Kirjat Noora H:sta

Huhti- ja toukokuun lukupäiväkirja

Huhtikuussa tuli luettua todella vähän, joten päätin yhdistää tämän ja edellisen kuun lukupäiväkirjat. Tästä puuttuvat opiskelumateriaalit, jotka ovat syöneet osan kallisarvoisesta lukuajasta. Olen käynyt huvin ja yleissivistyksen vuoksi palvelumuotoilun luennoilla avoimessa yliopistossa. Aihe on tosi kiinnostava ja sitä tekisi mieli opiskella enemmänkin, tällä hetkellä riittää kuitenkin tämä taso.

Nyt on taas sellainen kausi, että tekisi mieli lukea koko ajan. Siihen ei kuitenkaan ole juurikaan aikaa, sillä Baby H. ei päivisin nuku kuin liikkuvissa vaunuissa ja iltaisin olen niin puhki kaikesta kävelemisestä, että simahdan sekunnissa. Eilen latasin pari äänikirjaa, katsotaan josko niistä olisi apua lukuhimon taltuttamiseen.

Kaniininmetsästäjä, Lars Kepler
Kirjaston Bestseller-hylly yllätti iloisesti, kun poikkesin kirjastoon kesken vaunulenkin. Keplerin dekkarit muistuttavat aika paljon toisiaan, silti uusin on aina luettava. Kaniininmetsästäjä oli melkoinen järkäle, mutta vauhdikkaan ja jännittävän kertomuksen luki nopeasti. Tuttuun tapaan Joona Linna pesi jälleen sarjamurhaajan 6-0 ja veri lensi. Keplerin dekkarit ovat sen verran raakoja, etten lue niitä ikinä yksin kotona.

Kurkistus viuhkan taakse, Marjo Seki
Japani ja sen kulttuuri pysyvät kiinnostavina aina vain. Välillä mietin, lakkaako innostus koskaan ja jos lakkaa, niin tuleeko sen tilalle jokin toinen maa? Veikkaan, että ei lopu. Marjo Seki on tamperelainen ravintoloitsija, joka asui vuosikymmeniä Japanissa. Pienissä kertomuksissa hän valottaa hauskalla tavalla paikallista kulttuuria ja elämää. Aika monet näistä jutuista tiesin jo aiemmin, mutta ihan uutta oli muun muassa se, miten japanilaisessa synnytyssairaalassa toimitaan. Potilaiden pitää tuoda mukanaan kaikki pienestä pesusaavista sideharsoihin, ja äidin odotetaan lepäilevän vuodepotilaana pitkään synnytyksen jälkeen.

The Husband’s Secret, Liane Moriarty
Luin alkuvuodesta saman kirjailijan Mustat valkeat valheet ja tykkäsin siitä, juuri sopivan kepeää ajanvietettä äitiysloman alkuun. Tämä toinen Moriarty sen sijaan oli pieni pettymys. Kirjassa on edellisen tapaan useampia päähenkilöitä, joiden kohtalot kietoutuvat pikku hiljaa yhteen. Kirja alkaa siitä, kun megatehokas kotiäiti ja menestynyt Tupperware-myyjä Cecilia löytää miehensä vuosia sitten kirjoittaman kirjeen. Mies on mennyt mokaamaan menneisyydessään pahasti, ja Cecilia saa taakakseen painavan salaisuuden. Samaan aikaan toisaalla puidaan ystävysten kolmiodraamaa ja surraan menehtynyttä tytärtä. Näistä aineksista lähdetään rakentamaan tarinaa, jonka pitäisi olla koukuttava ja viihdyttävä. Mutta kun ei ole. Tarina etenee pitkäveteisesti, eikä ota tuulta alleen. Välillä toivoin kirjan jo loppuvan, mutta olin sen verran utelias, että sinnittelin loppuun asti. Ja tulipahan luettua taas pitkästä aikaa englanniksi.

Vieraat, Helmi Kekkonen
Tämän listauksen paras kirja. Aluksi minua ärsytti, ettei kirjassa ole lainkaan vuorosanaviivoja tai lainausmerkkejä. Parikymmentä sivua luettuani totesin, että tässä tapauksessa se kuitenkin toimii. Kirja on koskettava, kaunis ja hyvin kirjoitettu tarina lapsettomuudesta kärsivästä Senjasta, joka yrittää päästä taas kiinni elämään järjestämällä juhlat. Valkoiseen, putipuhtaaksi puunattuun kotiin saapuu vieraita, joista jokainen on omalla tavallaan onneton, eikä kenenkään elämä ole sellaista kuin ensivilkaisulla voisi kuvitella. Hieno kirja, joka jää mieleen pitkäksi aikaa.

Aion tehdä sinut onnelliseksi / Anne B. Ragde
Berliininpoppelit-trilogia oli symppis ja ilahduin suuresti, kun huomasin samalta kirjailijalta tämän. Kirja sijoittuu 60-luvulle ja siinä seurataan elämää eräässä kerrostalossa. Talon kotirouvat pyörittävät arkea, jossa rappukäytävän lattiat luututaan äärimmäisellä huolellisuudella ja miehet käyvät kotona lähinnä passattavina. Tätä lukiessa ei voi kuin todeta, että luojan kiitos asiat ovat menneen eteenpäin tasa-arvo- ja kodinkonerintamalla. Vaikka rouvilla ja perheillä on omat luonteenpiirteensä ja tapansa, niin jokaisessa perheessä on aivan normaalia, että rouva hoitaa kaikki hommat kotona ja mies saapuu kello viisi valmiiseen pöytään, odottaa lämpöisiä kotitohveleita ja askartelee illan omia juttujaan. Ja annas olla, jos isännän päiväunet keskeytyvät ovikellon soittoon. Hauska ja kepeä kirja sopii erinomaisesti sellaisiin hetkiin, kun kotihommat kaatuvat niskaan ja omaa aikaa on ihan liian vähän. Pari lukua luettuaan sitä käy iloisena napsauttamassa pyykkikoneen päälle ja ajattelee, että tässähän on suorastaan vapaaherratar.

KonMari: iloa säkenöivä järjestys, Marie Kondo
Aloitin uudestaan KonMarin jatko-osan, ensimmäisen kerran jouduin palauttamaan sen kesken kaiken kirjastoon. Ensimmäistä KonMari-kirjaa en ole lukenut lainkaan, vaikka välillä konmarituksesta puhunkin. En ole nimittäin saanut siihen lupaa läheisiltäni. He pelkäävät, että järjestelen hyllyt typötyhjiksi. Höpöhöpö sanon minä. En myöskään aio hurahtaa animismiin, vaikka Japania fanitankin. Lainasin kirjan ainoastaan järjestelymielessä. Meillä ei ole kotona kovinkaan paljon ylimääräistä tavaraa, mutta niiden paikat ovat hieman hukassa. Ajattelin, että superjärjestelijällä on taatusti vinkkejä siihen, missä käyttöohjeita kannattaa säilyttää ja minne laitan esimerkiksi kamerani, joka on jämähtänyt pysyvästi keittiönpöydälle. Kirja on minulla edelleen kesken, mutta uskoisin lukevani sen loppuun huomisen aikana, joten lisäsin sen listalle. Erilaiset järjestelyoppaat ovat muuten niitä kirjoja, jotka eivät missään nimessä sovi lomalukemiseksi. On suorastaan piinaavaa maata aurinkotuolissa, kun sormet syyhyävät järjestelemään.

Perjantain parhaat by Noora H.
Perjantain parhaat by Noora K.

You Might Also Like

18 Comments

  • Reply
    Bisneskissa
    05/30/2017 at 12:35

    Ihailen, kuinka paljon ehdit lukea! Meidän bebe ei – odotuksista huolimatta – ole nukkunut vielä koskaan päiväunia kuin liikkuvissa kärryissä tai ihan pikkuisena syliin simahtaneena, joten kuuntelin korvat soikeina podcasteja ja äänikirjoja vaunulenkkeillessäni. Kiitokset teillekin niistä!

    • Reply
      Noora H.
      05/31/2017 at 20:32

      O-ou, käyköhän meilläkin noin? Toisaalta tässä on se hyvä puoli, että tulee ainakin liikuttua tarpeeksi. Joskus olisi kuitenkin kiva vähän levätä kotona tai tehdä rauhassa hommia.

      Noora K. muuten kertoi, että me törmäsimme sinuun tässä eräänä perjantaina. 🙂 Olipa hauska sattuma!

  • Reply
    Sonja
    05/30/2017 at 14:31

    Tuossa olikin muutama kirjaehdokas lukulistalle. Keplerin kirjoista samaa mieltä ettei niitä voi lukea yksin. Oli virhe lukea sitä vainooja kirjaa illalla sängyssä yksin ja huomata että olohuoneen sälekaihtimet on jäänyt auki…. Kiitos kirjavinkeistä, lisää taas odotellessa

    • Reply
      Noora H.
      05/31/2017 at 20:32

      Vainoojassa jo kansi on tosi pelottava. Syytän dekkareita siitä, etten voi ikinä muuttaa rivariin tai omakotitaloon.

  • Reply
    Lora
    05/30/2017 at 21:26

    Olen itse hurahtanut Sujata Messeyn Rei Shimuran kirjoihin; antiikkia, japanilaista kulttuuria, ihmissuhteita ja rikosten ratkaisemista; http://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512404834/rei-shimuran-ensimmainen-tapaus-rei-shimura-ja-zentemppelin-arvoitus/

    • Reply
      Lora
      05/30/2017 at 21:27

      Suosittelen lämpimästi tutustumaan jos Japani on lähellä sydäntä 🙂

    • Reply
      Noora H.
      05/31/2017 at 20:33

      Yhden niistä olenkin lukenut ja kaapissa odottaa toinen, hyvä kun muistutit! Kiitos. 🙂

  • Reply
    SuviAnni
    05/31/2017 at 12:25

    Hei järjestelystä kiinnostuneelle suosittelen Ilana Aallon Paikka kaikelle-blogia, Facebook-ryhmää ja kirjaa! 🙂 Kirjassa on lopulta suht vähän käytännön ohjeita järjestelyyn, mutta sitäkin enemmän kodinhoiden ja tavaroiden kulttuurihistoriallista taustaa, tosi mielenkiintoinen opus!

    • Reply
      Noora H.
      05/31/2017 at 20:35

      Hei jee, vaikuttaa tosi kiinnostaville nuo kaikki. Liityin heti Face-ryhmään. Kiitos!

  • Reply
    Eva
    05/31/2017 at 14:31

    Apua, miten energinen ja aikaansaava oletkaan! Kaunokirjallisuuden lisäksi myös opiskelua vauva-arjen keskellä. Onko sinun vuorokausissasi enemmän tunteja kuin minun vai mikä salaisuutesi on? Nimimerkillä kateuden pistoksia 😛

    • Reply
      Noora H.
      05/31/2017 at 21:17

      Haha, no ei ole yhtään ylimääräistä. Ja suoraan sanottuna, en oikein tiedä, mikä on salaisuuteni tai kikkakolmoseni. Mutta koska inhoan tuota vastausta (aina vastaus kun kysytään, miten joku pysyy hoikkana tai ei vanhene lainkaan), niin yritetään. Vastaus löytyy varmaan niistä asioista, joita en tee, koska niistä vapautuu aikaa lukemiselle ja opiskelulle yms.
      – En katso telkkaria juuri ollenkaan, en siis myöskään sarjoja tai leffoja Netflixistä. Saatan kerran kolmessa päivässä katsoa yhden jakson mieheni kanssa, mutta yksin en katso telkkaria eikä se ole edes päällä.
      – Karsin reippaasti seuraamieni blogien määrää. Luen ainoastaan oikeasti kivoja ja hyviä blogeja, aiemmin meni hirveästi aikaa semikivojen blogien ja nettisaittien lukemiseen. Sama koskee muita medioita. Nyt kun voin valita mitä medioita kulutan (työni vuoksi on normaalisti seurattava melko laajaa skaalaa), niin en kuluta aikaani klikkijournalismin parissa.
      – En surffaa nettikaupoissa
      – En nuku päikkäreitä tai vain lepäile sohvalla, kun vauva nukkuu, leikkii tai on miehen hoidossa. Yleensä sen ajan luen, hoidan blogihommia, teen kotitöitä, urheilen tai opiskelen.
      – Luen vauvalle ääneen opiskelumateriaaleja, jollei ole muuta vaihtoehtoa
      – Käytän tosi vähän aikaa kauneudenhoitojuttuihin, kuten meikkaamiseen tai vaikka kynsien lakkaamiseen. Kuulostaa mitättömälle asialle, mutta ehkä se vapauttaa jonkin verran aikaa muihin juttuihin. Ainakin aamulla Hesarin lukuun 😀 Tämä on muuten sellainen juttu, mitä ihmettelen itse. Miten ihmeessä esim. Strictly Stylen Hanna ehtii meikkaamaan niin nätisti, vaikka hänellä kolme vauhdikasta poikaa? Tästä olen itse kade.
      – Hoidan kotitöitä vähän koko ajan, jotta niihin ei tarvitse uhrata useampaa tuntia kerralla. Yritän aina viedä kamat paikoilleen, kun kuljen huoneesta toiseen ja nostaa vaikka pyykit kuivumaan vauvan ottaessa happikylpyä hoitoalustalla.
      – Olen muutenkin vähän sellainen optimoija ja prosessien hioja, aiemmin blogissa oli puhetta muun muassa kauppalistan laatimisesta kaupan hyllyjärjestyksen mukaan ja pyykkien ripustamisesta.
      – Jos on pakko hoitaa tylsiä ja pakollisia nakkeja, kuten siivota, pestä pyykkiä, osallistua yhtiökokoukseen tai muuta vastaavaa, niin ulkoistamme sen illan ruokahuollon Woltille tai Foodoralle
      – Ylipäänsä syömme paljon ulkona, välillä vähän liikaakin. Ruoanlaittoon ei siis kulu ihan hirveästi aikaa.
      – Herään aina aikaisin, yleensä nousen seiskalta, vaikka vauva nukkuisi kasiin. Valitettavasti tätä ei tapahdu kovin usein. 😀
      -Mieheni osallistuu sekä vauvan hoitoon että kotitöihin. Merkittävä juttu kokonaisuuden kannalta.

      Tuossa muutamia. Kaikista tärkein asia on kuitenkin se, että nautin suunnattomasti siitä, että minulla on koko ajan tekemistä. Yleensä en lomaile kolmea viikkoa pidempään, koska minulla tulee ikävä töihin ja tylsistyn. Minä saan kiksejä sohvalla makailusta vasta sitten, kun takana on kiireinen päivä ja olen ihan puhki. Jos joudun lepäilemään laakereillani liian pitkään, niin tulen tosi levottomaksi ja jalkoja alkaa ihan pakottamaan. Ennen vauvaa näin saattoi käydä viikonloppuaamuina, jos tuli maleksittua liian pitkään pyjamassa ja syötyä aamupalaa puolille päivin. Huono puoli tässä on siinä, etten aina muista levätä tarpeeksi ajoissa, sitä yritän nyt kovasti opetella.

      Juttelimme tästä juuri ystävieni kanssa ja totesimme, että äitiyslomalla (jolla sinäkin taidat vielä olla?) kannattaa tehdä just niin kuin itse tykkää. Mulle sopii jatkuva puuhastelu ja projektit, jotka muiden mielestä taas saattaa vaikuttaa ahdistavalta suorittamiselta, itselleni se ei kuitenkaan ole sitä. Ja toisista taas on ihanaa nukkua päikkäreitä ja sekin on oikein hyvä. 🙂 Älä siis tunne kateuden pistoksia.

      • Reply
        Eva
        06/01/2017 at 11:18

        Kiitos ystävällisestä ja rakentavasta vastauksesta, Noora H. Olet siis ilmiömäisen tehokas vapaa-aikanasi. 🙂 Ihmetykseni kohde olikin miten sinulla on niin paljon omaa vapaa-aikaa ja energiaa nauttia vapaa-ajastasi. Tehokkaan vapaa-ajan käytön edellytys on, että vapaa-aikaa on. On helppoa sanoa, että äitiyslomalla kannattaa tehdä kuten itse tykkää. Kaikilla äideillä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta valita puuhastelun ja projektejen tai sohvalla makoilun välillä. Tällainen valinta on yleellisyyttä. Ainut ns. oma aika saattaa olla vauvan nukkuessa, ja sekin aika kuluu arjen välttämättömiin askareisiin.

        Lisäisin listaan ainakin seuraavat asiat:
        – Onko vauva helppo vai vaativa, miten vauva nukkuu vai nukkuuko
        – Millaiset tukiverkot perheellä on, löytyykö lastenhoitoapua läheltä
        – Elämäntilannetta rasittavat muut olosuhteet vauvan lisäksi
        – Puolison työmäärät ja voimavarat (jos puolisoa on).
        Kaikenkaikkiaan olet kuitenkin oikeassa siinä ei ole mielekästä olla kateellinen. On turhaa verrata eri lähtokohdista tulevien ihmisten tilanteita, ja harvoin toisen ihmisen elämä lienee niin hohdokasta kun miltä se ulkopuolisesta näyttää. Kiva kuitenkin että asiat ovat teillä kaikesta päätellen hyvällä mallilla ja että olet löytänyt sinulle ja teidän perheellenne sopivan tavan viettää perhevapaita.

        • Reply
          Noora H.
          06/01/2017 at 11:46

          Voi apua, en tarkoittanut sitä missään nimessä niin, että ajattelisin kaikilla olevan tällaista mahdollisuutta tai neuvoa muita. Anteeksi! Ymmärrän erinomaisen hyvin sen, että kaikilla ei ole esim. puolisoa auttamassa. Mieheni oli neljä päivää matkoilla ja täytyy sanoa, että sinä aikana kunnioitukseni yksinhuoltajia kohtaan nousi entisestään, vaikka tiesin koko ajan, että hän tulee pian takaisin. Melkoisia sankareita.

          Tuosta saattoi jäädä käsitys, että minulla olisi hurjasti vapaa-aikaa. En osaa sanoa, onko näin muihin verrattuna. Minulla on omaa aikaa, eli aikaa ilman vauvaa, viikossa 2,5h kun käyn luennolla. Vauva on ollut näiden 4 kk ajan muilla hoidossa kaksi kertaa parin tunnin ajan.
          Vauva nukkuu päivisin kahdet päikkärit, jotka kestävät yhteensä 2,5-3h, mutta näiden aikana on käveltävä. Iltaisin hän nukahtaa kahdeksalta, eli silloin on tietysti omaa/kahdenkeskistä aikaa. Ja kuten sanoit, olen tosi onnekas siinä, että mieheni haluaa ja hänellä on mahdollisuus auttaa vauvan hoidossa. Mutta kyllä minullakin lähes aina se aika, jonka mieheni on kotona, menee blogihommiin tai kotitöihin. 🙂

          • Noora H.
            06/01/2017 at 11:49

            Ja tietysti jaksamiseen vaikuttaa myös helppo vauva, joka nukkuu pääsääntöisesti hyvin.

          • Eva
            06/01/2017 at 15:34

            Kiitos selvennyksestä! Ei mitään anteeksipyydettävää, taisin ottaa herneen nenääni liian herkästi. Synkkänä hetkenä sitä jää helposti murehtimaan miten muut äitiyslomalaiset tuntuvat tekevän kaikenlaista kivaa mihin itsellä ei voimavarat riitä. Tässä on minulla peiliin katsomisen paikka: Jos pahoitan mieleni jokaisesta asiasta mitä joku bloggari tekee ja mitä minä en voi, niin edessä on loputon suo. 😀
            Mukavaa lomaa sinulle ja perheellesi. 🙂

          • Noora H.
            06/02/2017 at 10:33

            Kiitos! Ja se on tosiaan niin, että blogi näyttää vain yhden puolen elämästä. Vaikka minunkin on sitä välillä vaikea muistaa, kun blogeja luen. Olen tehnyt sen valinnan, etten kerro blogissa mitään ikäviä, surullisia tai vaikeita asioita. En, vaikka tiedän, että sen takia minusta saattaa jäädä vähän etäinen kuva. Sellaisia perheen voimavaroja vieviä asioita on tänä keväänä ollut, vaikka niistä ei täällä ole ollut mitään puhetta.

        • Reply
          Niina
          06/01/2017 at 15:15

          Hmmm, en ihan ymmärtänyt pointtiasi Eva. Kysyit, miten Noora on niin aikaansaava ja energinen ja mielestäni sait kivan, käytännönläheisen vastauksen, jossa ihan konkreettisesti luetellaan asioita jonka vuoksi hänellä on aikaa esim. lukea ja opiskella. Varmasti kaikki ymmärtävät, että vapaa-ajan määrään vaikuttaa nuo mainitsemasi tekijät, mutta ehkä vähän kurjaa “syyllistää” niillä, kun itse asiaa kysyit.

          • Eva
            06/01/2017 at 16:42

            Niina, ei ollut tarkoitus syyllistää. Nooran vastauksessa sattui arkaan paikkaan väite että äitiyslomalla voi olla aktiivinen tai nauttia päikkäreistä. Minulla harvoin on mahdollisuutta tehdä kumpaakaan, eikä kyse ole siitä, että viettäisin aikani telkkarin, meikkipöydän, klikkijournalismin tai nettikauppojen parissa. Joten niin kiva kuin Nooran vinkkilista onkin, niin minulle siitä ei ole juurikaan apua. Pointtini oli että ne äitiyslomalaiset jotka voivat valita aktiivisuuden tai lekottelun välillä ovat onnellisessa asemassa. Ehkä luettelin itsestäänselviä asioita, mutta minusta ne ovat olennainen osa keskustelua miten jotkut äitiyslomalaiset ehtivät ja jaksavat enemmän kuin toiset.

    Leave a Reply