Lapset Noora K:sta Toivepostaus

Päivä kanssani by Noora K.

Noora K.

06.50 Herään siihen, että Baby K:n huoneesta alkaa kuulua innostunutta pälätystä. Bäb bäb bäb bäb, uusi päivä on alkanut. Viime aikoina vauva on ollut varsin aamuvirkku, joten lähes seitsemään asti nukuttu aamu on iloinen yllätys. Suuntaan keittiöön ja napsautan kahvinkeittimen päälle ja sytyttelen valoja. Sytytän myös kynttilän, jollain on saatava tunnelmaa pimeisiin aamuihin. Sitten menen hakemaan Baby K:n sängystään ja toivotan hänelle hyvää huomenta. Itse olen vielä vähän silmät ristissä, nousin kaksi kertaa päästämään koiran ulos yöllä ja vauvakin kaipaili tuttiaan kerran tai pari. Ensimmäinen yö, kun mies on lähtenyt työmatkalle on usein vähän levoton, niin nytkin.

Päästän koiran ulos, vaihdan vaipan ja lasken vauvan hetkeksi leikkimään ja otan itse kupillisen kahvia. Selaan viestejä ystäviltä, vilkaisen Instaa ja seurailen Baby K:n touhuja.

07.15 Uskoakseni olen nyt hereillä ja annan vauvalle aamupalaa. Ensin tarjolla on maitoa ja puuroa, sitten pilkon hänelle sormiruuaksi päärynää ja leipää ja otan itsekin lisää kahvia ja vähän jugurttia. Jätän Hesarin hakematta, koska meillä on Hoon kanssa treffit ja jos alan nyt lukea lehteä, torpedoin kaikki toiveet ajoissa olemisesta. Niinpä tyydyn selaamaan otsikot netistä. Hyväksyn kommentteja blogiin ja viestittelen kaimani kanssa aamun aikataulusta. Sitten onkin jo kiire – käyn pesulla, puen ja meikkaan kiireenvilkkaa. Kun olen itse valmis, teen vauvan aamupesut ja vaihdan hänelle päivävaatteet. Laivista ei saisi tähän aikaan kiskottua mitenkään lenkille, joten päästän sen vielä kerran pihalle ennen lähtöä ja sitten kurvaammekin jo matkaan.

09.15 Parkkeeraan auton samalla kun sadattelen mielessäni, miksi piti sopia menoa aamuruuhkan aikaan. Saavun aamiaistreffeillemme tyylikkäästi 20 minuuttia myöhässä. Ärtymys haihtuu, kun tulen sisään Hakaniemen Hiltonin ravintola Brohon. Tunnelma on ihana ja tästähän me juuri Hoon kanssa puhuimme. Nyt käydään välillä arkisin aamiaisella ulkona, koska tätä ei sitten voi enää tehdä kun on takaisin töissä. Vauvat nakertavat tyytyväisinä syöttötuoleissa leipäpalasiaan ja porkkanaa yllättävän pitkään ennen kuin hulinointi alkaa.

10.00 Aamiaisen jälkeen kävelemme Neljännen linjan Lidliin katsomaan, olisiko kaŝmir-neuleita vielä jäljellä. Vauvat nukahtavat rattaisiin. Beigen neuleen etuosa on vääränlainen, eikä kokojakaan ole oikein jäljellä, joten poistumme tyhjin käsin. Nappaamme kävelyllämme asukuvat. Kuvaamisen jälkeen vauvat nukkuvat edelleen, joten päätämme jatkaa hengailua ja suuntaamme Stockmannille. Lapset heräävät sopivasti, kun pääsemme vauvanhoitohuoneeseen. Baby K. ja Baby H. saavat lounaansa ja sitten pyörimme hetken lastenosastolla. Kumpikin vauva saa mukin juomisharjoituksia varten. Lorvimme vielä Akateemisen puolelle ja ostan erään kirjan, joka on kiinnostanut jo jonkin aikaa. Austerin 4321 on tosin vielä kesken ja kun aikaa lukemiseen ei nykyään ole ihan niin paljoa, saan sen varmaan loppuun vasta ensi vuoden puolella.

Baby K. on turhautunut, koska olen pukenut hänelle sukkikset, eikä hän saakaan enää sukkiaan kiskottua jalasta. Kun Baby K. alkaa kyllästyä kirjakaupan näkymiin, kävelemme koko porukka takaisin Hakaniemeen, jonne olen aamulla jättänyt autoni. Hoot suuntaavat muskariin ja Koot lähtevät kotiin. Hyvä kävelyhän tästä tuli, 10 000 askelta täynnä. Hyvä niin, koska kun mies on reissussa, liikunnat ovat aika lailla hyötyliikuntaa. En oikein tykkää juosta rattaiden kanssa.

13.10 Baby K. leikkii tyytyväisenä itsekseen, joten petaan sängyn ja siivoan aamulla hujan hajan jääneen keittiön. Vauva heittää palloaan, menee perässä ja heittää uudelleen ja naureskelee. Totean, että nyt voisi kokeilla sitä Hesaria. Panttaan suosikkiohjelmanumeroa eli tiskikoneen tyhjennystä ja täyttöä ja luen sen sijaan lehden. Korvaan laiskuuttani lounaan voileivillä ja keitän kahvit. Sitten onkin jo vauvan välipalan vuoro. Viili maistuu ja melkein koko annos menee ennen kuin täynnä olevasta mahasta ilmoitetaan purskauttamalla viimeisin lusikallinen ulos. Aha, kiitti.

14.30 Vauva menee päiväunilleen ja alan luonnostella tätä postausta ja lisäillä aamun kuvia siihen.

15.40 Päiväunet ovat ohi ja bebeli on niiden jäljiltä vähän kärttyinen ja uninen. On aika turvautua satavarmaan konstiin. Tyhjennän ja täytän tiskikoneen. Kun alan hommaan, paikalle ilmestyy välittömästi kaksi erittäin kiinnostunutta hahmoa. Operaation jälkeen kello on sen verran, että Laivis varmaan suostuisi ulkoilemaan, joten pakkaan vauvan rattaisiin ja lähdemme viemään koiraa kävelylle. Minusta syksyisessä ruskametsässä on ihanaa, mutta Laivis haluaisi takaisin kotiin 5 minuutin jälkeen ja 10 minuutin kohdalla Baby K. aloittaa protestinsa. Muistan samalla, että ai niin, vauva haluaa nykyään olla aina naama menosuuntaan ja alan vaihtaa istuinosaa toisin päin. Toivon totisesti, että juuri nyt mistään suunnasta ei tule fillaria tai toista koiraa. Ähellys onnistuu ja vauva on heti tyytyväinen.

Parinkymmenen minuutin jälkeen armahdan koiravanhuksen ja kävelemme kodin kautta tiputtamaan hauvan kotiin. Baby K:n kanssa jatkamme matkaa Alepaan. Ennen lopullista päämäärää tiemme vie kuitenkin läheiseen puistoon keinumaan. Laitan miehelle WhatsAppiin kuvia keinuhetkestä ja aiemmasta aamiaisesta, kun olimme yrittäneet ottaa vauvoista poseerauskuvia ja saaneet sen sijaan hauskoja tilannekuvia. Kaupasta nappaan mukaani pakastepizzan ja limun – tänään ei tosiaankaan ole luvassa mitään kovin ihmeellistä iltapalaa.

16.50 Palaamme kotiin ja heitän Baby K:n päällä olleen välikausihaalarin saman tien pyykkiin. Vauva on ottanut jonkun kasvuspurtin ja tämäkin vaate on jäänyt pieneksi. Se pääsee siis mukaan huomiseen kirppiskassiin. Toivottavasti kirppikseltä löytyy sopiva uusi välikausihaalari. Sitten syödään taas. Itselläni on kamala nälkä, joten haukkaan ensihätään vihannestikkuja tuorejuustodipin kanssa. Sitten annan Baby K:lle päivällistä. Päivällisen jälkeen leikin hänen kanssaan palloleikkiä – heitämme vuorotellen palloa toisillemme. Touhuilen kaikenlaista kotihommaa ja välillä leikin vauvan kanssa.

18.30 Baby K:n iltatoimet alkavat. Keräämme lelut takaisin koriin niin, että vauva istuu sylissäni. Laulan hänelle Daniel Tiikeristä oppimani siivouslaulun ja elätän toivoa, että tämä maksaa itsensä ennen pitkää takaisin ja Baby K. oppii itse laittamaan illalla lelut takaisin koriin. Kirjoja kerätessäni luen hänelle vähän ja sitten jatkuu. Iltatoimia jatketaan kylvyllä, puhtaalla yökkärillä, iltapalalla ja hampaiden harjauksella. Kun Baby K. on sängyssään, luen hänelle vielä vähän satua.

19.15 Laitan pakastepizzan uuniin ja avaan koneen. Jatkan tätä postausta ja maksan laskuja. Syön iltapalan koneen ääressä. Tämän jälkeen jatkan vauvan pullojen pesulla. Vastaan miehen hyvän yön toivotuksiin. Apua, näin myöhään! Japanissa kello on ties mitä jo. Toivottavasti hän saa nukuttua edes jotenkin. Pohdin, että jossain vaiheessa voisi kokeilla FaceTimea kun mies on työmatkoillaan, jos Baby K. osaisi jo innostua puhelimen ruudulla näkyvästä isistä.

20.30 Pakollisimmat jutut on hoidettu tältä päivältä, aika mennä suihkuun. Jätän oven raolleen siltä varalta, että vauvalle tulee itku. Joskus tulee reilua tuntia nukahtamisen jälkeen, mutta siihen riittää onneksi paijaus, tutti ja nalle takaisin kainaloon. Tyhjennän ja pesen vauvan ammeen, tosi nopeasti siihenkin kertyy aina jotain mähmää. Huomenna meillä on taas heti aamusta menoa, joten pakkaan vielä hoitolaukun valmiiksi ja hinnoittelen viimeiset kuivumassa olleet vaatteet kirppiskassiin.

21.00 Nostan Laiviksen viereeni tuhisemaan nojatuoliin ja luen kirjaa. Koira alkaa tuoksua unitassulta tosi pian. Rapsuttelen sitä hajamielisesti, luen ja huomaan olevani tosi väsynyt. Luen puolisen tuntia, surffailen netissä, viestittelen Hoon kanssa, kunnes totean, että pakko mennä nukkumaan. Sammutan kynttilät ja valot. Laivis jää nojatuoliin nukkumaan.

22.00 Käyn vielä katsomassa nukkuvaa vauvaa ennen kuin sammutan omasta makkarista valot. Nuijanukutus, hyvää yötä.

Ysäriruudussa
Perjantain parhaat

You Might Also Like

32 Comments

  • Reply
    Varpu
    10/09/2017 at 06:56

    Tämä oli tosi kiva postaus lukea, kiitos kun jaoit päiväsi!

    • Reply
      Noora K.
      10/15/2017 at 07:44

      Kiva kun tykkäsit. 🙂

  • Reply
    Anni
    10/09/2017 at 07:32

    Olipa kiva olla ”kärpäsenä katossa” päivässäsi! Tämä oli tosi kiva postaus!

    • Reply
      Noora K.
      10/15/2017 at 07:45

      Kiitos Anni! 🙂

  • Reply
    Hanna
    10/09/2017 at 08:20

    Kiitokset kurkistuksesta päiväänne täältäkin ja kivaa uutta viikkoa!

    • Reply
      Noora K.
      10/15/2017 at 07:45

      Eipä kestä ja sinne myös! 🙂

  • Reply
    Sara // housefive
    10/09/2017 at 08:27

    Hauska postaus! Mun ja siskon lasten suhde on miltei kokonaan facetimen varassa, koska asutaan eri maissa ja ikävä on tietty kova. Ihan sujuvasti jo “jutellaan” pienimmän 9kk vauvelinkin kanssa kasvotusten eli kandee kokeilla ☺️ Nuo isommathan on jo mainioita, kun esittelevät askartelujaan ja juttelevat omille lapsillekkin. Mä en tiedä miten mä kestäisin ilman koko facetimea?!

    • Reply
      Noora K.
      10/15/2017 at 07:46

      Joo, kokeiltiin nyt viimeisimmällä työreissulla ja sehän meni ihan hyvin. Vähän vauva mietti, että missä se isi oikeasti on. 😀

  • Reply
    Valo
    10/09/2017 at 08:32

    Päivä kanssani -postaukset on niin kivoja, tänks!

    Instakuvasta hyökkäsi iso uteliaisuus anglofiilille: Voitko kertoa lapsuudestasi Englannissa, ja eikö mielesi ole ikinä tehnyt muuttaa takaisin, edes joksikin aikaa? 😊

    • Reply
      Noora K.
      10/15/2017 at 07:48

      Eipä kestä! 🙂 Me asuttiin Englannissa, kun olin ihan pieni ja sieltä muutettiin sitten Kaliforniaan. Suomeen palattiin, kun olin juuri täyttämässä viisi, joten olen tosiaan ollut pieni. Ei mulla kauheasti muistikuvia ole siitä ajasta, yksittäisiä juttuja vain. Mutta kyllä mä itse asiassa muutinkin hetkeksi takaisin, en tosin Lontooseen. Olin neljä kuukautta Manchesterissa töissä vuosia sitten. Se oli kiva kokemus ja ihan hyvin voisin edelleen jonain päivänä ajatella asuvani Briteissä. Tosin ans kattoo nyt, mitä tuo Brexit tekee sille ajatukselle.

  • Reply
    Eva
    10/09/2017 at 09:38

    Tästä tuli hyvä mieli. Arki kunniaan. 🙂

    • Reply
      Noora K.
      10/15/2017 at 07:48

      🙂

  • Reply
    Eeka
    10/09/2017 at 14:25

    Heippa! Kiitos kivasta postauksesta 😊
    Saisinko esittää toiveen? Kertoisitko joskus kameroista, joita käytätte. Haluaisin ostaa kameran, joka ei ole liian monimutkainen sunnuntairäpsyttelijälle mutta kuitenkin laadukas ja toimiva. Sellainen peruskamera 😃

    • Reply
      Noora K.
      10/15/2017 at 07:52

      Moi! Mä kuvaan kahdella kameralla, Canonin 6D:llä ja aina Sigman Art-sarjan 50-millisellä objektiivilla (f/1,4). Se on mun “järeä” kamera, joka on iso ja painava ja jota pitää säädellä paljon, mutta laatukin on ihan <3. Reissukamerana ja kaupungilla heiluessa mulla on Olympuksen EPL7 ja siinä 25-millinen objektiivi (f/1,8). TYkkään eniten valovoimaisista kiinteistä linsseistä. Niissä on minusta paras hinta-laatusuhde. Voisin suositella sulle tuota jälkimmäistä, kun se on kevyt ja kiva ja tekee kuitenkin riittävän hyvää jälkeä. Matala kynnys ottaa aina mukaan. 🙂 Lisäksi kuvaan aina raakakuvia ja jälkikäsittelen kuvat LIghtroomissa ja käytän erilaisia filttereitä. Tän postauksen kuvat on tosin napattu ihan iPhone7:lla. 🙂

  • Reply
    Tiina
    10/09/2017 at 16:47

    Kiitos, tätä oli kiva lukea. Missä ihana uusi matto?

    • Reply
      Noora K.
      10/15/2017 at 08:11

      Eipä kestä! 🙂 Hmmm, nyt en ole ihan varma, mitä mattoa tarkoitat. Uutta mattoa ei ole olkkarissa ollut aikoihin.

  • Reply
    Riikka
    10/09/2017 at 17:01

    Tuo keittiön kodikkain keittiö ikinä! Onko sängynpeite ihan tavallinen untuvapeitto muuten? 🙂

    • Reply
      Noora K.
      10/15/2017 at 08:11

      Kiitos! 🙂 ja joo, kyllä on. Talvitäkki se siinä toimittaa kesäkauden ajan päiväpeiton virkaa. 🙂

  • Reply
    iukku
    10/09/2017 at 17:30

    Kiva postaus 🙂 ja niin ihania kuvia. Oli jotenkin kiva nähdä tunnelmallisia hämykuvia. Teidän koti on tosi ihana <3

    • Reply
      Noora K.
      10/15/2017 at 08:12

      Kiitos Iukku! 🙂 Tykätään siitä kyllä kovasti itsekin.

  • Reply
    Bisneskissa
    10/09/2017 at 21:06

    Kiva arkipostaus! 1,5veen kanssa facetime on ihan hitti. En edes muista, koska aloitettiin Skypellä soittelu isovanhemmille, mutta vauva hiffasi sen tosi nopeasti. Mitä nyt aluksi kävi tarkistamassa, ettei mummi ole piilossa ruudun takana. Vaviskaa diginatiivit, tämä sukupolvi elää jo monessa todellisuudessa yhtä aikaa.

    • Reply
      Noora K.
      10/15/2017 at 08:13

      Haha, joo! Baby K. yritti myös vilkuilla mun puhelimen taakse, että onko isi siellä. 😀 Nykyään on kyllä niin mahtia teknologiaa. Vielä silloin kun mä aloitin reissuduunit, piti sopia puhelintreffiaika hotellihuoneeseen.

  • Reply
    Markka / Marenkia ja neilikoita
    10/10/2017 at 07:22

    Aivan ihana postaus! <3 Teidän päivä kuulostaa kyllä mukavalta. Ja täytyy sanoa, että mediassa ja muualla korostetaan vain niitä lapsiperheen arjen ikäviä juttuja, niin tää oli kyllä piristävä teksti. Tuli olo, että arki pienen lapsen kanssa voi olla ihan kivaakin, eikä pelkästään sitä ettei itse nuku ollenkaan tai ettei ole yhtään omaa aikaa 🙂

    • Reply
      Noora K.
      10/15/2017 at 08:17

      Kiitti! 🙂 Oli kyllä kiva päivä. Vähän menevämpi kuin silloin, kun mies on kotona. Yritän aina keksiä paljon ohjelmaa hänen reissuajoilleen. Me päätettiin muuten postata lapsiperhe-elämän kivoista puolista, koska toi on ihan totta. 🙂

  • Reply
    EllenR
    10/10/2017 at 08:29

    Todellakin arkiaamiaisista ulkona kannattaa nautiskella vielä kun ehtii, tuovat päivään jotain luksusta ja ystävien tapaaminen aamiaisen merkeissähän on parasta. Yksi asia mitä muuten odotan jo innolla uudesta äitiyslomasta 😀
    Daniel Tiikerin laulut ovatkin aikamoisia korvamatoja, mutta sopia toivoo, että niistä jää jotain pysyvää lapsen mieleen.

    Palaten vielä podcastiinne, niin mielestäni ensimmäinen vuosi vauvan kanssa oli todella kiva, nautin siitä todella ja eläisin sen uudestaan milloin vain. Toki vauva oli helppo ja sopeutuvainen. Sanoisin, että ensimmäiset kunnon haasteet alkoivat tänä sykysynä kun lapsi meni päiväkotiin, me molemmat töihin, koira jäi kotiin ja elämästä tuli aikatauluttamista. Koko ajan tuntuu olevan kiire. Toki tämä on alkanut hieman jo helpottaa, kun rytmiin on tottunut (jos se nyt on ollut mahdollista kaikkien flunssien keskellä), mutta välillä kaipaisin jotain käytännön vinkkejä viisaammlta, milloin se hesari luetaan, miten kodin ehtii pitää siistinä ja miten koira ehtii saada tarpeeksi pitkiä lenkkejä ja mikä on tarpeeksi kahdenkeskistä aikaa mieheni kanssa. No tätä asiaa ei etravitse miettiä kuin helmikuuhun asti, jolloin toivottavasti jään taas äitiyslomalle, mutta ennen kuin huomaankaan on tämä sama tilanne taas edessä, vieläpä kahden lapsen kanssa.
    Mahtavaa, että teillä molemmilla on ollut upea vauvavuosi loppujen lopuksi ja kaikesta on näkynyt, että olette siitä todella nauttineet.

    • Reply
      Noora K.
      10/15/2017 at 08:22

      Paljon onnea Ellen, jos tämä tarkoittaa sitä, että sun mini on saamassa sisaruksen. Tosi hienoja uutisia! 🙂

      Joo, Daniel Tiikeri soi kyllä päässä, mutta ne on aika kivoja ja opettavaisia. 😀

      Saapa kyllä nähdä, millaista uusi arki sitten on, kun palaan töihin. Meillä tietty vähän helpottaa, että mies tekee vuorotyötä ja sitten kun hän on kotona, niin hän todellakin on kotona. Baby K:n ei siis välttis tarvitse olla päiväkodissa kokonaista viikkoa ja/tai kokonaisia päiviä. Koiranulkoilutusjuttuja meillä ei tarvitse enää miettiä (snif), mutta tuota mäkin olisin kyllä miettinyt, että miten ihmeessä se onnistuu.

  • Reply
    Virkkis
    10/10/2017 at 22:32

    Kiva postaus! Yksi kysymys kyllä on: miten ihmeessä saat syötettyä viiliä vauvalle? Mulla tuntuu menevän itselläkin pitkin leukaa saati sitten että viilit pysyisi kyydissä pienellä lusikalla vauvan suuhun ..

    • Reply
      Noora K.
      10/15/2017 at 08:22

      Haha, no kyllähän siitä x määrä menee ohi, mutta niin menee mun mielestä kaikesta muustakin.

  • Reply
    Timotei
    10/11/2017 at 19:58

    Ihana ja kiva postaus, tuli hyvä mieli! Jäi vaan vaivaamaan se pakastepitsa, että mitä merkkiä ja makua se oli? 😀 Kiinnitin huomioita olennaiseen…

    • Reply
      Noora K.
      10/15/2017 at 08:23

      😀 Dr. Oetkerin Mozzarella ja Vegetale on mun vakkareita, Tällä kertaa taisi olla ensin mainittu.

  • Reply
    Valo
    10/12/2017 at 14:37

    Voi ei ole totta mitä instasta luin!!!😭 Pieni kultaisen höpsön näköinen Laivis oli ehdoton blogikoirasuosikkini, ja kun itselläkin on pieni terrieri, kyynelkanavat aukesi välittömästi…..luopuminen rakkaasta perheenjäsenestä niin järkyttävän raastavaa että sydämen kestokyky on koetteilla. Otan osaa isossa surussanne💔😢

    • Reply
      Noora K.
      10/13/2017 at 07:02

      Kiitos Valo! <3 Vaikka hauva olikin vanha ja sairas, eikä tämä ollut mikään varsinainen yllätys, että hetki oli tulossa, niin ihan kamalalta tuntuu silti. Perheenjäsenestä luopuminen on ollut aivan hirveää.

    Leave a Reply