Monthly Archives

August 2017

Lapset Noora K:sta Vaatteet ja asusteet

Äidin ja tyttären syyshankintoja

Noora K. / yhteistyössä Jollyroom

Oikeasti minulla ei ole mitään hajua, minkälaisia ulkovaatteita taapero tarvitsee talveksi, mutta luotan siihen, että kai ne päiväkodista kertovat, mitä siellä pitää olla sitten aikanaan ja siihen asti mennään yrityksen ja erehdyksen taktiikalla. Muutamat hankinnat alkavaa syksyä varten on tehty, eivätköhän ne sitten opeta eteen päin. Baby K:lla on kaupunkimenoja ja kyläilyjä varten tikkitakki ja kevytuntsikka. Jälkimmäisessä on sievät (ja epäkäytännölliset) rypytykset vetoketjun vieressä ja kun olin katsellut sitä aikani, halusin itselleni jotain samanlaista. Ostin siis itselleni aikuisten version Massimo Dutilta. En olekaan tainnut vielä hehkuttaa, miten siistiä on, että sekin liike löytyy nyt Helsingistä. Tännehän on tullut vaikka mitä viimeisen vuoden aikana!

Käytännöllisempää osastoa edustaa Ticket to Heavenin haalari. Newbien nallepipoa ja minun takkiani lukuunottamatta kaikki hankinnat ovat löytyneet FB-kirppiksiltä edullisesti. Converset on saatu lahjaksi ja niitä Baby K. onkin käyttänyt tosi ahkerasti, ne kun ovat ainoat kengät, joita hän ei saa kovin helposti kiskottua pois jaloistaan. Hippilapseni kun olisi mieluiten aina paljain jaloin, sukat ne vasta kyytiä saavatkin. Tässä otan siis mielelläni korkeamman virkaiän äitien vinkkejä vastaan: mistä saa nättejä ja lämpimiä kenkiä vauvalle, joka ei vielä kävele? Converset eivät taida nimittäin enää kovin kauaa riittää pitämään piltin jalkoja lämpiminä.

Noiden kuvassa näkyvin tumppujen ja pipojen lisäksi vauvalla on vielä äitiyspakkauksen lapaset ja niiden alle merinovillaiset hanskat. Puuvillaisia tumppuja on myös muutamat, nehän saakin oikeastaan jo ottaa käyttöön. Huippukäytännöllisiin haaveisiin kuuluu myös Balmuirin kaŝmirhuivi minikoossa, mutta sitä ei ollut haluamassani värissä. Onko joku bongannut joltain muulta brändiltä lasten huiveja? Ja mistä saa kaulureita? Sellaista tarvitaan sitten muuhun kuin kaupunkihengailuun.

Ihana vaaterekki, jolle ripustin ulkovaatteet, on Alice&Foxin ja sain sen itselleni Jollyroom-yhteistyön myötä. Päätin sijoittaa sen toistaiseksi olohuoneeseen, koska useimmiten puen Baby K:n olkkarissa ja sitten poistumme takaovesta menoihimme. Onneksi rekki on niin sievä, että sopii hyvin paraatipaikallekin. Aikanaan se siirtyy sitten Baby K:n omaan huoneeseen.

Tuolilla odotteleva reppu on tuoreehko hankinta sekin. Ostin sen Stockalta käsimatkatavarakseni ennen Nykin reissuamme. Reppu on kyllä hoitolaukkunakin kätevä, kun kädet jäävät vapaiksi.

Eteisestä, jonne vaaterekki olisi kai luontevasti kuulunut, ei olekaan tainnut hetkeen olla kuvia blogissa. Siirsin tuolin sinne olohuoneesta kesän alussa. Vieraamme olivat toivoneet, että eteisessä olisi tuoli ja tämän toiveen toteutin mielelläni.

Tätä postausta kuvatessani sain kyllä muutamat hyvät naurut. Tässä taloudessa on ihan mahdotonta kuvata yhtään mitään ilman salamana paikalle ilmestyviä innokkaita assistentteja.

Matkustaminen Noora H:sta Vaatteet ja asusteet

Pakkauspaniikki

Noora H.

Pitkään haaveissa ollut matka New Yorkiin ja Bostoniin on ihan nurkan takana. Odotan malttamattomana matkaa, mutta ennen sitä pitäisi vielä pakata. Lukuisista muistilistoista huolimatta pakkaaminen on inhokkipuuhaani. Pakatessa tuntuu, että jokainen kaapista löytyvä vaatekappale on vääränlainen tai nuhjuinen. Ajattelen usein ostavani vaatteita, jotka sopivat jo valmiiksi kaapissa roikkuviin, mutta pakatessa huomaan omistavani sekalaisen kokoelman täysin eri tyylisiä vaatteita. Niinpä matkalaukku pullistelee saumoistaan jo menolennolla, ja paluumatkalla mukana on vähintään neljä käyttämätöntä paitaa. Mutta tällä reissulla kaikki tulee olemaan toisin! Aion selvitä kuvassa olevilla vaatteilla.

Ajattelin nimittäin kerrankin shoppailla ihan kunnolla, joten tilaa pitää jättää myös tuliaisille. Motivaattorina toimii lukijamme, joka selvisi pari viikkoa Jenkeissä pelkällä Kånken-repulla. Ihan samaan en pysty, mutta jos tavarani veisivät matkalaukusta vain neljäsosan, niin sekin olisi jo saavutus. Pakkaan mukaan ainoastaan sellaisia vaatteita, jotka sopivat tuleviin hankintoihin ja yritän pysyä parissa perusvärissä. Vauvan kanssa reissatessa pitää kuitenkin pestä pyykkiä kesken matkan ja on kätevämpää, jos kaikkien vaatteet saa pestyä yhdellä tai kahdella koneellisella.

Minulla on tämän matkan kanssa vähän sellainen maailmanlopun meininki, en nimittäin tiedä, koska pääsen seuraavan kerran rapakon taakse. Pitkät lennot taaperon kanssa tuntuvat hikiselle ajatukselle, joten kaukokohteet taitavat olla pannassa seuraavat pari vuotta. Niinpä nyt on hamstrattava urakalla hyväksi havaittuja perusvaatteita.

Ostoslista Amerikkaan näyttää tältä:

  • J.Crewn t-paitoja
  • Harmaa ohut neule ja alustoppeja Uniqlosta
  • Tummansiniset siistit farkut
  • Niken tennarit
  • Herrainkengät, mieluiten metallisessa värissä
  • Siistit housut ja mekko töihin
  • Harmaa huivi syksyksi
  • Pari treenitoppia ja shortsit

Käytän harvemmin Polyvorea, mutta pakatessa siitä oli apua, kun Baby H. nukkui makkarissa eikä vaatteita päässyt mallailemaan. Baby H:n siirto omaan huoneeseen ei nimittäin mennyt ihan putkeen. Vauva kyllä nukkui tyytyväisenä, mutta toisin oli minun laitani. Heräsin jokaiseen pieneen rasahdukseen, kuuluipa se sitten asentoa vaihtavasta vauvasta tai puusta tippuvasta lehdestä. Kun olin kaksi yötä rampannut vauvan huoneessa kahdenkymmenen minuutin välein, päätin luovuttaa ja siirsimme pinnasängyn keskellä yötä takaisin makuuhuoneeseen. Se siitä johdonmukaisuudesta, mutta ainakin nukuin loppuyön kuin tukki.

Lapset Matkustaminen Noora K:sta

Apinaorkesteri Ahvenanmaalla

Noora K.

Viime viikon maanantaina pakkasimme illalla autoon kahdet rattaat, kaksi weekenderiä, kassillisen sekalaista sälää koirille ja vauvoille. Aamulla täydensimme lastauksen itsellämme, koiralla, vauvan aamupalalla ja suoraan sängystä yöpuvussaan nostetulla Baby K:lla. Sitten suuntasimme kohti Turkua ja laivasatamaa. Baby K. torkkui ja sai aamupalansa matkan varrella ja Laivis oli niin hiljaa ja tyytyväisenä takaluukkuyksiössään, että välillä oli pakko tarkistaa, että tulihan rekku varmasti mukaan.

Olimme valinneet Turusta lähtevän laivan parempien aikataulujen vuoksi. Laiva lähti 8.45 ja kun meidän oli koiran vuoksi joka tapauksessa pakko ottaa hytti, niin reissaaminen oli käsittämättömän helppoa. Laivaan ajettuamme otimme autosta mukaan vain YOYOt, hoitolaukun ja Laiviksen vesikupin. Kävimme hytissä jättämässä Laiviksen lepäilemään ja vaihdoimme Baby K:lle päivävaatteet päälle. Sitten suuntasimme aamiaiselle, jota syötiin pitkään ja hartaasti. Loppu laivamatka kului hujauksessa koiraa kannella ulkoiluttaessa, tax freessä pyörien ja välillä hytissä päiväunia nukkuen (Baby K.) ja Hesaria lukien (minä). Sitten oltiinkin jo perillä. Ekan päivän ohjelmaan kuului hyvin rennosti ottamista. Matkalla kohti Ahvenanmaan pohjoisosaa ja Havsviddeniä pysähdyimme Stallhagenin panimon yhteydessä olevassa gastropubissa lounaalla. Söimme molemmat lohta ja perunaa, joka oli kyllä hyvää, mutta ei ehkä se annos, jossa kokki pääsee revittelemään taidoillaan? Gastropubi oli ihan kiva, mutta täyden elämyksen saadakseen olisi varmaan pitänyt juoda olutta.

Olimme perillä Havsviddenissä neljän jälkeen. Emme tehneet mitään huoneen maisemista nauttimista kummempaa, Baby K. sai vähän varsin tarpeellista leikkiaikaa. Laivis oli superkiltisti ja rauhallisesti, Baby K:lla taas oli kova meno päällä. Niin kova, että kerran hän syöksähti sängyltä suoraan lattialle, eikä kumpikaan meistä ehtinyt väliin, vaikka välimatkaa oli toisella metri ja toisella kaksi. Onneksi oli paksu ja pehmeä matto ja ainoa, joka kärsi kolauksen, taisi olla vauvelin ylpeys. Sama meno jatkui koko reissun, jompikumpi huollettavista sekoili aina vähän. Mutta vain vähän, sen verran, että nauratti.

Havsvidden oli todella kaunis paikka, aivan ihana. Joka kulmasta löytyi esteetikolle ihasteltavaa ja kaikki sopi ympäröivään luontoon saumattomasti. Tohotin koko reissun, miten inspiroitunut olen nyt sisustamaan ja somistamaan kivillä ja havuilla. No, katsotaan, miten merellisen karut elementit sopivat ysäririvariin sitten myöhemmin.

Me yövyimme minisviitissä, joka sijaitsi samassa rakennuksessa kuin perushuoneetkin. Lisäksi tiluksilla on klipphus eli pieniä ja vähän isompiakin huviloita kallioilla. Kävin vakoilemassa aamukävelyllämme muutamia tyhjillään olevia ja siis vau! Suoraan merelle antavat lasiseinät, jättimäiset terassit, ulkoporeammeet ja lasiseinäiset saunat – tänne palataan vielä vaikkapa kaveriporukalla.

Kun olimme pyörineet aikamme hotellin alueella, pakkasimme itsemme autoon ja lähdimme tutkimaan Ahvenanmaata vähän lisää. Olemme olleet siellä aiemmin veneellä, joten retket ovat rajoittuneet melko lähelle satamia. Nyt kolusimme saarta ristiin rastiin. Minulla oli toivelistalla Smakbyn-ravintola ja lounasaika oli juuri parahiksi käsillä.

Smakbyn oli ihana, ihana, ihana! Tykkäsin miljööstä todella paljon ja ruokalistan jokainen annos kuulosti herkulliselta. Me päädyimme kuitenkin tilaamaan makaronilaatikkoa. Makaronilaatikko ravintolassa kuulostaa jotenkin niin hauskalta, että pakkohan sitä oli kokeilla. Oli muuten viimeisen päälle hyvää. Vaikka tykkäänkin kyseisestä ruuasta ihan muutenkin, niin enpä olisi kyllä uskonut kirjoittavani ylistysoodia makaronilaatikkoannokselle, mutta näin tässä nyt pääsi käymään.

Myymälästä ei nyt tarttunut mitään mukaan, mutta näin jälkiviisaana olisin tietenkin ostanut sitä kertakaikkisen suussasulavaa saaristolaisleipää, jota ravintolassa tarjottiin.

Lounaan jälkeen ajelimme Bomarsundin raunioita katselemaan, hyvin pikaisesti tosin. Sitten ajelimme vähän lisää ja ihan vain ihailimme maisemia.

Ennen hotellille palaamista kävimme vielä Maarianhaminassa syömässä lukijamme Jossun vinkkaamat pannarit Cafe Juliuksessa ja toden totta, aivan kuten hän sanoi, kahvila itsessään on ankeahkon oloinen, mutta pannukakku ihan jättihyvää. Ei siis kannata tehdä johtopäätöksiä paikan ulkoisesta olemuksesta. Kun me olimme saaneet pannarimme ja Baby K. oli keinunut puistossa hetken, oli aika palata hotellille.

Koko porukka oli päivän puuhista vähän väsähtänyt, joten tällä kertaa ruuat haettiin Havsviddenin ravintolasta huoneeseen. Baby K:lla oli astetta glamoröösimpi iltakylpy, kun hän killui kanssani poreammeessa. Ja olihan sitä itselläkin aika hemmoteltu olo, syöden illallista omalla terassilla merelle katsellen, kun vauva oli mennyt nukkumaan. Ja mennä sen jälkeen vielä uudestaan poreisiin viinilasin kanssa. Elämyksen kruunasi Laiviksen karkaaminen terassilta naapurin kilpailevan terrierin terassille. Onneksi kilpaileva terrieri saapui mailleen vasta myöhemmin ja tappelulta vältyttiin.

Torstaiaamuna luovutimme huoneen ja ajelimme taas vähän. Päivän pannarit nautittiin näköalatornin kupeessa, Uffe på Berget -kahvilassa. Matkan teema taisi olla maisemien ihailu, niin omasta huoneesta kuin retkeillessäkin. Ennätimme vielä ennen laivaan ajoa piipahtaa pienessä limonaditehtaassa. Sitten taas syötiin buffassa ja nukuttiin päiväunia, tällä kertaa minäkin. Vauvalle laitettiin yökkäri päälle ja annettiin iltapala laivasta poistumista odotellessa. Kun laiva tuli satamaan 19.50, Baby K. kävi yöunille.

Voin kyllä todella suositella tällaista matkailua. Niin helppoa, kun ei tarvitse raahata kamoja ja kohteessa on oma kulkuväline. Koiravanhuskin oli ihan onnessaan matkasta ja käyttäytyi kiltimmin kuin aikoihin. Jälkeenpäin totesimme tosin, että se taisi johtua osittain siitä, että hotellihuoneessa ja hytissä ei ollut keittiötä, joten tuhmuuksientekomahdollisuuksia oli huomattavasti vähemmän. Oli miten oli, meillä oli tosi hauska matka ja juuri sopivan pituinen.

Meidän perheen loppuarvostelu tulee tässä.

Kiitämme:
+ Uskomattoman kauniita maisemia, joista oma suosikkini oli Havsviddenin ympäristön karu meriluonto.
+ Tyylikästä ja erittäin kivaa hotellia, jossa kaikki järjestyi.
+ Smakbyn-ravintolaa. Täällä olisi voinut käydä toisenkin kerran.
+ Laivamatkailun helppoutta, tätä tehdään vielä toistekin.
+ Päätöstä ottaa kahdet rattaat: YOYOt olivat täydelliset laivassa, Bugaboot taas omiaan hiekkateillä.
+ Cafe Juliuksen pannukakkua.
+ Erinomaista lastenruokavalikoimaa Maarianhaminan K-supermarket Kantarellenissa.
+ Maarianhaminan leikkipuistovalikoimaa.
+ Ahvenanmaata matkailukohteena.

Moitimme:
– Havsviddenin tyynyjä. Tuon hintaluokan hotellissa pitää olla priimaa sängyssä.
– Hotellihuoneen kuumenemista. Meillä oli onneksi tuo terassi, jonka oven avaamalla huoneen sai viilennettyä, mutta standardihuonetta en kyllä tällä tiedolla suosittelisi.
– Huonosti käyttäytyviä känniläisia laivalla. Aamuyhdeksältä.