Monthly Archives

May 2017

Kirjat Noora H:sta

Huhti- ja toukokuun lukupäiväkirja

Huhtikuussa tuli luettua todella vähän, joten päätin yhdistää tämän ja edellisen kuun lukupäiväkirjat. Tästä puuttuvat opiskelumateriaalit, jotka ovat syöneet osan kallisarvoisesta lukuajasta. Olen käynyt huvin ja yleissivistyksen vuoksi palvelumuotoilun luennoilla avoimessa yliopistossa. Aihe on tosi kiinnostava ja sitä tekisi mieli opiskella enemmänkin, tällä hetkellä riittää kuitenkin tämä taso.

Nyt on taas sellainen kausi, että tekisi mieli lukea koko ajan. Siihen ei kuitenkaan ole juurikaan aikaa, sillä Baby H. ei päivisin nuku kuin liikkuvissa vaunuissa ja iltaisin olen niin puhki kaikesta kävelemisestä, että simahdan sekunnissa. Eilen latasin pari äänikirjaa, katsotaan josko niistä olisi apua lukuhimon taltuttamiseen.

Kaniininmetsästäjä, Lars Kepler
Kirjaston Bestseller-hylly yllätti iloisesti, kun poikkesin kirjastoon kesken vaunulenkin. Keplerin dekkarit muistuttavat aika paljon toisiaan, silti uusin on aina luettava. Kaniininmetsästäjä oli melkoinen järkäle, mutta vauhdikkaan ja jännittävän kertomuksen luki nopeasti. Tuttuun tapaan Joona Linna pesi jälleen sarjamurhaajan 6-0 ja veri lensi. Keplerin dekkarit ovat sen verran raakoja, etten lue niitä ikinä yksin kotona.

Kurkistus viuhkan taakse, Marjo Seki
Japani ja sen kulttuuri pysyvät kiinnostavina aina vain. Välillä mietin, lakkaako innostus koskaan ja jos lakkaa, niin tuleeko sen tilalle jokin toinen maa? Veikkaan, että ei lopu. Marjo Seki on tamperelainen ravintoloitsija, joka asui vuosikymmeniä Japanissa. Pienissä kertomuksissa hän valottaa hauskalla tavalla paikallista kulttuuria ja elämää. Aika monet näistä jutuista tiesin jo aiemmin, mutta ihan uutta oli muun muassa se, miten japanilaisessa synnytyssairaalassa toimitaan. Potilaiden pitää tuoda mukanaan kaikki pienestä pesusaavista sideharsoihin, ja äidin odotetaan lepäilevän vuodepotilaana pitkään synnytyksen jälkeen.

The Husband’s Secret, Liane Moriarty
Luin alkuvuodesta saman kirjailijan Mustat valkeat valheet ja tykkäsin siitä, juuri sopivan kepeää ajanvietettä äitiysloman alkuun. Tämä toinen Moriarty sen sijaan oli pieni pettymys. Kirjassa on edellisen tapaan useampia päähenkilöitä, joiden kohtalot kietoutuvat pikku hiljaa yhteen. Kirja alkaa siitä, kun megatehokas kotiäiti ja menestynyt Tupperware-myyjä Cecilia löytää miehensä vuosia sitten kirjoittaman kirjeen. Mies on mennyt mokaamaan menneisyydessään pahasti, ja Cecilia saa taakakseen painavan salaisuuden. Samaan aikaan toisaalla puidaan ystävysten kolmiodraamaa ja surraan menehtynyttä tytärtä. Näistä aineksista lähdetään rakentamaan tarinaa, jonka pitäisi olla koukuttava ja viihdyttävä. Mutta kun ei ole. Tarina etenee pitkäveteisesti, eikä ota tuulta alleen. Välillä toivoin kirjan jo loppuvan, mutta olin sen verran utelias, että sinnittelin loppuun asti. Ja tulipahan luettua taas pitkästä aikaa englanniksi.

Vieraat, Helmi Kekkonen
Tämän listauksen paras kirja. Aluksi minua ärsytti, ettei kirjassa ole lainkaan vuorosanaviivoja tai lainausmerkkejä. Parikymmentä sivua luettuani totesin, että tässä tapauksessa se kuitenkin toimii. Kirja on koskettava, kaunis ja hyvin kirjoitettu tarina lapsettomuudesta kärsivästä Senjasta, joka yrittää päästä taas kiinni elämään järjestämällä juhlat. Valkoiseen, putipuhtaaksi puunattuun kotiin saapuu vieraita, joista jokainen on omalla tavallaan onneton, eikä kenenkään elämä ole sellaista kuin ensivilkaisulla voisi kuvitella. Hieno kirja, joka jää mieleen pitkäksi aikaa.

Aion tehdä sinut onnelliseksi / Anne B. Ragde
Berliininpoppelit-trilogia oli symppis ja ilahduin suuresti, kun huomasin samalta kirjailijalta tämän. Kirja sijoittuu 60-luvulle ja siinä seurataan elämää eräässä kerrostalossa. Talon kotirouvat pyörittävät arkea, jossa rappukäytävän lattiat luututaan äärimmäisellä huolellisuudella ja miehet käyvät kotona lähinnä passattavina. Tätä lukiessa ei voi kuin todeta, että luojan kiitos asiat ovat menneen eteenpäin tasa-arvo- ja kodinkonerintamalla. Vaikka rouvilla ja perheillä on omat luonteenpiirteensä ja tapansa, niin jokaisessa perheessä on aivan normaalia, että rouva hoitaa kaikki hommat kotona ja mies saapuu kello viisi valmiiseen pöytään, odottaa lämpöisiä kotitohveleita ja askartelee illan omia juttujaan. Ja annas olla, jos isännän päiväunet keskeytyvät ovikellon soittoon. Hauska ja kepeä kirja sopii erinomaisesti sellaisiin hetkiin, kun kotihommat kaatuvat niskaan ja omaa aikaa on ihan liian vähän. Pari lukua luettuaan sitä käy iloisena napsauttamassa pyykkikoneen päälle ja ajattelee, että tässähän on suorastaan vapaaherratar.

KonMari: iloa säkenöivä järjestys, Marie Kondo
Aloitin uudestaan KonMarin jatko-osan, ensimmäisen kerran jouduin palauttamaan sen kesken kaiken kirjastoon. Ensimmäistä KonMari-kirjaa en ole lukenut lainkaan, vaikka välillä konmarituksesta puhunkin. En ole nimittäin saanut siihen lupaa läheisiltäni. He pelkäävät, että järjestelen hyllyt typötyhjiksi. Höpöhöpö sanon minä. En myöskään aio hurahtaa animismiin, vaikka Japania fanitankin. Lainasin kirjan ainoastaan järjestelymielessä. Meillä ei ole kotona kovinkaan paljon ylimääräistä tavaraa, mutta niiden paikat ovat hieman hukassa. Ajattelin, että superjärjestelijällä on taatusti vinkkejä siihen, missä käyttöohjeita kannattaa säilyttää ja minne laitan esimerkiksi kamerani, joka on jämähtänyt pysyvästi keittiönpöydälle. Kirja on minulla edelleen kesken, mutta uskoisin lukevani sen loppuun huomisen aikana, joten lisäsin sen listalle. Erilaiset järjestelyoppaat ovat muuten niitä kirjoja, jotka eivät missään nimessä sovi lomalukemiseksi. On suorastaan piinaavaa maata aurinkotuolissa, kun sormet syyhyävät järjestelemään.

Yleistä

Perjantain parhaat by Noora K.

Viikon parhaat ostokset hoitavat kesän kenkätarpeet kerralla kuntoon. Converseista oli tosi hyvä tarjous (39,90) Stadiumissa, joten kävin heti ostamassa itselleni uudet. Parin viime vuoden aikana on tullut käytettyä tennareita vähän laajemmalla skaalalla, mutta nyt tuli fiilis, että taidan palata enemmän näiden vanhojen suosikkieni käyttöön. Sandaalit ovat Ted Bakerin ja tilasin ne Booztista reissuamme varten. En harrasta eteläisillä mailla korkkareita oikeastaan koskaan, joten nämä hoitavat iltakenkien hommaa.

Viikon paras puhdistusmenetelmä on UV-puhdistus, joka on tänä vuonna ollut käytössä enemmän kuin koskaan. Välillä soseet vähän lentelevät tai sitten purskautusjekku toimittaa mustikkaisen tahran keskelle valkoista mekko tai bodya. Onneksi on kesä – tahrat, jotka eivät ole lähteä pesussa, häviävät, kun vaatteen ripustaa aurinkoon ja malttaa odotella.

Viikon paras sarja on tietenkin Twin Peaks. Vai pitäisikö sanoa paras sarjatapaus? En nimittäin ole aivan varma, onko sarja viikon paras per se. (Tiedättekö, kuinka kauan olen odottanut, että voisin mitenkään tunkea per se -ilmauksen tekstin sekaan? Heheheheh.) En ole koskaan ollut HC-fani vaan enemmänkin Twin Peaks on ollut minulle sukupolvikokemus. No, kolme ja puoli jaksoa takana ja mitäpä tästä nyt sanoisi spoilaamatta. Eka ajatus oli: “Oliko tämä sarja näin skitso silloinkin?” (Ei ollut.) Toka ajatus: “David Lynch on varmaan käyttänyt aika paljon huumeita näiden 25 vuoden aikana.” No, aion silti katsoa kaikki uudet jaksot, koska sukupolvikokemus ja nostalgia. Tuomitsen lopullisesti vasta sitten.

Viikon paras tuoksujuttu ei olekaan tuoksukynttilä vaan tekstiilituoksu tai tekstiilisuihke vai miksi näitä nyt kutsuisi. Saimme blogin kautta testiin Washologin uutuuspesuaineita ja näitä liinavaatetuoksuja. Lakanat vaihdetaan vasta tänään viikkosiivouksen yhteydessä, mutta ne olivat vähän tunkkaiset jo tiistaina. Muutamalla suihkautuksella petaus raikastui huomattavasti, tämä siis toimii!

Viikon paras tekeminen on pakkaaminen. En ole koskaan ollut näin ajoissa ja näin järjestelmällinen. Itselleni en ole tainnut tehdä pakkauslistaa vuosiin, erilaisten kohteiden pakkaukset menevät ulkomuistista. Vauvalle sen sijaan kokosin listaa pitkään ja hartaudella, toivotaan ettei mene ihan pieleen. Käsimatkatavaralistan uskon olevan varsin pätevä (lisään vain pari muovipussia tuohon), matkalaukun sisällön jaan myöhemmin, jos ei mennyt ihan metsään. Sekä Facebookissa että Instassa on muuten teidän lukijoiden superhyviä vinkkejä ja lisäyksiä. Jos vauvan kanssa lentomatkustaminen on siis ajankohtaista ja kaipaat vinkkejä, niin käy somesta katsomassa. Meinasin muuten suihkauttaa toista noista tuoksuista myös matkalaukkuun, perillä on kiva avata raikas laukku.

Viikon paras ääni tulee olemaan se, kun laskutelineet kolahtavat alas sunnuntaiaamuna Korfun saaren yläpuolella. Ou jes! Tämän myötä minä jään pienelle blogilomalle ja palaan kuvioihin reilun viikon päästä. Heippa ja pitäkää peukkuja!

Podcast Toivepostaus

Podcast: ennen vs. nyt

Toiveaihe! Kuuma peruna! Toisin sanoen se, mitä eroa on ajatuksilla äitiydestä ennen vauvan syntymää ja sen jälkeen. Keskustelemme muun muassa siitä, miten ällöttävä muuttuu normaaliksi ja minkä verran kaipaamme omaa aikaa. Noora H. sekoittaa sujuvasti tissibaarit ja maitobaarit, eikä enää ihan muista, miten synnytys etenee. Haluamme myös tietää, mistä selittelyn tarve johtuu. Podcast löytyy täältä. Tehosteena on tuttuun tapaan mojova annos vauvahöpinää.