Monthly Archives

June 2017

Yleistä

Perjantain parhaat

Viikon paras yllättävän kiva on Löyly. Noora H. suhtautui siihen aluksi hieman epäilevästi, sillä yleensä Helsingin hittipaikat eivät ole juuri niitä omia suosikkeja. Löyly oli kuitenkin yllättävän kiva paikka, ainakin juhannuksena, kun tunnelma oli todella rauhallinen. Rakennus on tyylillä tehty, maisemat kauniita ja saunakin vaikutti oikein hauskalta. Seuraavan kerran Löylyssä voisi käydä aamupalalla ja aamusaunassa.

Viikon paras aleostos on Noora K:n pitkäaikaisen sisustushaaveen toteutus. Kun mustat Tolixit olivat yhtäkkiä alessa Finnish Design Shopissa, ei tarvinnut kauaa miettiä. Kuvia luvassa ensi viikolla. Aamiaisshown jälkeen Noora K. arvostaa erityisesti sitä, että tuolit on helppo pyyhkiä puhtaaksi.

Viikon paras kosmetiikkatuote on päällyslakka kynsille. Vai mikähän se onkaan oikealta nimeltään? Pikakuivattaja? Noora K. on tähän mennessä aina lakannut kynnet pelkällä värilakalla ja uskonut, että pikakuivattaja ei tee mitään ekstraa. No, sitten sellainen oli mukana lentokoneesta ostetussa OPI:n minipakkauksessa ja tuli kokeiltua. Ja kylläpä se onkin mahtava tuote. Kynsilakka kestää huomattavasti pidempään, vaikka käsillä tulee läträttyä päivittäin todella paljon.

Viikon parhaat järjestelykapistukset ovat blogin kautta saadut Mayn korit. Noora H. on järjestänyt koreilla kylppärin ja vaatekaapin, tavarat pysyvät isoilla hyllyillä paremmin ojennuksessa, kun tila on jaettu korien avulla muutamaan pienempään. Noora K. järjesti keittiötä. Kun talouspaperia kuluu noin 300 rullaa vuorokaudessa, niin parempi sen rullan on olla helposti vaihdettavissa. Mustat tiskirätit ilahduttavat päivittäin. Harvalla sisustushankinnalla saa niin halvalla hinnalla viimeistellyn oloisen keittiön kuin kivalla keittiörätillä.

Viikon parhaat podcastit löytyvät Suomen Kuvalehdeltä. Podcastit ovat Suomen Kuvalehdessä aiemmin ilmestyneitä pitkiä juttuja, jotka Vuokko Hovatta on lukenut podcasteiksi. Noora H:n pitkä ajomatka sujui varsin joutuisasti näitä kuunnellessa.

Viikon paras treeni on Noora H:n lenkki. Vihdoin, vihdoin Noora H. pääsi juoksemaan. Edellisestä lenkistä oli kulunut melkein vuosi ja pitkästä aikaa juostut viisi kilometriä (5,6 km, jos tarkkoja ollaan) tuntuivat aivan ihanilta. Ah!

Viikon paras sarja on Suits. Noora K. peruu täysin viimeviikkoiset puheensa vitoskaudesta ja on haltioissaan. (Ja lopen uupunut valvottuaan sarjan parissa iltaisin ihan liian myöhään.) Tässä ihana muisto sarjan alkuvaiheilta.

Lapset Podcast

Podcast: Unijuna puksuttaa

Pakollinen äiti-disclaimer: Ymmärrämme, että voimme puhua vain omista kokemuksistamme ja että lapsia ja tilanteita on erilaisia. Korostamme, että jokainen perhe tekee itse omat ratkaisunsa, eikä toinen ole välttämättä toista parempi.

No niin, sitten asiaan! Jututimme eilen Unijunan Liisa Niskakangasta vauvojen nukkuma-asioista. Kysyimme muun muassa, että miksi unikoululla on niin huono maine ja mitä voi tehdä auttaakseen ihan pikkuista vauvaa nukkumaan paremmin. Noora H. sai vastauksen päiväunikysymykseensä ja Noora K. vinkkejä yöllisen tuttirallin hillitsemiseen. Podcastiin pääset tästä.

Matkustaminen Noora H:sta

Haaveet, kaikki turhat haaveet

Noora H.

Olen henkeen ja vereen helsinkiläinen (koska ratikat, meri ja mukulakivet), mutta nyt rakas kotikaupunkini on saanut kilpailijan ja se on, rumpujen pärinää, Porvoo! Miten ihmeessä en ole aiemmin ymmärtänyt, millainen helmi aivan naapurissa sijaitsee. Olen muistaakseni käynyt Porvoossa joskus lapsena, mutta aikuisena tehty kesäretki on tietysti aivan eri asia kuin lapsena tehdyt luokkaretket.

Ihastuin Porvooseen niin perinpohjin, että se nousi potentiaalisten asuinpaikkojen listalle. Tällä listalla on parikymmentä paikkaa Singaporesta San Franciscoon, eli kovin realistinen tai ainakaan ihan lähitulevaisuuden lista se ei ole, mutta nyt Porvoolla on siellä oma paikkansa.

Minun unelmointini liittyy yleensä asumiseen ja sitä kautta elämäntapaan. Matkustaessa mietin usein, millaista jossakin paikassa olisi asua, mitä harrastaisin, miten kotini sisustaisin, missä kävisin kahvilla ja mitä iltaisin kokkaisin. Haaveissani pidän sujuvasti Bed & Breakfast -paikkaa Etelä-Ranskassa, teen pitkää päivää New Yorkissa tai joogaan Thaimaassa.

En oikeastaan koskaan haaveile ökyjahdeista tai pingispallon kokoisista timanteista, vaan päiväunissa eletään aina paikallista arkea. Tietysti turistina näen usein vain kaupungin paraatipaikkoja, joten eivät  unelmieni asunnot ihan halvimmasta päästä ole. Eikä haaveissa ikinä mietitä sairasvakuutuksia, harrastusmaksuja tai paikallisen luomupuodin hintatasoa.

Vauva on muuten muuttanut unelmointia. Ennen saatoin ajatella, että jos kaikki elämässä menisi mönkään, niin myisin omaisuuteni, ostaisin pelkän menolipun ja pestautuisin hanttihommiin. Enää ei voi ajatella ihan samalla tavalla, kun huolehdittavana on pieni ihminen.

Porvoossa asuisin mieluusti Länsirannalla aivan joen vieressä. Vanhat puutalot ovat ihania, mutta nikkarointitaidoillani koti ränsistyisi vuodessa. Länsiranta on sopivasti syrjässä pahimmasta turistivilinästä, mutta sillan yli kävelisi hetkessä vanhaankaupunkiin.

Porvoolaisena yrittäisin tietysti tukea paikallisia yrittäjiä. Joisin aamukahvini perinteikkäässä kahvilassa, ostaisin Baby H:n lahjat lelukauppa Riimikosta ja söisin päivällistä ihanissa ravintoloissa. Iltaisin juoksisin jokirannassa ja kiihdyttäisin kohti mäen päällä sijaitsevaa Porvoon Tuomiokirkkoa. Lenkin jälkeen kävisin saunassa ja istuisin terassilla katselemassa vanhankaupungin valoja.

Onneksi pääsen pian jatkamaan haaveilua, sillä suunnittelemme “äitikerhomme” retkeä Porvooseen.

Mistä te haaveilette ja ovatko haaveet muuttuneet vuosien varrella?

P.S. Pahoittelen otsikon aiheuttamaa korvamatoa.

Save

Save