Juoksu ja urheilu Lapset Noora H:sta Yhteistyö

Miten lyhyet yöunet vaikuttavat hyvinvointiin?

Noora H.

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia & Mehiläinen

Pienen vauvan äitinä olen nukkunut vähemmän ja puhunut unesta enemmän kuin koskaan aiemmin. Huomaan käyväni toisten äitien kanssa joka päivä samat uneen liittyvät keskustelut, vaikka kukaan meistä ei kärsi unettomuudesta tai muista vakavemmista ongelmista. Sananlasku siitä puhe, mistä puute todellakin pitää paikkansa.

Näissä keskusteluissa kuitenkin aina sivuutetaan yksi asia: miten unenpuute todella vaikuttaa äitiin? Toteamme olevamme kuolemanväsyneitä ja kaivamme aurinkolasit peittämään järjettömän kokoisia silmäpusseja, mutta sen kummemmin emme suo ajatusta omalle jaksamiselle. Kaikkiallahan kehotetaan vain jaksamaan, tämä kun on lyhyt vaihe ihmisen elämässä.

Tämän hetkiset unet ja arki

Baby H. nukkuu pääsääntöisesti hyvin. Hän herää syömään klo 21-07 välillä 2-3 kertaa ja ruokailuhetki kestää 30-60 minuuttia. Vauva nukkuu omassa sängyssään, joten syönnin ajaksi herään ja kömmin hakemaan hänet syliini. Herään siis yöllä muutaman kerran ja valvon yhdessä vauvan kanssa. Ja tämän huomaan aamuisin ja iltaisin. Viimeisen kolmen kuukauden aikana en ole herännyt kertaakaan virkeänä ja iltaisin nukahtelen istualleen. Menen itse nukkumaan yhdeksän ja kymmenen välillä, ja herään vauvan kanssa seitsemän aikoihin. Päiväunia en pysty nukkumaan, vaikka yritin harjoitella taitoa etukäteen.

Meillä nukutaan hyvin moneen muuhun perheeseen verrattuna, ja olen jaksanut paljon paremmin kuin ajattelin. Mutta jos peräkkäin osuu useampi huono yö, jolloin heräämme tunnin välein, olo on samanlainen kuin humalassa ja huomaan miettiväni ainoastaan yhtä asiaa: nukkumista.

Arkena kalenteri täyttyy lähes samaa tahtia kuin työelämässä. Nyt palaverien tilalla on muskareita, vauvapilatesta, kärrylenkkejä, blogihommia ja lounastreffejä. Toukokuussa ajattelin hieman opiskella ja kerrankin pääsen ravaamaan keskellä päivää pidettävissä pressitilaisuuksissa. Ja olisihan sitten vielä erilaiset äitien verkostot, joihin olen ilmoittautunut.

Tämä on minulle aivan poikkeuksellista aikaa, olen viimeksi ollut töistä kuukautta pidemmälle vapaalla kuudennella luokalla. Haluan ottaa ajasta kaiken irti, sillä tiedän, ettei samanlaista aikaa tule koskaan, vaikka joskus saisimmekin toisen lapsen. Olen myös huono sanomaan ei. Jos joku ehdottaa kahveja, lähden mukaan, vaikka takana olisi vähäuninen yö.

Pitääkö vähäiset yöunet huomioida arjessa ja palautumisessa?

Lähdin selvittämään asiaa Mehiläisen kanssa First Beat -mittauksella. Mittauksessa kehoon kiinnitetään useamman vuorokauden ajaksi pieni laite, ja se otetaan pois ainoastaan peseytyessä. Mittarin avulla voidaan seurata unen määrää ja laatua, liikunnan vaikutusta kehoon sekä arjen kuormittavuutta ja palautumista. Mittauksen aikana täytetään myös päiväkirjaa, jotta saadaan selville esimerkiksi hetkellisten stressipiikkien aiheuttajat ja ne hetket, jolloin palautuminen on tehokkainta. Mittaukseen kuuluu aloitus- ja lopetuskeskustelu, joissa saa yksilölliset neuvot oman arjen parantamiseen.

Pahoittelen jo etukäteen pitkää postausta, mutta mielenkiintoista asiaa oli vaikea kertoa parilla rivillä.

Keho palautuu, vaikka väsyttää

Olin hämmästynyt kun sain tulokset nähtäväksi. Mittauksen mukaan palauduin katkonaisten öiden aikana hyvin. Mehiläisen työfysioterapeutti Antti Pursio selitti, että vaivun syvään uneen helposti ja nukun unipätkäni sikeästi. Uni on kuitenkin myös psykologinen juttu. Jos ei saa itse vaikuttaa siihen, milloin ja miten herää, kokee helposti väsymystä. Minulla unta kertyi tarpeeksi, eli huolenaiheeni aivojen rappeutumisesta äitiysloman aikana oli turha. Antin mukaan tulokseni ovat jopa poikkeuksellisen hyvät, sillä yleensä apua haetaan vasta siinä vaiheessa, kun keho on jo ylikuormittunut ja uni heikkoa. Tuloksista kuitenkin näki, että arkeen olisi syytä tehdä muutamia muutoksia.

Älä aikatauluta koko elämää, myös kivat puuhat kuormittavat

Brunssi, kevyttä shoppailua, kotihommia, pitkän kaavan mukaan kokkailua, kahvittelua, kunnon treenit ja vähän kotihommia. Ylös seitsemältä ja ensimmäistä kertaa kunnolla istumaan kymmeneltä. Kaava täydelliseen lauantaihin, vai mitä? Ja Antin mukaan myös hyvä esimerkki siitä, miten “hedonistiset viikonloput” vaikeuttavat palautumista. Antti kertoi, että nykyään on tyypillistä tunkea kaikki kivat asiat viikonloppuihin, kun arki on kiireistä. Vaikka tekeminen olisi mielekästä, niin aikataulutetut viikonloput näkyvät stressinä, heikentyneinä yöunina ja huonona palautumisena. Tällä hetkellä minun arkeni on yhtä hedonistista viikonloppua. Niinpä sain määräykseksi lisätä tylsyyttä. Mittaukseni paras päivä oli eräs maanantai, jolloin olin yksin, kävin kävelyllä, tein blogihommia ja hoidin vauvaa. Sinä päivänä palautumista oli reippaasti myös päivän aikana, ei vain yöllä tai sohvalla lueskellessa.

Pidä vauvavapaa ilta kerran viikossa

Vauvan kanssa on jatkuvassa hälytystilassa, vaikka vauva nukkuisikin. Ei siis ehkä ole yllättävää, että koko mittausjaksoni palauttavin hetki oli eräs ilta, jolloin mieheni oli päävastuussa Baby H:sta. Olimme molemmat kotona, mutta tiesin, ettei minun tarvitse silloin hoitaa vauvaa. Antti määräsikin minulle yhden vauvavapaan parituntisen joka viikko. Nämä hetket kompensoivat niitä kuluttavampia öitä ja päiviä.

Huomioi lyhyet yöunet ja raskaus treenissä

Treenit viisi kertaa viikossa, joista osa toki kevyempiä. Näin olin ajatellut treenaavani, johan tässä on palauduttu raskaudesta kolme kuukautta. Metsään meni. Valmennustaustaa omaava Antti laittoi suunnitelmani uusiksi. Nykyisessä arjessa ja kunnossa kolmet treenit viikossa riittävät, ja niistäkin yhden on oltava palauttava harjoitus. Treenien kestoksi riittää mainiosti 45–60 min, pidemmistä ei ole tällä hetkellä kuin haittaa. Yöunet pitää huomioida treenien ajankohdassa ja kuormittavuudessa, katkonaisia unia ei saa ehdoin tahdoin heikentää iltatreeneillä ja kovat lenkit on syytä unohtaa, jos takana on huonompi yö.

Antin kanssa juteltuani koin jonkinlaisen herätyksen. Minun on pakko relata välillä, jotta jaksan jatkossakin, etenkin kun jossain vaiheessa edessä on työn, harrastusten ja lapsiperhearjen yhteen sovittaminen. Jollain tasolla tiesin tämän itsekin, mutta mittaustulokset ja asian ääneen sanominen tekivät siitä konkreettisen. Ilman mittausta en myöskään olisi uskonut, että kivat puuhat eivät välttämättä riitä palautumiseen.

Minulla tilanne on vielä hyvä, jollei suorastaan erinomainen. Monet havahtuvat omaan hyvinvointiinsa aivan liian myöhään, jolloin saatetaan tarvita tylsyyden lisäksi myös vahvempia lääkkeitä. Jos palautumista ei ole riittävästi, se laskee toimintakykyä ja altistaa sairauksille. Mehiläisessä mittaustuloksia tutkivat tarvittaessa myös psykologit ja lääkärit. Jokainen saa tuloksistaan perusteellisen analyysin ja henkilökohtaiset vinkit, miten omaa arkea kannattaisi parantaa, palautuminen kun on todella yksilöllistä. Usein Firstbeatia käytetään työssä jaksamisen ja urheilijoiden palautumisen arviointiin, mutta aivan yhtä tarpeellinen se on vähillä yöunilla arkea pyörittäville äideille.

Mehiläiseen saa siis mennä, vaikkei olisi vielä kipeä. Blogikollegoistani 365 days with Ida kävi nuorten naisten lääkärillä juttelemassa paljon puhuttaneesta hormonaalisesta ehkäisystä ja sen vaikutuksista ihoon sekä mieleen. Viena K sai apua hammaslääkäripelkoon ja Pupulandian Jenni taas jutteli univaikeuksista ja nukkumisesta psykologin kanssa. Mehiläisen lääkäreihin kuuluu myös fanittamani Pippa Laukka, jolla on tosi fiksuja ajatuksia syömisestä ja treenaamisesta. Ja maailman ihanin lastenlääkäri Maria Cerullo-Enlund, joka muistaa myös kysyä, miten äiti jaksaa.

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Kuvauspäivän kulisseissa
Lukupäiväkirja: maaliskuu 2017

You Might Also Like

39 Comments

  • Reply
    Anne / 52 weeks of deliciousness
    04/20/2017 at 06:24

    Todella mielenkiintoista! Olen ollut mukana First Beat-mittauksessa 10 vuotta sitten mutta olisin mielelläni testannut omaa palautumista viime syksynä kun meillä heräiltiin vielä öisin. Olisi ollut jännittävää tutkia että miten kroppa voi ja palautuu pahimpina jaksoina 🙂 itse kestin henkisesti väsymystä paljon huonommin kuin olin etukäteen kuvitellut.

    Olen myös kova suunnittelemaan kalenterin täyteen, nyt olen alkanut relaamaan ja yritän pitää vähintään yhden kotipäivän viikossa. Lisäksi meillä minikokin isä hoitaa iltapesut ja nukkumaanmenopuuhat, iltasadut yms. lapsen kanssa jolloin saan iltaisin vauvavapaata. Se tulee todella tarpeen!

    • Reply
      Noora H.
      04/22/2017 at 07:30

      Kotipäivä viikossa kuulostaa hyvältä. Mulla se on huomenna ja huomaan, että se tosiaan tulee tarpeeseen. Ollaan vauvan kanssa molemmat vähän poikki eilisistä kuvauksista. 😀 Ja kiitos vinkistä, me taidetaan kopsata teiltä tuo iltarutiinien ulkoistaminen sille vanhemmalle, joka on töissä.

  • Reply
    Mrs G
    04/20/2017 at 07:29

    Mä suosittelisin kokeilemaan 3-4 kk ikäiselle jo sitä iltapuuroa; opetteluun ainakin meillä mei kauan ennen kuin sitä upposi joku merkityksellinen määrä. Mutta se vaikutus yöhön ja nukkumiseen oli mieletön.

    • Reply
      Noora H.
      04/22/2017 at 07:33

      Vellejä taidettiin syödä aiemmin enemmän, koska tuntuu siltä, että nyt niitä ei syödä melkein ollenkaan? Ainakin näin olen päätellyt parista Facebook-ryhmästä. 🙂 Iltasyönnit kyllä varmasti vaikuttavat. Katsotaan miten käy, kun meillä siirrytään kiinteisiin, josko yöt paranisivat.

  • Reply
    Blue Peony
    04/20/2017 at 07:44

    Mielenkiintoinen kirjoitus! On niin tärkeää puhua jaksamisesta lapsen kanssa, ettei tosikaan. Valitettavasti huomasin oman levottomasti nukkuneen lapseni kanssa, että sitkeästi elävät ne myytit väsyneestä ikilikkujaäidistä ainakin oman äitini mielessä. Lapseni herätti pahimmillaan 20 minuutin välein läpi yön, ja kun uskalsin puoiiääneen sanoa olevani väsynyt, äitini tiuskaisi, että pikkulasten äitien kuuluukin olla väsyneitä. Se kommentti löi niin lamaan, etten osannut puhua väsymyksestä enää kenellekään, vaikka se todella haittasi arkea.

    • Reply
      Noora H.
      04/22/2017 at 07:37

      Musta Suomessa on ehkä vähän ollut sellainen mentaliteetti, että lapsen nyt kuuluukin valvottaa kouluikään asti? Nykyään perhekerhoissa ja neuvolassa kyllä puhutaan unesta ja kerrotaan esimerkiksi erilaisista unikoulutaktiikoista.

      Tosi ikävä kommentti äidiltäsi, ymmärrän hyvin, ettei tuollaisen jälkeen tee mieli asiasta jutella. 🙁

  • Reply
    Blue Peony
    04/20/2017 at 07:45

    Ja erikseen täytyy tulla vielä sanomaan, että todella kauniit kuvat! Mistä ihana pyjamasi on hankittu?

    • Reply
      Noora H.
      04/22/2017 at 07:38

      Kiitti. 🙂 Se on H&M:lta.

  • Reply
    Tarja
    04/20/2017 at 08:16

    Mielenkiintoinen postaus! Muistan tuon vauva-ajan, kun tuntui, että jopa näki unta nukkumisesta 🙂 (kuopus täyttää 8v. joten ei tämä ihan vasta ollut, vaikka muistikuvat ovatkin niin vahvoja…) Pahinta oli juurikin se, että joku toinen määritti sen, milloin sain nukkua. Jossakin kohtaa se vaikutti niin, etten sitten saanut enää nukuttua yösyöttöjen välillä ollenkaan.

    Tuo on myös erittäin hyvä huomio, että ne kivatkin tekemiset kuormittavat. Olen tämän kyllä itse huomannutkin: tarvitsen yhden aikatauluttoman päivän viikkoon, jotta palaudun ja jaksan olla skarppina töissä. Joskus tämä ei vain onnistu ja viikonlopun molemmille päiville on ohjelmaa, joka rytmittää koko päivän, enkä koe olevani maanantaina lainkaan levännyt. Tähän toki vaikuttaa myös ikä. On myönnettävä, että 45+ tuntuu kropassa…

    Mutta erittäin fiksuja neuvoja olet saanut ja varmasti voit paremmin, jos pystyt neuvoja noudattamaan!
    Ihania kevätpäiviä sinulle ja perheellesi! <3

    • Reply
      Noora H.
      04/22/2017 at 07:45

      Jep, ei valvottaminen turhaan ole yksi kidutuskeinoista. 😀

      Me taidetaan pitää jatkossa sunnuntait rentoina päivinä. Vauvan kanssa lähteminen on vielä tässä vaiheessa sellaista arpapeliä, että yhdestäkin sovitusta menosta ja tiukasta aikataulusta tulee vähän hiki. 🙂

  • Reply
    Pieta
    04/20/2017 at 08:25

    Tosi mielenkiintoinen aihe ja ihanat kuvat!

    • Reply
      Noora H.
      04/22/2017 at 07:45

      Kiva kuulla, että kiinnosti, sillä tämä oli mustakin tosi mielenkiintoista. 🙂

  • Reply
    Henriikka
    04/20/2017 at 08:43

    Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta! Olisipa kiinnostavaa päästä tuollaiseen mittaukseen. Mun päiväkoti-ikäiset lapset heräilee vielä kaikki kerran yössä ja herää aikaisin. Tiedän, että kiireistä arkea auttaisi jaksamaan pidemmät unet, mutta tarvitsisin varmaan asiantuntijan käskemään minut aikaisemmin nukkumaan. Illalla lasten nukkumaan menon jälkeen on päivän ainoa oma hetki sekä hetki kun saa rauhassa viettää aika miehen kanssa. Silloin istuksii mieluummin sohvan nurkassa juttelemassa, lukemassa tai Netflixin parissa kuin menee unille…

    Täytyy vielä kommentoida tuohon iltapuuroasiaan, jonka aikaisempi kommentoija nosti esille. Kiva, jos heillä auttoi iltapuuro, uskallan kuitenkin väittää että se ei kovin usein ole tuon ikäisellä tai pari kuukautta vanhemmallakaan vauvalla avain pitkiin yöuniin. Suurella osalla vauvoista alkaa tuossa iässä ns. nelikuukautisen hulinat- se on aivojen kehitykseen liittyvä vaihe, joka useimmiten lisää yöheräilyjen määrää. Ymmärrän kyllä, että huonosti nukkuvan vauvan kanssa kannattaa kokeilla kaikkea, se jatkuva heräily on vaan niin kamalaa! Mun esikoinen nukkui vauvana tosi huonosti ja hänen kanssaan heräilyihin auttoi valitettavasti vain aika, tai noh, huudatusunikoulua ei kokeiltui kun se ei sovi meidän kasvatusperiaatteisiimme. Hän on edelleenkin viisivuotiaana huono nukkumaan kun taas pikkuveljet, ovat syntymästään asti nukkuneet huomattavasti paremmin. Koska omat lapset ovat nukkuneet vastaavilla rutiineilla hyvin erilailla, nousee mulla väkisin aina vähän karvat pystyyn neuvoista joissa “luvataan” lapsen nukkuvan paremmin kun teet niin tai näin (tämä yleisenä kommenttina, ei viittauksena Mrs G:n kommenttiin 🙂

    https://imetys.fi/tietoa-imetyksen-avuksi/nelikuisen-yohulinat/

    • Reply
      Noora H.
      04/22/2017 at 07:52

      Sun pitää hankkia hyvinvointiranneke. Lilou’s Crush juuri kirjoitti sellaisesta: http://www.lily.fi/blogit/lilous-crush/pienen-mittarin-iso-merkitys
      Ranneke käskee sänkyyn ajoissa ja kertoo, oletko nukkunut tarpeeksi. 🙂

      Nuo vauvojen vaiheet… Olen niistä muutamilta kokeneemmilta äitikavereilta kuullutkin. Tuskin maltan odottaa. 😀 Meillä myös jo ensimmäinen rokotus pisti melkoisen härdellin käyntiin pariksi illaksi ja yöksi, vähän jännittää kolmen kuukauden kohdalla annettavat rokotukset. Täytyy myöntää, että sorrun välillä pohtimaan, että miksi Baby H. ei nukahda tai nuku, kun olen tehnyt kaiken “ohjeiden” mukaan, vaikka tiedän sen olevan ihan turhaa. 🙂

  • Reply
    SuviAnni
    04/20/2017 at 10:04

    Kauniita kuvia ja ihana Baby H, näyttää kovasti kasvaneen! 🙂 Olisipa mielenkiintoinen tuo mittaus, etenkin kun täällä valitettavasti kärsitään edelleen äidin uniongelmista., vaikka hieman parempaan suuntaan näyttäisikin olevan menossa. Minusta pahinta univajeessa on sen vaikutus mielialaan: kiukuttaa ja ärsyttää eikä vauvan kanssa jaksaisi olla niin seurallinen kuin haluaisi. Yleisesti ottaen olen kuitenkin mielestäni kestänyt univajetta paremmin kuin kuvittelin. En myöskään usko (kirjallisuuden ja oman kokemuksen perusteella), että on olemassa mitään ns. oikotietä onneen vauvan unien kanssa. Toki on paljon asioita, joita voi tehdä, mutta loppu riippuu vauvasta. Ja aika hyvinhän teillä pieni mies näyttäisikin nukkuvan! Vaikka hyvin nukkuva vauva ei tosiaankaan aina tarkoita levännyttä äitiä 😀

    • Reply
      Noora H.
      04/22/2017 at 07:57

      Joo, Baby H. on suurimman osan aikaa erinomainen nukkuja. Vielä kun nukkuisi päikkäreitä ilman liikettä. Toisaalta, pysynpähän hyvässä kunnossa kun kävelen joka päivä. 😀

      Musta tulee myös kärttyinen ja kiukkuinen vähäisillä yöunilla, ymmärrän sua hyvin! Ja se on juuri niin, että jos on tosi väsynyt ja kärttyinen, ei sitä jaksa olla leikkisä äiti päivisin. Siksi onkin hyvä, että neuvoloissa ja muualla kiinnitetään huomiota myös siihen vanhempien jaksamiseen. Ettekös te pääse pian iän puolesta testaamaan unikoulua? Meinasitko kokeilla?

      • Reply
        SuviAnni
        04/22/2017 at 10:34

        No joo, iän puolesta olisi pian mahdollista jättää yösyöttöä pois ja unikouluttaa. Tosin vauva syö vain kerran yössä ja vielä ainakin ihan nälkäänsä syö, mutta jos alkaa vaikuttaa siltä, että ei ole kovin nälkäinen niin varmaan kokeillaan jättää syöntiä pois. Mutta meillä siis poika nukkuu pääsääntöisesti hyvin, mutta minä en! Yhtenäkin yönä oli helppo todistaa, että vauva nukkui hipihiljaa kahdeksan tuntia putkeen kun itse vain vaivoin torkuin ja heräilin koko ajan 🙁 Ei tosin joka yö sentään noin hyvin nuku, useimpina öinä joutuu pari kertaa tuttia laittamaan syötön lisäksi. Alkuvuodesta kun meilläkin heräiltiin syömään 3 tunnin välein haaveilin pidemmistä unipätkistä. Noh, nyt niitä olisi tyrkyllä, mutta itse heräilen vähintään kahden tunnin välein, välillä jopa kerran tunnissa tai useammin.

        • Reply
          Noora K.
          04/23/2017 at 19:32

          Tsemppiä unettomuuteen! Se on niiiiiiin syvältä. Mulla meni pari kuukautta siitä toipuessa, nyt pärjäilen jo ilmankin nukahtamislääkkeitä. Mut huonoja öitä tulee edelleen silloin tällöin. Varmaan olet jo kaikki neuvot kuullut, mutta jos et ole kokeillut korvatulppia, niin tuskin ne voi tilannetta ainakaan huonontaa? Mulla ne sulkee pois ne vauvan unipuhinat ja sellaiset mölinät, joihin ei tarvitse reagoida ja uni on muutenkin jotenkin syvempää. Ja kuulen silti hyvin, kun vauvalla on oikeasti asiaa, vaikka hän nukkuu omassa huoneessan. Jotenkin se vaistonvaraisuus tässä äitiyshommassa tulee musta hyvin esiin just tossa. Mä käytän sellaisia apteekista saatavia tulppia, jotka on vähän niin kuin muovailuvahaa. 🙂

          • SuviAnni
            04/24/2017 at 13:42

            Valitettavasti korvatulpista ei ole ollut apua. Lisäksi mulla on hassu tapa ottaa ne unissani (tai ainakaan en jälkikäteen mitään muista) pois korvista! Jos käytän korvatulppia, herään usein jossain vaiheessa tulpat nyrkissä 😀 Vähän parempaan suuntaan ollaan onneksi menossa, että ehkä se tästä 🙂

  • Reply
    Vaula
    04/20/2017 at 10:44

    ^ komppaan edellistä!

    Itsekään en neuvoisi muuttamaan ruokailutottumuksia, mutta nukkumisjärjestelyjä kylläkin. Olisiko vauvan vieressä nukkuminen vaihtoehto? Itse en pystynyt nukkumaan imettäessä, mutta sellaisessa horroksessa oleminen onnistui. Kun vauva oli vieressä, en joutunut nousemaan sängystä kertaakaan, vaikka imetin useasti. Opettelin myös imettämään molemmat rinnat samalta kyljeltä, niin en joutunut siirtämään vauvaa toiselle puolelle. Työnnettiin parisänky tuossa vaiheessa seinään kiinni ja vauva nukkui seinän ja minun välissäni, niin ei tarvinnut jännittää hänen putoamista. Mies muutti tuossa vaiheessa nukkumaan sohvalle väliaikaisesti, niin mahduin vauvan kanssa paremmin sänkyyn ja pääsin kierähtämään kauemmaksi, jos kaipasin tilaa.

    Kannattaa rohkeasti kokeilla erilaisia järjestelyjä eikä miettiä liikaa sitä, että oppiiko vauva takaisin omaan sänkyyn tms. Oma uni on niin tärkeä, että sitä kannattaa priorisoida 🙂 Parisuhteellekin parasta on hyvinvoiva ja levännyt puoliso, vaikka väliaikaisesti ei vieressä nukkuisikaan. Tsemppiä kovasti!

    • Reply
      Noora H.
      04/22/2017 at 08:02

      Kiitos tsempeistä. 🙂 Meillä vauvan vieressä nukkuminen ei onnistu, koska en koe sitä turvalliseksi. Tiedän, että monessa paikassa sanotaan, ettei äiti nukkuessaan kierähdä vauvan päälle, koska siitä huolehtivat vaistot. Mutta se on koko ajan mielessä, joten en pysty rentoutumaan yhtään. Olen kyllä kokeillut pari kertaa, mutta tuloksena oli entistä unettomampia öitä. Baby H. myös itse nukkuu paremmin, jos en ole vieressä, sillä sätkimme molemmat nukkuessa ja siihen sätkähdykseen herää aina toinen.

  • Reply
    Riikka
    04/20/2017 at 12:00

    Mielenkiintoinen postaus. Olen huomannut myös, että lähes yhtä kiireistä on arki vauvan kanssa, kuin työelämässä oleminen ilman vauvaa. Siihen vielä päälle pääsykokeisiin pänttääminen.

    Ja ihana baby H!

    • Reply
      Noora H.
      04/22/2017 at 08:03

      Herramunjee, nyt vinkkejä kehiin, miten sä yhdistät pääsykokeet ja vauvan?! Kiinnostaa, koska mietin, tuleeko mun vaatimattomista opiskeluista yhtään mitään. 🙂

  • Reply
    Tiia S
    04/20/2017 at 15:03

    Olisi kyllä mielenkiintoista saada dataa omasta palautumisesta. Meillä vauva nukkuu yhdessä meidän kanssa ja yösyötöt hoidan melkeinpä nukkuessani. Aamuisin koen olevani kohtalaisen virkeä, mutta illalla käyn kuitenkin oikein mieluusti nukkumaan siinä klo 21-22 aikaan. Jaksaa sitten herätä taas aamulla kuuden jälkeen.. 😛

    • Reply
      Noora H.
      04/22/2017 at 08:05

      Se on kiinnostavaa ja etenkin niin, että joku ulkopuolinen katsoo tuloksia. Itse sitä on vähän sokea omille tavoilleen. Ja toi on hyvä, jos pystyy hoitamaan syötöt nukkuessa, helpottaa varmaan kummasti. 🙂

  • Reply
    Entinen zombie
    04/20/2017 at 17:01

    Minä olen ollut perheen vahtikoira ja hälytysajoneuvo ja valvonut lasten kanssa ilman vapaata. Olin aikoinaan todella väsynyt, enkä ole välttynyt katkerilta muistoilta. Nyt olen kuitenkin jo pilke silmäkulmassa miettinyt, että mm. unijaksoja raportoiva ja toimintakyvystä palautetta antava hyvinvointisormus (suomalainen innovaatio) olisi oiva kapine lapsiperheisiin. Vanhempien ei tarvisi kiistellä lepovuoroista kun tilastot kertoisivat joka päivä faktaa vanhempien voinnista. Olisipa nämä sormukset olleet käytössä 10 vuotta sitten.

  • Reply
    Emilia
    04/20/2017 at 19:40

    Mielenkiintoinen kirjoitus ja paljon hyviä pointteja! Olisi kiinnostavaa päästä itsekin testailemaan. Vaikka oma “vauva” on jo parivuotias, niin rikkonaisia öitä on silti edelleen enemmän kuin ilman herätyksiä nukuttuja. Itselläni vasta töihin palaaminen konkretisoi ihan kunnolla väsymyksen vaikutukset – pää ei yksinkertaisesti toimi niin kuin ennen lasta. Tuo palautumisen tärkeys ja se miten siihen voi vaikuttaa omilla toimilla on sellainen asia, mitä ei ehkä kovin moni tule edes ajatelleeksi. Nykyään kun tuntuu olevan pikemminkin tavoiteltavaa tehdä ja kokea mahdollisimman paljon ja olla aktiivinen.

    • Reply
      Noora H.
      04/22/2017 at 08:09

      Toi muakin pelottaa, että miten olen työkykyinen, jos vauva kovasti valvottaa. Ehkä sitä sitten kuitenkin selviää?

  • Reply
    H
    04/20/2017 at 22:21

    Samaa mieltä fyssarin kanssa; villasukkapäivät kaiken touhun vastapainona ovat välillä paikallaan. Tai ainakin omina kotivuosina olen nauttinut hiljaisuudesta, musiikin kuuntelusta, hitaasta teen hörppimisestä, lueskelusta, käsi poskella lumisateen seurailusta, asioiden pohtimisesta rauhassa; ajatukset saavat tulla ja mennä (tämä on ihme kyllä ollut mahdollista myös monilapsisen perheen äidille 😉
    Loppuen lopuksi hidas päivä voi olla hyvin luovakin. Luovuus kaipaa hidasta tilaa. Vaikka ei koko äitiyslomaa hyggeilisi kotona, niin siinäkin on tosiaan puolensa. Kiireinen arki ja aamulähdöt ovat kuitenkin edessä jossain kohtaa, parempi jos voi aloittaa arjen mahdollisimman palautuneena.
    Ja taitaa kotoilun määrä luonnollisestikin vähän vaihdella vauvan kehitysvaiheiden mukaan; sitten kun vauva tahtoo liikkeelle, niin kotona on saatava mönkiä rauhassa, treenata tärkeitä taitoja. Muuten vaunuissa saattaa olla kärsimätön kahvilakaveri 🙂
    Ihanat kuvat.

    • Reply
      Noora H.
      04/22/2017 at 08:11

      Olet ihan oikeassa, hitaat päivät ovat hyväksi sekä äidille että vauvalle. Vauva on meinaan myös tosi paljon vaunuissa, jos on koko päivän menossa. Meillä on Manducan kantoreppu, mutta ei vieläkään ole opeteltu sen käyttöä. Nyt pitäisi ryhdistäytyä asian kanssa.

  • Reply
    Mrs G
    04/21/2017 at 09:47

    Se joka keksii miten vauvat saa nukkumaan yönsä ansaitsee Nobel palkinnon:)

    Ja kaikkea kannattaa kokeilla, ja jokainen varmasti kokeileekin kun on nukkumisesta kysymys. Mä tuosta puurosta vaan mainitsin jos se toisi jotain helpotusta jollekin johonkin kohtaan. Jos siis miettii että kokeilisiko ja jos kokeilee niin pilaako sillä sen lapsen elämän (näitähän me äidit mietitään yön pimeinä tunteina). Ei se meilläkään siihen “opin juuri hyppimään tukea vasten ja nyt sitä pitää harjoitella koko yö”- vaiheeseen mitenkään enää vaikuttanut.

    Meillä nukutaan nyt kun ovat jo 5 ja 7 vuotiaat mutta aamulla noustaan aikaisin. Teineinähän ne sitten nukkuu (näin mulle on kerrottu…) mutta sitten siirrytäänkin seuraavaan vaiheeseen eli odotetaan niitä perjantaisin kotiin ennen kuin voi itse levollisin mielin nukahtaa.

    • Reply
      Noora H.
      04/22/2017 at 08:15

      Joo, vellillä tai puurolla tuskin kukaan tuhoaa lastaan. 🙂 Se on jännä miten nuo suositukset muuttuu ja vaihtelee. Nyt on aika vahvasti esillä mahdollisimman pitkä täysimetys, jonka toki ymmärrän. Mutta on myös sellaisia tilanteita, joissa sekä vanhempi että lapsi voisivat paremmin, jos annettaisiin vähän periksi.

  • Reply
    Anna
    04/21/2017 at 11:17

    Tämä on mielenkiintoinen. Mullekin tehtiin First Beat pari vuotta sitten, ja tulos oli ns. yllättävän hyvä, pelkäsin pahempaa. Nyt kun moni asia on muuttunut, tekis mieli testata uudelleen missä mennään.

    Mulla oli huonosti nukkuvan vauvan kanssa hankalinta se, että kun oli koko ajan heräämisen pelko, en lopulta uskaltanut nukahtaa ollenkaan.

    • Reply
      Noora H.
      04/22/2017 at 08:17

      Mullakin on tulokset parin vuoden takaa ja vertailu tosiaan oli kiinnostavaa. Stressin määrä oli aika samalla tasolla kuin 9-10h duunipäiviä tehdessä. 😀

  • Reply
    Minna
    04/22/2017 at 21:18

    Kuulostaa mielenkiintoiselta, pitäisiköhän itsekin testata. Minulla on kokemusta vain rannekkeista ja perinteisistä sykemittareista.

    • Reply
      Noora H.
      04/23/2017 at 07:04

      Kannattaa ehdottomasti. First beatia voi tosiaan kuka vain testata Mehiläisen kautta, eli ei ole tarjolla vain työterveysasiakkaille. Mun mielestä suurin ero noihin hyvinvointimittareihin ja muihin on se, että tästä saa luotettavaa dataa ja ammattilaisen arvion. Kuten tossa aiemmin totesinkin, niin usein sitä on aika sokea omille tavoilleen ja ulkopuolisen ammattilaisen vinkeille on tarvetta.

  • Reply
    Reetta
    04/23/2017 at 20:39

    Voi että muistelen vieläkin kauhulla tuota aikaa! Meillä oli muutto ja remontointi menossa silloin juuri kun vauva oppi ryömimään joten ostin leikkikehän parilla jatkopalalla niin että sinne mahtui myös aikuinen istumaan ja leikkimään.. Ja tuli siellä aika usein nukuttuakin samalla kun vauva touhusi omiaan. Ehkä paras ostos ikinä 😀

  • Leave a Reply