Monthly Archives

January 2017

Noora H:sta Viikkokatsaus

Noora H:n viikkokatsaus

Noora H.

Pitkästä aikaa kuulumisia viikkokatsauksen muodossa, tai no, äitiyslomakatsauksen muodossa. Tässä kun on mukana useampi viikko. En tosin tietäisi sitä, ellen katsoisi perinteistä seinäkalenteria, johon nykyään merkkaan menoni. Kuukausi lomalla ja ajantaju on hävinnyt.

Remontti sujui yllättävän vaivattomasti. Odotin vähän kauhulla sitä, sillä inhoan epäjärjestystä, tavaroiden roudaamista ja toisten nurkissa asumista. Raha-asioiden lisäksi remontin siirtäminen johtui myös mukavuudenhalusta: ajatus remonttikaaoksesta työpäivien jälkeen ei houkutellut. Alkanut vanhempainvapaa oli siis erinomainen hetki remontin teettämiselle, oli aikaa ja energiaa eri vaihtoehtojen tutkimiselle.

Melkein joka päivä jompikumpi meistä toteaa, että onpas meillä kiva lattia. Onneksi ryhdyimme tuumasta toimeen.

Remontin jälkeen olen keskittynyt ystävien näkemiseen ja aamupalapaikkojen testaamiseen. Kavereita on tullut tavattua melkein joka päivä, joko kaupungilla tai jonkun kotona kyläilyn merkeissä. Ystävien luona kyläilyssä taitaa olla paikkakuntakohtaisia eroja. Mieheni on muualta Suomesta kotoisin, ja hän on tottunut piipahtamaan kavereilla ilman sen kummempia ennakkovaroituksia tai järjestelyjä. Minun kaveripiirissäni tapaaminen sovitaan yleensä kaupungille ja jos mennään kylään, niin tiedossa on jotain spesiaalimpaa, kuten bileet, brunssi tai illallinen. Sellainen spontaani kahvittelu puuttuu kokonaan.

Huomaan, että tähän on tulossa muutos, vaikka vauva ei ole vielä edes syntynyt. Olen parin viikon aikana käynyt enemmän kavereilla kylässä kuin viimeisen puolen vuoden aikana yhteensä. Kaimani luona olen ensimmäisenä hakemassa pienen kummityttöni syliini.

Raskauden aikaisten treenien osalta en tosiaankaan ansaitse mitään “fit mama” -palkintoa, mutta kävelykilometreistä tulisi varmasti kunniamaininta. Salikerrat ovat olleet niin satunnaisia, että melkein hävettää, mutta kävellyt olen paljon.

Olen vähän sellainen levoton sielu.En jaksa lueskella sängyssä puoleenpäivään asti tai maata sohvalla katsomassa tuntikaupalla sarjoja, vaikka kaikki kehottavat nyt lepäämään. Laiskottelu on hauskaa ehkä kerran kahdessa viikossa. Jos sitä tekee liian usein, niin iskee turhautuminen ja kiukku.

Niinpä olen kävellyt kymmeniä kilometrejä, joko yksin tai ystävän kanssa. Mieheni yritti puoliksi vitsillä saada minulle lääkäriltä liikuntakieltoa, hänelle ilmeisesti riittäisivät loskassa taitetut kilometrit. Pari päivää sitten kyllä tajusin, että nyt on vähän höllättävä puuhastelun ja kävelyn kanssa. Olen iltaisin ollut niin poikki, ettei synnytyksestä tulisi yhtään mitään.

Muutamien pakollisten menojen myötä pukeutuminen ei ole jäänyt pelkkiin trikoisiin, vaikka eilen luovutin ja kävin ostamassa toiset äitiyslegginsit. Ajattelin ensin, että pärjään mainiosti koko raskausajan yksillä trikoilla. Kunnes tajusin, että sairaalakassissa olisi varmaan syytä olla trikoot farkkujen sijaan, eikä legginssejä ehkä ehdi pyykkäämään lähdön koittaessa. Vaikka kiltisti kyllä silitin verhot loppuun, kun tässä muutama viikko sitten tuli väärä hälytys, joka vaati käyntiä sairaalalla.

Viime viikkoina on tullut syötyä hävyttömän monta laskiaispullaa, vaikka normaalisti en tykkää kermavaahdosta. Syytän tästä lähikahvilan Instagram-tiliä, jossa he julkaisevat päivittäin listan itse leipomistaan herkuista.

Pian leppoisat äitiyslomapäivät ilman vauvaa ovat ohi, sillä laskettu aika on aivan nurkan takana. Odotan sitä kyllä innolla, sitten ei ainakaan ole tekemisen puutetta.

Jos siis kaikki menee hyvin. Ystäväpiirissäni “normaalit” raskaudet ja synnytykset ovat harvinaisia sattumia. Tietysti riippuu, mitä normaalilla tarkoitetaan, mutta sellaiset maallikon mielestä normaalit. Joissa käydään kahdessa ultrassa, raskaus sujuu tavallisilla raskausvaivoilla höystettynä, vauva on mahassa noin 9 kk ja synnytyksestä ei päädytä sektioon. Ystävien kokemusten jälkeen sitä ei ota mitään itsestäänselvyytenä. Peukut ovat jatkuvasti pystyssä ja sitä muistaa olla kiitollinen siitä, että tähän mennessä kaikki on sujunut hyvin.

Noora H:sta Ruoka Yhteistyö

Kuin hullu puurosta

Noora H.

Yhteistyössä Asennemedia ja Risenta

Tiesittekö, että Kotuksen mukaan suomalaisilla on seitsemän nimitystä puurolle? Eikä tähän ole laskettu mukaan eri tapahtumien mukaan nimettyjä puuroja, kuten hautajaisissa tarjoiltavaa peijaispuuroa tai lehmien ulospääsyn kunniaksi nautittua häntäpuuroa. Kuinkahan monissa nykyajan häissä syödään eropuuroa, joka on häiden viimeinen ateria? Voisi siis ehkä sanoa, että puuro on suomalaisten kansallisruokaa.

Puuroon liittyy muistoja. Vedenkeittimen avulla valmistetuista pussipuuroista tulee mieleen yksi ensimmäisistä työpaikoista ja kahden neliön sotkuinen taukotila. Maitoon keitetty kaurapuuro ja mansikat muistuttavat mummolasta. Kaksi viikkoa kestäneen fitness-innostuksen aikana söin joka aamu raejuustolla ja mehukeitolla höystettyä puuroa, jonka reseptin taisi lanseerata Jutta Gustafsson.

Parhaat puurot ovat tuunattuja. Mietinkin usein, miksi Suomessa, puuron luvatussa maassa, mennään pelkällä veteen keitetyllä kaurapuurolla ja voisilmällä, vaikka maailmalla puurobaarit ovat yleistyneet ja annoksia voi tilata mitä erilaisimmilla lisukkeilla. Perinteinen veteen keitetty puurohan pitää nälkää korkeintaan tunnin. Onneksi kauppojen hyllyiltä löytyy uusia vaihtoehtoja.

Risentan puuroissa on reippaasti siemeniä ja pähkinöitä (jopa 25 %), ja niiden proteiini pitää nälän pitkään pois. Puurot ovat leikattua kauraa (steel cut oat), eli jos pidät samanlaisesta rakenteesta kuin jenkkipuuroissa, niin nämä ovat sellaisia rouheampia puuroja.

Enää en sorru raejuuston ja mehukeiton yhdistelmään, joka oli oikeasti aika karmaiseva, vaan tuunaan puuroja vähän luovemmin. Alla muutama aamiaissuosikkini, jos kaipaat vaihtelua aamupaloihisi.

Auringonlasku Koh Phanganilla eli lempeä kookospuuro
Yksi annos
1 dl Risentan siemenpuuroseosta (manteli-, cashewpähkinä ja pekaanipähkinä)
2,5 dl kookosmaitoa
Kuivattua mangoa, kookosta ja cashewpähkinöitä.
Kuumenna kookosmaito ja vahdi koko ajan, että maito ei pala pohjaan. Sekoita puuroseos kookosmaitoon ja anna hautua kymmenisen minuuttia säännöllisesti sekoittaen. Maitoon keitettävät siemenpuurot tarvitsevat hieman pidemmän haudutusajan. Koristele puuro kuivatulla mangolla, kookoksella ja cashewpähkinöillä.

Syödään ohkaisessa aamutakissa kirkasvalolampun loisteessa, rauhoittavan aaltojen kohinan pauhatessa taustalla.

Sunnuntai Sohossa eli tuhti banaanipuuro jenkkityyliin
Yksi annos
1 dl Risentan siemenpuuroseosta (taateli-hasselpähkinä)
2,5 dl vettä
Pekaanipähkinöitä, hunajaa, kanelia ja banaania.
Kuumenna vesi kiehuvaksi ja sekoita siihen puuroseos. Anna hautua, kunnes puuro on kiinteää. Ripottele päälle kanelia, pähkinöitä ja banaania. Mausta hunajalla.

Tarjoillaan New York Timesin ja jättiläismäisen kahvikupin kera, mieluusti hieman kiireessä tai ainakin ahtaasti.

Aamiainen Åressa eli sporttipuuro ruotsalaisittain
Yksi annos
1 dl Risentan siemenpuuroseosta (manteli-, cashewpähkinä ja pekaanipähkinä)
2,5 dl täysmaitoa
Aitoa voita ja mustikoita.
Kuumenna maito kiehuvaksi ja varo, ettei se pala pohjaan. Sekoita maitoon puuroseos ja hauduta. Kun puuro on melkein valmis, sekoita joukkoon reilu teelusikallinen voita. Koristele mustikoilla ja kaada halutessasi mukaan vielä hieman maitoa.

Nautitaan kerrasto päällä, extra poskipunan kera ja tukka ponnarilla.

Yleistä

Perjantain parhaat

Viikon paras tapahtuma oli oikeastaan viime lauantaina, nimittäin Asennemedian Kick Off. Villa Katayassa pidetyssä kevään startissa käytiin läpi viime vuotta, vaihdettiin kuulumisia blogituttujen kanssa ja maisteltiin kevään uutuusviinejä. Tai Noora K. maisteli, Noora H. katsoi vierestä yhdeksän viinin tastingin ja tyytyi ihastelemaan viinien värejä. Oli virkistävää viettää hetki aikaa niin, ettei pohtinut vauva- tai synnytysjuttuja, vaan ihan aikuisten asioita. Vaikka kyllähän niitä vauvojakin vähän keskusteluissa sivuttiin. Viime viikonlopun parhaita juttuja oli kyllä myös auringonpaiste. Härregud, miten hyvää valo tekee ihmiselle.

Viikon paras vinkki podcastien ja Sofi Fahrmanin ystäville on Trettio plus trevar by Sofi Fahrman, Klara Svensson, Tove Norström. Noora H. ei ole vielä ehtinyt tätä kuunnella, mutta ottaa sen tänään kävelylenkille kaveriksi.

Viikon paras ostos ovat Noora H:n uudet Adidaksen Gazelle-tennarit. Haalean pinkit mokkatennarit ovat täydelliset sulille kevätkaduille. Yhdistetään farkkujen, aurinkolasien ja harmaan tai roosan t-paidan kanssa. Farkut voisivat olla jopa keskisiniset korkeavyötäröiset Levikset, sellaiset vintage-tyyliset, vaikka Noora H. on vannonut pysyvänsä niistä kaukana.

Viikon paras leffa on La La Land, jossa on ihana Ryan Gosling. Musikaalissa on hyvä tunnelma ja kivoja biisejä, mutta ei se ehkä silti ole 14 Oscar-ehdokkuuden arvoinen? No, Ryan Goslingin takia leffa kannattaa silti katsoa. La La Landin lisäksi Noora H. on katsonut Netflixista Happy Valley -sarjaa, kiitos vain teille lukijoille vinkistä! Happy Valley on oikein mainio poliisisarja, vaikka saakin huokailemaan rikollisten tyhmyyttä. Tietääkö muuten joku, pitääkö se paikkansa, etteivät brittipoliisit saisi kantaa asetta?

Viikon paras löytö on H&M:n käsisaippua. Stailissa pullossa tuleva saippua tuoksuu hyvälle, eikä kuivata käsiä. Ja mikä parasta, se maksaa vain noin vitosen.

Viikon paras pieni suuri asia on, että Noora K. jopa kahtena päivänä onnistunut torkkumaan muutaman minuutin päiväunet. Jospa päikkäritaito olisi pikkuhiljaa palaamassa?

Viikon paras uusi koti on ilman muuta Lauralla. Noora K. kyläili blogikamun luona alkuviikosta ja voi jee, miten ihana koti! Ihana! Minne tahansa sitä katseensa käänsi, niin löytyi kauniita ja huolella mietittyjä yksityiskohtia. Kävely kaverin luokse oli juuri sopivan mittainen – edestakaisin siitä sai varsin pätevän vaunulenkin ja perillä odottivat herkullinen salaatti ja erinomainen seura. Ja voi, miten Sisustusbebe oli jo iso ja suloinen tyttö.

Viikon paras blogilahjus Noora K:lle taas oli Kivatin lähettämä paketti Baby K:lle. Noora K. muistaa omistaneensa itsekin lapsena Kivatin pipoja. Baby K:n saamat pipot ovat supersöpöjä. Pienempi niistä on jo käytössä, isompi sitten vähän myöhemmin. Haalari on juuri hiukan suurempi kuin Ruskovillan haalari, joka on juuri nyt käytössä. Niinpä Baby K:n välihaalarihommat ovat tänä vuonna varsin kunnossa.