Monthly Archives

October 2017

Lapset

Party time, excellent

Noora K.

Meillä vietettiin viikonloppuna 1-vuotisjuhlia. Minusta on ihanaa kutsua vieraita ja tarjotakin jotain hyvää, mutta filosofiaani ei kuulu stressata emännöimisestä, eikä tehdä kaikkea alusta loppuun asti itse, ellei satu olemaan sellainen fiilis, että huvittaa. Haluan, että on nättiä ja joku teema, mutta lannistun helposti, jos en heti löydä ideani mukaista. Onneksi on ystäväni Laura, joka jaksaa nähdä vaivaa löytääkseen kaikkea ihanaa tyttärelleen. Niinpä apinoin häpeämättä monta elementtiä Baby K:ta reilut puoli vuotta vanhemman Little L:n yksivuotissynttäreiltä. Copy with pride!

Tilasin jo viikon takaisia kaverisynttäreitä varten Pop Up Kemuista harmaita pompomeja, confetti-ilmapalloja, söpöjä pillejä, tötteröhattuja, asiaankuuluvia servettejä ja pikkulautasia sekä tietenkin ykkösilmapallon. Viimeksi mainitun tilasin valmiiksi täytettynä ja noudin koko valmiiksi maksamani setin päivää ennen kaverisynttäreitä kivijalkaliikkeestä Eerikinkadulta. Etukäteen mietitytti ainoastaan se, miten täynnä helium-pallo olisi enää virallisissa juhlissa, mutta se ei edelleenkään ole tyhjentynyt lainkaan.

Tarjoilut olivat varsin lastenkutsuhenkiset. Pyöräytin omin pikku kätösin nakkipiiloja ja mokkapalakakun. Lisäksi tarjolla oli erilaisia karkkeja. Aikuisempaan makuun oli äitini tekemää paprikapiirakkaa, jota kutsutaan perhepiirissä liikennevalopiirakaksi ja muina makeina valmista mansikkakakkua. Mokkapalakakku oli tosi helppo leipoa ja varsinkin kinuskitäyte oli aivan megahyvää. Olen tunnettu siitä, että leipomukseni maistuvat usein hyville, mutta ovat aina vähän raasun näköisiä, niin nytkin.

Baby K:n juhlamekko löytyi Lindexiltä ja uusi rusetti Töölöntorin Nona K:sta, joka on muuten erinomainen rusettikauppa. Tästä vinkkasi lukija aikanaan ja olen superkiitollinen vinkistä, tällä kertaa mukaan tarttui peräti kolme erilaista ihanaa rusettia.

Minusta fiiliksestä tuli kuin varkain jopa vähän jouluinen. Se ei haittaa ollenkaan, koska olen päättänyt aloittaa perinteen, että Baby K:n synttärijuhlista alkaa aina sesonki. Pöydässä ei ollut mitään muuta jouluista kuin tuo minikuusi, mutta se riitti. En ollut ajatellut välttämättä hankkia kukkia, mutta sitten mies kotiutui reissustaan 50 valkoisen tulppaanin kanssa (välilasku Amsterdamissa, suosittelen Schipholin kukkakauppaa) ja ne olivatkin ihan täydelliset. Pitää muistaa tämä kasviyhdistelmä tulevinakin vuosina, jos ei nyt lapsen synttäreillä niin muuten tähän vuodenaikaan.

Meillä oli tosi kivat juhlat ja päivänsankari jaksoi hienosti edustaa talviaikaan siirtymisestä huolimatta. Ei olisi uskonut, että vain paria tuntia ennen juhlia päiväunille meno oli sen luokan show, etten ole sellaista vielä nähnytkään.

Koristeet lähtevät muuten seuraavaksi sitten Baby H:n juhliin. Olemme jo tätä ennen kierrättäneet keskenämme juhlakoristeita ja niin kauan kuin lapsosten juhlissa ei ole keskenään riiteleviä teemoja, niin tätä jatketaan.

Yleistä

Perjantain parhaat

Viikon paras arkiruoka on aihetta käsitelleen postauksen kommenttiboksista löytynyt ranskalainen tomaattipiirakka Yhteishyvän reseptillä. Niin sairaan hyvää! Molemmat Noorat ovat tehneet tätä jo useampaan kertaan.

Viikon paras hetki oli eilen kun Noorat pääsivät kurkkaamaan Ullan upeaan loft-asuntoon. Ikkunoita lattiasta kattoon, iso oma piha ja upeasti entisöity vanha rakennus. Keskellä kaupunkia. Eihän sitä voinut kuin huokailla, täydellinen asunto!


Mekko saatu blogin kautta

Viikon paras vaate on Henri Lloydilta saatu musta Adaline-mekko, joka taipuu töihin ja juhliin. Miksei tennareiden kanssa vauvaelämäänkin. Ja hei, tämä oli myös Noora K:n treffimekko tässä taannoin.

Viikon paras viihdyke näkyy kuvissa myös. J.Crew’lta heinäkuussa ostettu koru on osoittautunut Baby K:n suureksi suosikiksi. Se kulkeekin siis aina käsilaukussa ja sen avulla Baby K. on istuskellut tyytyväisenä muun muassa pari palaveria.

Viikon paras ostos on rikkaimuri. K:n talous pärjäsi pitkään ilman, mutta nyt kun se nököttää tuossa keittiönnurkassa, sitä ihmettelee, miten sitä ei ole tullut aiemmin hankittua.

Viikon paras jälleennäkeminen on Noora K:lla hubbyn kanssa. Mies on ollut melkein kaksi viikkoa duunireissulla ja Noora K. on ollut kaksin Baby K:n kanssa. Vitsit miten ihanaa saada perhe kasaan! Näiden viikkojen aikana tukiverkosta on ollut kyllä aivan ehdoton oman ajan kannalta.

Iittalan Taika-astiat ja Kastehelmi-kakkuvati saatu osana vuosiyhteistyötä.

Noora K:sta Yhteistyö

Onko vastuullisuus vaikeaa?

Noora K.

Kaupallinen yhteistyö: Paulig Mundo ja Asennemedia

On tosi helppoa paasata eettisen ostamisen ja ilmastoystävällisen ruokakorin puolesta, kun itsellä arki rullaa ja palkka tulee varmasti tilille kerran kuussa. On joku, jonka kanssa jakaa iloja ja suruja ja tukiverkko, jolta pyytää apua, kun omat paukut tai aika ovat kortilla. Päivähoitopaikka on järkevästi työmatkan varrella, eikä toisella puolen kaupunkia ja oma työkuorma on sopiva. Silloin jaksaa ottaa selvää asioista, olla tiedostava ja joskus myös olla vähän omahyväinen (tunnustan). Minäpä tässä tulen polkupyörällä kauppaan oman kangaskassini kanssa ja ostan tästä näitä kauden vihanneksia, lähileipomon leipää, nyhtökauraa ja kauramaitoa. Kylläpä ostoskori näyttääkin kivalta, varmasti nuo muut kassajonossa olijat huomaavat, että tuo tuossa ajattelee muitakin kuin itseään.

Harvoin elämä kuitenkaan on näin seesteistä ja helppoa koko ajan. Aina on jotain meneillään ja asioita mielen päällä. Nyt lapsen kanssa aikaa esimerkiksi niille kauppareissuille on paljon vähemmän, mutta muuttuvia tekijöitä enemmän jo näin kotona ollessa ja kunhan päivätyöt ovat taas alkaneet, ruuhkavuodet varmaan alkavat tuntua just tasan siltä.

Teemme päivittäin kymmeniä (vai satoja) valintoja. On hienoa, että valinnan mahdollisuus on, mutta se on myös kuormittavaa ihan vain ruokakaupassakin, saati sitten muuten elämässä. Ostaako espanjalaisia tomaatteja, joita viljeltäessä on ehkä koeteltu ihmisoikeuksia vai suomalaisia, jotka on kasvatettu kamalalla sähkömäärällä kasvihuoneessa? Valitako kotimaista luomujugurttia pahvitölkissä vai ulkomaalaista kaurajugurttia muovipakkauksessa? Maitotuote vai soijatuote? Luomuomenia Italiasta vai tavallisia kotimaisia? Muun muassa näistä juttelimme toissa maanantaina Pauligin väen ja Aamukahvilla-Henriikan kanssa, kun Liemessä-Jenni keitti meille kahvit ja tarjosi ilmastoystävälliset browniet. Pauligille ympäristöasiat ovat erittäin tärkeitä ja siksi he haastoivatkin meidät tähän keskusteluun ja pohdintaan. Paulig ostaa prosentin kaikesta maailmalla tuotetusta kahvista, joten he ovat aika iso tekijä ja vaikuttaja. Tavoittena on, että vuoden 2018 loppuun menessä kaikki Pauligin kahvi on ostettu vastuulliseksi varmennetuista lähteistä. Kahvitalolle ilmastonmuutoksen torjuminen on elintärkeää, eikä pelkkä markkinointitemppu, koska ilmastonmuutos on uhka kahvintuotannolle. Tämä viimeistään sai tämän Lorelai Gilmoresta seuraavan kofeiiniaddiktin korvat hörölle. KAHVI VOI LOPPUA MAAILMASTA! Uhkia kahvintuotannolle on toki muitakin, kuten ikääntyvät viljelijät ja ikääntyvät puut ja kahvinviljelystä saatava riittämätön toimeentulo, mutta suurin uhka on tuo ilmastonmuutos.

Lueskelin juttutuokiomme jälkeen Paulig Mundon sivustolta, miksi meret täyttyvät muovijätteestä ja siitä, mitä vastuullisuussertifikaatit oikein tarkoittavat. Vastuullisuussertifikaatit olivat aika tuttuja. Mundo-kahvilla on näistä Reilun kaupan merkki ja Luomu-merkki. Nämä ovat minusta sellaisia helppoja merkkejä ruokakaupassa ollessa. Kun ostaa ruokaa, joista löytyy mieluiten molemmat, mutta edes jompikumpi, niin tietää tekevänsä edes vähän hyvää. Ei tarvitse liikaa miettiä. Muovijäteosuus taas nostatti häpeää.

Kuvittelin tähän asti eläväni edes jotenkin siedettävästi, suosinhan kasvispainotteista ruokavaliota, kannan uskollisesti omaa kauppakassiani mukanani ja olen oppinut pakkaamaan vihannekset paperipusseihin tai ostamaan ne ilman mitään pussukoita. Katsoin vähän paheksuen niitä, jotka pakkaavat banaanitkin vihannespussiin. Olin juuri vaihtanut perheemme jugurtit kauraversioihin. Kierrätän ja valitsen eläinkunnan tuotteista kotimaista ja luomua aina kun se on mahdollista. Olemme teettäneet kotiimme mittavan energiatehokkuusremontin ja ostamme vain vihreää sähköä. Sitten tein hiilijalanjälkitestin. Hävetti niin sairaasti, että olin mulkoillut jotain banaaninpakkaajaa. No, eivät ne minun ruokavalintani, mutta se muu. Omat ekosyntini ovat autoilu ja ajoittainen lentomatkustaminen. Ensiksi mainittu vähenee hurjasti vuodenvaihteessa, kun palaan töihin, mutta jälkimmäinen onkin sitten vaikeampi juttu.

Sen verran olen onneksi oppinut tässä vuosien varrella, että ei kannata liikaa sirotella tuhkaa päälleen, kun huomaa, että omassa toiminnassa olisi korjattavaa. Korjaa sitä edes vähän ja pyrkii koko ajan parempaan. Kaikki tai ei mitään -ajattelu on siitä vaarallista, että harva meistä pystyy elämään täydellisen hyveellisesti ja jos vaihtoehto on se, että ei sitten tee ilmaston hyväksi mitään, niin eipä sekään oikein tavoiteltavaa ole. Itse uskon enemmän siihen, että pienistä puroista syntyvät suuret virrat ja pikkuhiljaa koko ajan omaa tekemistään parantaen se maailmakin paranee. Ei kertarysäyksellä, mutta vähän kerrallaan.

Omat vastuullisuuslupaukseni kuluttajana ovat tästä eteen päin:

– Vähennän entisestään liharuokien osuutta perheemme aterioissa.
– Valitsen luomumerkittyjä tuotteita aina kun voin. Reilun kaupan merkistä tulee plussaa.
– Alan kierrättää myös muovijätteen, vaikka sen joutuukin viemään puolen kilsan päähän kierrätyspisteelle.
– Menen useammin bussilla auton sijaan.

Neljä lupausta voi tuntua vähältä, mutta haluan asettaa sellaisia tavoitteita, jotka voi saavuttaa riittävän helposti. Sitten voi taas keksiä lisää.

P.S. Noita Mundo-kahveja on toinenkin, vaaleapaahtoinen. Minun suosikikseni kuitenkin nousi tämä kuvissakin näkyvä uutuusversio, Reilusti Tumma.

P.P.S. Saitilla on myös tosi kiinnostava juttusarja siitä, kun Pauligin ostopäällikkö kiertää vuoden kahvin alkuperämaissa.