Lapset Toivepostaus

Noora & Nooran synnytystalkoot: parasta vauvaelämässä

Noora H. & Noora K.

Lukijamme kirjoitti näin:
“Postaus toiveena itsellä olisi seuraava: Mikä minut on positiivisesti yllättänyt vauva-arjessa.
Itsellä on nyt myös 4 kk -ikäinen beebo ja uraihmisenä olin todella lykännyt vauvaelämää ajatuksissa kauan. Yksi syy oli se, että vauvaelämästä tai yleisesti perhe-elämästä ei saa ikävä kyllä kovin hyvää kuvaa (medioita seuraamalla), oikeastaan päinvastoin. Olin pohdiskellut pääni puhki kaikilla mahdollisilla skenaarioilla perhe-elämän kauheuksista (vrt. kiva dinkkuelämä), joten vauvan myötä olin jopa osittain positiivisesti yllättynyt.”

Kas, tässä panoksemme syntyvyyden kasvattamiseen. Parasta vauvaelämässä on:

– Vaunuissa on tosi kätevä kuljettaa kaikenlaista tavaraa maitopurkeista vaihtokenkiin ja nesessääriin. Hyvästi painavat olkalaukut, tervetuloa söpöt pikkulaukut. Heippa myös ostoskassien raahaamiselle.

– Vauvalle on kiva miettiä asuja ja se on tuhat kertaa helpompaa kuin omien vaatteiden valitseminen. Vauvalla kun ei ole koskaan rumaa päivää ja rusetteja tai söpöjä nalleja voi olla päästä varpaisiin.

– Lentokentillä vauva käy vähän paremmasta tasokortista: vauvaperheet pääsevät ohittamaan kaikki jonot.

– Ihmiset hymyilevät ja juttelevat paljon enemmän, vauvan nähdessään suomalainen käy melkein keskieurooppalaisesta. Naapurit tulevat tutuiksi ja hississä ei ole koskaan hiljaista.

– Vauva on vähän kuin sää, siitä riittää aina puhuttavaa. Vaikka mitään muuta yhteistä ei olisi, niin lapsista voi aina keskustella muiden vanhempien kanssa.

– Myös vauvat voivat nukkua hyvin, ihan alusta asti. Ja vaikka yö olisikin mennyt penkin alle, niin aamuisin on harvoin kiire mihinkään, joten sitä voi koomata ihan rauhassa.

– Kasvattaminen on tosi kivaa. Lapselle on hauskaa opettaa käytöstapoja, sanoja, toisten kunnioittamista, leikkimistä ja miten maailma toimii. Toisaalta oppii itsekin: lapsi kiinnittää huomiota niin randomeihin asioihin, että alkaa itsekin hahmottaa maailmaa uudella tavalla. Kukapa olisi arvannut, miten kiehtovia esimerkiksi valaisimet ovat.

– Lapsi oppii melkein joka päivä jotain uutta, ja sen seuraaminen on tosi mielenkiintoista. Sitä todella voi olla ihan fiiliksissä siitä, että toinen saa poimittua muron pöydältä.

– Vauvojen ilmeet. Ne ovat välillä jotain niin tahattoman koomista, että ei voi muuta kuin revetä.

– Itsellä on vähemmän huonoja päiviä, sillä lapsen hymy tarttuu välittömästi.

– Omaa aikaa osaa arvostaa ihan eri tavalla kuin aiemmin ja siitä myös nauttii enemmän.

– Ikinä ei ole tekemisen puutetta tai tylsää, aina on joku homma odottamassa.

– Lapsen myötä rakkaus saa ihan uuden merkityksen. Lasta kohtaan koettu rakkaus on tosi erilaista kuin vaikkapa puolisoa. Tätä on vaikea selittää, mutta sitä voisi kuvailla niin, etteivät mitkään halit tai pusut riitä, kun tekisi mieli hukuttaa lapsi niihin. Tai että kaikki, mitä lapsi tekee on jotenkin tosi siistiä. Vaikkapa juuri se muron poimiminen pinsettiotteella.

– On hienoa olla jonkun ihmisen maailman tärkein ihminen.

– Vanhempainvapaalla voi maleksia pyjamassa vaikka koko päivän, loma on niin pitkä, ettei se tunnu tuhlaukselta. Aina on uusi vapaapäivä edessä.

– Voi käydä aamupaloilla, lounailla ja pitkillä kävelyillä keskellä viikkoa.

– Tulee ulkoiltua enemmän ja valoisan aikaan.

– Koko ajan on juttuseuraa, lapselle voi selittää taukoamatta tai sitten olla välillä vain hiljaa ja katsella ikkunasta ulos.

– Vaunujen kanssa voi kulkea ihan hampuusina, eikä kukaan ihmettele, päinvastoin saat ymmärtäviä katseita ja tsemppihymyjä. Tai sitten voi pukea kivat kuteet, pistää vähän meikkiä ja kerätä ihastelevia katseita “Noin pieni vauva ja silti jaksaa laittaa ripsaria”.

– Lapselle on tosi kivaa lukea, nykyään lastenkirjat ovat paljon mielenkiintoisempia kuin meidän lapsuusaikana. Ja samalla voi pohtia, mikä tässä nyt on se syvempi opetus, koska niissä on aina sellainen.

– On omituinen, hieno ja aavistuksen pelottava tunne kun elämässä on joku, jonka puolesta voisit vaikka kuolla pohtimatta sitä hetkeäkään.

– Vauva on hyvä tekosyy, jos olet myöhässä tai et pääse jonnekin. Kaiken voi aina laittaa vauvan piikkiin.

– Vauva tai lapsi on myös mahtava tekosyy hankkia niitä leluja, joista olisi itse mennyt ihan sekaisin pienenä. Siis herranjestas, miten makeita leluja nykyään on! Leikkikeittiöt kaikkine tilpehööreineen, kahluualtaat, leikkiteltat voi jee.

– Vauva tuo toki mukanaan uusia huolia, mutta se myös asettaa huolet mittasuhteisiin, työasiat ovat yht’äkkiä vain työasioita.

– Lapsen myötä mahdollisuudet siihen, että saat joskus sinulle omistetun biisin kasvavat huimasti. Etenkin jos lapsestasi tulee räppäri, koska kaikki itseään kunnioittavat räppärit tekevät yhden kappaleen äidistään.

Kuka meillä pyykkää?
Mitä viemisiksi vauvaperheeseen - Do's and Don'ts

You Might Also Like

26 Comments

  • Reply
    Elma
    10/17/2017 at 06:36

    UPEA postaus!
    Ja tuosta viimeisestä kuvasta tuli mieleen ihan ulkoinen seikka; vauvan (lapsen) niska, niin viaton ja kaunis. Ja toki myös vauvan hassun pulleat kuopparystyset, pienet varpaat ja sormet, täydelliset kulmakarvat ja ripset, amorinkaari just niin ku isällään, …. <3

    – Elma –

  • Reply
    Linda
    10/17/2017 at 07:23

    Kiitos tästä! Hyvä muistutus tähän “ei aina niin mahtavaa 2- ja 4-vuotiaan kanssa” -elämään 😅

  • Reply
    Blue Peony
    10/17/2017 at 07:24

    Ihana!

  • Reply
    Sara
    10/17/2017 at 07:52

    Aivan ihana postaus, kiitos tästä! Saitte tämän 1v neidin äidin niin nauramaan vaikka en viikkoon ole nukkunut yli tuntia putkeen kun meillä asustaa neiti joka yskii öisin tällä hetkellä. Ihana muistutus mitä tää kotieläimiä voi myös olla, koska sen välillä oikeasti unohtaa! Lapset kyllä niin yhdistää, itse olen 26 ja neidin taaperoystävien äitien kanssa iällä ei ole ollut mitään väliä vaan ollaan kaikki iästä riippumatta hyviä ystäviä :)!

  • Reply
    Tarja
    10/17/2017 at 07:58

    Mahtavan ihana postaus! <3 Ja niin tärkeä!
    Tuntuu tosiaan siltä, että vauva-arjesta ja lapsiperhearjesta yleensä ottaen puhutaan aika usein vain negatiiviseen sävyyn. Tuntuu, että monet miettivät pelkästään sitä, mistä kaikesta lapsen myötä joutuu luopumaan. Ja kuitenkin lapsi tuo mukanaan niin paljon enemmän! Sain kaksi lasta kahden vuoden ikäerolla ja kieltämättä vuosi vauvan ja 2-vuotiaan kanssa oli yksi rankimmista ikinä, mutta lapset ovat parasta, mitä minulle on tapahtunut. Lapset ovat tuoneet elämään perspektiivin, suunnattoman määrän iloa ja rajattoman määrän rakkautta <3

  • Reply
    Jenni S. | big mamas home
    10/17/2017 at 08:08

    Upea postaus! Itse olen ainakin nauttinut kovasti ajasta esikoisen kanssa ja odotan innolla uutta tulokasta. Olen myös yrittänyt itse puhua vanhemmuudesta ja lapsiarjesta positiiviseen sävyyn, koska ei tämä ole niin kamalaa kun media antaa ymmärtää.

  • Reply
    Hellevi
    10/17/2017 at 08:50

    Ihana lista! 🙂 <3 Kun kaiken onnen vielä kertoo monilla kymmenillä, siis kun tulevat vuodet sitä – jos toki huoliakin! – kasvattavat. On niin uskomattoman upeaa katsoa lastaan aloittamassa omaa perhe-elämäänsä, sitä on sydän tikahtua. Ihan samoin kuin kaikissa muissakin virstanpylväissä lapsen elämän varrella. Sitä ei pysty sanoin kuvailemaan miltä sisimmässä tuntuu kun lapsi löytää paikkansa elämässä, ja vielä rakkaimman ihmisen jonka kanssa perustaa perhettä. Lapsen onnellisuus on ehkä rakastumisen kanssa samalla akselilla pakahduttavuudessaan, toisaalta tietysti jos hänellä on suruja, ne kyllä moninkertaistuvat vanhemman mielessä, siksi heitä usein säästetäänkin kriiseiltä. <3

  • Reply
    SuviAnni
    10/17/2017 at 09:40

    Allekirjoitan kaiken! 🙂 Mäkin kyllä yllätyin monellakin tapaa siitä, miten ihanaa vauva-arki parhaimmillaan on. Listaan lisäisin vielä, että vauvan kikatus on maailman ihanin ääni, sitä yrittää kaikkensa, että sen kuulisi! Ja sitten saa vastaukseksi vähän hämmästyneen katseen, että mitä sä äiti nyt taas oikein sekoilet 😀

  • Reply
    Karoliina
    10/17/2017 at 09:44

    Ihana lista! <3 Ja niin totta! Mulle ainakin vauva-arki oli positiivinen yllätys. Suhtauduin siihen aluksi ehkä vähän varauksella ja jännittäen, mutta muutokset ovat olleet kyllä pääasiassa positiivisia ja mitä isommaksi se vauva on kasvanut (nyt jo pian 2v. taapero), niin paremmaksi vain muuttuu! 🙂 Monesti olen miettinyt, että tämä aika menee lopulta niin nopeasti, eikä sitä enää koskaan saa takaisin, joten kannattaa nauttia niin täysillä, kun voi. Ja toki, ei se nyt koko ajan ihanaa ole, mutta mikä olisi? 😉 Kivaa viikkoa teille molemmille ja bebeille!

  • Reply
    Ella
    10/17/2017 at 09:49

    Hyvä ja hauska listaus! Itseni on yllättänyt sellainen seesteisyys. Olen kova touhottaja ja lapsen myötä semmoinen rauhattomuus on kadonnut elämästä. Nautin pienistä hetkistä huomattavasti enemmän, sitä elää enemmän tässä hetkessä. Ei ole kiire mihinkään seuraavaan kokemukseen tai elämykseen, tai muuttaa mitään elämässään 🙂

  • Reply
    Meri
    10/17/2017 at 10:29

    Ihana postaus! ❤️

  • Reply
    Riikka
    10/17/2017 at 12:49

    Oi, allekirjoitan! Mahtipostaus.

  • Reply
    Mari
    10/17/2017 at 13:09

    Upea postaus. Hassua kuinka jokainen kohta tuntui niin omakohtaiselta. Terv. 8kk:n ikäisen pojan äiti. Ps. Äitiys on kyllä niin parasta ja yllättänyt todellakin positiivisesti.

  • Reply
    Bisneskissa
    10/17/2017 at 13:15

    😃❤️

  • Reply
    Bisneskissa
    10/17/2017 at 15:23

    Vauvavuodesta, myös podcastin aakkosiin viitaten: omalla kohdalla ikäkuukaudet 0-3kk katosivat väsymykseen, syöttöpunnituksiin ja muuhun usvaan. 3kk-9kk oli sikakivaa ja homma sujui mukavasti (no, aina sitä nyt jotain on…). 9kk-1v3kk oli ihan hasardia häröilyä, kun aktiivinen ja utelias lapsi liikkui ja tutki, mutta järkeä pienessä päässä ei ollut vielä yhtään. Nyt 1,5v kohdalla on taas aika nastaa, kun tyyppi alkaa puhua ja ymmärtää puhetta, joskus jopa myös ohjeita, eikä ole enää jatkuvassa hengenvaarassa liikkuessaan. Mitähän seuraavaksi? Kivaa tämä on kaikesta huolimatta, ei kai vähiten siksi kun meille vauvaa odotettiin ja toivottiin pitkään.

  • Reply
    neitim
    10/17/2017 at 15:45

    Nauroin niin makeasti viimeiselle. Olette ihania.

    -Lapseton

  • Reply
    H
    10/17/2017 at 18:23

    Meillä (ensin meinasin kirjoittaa mulla, mutta pakko korjata) nämä ipanat on välillä 15vee-kohta 3vee. Viisi ihanaa omaa rakasta.
    Täytyy sanoa, että olen aina ihmetellyt median tarvetta nähdä lapsiperheen elämä kamalana. Parisuhdekin menee tutkimusten mukaan ihan pilalle jne.
    Meillä se vasta elämän pitäisi kamalaa olla, mutta ei. En allekirjoita. Viisi uutta elämää, viisi mahtavaa lahjaa. Voiko sen suurempaa olla? Monenlaisia päiviä tietysti on, mutta niin on ilman perhettäkin.
    Vanhemmaksi kasvu on prosessi, puolisoilla se voi mennä vähän eri tahtia tai eri tavalla. Mutta sekin on vaan elämää, valmis ei tarvi olla -muuta kuin avoimeen keskusteluun ja omien kantojen tarkasteluun.
    Perhe on vähän niin kuin sää. Jokaisella on oikeus valittaa, kun vihmoo. Paiste taas otetaan liiankin selvänä ja ilot unohtuu nostaa framille.

  • Reply
    anna
    10/17/2017 at 18:41

    Mainioita huomioita.
    Jos olisin bloggaaja, nappaisin tästä kiinni ja tekisin oman postauksen aiheesta “parasta teinien äitiydessä”. Siitäkin nimittäin kuulee paljon hankaluuksista, mutta harvoin huippuhetkistä. Kyl se vaan niin on että lapset tuo tullessaan hyvin monenlaista, kaikissa ikäluokissa. Enkä tarkoita, etteikö lapsettomanakin elämä voisi olla antoisaa, mutta taatusti erilaista.

  • Reply
    Lillan
    10/17/2017 at 20:41

    Tosi hyviä pointteja! Mä en tiedä missä kuplassa olen tämän suhteen elänyt kun musta tuntui että vauvavuodesta annetaan välillä turhankin ruusuinen kuva, ikäänkuin se olisi vaan varpaiden tuoksuttelua ja leppoisia vaunulenkkejä. Paljonhan se on muutakin mutta silti ehdottomasti positiivisella puolella ja ihan parasta! 🙂

  • Reply
    Anu
    10/17/2017 at 21:39

    Juuri näin ja vauvan muuttuessa taaperoksi upeinta oli kun pääsi näkemään miten täynnä maailma onkaan yksityiskohtia joihin kiinnittää huomiota. Sitä miten lapsi kiinnittää huomiota vuodenaikojen vaihtumiseen ympäristössä, näkee eläimiä, oppii yhdistämään asioita toisiinsa. Välillä tuntui, että ennen lasta oli kulkenut ihan laput silmillä ja nyt sitä tuli sitten pysähdettyä ihmettelemään hiirenkorvia puissa ja puhaltelemaan voikukkien hahtuvia.

  • Reply
    Minna / Kotona ja kaukomailla
    10/17/2017 at 22:56

    Mahtava lista! Nauroin ääneen parissakin kohdassa. 😀 Listauksen isoksi kunniaksi on sanottava sekin, että minunkaltaiseni enkoskaanhankilapsia-ihminenkin suli hieman ja alkoi miettimään, että ehkäpä vielä joskus…!

  • Reply
    Tiina
    10/18/2017 at 08:28

    Kiitos, ihana postaus ja tuli kuin tilauksesta! Niin totta, että lapsiperhe-elämästä annetaan sellainen kuva, että kukaan ei nuku viiteen vuoteen ja elämä menee ohi tukka sekaisin zombina kulkiessa. Ihan kuin tämä ei riittäisi, olen itse murehtinut mm. seuraavia asioita, jotka jarruttavat lapsihaaveita: 9 kuukautta pahoinvoivana, turvonneena hormonihirviönä, joka ei pääse urheilemaan (ja on siksi kiukkuinen), oma ylihuolehtiminen lapsesta, kaikki luonnonkatastrofit ja maapallon tuhoutuminen, ISIS ja muu maailman turvattomuus tai tulevaisuus pilveä polttelevan nuoren vanhempana! Kääk!! 😀 (Ja irvistysnaama) Ja entäs jos lapsella on elämässä vaikeaa ja minä olen omalla itsekkyydelläni hänet tänne tuonut ne kohtaamaan. Vähemmästäkin stressaantuu, huh! Ja sitten samaan aikaan toisena puolena vaakakupissa se pienen elämän kehittymisen ihmettely, käsittämättömän suuri rakkaus ja teidänkin mainitsema asioiden opettamisen hienous ja se, kuinka jo tätinä voi tuntea uskomatonta ylpeyttä ja iloa, että saa olla yhdelle ihmiselle tosi tärkeä.

  • Reply
    Lila
    10/18/2017 at 14:45

    Ja vauvavuosi on lopulta vain yksi vuosi kerrallaan elämästä. Lapsen kanssa pääsee näkemään maailmaa uudella tavalla, koululaisen kanssa on tosi kivaa tehdä kaikkea yhteistä. Lopultahan se on luopumistakin, lapsenihan ei elä minua varten ja toivottavasti saa meiltä hyvät eväät matkaan -sekä puolestaan joskus pitää meidän puolia.

    Olen tekemisissä ikäihmisten kanssa työni kautta. Kukaan ei ole ikinä lapsiaan katunut vaan pikemminkin murehtinut, jos niitä ei syystä tai toisesta koskaan tullut.

  • Reply
    Regina
    10/18/2017 at 20:46

    Kiva postaus. Hyvät lastenkirjat on tosi harvassa nyt käteeni osui helmi (osui= kriitikko ystäväni vinkkasi) Ville Hytönen: Vauvaperhe matkustaa. Jopa teinilapseni sitä hymyilivät. Ihan paras ostakaa/lainatkaa jos eteen sattuu. Itse löysin Prisman alehyllystä. Tänä nyt ei tähän liittynyt, mutta tuli mieleen.

  • Reply
    Anis
    10/19/2017 at 21:15

    Ihana postaus! Lapset ovat niin parhaita, ja vaikka aina välillä tulee yöheräilyistä maristua, niin silti jaksan äitinä olemista hehkutella ympäriinsä. Niin parasta, niin parasta. <3

  • Reply
    Yhteistyötä kerrakseen
    10/20/2017 at 20:09

    Vaikkei Kaija Koo yleensä kolahda, äsken kuulemassani laulussaan (Jenni Vartiaisen versioimana) Sydän aina kallellaan kiteytyy vastaansanomattomasti loppuelämä äidiksi tulon jälkeen😏Kaikessa ihanuudessa ja ajoittaisessa raastavuudessaan❤ Silti, parasta mitä on. Enpä nuorena olisi uskonut miten tulvillaan voi tunnetta olla lastaan kohtaan, ja toisaalta se äärimmäinen rakkaus saa aikaan myös sokeaa raivoa, jos joku lasta uhkaa, oli se sitten vaikka lapsi itse. Teini-iässä näitäkin näytöksiä on nähty. Nyt jo helpottaa🙄

  • Leave a Reply