Noora H:sta Toivepostaus

Päivä kanssani by Noora H.

Noora H.

7.00–9.00
Herään kun sängyn vieressä olevasta pinnasängystä kuuluu juttelua. Baby H. kurkkii laitasuojien välistä ja näyttää sille, että nyt olisi aika nousta. En ole ihan varma, mihin aikaan vauva on herännyt, todennäköisesti varttia aiemmin mieheni herätyskelloon. Nostan Baby H:n hetkeksi meidän sänkyymme ja annan aamupusut. Vauva ei enää malta istua kovin pitkään sylissä, mutta aamuisin saan yleensä pienet kädet kaulaani ja vauva lepuuttaa päätä olkapäätäni vasten. Halien jälkeen katson puhelimeen tulleet viestit ja laitan äänet päälle.

Unohdin taas ladata kahvinkeittimen edellisenä iltana, joten minun ja kahvikupillisen välissä on pari pitkää minuuttia. Onneksi edellinen yö sujui tosi hyvin, Baby H. heräsi kerran ja rauhoittui tutilla, unikoulu taisi onnistua. Istun sohvalle vauvan ja maitopullon kanssa, mies tulee sanomaan heippa ja sovimme illan aikatauluista. Tänään molemmilla on treeni-ilta.

Baby H:n aamupala, vaipanvaihto ja aamupesu, lakanat pyykkikoneeseen, päivävaatteet lapselle ja sohvan alle karanneen pallon hakua. Pari extraminuuttia on venynyt puolituntiseksi ja kahvinkeitin on jo sammunut, kun kaadan ekan kupillisen kahvia. Kuvituskuvaa ottaessa huomaan, että vauva on karannut pöydän alle ja huutelee turhautuneena, kun poikkipuu estää etenemisen.

Syön nopeasti aamupalan ja selaan Hesarista pääotsikot. Aamupala keskeytyy monta kertaa, kun haen pikavauhtia ryömivän vauvan pois eteisestä, vanhan Singerin kimpusta ja kaiuttimia tutkimasta. Muistutan itselleni sadannen kerran, että kaiuttimet olisi syytä kiinnittää kattoon.

9–11
Vaavi menee päikkäreille (loukkaantuneen tuhinan saattelemana, hänen mielestään päiväunet ovat täysin tarpeettomat). Kaivan koneen esiin, kirjoitan aamun tapahtumat tähän postaukseen ja menen suihkuun. Ystäväni Laura ja hänen tyttärensä, kutsutaan vauvaa vaikka Kuutiksi, tulevat tunnin päästä, sitä ennen pitäisi olla kamat kasassa ja vaatteet päällä.

Olen maailman hitain aamuisin, eikä asiaa auta se, että saatan aloittaa viisi minuuttia ennen lähtöä jonkin tuikitarpeellisen asian hoitamisen, kuten lehden perumisen tai verokortin tilaamisen. Yritän myös usein multitaskata, saatan esimerkiksi surffata puhelimella kesken aamupesun. Tästä luovuin sen jälkeen kun yhtenä aamuna jouduin stressaamaan, lähetinkö lukijalle Instagramin yksityisviestillä kuvan itsestäni puolialastomana hammasharja suussa.

Tunnin nukuttuaan Baby H. herää ja leikimme hetken. Huomaan lapseni vaatteiden olevan harmaan pölyn peittämät ja otan rikkaimurilla pahimmat pölypallerot olkkarin lattialta, jottei vieraaksi tuleva Kuutti koe samaa kohtaloa. Kunpa joku tekisi potkupukuja mikrokuituliinoista, Baby H. voisi ryömiessä hoitaa oman osuutensa kotitöistä.

11.00–12.00
Ehdimme juuri ja juuri kerhoon, ovea ollaan sulkemassa kun riisumme lapsilta haalarit. Lorutuokioon osallistuu kymmenisen vauvaa, joista nuorimmat ovat viisikuukautta. Muistan, kun toin Baby H:n ensimmäistä kertaa tänne. Hän oli viisi viikkoa ja viisikuiset tuntuivat tosi isoilta. Tuolloin Baby H. tuijotti lähinnä katossa roikkuvaa disco-palloa, nyt hän ei meinaa pysyä millään aloillaan. Lorutteluiden jälkeen annamme vauvoille lounaan ja huomaan ilokseni yhden taaperon olevan isänsä kanssa. Muskareissa ja kerhoissa ei kovin paljon isiä näy, joko he keksivät muuta puuhaa tai sitten isyysvapaat käytetään vauvan ollessa ihan pieni (jos ollenkaan).

12.00–14.30
Aikuisten vuoro syödä. Baby H. nukahtaa tyytyväisenä vaunuihin kun kävelemme lounaalle. Lounaspaikaksi valikoituu Kellohalli, jossa on torstaisin tosi hyvä salaattipöytä. Ruokailun jälkeen iskee väsymys ja ehdotan iltapäiväkävelyn perumista. Ystäväni piirtää rastin seinään, tämä on ensimmäinen kerta kun en ole valmis kävelemään, mutta on tyytyväinen päätökseen. Päikkäreitä kaivataan heilläkin.

14.30–17.00
Kotimatkalla alkaa paistaa aurinko. Äh! Olen tavallaan vähän pettynyt, sillä kotona odotteli hyvä lehti, mustikkapiirakka ja kahvi. Syksyllä ja talvella aurinkoisista päivistä on otettava kaikki ilo irti, joten kahvi- ja lepohetki vaihtuu blogikuvien ottoon. Vauvalle puhtaat vaipat ja välipalaa, sitten kamera esiin. Baby H. seuraa touhujani ihmeissään ja taistelee unta vastaan. Neljältä luovutan kuvien ja päikkäreiden suhteen, vauva pääsee leikkimään ja minä syön mustikkapiirakan kahvin kanssa. Petaan puhtaat lakanat sänkyyn, sitten soittelen miehen kanssa kauppalistasta.

17.00–18.00
Vahdinvaihto. Mieheni tulee kotiin, antaa Baby H:lle päivällisen ja leikittää häntä. Baby H. on ihan fiiliksissä, leikit isin kanssa ovat parasta mitä hän tietää. Käsittelen sillä aikaa blogikuvia, tyhjennän kauppakassin, täytän tiskikoneen ja siistin paikkoja.

18.00–19.00
Juoksen läheiselle salille ja teen pikaisen treenin. Edellisestä kerrasta on vähän turhan pitkä aika, sillä huomaan unohtaneeni, miten salille pääsee sisään. Hetken sählättyäni pääsen kuin pääsenkin ovesta.

Raskauden jälkeen olen treenannut tosi vähän, ainakin aiempaan verrattuna. Olen iltaisin sen verran poikki, ettei lenkki tai rankka punttitreeni houkuta. Tähän vaikuttavat tietysti katkonaiset yöunet, mutta suurin syy on se, että arkeni on nyt paljon liikkuvaisempaa kuin toimistotyössä. Kävelen päivän aikana kymmenisen kilometriä ja nostelen vauvaa edestakaisin. Fyysistä työtä tekevät eivät taida paljon urheilla vapaa-ajalla.

19.00–20.00
Läpsystä vaihto ja mies lenkille. Baby H. oli nukahtanut iltapalaa syödessä, vähäiset päiväunet vaativat veronsa. Annan vauvalle pusun, käännän hänet selälleen ja silitän vähän tukkaa. On se ihana tapaus.

Sitten istun hikisenä koneelle ja alan naputtamaan Perjantain parhaita. Viestittelemme kaiman kanssa, mitä nostamme postaukseen ja kumpi ajastaa sen. Kun seuraavan päivän postaus on tehty, käsittelen kuvia ja kirjoitan nämä tekstit. Yritän olla tehokas, sillä haluaisin hoitaa miehen lenkin aikana paitsi blogihommat myös suihkun tukanpesuineen. Mieheni lähtee koko viikonlopuksi poikien reissulle, ennen sitä olisi kiva viettää hetki kahdenkeskistä aikaa ja katsoa jotain sarjaa. Usein pitää valita joko blogin tai parisuhdeajan välillä, siksi postauksia ei tule joka päivä.

20.30
Mies tulee kotiin lenkiltä ja olen edelleen koneen ääressä, hups.

20.30–22.00
Suihkussa muistan, että huomenna on heti aamusta neuvola. Mitähän taas mietimme, kun pyysimme aikaisinta mahdollista aikaa? Tuttipullot ovat pesemättä, hoitolaukku pakkaamatta ja muutama muukin kotihomma tekemättä. Tuumammme, että taitaa olla parasta skipata sarja ja jakaa kotityöt. Mies tarjoutuu ottamaan pullonakin, joka on molempien inhokki. Syön päivälliseksi maailman ankeimman hodarin ja luen Jussi Parviaisesta. Ihailen sitä, kuinka hyvin Kuukausiliitteen jutut on kirjoitettu. Toimittaja kirjoittaa Parviaisesta pilke silmäkulmassa, mutta yhtään häntä väheksymättä.

22.00–22.30
Hammaspesut ja kirja käteen. Kurkkaan pinnasänkyyn, vauva on taas pyörinyt unissaan ympyrää, nyt hän on ahtautunut pinnasängyn toiseen päähän ja nukkuu poikittain pedissään. Toteamme miehen kanssa, että Vaavi-sänky olisi mennyt pidempäänkin, lapsemme ei ole tilan perään. Luen kaksi sivua kirjaa ja nukahdan valot päällä.

Syksy on ihanaa aikaa arjen tunnelmoinnille
Podcast: Aakkoset osa 2

You Might Also Like

30 Comments

  • Reply
    Blue Peony
    10/04/2017 at 06:34

    Mikrokuituasu olisi aika kova juttu myös lattian rajassa pyöriville lemmikeille, meidän musta kissamme on armoton pölyagentti. Olen aivan varma, että sen huumorintaju on kierosti kehittynyt, koska se tuo aina mahtavan pölykoiran keskelle lattiaa, kun hykertelen imuroitua lattiaa…
    Hienoa, että unikoulu on tepsinyt! Minun lapseni oli pienenä ihan mahdototman huono nukkuja, joten muistan hyvin, mitä vähäiset unet vanhemmalle tekivät , nykyisin lapsi veteleekin sitten vaikka kellon ympäri unta pollaan. Häkellyttävää, miten asiat voivat muuttua! Kesällä huomasin jopa hämähäkin kutoneen verkon hänen mahtavasta tukkapehkostaan seinään saakka. Oli siinä naurussa pitelemistä, Prinsessa Ruususia on ilmeisesti oikeasti olemassa :-D!

    • Reply
      Noora H.
      10/09/2017 at 18:23

      Sinulla on varsinainen unikeko kotona. 🙂 Luo toivoa, että meilläkin yölliset herätykset loppuvat joskus ihan kokonaan. Baby H. nukkuu tosi hyvin, mutta haaveilen silti koko yön unista, olisi ihanaa nukkua yli 6 tuntia putkeen.

  • Reply
    Päivi
    10/04/2017 at 06:40

    Ihana teksti ja niin oman arjen kuvaama, tosin mulla vielä pakkaa sekoittaa lasten jumpat ja pojan aamuiset tarhamenot. Miksi aamut on niin hankalia, en ole yhtään aamuihminen, eikä kyllä meidän esikoinen 3,5v. Tälläkin hetkellä se makaa osittain sylissäni ja kattoo pikkukakkosta kun näpytän tätä viestiä ja yritän juoda kupin kahvia. Nuorimmainen 11kk vetelee hirsejä vielä sängyssä. Meidän pitäisi siis olla 8.30 tarhassa ja täsä me sohvalla ihmetellään. Tiedän, kiire täsä tulee 😄 Huomenta vaan teille sinne.

    • Reply
      Noora H.
      10/09/2017 at 18:26

      Huomenta sinnekin, ihan toivottoman myöhässä. Nolottaa, kuinka viiveellä vastaan kommentteihin, mutta olimme anoppilassa viikonlopun. Mä olen aamuihminen, herään ihan mielelläni, käyn vaan tosi hitaalla. 🙂 Ja hassua, miten tuo vuorokausirytmi tuntuu periytyvän vanhemmilta, tosi monella vauvalla on samanlainen rytmi kuin vanhemmillaan. Tai sitten se on vain perheen tavoista kiinni. 🙂 Tsemppiä tarha- ja harrastushärdelliin!

  • Reply
    anna
    10/04/2017 at 07:40

    Kiitos kurkistuksesta vauva-arkeen!

    • Reply
      Noora H.
      10/09/2017 at 18:27

      Kiva jos tykkäsit! 🙂

  • Reply
    H
    10/04/2017 at 07:58

    Ihana teksti, tutunkin kuuloinen omalta äitiysvapaalta 🙂 Meidän poikaa ei päiväunet kiinnostaneet juurikaan, lopetti ne 2 vuoden iässä kun lupa neuvolasta irtosi, siihen asti taisteltiin. Öisin nukkuu kyllä hyvin, saattaa posottaa nykyään 11 tai jopa 12 tuntia heräämättä. Mainitsit että viihdyt toimistolla etätöiden sijaan, niin minäkin, mutta on etätöissä puolensa. Ajansäästö, rentous ja yksin kotona oleminen!! 😉 Ja meillä lähes kaikki sihteereitä lukuun ottamatta ovat etätöissä yli puolet viikosta joten kovin sosiaalista se omassa huoneessa nyhjöttäminen tyhjähkössä toimistossa ei ole. Sosiaalisuutta kyllä kaipaisin, itse asiassa paljonkin (olin varsinkin kotona ollessa se, joka höpötti elämäntarinansa kaupan kassoille…) mutta nautin kovasti työni hyvistä puolista. Tänään on poikkeuksellisesti lääketieteellinen koulutus meille juristeille, kiinnostavaa. Täytyykin tästä pikkuhiljaa vaihtaa aamutakki fiksumpiin vaatteisiin ja lähteä tuonne sateeseen… Ihanaa loppuviikkoa!! 🙂

    Ps. Tuo äiti/isä -jakauma taitaa muuttua kun lapsi kasvaa, meillä mies ja poika käyvät liikuntakerhossa viikonloppuisin ja siellä tuntuu olevan lähinnä isiä lapsineen, mikä on tosi kiva juttu!

    • Reply
      Noora H.
      10/09/2017 at 18:30

      Jee, jo toinen hyvin yönsä nukkuva lapsi!

      Veikkaan, että minäkin opin arvostamaan etätöitä ihan uudella tavalla kun Baby H. aloittaa päiväkodin. Etätöissä säästää ihan älyttömästi aikaa ja kyllä mäkin tykkään välillä viettää verkkaripäiviä. Toisaalta toimistolla olisi jonkun toisen tekemä lämmin ruoka… Paha!

      Hauskaa viikkoa sinne!

  • Reply
    Riikka
    10/04/2017 at 09:41

    Heh kuulostaa aika tutulta. Meidän vauvavuosi päättyi elokuussa.

    Muakin vauvakerhojen iskät ihastuttaa! Töölön muskarissa kun käytiin, niin siellä oli aina se yks kiintiöiskä. 🙂

    • Reply
      Noora H.
      10/09/2017 at 18:31

      Ne on ihan parhaita! Meidän kerhoissa isiä käy aina vaan kerran tai pari, sitten ei enää näy. :/

  • Reply
    Jenni S. | big mamas home
    10/04/2017 at 16:40

    Hah. Meidän 90 cm kohta kaksivuotiaskin nukkuu pinnasängyssä poikittain. 😀 Mikähän siinä on? Saa nähdä miten tässä käy, kun puolen vuoden aikana pitäisi siirtyä isoon sänkyyn, kun vauva tulee ja omii pinniksen.

    Kiva, hyvällä tavalla toteutettu postaus. Tykkäsin. Kyllä se muiden ihmisten arki vain kiinnostaa. Meilläkin parisuhdeaika kilpailee blogiajan kanssa ja ollaankin sovittu ihan tietyt viikonpäivät, jolloin iltaisin omistaudutaan toisille. Silloin tulee hoidettua hommat niin, että pystyy keskittymään toiseen.

    • Reply
      Noora H.
      10/09/2017 at 18:32

      Mä taas tätä kirjoittaessa ajattelin, ettei ketään voi kiinnostaa näin tylsä ja tavallinen päivä. 😀 Mutta kiva jos tykkäsit! Teillä on fiksusti sovittu iltojen käyttö, pitäisi varmaan ottaa mallia teistä.

  • Reply
    Meri
    10/04/2017 at 19:02

    Näitä on aina kiva lukea, mistä lie johtuu, varmaan joku tirkistelyn halu 😂!

    • Reply
      Noora H.
      10/09/2017 at 18:33

      No joku sellainen se on, koska kyllä mäkin näitä tykkään lukea. 😀 Myös kaiman postausta kävin ennakkoon vakoilemassa, vaikka tiesin muutenkin aika hyvin, mitä se päivänsä aikana tekee. 😀

  • Reply
    Bisneskissa
    10/04/2017 at 20:22

    Kiva arkipostaus!

    Isistä vauvakerhoissa: oman alueemme vauvakerhossa oli kaksi kiintiöisää. Heidän vauvansa olivat jo isompia. Heille jutellessani motiivi kerhoon saapumiseen selvisi nopeasti: “Eihän tällaisen energiapakkauksen kanssa kestä olla kotona! Ja sitä paitsi täältä saa kahvia. Lämpimänä.” 😀

    Sitten toisenlainen näkökulma: on totta, että edelleenkään isät eivät käytä mahdollisuuttaan olla kahden lapsen kanssa kotona, vaan perhevapaat lomitetaan usein koko perheen ajaksi. Ilokseni huomaan, että kehitystä on tapahtunut 10 vuodessa. Omista kavereista ne nuorempana lapsia saaneet (n. 10v sitten) eivät juurikaan käyttäneet isyysvapaita, milloin milläkin verukkeella. Nyt taas katsotaan hiukan vinoon, jos isä ei käytä isyysvapaitaan.

    Itse olen siitä onnellisessa asemassa, että puolisoni halusi olla pidempään kotona. Toteutimme omatoimisen 6+6+6 mallin Ruotsin tapaan: minä olin vreilun vuoden kotona ja mieheni 6 kuukautta. Meille ratkaisu oli loistava ja lapsen ja isän suhde on aivan eri tasolla tuon jakson jälkeen. Minusta tuntuu, että olemme tasa-arvoisia vanhempina näin, joten suosittelen kaikille, kenellä halua ja mahdollisuus on.

    Pitkällä aasinsillalla pointtiini: isiä näkee aika vähän kerhoissa, koska a) heitä ei ole kotona ja b) kerhot ovat monelle isälle aika pelottavia äitiklikkejä. Buukkasin miehen ja 1,5v tyttäremme Oopperan taidetuokioon. Sain hetken suostutella siippaa lähtemään. Onneksi hän kuitenkin rohkaistui: taaperolla nyt luonnollisesti oli aivan ihanaa, mutta isäkin oli saanut kunnon itsetuntobuustin siitä, kun hän ainoana isänä oli kerännyt äideiltä ja vetäjiltä kasapäin iloisia hymyjä. Onnittelin miestä tasa-arvon edistämisestä ja kannustan kaikkia äitejä olemaan erityisen ystävällisiä isille kerhoissa, koska niitä parkoja jännittää ihan tosi paljon.

    • Reply
      Noora H.
      10/09/2017 at 18:38

      Mä kannatan myös perhevapaiden tasa-arvoisempaa jakamista, tosi hienoa, että sun mies pystyi olemaan noin pitkään kotona! Ja se on ihan totta, että vauvakerhot voivat olla pelottavia paikkoja miehille. Mun mies jää Baby H:n kanssa kotiin joksikin aikaa ja olen jo nyt aloittanut ylipuhumisen, ettei vauvan kerhoilu lopu ihan kokonaan. Ei tietenkään tarvitse ravata jokaisessa kerhossa (kuten minä olen tehnyt) ja saavat itse päiviensä kulun päättää, mutta olisi kiva, jos yksi säilyisi. Olisi ehkä helpompi aloittaa päiväkoti, kun muiden lasten kanssa puuhailu on tuttua?

      • Reply
        Bisneskissa
        10/09/2017 at 20:45

        Heh, taloutemme Lattepappa kävi pari kertaa kerhossa, mutta ei kokenut oloaan kotoisaksi siellä. (Kommentti oli jotakuinkin että pitäkää kerhonne…) Joten ehkä meillä äideillä on vielä oma hommamme edessä isien toivottamisessa tervetulleiksi. Mutta onneksi lähipiiriimme syntyi yllättävän paljon vauvoja samoihin aikoihin, joten äitirinkejä löytyi. Täytyy antaa kreditsit kahdelle äitiringille, jotka ottivat luontevasti Lattepapan mukaan – heidän näkökulmastan se oli vauvan sosietee, vauvan päivävuorossa palvelevassa henkilökunnassa vain tapahtui vaihdos. 😀 En ollutkaan ajatellut, että tuo vaikuttaisi päivähoidon aloitukseen, mutta meillä aloitus on sujunut yllättävän hyvin, joten ehkä se sitten vaikutti.

  • Reply
    H
    10/04/2017 at 21:39

    Tähän keskusteluun pakko lisätä, että mm.opettajaisät ovat kotona lasten kanssa kesät. Joka vuosi kaksi ja puoli kuukautta. Eli ei siihen tasa-arvoisen arjen pyörittämiseen aina virallisia perhevapaita käytetä, riippuu myös ammatista.
    Oma opettajamieheni ei ole isyyslomien lisäksi pitänyt perhevapaita, ei sille ole ollut tarvetta 🙂 Eli tilastoissa tämäkin näyttää isän kohdalta huonolta, vaikka totuus tasa-arvoisesta arjestahan on muutakin kuin viralliset vapaat. Itse olen ollut kesät töissä muutaman viikon lomaa lukuunottamatta, joten melkein kolmasosan vuodesta mies pyörittää taloutta päivisin (tähän lasketaan myös mm. joululoma). Kyllä se vuosien saatossa alkaa olla ajallisesti verrattavissa omiin äitiysvapaisiini.
    Hauska tilanne oli viime kesänä, kun miehen tuttavapiirissä oli monta kesäkoti-isää, joiden rouvat olivat töissä. Miehet veivät lapsia kerhoon ja kahvittelivat sillä välin, kävivät puistossa, vetivät jalkapallovuoroa (olivat varanneet kaupungilta nurmikentälle oman vuoron) isommille lapsille jne.

    • Reply
      Noora H.
      10/09/2017 at 18:39

      Hyvä pointti. Meillä mies oli pari viikkoa kotona Baby H:n synnyttyä ja käytti siihen lomia, eli virallisia perhevapaita ei siihen käytetty.

  • Reply
    Helmiina
    10/05/2017 at 01:13

    Podcast-toive: Tehkää pod aiheesta Helsinki. Olisi kiva kuulla esimerkiksi mitkä ovat lempipaikkanne Helsingissä, lempikaupunginosat ja ei ehkä niin mielekkäät kaupunginosat, minne ehdottomasti veisitte ulkomaalaisen vieraan käymään Helsingissä, mikä on historianne Helsingin suhteen (milloin olette Helsinkiin muuttaneet vai oletteko asuneet koko ikänne), mitä ajattelette Helsingin tulevaisuudesta (bulevardit, pikaraitiotiet, kaupungistuminen jne.) ja kaikkea mitä ikinä teillä on sanottavaa tästä ihanasta kaupungista 🙂

    • Reply
      Noora H.
      10/09/2017 at 18:39

      Hyvä toive, otetaan ylös ja yritetään toteuttaa mahdollisimman pian. Aihe kiinnostaa myös mua, jos osaat suositella muiden podcasteja tähän liittyen, niin kaikki vinkit otetaan vastaan. 🙂

  • Reply
    Hanna
    10/05/2017 at 11:38

    Lämminhenkinen kurkistus teidän päivään, kiitos!

    • Reply
      Noora H.
      10/09/2017 at 18:40

      Ole hyvä. 🙂

  • Reply
    Satu
    10/05/2017 at 14:46

    Nyt on pakko lähettää vinkki kahdenkymmenen vuoden takaa meidän perheestä…Tuli tuosta Singeristä mieleen, että sen saa vauvaturvallisemmaksi, kun laittaa (tietysti mustalla:)) nippusiteellä sen pyörivän “jutun” koneen runkoon kiinni.Itse pelkäsin, että lasten sormet ja kädet jää siihen jumiin, nippusiteellä sidottu “ratas” ei pyöri:)Satu

    • Reply
      Noora H.
      10/05/2017 at 14:55

      Vastaan muille pian, mutta tähän on pakko vastata heti: KIITOS! Tämähän ratkaisee ongelman, miten ei itse tajuttu!

      • Reply
        Satu
        10/06/2017 at 12:13

        Mä taas jäin pohtimaan, että “kahdenkymmenen vuoden takaa” on karu totuus:)Ja näinkin nuori äiti…

        • Reply
          Noora H.
          10/09/2017 at 18:40

          Aika menee ihan älyttömän nopeasti. 😀

  • Reply
    Mari
    10/05/2017 at 16:12

    Näitä on aina kiva lukea,miten muut viettävät päiviänsä.
    Onko muuten miehesi ihan suomalainen vai muuten vaan tumman näköinen?

    • Reply
      Noora H.
      10/09/2017 at 18:40

      Käski vastaamaan, ettei ole suomalainen vaan savolainen. 😀

    Leave a Reply