pitkien sivujen yläkulmissa niitä pieniä aukkoja, jotka helpottavat lakanoiden vetämistä täkin päälle? Tässä asiassa Suomi tosiaankin vetää pidemmän korren.

Itse en pahemmin pellavalakanoita silittele, pieni ryppyisyys kuuluu materiaalin luonteeseen. Muuten unelmapetaukseeni kuuluu riittävä määrä tyynyjä – niistä pitää voida rakentaa kunnon Netflix-asema tai lukupaikka. Aamiaisia sängyssä en harrasta muuten kuin hotelleissa, mutta jäätelöä syön sängyssä silloin tällöin. Ja pizzaakin, mutta vain jos satun katsomaan Gilmore Girlsiä. Unelmapetaukseen kuuluu myös, että saatavilla on torkkupeittoja ja lehtiä. ja yöpöydällä kukkia tai tuoksukynttilä. Minimalismi ja unelmapetaus eivät mene kyllä lainkaan samaan lauseeseen, koska enemmän on enemmän.

Tämän syksyn mallistoon kuuluu myös villaisia sisustustyynyjä ja torkkupeittoja. Niiden nimi on Emil ja anteeksi nyt vain kaikki, joiden mielestä tämä on ihan ennenaikaista, mutta… Kynttilälyhdyn sytyttäminen ja lämpimänsävyisten, villaisten sisustustekstiilien kanssa pelaaminen toi tasan yhden mielleyhtymän. Joulu! Lupaan, että en nyt ihan vielä lähde laukalle, mutta varoitan nyt kuitenkin. Ei näitä kuvia kranssi tai pari olisi pahentanut, mutta siltä sentään säästin teidät.

P.S. Laadukkaisiin tuotteisiin kuuluu monesti se, että niiden mukana tulee jotain ihanaa nauhaa. Itse kerään aina kaikki nauhat talteen ja merkkaan muun muassa matkalaukkuni niillä. Mustia sämsonaitteja on maailma täynnä, joten kiepautan nauhan rusetille (ensin umpisolmu, sitten rusetti) kahvan ympärille, niin oma veska on helpompi tunnistaa ilman mitään sen kummempia kikkoja.

P.P.S. Omia unelmapetauksia voi (ja kannattaakin) esitellä Instassa, sillä kyseisellä hashtagilla kulkee kilpailu, jossa voi voittaa juuri näitä tuotteita tai sitten Finnairin lahjakortin. Lisätietoa kisasta täällä.