Lapset Yleistä

Raskaus- ja vauvaohjeet meillä ja muualla

Saimme kiinnostavan kommentin Perjantain parhaisiin tässä taannoin. Saksassa asuva lukijamme kertoi, että Saksassa vauvoilta on kielletty peitot ja saksalaiset vauvat nukkuvat turvallisuussyistä makuupusseissa. Jatkokommentissa paljastui vielä, että Saksassa perhepeti on ihan no-no. Siitä se sitten lähti, keskustelu siitä, miten erilaisia suosituksia eri maissa on. Lukijoissamme on jonkin verran ulkosuomalaisia, niinpä kysymme nyt teiltä uteliaisuuksissamme. Miten sinun asuinmaassasi ohjeistetaan:

Raskaudenaikainen ruokavalio?

Vauvan nukuttaminen?

Vauvan ruokailu: mistä kiinteistä aloitetaan ja missä vaiheessa?

Entä onko muita asioita, joissa olet huomannut eroja Suomen ja muiden maiden välillä?

Kerro kommentoimalla tätä postausta, Instagramissa tai vaikka laittamalla meiliä meille noorajanoora@gmail.com. Kokoamme vastaukset sitten omaksi postauksekseen ja kommentoimme samalla, miten nuo asiat on meillä järjestetty.

3 kertaa 3
Museovinkki sunnuntaihin

You Might Also Like

22 Comments

  • Reply
    Eva
    08/07/2017 at 09:00

    Ruotsissa asuva seitsemänkuukautisen vauvan äiti täällä, hei. Mielenkiintoinen aihe!

    Raskaudenaikainen ruokavalio?
    Ruotsissa on rennommat säännöt kuin Suomessa. Raakaa lihaa ei saa syödä ja muutamia Itämeren sekä Vänern- ja Vättern-järvien kaloja tulee varoa. Graavilohta, lämminsavulohta, mätiä ja sushia saa syödä mielin määrin. Kalojen suhteen säännöt ovat ennen olleet tiukemmat, mutta niitä höllennettiin koska monet raskaana olevat rupesivat välttelemään kaikkea kalan syöntiä. Viranomaislinja on että kalan syönnin terveyshyödyt ovat suuremmat kuin riskit.

    Vauvan nukuttaminen?
    Neuvola ei juuri ota kantaa uniasioihin. Jokaisella neuvolakerralla olen kysellyt nukuttamisesta, rutiineista ja yöheräilystä, ja vastaukset ovat ympäripyöreää “tehkää niinkuin teille parhaiten sopii”. Turhauttavaa! Kuuden kuukauden ikäisestä vauva ei kuulemma enää tarvitse maitoa yöllä ja silloin yösyötöt saa hyvillä mielin lopettaa. Suomen THL:ää vastaava Socialstyrelsen suosittelee vauvan nukuttamista omaan sänkyyn, mutta toisaalta synnytyssairaalassa patistettiin nukkumaan vauva kainalossa.

    Vauvan ruokailu: mistä kiinteistä aloitetaan ja missä vaiheessa?
    Neljän kuukauden iässä vauva saa ruveta maistelemaan soseita tai pikku nokareita vanhempiensä lautasilta. Annoskoko on aluksi yksi maustemitallinen. Kuuden kuukauden iässä maistelu muuttuu pikku hiljaa aterioiksi. Palsternakkaa suositellaan pehmeäksi ensimauksi. Suuri osa kaupan valmissoseista on luomua. Velli on erittäin suosittua. Sormiruokailua ei hypetetä kuten Suomessa.

    Entä onko muita asioita, joissa olet huomannut eroja Suomen ja muiden maiden välillä?
    – Synnytyssairaalan käytännöt. Vauvalle ei anneta lisämaitoa vaikka hän huutaa nälkäänsä eikä maito vielä ole noussut rintoihin. Kotiin saa lähteä vaikka heti, vauvan painon nousemista ei odoteta. Vauva on jatkuvassa ihokontaktissa äitiinsä; äidin ei katsota tarvitsevan lepoa.

    – Lastenvaunujen aukkoa ei saa peittää harsolla tai liinalla. Arvellaan että vauvan tulee liian kuuma ja happi loppuu.

    – Ruotsalaisisät pitävät suomalaisisiä enemmän perhevapaita, yleensä ainakin pari kuukautta.

    – Päivähoito aloitetaan nuorempana, tavallisesti 1,5 v iässä. Kaksivuotiaan pitämistä kotona kummaksutaan. Oli pienoinen kulttuurisokki neuvolan vauvakerhossa kuulla parikuukautisten vauvojen äitien vertailevan päiväkotisuunnitemiaan. Päiväkotipaikkoja haetaan kuusi kuukautta etukäteen, mutta silti.

    • Reply
      Poletti
      08/07/2017 at 19:36

      Voi miten kamalalta kuulostaa tuo lisämaidon välttely. Minulla kesti maidon nousu rintoihin esikoisen kohdalla neljä päivää. Esikoiseni olisi siis ollut neljä päivää ilman pisaraakaan maitoa (ruokaa!), jos lisämaitoa ei olisi annettu. Rinnoistani ei nimittäin tullut tipan tippaa maitoa.

    • Reply
      Reija
      08/09/2017 at 07:24

      Hei, Ruotsissa asuvalla ystävälläni aivan päinvastainen kokemus lisämaidon antamisesta. Vaikka omaa maitoa tuli tulvimalla ja vauva oli iso ja sokerit hyvät, lisämaitoa annettiin väkisin hurjia määriä vastoin äidin toiveita.

      • Reply
        Eva
        08/09/2017 at 13:28

        Jännä tämä lisämaitojuttu. Ilmeisesti käytännöt vaihtelevat sairaalasta toiseen ja myös henkilökunnan mielipiteiden mukaan. Kun lähdimme kotiin sairaalasta kaksi päivää vanhan vauvan kanssa kätilö antoi meille salaa korvikepurkin, kehoittaen meitä pitämään purkin piilossa koska hän ei sairaalan virallisen linjan mukaan olisi saanut antaa sitä meille. Lisämaidon pihtaaminen liittyy kai ajatukseen, että maidontuotanto lähtee paremmin käyntiin jos vauva nälkäisenä imee rintoja jatkuvasti. Olen kuitenkin kiitollinen kätilölle joka teki omat johtopäätöksensä, sillä saatuaan annoksen korviketta levoton vauva vihdoinkin rauhoittui.

      • Reply
        Eva
        08/09/2017 at 13:35

        Lisään vielä, todella kurjaa tuo kertomasi että on annettu lisämaitoa vastoin äidin toiveita! Eihän siinä ole mitään järkeä, jos omaa maitoa on tarjolla ja imetys toimii. Ja ennen kaikkea ikävää että äitiä ei ole kuunneltu.

  • Reply
    Saija
    08/07/2017 at 09:13

    Asuin muutaman kuukauden Uudessa-Seelannissa, jossa törmäsin uutiseen oikeudenkäynnistä, jossa vauvan äiti tuomittiin taposta. Vauva oli nukkunut perhepedissä ja kuollut. Juttelin asiasta paikallisten kanssa, jotka kertoivat että Uudessa-Seelannissa perhepeti on kielletty, mutta ilmeisesti tämä oli ensimmäinen kerta kun siitä oli saanut tuomion. Ajattelin vain, kuinka kauhea tilanne äidille ja toisaalta kuinka suuresti jopa länsimaissa vauvan nukkumiseen liittyvät ohjeet ja asetukset eroavat toisistaan. Postauksestanne on odotettavissa siis hyvinkin mielenkiintoinen!

    • Reply
      Henna
      08/07/2017 at 19:31

      Hei, luin artikkelin jossa kerrottiin Uudessa-Seelannissa Maorien keskuudessa olevan erityisen paljon vauvojen kätkytkuolemia. Ongelmana on kuitenkin maori äitien tupakointi läpi raskauden ja vauvalle huonot nukkuma olosuhteet. Suomessa kuitenkin onneksi saa tietoa ja ohjausta siihen, miten vauva voi turvallisesti nukkua perhepedissä.

  • Reply
    Hanna
    08/07/2017 at 12:20

    Tosi hyvä aihe! Minusta on hienoa, että meillä Suomessa on saatavilla paljon tietoa ja ohjeistusta, mutta harvassa asiassa on kuitenkaan aina vain yhtä totuutta, joten itseäni ainakin harmittaa esim. toisten valintojen arvostelu mitä ehkä saattaa kasvatukseen ja vanhemmuuteen liittyen joskus esiintyä… (ei siis täällä teidän blogissa, vaan yleisesti).

    Itse olen seurannut paljon erimaalaisia äitejä Youtubessa ja sielläkin tulee hyvin kulttuurierot esiin, vaikka toki on paljon samaakin useimmissa länsimaissa.

    Mielenkiintoista siis kuulla ulkosuomalaisten kokemuksia! 🙂

  • Reply
    Ella
    08/07/2017 at 19:45

    Saksassa tosiaan on tuo peiton ja tyynyn kielto se, mikä ensimmäisenä iskostetaan tulevien ja tuoreitten vanhempien mieleen. Jotkut sairaalat jopa lahjoittavat kaikille synnyttäneille makuupussin. Ja onhan se kaiken ohessa myös kätevä! Itselläni ei ole ihan hirveästi tietoa tämän hetkisistä raskauteen, vauvoihin ja lapsiin liittyvistä suosituksista, tavoista tms. Suomessa, siksi on kiva teidän blogista näistäkin jutuista lukea. Mikä raskausaikana ihmetytti: täällä on aika yleinen käsitys se, että ensimmäisen kolmen kuukauden aikana raskautta ei saisi lentää. Puhuin tästä suomalaisen kaverini kanssa, joka meinasi, että hän ei ole vastaavaa Suomessa kuullutkaan – onkohan näin tosiaan? Itse siis kyllä lentelin, ja mitä enemmän näistä asioista silloin alkoi ihmisten kanssa puhua, ja mikä edelleenkin pitää paikkansa: myös maan sisällä on paljon eroavuuksia. Jokainen tekee omalla tavallaan, ja mitä yksi naistenlääkäri suosittelee, toinen jo kieltää (oma naistenlääkäri ajaa täällä neuvolan virkaa). Aika pitkälle siis olen itse ainakin mennyt ns. maalaisjärjen varassa ja samalla periaatteella myös näissä vauvajutuissa. Meillä esimerkiksi soseitten syöminen ei tahtonut millään lähteä sujumaan. Mutta kuten minulle joku hyvin sanoi: en tunne ketään aikuista miestä, joka ei ruokaa söisi 🙂

  • Reply
    Sarinna
    08/07/2017 at 21:19

    Asuimme Saksassa kun kuopus syntyi. Unipussi tuli tutuksi. Ensisoseeksi suositeltiin palsternakkaa ja vauvan soseissa oli usein pinaattia. Sitä ei taideta Suomessa suositella nitriitin takia.

  • Reply
    Reetta
    08/07/2017 at 21:26

    Täällä yksi äiti Englannista, hei! 2,5 vuotta sitten oli seuraavia juttuja jotka vielä muistuu mieleen:
    Raskaudenaikainen ruokavalio?
    Varmaan aika sama kuin Suomessa mutta inkivääriä suositeltiin pahoinvointiin.
    Vauvan nukuttaminen?
    Samoin kuin Saksassa. Ja huoneen lämpötila pitäisi olla 19°. Neuvolassa varoiteltiin kovasti myös ylipukemasta ettei vaan ole liian kuuma.
    Vauvan ruokailu: mistä kiinteistä aloitetaan ja missä vaiheessa?
    Kiinteät suositeltiin aloittamaan 6kk iässä. Ei niin väliä millä, jollain helpolla kuten banaanilla, bataatilla yms. Ja jokaista ruokaa suositeltiin syötävän viikon verran jotta näkee onko allergiaa. Onkohan tällaista suositusta Suomessa? Yömaidon sai myös jättää 6kk iässä. Neuvolassa neuvottiin olla antamatta maitoa ollenkaan kun se vie ruokahalua.
    Mitä muuta?
    Neuvolan tädeiltä sai monenlaista neuvoa. Yksi kehoitti heräämään kahden tunnin välein syöttämään vauvaa ja toinen totesi semoisen olevan ihan hullua 🙂

  • Reply
    Blue Peony
    08/08/2017 at 03:59

    Sain itse lapsen Kiinassa ja saamieni ohjeiden perusteella tuntui, että aikataulu oli a ja o. Eli mitä ikinä tehtiinkin, olennaisinta oli rytmi ja kellotus ja ajattelutapa oli hyvin mekaaninen. Vastikkeen antamista pidettiin hienona juttuna ja ajateltiin, että sitä voi antaa vielä parivuotiaallekin. Länsimaiset soseetkin olivat hienoja juttuja, ja joitakin selvästi myytiin merkeillä. Mutta Kiinassa jos missä alueelliset erot ovat takuulla valtavia, ja paljon riippuu vanhempien varallisuudestakin!

  • Reply
    Emmi
    08/08/2017 at 13:48

    Täällä myös äiti Saksasta, lapsi jo 1,5v, joten katsotaan mitä vielä muistuu mieleen:

    Raskaudenaikainen ruokavalio?
    Salami ja meetwursti katsottiin kypsentämättömäksi lihaksi eikä sitä siis saanut syödä.

    Vauvan nukuttaminen?
    Unipussissa, ilman tyynyä tai muita sängyn reunapehmusteita, jotka voisivat joutua vauvan kasvoille ja näin aiheuttaa tukehtumisen. Moni vauva nukkuu aluksi baby bay:ksi kutsutussa sivuvaunussa vanhempien sängyn vieressä ennen pinnasänkyyn siirtymistä. Moni lapsi nukkuu vielä ihan taaperoksi asti niissä unipusseissa. Etu on siinä, että “peitto” pysyy koko yön päällä.

    Vauvan ruokailu: mistä kiinteistä aloitetaan ja missä vaiheessa?
    Lastenlääkäri tosiaan antoi luvan aloittaa maistelun jo 4kk iässä, mutta ei vastustellut kun kerroin aloittavani mielelläni vasta 6kk iässä.
    Ensimmäsenä kasviksia, sitten viljoja ja lopuksi lihaa.
    Lehmänmaitoa tällä ei suositella ruokajuomaksi, vaan vettä. Monelle vauvalle saatetaan juottaa myös viilennettyä yrttiteetä esim. Ilmavaivoihin.
    Ja omien havaintojeni mukaan moni lapsi myös nakertaa hampaiden ilmestyttyä vauvojen keksejä.

    Entä onko muita asioita, joissa olet huomannut eroja Suomen ja muiden maiden välillä?
    Neuvolaa ei samaan tapaan ole kuin Suomessa. Raskauden aikana käydään seurannassa gynellä ja ainakin minun kohdallani ultrattiin joka kerta, vaikka kyseessä ihan ns. “normaali” raskaus.

    Raskausajan seurannan voi hoitaa haluttaessa myös Hebamme eli kätilö. Samainen kätilö tulee myös synnytyksen jälkeen n. 10 kertaa (tarvittaessa useamminkin) kotikäynnille tarkastamaan äidin ja vauvan voinnin, opastamaan vauvan hoidossa, imetyksessä ja muissa miltä askarruttavissa kysymyksissä. Hebammen löytäminen on kiven alla ja oma pitää itse etsiä ja varata ripeästi heti positiivisen raskaustestin jälkeen. Jos omaa Hebammea ei ole, niin sairaaloissa on kätilöiden vastaanottoja sekä imetystukiryhmiä niille, jotka palvelua tarvitsevat.

    Vauvan terveyttä sekä kehitystä seuraa lastenlääkäri, mutta seurantaa ei ole niin useasti kuin Suomessa käydään neuvolassa.

    Tuoreet äidit käyvät synnytyksen jälkeen lähes poikkeuksetta kaikki vielä kuntoutusjumpassa, jossa aktivoidaan lantionpohja- sekä vatsalihaksia. Kuntoutuksen maksaa sairaskassa.

  • Reply
    Maria
    08/09/2017 at 02:15

    Sain esikoiseni Saksassa. Raskautta hoitaneet gynekologin ohjeet olivat, ettei saa syödä raakaa lihaa tai kalaa ja pitäisi vähentää tupakointia (en ole koskaan polttanut). Joka käynnillä tosiaan ultrattiin, mutta useimmiten hyvin pikaisesti.

    Perätilavauvoja ei juuri missään sairaalassa saa synnyttää alateitse.

    Lasketun ajan lähestyessä aletaan käydä akupunktiossa, joko synnytyssairaalassa tai hebamme (kätilö) voi tulla kotiin. Jos menee yliaikaiseksi, niin akupunktiota saa päivittäin. Akupunktion on tutkittu mm. nopeuttavan synnytystä ja vähentävän verenvuotoa (kohtu supistuu paremmin).
    Synnytyksessä epiduraalin käyttö oli ainakin omassa sairaalassani harvinaista ja vasta viimeinen keino, jos mikään muu ei olisi auttanut. Hebammet ovat hyvin luomuhenkisiä. Synnytysvalmennuksessa käytiin paljon läpi synnytyksen normaalia kulkua ja luonnollisia kivunlievityskeinoja, mutta ei lääkkeellisiä. Itsekin synnytin luomuna ihan omasta tahdostani ja toiveesta.

    Vauvat tosiaan nukkuvat unipussissa. Rintapumpun (sähköisen) saa lainaksi apteekista tarvittaessa lääkärin kirjoittamalla reseptillä.

    Lastenlääkäri, jolla käydään, valitaan itse. Tarkastukset ovat hyvin samanlaisia kuin Suomessa, mutta ainakin oma lääkärimme tarkasti refleksit myös nostamalla vauvan toisesta jalasta suoraan ilmaan. Näytti aika hurjalta. Rokotuksia tulee Saksassa kansallisessa rokotusohjelmassa enemmän, mm. B-hepatiitti kuuluu. Rotavirusrokotetta taas ei anneta. Lääkäri antaa rokotukset.
    Nämä nyt tulivat pikaisesti mieleeni.

  • Reply
    Tzinzi
    08/09/2017 at 19:27

    Sain ensimmäisen lapseni Suomessa, toisen Sveitsissä ja nyt tämä kolmas, loppusuoralla oleva raskaus on Englannissa. Raskaudenajan ruokavalioissa en ole huomannut kovin suurta eroa, Suomessa kiinnitettiin enemmän huomiota juuri kaloihin, Sveitsissä juustoihin ja Englannissa ohjeet olivat hyvin ylimalkaiset. Sen sijaan mieleeni on jäänyt samaan aikaan toista kertaa raskaana ollut meksikolainen ystäväni, joka kertoi että Meksikossa on ok juoda lasi tai kaksi viiniä ja jos tosi tosi tosi kovasti tekee mieli, voi myös ottaa kulauksen tequilaa…
    Sveitsissä kiinnitettiin valtavasti huomiota kätkyt-kuoleman ehkäisemiseen ja painotettiin sitä, ettei vauvan sängyssä saisi olla pehmoleluja eikä muutakaan ylimääräistä. Englannissa taas huomiota kiinnitetään kohtukuolemien ehkäisyyn ja äideille laitetaan paljon painetta ja vastuuta vauvan liikeseurannasta (neuvolassa ei kuunnella sydänääniä eikä mitata kohdun kasvua).
    Itse raskaudenajan seuranta ja synnytys sen sijaan eroavat huimasti kaikissa kolmessa maassa. Suomessa pidetään äidistä ja vauvasta todella hyvää huolta kuten myös Sveitsissä. Sveitsissä tehtiin lähes joka neuvolakerralla ultra ja teknologia oli huippuluokkaa. Lisäksi oli tapaaminen anestesialääkärin kanssa jos satuttaisiin päätymään sektioon. Sairaalan sai itse valita ja riippuen vakuutuksen laajuudesta, olisi saanut valita myös oman lääkärin ja kätilön mikä tietysti olisi ollut ihanaa, että olisi ollut tutut henkilöt mukana synnytyksessä.
    Itse synnytin yliopiston sairaalassa eli ns. “julkisessa” sairaalassa (tosin Sveitsissä ei varsinaisesti ole julkisia sairaaloita) ja jos saisin valita, synnyttäisin tämänkin beben siellä. Synnytys kesti lähes kaksi vuorokautta joten sain laajan kuvan sairaalan palveluista. Yksi kätilöistä oli erikoistunut aromaterapiaan, toinen homeopatiaan, kolmas hierontatekniikoihin. Kylpyhuoneessa oli kaapit, joista sai lämmitettyjä pyyhkeitä, kylpytakit olivat hotellitason pehmeitä ja muhkeita. Valaistukseen, musiikkiin ym oli kiinnitetty aivan eri tavalla huomiota kuin Suomessa. Itse osastolla hoito oli myös 5 tähden hotellin luokkaa. Hoitajat tulivat välittömästi soittokelloa soitettuani (jouduin lopuksi kiirelliseen sektioon, joten jouduin turvautumaan paljon hoitajien apuun vauvanhoidossa) ja hoitajat saivat tuntemaan oloni tervetulleeksi ja sellaiseksi, että heistä oli ilo ja kunnia auttaa ja hoitaa sekä minua että vauvaa. Äidit saavat valita laajalta listalta haluamansa aamiaisen, kolmen ruokalajin lounaan ja illallisen ja ruoka oli paitsi hyvää, myös kauniisti laitettu esille. Sairaalassa oli huipputeknologia ja todella korkea lääketieteellinen osaaminen mutta siitä huolimatta noudatettiin myös pehmeämpiä luomu hoitomuotoja mm. antroposofisista talkkia vauvan navan puhdistuksessa yms.
    Synnytyksen jälkeiseen hoitoon piti löytää oma kätilö, joka tuli kotiin 1-3 päivän välein katsomaan sekä äidin että vauvan voinnin. Oli aivan ihanaa, ettei itse tarvinnut lähteä mihinkään vaan kätilö tarkasti kotona vauvan painon, sektiohaavan, antoi imetysvinkkejä ja hierontaa, opasti vauvan hoidossa ja lantionpohjalihasten kuntoutusjumpassa, teki jalkakylpyjä ja oli kerta kaikkisen ihana tuki ensimmäisten viikkojen aikana.
    Jos kokemukseni Sveitsissä ovat 110% positiivisia, samaa ei valitettavasti voi sanoa Englannista. Raskauden aikainen seuranta on ollut ala-arvoisen huonoa (varsinkin verrattuna Suomeen ja Sveitsiin), toiminta on täysin sattumanvaraista ja olen kauhuissani miten asioita hoidetaan. Joka neuvolakerta olen tavannut eri ihmisen, sairaala mokasi 12 viikon ultran eikä tieto kulje hoitohenkilökunnan välillä. Normaalisynnytyksestä kotiutetaan 2-4 tunnin kuluessa, sektiopotilaat 24tunnin tai viimeistään 48 tunnin kuluttua. Sairaalaan pitää ottaa mukaan kaikki mahdollinen alkaen omista vaatteista, vauvan vaipoista, siteistä, mahdollisesti tarvittavasta korvikemaidosta yms. Onneksi ei sentään tarvitse viedä omia lakanoita kuten kuulemma Tanskassa on synnytyssairaaloilla tapana…:)
    Myös vauvan neuvola-seurannassa on eroja. Svetsissä vauvoilla on oma lastenlääkäri jonka luona käydään. Englannissa taas on joka perjantai tunnin yleinen neuvola-aika jossa äidit jonottavat terveyskeskuksessa vauvojen kanssa huoneeseen, jossa on monta vaakaa, vauva punnitaan itse ja sitten yksi kätilö kirjaa tulokset liukuhihnameiningillä “neuvolakirjaan”.
    Tästä tulikin nyt megalomaaninen kommentti, toivottavasti jaksoitte lukea loppuun :). Yhteenvetona vielä todettakoon, että oman kokemukseni perusteella Sveitsi on aivan huippumaa saada lapsia, Suomessa saa todella korkealaatuista lääketieteellistä osaamista (mutta tiettyä lämpöä, empatiaa ja avoimempaa suhtautumista myös luomuvaihtoehtoihin voisi olla neuvolassa ja sairaalassa enemmän) ja Englannissa on ollut turvatonta, persoonatonta ja aikamoista liukuhihnameininkiä. Odotan mielenkiinnolla yhteenvetoa eri maiden eroista!

  • Reply
    Sara // housefive
    08/09/2017 at 19:46

    Meidän lapset on syntyneet Suomessa eli ihan en raskausajan jutuista ole täällä Irlannissa perillä, mutta tuntuvat olevan vähän rennompia esim. noiden ruokahommeleiden suhteen. Raskaudenhoito tapahtuu ilmeisesti omalla family gp-lekurilla ja sairaalassa sitten ultrat sun muut. Yksityiselle hakeutuvat voivat saada koko lystin saman katon alla ja silloin ultraamistakin tapahtuu useammin.

    Vauvoja nukutetaan ensialkuun moses basket-korikehdoissa ja sitten toki pinnasängyissä. Imetys on täällä suht harvinaista, vaikka lisääntymään päin ja vauvat nukkuvat usein omissa sängyissä omissa huoneissa jo tosi aikaisessa vaiheessa. Tai siis monet äidit saattavat imettää ekat pari viikkoa ja sitten siirtyvät korvikkeeseen suht sutjakasti ja näinollen monet vauvat rupeavatkin nukkumaan täysiä öitä jo melko varhain. Ei siinä mitään kummaa, mutta täällä monet on tosi mieltyneitä sellaisiin pörröpolyesteri-yöpukuihin vauvoilla ja ne kyllä minua mietityttää, että eihän ne hengitä yhtään ja on muutenkin älyttömän hiostavia. Onhan täällä toki taloissa aika vetoista ja kylmää, mutta silti 😀

    Täällä myös suositellaan pinnistä aina kolmevuotiaaksi asti, kun taas Suomessahan usein jo ollaan reilu vuosikasta vaihtamassa juniori-sänkyyn. Suomalainen täällä asuva kaverini sanoi, että tätä tietysti perustellaan, että alle kolmeveellä on tuvallisempi lolo ‘rajatussa’ sängyssä, mihin kyllä yhdyn sillä oma (silloin 2-vuotias) tyttäreni rupesi heti nukkumaan omassa nimenomaan juniorisängyssään paremmin, kun vuorasin siihen pesämäiset reunat laittamalla lakanan alle pyyhkeitä rullalle.

    Kiinteät aloitellaan about 4-5kk tienoilla ja täällä on aika suosittua vieläkin syöttää aluksi sellaista babyrice-riisipuurontyylistä sössöä. Aikalailla teollisilla soseilla näyttävät mammat menevän ja en kyllä ole koskaan kuullut, että kukaan olisi esim. tavallista kaurapuuroa keittänyt vauvalle. Ravintoloissa voi tilata baby bowlin, mikä on päivän sosekeittoa ja perunamuusia sössättynä yhteen. Kaikki toki maustettu suolalla, Knorrilla ja voilla. Muutenkin täällä tunnutaan annettavan maitotuotteita jo heti kiinteiden alkamisesta asti; jugurttia ja cheddaria.

    Korvikepulloja annetaan piiiitkälle taaperoikään asti ja olen kuullut jopa 4-vuotiaista ketkä vielä saavat vielä maitopullon unille mentäessä ja täällä usein näkee vielä reilu kolmevuotiaillakin tutin suussa. Juu ja tuttipullolinen mehua tai kaupassa myytävää ‘vauvamehua’ on tosi yleistä (?!).

    Muuten äitys on Irlannissa paaaljon rennompaa ja kukaan ei oikeastaan lotkauta toistensa tekemisille korvaansa. Ei ole mitään Suomen mom shaming-meininkiä. Tietty välillä tulee paljonkin pyöriteltyä täkäläiselle meiningille silmiä (esim. että vauvat laitetaan autossa kasvot menosuuntaan jo 9kk iässä, cry it out on yleinen metodi monissakin tilanteissa ja mummelit jopa ihailevat itkevien lasten vahvoja keuhkoja), mutta toisaalta ei ole paineita juuri mistään kenenkään muun silmissä 🙂

  • Reply
    Jenni
    08/09/2017 at 23:19

    Omista raskauksista on jo aikaa, mutta Belgiassa erilaista Suomeen verrattuna oli se, että raskautta seurattiin gynekologin toimesta heti alusta alkaen ja gynekologi tuli myös synnytykseen mukaan. Tämä oli etenkin toisen lapsen kohdalla ihan mahtavaa, koska kivunlievitys ja historia oli hänelle tuttu.

    Raskaudenaikaisesta ruokavaliosta muistan sen, että vertasin Suomen ja Belgian ohjeistuksia ja totesin Belgian kiellettyjen aineiden listan olevan paljon lyhyempi, joten sillä ja maalaisjärjellä menin. Alkoholin nauttimista ei kielletty, lasi viiniä tai kuohuviiniä harvakseltaan oli ok.

    Yllätyin itse kun mennessä synnyttämään sairaanhoitoja kysyi haluanko imettää ja jos en, niin maidonnousun estämiseksi olisi saanut lääkkeen. Syyllistämistä aiheesta ei ollut, jokainen äiti sai itse tehdä päätöksen. Hassua oli myös se, että sairaalasta ei löytynyt rintapumppua.

    Kiinteitä vauvan kanssa aloiteltiin pitkälti saman kaavan mukaan kuin Suomessa, mutta tuntui että kaikenmaailman keksit vauvoille olivat tosi suosittuja. Hankalaa oli se, että pienten vauvojen korviketta sai vain apteekista.

    Peiton käyttöä ei myöskään suositeltu, vaan unipussi oli suositumpi.

    Lisäksi hauskoja Belgian tapoja on mm. sairaalahuoneessa oleva jääkaappi kuohuviiniä varten. Sairaalaan tulee todella paljon vieraita (se koko suku ja kaverit) ja kaikki haluavat skoolata. Sairaalassa vietettiin myös paljon pidempi aika, itse olin siellä viikon.

    Positiivista taas oli se, ettö vaikka Suomen äitiyspakkausta on hieno ajatus, niin Belgiassa lapsesta saa yli 1000€ syntymärahaa hankintoihin. Lisäksi tapana on, että lapselle luodaan lastentarvikeliikkeeseen lahjalista, josta sitten voi valita mieleisen muistamisen. Lahjalistasta ilmoitetaan lapsen syntymän jälkeen lähetettävillä ‘syntymäkorteilla’, joiden valinta raskausaikana on vähintään yhtä pitkä prosessi kuin hääkutsujen valinta :-).

    Kaikista huonointa Belgian mallissa on lyhyt äitiysloma, vain 15 viikkoa, jota tosin voi jatkaa vielä vanhempainvapaalla vielä 4 kuukautta.

  • Reply
    Paula
    08/10/2017 at 09:00

    Heippa! Tosi mielenkiintoinen aihe. Täällä Ranskassa asuva mamma. Raskauden aikainen ruokavalio oli täällä paljon rennompi kuin Suomessa. Jos ei ole toksoplasmalle immuuni niin sitten pitää olla tarkempi. Joka kuukausi piti ottaa verikoe, että ei ole toksoplasmaa.

    Synnytysvalmennuksessa sanottiin, että vauvan pitää tehdä yönsä (nukkua ainakin 5-6 h putkeen) kolmen kuukauden iässä. Meidän vauva alkoi nukkumaan 10h 2kk iässä. En tiedä suomalaisista nukutusmetodeista mitään. Otan ohjeeni anopilta, joka totesi, että vauvat alkavat nukkumaan ihan itsestään. 😀 Ranskassa kaikilla on täysin pimentävät verhot. Auttaakohan se, sillä nyt Suomessa vierailtaessa bébé herää usein kun aurinko nousee. Perhepeti no no no. Peitto myös. Kaikilla on unipussi käytössä. Ja kesällä kun on niin kuuma niin sitten vain pyjama tai pelkkä vaippa.

    Kiinteät aloitetaan 4-6 kk iässä. Ensin maistellaan. Tärkeätä on, että ensin syötetään samaa vihannesta muutama päivä ja sitten vaihdetaan. Hedelmät vähän myöhemmin mukaan.

    Täällä äitiysloma on tosiaan 4kk ja sitten vauva laitetaan tarhaan tai perhepäivähoitajalle. Harsoja ei käytetä vaunuissa. Vauvalle pitää antaa nimi viiden päivän sisällä syntymästä. Meiltä pyydettiin vauvan nimi tunnin päästä syntymästä 😀. Äidit imettävät vähemmän vauvoja, mutta nyt tämä on tulossa taas “muotiin” Ranskassa. Rokotuksia täällä annetaan enemmän ja jo kuukautta ennen kuin Suomessa.

  • Reply
    Meri
    08/11/2017 at 08:48

    No yllä taisi tullakin Ruotsista jotain, mutta tyyny-peitto-keskustelu aina naurattaa 🙂 Ruotsissa kehoitetaan pitämään joustavaa napakkaa tyynyä vauvan pään alla, ettei päästä tule lättänää. Myös raskauden aikana ruokajutut ovat huomattavasti rennompia, sushia saa syödä ja muutenkin listat kielletyistä ruoista ovat lyhyempiä. Myös raskauden aikana on käsittääkseni erilaista, kätilöt ovat raskauden aikana neuvolassa ja lääkärikäyntejä ei juurikaan ole, jos ei ole mitään ongelmia. Meidän kotikunnassa ei kromosomitestit kuuluneet perustesteihin, vaan ne sai ottaa (ja maksaa) erikseen, mikäli ei ollut yli 35-vuotias.

    Ruotsissa vanhempainvapaat ovat luksusta, 8-vuotiaaksi asti on tiettymäärä päiviä, joita voi jakaa isän ja äidin kesken, miten haluaa.

    Nämä nyt ensimmäisenä, mitä on huomannut, vaikea verrata, kun ei ole koskaan saanut lasta Suomessa, mutta ainakin nämä on pompannnut esiin 🙂

  • Reply
    Bisneskissa
    08/13/2017 at 20:22

    Asun itse Suomessa, mutta useampi ystävä asuu ulkomailla, tässä muutamia otoksia:

    Singaporessa tulevat vanhemmat valitsevat synnytyssairaalan ja sitten loppu meneekin sairaalan noudattaman koulukunnan/metodien mukaan. Raskauden aikana välitettävien ruoka-aineiden lista on löyhempi kuin Suomessa. Erilaisia mausteita ja yrttejä listalla muistaakseni oli, mutta esim. raaka kala ei ollut kielletty, piti vain käyttää järkeä sen tuoreuden ja valmistustavat suhteen. Sairaalan myötä valitaan myös lääkäri ja sama lääkäri on läsnä läpi koko raskauden sekä synnytyksessä. Ultratutkimuksia tehdään tosi usein. Keisarinleikkaukset ovat tosi yleisiä, synnytyslääkärit suosittelevat niitä mielellään, jotta voivat tehdä työnsä omien synnyttäjiensä kanssa päiväsaikaan (sama käytäntö ja haaste kuin monessa Etelä-Amerikan maassa). Singapore on todella korvikemyönteinen maa, mutta ystäväni sai todella upeaa imetysohjausta sairaalasta – Suomessa kukaan lähipiirissä ei ollut saanut mitään sen suuntaistakaan. Julki-imetys on kaksijakoinen juttu: toisaalta alastomuus julkisesti on rangaistava rike, mutta imetykseen suhtaudutaan myönteisesti. Imettäville onkin tarjolla runsain mitoin erilaisia imetyssuojia.

    Saksasta ystävältä kuullut kokemukset hyvin samoja kuin yllä mainitut. Unipussin nimeen vannotaan. Imetys on tärkeää ja Saksassa äiti ikään kuin rauhoitetaan imetysajaksi (Stillzeit), jotta se onnistuisi. Monessa asiassa ollaan Suomen näkökulmasta erittäin luomu/hippihenkisiä: kuten muutenkin Saksassa lääketieteessä raja rohdosvalmisteiden ja lääkkeiden tai toisin sanottuna homeopatian ja ns. länsimaisen lääketieteen välillä on häilyvämpi kuin Suomessa. Synnytyksessä pyritään välttämään lääkitystä ja synnytyksen kulkuun puuttumista, imetystä tuetaan yrttivalmistein.

    Italiassa raskaudenaikainen ruokavalio on tiukin. Muistaakseni kaikenlaiset leikkeleet ovat kielletty, ei siis pelkästään prosciutto crudo vaan myös kypsemmät ja kuivemmat lihat ja makkarat.

  • Reply
    -------
    08/14/2017 at 12:54

    Minä olen synnyttänyt Italiassa, tosin tästä on aikaa 24v eli varmasti moni asia tai kaikkikin voi olla muuttunut. Hauskoja yksityiskohtia voin tässä kuitenkin jakaa: koko sairaalassa ei ollut suihkua, tai oli mutta oli kuulemma ollut kauan remontissa “eikä synnytyksen jälkeen muutenkaan saa mennä suihkuun” . Minä kummiskin menin ja pesin hiukseni lavuaarissa veskissä ja minulle kiikutettiin nopeasti fööni ja kovasti sanottiin, että virheen teit, ei saa kastella tukkaa heti synnytyksen jälkeen, tulet kipeäksi!. Kipulääkitystä synnyttäessä ei ollut, oli madonnapatsas nurkassa jota lääkäri kehotti rukoilemaan, jos on kipuja. Järkytin henkilökuntaa suuresti kävelemällä heti synnytyksen jälkeen vauvan kanssa “vauvalaan” (vauvat olivat siellä samassa huoneessa, ja sinne sai mennä imettämään 4h välein, ei muuten saanut ollenkaan mennä). Opin sitten, että sieltä olisi pitänyt lähteä pyörätuolissa tai jopa sängyssä kärräten. Kuten joku tuossa yllä kertoo Englannista, myös Italiassa sairaalaan piti tuoda ihan kaikki itse, haarukat ja veitset ja lautaset, lakanat, vaipat, pyyhkeet. Ruoka oli todella hyvää sairaalassa, tietenkin, siitä ei tuolla tingitä. Silti kaikki meni upeasti ja synnyttäjän toiveet otettiin hienosti vastaan, synnytin lattialla kyykkien ja se oli heille oikein ok, valmennuksessakin sitä käytiin läpi. Suomessa olisin halunnut toisen lapsen syntyessä tehdä samoin, mutta oli pakko maata sängyllä! Kun menin Italiassa synnytyksen jäkkitarkastukseen (olikohan se 2kk jälkeen, en ole ihan varma), lääkäri kysyi, että imetänkö minä vielä. Sanoin, että totta kai. Hän kysyi, että eikö teillä signora ole Suomessa lehmiä, rinnat menevät pilalle! En sitten kertonut, että imetin vuoden… Tuolloin ei ollut tiukkoja ruokavaliomääräyksiä, tai ei ainakaan kukaan niitä minulle muistanut mainita. Prosciutot ja meren elävät ja mozzarellat sun muut söin autuaan tietämättömänä vaaroista. Hauskaa oli raskausaikana, kun oltiin ulkona syömässä ja tilasin pizzani kanssa cokiksen. Kaikki seurueen italialaiset pitivät hirveän älämölön, että ota viinilasi, se on terveellisempi eikä siinä ole väriaineita eikä lisäaineita, älä nyt limsaa hyvä ihminen juo raskaana! Kun mainitsin tästä kulttuurierosta lääkärille, hän sanoi että signoran on hyvä juoda pieni lasi viiniä lounaalla ja toinen illallisella, tekee verenkierrolle hyvää. Lisäksi lääkäri kirjoitti heti kun vatsa alkoi kasvaa reseptin, jolla sai apteekista lääkevoidetta ettei tule raskausarpia. Ei tullut.

  • Reply
    Anneli
    08/15/2017 at 14:48

    Hei, ja kiitos aiheen ottamisesta esille 🙂 Komppaan Saksassa asuvia äitejä, mutta rotaviirusrokote kyllä kuului meillä niihin normirokotteisiin ja akupunktiosta raskausaikana en ole kuullutkaan. Eli näitä eroja taitaa olla myös aika paljon lääkäreiden välillä.

    Sairaalasta voi synnytyksen jälkeen lähteä kotiin samana päivänä, jos haluaa. Meidän lapsi tuli keisarileikkauksella, joten jouduin olemaan sairaalassa muutaman päivän. Keisarileikkaus tehdään vain jos on ihan, ihan pakko. Sairaalan ruoka on aivan kamalaa, siihen verrattuna suomalainen kouluruoka on ihan gourmeeta. Sairaalassa on myös muutama perhehuone, eli yksityinen huone omalla kylppärillä. Jos tuuri käy ja yksi on vapaana, niin voit saada sellaisen muutaman satasen lisähintaan. Silloin myös vauvan isä voi nukkua sairaalassa. Lisämaitoa olisi, hurjasta itkusta huolimatta, herunut vasta jos paino olisi tippunut X prosenttia syntymäpainosta. Korvikkeet ovat epäsuosiossa, ja niiden antajia katsotaan pahalla, varsinkin jos vauva on alle 10kk. Tosin (lasten)lääkärit ovat ymmärtäväisiä, jos imetys ei onnistu.

    Ja kiinteitä voidaan tosiaan antaa 4kk iästä lähtien, viimeistään kuitenkin 6kk iässä. Porkkanalla ja palsternakalla yleensä aloitetaan. Pääjuoman pitäisi vauvoilla ja lapsilla olla vesi. Maitoa tulisi antaa muistaakseni lasi päivässä. Lounaalla voi antaa myös laimennettua C-vitamiini pitoista mehua. Jos vesi ei maistu, niin sitten lapsille keitetään yleensä yrtti- tai hedelmäteetä. Luomu ja sokerittomuus on kova juttu lapsien ruuissa, mutta sormiruokailua ei hypetetä. Homeopaattiset lääkkeet ja yrtit ovat myös suosiossa pienempiin vaivoihin (vatsavaivoihin, hammaskipuihin, mustelmiin, ihottumiin tms.).

    Mun naistenlääkäri suositteli minua juomaan raskauden aikana pari kuppia kahvia päivässä, alhaisen verenpaineen takia. Olen kuullut muualla, ettei kahvia tulisi juoda ollenkaan.

    Nukuttamisesta ei puhuttu ollenkaan, siis lukuunottamatta sitä unipussia ja 19 asteista huonetta. Meidän poika ei nukkunut ensimmäiseen vuoteen ollenkaan päiväunia, mutta kun yöt meni hyvin, niin neuvolan täti (Hebamme) ei ollut huolissaan. Kärryissä ei käytetä liinoja, ja miehen ensimmäinen kommentti niihin Suomessa olikin, että saako ne vauvat niiden takana vielä henkeä ja raitista ilmaa 😀

    3kk vauvojen kanssa mennään usein Pekip- tai Delfikerhoihin ja niissä käydään usein monta kuukautta viikottain. Niissä leikitään vauvojen kanssa erilaisilla leluilla, lauletaan lauluja, hierotaan vauvaa ja tehdään loru/sormileikkejä. Ja äidit/isät rupattelee välillä, tietenkin. En ole tutkinut noiden kerhojen tarkempia eroja, mutta Pekipissa vauvat voivat olla mielellään nakuna (mutta ei ole pakko, vaikka monet niin luulekin…)

    Berliinissä (ja muutamissa muissa kaupungeissa) on viime vuosina ollut aivan kauheat jonot päiväkoteihin/-hoitoihin ja me ilmoitettiin meidänkin lapsi heti syntymän jälkeen yli kymmeneen päiväkotiin ja niihin soiteltiin myös tiukkaan tahtiin kunnes paikka irtosi vuoden jälkeen. Paikan onneksi saimme, joka ei tosiaan ole mikään itsestään selvyys. Yleensä päiväkoti/-hoito paikat vapautuu vasta elo-syyskuussa, kun isommat lapset siirtyy kouluun. Tämä on vähän ongelmallista niille, joiden lapsi on syntynyt esim. joulukuussa. Maksettua vanhempainvapaata kun on yhteensä “vain” 14kk.

  • Leave a Reply