Lapset Sisustus Toivepostaus

Baby H:n huone

Noora H.

Yhteistyössä Jollyroom

Baby H:n huoneen sisustus on vielä kesken, mutta koska sen perään kyseltiin jo syksyllä, niin ehkä sinne voi kurkata keskeneräisyydestä huolimatta. Aiemmin huone toimi työhuoneena ja päätyseinä oli tummansininen. Vauvan ilmoittaessa tulostaan maalasimme seinän takaisin valkoiseksi, mikä vähän harmittaa nyt. Pidin nimittäin seinästä hurjan paljon, ja sininen seinä olisi toiminut myös pienen pojan huoneessa.

Vauva siirtyi pari viikkoa sitten kehdosta JLY Heaven pinnasänkyyn, jonka saimme Jollyroomilta. Tukevan, perinteisen valkoisen pinnasängyn saa kolmeen eri tasoon. Onneksi, sillä reissussa huomasin, ettei vauvan nostaminen matalasta matkasängystä ole kovin ergonomista.

Pinnasängyn päädyssä killuvat Smallstuffin virkatut apinat ja teline on Jabadabadon. Se on yksi harvoista puisista mobiletelineistä, yleensä ne ovat muovihäkkyröitä. Väriä huoneeseen tuo Alice & Foxin sininen reunapehmuste.

Pinnasängyssä Baby H:n kaverina on unipupu. Toivoin, että jostakin lelusta muodostuisi vauvalle turvaa tuova unirätti, näin kyläillessä tai reissatessa unen päästä kiinni saaminen voisi olla helpompaa. Nukuin ensin pari yötä itse pupun kanssa, jotta se tuoksuisi tutulle, ja sen jälkeen otimme pupun mukaan syöttöhetkiin sekä nukutukseen. Kikka taisi toimia, sillä nykyään Baby H. mielellään hakee unta pupua halaamalla. Tiedän, millaisen kriisin unilelun katoaminen voi aiheuttaa, siksi varapupu pitäisi hakea kaupasta asap.

Baby H:n huoneen nojatuolin sain aikoinaan lahjaksi äidiltäni. Tuoli on vanha ja se verhoiltiin uudestaan. Muistan kangasta valitessani miettineeni, että kangas sopisi myös lastenhuoneeseen, jos sellainen joskus minun kotiini tulisi. Olen edelleen tosi tyytyväinen kangasvalintaan, ja tuoli tosiaan sopii mainiosti huoneeseen.

Nykyinen peiliratkaisu olisi taaperoikäisen kanssa hengenvaarallinen, sillä peiliä ei ole kiinnitetty. Muualla asunnossa ei ole peilille paikkaa, joten ainoa vaihtoehto taitaa olla liukuovien hankkiminen eteisen naulakkosyvennykseen. En ole liukuovien fani, mutta elämä ilman kokovartalopeiliä on hankalaa. Sellaistakin elämää on opiskeluaikoina tullut elettyä.

En lopulta raaskinut myydä Baby H:n ristiäisasua, vaan säilöin sen pieneen matkalaukkuun muiden muistojen kanssa. Alice & Foxin pahviset matkalaukut ovat tismalleen samaa sävyä reunapehmusteen kanssa, ja niihin on helppo laittaa muistoja vauvavuoden varrelta. Pahvilaatikoista löytyy muun muassa Baby H:n syntymäpäivän Hesari, suurta iloa tuottanut vappupallo ja valokuvia.

Vauvan vaatteet ovat hyvässä järjestyksessä lipastossa. Ensimmäisessä laatikossa ovat tällä hetkellä käytössä olevat vaatteet, toisessa isommat koot ja kolmannessa vauvan liinavaatteet. Vaatteet tekevät miehen ja asusteet tyylin, niinpä Baby H. pukeutuu juhlissa rusettiin ja hauskoihin sukkiin. Ainakin niin kauan kun äiti saa päättää, mitä päälle laitetaan.

Jollyroomin vauvansänkyjä pääset katsomaan tästä, heillä on valikoimassa muun muassa ihana Sebran lastensänky, jota näkyy monessa sisustuslehdessä.

Perjantain parhaat: hyvän mielen teemanumero
Kaupunkeja tulee ja menee, mutta Barcelona pysyy

You Might Also Like

25 Comments

  • Reply
    Venla
    06/15/2017 at 07:50

    Ihana huonea teidän poitsulla!
    Pakko sanoa, että hämää hirveesti kun jokainen bloggari muistaa sanoa, että niin kauan kuin lapsi antaa minun päättää vaatteista. Hurjan pitkään minä olen lasteni vaatteista päättänyt, oisko tuossa 12 vuotiaana, kun pojat ovat alkaneet sanomaan että en muuten pidä tuota enää ja ollaan alettu yhdessä ostamaan vaatteet. Toisaalta tunnen heidän makunsa ja on helppo itsekin ostaa maun mukaista. lähinnä jotkut käytetyt vanhanaikaisemmat ei enää käy. Pointti, että mun mielestä vanhemmat päättää melko pitkälle lasten vaatteista ja sanoisin että se on helpompikin niin.. kun antaa pikkusormen nin suattaapi mennä kokokäsi. 😀 mutta ihan sama tietty miten kaikki muut tekee ja tytöt tietty ihan asia erikseen. heidän kanssaan koko vaateshow on erilainen. Ei kokemusta 🙂 Onko tuo lause sitä, että halutaam lapsen olevan jo todella aikaisin kiinnostunut vaatteista vai sitä, että vanhemmilla ei ole sanavaltaa ja lapsen halutaan päättävän asioista? Olen itse sitä koulukuntaa, että vanhemmat tekevät pitkälle päätökset lasten puolesta ja se luo lapsille turvaa.

    Minäkin muuten heivasin ajatukseni mustavalkoisista vaatteista vauvalle ja nyt tuottaa suurta iloa esim syvän turkoosi/harmaa-yhdistelmä ja muut ihanuudet. Suloisimpia vaatteita on mielestäni kapeat trikoopöksyt ja body. <3

    Ihanaa äippälomapäivää!

    • Reply
      Noora K.
      06/15/2017 at 08:23

      Hmmm. Voisiko osittain olla kyse sellaisesta pakollisesta disclaimerista? Bloggarina ainakin sitä tosi nopeasti tottuu siihen, että jos vaikka kirjoittaa, että minä muuten päätän lapseni vaatteet, niin sitten on heti joku sanomassa, että odotapas vain kun lapselle alkaa tulla omaa tahtoa ja mitä milloinkin ja sitten kyllä sinäkin ymmärrät jne jne. Ja kun sitä keskustelua ei jaksa joka kerta käydä. Mä ainakin huomaan niin blogissa kuin oikeassa elämässäkin viljeleväni näissä äitiysjutuissa tiettyjä disclaimereita. Jos kerron, mitä kivaa olen tehnyt Baby K:n kanssa, niin muistan heti sanoa, että joo minulla on helppo vauva, jonka kanssa voin mennä ja tehdä, koska muuten joku on heti muistuttamassa, miten kaikkien vauvojen kanssa ei voi. Jos sanon, että meillä tietty nukkumarutiini toimii mainiosti, niin heti on joku muistuttamassa vauvojen yksilöllisyydestä ja siitä, että kaikki ei sovi kaikille. Ja niinhän asia onkin, mutta jotenkin sitä väsyy aika nopeasti siihen, että tietyllä lailla se yksi ja sama keskustelu pitää käydä joka kerta kun lausuu äitiydestä jotain. Niin sitten sitä päätyy siihen, että laittaa nuo pakolliset lauseet ja toivoo, että asia on sillä kuitattu. Mulla ainakin on näin. Ja toisaalta osittain kyse on varmaan siitä, että haluaa jättää itselleen vapauden muuttaa mieltään. Mä ainakin ajattelen nyt, että mitään sarjis-riemunkirjava-kukerrusvaatteita ei meidän tytölle pueta, koska mulla on tarkka maku ja haluan pukea hänet sen mukaan. Toisaalta jos hän saa sellaisen lahjaksi ja rakastuu siihen ikihyviksi ja haluaa pukeutua siihen, mitäs sitten? Ei mun maailma kaadu siihen, että lapsella on mun mielestäni ruma paita päällä, joten voin hyvin muuttaa mieltäni. Säänmukaisuus on tietenkin eri asia. (Huomaatko, taas disclaimeri, jolla mun on pakko kertoa ymmärtäväni faktat Suomen karusta räntäsäästä?)

      • Reply
        Noora H.
        06/15/2017 at 08:33

        Joo, se on just näin mullakin, eli pakollinen disclaimer kun ei jaksa käydä joka kerta uudestaan tuota keskustelua.

      • Reply
        Venla
        06/15/2017 at 15:51

        Noin mä vähän veikkasinkin, että joudutte ajattelemaan 🙂 Yritin miettiä onko kukaan sanonut noin irl ja en kyllä muista. Ärsyttävää on selittäminen ja vähän jouduitte nytkin sitä tekemään. 🙂 Mä huomaan etten ole niin tarkka varsinkaan kotivaatteista. Jotenkin ihan nautin kun välillä pidetään hassuja yhdistelmiä ja äitiyspakkauksen potkiksia. Miehenkään valinnoista en ole kertaakaan valittanut 😀 baby H:lla on muuten aivan ihanan sävyisiä vaatteita.

        • Reply
          Noora H.
          06/15/2017 at 16:21

          Osa taas sitten pahoittaa mielensä, jos ei selitä, että minulla on helppo vauva/olen kiitollinen kun minulla on lapsi/ymmärrän, että voisi olla aivan toisinkin/tietysti voi muuttua iän myötä/kaikilla ei ole samoja mahdollisuuksia jne. 🙂 Itsestäkin se jatkuva selittäminen (joka välillä lipsuu jopa anteeksipyytelyn puolelle) on vähän väsyttävää ja rasittavaa, etenkin kun olen pariin otteeseen jo blogissa maininnut, että Baby H. on tavallinen vauva ja helppo tapaus. Ja luonnollisesti olen hänestä äärettömän kiitollinen. Mutta jos selittelyllä välttää pahan mielen aiheuttamisen jollekin toiselle, niin parempi niin. Nämä on siitä hankalia asioita, että teki miten tahansa, niin aina tuntuu vähän menevän metsään.

          • Venla
            06/15/2017 at 20:34

            Äh. Iloitkaa ihanista vauvoistanne ja tästä ajasta! Kaikkia ei voi miellyttää, mutta uskoisin että teidän tyyli ilmaista itseänne miellyttää suurinta osaa. 🙂

  • Reply
    Elina
    06/15/2017 at 08:47

    Ihanat happy socks! Tahtoo myos iloiset sukat 😀

    Kauniita kuvia, kuten aina N&N blogissa. Mukavia sisustushetkia Noorille

    • Reply
      Noora H.
      06/15/2017 at 16:24

      Kiitos Elina, mustakin tästä tuli aika kiva. 🙂

  • Reply
    Tiia S
    06/15/2017 at 09:18

    Ihana huone teidän pojalla. Kauniit siniset yksityiskohdat. Nyt alkaa täällä google laulamaan ja iloisten sukkien etsintä käynnistyy!

    • Reply
      Noora H.
      06/19/2017 at 20:00

      Toivottavasti löytyy. 🙂 Nämä on Aleksin Christmas Garagesta, ja nyt siellä näytti olevan kesäversio myyjäisistä, joten ehkä sieltä?

  • Reply
    R
    06/15/2017 at 14:07

    Kauniisti sisustettu. Mistä nuo söpöt pienet rusetit ovat peräisin?

    • Reply
      Noora H.
      06/15/2017 at 16:23

      Kiitos. 🙂 Rusetit on Kampin Kids Avenuelta, toinen tuli paidan mukana ja toinen on irtorusetti. Siellä on noita vaikka kuinka paljon, käy kurkkaamassa. 🙂

  • Reply
    Jenni S. | big mamas home
    06/15/2017 at 18:42

    Ihana postaus. Sain tästä inspiraatiota tulevaan, kun toivon mukaan meilläkin sisustetaan pian lastenhuonetta. 🙂 Saa nähdä millaisiin ratkaisuihin itse päädyn, kun esikoinen on tyttö ja toisen sukupuolesta ei ole vielä tietoa.

    • Reply
      Noora H.
      06/19/2017 at 20:01

      Kiva kuulla, että oli hyötyä. 🙂 Meinaatteko ottaa sukupuolen selville vai pidättekö yllätyksenä? Nostan hattua, jos maltatte pitää yllärinä loppuun asti. 🙂

  • Reply
    Riikka
    06/15/2017 at 21:27

    Jep, tuosta unilelusta usein tulee elämääkin tärkeämpi. Mulla nyt 10 vuotias poika, joka sai “sen” nallensa 3kk ikäisenä ja ovat olleet erottamattomat sen jälkeen. Tämä nalle, joka nykyisin on jo pelkkä pari kangassuikaletta, on vieläkin saatava sänkyyn. Se pitää löytyä aina kun poika menee nukkumaan, pahoittaa mielensä jostain tai on muuten vaan känkkäränkkä tuulella. Sitä kutsutaan nimellä, vaikka nallemaisesta olomuodosta on enää muisto, pelkkä harmaa pieni rätti jäljellä. Olen ehdottanut jo, että voitaisiin pitää pienimuotoiset hautajaiset tälle rätille, mutta ei kuulemma vielä. Koira saa rättiä välillä haistella ja maistella, mikä tuntuu tosi suloiselta, kun kyseessä on pojan kallein aarre. Kerran olen ehdottanut, että käytäisiin katsomassa Stokkalla, löytyisikö toista samanlaista, mutta se ei kuulemma ole sama. Joten tuo on aika hyvä idea hankkia hetimiten kaksi samanlaista.

    • Reply
      Hanna
      06/17/2017 at 11:39

      Ihan samanikäinen poika meillä ja samanlaiset kokemukset. Meillä samaa unikaveria on kertynyt neljä kpl. Yksi oli aikoinaan päikyssä. Toiselle lapselle ostin päiväkotiin saman sarjan hahmon mitä muutkin hänellä oli, mutta kun oli erilainen, tuli siitä hyljeksitty 😄

      • Reply
        Noora H.
        06/19/2017 at 20:03

        Voi apua. Arvatkaapa, oliko noi puput kaupasta loppu. Pitää varmaan keksiä uusi unikaveri ja ostaa niitä heti useampi kappale.

    • Reply
      Noora H.
      06/19/2017 at 20:03

      Voi toista, onpa liikuttava tarina unikaverista. 🙂 Jos unikaverille ei haluta pitää hautajaisia, niin ehkä se voisi itsenäistyä ja lähteä maailmalle seikkailemaan? Ja tilalle voisi tulla uusi, nuorempi kaveri, joka kaipaa hellää hoivaa. 🙂

  • Reply
    MD
    06/15/2017 at 22:48

    Tuo nojatuoli on aivan ihana, täydellinen suorastaan! <3

    • Reply
      Noora H.
      06/19/2017 at 20:04

      Mä tykkään siitä myös hurjasti. Se on myös verhoiltu todella taitavasti, edelleen kuin uusi, vaikka on ollut mulla monta vuotta.

  • Reply
    Riikka
    06/16/2017 at 18:30

    Ihana nojatuoli ja tuo muumilaakson(?) kartta! 🙂

    • Reply
      Noora H.
      06/19/2017 at 20:05

      Joo, Muumilaakson kartta. 🙂

  • Reply
    Hanna
    06/16/2017 at 22:04

    Ääni toiselle (ja ehkä kolmannellekin) unipupulle. Meidän lapsilla on teddykompanietin unirätit ja ne ovat edelleen tärkeitä vaikka lapset ovat jo koululaisia. Siskolle suosittelin aikoinaan samaa (käskin laittamaan hetkeksi tissien väliin, että tuoksuvat äidille 😉 ja niin on nyt serkuillakin saman sarjan unirätit. Eikä ketään näistä lapsista ole tarvinnut koskaan nukuttaa. Ovat nukahtaneet rättien kanssa. Niistä oli ja on edelleen lohtua kun tulee harmi. Mutta olen sentään saanut pestä rätit välillä 😄 oma äitini muisteli mikä katastrofi tuli, kun oma unityynyni pestiin…

    • Reply
      Noora H.
      06/19/2017 at 20:06

      Mä muistan myös, kuinka tärkeitä unikaverit oli. Ja yllättävän nopeasti Baby H:llekin muodostui suosikki. Tai sitten johtuu vaan siitä, että on ainoa, joka ollaan iltaisin annettu kaveriksi. 😀 Olen tosin sen verran vainoharhainen, että käyn se aina hakemassa pois kun vauva on nukahtanut, ettei vaan yöllä laita sitä kasvojen eteen.

      • Reply
        Hanna
        06/20/2017 at 19:55

        Meillä aina laitettiin rätti silmille (välillä vieläkin 😉 ja monesti se löytyi tiukasti kaikusta. Piti myös hyvin tutin suussa. Olen aina luottanut että osaa kyllä kääntää pään pois eikä tukehdu.

    Leave a Reply