Monthly Archives

February 2017

Lapset Noora K:sta

Liinavaaterakastajan uusi aluevaltaus

Noora K.

Baby K. omisti seitsemän sisustustyynyä jo kauan ennen syntymäänsä. Virallinen syy on tietysti sohvaksi pedattu aikuisten sänky hänen huoneessaan, mutta tottahan tytön täytyy myös oppia, mikä elämässä on tärkeää. Muutenkin olen saanut huomata, että vauvojen liinavaatteethan ovat aivan ihania. Kylvystä saapuva, huppupyyhkeeseen kiedottu vauva on supersuloinen, mutta niin on kyllä puhtaassa yökkärissä puhtaissa lakanoissa nukkuva vauvakin. Tässä postauksessa siis esitellään Baby K:n liinavaatevarastoa. Toistaiseksi liinavaatteita säilytetään pinnasängyn alalokeroissa.

Vauvan lakanat ovat kaikki lahjoja: joululahja mummilta, jo syksyllä blogin kautta saadut Beach Housen lakanat (näihin saa muuten alekoodin, huutakaa hep kommenteissa, jos kiinnostaa) ja myös blogin kautta saadut Familonin varsin Gant-henkiset lakanat. Tähän saakka vauva on nukkunut pinnasängyssään Babynestissä, mutta nyt alkoi tuntua siltä, että sen aika on ohi. Siirtymävaihe pois pesästä tehtiin blogin kautta saadun Baby Wallaby -ensipeiton kautta. Suloinen pussimainen peitto on helppo laittaa makuupussimaiseksi neppareiden avulla ja se on kulkenut meillä mukana myös yökylässä. Helppoa, kun ei tarvitse muuta kuin rullata paketti kasaan – ei mitään unohtuvia irto-osia. Olemme nimittäin välillä olleet Baby K:n ja Laiviksen kanssa minun vanhempieni luona kyläilemässä, kun mies on ollut työmatkoilla.

Seuraavaksi uniasioissa on sitten agendalla päiväunien siirtäminen pinnasänkyyn. Tähän asti Vaavi-sänky on palvellut erinomaisesti, mutta nyt muutaman viimeisen päivän aikana on vaikuttanut siltä, että ympäristön tapahtumat ovat Baby K:sta sen verran kiinnostavia, että hän ei aina malta enää rauhoittua siihen päiväunilleen. Vanhempieni luona hän nukkui päikkärit omassa huoneessaan ja se meni hienosti. Samaa on siis nyt kokeiltu täällä kotonakin. Vaavi-sänky on ollut mahtava, mutta nyt oli aika palauttaa se.

Omista unistani sen verran, että olen nyt vajaan kuukauden päivät nukkunut nukahtamislääkkeiden avulla (lääkärin ohjeistuksen mukaan, ennen kuin kukaan sanoo tähän mitään), annostusta pikkuhiljaa vähentäen ja elämä alkaa näyttää ihan toiselta. Unettomuus saa kyllä kaiken näyttämään mustalta ja ajatukset käpertymään ties minkälaisille kiepeille. Lääkityksen lisäksi unien palautumiseen on vaikuttanut Baby K:n hyvin sujunut kasvu. Akuutti huoli hänen terveydestään on väistynyt ja muuttunut sellaiseksi tavalliseksi esikoisen vanhemman huolehtimiseksi.

P.S. Seinällä roikkuva ihana mekko on lahja vauvan vaarilta. Se on kuulemma kyläilymekko sitä varten, kun neiti K käy tapaamassa herra H:ta.

Kirjat Noora H:sta

Lukupäiväkirja: tammikuu 2017

Noora H.

Kirjat, ihanat kirjat, joihin tulee kuitenkin tartuttua aivan liian harvoin. Joka vuosi päätän, että luen enemmän. Omaksi ilokseni päätin kirjata ylös tänä vuonna lukemani kirjat ja julkaista aina kuun lopussa listan myös teille. Jospa tämä motivoisi minua lukemaan enemmän ja antaisi teille kirjavinkkejä. Veikkaan, että tänä vuonna tietokirjat ja monisyiset mestariteokset jäävät vähemmälle, ja kirjalistalla näkyy tavallista enemmän hömppää.

Tammikuussa olin äitiyslomalla ilman vauvaa, joten aikaa lukemiselle oli ruhtinaallisesti. Helmikuun lista onkin sitten hieman lyhyempi.

Tammikuu

Kishwar Desai, Postimyyntilapset
Intialainen sosiaalityöntekijä Simran Singh selvittää sijaissynnyttäjäbisnekseen liittyvää kieroilua ja pienen tyttövauvan kohtaloa. Viihdyttävässä kirjassa sivutaan myös sijaissynnyttämiseen liittyviä eettisiä kysymyksiä: palveleeko sijaissynnyttäjyys kaikkia osapuolia vai joutuvatko kehitysmaan naiset hyväksikäytön kohteeksi?

Colm Tóibín, Nora Webster
Kuusikymmentäluvun Irlantiin sijoittuva kirja kertoo leskeksi jääneestä Norasta, joka miehensä kuoltua yrittää parhaansa mukaan selvitä lasten kasvatuksesta ja arjesta. Kirjailija Tóibín, jonka kirjoista melkein kaikki liittyvät löyhästi samaan pikkukylään, on yksi suosikeistani. Hänen kirjoistaan tunnetuin on varmaankin leffanakin nähty Brooklyn.

Laura Andersson, Voit nukkua
Äitiysloman alkaessa perehdyin vauvojen nukkumiseen. Andersson jatkaa Kuinka kasvattaa Bebén unioppien jäljillä. Kirjassa käydään läpi eri maiden unikouluja ja vinkkejä, myös sitä Ranskan kuuluisaa La pausea. Kirjassa on hyviä neuvoja muun muassa vauvoille tärkeistä rutiineista, joten se kannattaa lukea jo ennen vauvan syntymää, vaikka mitään taikakeinoa vauvan tainnuttamiseen kirja ei tarjoa.

Anna Gavalda, Parempaa elämää
Anna Gavalda on aina kertonut kivoja pieniä tarinoita, joita ei lainkaan huononna se, että tapahtumapaikkana on Ranska. Parempaa elämää kertoo kahdesta alle kolmekymppisestä, joiden elämä muuttuu sattuman kautta. Idea ja tarinat ovat periaatteessa kivoja, mutta kirjoitustyyli tökkii. Puhekieli, turhan pitkät listat ja lauserakenteilla kikkailu eivät iskeneet minuun.

Liane Moriarty, Mustat valkeat valheet
Täydellinen pokkari rannalle tai altaan reunalle. Kirja kertoo idyllisen Pirriween koulun vanhempien välisestä draamasta ja ajasta ennen koululla tapahtunutta murhaa. Sekä siitä, millainen soppa saadaan aikaan, kun vanhemmilla on ihan liikaa aikaa ja intoa sotkeutua viisivuotiaiden esikoululaisten väleihin. Täydelliset naiset -sarjaa muistuttavaa kirjaa ei malta laskea käsistään. Kirjaan pohtautuva tv-sarja alkoi HBO:lla helmikuun lopussa ja siinä pääosaa näyttelee Reese Witherspoon.

Valerie Tong Cuong, Pariisissa sattumalta
Tämän luin loppuun sairaalassa ennen synnytyksen käynnistymistä. Synnytyksen aikana en tullut edes ajatelleeksi kirjoja, mutta osastolla lepäillessä oli kiva saada muuta mietittävää. Kirja sopi tilanteeseen hyvin: siinä viiden toisilleen tuntemattoman pariisilaisen tiet kohtaavat yllättäen sairaalassa. Kirja muistuttaa fiilikseltään elokuvaa Koskemattomat.

Lapset Noora H:sta

Vauvakuulumisia

Noora H.

Kiitos paljon kaikista onnitteluista blogissa, Instan puolella ja Facebookissa. Olette ihan parhaita!

Aika ei ole koskaan kulunut yhtä nopeasti kuin viimeisen kahden viikon aikana, juurihan me kotiuduimme sairaalasta. Ja silti tuntuu, että Baby H. olisi ollut osa perhettämme jo pidemmän aikaa.

Sairaalassa saimme perhehuoneen ja mieheni pystyi auttamaan vauvan hoidossa. Onneksi, sillä sektiohaavan kanssa vauvan hoito oli ensimmäisinä päivinä lievästi sanottuna haastavaa. Miten nostaa samaan aikaan vauvaa ja itsensä kylkiasentoon? Ei onnistunut ainakaan minulta, vaikka lääkitys oli kohdallaan. Meille vakiintuikin tietty työnjako: minä vastaan vauvan ruokinnasta ja mieheni vaipanvaihdosta sekä muista hoitotoimenpiteistä. Baby H. tottui nopeasti isompiin ja varmempiin käsiin: äidin vaihtaessa vaippaa meinaa mennä hermot täydellisesti.

Huomasin sairaalassa, että olen potentiaalinen laitostuja. Miehestäni oli outoa olla sairaalassa terveenä, minä taas viihdyin mainiosti. Ruoka tuli valmiina ja sai kysyä tyhmiä vuorokauden ympäri. Erään kerran kärräsin vauvan keskellä yötä kansliaan ja tiedustelin, onkohan vauvallamme kenties jonkinlainen rokko. Kätilö kuuli rutto ja yritti pidätellä naurua, todeten, että se tuskin on kovin todennäköistä. Eikä ollut rokkoakaan, vaan ihan normaaleja hormoninäppyjä.

Viimeisenä päivänä sitä alkoi kuitenkin jo odottamaan kotiinpääsyä.

Kotona meillä on eletty jatkuvaa viikonloppua. Aamupalaa syödään kymmmenen maissa ja päivävaatteet puetaan sen jälkeen. Hesarin ehdin lukemaan, kun herään hieman ennen vauvaa. Tähän mennessä vauvalle näyttää kehittyneen suht säännöllinen vuorokausirytmi, toivotaan, että se myös pysyisi.

Parin kolmen tunnin välein tapahtuvat yöherätyksetkin ovat sujuneet melko kivuttomasti. Kun vauva herää kolmen aikaa yöllä, yritän asennoitua herätykseen samalla tavalla positiivisesti kuin aikaiselle lennolle ja lomalle lähtiessä. Kuulostaa todella omituiselle, mutta toistaiseksi tämä mielikuvaleikki on onnistunut hämäämään kohmeisia aivojani. Saas nähdä, kuinka kauan kikka toimii.

Tavalliset vaatteet ovat pysyneet tiukasti kaapissa, vaikka olen niitä päivittäin hiplannut. Tällä hetkellä asun raskausajan legginseissä, onneksi hankin niitä lisää juuri ennen synnytystä. Elättelen toiveita, että ristiäisissä mahtuisin vaaleansiniseen tyllihameeseen, jonka puen harmaan neuleen tai t-paidan kanssa. En ollut aiemmin tajunnut, kuinka nopeasti nimi tulee antaa, ristiäisiä pitäisi ryhtyä suunnittelemaan jo tällä viikolla.

Baby H. on jo ehtinyt tutustua tulevaan bestikseensä, Baby K:hon. Uusia kavereita on luvassa pian, kun vauvaposseen tulee vielä yksi jäsen parin viikon sisällä.

Olen käynyt rauhallisilla kävelyillä ja käyttänyt vaunuja rollaattorina. Maratonvauhteihin on vielä aikaa, sillä tällä hetkellä pääsen juuri ja juuri vihreillä tien yli. Viikon treenit koostuvat siitä, että yritän pitää hyvän ryhdin ja muistaa lantionpohjan jumppaamisen. On muuten hassu tunne, kun vauvan synnyttyä sisäelimet ja vatsalihakset tuntuvat olevan aivan vinksin vonksin. Silti jollain tasolla tunnen vatsalihakset edelleen, sillä meinaan vahingossa nostaa itseäni niiden avulla pystyyn.

Muuten kuulumiseni voi tiivistää neuvolan ja synnärin oppaiden kuvauksiin vastasyntyneen äidistä. Parin viikon herkistyminen ja babyblues, check. Imetyksestä stressaaminen ja huolehtiminen, check. Synnytystavan pohtiminen jälkikäteen, check. Vauvan hengityksen jatkuva tarkkailu, check. Olen siis kliseiden ruumiillistuma. Onneksi näistä kerrottiin etukäteen, nyt voin aina googlata pari päivää aiemmin, että “Ahaa, ensi viikolla huolehdin todennäköisesti asiasta X”.

Tänään meillä alkaa uudenlainen arki, kun mieheni palaa töihin ja vietämme bebben kanssa päivät kahdestaan. Isyysloman aikana ehdimme treenaamaan niin julkisissa liikkumista kuin ravintolassa syömistä. Nyt vauvan kanssa kahdestaan oleminen ei jännitä niin paljon, kun uusia juttuja ei tarvitse opetella yksin.

Save

Save