Lapset Yhteistyö

Kuka meillä pyykkää?

Noora H. ja Noora K. / kaupallinen yhteistyö: LV ja Asennemedia

Eräs menestynyt johtaja totesi kerran Noora H:lle, että paras uravinkki on valita puoliso, joka haluaa jakaa vastuun perheen ja kodin hoidosta. Nimenomaan haluaa, sillä pakottamisesta harvoin seuraa mitään hyvää.

Kotitöiden ja lastenhoidon tasa-arvoisesta jakautumisesta puhutaan paljon. Viime viikolla Lipponen sanoi Niinistön vauvauutisen yhteydessä, että “Minun terveiseni on se, että se on äiti, jolla on todellisuudessa eniten vastuuta ja työtä lapsen kanssa”, ja HS kirjoitti nalkutuksesta eli naisvalituksesta. Euroopan tasa-arvoinstituutin mukaan naiset tekevät edelleen enemmän kotitöitä kuin miehet ja ajankäytön tasa-arvo on jopa heikentynyt.

Kuka meidän perheissämme huolehtii siitä, että kaapissa on puhtaita vaatteita, lapsi syö iltapalan ja pölykoirat eivät valtaa koko huoneistoa?

Noora H:n perheessä kotityöt jaettiin aiemmin hyvin säntillisesti tasan. Joka toinen kerta oli oma vuoro tyhjentää tiski- tai pesukone, ja siivous hoidettiin ennalta jaettujen tehtävien mukaan, joka viikko samalla kaavalla. Saattaa kuulostaa nipottamiselta, mutta se oli oikeastaan todella hyvä keino, joka säästi molemmilta paljon aikaa ja energiaa. Tietysti menojen takia tästä joustettiin, jos Noora H. oli viikonlopun reissussa, niin eivät likapyykit odottaneet koko viikonloppua pyykkikorissa.

Vauvan myötä tilanne on hieman muuttunut. Vauva tuplasi pyykin määrän ja myös tiskiä kertyy enemmän, kun toinen vanhempi syö lounaan ja välipalan kotona. Toisaalta mies taas käy useammin kaupassa. Baby H. hoidetaan myös puoliksi, kotona oleva hoitaa lasta enemmän, mutta iltaisin ja viikonloppuisin yritetään jakaa vastuu tasan. Noora H. myös ajattelee, ettei lapsen hoitaminen ole pelkkää vastuuta, vaan myös oikeus, joka kuuluu molemmille vanhemmille.

Vuodenvaihteessa roolit kääntyvät päinvastoin kun Noora H:n mies jää isyysvapaalle, ja molempien palatessa töihin etsitään taas uusi reilu malli. Samalla pitää varmasti myös miettiä mistä luovutaan. Toistaiseksi kotitöiden suhteen on ollut helppo ylläpitää vauvaa edeltävää standardia, mutta töiden ja päiväkodin myötä tulee taas uutta muistettavaa sekä tehtävää. Suunnitelmissa on ulkoistaa ainakin osa siivouskerroista ammattilaiselle ja siirtyä kauppakassipalvelujen pariin. Tämä tietää lovea lompakkoon ja reissaamisen vähentymistä, mutta vapauttaa aikaa yhdessäololle.

Noora K:n perheessä hommat jakautuvat vähän miten sattuu. Kun puoliso tekee reissutyötä ja on poissa vähintään kaksi yötä viikossa, on selvää, että kotona olevalle nyt vain jää enemmän kotitöitä. Jakautuminen taitaakin tapahtua enemmän niin, että Noora K:n kontolle jäävät juoksevat asiat, jotka pitää hoitaa heti, kuten juuri pyykkäys, keittiön siivoaminen ja tietysti ainoana aikuisena kotona ollessa kaikki, mikä liittyy vauvanhoitoon. Mies hoitaa sitten sellaisia asioita, jotka eivät ole ihan päivän päälle, esimerkiksi lähes kaikki pihahommat, kaikkien isompien hankintojen vertailun ja ostamisen, lumityöt (jos ei ole mitään akuuttia lapioitavaa) ja kaiken autoon liittyvän. Kotona ollessaan hän suunnittelee ateriat, laittaa ruuat, käy kaupassa, vie roskat ja hakee paketit postista. Vauvaa hoidetaan yhdessä, varsinkin öiset paijailut ja tutinlaitot jakautuvat aika tasaisesti, mikä on tosi, tosi ihanaa.

Vauvan vaatteiden hankkimiseen osallistuvat molemmat. Kumpikin tietää, mitä tarvittaisiin ja mikä koko nyt on käytössä ja osaa ostaa sellaisia vaatteita, että ne miellyttävät toista. Vaaleat sävyt ovat vallalla, vaikka se onkin nykyisen vauvan, tulevan taaperon kanssa vähän riskialtista. Tahroja kun väistämättä tulee, mutta vaikeista pääsee eroon LV-tahranpoistojauheella ja tavallisista ihan vain LV Pikkuväki -pyykinpesunesteellä. Toinen suosikkiväri on tummansininen ja raitoja Baby K:lle hankitaan säännöllisesti, totta kai. Koon taloudessa ei ole kuivausrumpua, joten pyykit kuivuvat narulla. Kodinhoitohuoneen ovi jätetään yöksi auki, niin pyykit kuivuvat nopeammin ja huoneilmaan tulee kivasti kosteutta. Vauvanvaatteiden pesuohjelma jättää pikkuvaatteet lämpimiksi, joten ne onneksi kuivuvat aika nopeasti. Noora K. ei pese mitään yli 40 asteessa, ellei ole hygieniasyistä pakko. Oikea pesuohjelma ja alhaisessakin lämpötilassa tahroihin tepsivä pesuaine riittävät useimmiten. Koneet pestään aina täysinä. Miten sitä pyykkiä voikin kertyä niin paljon?

Nyt muuten huomaa, että vaatteet joutuvat jo koetukselle, kun vauvat liikkuvat, eivätkä kasva seuraavaan kokoon enää niin hurjaa vauhtia kuin alussa. Nukkaantumista tapahtuu ihan eri lailla pikku tutkija-konttailijan vaatteissa kuin paikallaan makaavan pötkylän.

Jottei tästä saa liian ruusuista kuvaa, niin myönnämme molemmat, että sorrumme joskus naisvalitukseen. Kaupassa olevalle Noora H:n miehelle saattaa tulla tekstarilla ohjeita pyykinpesuaineen valinnasta (Se valkoinen purkki, LV lukee kyljessä, nestemäisenä!) ja kylppäriin kuulua neuvoja oikean pesulämpötilan valinnasta (muista pestä lakanat 60 asteessa). Kun kotiin on jo pitkään ostettu hajusteetonta ja herkälle iholle tarkoitettua pyykinpesuainetta ja toinen on pessyt pyykkiä parikymmentä vuotta, niin lipsahdukset ovat rasittavaa mikromanageerausta, joka ihan turhaan kyseenalaistaa toisen osaamista.

Noora K. taas on kotityöuhriutujien kruunaamaton kuningatar, joka huokailee kovaäänisesti ja dramaattisesti, jos hommat eivät meinaa mennä omasta mielestä reilusti.

Osa kotitöistä jakaantuu molempien perheissä “perinteisten sukupuoliroolien” mukaan. Tämä hiertää meitä joskus, onhan se vähän vanhanaikaista, että auton huolto on useimmiten miehen kontolla ja sisustuksesta pääasiassa vastaavat naiset. Toisaalta mietimme, haittaako se? Molempien on toki hyvä tietää, minne auto viedään huoltoon ja mikä siinä on vikana, mutta jos korjaamo on toisen työmatkan varrella ja toinen harrastaa sisustamista, niin kannattaako sitä vain periaatteen vuoksi muuttaa?

#metoo
Noora & Nooran synnytystalkoot: parasta vauvaelämässä

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply
    Blue Peony
    10/18/2017 at 06:25

    Olen samaa mieltä siinä, että hullulta tuntuu, jos toimivaa systeemiä pitää muuttaa vain periaatteen vuoksi. Pääasia on, että homma toimii, kaikki ovat tyytyväisiä eikä kukaan jää täysin sormi suuhun, kun toinen ei ole paikalla hoitamassa jotain asiaa.

    Yhden aikuisen huushollissa kotitöiden jakaminen on luonnollisista syistä haastavampaa, mutta olen ottanut lasta mukaan kotihommiin pienestä asti. Hän on saanut pyyhkiä pölyjä, viedä roskia ja ripustaa pyykkiä, eikä kaiken ole tarvinnut mennä pilkulleen oikein tai minun tottumusteni mukaan, koska olen halunnut antaa hänelle tunteen, etteivät kotityöt ole pelkkää pakkopullaa. Kummallisen usein astiat jäävät laittamatta tiskikoneeseen, kun en ole vieressä muistuttamassa, mutta toisaalta hän alkaa myös oma-aloitteisesti tehdä asioita. Alkusyksystä sovimme, että hän saa nyt käyttää hellaa ollessaan yksin kotona, koska osaa olla varovainen, ja kun muutamana iltana olen tullut kotiin ja tajunnut, että rappukäytävässä leijaileva kääretortun tai omenakakun tuoksu tuleekin meiltä, se on melkoisen mukava tunne :-)!

  • Reply
    Laura
    10/18/2017 at 06:46

    Sisustukseen liittyen meillä mieheni on vastannut kotimme sisustuksesta lähes kokonaan. Hänellä on erittäin hyvä ja esteettinen silmä, itse taas olen käytännöllinen mitä sisustukseen tulee. Mieheni tykkää kierrellä sisustusliikkeissä ja lukea sisustuslehtiä. Itseäni eivät voisi kummankaan vähempää kiinnostaa. 😀 Meillä mies pelkästään imuroi ja huolella imuroikin (itse en ole imuroinut kertaakaan 10 vuoteen) ja tekee kaikki ulkotyöt: nurmikon leikkuu, lumityöt. Itse hoidan ruoanlaitot, pyykinpesut ja kylppärin pesut sekä huolehdin yleisestä siisteydestä. Meillä tällainen toimii hyvin. Todella harvoin riitelemme kotitöistä.

  • Reply
    Sara // housefive
    10/18/2017 at 07:02

    Me käytiin ihan parisuhteen alkuaikoina läpi kaikki kotityöt ja mitkä oli kummankin lemppareita ja inhokkeja. Onneksi osa meni just sopivasti lomittain; mä vihaan silitystä, mies taas tykkää = mä silitän ehkä pakon edessä kerran vuodessa. Mä tykkään imuroida ja mopata, hän ei = kyllä hän tarttuu tarvittaessa imurin varteen akuuttitilanteissa, mut pääasiallisesti mä torjun talouden villakoirat ja muruset. Pyykkihuollosta vastaan minä, vaikka vihaankin ripustaa pyykkiä ja viikata pois, mutta koska mielestäni tuo puoliso ei tee sitä oikein 😁, tähän ei hevillä tule muutosta. Jos nyt tarkkoja ollaan, mä teen varmaan leijonan osan kotitöistä, mutta hän sitten tasavertaisesti osallistuu kaikkeen muuhun. Täytyy kyllä sanoa, että viimeksi vessoja (meillä on kolme 😩) pestessä mietin, että tämän homman tuo siippa voisi kyllä joskus hoitaa mun kanssa puoliksi. Täytyypä ottaa puheeksi 😆

  • Reply
    H
    10/18/2017 at 08:37

    Kerran eräs ystäväperheen isä (perheessä 6 lasta) totesi, että heillä työnjako menee niin, että se tekee, kumpi ehtii. (Elämäntilanne, jossa molemmat töissä).
    Eli vastaantulevaan työhön tarttuu se, kumman eteen se tulee ja jos siinä tilanteessa sen ehtii tehdä. Vastuu otetaan siitä, mitä on. Ei jaeta vuoroja tai delegoida eteen päin tai odotella toisen tekevän. Totesin, että tuo on oikeaa tasavertaisuutta, sellaista luonnollista eikä tehtyä. Ja tälle tutulle perheenisälle kyllä hatunnosto, tiedän että hän näkee kotiympäristönsä tarpeet. Ainahan näin ei ole. Miehillä ja naisilla ja yksilöillä voi olla eri silmät perheen töille ja vastuille ja niitä pitää välillä keskustelulla avata.
    Oma kokemus on, että mitä enemmän lapsia, sen tasavertaisemmaksi kotitöiden jako on mennyt. Ainakin meillä (talossa 5 mussukkaa ja työssäkäyvät ja työn ohessa opiskelevat vanhemmat). Ei siinä ehdi vuoroja miettiä, kokonaisuuden on vaan sujuttava 😁 Onhan sitä tietysti rutiineja, vuosien varrella muodostuneita. Meillä esim.minä imuroin ja pyyhin pölyt, mies luutuaa ja pesee vessat. Mennään peräkanaa ja homma rullaa😁😁
    Se mistä vuoroja välillä jaetaan, on vapaa-ajan menot.
    Jokaisella perheellä on tietysti omat tapansa ja tärkeintähän se on, että työnjako tuntuu hyvältä ja luontevalta. Eikä kummankaan tarvi hälyyttää heti apua, jos toinen on pois kuvioista syystä tai toisesta. Eli molemmat osaa perushommat, se on myös turvaa tuova asia.

  • Reply
    Jenni S. | big mamas home
    10/18/2017 at 08:45

    Meillä minä olen tällä hetkellä päävastuussa kodinhoidosta, nyt kun äitiyslomani taas alkoi. Se on minulle ihan ok ja luontevaa. Saan järjestettyä askareet haluamallani tavalla ja pyykit pestyä juuri sillä tavalla, kun ne minun mielestäni kuuluu. 😀 Minusta on tärkeämpää, että kotona ollessaan mies, joka tekee paljon töitä keskittyy lapseen (pian lapsiin). Iltapuuhienkin aikana ehtii kehittää sitä isä-tytär suhdetta. Toki miehellä on omat harrasteiltansa ja aika usein viikonloppuisin isä ottaa itse vastuun esimerkiksi pyykkivuoren selättämisestä tai ruuanlaitosta. Ja meillä tämä toimii. Kyse ei ole sukupuolirooleista, vaan siitä, kumman aika riittää paremmin. Sillä kun lapsi (lapset) ovat nukkumassa, ajan haluaa pyhittää levolle ja aikuisten väliselle ajalle, eikä kotitöille.

  • Reply
    Liisa
    10/18/2017 at 11:31

    Kommentoin ensimmäistä kertaa, mutta haluaisin sanoa että pidän blogistanne tosi paljon ja se on ehdottomasti yksi lemppareistani! Hei saako jättää postaustoivetta näin randomisti? Meille on tulossa keväällä vauva ja minua kiinnostaisi, miten te olette järjestelleet kaikki vauvan huonekalut (sänky, hoitopöytä jne) ja muut tavarat (vaunut, turvakaukalo, sitterit, younameit!) asuntoon, nyt kun niitä on alkanut nimittäin listaamaan niin niitähän on aivan hirveästi ja tuntuu että tila loppuu meiltä kesken! Ja on minulla toinenkin postaustoive, nimittäin kohta hyvin ajankohtaiset jouluruoat raskaanaolevalle! 🙂

  • Reply
    Ia
    10/18/2017 at 13:42

    Meillä aikoinaan (ollaan oltu lähes 20v yhdessä) mies jotenkin kyllästyi, että valitin kotitöiden jakautumisesta epätasaisesti. Niinpä me jaettiin työt kahteen osaan ja vaihdettiin vastuualueet aina kuun 15.pv useamman vuoden ajan. Käytäntö jäi, kun lapset syntyivät. Mieheni on ollut jokaisen lapsen jälkeen lähes vuoden täysin kotona, jolloin hän hoiti enemmän kotia kuin minä (kaupassakäynnit, ruuanlaiton, imuroinnit…) sekä myöhemmin isompien sisarusten kuljetukset. Minä sitten hoidin yöheräämiset vauvan osalta ja sain nukkua päiväunet. Olemme siis molemmat olleet kotona kaikki vauva-ajat. (Mieheni on käyttänyt täysin vanhempainvapaat, minä vain äidille merkatut. Minulla on oma konsultointiyritys.) Vauvavuodet ovat olleetkin kaikista leppoisimmat ajat lapsiperheenä, kun molemmat vanhemmat ovat olleet kotona. Mies aina toisinaan vielä vitsailee, että josko yksi lapsi vielä, että voisi olla vuoden pois töistä ;-D
    Myös mieheni veli oli yhteensä 5v kotona kahden lapsen kanssa. Hänen vaimollaan on menestyvä firma, mitä vaimo palasi pyörittämään lasten ollessa n. vuoden ikäisiä.
    Oma isänikin on ollut koti-isänä, kun olimme äitini työn takia aikoinaan pari vuotta ulkomailla.
    Tällä hetkellä mieheni tekee huomattavasti pidempää työaikaa kuin minä, joten koti on enemmän minun vastuullani. Mutta se ei niin häiritse, koska tiedän, että tilanne voisi olla ihan hyvin toisinpäin – mieheni nyt sattui saamaan hyvän työtarjouksen ulkomailta, mihin päätettiin tarttua.
    Jotenkin tuntuu (ja kai siitä on ihan tilastollista dataakin), että Suomessa miehet on kotona (= hoitavat kotia & lapsia) vähemmän kuin esim. muissa Pohjoismaissa..? Tällä tarkoitan sekä perhevapaita, että esim. poissaoloja töistä lasten sairastaessa t. aloittaessa koulun.

    Ihanaa syksyä!
    – Ia

  • Reply
    Mai
    10/18/2017 at 15:27

    Olipas mielenkiintoinen postaus niinkin arkisesta aiheesta kuin kotityöt! Tällaiset arkielämään liittyvät postaukset ovat muutenkin usein parhaita ja lisäksi on kiva lukea kommenttiboksista muiden lukijoiden mietteitä aiheesta. Utelias luonne kun olen niin kiinnostaa aina, miten muut näitä asioita hoitavat 😀
    Meillä kotityöt on tehty tähän syksyyn asti jotakuinkin puoliksi. Teimme samoin kuin eräs aiempi kommentoija, että joskus aikojen alussa jaoimme kotityöt sen perusteella, mitkä ovat niitä omia lemppareita ja inhokkeja. Tämä toimi molempien mielestä hyvin emmekä juuri riidelleet kotitöistä (mitä nyt itse saatoin joskus syyllistyä nalkutukseen tai naisvalitukseen 😉 ). Lisäksi kun on pieni asunto eikä lapsia niin ei kotitöihin nyt niin kamalasti saa edes kulumaan aikaa.
    Nyt kun muutimme ulkomaille enkä itse voi olosuhteiden pakosta ainakaan vielä tehdä täällä töitä (byrokratian hitaus) niin hoidan luonnollisesti tällä hetkellä lähes kaikki kotityöt. Mielestäni se on ihan reilua ottaen huomioon, että itselläni on käytössä kaikki maailman aika. Kun puoliso tekee pitkää päivää, niin haluan sitten viettää ne yhteiset illat ja viikonloput jotenkin muuten kuin imuroiden tai pyykäten 🙂 Toistaiseksi näin ja sitten jos itse päädyn täällä joskus töihin, niin täytyy katsoa tilanne taas uudestaan.

  • Reply
    Mari
    10/19/2017 at 00:54

    Kiinnostavaa kuulla, miten muissa perheissä ratkaistaan siivoamiset ym. Tällä hetkellä meillä ei onneksi tarvitse juuri jakaa kotitöitä – yksi ulkomailla asumisen parhaita puolia on kodinhoitaja, joka huolehtii niin siivouksesta kuin silityksestäkin. Järjestelyä toki tehdään itse, samoin ruuanlaittoa. Todella arvostan siivoukselta vapautunutta aikaa, jonka käytämme harrastamiseen ja perheen yhteiseen puuhailuun.

  • Reply
    HennaS
    10/19/2017 at 17:57

    Meilläkin on samanlainen systeemi kuin H. tuossa aiemmin kuvasi. Kun molemmat tekevät vaativaa työtä (ja lisäksi vielä iltaisin tutkimusta) kotityöt tekee se jonka kohdalle ne ensimmäiseksi osuvat, molemmille riittää hommaa. Väsyneenä tulee joskus kahnausta ja meillä on kyllä erilaiset standardit kodin siisteyteen liittyen, mies on tarkempi kuin minä. Mies nalkuttaa minulle, miksi astiat pitää jättää tiskialtaaseen eikä niitä voi laittaa suoraan koneeseen, mun mielestä se ei vaan ole niin tärkeää 🙂 . Mutta jotenkin osataan jo 17 vuoden yhdessäolon jälkeen laittaa nämä jutut oikeisiin mittasuhteisiin. Ehkä se mikä oikeasti joskus stressaa on kaikenlainen muistaminen, metatyöksi sitä taidetaan kutsua: lasten treenit ja kavereiden synttärit, liput ja laput kouluun, ilmoittautumiset sinne sun tänne, kaikki aikataulutukset ja sopimiset. Sitä muistamista on oikeasti tosi paljon ihan kahden lapsenkin kanssa ja meillä se on ehkä luonnesyistä (mies on aina ollut tosi hajamielinen) jäänyt mun kontolle. Välillä tuntuu että pää räjähtää, kun pitää työasioiden lisäksi pitää muita lankoja käsissä.

  • Leave a Reply