Monthly Archives

June 2017

Matkustaminen Noora H:sta

Haaveet, kaikki turhat haaveet

Noora H.

Olen henkeen ja vereen helsinkiläinen (koska ratikat, meri ja mukulakivet), mutta nyt rakas kotikaupunkini on saanut kilpailijan ja se on, rumpujen pärinää, Porvoo! Miten ihmeessä en ole aiemmin ymmärtänyt, millainen helmi aivan naapurissa sijaitsee. Olen muistaakseni käynyt Porvoossa joskus lapsena, mutta aikuisena tehty kesäretki on tietysti aivan eri asia kuin lapsena tehdyt luokkaretket.

Ihastuin Porvooseen niin perinpohjin, että se nousi potentiaalisten asuinpaikkojen listalle. Tällä listalla on parikymmentä paikkaa Singaporesta San Franciscoon, eli kovin realistinen tai ainakaan ihan lähitulevaisuuden lista se ei ole, mutta nyt Porvoolla on siellä oma paikkansa.

Minun unelmointini liittyy yleensä asumiseen ja sitä kautta elämäntapaan. Matkustaessa mietin usein, millaista jossakin paikassa olisi asua, mitä harrastaisin, miten kotini sisustaisin, missä kävisin kahvilla ja mitä iltaisin kokkaisin. Haaveissani pidän sujuvasti Bed & Breakfast -paikkaa Etelä-Ranskassa, teen pitkää päivää New Yorkissa tai joogaan Thaimaassa.

En oikeastaan koskaan haaveile ökyjahdeista tai pingispallon kokoisista timanteista, vaan päiväunissa eletään aina paikallista arkea. Tietysti turistina näen usein vain kaupungin paraatipaikkoja, joten eivät  unelmieni asunnot ihan halvimmasta päästä ole. Eikä haaveissa ikinä mietitä sairasvakuutuksia, harrastusmaksuja tai paikallisen luomupuodin hintatasoa.

Vauva on muuten muuttanut unelmointia. Ennen saatoin ajatella, että jos kaikki elämässä menisi mönkään, niin myisin omaisuuteni, ostaisin pelkän menolipun ja pestautuisin hanttihommiin. Enää ei voi ajatella ihan samalla tavalla, kun huolehdittavana on pieni ihminen.

Porvoossa asuisin mieluusti Länsirannalla aivan joen vieressä. Vanhat puutalot ovat ihania, mutta nikkarointitaidoillani koti ränsistyisi vuodessa. Länsiranta on sopivasti syrjässä pahimmasta turistivilinästä, mutta sillan yli kävelisi hetkessä vanhaankaupunkiin.

Porvoolaisena yrittäisin tietysti tukea paikallisia yrittäjiä. Joisin aamukahvini perinteikkäässä kahvilassa, ostaisin Baby H:n lahjat lelukauppa Riimikosta ja söisin päivällistä ihanissa ravintoloissa. Iltaisin juoksisin jokirannassa ja kiihdyttäisin kohti mäen päällä sijaitsevaa Porvoon Tuomiokirkkoa. Lenkin jälkeen kävisin saunassa ja istuisin terassilla katselemassa vanhankaupungin valoja.

Onneksi pääsen pian jatkamaan haaveilua, sillä suunnittelemme “äitikerhomme” retkeä Porvooseen.

Mistä te haaveilette ja ovatko haaveet muuttuneet vuosien varrella?

P.S. Pahoittelen otsikon aiheuttamaa korvamatoa.

Save

Save

Noora K:sta Sisustus

Ketjureaktion osasia

Noora K.

Tämä ei varmaan yllätä enää ketään, kun matto on yllättäen häipynyt olohuoneesta. No, totuuden nimissä se on pesulassa (koira, ei vauva). Ja taas tapahtui sama kuin joka kerta maton jouduttua pesuun. Olohuone näyttää ihanan raikkaalta ja vaalealta ilman sitä. Vähän tyhjältä toki myös. No, palataan mattoasioihin taas vähän myöhemmin, ne ovat tämän blogin ikuisuusaihe.

Tällä kertaa haluan joukkoistaa pöytäpulmani ratkaisun. Olohuoneen pieni sivupöytä on nimittäin tullut tiensä päähän tässä huushollissa. Se ei ole oikein ollut mieleeni enää vähään aikaan ja nyt, kun oletettavissa on, että vauva alkaa pian kivuta ja kavuta huonekaluja vasten, se tuntuu irtonaisine lasikansineen suorastaan hengenvaaralliselta.

Saa siis vinkata, jos tulee mieleen joku sivupöytäidea. Kriteerit:

– Joko niin kevyt, ettei se aiheuta ylpeyttä kovempia kolauksia, jos vauva kaataa sen päälleen tai niin tukeva, ettei vauva voi kaataa sitä päälleen.
– Sen verran pieni, että se mahtuu nojatuolin ja kirjahyllyn väliin. Aion nimittäin vaihtaa pöydän paikan. Pöydälle on pakollista mahtua tuo nykyinen pöytävalaisin ja sen lisäksi vain kirja ja lasi.
– Musta tai valkoinen.
– Ei maalaisromanttista.
– The Hamptons meet Brooklyn kuulostaisi täydelliseltä tyyliltä. Skandiminimalismiakin olen valmis harkitsemaan, jos on pakko.

Nyt nurkassa on vain lehtiteline, joka odottaa sopivaa paikkaa muualla huoneessa ja taulu, joka odottelee edelleen seinälle pääsemistä.

Sellaista. Tuleeko mieleen hyviä pikkupöytiä?

P.S. Sisustusaiheesta on luvassa lisää juttua. Totetutin nimittäin juhannuksena alennusmyyntien siivittämänä erään pitkäaikaisen sisustushaaveen.

Helsinki Matkustaminen

Perjantain parhaat

Noora H. & Noora K.

Viikon paras hotellivinkki on tämän postauksen kuvissa näkyvä Casa Mathilda. Noora H. perheineen yöpyi Barcelonassa tässä hotellissa ja se oli niin ihana, ettei siitä voi olla vinkkaamatta. Pieni boutique-hotelli näytti sille mille kuvissakin (ei aina itsestäänselvyys), siellä oli mukava henkilökunta eikä vauva tuottanut ongelmia. Hotellin kauniilla terassilla oli kiva istua iltaisin, ja aamupala oli pieni, mutta hyvä. Vanhan kerrostalon toisessa kerroksessa sijaitsevaan hotelliin körötellään antiikkisella hissillä, joka on jo itsessään nähtävyys. Hotelli on aikoinaan ollut jonkun koti, ja talossa on edelleen yksityiskoteja. Melko hulppeita sellaisia, jos hotellin koosta voi päätellä jotain.

Viikon paras “nagging task” oli Noora H:n luomien poisto. Homma on roikkunut listalla iäisyyden ja nyt se on yliviivattu. Asia olisi kyllä kannattanut hoitaa listalta aiemmin, sillä jos poistetaan kerralla useampi luomi edestä, takaa ja molemmilta sivuilta, on nukkuminen hieman hankalaa…

Viikon paras lounas oli Il Birrificiossa. Toisin kuin voisi luulla, niin oluisiin erikoistuneesta ravintolasta saa myös muuta kuin makkaraa. Noora H:n keskiviikkona syömä lohirisotto oli oikein kelpo ja ravintola on sen verran iso, että sinne mahtuu myös vaunujen kanssa lounasaikaan. Viikonloppuisin tarjolla on brunssia ja listalla näytti olevan muun muassa eggs benedict. Brunssi jäi juuri kesätauolle, mutta pääsee heti syksyllä kokeiluun.

Viikon paras aamupala on Relovessa, joka todistaa, että terveellisiä aamupaloja saa Tukholman ja Punavuoren lisäksi muualtakin. Aamupalasettiin kuuluu vihersmoothie, avokadoleipä, tuorepuuro ja kahvi. Aamiaista syödessä voi seurata Töölön rouvien keskusteluja ja katsoa, millaisia kirppisaarteita ihmiset kassalle kiikuttavat. Parasta kaikessa on se, että aamiainen ei lopu esimerkiksi kello 10 vaan sitä taitaa saada läpi päivän.

Viikon paras vauvajuttu, joka ei taatusti kiinnosta ketään muuta kuin Noora H:n perhettä, on Baby H:n soseruokailut ja kääntyminen selältä vatsalleen. Jipii! On jännä, kuinka innoissaan sitä voi olla oman lapsensa taidoista, vaikka lähes tulkoon jokainen lapsi oppii kyllä kääntymään eikä kukaan syö maitoa lopun elämää. Sitä tekisi mieli kuuluttaa jokainen edistysaskel koko maailmalle, toistaiseksi Noora H. on kuitenkin säästänyt internetia tältä. Facebook-julkaisut koulujen loppumispäivänä osoittavat, että tämä piirre ei taida kadota lapsen kasvaessa.

>

Viikon paras kotiruoka tästä elokuun loppuun on savukala uusien perunoiden kanssa. Niin yksinkertaista ja niin hyvää. Noora K. fiilistelee edelleen sitä, että voi taas raskauden jälkeen syödä raakaa kalaa, joten sitä on ollut ruokalistalla tämän vuoden aikana ihan poikkeuksellisen usein.

Viikon paras sarja on Mad Men. Tiedetään, tiedetään, old news. Noora K. on vasta nyt ennättänyt sarjan viimeisen kauden pariin ja kerrankin voi jostain sarjasta sanoa, että olipas hyvä lopetus. Ihan täydellinen. Suitsin viidennen kauden jaksot, taas. Äh. Jotkut sarjat vain ovat sellaisia, että ehkä niitä ei kannattaisi tehdä yhtä tai kahta kautta enempää.

Viikon paras sisustuslehti on Glorian Koti. Lehti on viime aikoina palannut siihen suuntaan, joka aikanaan teki siitä Noora K:n ehdottoman suosikin ja unohtanut Deko-tyyliset kokeilut. Jes! Uusimmassa numerossa esitelty Avelian omistajan mökki on aivan ihana.

Mökki- ja lukemisfiiliksista on helppo hypätä toivottamaan ihanaa juhannusta kaikille. Palataan pyhien jälkeen!