Noora K:sta Yhteistyö

Onko vastuullisuus vaikeaa?

Noora K.

Kaupallinen yhteistyö: Paulig Mundo ja Asennemedia

On tosi helppoa paasata eettisen ostamisen ja ilmastoystävällisen ruokakorin puolesta, kun itsellä arki rullaa ja palkka tulee varmasti tilille kerran kuussa. On joku, jonka kanssa jakaa iloja ja suruja ja tukiverkko, jolta pyytää apua, kun omat paukut tai aika ovat kortilla. Päivähoitopaikka on järkevästi työmatkan varrella, eikä toisella puolen kaupunkia ja oma työkuorma on sopiva. Silloin jaksaa ottaa selvää asioista, olla tiedostava ja joskus myös olla vähän omahyväinen (tunnustan). Minäpä tässä tulen polkupyörällä kauppaan oman kangaskassini kanssa ja ostan tästä näitä kauden vihanneksia, lähileipomon leipää, nyhtökauraa ja kauramaitoa. Kylläpä ostoskori näyttääkin kivalta, varmasti nuo muut kassajonossa olijat huomaavat, että tuo tuossa ajattelee muitakin kuin itseään.

Harvoin elämä kuitenkaan on näin seesteistä ja helppoa koko ajan. Aina on jotain meneillään ja asioita mielen päällä. Nyt lapsen kanssa aikaa esimerkiksi niille kauppareissuille on paljon vähemmän, mutta muuttuvia tekijöitä enemmän jo näin kotona ollessa ja kunhan päivätyöt ovat taas alkaneet, ruuhkavuodet varmaan alkavat tuntua just tasan siltä.

Teemme päivittäin kymmeniä (vai satoja) valintoja. On hienoa, että valinnan mahdollisuus on, mutta se on myös kuormittavaa ihan vain ruokakaupassakin, saati sitten muuten elämässä. Ostaako espanjalaisia tomaatteja, joita viljeltäessä on ehkä koeteltu ihmisoikeuksia vai suomalaisia, jotka on kasvatettu kamalalla sähkömäärällä kasvihuoneessa? Valitako kotimaista luomujugurttia pahvitölkissä vai ulkomaalaista kaurajugurttia muovipakkauksessa? Maitotuote vai soijatuote? Luomuomenia Italiasta vai tavallisia kotimaisia? Muun muassa näistä juttelimme toissa maanantaina Pauligin väen ja Aamukahvilla-Henriikan kanssa, kun Liemessä-Jenni keitti meille kahvit ja tarjosi ilmastoystävälliset browniet. Pauligille ympäristöasiat ovat erittäin tärkeitä ja siksi he haastoivatkin meidät tähän keskusteluun ja pohdintaan. Paulig ostaa prosentin kaikesta maailmalla tuotetusta kahvista, joten he ovat aika iso tekijä ja vaikuttaja. Tavoittena on, että vuoden 2018 loppuun menessä kaikki Pauligin kahvi on ostettu vastuulliseksi varmennetuista lähteistä. Kahvitalolle ilmastonmuutoksen torjuminen on elintärkeää, eikä pelkkä markkinointitemppu, koska ilmastonmuutos on uhka kahvintuotannolle. Tämä viimeistään sai tämän Lorelai Gilmoresta seuraavan kofeiiniaddiktin korvat hörölle. KAHVI VOI LOPPUA MAAILMASTA! Uhkia kahvintuotannolle on toki muitakin, kuten ikääntyvät viljelijät ja ikääntyvät puut ja kahvinviljelystä saatava riittämätön toimeentulo, mutta suurin uhka on tuo ilmastonmuutos.

Lueskelin juttutuokiomme jälkeen Paulig Mundon sivustolta, miksi meret täyttyvät muovijätteestä ja siitä, mitä vastuullisuussertifikaatit oikein tarkoittavat. Vastuullisuussertifikaatit olivat aika tuttuja. Mundo-kahvilla on näistä Reilun kaupan merkki ja Luomu-merkki. Nämä ovat minusta sellaisia helppoja merkkejä ruokakaupassa ollessa. Kun ostaa ruokaa, joista löytyy mieluiten molemmat, mutta edes jompikumpi, niin tietää tekevänsä edes vähän hyvää. Ei tarvitse liikaa miettiä. Muovijäteosuus taas nostatti häpeää.

Kuvittelin tähän asti eläväni edes jotenkin siedettävästi, suosinhan kasvispainotteista ruokavaliota, kannan uskollisesti omaa kauppakassiani mukanani ja olen oppinut pakkaamaan vihannekset paperipusseihin tai ostamaan ne ilman mitään pussukoita. Katsoin vähän paheksuen niitä, jotka pakkaavat banaanitkin vihannespussiin. Olin juuri vaihtanut perheemme jugurtit kauraversioihin. Kierrätän ja valitsen eläinkunnan tuotteista kotimaista ja luomua aina kun se on mahdollista. Olemme teettäneet kotiimme mittavan energiatehokkuusremontin ja ostamme vain vihreää sähköä. Sitten tein hiilijalanjälkitestin. Hävetti niin sairaasti, että olin mulkoillut jotain banaaninpakkaajaa. No, eivät ne minun ruokavalintani, mutta se muu. Omat ekosyntini ovat autoilu ja ajoittainen lentomatkustaminen. Ensiksi mainittu vähenee hurjasti vuodenvaihteessa, kun palaan töihin, mutta jälkimmäinen onkin sitten vaikeampi juttu.

Sen verran olen onneksi oppinut tässä vuosien varrella, että ei kannata liikaa sirotella tuhkaa päälleen, kun huomaa, että omassa toiminnassa olisi korjattavaa. Korjaa sitä edes vähän ja pyrkii koko ajan parempaan. Kaikki tai ei mitään -ajattelu on siitä vaarallista, että harva meistä pystyy elämään täydellisen hyveellisesti ja jos vaihtoehto on se, että ei sitten tee ilmaston hyväksi mitään, niin eipä sekään oikein tavoiteltavaa ole. Itse uskon enemmän siihen, että pienistä puroista syntyvät suuret virrat ja pikkuhiljaa koko ajan omaa tekemistään parantaen se maailmakin paranee. Ei kertarysäyksellä, mutta vähän kerrallaan.

Omat vastuullisuuslupaukseni kuluttajana ovat tästä eteen päin:

– Vähennän entisestään liharuokien osuutta perheemme aterioissa.
– Valitsen luomumerkittyjä tuotteita aina kun voin. Reilun kaupan merkistä tulee plussaa.
– Alan kierrättää myös muovijätteen, vaikka sen joutuukin viemään puolen kilsan päähän kierrätyspisteelle.
– Menen useammin bussilla auton sijaan.

Neljä lupausta voi tuntua vähältä, mutta haluan asettaa sellaisia tavoitteita, jotka voi saavuttaa riittävän helposti. Sitten voi taas keksiä lisää.

P.S. Noita Mundo-kahveja on toinenkin, vaaleapaahtoinen. Minun suosikikseni kuitenkin nousi tämä kuvissakin näkyvä uutuusversio, Reilusti Tumma.

P.P.S. Saitilla on myös tosi kiinnostava juttusarja siitä, kun Pauligin ostopäällikkö kiertää vuoden kahvin alkuperämaissa.

Perjantain parhaat
Lukupäiväkirja: Kesä 2017

You Might Also Like

28 Comments

  • Reply
    Hanna
    10/25/2017 at 08:28

    Vastuullisuus on välillä vaikeaa. Itsekin mietin mm. sitä miten hyvää työmatkapyöräily on autoiluun verrattuna ilmastonäkökulmasta. Toisaalta yksilötasolla tulen todennäköisesti kuolemaan aamuliikenteen keskellä hengitettyjen pienhiukkaspäästöjen vuoksi aiemmin.
    Oman perheen kompastuskivi on ehdottomasti hukkaan menevä ruoka. Sen määrää suorastaan häpeän.

    • Reply
      Noora K.
      10/25/2017 at 08:32

      Joo toi hävikkiruoka on paha. Mä en ole keksinyt mitään muuta keinoa siihen kuin sen, että me ostetaan vain yhden päivän ruuat kerrallaan. Kalliimpaa joo, mutta meidän perheessä tuntuu olevan ainoa toimiva ratkaisu.

  • Reply
    Blue Peony
    10/25/2017 at 08:28

    Olen lukenut useammastakin paikasta väitteen, että luomuviljellyiltä pelloilta menisi enemmän ravinteita hukkaan kuin normaaliviljelyssä olevista, ja tämä voisi edesauttaa myös rehevöitymistä. Lähteitä on puolesta ja vastaan, mutta tätä olen pyöritellyt mielessäni… Joka valinnassa kun tuntuu olevan aina se toinenkin puoli, mutta olennaista on varmasti se, että edes pyrkii tekemään parempia valintoja. Ainakin osalla HSL-aluetta muovinkeräysastian saa tilattua oman taloyhtiön jätekatokseen, olisiko se teillä mahdollista? Meille astia tuli alkusyksystä ja vips – toinen taloyhtiömme sekajäteastioista on lähes tyhjä eikä toinenkaan enää pursua viikottaisen tyhjennyksen yhteydessä. Ehkä pääsemme ajan kuluessa siihenkin, että toinen sekajäteastia voidaan poistaa kokonaan.

    Olipa jännä tieto, että Paulig on niin suuri tekijä kahvimarkkinoilla! En ollut tullut moista ajatelleeksikaan, vaikka kahvia meneekin Suomessa hurjia määriä.

    • Reply
      Noora K.
      10/31/2017 at 20:05

      Siinä olet kyllä oikeassa, että joka valinnassa on aina se toinen puoli. Sen takia tämä onkin niin vaikeaa! Meillä on valitettavasti pieni, viiden kämpän taloyhtiö ja roskakatokseen mahtuu just sekajäte ja biojäte. En siis usko, että muoviastiaa on ihan heti tulossa, mutta voihan sitä aina toivoa.

  • Reply
    MaaritT
    10/25/2017 at 08:46

    Ihan hyviä juttuja, mutta eikö lapsen synnyttäminen ole kaikkein vastuuttominta kuitenkin?

    • Reply
      Noora K.
      10/25/2017 at 08:54

      On! En muista, mikä tutkimus se oli just joku aika sitten Hesarissa, mutta näin tosiaan on.

  • Reply
    Laura/Elämänmakuja äidiltä tyttärelle
    10/25/2017 at 09:18

    Vastuullisuudesta on aina mielenkiintoista lukea, varsinkin kun siitä on kirjoitettu näin järkevästi. Itse en oikein nimittäin usko siihen että kukaan pystyisi elämään “täysin hyveellisesti” kuten sanoit vaan nimenomaan niin että pienistä puroista syntyy suurempi virta. Omat kompastuskiveni ovat yksityisautoilu ja lentäminen. Ilman omaa autoa työmatkani pitenisivät 2 h päivässä ja lentomatkailu on taas välttämöttämyys sillä perheeni asuu Suomessa ja itse Briteissä (tosin lennän kyllä paljon ihan huvimatkojenkin takia). Mutta uskon että ne pienet “vastuulliset” valinnat arkielämässä ovat parempi kun ei mitään.

    • Reply
      Noora K.
      10/31/2017 at 20:06

      Mäkin uskon, että arkielämässä tsemppaaminen on hurjasti parempi kuin ei mitään. Olen nyt yrittänyt mennä enemmän bussilla ja kierrättänyt puhtaat muovit. Pienistä puroista tosiaan. 🙂

  • Reply
    Anna
    10/25/2017 at 09:39

    Hyvä että näistä asioista puhutaan ja valintoja voi tosiaan tehdä asia kerrallaan. Ei se, että ajaa autoa, tarkoita sitä että kaikki muut valinnat pitäis tehdä pahimman mahdollisen kaavan mukaan. Hävikkiruoka on monelle tosi iso ongelma, mutta itse olen ratkaissut sen kehittelemällä kaikenmaailman sörsseleitä tähteistä. Useimmiten hyvää, ja jos ei ole, niin todetaan vaan että tällaista tuskin tulee toiste, tärkeintä että nälkä siirtyi.

    Pitääpä kokeilla tummaa Mundoa. Vaaleampi on oikein hyvää, onneksi työpaikkaruokalassa on se toisena vaihtoehtona. Äänestän kahvikupillani ja jos Mundoa ei ole, en ota kahvia.

    Töihinpaluun jälkeistä kauppa-ahdistusta (niin vanhemman kuin lapsen) ei kannata murehtia. Omalta osaltani valintoja on mukava tehdä kotona kaikessa rauhassa tai sitten vaikka bussissa kännykkäsovelluksella. Kannustan siis selvittämään lähiseudun kauppakassipalvelut. Meillä mies hakee kassit kotimatkallaan ja se on parasta arjenhallintaa meidän kohdalla.

    • Reply
      Noora K.
      10/31/2017 at 20:08

      Just toi, että ei se, että tekee jotain syntejä tarkoita sitä, että kaikki pitäisi vetää plörinäksi. Mä vähän jo pikkuvauva-aikana testailinkin kauppakassipalveluita ja ne oli kyllä ihan hyviä. Ehkäpä pitää tosiaan palata siihen!

  • Reply
    Ella
    10/25/2017 at 11:58

    Tämä muovijäte ahdistaa mua kans todella paljon. Sen takia mm. pikkuhiljaa siirryn luonnonkosmetiikkaan, eli kulutettujen tilalle vain luonnonkosmetiikkaa. Asun Saksassa, missä kaikissa talouksissa muovijäte menee omaan pussiin ja kierrätykseen. Siinä aika hyvin näkee sen älyttömän muovin määrän, mitä taloudessa kertyy. Mutta siten pystyy myös hieman miettiin, että mitä siitä voisi karsia pois. Myös turhat vaateostot on jäänyt pois.

    • Reply
      Noora K.
      10/31/2017 at 20:09

      Sitä muovia tulee ihan sairaasti! Sen kerääminen alkoi jo vaikuttaa mulla kulutuskäyttäytymiseen, että yritän jo kaupassa kiinnittää pakkauksiin huomiota.

  • Reply
    Lilli
    10/25/2017 at 17:33

    Nää on tosiaan aika monimutkaisia juttuja. Toisaalta luomuviljely on hyvästä toisaalta pahasta. Se ei esim. tuota yhtä paljon satoa pinta-alaa kohden perinteiseen viljelyyn verrattuna,joten jos kaikki ihmiset siirtyisivät käyttämään luomuviljeltyjä tuotteita, peltoja pitäisi raivata lisää ja ala ei siltikään todennäköisesti riittäisi. Toinen on nämä reilun kaupan ym. tuotteet. Niistä on vaikea kuluttajan tarkalleen ottaa selvää,kuinka paljon oikeasti todellisuudessa on tehty ilmaston tai eettisemmän tuotantoketjun (esim. Viljelijöiden työolojen) eteen. Tästäkin oli joku aika sitten juttu,miten kaupoilla oli paljon suurempi kate reilun kaupan tuotteissa vrt. muut, eli siis kate,joka jäi kaupalle itselleen. Yksi,mistä voi olla varma, että se hyödyttää ilmastoa ja paljon, on jättää lentomatka väliin.

    • Reply
      Noora K.
      10/31/2017 at 20:11

      Jep, ei ole helppoa ei. Mä googlailin jonkun verran tätä aihetta juttua kirjoittaessani ja kierrätys on toinen, josta voi olla varma, että auttaa. 🙂

  • Reply
    Nina
    10/25/2017 at 17:51

    Hyvä postaus, kiitos tästä paljon. Ja kiitos muutenkin ihanasta blogista!

    Mua ahdistaa se, mitä sitten tapahtuu maapallolle kun kiinalaiset ym kaikki ihmiset keillä nyt ei ole mahdollisuuta juuri matkustella vaurastuvat sen verran että rupeavat lentelemään… kun lentäminen on ihan megapaha ympäristölle. Aika monta km saa ajella autolla että siitä tulis samat vaikutukset kun yks mannertenvälinen lento :/ (en osaa muotoilla tätä hyvin, jotenkin tosi tönkköä tekstiä multa) ja vielä se, että ihan yhtä oikeutettujahan kaikki muutkin on lentelemään kuin mekin ollaan oltu… Äh :/ tuleekohan lentämisestä joskus niin kallista, että vain ihan rikkaimmilla on enää varaa siihen?

    • Reply
      Noora K.
      10/31/2017 at 20:17

      Tää on erittäin hyvä ja ajankohtainen kysymys, koska just nythän se tapahtuu, että Kiinassa, Intiassa jne. (anteeksi tosi tönkkö niputus) keskiluokka vaurastuu ja lähtee matkustamaan. Ja kun väkeä on todella paljon, niin vaikutuksetkin ovat suuret. Tämä on muuten yksi syy, miksi suhtaudun itse varauksella siihen, miten lentoliikenteen rajoittaminen käytännössä onnistuu. Koska kuten itsekin totesit, millä oikeudella me eurooppalaiset sanomme, että jepulis, lenneltiin ja hauskaa oli, mutta älkääpäs te tehkö samoin, koska ups tuhottiin tässä samalla ilmasto. Ei se taida ihan niin mennä. Mun luotto on tieteessä – että fossiilisten polttoaineiden tilalle keksitään jotain parempaa. Uskon myös, että varmaan jossain vaiheessa lentäminen on taas kallista. Tai ainakin kalliimpaa kuin nyt.

  • Reply
    Hanna
    10/25/2017 at 18:20

    Me aloitettiin muovin kierrätys vasta tänä syksynä ja nyt vasta tajuaa miten paljon sitä kertyy viikossa tällaiselta neljän hengen perheeltä. Meidän lähikaupan pihassa on keräysastia ja kauppareissulla muovit on helppo nakata sinne. Ja normiroskista tarvitsee viedä enää noin kerran viikossa (kaikkien inhokki puuha) ja roska-astiakin on kuukauden tyhjennysvälistä huolimatta aina puolityhjä. Hyvä niin! Kestokassi kuljee aina laukussa mukana (maksulliset muovikassit ovat minusta hyvä ja fiksu juttu) ja lapsille valitsen mielummin villaa kuin fleeceä. Pieniä juttuja mutta parempi niinkin kuin ei mitään.

    • Reply
      Noora K.
      10/31/2017 at 20:19

      Vau, miten hienoa! Mä aloitin nyt helpoimman kautta eli kierrätän puhtaat muovit, tuossa alla oli keskustelua siitä, että pitääkö pestä vai ei. Mutta alku se on tämäkin. 🙂

  • Reply
    'Suvi
    10/25/2017 at 19:18

    Jee, iso peukku kaikille jotka kierrättää muovin! Muovi merissä on musta ilmastunmuutoksen jälkeen heti pahin ongelma, sen määrä on jo nyt ihan karsee. Eikä varmasti tuu vähenemään eikä poistumaan koska minnekäs se häviää? No ei juuri minnekään. Vaan hioutuu pieneksi mikromuoviksi, menee kaloihin ja muihin eläimiin ja lopulta ihmisiin ja aiheuttaa ties mitä ongelmia… Muovin kierrätys pakolliseksi! Ja helpommaksi. Huomaan itsekin vaikka olen kierrätysintoinen, niin tuntuu se vähän työläältä viedä sitä muovia erikseen. Mutta pitää nähdä vähän vaivaa, että luonto säilyisi, eikä olla liian laiska ja välinpitämätön.

    • Reply
      Noora K.
      10/31/2017 at 20:21

      Jep, samaa mieltä sun kanssa. Realisti minussa toteaa, että jos halutaan saada suuret massat kierrättämään, niin sen pitää olla mahdollisimman helppoa. 🙂

  • Reply
    anuk
    10/25/2017 at 20:22

    Minäkin tykkäsin, kun naapurikunnassa alettiin kerätä kotitalouksilta muovijätettä. Kuvittelin, että sinne saa kierrätykseen suurimman osan muoveista. Mutta se onkin siten, että kierrätykseen menevän muovin tulee olla kunnolla puhdasta. Muovin kierrättämisen järkevyyden raja menee kuulemma siinä, että jos muovia ei lyhyellä kylmällä vedellä huuhtaisulla saa puhtaaksi, se kannattaa laittaa sekajätteeseen. Lämpimällä vedellä läträys on ympäristön kannalta enemmän haitallista kuin se muovi sekajätteessä. Esim. rasvaiset muovit (öljypullot, voirasiat, kalojen ja lihojen rasiat jne.) menisivät sekajätteeseen. Sama taitaa päteä kartongin kierrätykseen. Erityisesti luomumaitotuotteet on tässä ongelmallisia, koska ne monesti eivät lähde kylmällä vedellä puhtaaksi, vaan rasvaa jää väkisinkin purkin reunoihin. No, tietysti pitäisi lopettaa kokonaan eläinperäisten tuotteiden käyttö, niin moni näistäkin “murheista” häviäisi, mutta siihen en ihan vielä kykene.

    Tuo ruuan hävikin vähentäminen olisi kyllä kova sana itselläkin. Olen joutunut tekemään sen takia myös siten, että ostan vähemmän kerrallaan ja käyn useammin kaupassa. Parin, kolmen päivän ruokien suunnittelu ja ostaminen kerralla onnistuu, mutta sen jälkeen alkaa mennä siihen, että jotain jää käyttämättä. En tiedä, miten se lähtee niin käsistä. Hävikin vähentämisen lisäksi kierrätän ahkerasti haasteista huolimatta 😀 ja ostan lähiruokaa, kun se on mahdollista. Yleisesti olen vasta viime vuosina herännyt siihen, että tavaran määrää kannattaa pyrkiä ennemmin vähentämään kuin lisäämään. Kestävyys kulutustavaroissa on minulle tärkeää ja nykyisin pysähdyn mielihalun iskiessä hetkeksi miettimään, tarvitsenko oikeasti ko. asian. Mainontaa pursuaa joka puolelta ja tuntuu, että nykyisi aina jossain on jokin ale tai “ohittamattomia” tarjouksia. Koitan olla vähemmän Sulo Vilén 😉

    • Reply
      Blue Peony
      10/26/2017 at 07:20

      Kyselin HSY:ltä muovin puhtaudesta siinä vaiheessa, kun astian hankkimista taloyhtiöön suunniteltiin, ja vastasivat, että sellainen puhtaus riittää, että hajuhaittoja ei tule. Kuulemma vaikka pyyhkäisy biojäteastiaan menevällä nenäliinalla riittää, jos pakkauksessa on jäämiä sen sisällä olleesta tuotteesta, vettä ei välttämättä tarvitse käyttää puhdistukseen ollenkaan ja jos vaikka voirasia on kaavittu tyhjäksi, ei tarvitse enää huuhtoa eikä pyykiä. Itse pesen pakkaukset tarpeen mukaan muuta käsitiskiä pestessäni, sitä kun tulee kuitenkin joka päivä.

      • Reply
        Kaura
        10/26/2017 at 12:01

        Moi,
        Kyllä ne muovit pitäisi pestä! Tässä aiheesta lisää:
        otsikolla: Tutkija selvitti, miksi muoviroskat kannattaa ehdottomasti pestä: likaisena kierrätetty muovi voi olla terveydelle haitaksi

        https://yle.fi/uutiset/3-9861984

        • Reply
          Blue Peony
          10/28/2017 at 07:07

          Joo, luin tuon jutun ja seurasin siitä lähtenyttä keskusteluakin. Ilmeisesti tästä ollaan aika lailla kahta mieltä, mutta kierrätyksen järjestäjä ainakin toistaiseksi ohjeistaa, että pestä ei sinänsä tarvitse. Meillä ne muovit, joissa jotain jäämiä on, tulee pestyä käsitiskin kanssa.

  • Reply
    Taija
    10/26/2017 at 08:37

    Alkuun kiitos tosi kivasta blogista! Sitten postaukseen. Samojen asioiden äärellä sitä itsekin kamppailee arjessa ja valinnat sekä ajatukset menivät aika lailla yksi yhteen. Minulla heräsi kuitenkin ajatus, että oletteko miettineet, että ostaisitte lapselle eettisiä ja ekologisia vaatteita kuten kotimaisia Gugguuta tai Mainiota? Ruotsalaisillahan on jo hyvinkin tunnettu Mini Rodini. Kysyn osittain siksi, että itsellänikin on pieni poika ja näitä asioita tulee myös arjessa pohdittua, kun lapselle ostaa vaatteita.

    • Reply
      Noora K.
      10/31/2017 at 08:19

      Kiitos kun luet! 🙂 Ja joo, mietin lastenvaatteita myös tästä kulmasta. Ekologisinta olisi tietty ostaa käytettynä ja sitä toki yritänkin harrastaa myös. Nuo mainitsemasi merkit, hmmm. Gugguu tekee vaatteensa Suomessa ja kankaatkin tehdään täällä. Varmaan on turvallista sanoa, että heidän tuotteensa ovat eettisiä ja ekologisia. Mutta mun on pakko sanoa, että voin mielelläni ostaa Gugguulta vaikka vaatteen joskus, toisen tällöin, mutta jos pelkästään päiväkotiin tarvitaan kolme vaihtovaatekertaa ja sitten kaikki muut käyttövaatteet päälle, niin Gugguulla on kertakaikkiaan liikaa hintaa. Perehdyin Mainion vastuullisuussivuihin ja hekin tuovat kankaat Intiasta, mikä nyt ei ole varsinainen ekoteko. Ja kotimaisen Vimman perustaja sanoi juuri Hesarissa, että “joudumme luottamaan Intian tehtaalta saamiimme tietoihin ja siihen, että myös puuvillan tuotanto-olot ovat meidän arvojamme vastaavat”. Sitten taas isoilla korporaatioilla on paljon vaikutusvaltaa vs. pieni toimija ja prosessit kunnossa. Lisäksi heitä valvotaan ja syynätään tarkkaan. KappAhlilla, jonka alle Newbie kuuluu, oli aika hyvät vastuullisuussivut. Siellä lukee esimerkiksi näin: “Meillä on oma toimisto kaikissa suurissa tuotantomaissamme – Bangladeshissa, Intiassa, Kiinassa ja Turkissa, ja yhteensä noin 140 KappAhlin työntekijää toimii paikan päällä. Läsnäolo paikan päällä edistää läheistä yhteistyötä toimittajiemme kanssa: Meillä on mahdollisuus vierailla heidän luonaan usein ja käydä vuoropuhelua.” Eli sanoisin, että tämä vaateasia ei ole minusta yksiselitteisesti niin, että pohjoismainen merkkibrändi = ekologisuus ja eettisyys ja korporaatio = paha. Mini Rodinin laatuun olin itse vähän pettynyt, se ei minusta vastannut hintaa.

      • Reply
        Taija
        10/31/2017 at 15:59

        Kiitos hyvästä ja perusteellisesta vastauksesta! 🙂 Varmasti juurikin näin, että kotimaista voi tukea, mutta heiltä ei tarvitse ostaa kaikkia vaatteita. Erinomainen pointti, että iso korporaatio ei ole yksiselitteisesti paha. Ehkä olen liikaa luottanut siihen, että kotimaiset/pohjoismaiset pienet toimijat, jotka mainostavat itseään ekologisena ja eettisenä myös ovat sitä. Luin myös tuon Vimman perustajan haastattelun hesarista eikä se minuakaan oikein vakuuttanut. Mahtavaa kuulla, että Newbiellä on vastuullisuus asiaa mietitty! Heiltä voin sitten jatkossakin ostaa hyvillä mielin vaatteita. Välillä on myös tullut mieleen vaatteita ostaessa, että käyttääkö lapseni muiden lasten tekemiä vaatteita (mitä tietenkin haluaisin välttää), mutta suosimalla pelkästään kotimaista siltä ei näköjään täysin välty. Taidan ottaa lastenvaate hankintojen ohjenuoraksi kultaisen keskitien 😉
        Onnea vielä 1-vuotiaalle Baby K:lle ja ihanaa joulun odotusta!

  • Reply
    Meri
    10/30/2017 at 12:50

    Meillä kanssa kierrätetään kaikki jäte, mutta muovin määrä on ihan kauhea, mitä silti tulee esim. yksityispakatuista tuotteista yms. Ollaan alettu ottamaan hedelmäpussit paperisina, joita meidän lähikaupasta löytyy kivasti. Ja sitten jätepussit kierrätetystä muovista, mutta kyllähän sitä silti jälkeensä jättää niin jätettä kuin kaikkea muutakin. Kasviruokajuttuja pitäisi tehdä enemmän ja ihan ottautua eikä vain suunnitella…

    Mulla tulee pari kertaa kuukaudessa lennettyä työmatkoilla plus sitten lomamatkat päälle, niin kyllähän siitä tulee jos jotain, vaikka työmatkat fillaroin eikä yksityisautoilla. Huoh, kyllähän näissä valinnoissa ei juuri niitä optimoituja vaihtoehtoja taida olla, mutta uskon siihen, että olemalla tietoinen ja valitsemalla parempia vaihtoehtoja, voi silti vaikuttaa omalta osaltaan lopputulokseen.

  • Leave a Reply