Yleistä

Perjantain parhaat – luettavaa netissä

Parhaat blogit

Juliaihminen on molempien Noorien suuri suosikki ja idoli. Puhuisimme itse rahasta ja ammatillisista jutuista juuri tällä lailla, jos osaisimme ja kehtaisimme. Tähän pitäisi varmasti itsensä fiksuksi brändätäkseen nostaa esille joku sijoituspostaus, mutta Noora K. haluaa nyt mainita erityisesti ansiokkaan Urho on huoltomies -postauksen. Naurattaa vielä viidennelläkin kerralla.

Homevialaura pitää internetin lämminhenkisintä ja samaistuttavasti staileinta sisustusblogia, joka karkaa satunnaisesti myös lapsiaiheiden ja Netflixin puolelle. Mikä täydellinen kattaus (niin kuvainnollisesti kuin kirjaimellisestikin).

Lilou’s Crush on ollut Noorien suosikki jo vuosikausia. Hertalla on ihana tyyli, kaunis koti, kiinnostavan oloinen duuni ja lämmin ote. Päivittyisipä tämä blogi useammin!

Mamma rimpuilee on tiivistänyt kaiken olennaisen Asioita, joita mää en jaksa -postaukseen. Blogi on muutenkin hauska ja on kiva lukea, millaista vähän isomman lapsen kanssa voi olla, ilman jeesustelua.

Kotona ja Kaukomailla on Noora H:n uusi blogisuosikki. Blogi päivittyy vähän harvemmin, mutta ilo on suuri kun huomaa uuden postauksen ilmestyneen. Minna kirjoittaa uuden kodin remontoinnista, matkoista ja sisustamisesta. Viimeisen vuoden ajan blogissa on myös seurattu Minnan ostokäyttäytymistä ja pohdiskeltu kulutusta, postauksia lukiessa tekee mieli itsekin tehdä ryhtiliike ja kaivaa excel esiin.

Coffee Table Diary poikkeaa virkistävällä tavalla muista suomalaisista sisustusblogeista. Modernin skandinaavisen tai retron sijaan Giseldan koti on yhdistelmä uutta ja vanhaa, harkittuja väriyhdistelmiä ja kiinnostavia kuoseja sekä materiaaleja. Blogista tulevat mieleen ruotsalaiset sisustuslehdet.

Jonnamaista on reippaasti meitä nuorempi, mutta tyylitaiturin asuyhdistelmät antavat inspiraatiota myös yli kolmekymppisille. Blogista löytyy asujen lisäksi paljon kahvila- ja ravintolatärppejä.

Parhaat blogit ruoka- ja ravintolavinkkimielessä

WTD eli Natan White Trash Disease, johon luotamme kuin kofeiiniin aamuisin, kun haluamme löytää hyvän reseptin tai mietimme ravintolavalintoja tärkeille illoille.

Isyyspakkauksen Tommi on toinen, jota kopioimme erityisesti ravintolakokeiluissa täysin häpeämättä. Meillä on usein tapana napata screenshotteja muiden Insta-kuvista itselle muistiin, jos niissä on joku kiinnostava ruokapaikka ja lähetellä toisillemme. Veikkaisimme, että lähes joka kerta, kun Tommi käy ulkona syömässä ja postaa siitä Instaan, Noorien messenger-ketju kilahtaa.

Parhaat podit

This American Life
Säker Stil

Noora K:n podcast-kulutus on kuulunut bussimatkoihin töihin tai töistä. Niinpä podcastien kuunteleminen on jäänyt kuluneena vuonna oikeastaan kokonaan. Säker Stiliä on tullut kuunneltua pari kertaa, mutta näiden pariin palataan, jahka töihinpaluu on ajankohtaista.

Framgångspoddenpodcastissa haastatellaan pohjoismaiden menestyneimpiä tyyppejä näyttelijöistä astronautteihin ja bisnesnaisiin.

Maratonpodden on kestävyysurheiluun keskittynyt podcast, jota Noora H. kuuntelee yleensä lenkeillä.

Juuso Pekkinen käsittelee kaikenlaista maan ja taivaan välillä. Noora H. sivistää itseään automatkoilla kuuntelemalla näitä. Taitava haastattelija saa aiheesta kuin aiheesta mielenkiintoisen ja kansantajuisen.

Alkuja-podcast on OP:n vanhemmuutta käsittelevä podcast-sarja, jota tuli kuunneltua etenkin vauvaa odottaessa. Erinomainen esimerkki hyvin tehdystä sisällöntuotannosta, joka tukee yrityksen liiketoimintaa.

Parhaat irtsarit

Hesarin päiväkotijuttu käsittelee yhden lastentarhanopettajan ideaa, jolla tukea lasten itsetunnon kasvua. Idea on musiikkiviiva ja juttu kannattaa oikeastaan lukea itse, niin sympaattinen ja hyvää mieltä tuottava se on. Olisipa Baby K:n ja Baby H:n tulevaisuuden päiväkodeissa jotain vastaavaa!

Myös Hesarista kuluneelta viikolta, On typerää sanoa pienille lapsille… Noora K. taputti käsiä yhteen tätä lukiessa, juuri näin! Kieli on todellakin vallankäytön keino ja kielelliset valinnat muokkaavat maailmaamme. Noora K. on oikein odotellut, koska voisi luontevasti sanoa mielipiteensä tietyistä ammattinimikkeistä ja se hetki on nyt. Ne eivät ole mitään “päiväkodin tätejä” tai “neuvolatätejä”. Ne ovat perkele koulutettuja ammattilaisia ja nimike on lastentarhanopettaja, terveydenhoitaja tai muu vastaava.

Natan meemipostaus verotietojen kaivelusta. She said it all.

 

Täydellinen talvitakki
Loppuelämän takki

You Might Also Like

41 Comments

  • Reply
    Blue Peony
    11/03/2017 at 10:33

    Myönnän kyllä puhuneeni lapselleni neuvolatädeistä tai kaupan tädeistä. Ihan samalla tavalla olen puhunut kaupan sedistä tai remonttifirman tädeistä tai muista vastaavista ihan riippumatta siitä, mikä henkilön titteli on tai mitä sukupuolta hän on. Sitten on puhuttu siitä, mitä henkilö tekee tai mikä titteli on – pienelle lapselle kun ei kvanttifysiikan professori, terveydenhoitaja tai finanssianalyytikko sinänsä sano mitään, ja välillä on ollut aika vaikeaa markkinoida vaikkapa neuvolahenkilökunnan osaamista, kun epäammattimaisuus ja osaamattomuus on ollut niin ilmiselvää, että lapsi on sen itsekin huomannut :-(. Pelkkä koulutus, titteli tai asema kun ei tee kenestäkään sopivaa työhönsä tai edes osaajaa, tästäkin olemme joutuneet keskustelemaan paljon, koska osaksemme on perhemuodostamme ja taustastamme johtuen tullut välillä ikävääkin kohtelua ja ylimielistä tietämättömyyttä. Mutta varsinkin viime aikoina, kun koulussa on ollut kiusaamista ja nimittelyä, olemme taas törmänneet tähän yhteiskunnassa valitettavan yleiseen taipumukseen vähätellä tyttöjen tunteita ja turvautua siihen ikuiseen pojat ovat poikia -selittelyyn. Kun opettaja, jonka pitäisi tietää paremmin, päästelee tällaista, ajattelu iskostuu helposti lapsiinkin, vaikka kotona sanottaisiin mitä :-(. Koulunhan nimenomaan soisi olevan paikka, jossa noista rakenteista pyritään eroon! Erityisen pelottavaksi tilanteen tekee se, että tuollaiset vanhat selitykset elävät sitkeästi itseäni nuorempien opettajien ja muiden koulun työntekijöiden mielissä. Siinä ristitulessa on todella haastavaa ohjata omaa lastaan ajattelemaan toisin. Sukuumme ja isovanhempieni ystäväpiiriin on kuulunut paljon omana aikanaan rajoja ylittäneitä naisia – ja miehiä! – joiden esimerkkejä olen yrittänyt nostaa lapselleni esille kertoakseni, ettei ole mitenkään poikkeuksellista tehdä niin tai näin, koska se ja se teki niin jo niin ja niin kauan sitten.

  • Reply
    Blue Peony
    11/03/2017 at 10:43

    Niin ja vielä, tyttöjen tunteiden lisäksi vähätellään toki myös poikien tunteita. Olemme vääntäneet viime aikoina koulussa siitä, pitäisikö poikien suhtautua nimittelyyn iloisen huolettomasti ja olla pahastumatta, koska niinhän poikien vain kuuluu tehdä. Ei kuulu, sanon minä, mutta yritykseni keskustella siitä, voisiko kukin ottaa lapsensa kanssa puheeksi jokaisen oikeuden tulla puhutelluksi kunnioittavasti ja jokaisen oikeuden päättää, millaisia nimityksiä haluaa itsestään kuulla, on kaikunut kuuroille korville. Niin, ja edelleen tuntuu, että monien osaamisalueiden, kiinnostuksen kohteiden ja kykyjen koetaan olevan sukupuolisidonnaisia, ja jos näin ei ole, pakka menee sekaisin. Vielä tänäkin päivänä opettajaa saattaa ihmetyttää, jos tyttö pitää matematiikasta ja haluaa opiskella teknistä työtä. Arvatkaapa vain, kuka sai käskyn tehdä uuden valinnan, kun teknisen työn valitsijoita oli liikaa? Niin, se tyttö tietysti. Kun kyselin syytä, kerrottiin, että tytöt nyt tapaavat valita käsityön. Siihen oli pakko todeta, että meille vanhan talon omistajina eivät nuo nikkarointitaidotkaan ole olleet taakaksi… Voi parkaiskoon, miten paljon tällä saralla on vielä työtä! Ja kiitos, kun sain purkautua – noiden eilisten keskustelujen ja huonosti nukutun yön jälkeen olen sen tarpeessa :-)!

    • Reply
      Ia
      11/03/2017 at 13:15

      Käypä lukemassa (ellet jo olekin…) ”Project Mama” -Katjan postaus tasa-arvosta. Kun siellä Suomessa on vissiin ollut jotain kohinaa, että ollaanko jo liian tasa-arvoisia ;-D
      Eli
      http://www.projectmama.info/2017/11/ei-tasa-arvo-ei-ole-edelleenkaan.html?m=1

      Sitten kaipaisin Noorilta (ja Lauraltakin, jos nyt sattuisi lukemaan…) ”selvennystä”, miksi ihailette Julian avoimuutta raha-asioista puhumisessa ja sitten olette Natan kanssa samoilla linjoilla, että avoimet verotiedot on huono juttu? Saatteko kiinni, mitä yritän kysyä…? En tahtoisi tällä kommentilla aiheuttaa pahaa mieltä, vaan kysyn ihan, kun en itse tajua. Onko ongelma siinä, että jokaisen pitäisi itse saada päättää, mitä / missä / kenelle / paljonko kerrotaan vai joku muu syy..? Kun itse jotenkin näen nämä asiat vähän vastakkaisina (peukuteyaan avoimuutta – paheksutaan avoimuutta).

      Mukavaa viikonloppua!
      – Ia

      • Reply
        Noora K.
        11/03/2017 at 14:25

        En tiedä, koska ehdin kunnolla mukaan keskusteluun, mutta sulle pakko vastata heti, koska tässä on tosiaan selvennyksen paikka. 🙂 Saan siis hyvinkin kiinni!
        Mä ihailen suuresti Julian aloittamia keskusteluita, jotka on jatkuneet kommenttiboksissa, joissa on käsitelty muun muassa sitä, miten pyydetään lisää palkkaa, miten kukin käyttää rahojaan tai säästää, miten sijoittaa jne. Ne on sellaisia maailmanparannushenkisiä mun mielestä. Ja siitä Natakin on mun käsittääkseni samaa mieltä. Copypastetan suoraan hänen kommenttiboksistaan: “mä oon ihan samaa mieltä. puhun mielelläni rahasta, siks tällaiset yksittäiset päivät tuntuvat vähän hölmöiltä. pitäisi puhua vuoden ihan jokaisena päivänä ilman stigmaa”.
        Olen sitä mieltä, että julkiset verotiedot on erittäin ok ja jos tarkoitus on tarkastella rahan jakautumista ilmiönä ja etsiä selityksiä jne jne jne., hyvä. Sen sijaan tuon tähän postaukseen valitun meemin tapainen touhu, että Seiskan toimittaja kaivelee muutaman bloggarin verotiedot Jodel-toiveiden perusteella ilman, että on edes vaivauduttu taustoittamaan, että osalla on ihan päivätyö ja blogi siihen päälle tai joku tienaa pelkällä blogilla tms., on musta niin kaukana journalismista, että en osaa pitää sitä mitenkään positiivisena asiana. Se ei vie tätä maailmaa eteen päin, eikä pyri siihen, että maailmasta tulisi tasa-arvoisempi paikka vaan se on ihan puhdasta juoruilua.

      • Reply
        Homevialaura
        11/03/2017 at 14:41

        Minusta oikein hyvä kysymys takaisin, vastaan mielelläni. 🙂 Rahankäyttö on jokaisen oma asia, joka on myös täysi oikeus pitää itsellä. Syy, miksi ihailen Juliaa ja Minnaa, on nimenomaan konteksti – kulutuskeskeinen blogimaailma. Blogimaailmassa on hyvin tyypillistä, että tavaraa vain koko ajan ”kotiutetaan” jostain. Verbillä ikään kuin häivytetään se, että kyllä siihen ihan rahaa tarvitaan asioiden ostamiseen. Rahaa, joka on tullut joko työllä, sijoittamalla, perimällä, säästämällä, lainaamalla, pikivipillä, mistä nyt sitten onkin. Kotiuttamisenkaltainen kevyt sanavalinta alkaa helposti vääristää sitä, että koko raha ei liikkuisikaan – etteikö sitä tarvitsisi ensin tienata ja sitten käyttää.

        Noorien ”puhuisimme itse rahasta ja ammatillisista jutuista juuri tällä lailla, jos osaisimme ja kehtaisimme”, on minunkin ajatukseni. Ihailen kollegoita sellaisesta, mitä en itse pysty tekemään, mutta joka minusta on tervetullutta blogimaailmaan. Syy, miksi lifestyleblogeissa on tärkeä puhua taloudesta on se, että minusta bloggaajilla on omanlaisensa vastuu olla antamatta (ainakaan nuorille) epärealistista käsitystä. Some välittää helposti sellaisen kuvan, että ”kaikilla muilla” on kaikkea, ja sitten syystäkin tulee hämmentynyt olo, jos ei itsellä ole tilillä rahaa merkkilaukkuun, luksushotelliin ja jokailtaisiin Wolt-tilauksiin. Vaikka itse en pysty menemään eurotasolle omassa blogissa, olen yrittänyt avata taloutta omalla tavallani: kertomalla, että meillä on mahdollista roikkua 1500 euron valaisin siksi, koska olemme pihistäneet neliöistä. Ja niin edelleen.

        Mitä Nataan tulee, niin itseäni nauratti Natan mainio parodia, koska kyseessä on hulvaton tyyppi oikeassakin elämässä. Sinänsä verotietojen julkistamista vastaan minulla ei ole mitään – sehän on nimenomaan yksi tapa puhua taloudesta ja tuloeroista – mutta vauvapalstojen anonyymia spekulointia on. Kuten Noora totesi, kyse ei ole minkään tason journalismista, vaan Seiska-henkisestä juoruilemisesta, jossa jätetään puoli totuutta, kuten bloggaajan päivätyö, täysin huomioitta. Toivottavasti tämä avasi ajatuksiani. 🙂

        • Reply
          Ia
          11/03/2017 at 18:03

          Hei kiitos Noora K & Laura 👍😘
          Itsekin luin Natan meemi-postauksen (en lue WTD-blogia säännöllisesti ja sen kommentteja todella harvoin), mutta multa oli mennyt jotenkin ohi, että siinä naurettiin Seiska-lehdelle (no toki se yksi meemi oli selvä) ja ymmärsin, että postauksessa olisi ollut enemmän kyse verotietojen julkaisemisesta. Seiskan juttua en ole lukenut ollenkaan.

          Mutta nyt taas hahmoatan asiaa selkeämmin. Suurkiitokset pitkistä vastauksista teille molemmille. Keep up the good work 🤗👏

          – Ia

          • Noora H.
            11/10/2017 at 09:22

            Mun vastaus tulee nyt tosi pahasti jälkijunassa. Viime viikko meni sellaisessa sumussa vauvan yöilakointien takia, etten osannut kirjoittaa edes omaa nimeä.

            Erinomainen kysymys sulta ja vaatii meiltä tarkennusta. Sitä helposti ajattelee, että kaikki muutkin lukevat kaikki bloggaamista käsittelevät jutut ja kirjoittaa ilman tarkempia taustoituksia, vaikka eihän se tietenkään niin ole. Natan meemit pohjautuivat varmaan aika pitkälti keskusteluun, jota käydään blogien ulkopuolella bloggaajien tuloista.

            Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että verotiedot julkaistaan. Se on jossain määrin tarpeellista myös yksityisten henkilöiden osalta, joilla ei ole megatuloja ja jotka eivät ole julkkiksia. Se voi auttaa muun muassa palkkaneuvotteluissa tai oman osaamisen hinnoittelussa. Itse toivoisin, että ilmapiiri rahasta puhumisen suhteen muuttuisi, jotta kenenkään ei tarvitsisi kaivella verotietoja selvittääkseen, mitä hommasta X kannattaa pyytää. Tämä jo senkin vuoksi, että tulot voivat koostua monestakin eri lähteestä, näin on esimerkiksi omalla kohdallani.

            Se mistä en tykkää verotietojen julkaisussa on klikkiotsikot ja av-palstan spekuloinnit. Niitä kun ei tehdä pelkästään paljon hilloa käärineistä (vaikka nekin ovat mielestäni suht tarpeettomia), vaan myös niistä, joilla on ollut pienet tulot. Jokainen voi varmaan omalla kohdallaan miettiä, miltä tuntuisi lukea Seiskasta tai iltapäivälehdistä retostelua pienistä tuloista. Se ei ole reilua, olipa julkkis tai ei.

        • Reply
          Bisneskissa
          11/03/2017 at 21:27

          Hyvää keskustelua! Ajatukseni lähti tangentille, mutta se sallittakoon kommenttiboksissa. Mietimme tässä taannoin naisjohtajaporukalla, että mikä olisi osuva tapa motivoida nuoria naisia panostamaan omaan uraan ja uskomaan omiin kykyihin. Joku murjaisi, että perustetaan blogi, jossa esitellään käsilaukkuja, lomamatkoja, kivaa kotia ym. mitä nyt keneltäkin sattuisi löytymään, ei sen esittelyn vuoksi vaan siksi, että jokaiseen laitettaisiin maininta “omalla palkalla ostettu”, “itse tienattu” tai “sijoitin palkkatuloja niin hyvin, että tuotosta jäi varaa tähänkin”. Vitsi vitsinä – toivon, ettei kukaan loukkaannu tästä – mutta pointtina se, että puhuttaisiin enemmän itse omalla työllä rakennetusta elämästä eikä vain ihannoitaisi maailmaa, jossa kauniita asioita ohhoh tupsahtelee itsestään tai kotiutuu, kuten Laura hyvin olet nostanut esiin.

          P.s. Myös minun sisäistä feministiäni kiukutti, että tuntui kiusaannuttavalta kirjoittaa tuohon edelle sana naisjohtajaporukka. No, johtajaporukka, jotka sattuvat olemaan naisia. Ja ihan pomonaisia tässä ollaan, vaikka ei (vielä 😉) verotilastoissa keikutakaan. Ja silti ihan ihmisiä.

      • Reply
        Blue Peony
        11/03/2017 at 14:46

        Kyllä, olen lukenut tuon Katjan tekstin ja aika paljon vastaavaa keskustelua Ruotsistakin. Olemme ikuisen aiheen äärellä :-).

  • Reply
    Homevialaura
    11/03/2017 at 10:44

    Omalla listallani olisi Noora, Noora, Noora, Noora, Noora, Noora, Noora ja Noora. Kiitos omat blogi-idolini ihanasta kunniasta! Paljon samoja suosikkeja samoista syistä. Juliaihmisestä on kiittäminen, että lukulistallani on edes yksi äitiysblogi. Mamma rimpuilee on selvästi lisättävä sinne nyt. Mieletön hatunnosto Julialle ja Minnalle taloutensa avaamisesta. Jos mikä, niin nimenomaan rehellinen keskustelu rahasta on tervetullutta blogimaailmaan kotiuttamiskulttuurin vastapainoksi. Coffee table diary on todellakin kuin ruotsalainen sisustuslehti, viimeisen päälle tyylikäs ja laadukkaasti toimitettu. Ja Jonna, olisipa itse ollut edes himpun verran tuollainen kaksikymppinen kuin Jonna on. Ja Nata, parasta. 😀 😀 Yle Puheesta olen kuunnellut lisäksi Perttu Häkkistä, jolla myös on kiinnostavia aiheita, osa tosin jo vähän liian korkealentoisia.

  • Reply
    Lastentarhanopettaja
    11/03/2017 at 11:08

    ”Ne eivät ole mitään “päiväkodin tätejä” tai “neuvolatätejä”. Ne ovat perkele koulutettuja ammattilaisia ja nimike on lastentarhanopettaja, terveydenhoitaja tai muu vastaava.”

    Kiitos!!

    Kiitos myös vinkkauksista Hesarin juttuihin. Hyviä huomioita ja vinkkejä töitä varten, kunhan ne aloitan.

    • Reply
      Kaarina M
      11/04/2017 at 23:11

      Hei, jäin juuri miettimään, että miksi ihmeessä varhaiskasvatuksen ammattilaisten nimike on lastentarhanopettaja, vaikka lasten tarhaamisesta ei ole kukaan kehdannut puhua enää pariin vuosikymmeneen?

      • Reply
        Lastentarhanopettaja
        11/06/2017 at 09:55

        Äärimmäisen hyvä kysymys, johon en keksi yhtään järkevää syytä. Nimike on jäänyt historiasta vain elämään, eikä sen muutosta ole kukaan riittävän vaikuttava taho ottanut asiakseen muuttaa.

        Tänä vuonna on ilmestynyt “Varhaiskasvatuksen tiekartta”, jossa nimikkeeseen otetaan kantaa. Kyse on kuitenkin vielä tavoitteesta ja ideasta, jonka toteutumiseksi menee luultavasti pitkään. Ehdotukseen nimittäin liittyy myös työnkuvien muuttaminen. Tavoitteena ehdotuksessa olisi, että varhaiskasvatuksessa työskentelisi varhaiskasvatuksen opettajia, varhaiskasvatuksen sosionomeja sekä lastenhoitajia. Nykyään lastentarhanopettajan tehtäviin on kelpoinen sekä yliopistokoulutuksen saanut kasvatustieteen kandidaatti, että sosionomi. Kummankin kohdalla edellyttäen että tutkintoon kuuluvat tietyt opinnot. Näiden kahden koulutuksen erottelu ammattinimikkeillä ja työnkuvissa liittyy omat haasteensa ja mahdollisuudet.

  • Reply
    Anna
    11/03/2017 at 12:10

    Nää oli mainioita! Nauroin eilen Natan meemeille bussissa ääneen, että lataamo, here I come! Muutenkin aina kun oon tulossa Hesaan luen Natan tuoreimmat ravintolavinkit.

    Minua kans närästää tuo tädittely. Ottamatta kantaa henkilön ammattitaitoon ja -osaamiseen mitenkään, niin ammatti- ja työnimikkeet on ne, millä pitäis pelata. Tosin päiväkodissahan ei välttämättä vanhemman silmiin näy, onko lapsen ryhmän aikuinen lastentarhanopettaja, lähi- vai lastenhoitaja, me päädyttiin puhumaan ihan nimillä, Päiväkodin Kati sitä ja Mari tätä jne.

    Minä kuuntelen podcasteja bussi- ja junamatkoilla, mutta lisäksi siivotessa, pyykkiä lajitellessa ja pihahommissa. Lenkille tarttee sit musiikkia.

    • Reply
      Blue Peony
      11/03/2017 at 13:19

      Hmm, ammatti- ja työnimikkeillä pelaamisessa on puolensa ja puolensa. Minulla on englanninkielinen, pitkä työnimike, joka ei sano ulkopuoliselle oikein mitään, mutta käyntikortissa se vie kolme riviä :-D. En pannut opiskeluaikoina kaupassa ja pankissa työskennellessäni pahakseni, jos täditeltiin, enkä pane kyllä nytkään. Ihan yhtä lailla niitä miespuolisia työntekijöitä sediteltiin. En koe, että sillä tädittelyllä lähtökohtaisesti kyseenalaistettaisiin osaamistani. Sopivan tilaisuuden tullen voin sitten avata, mitä teen. Asia on tietysti eri, jos tieten tahtoen halutaan korostaa, että se ja se nyt on “pelkkä” kaupan tai päiväkodin täti tai setä eikä osaa tai ymmärrä mitään. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni :-).

      • Reply
        Anna
        11/03/2017 at 14:16

        En mäkään koe, että tädittelyllä osaamistani kyseenalaistettais eikä se ole mulle mikään henkilökohtainen loukkaus. Enemmän ärsyttää se, että lapsille (ja vanhuksille!) puhutaan kuin vähäjärkisille. Ikään kuin lapsi ei ymmärtäisi sellaisia tavallisia sanoja kuin terveydenhoitaja tai kaupan kanssa.

        • Reply
          Blue Peony
          11/03/2017 at 14:48

          Ei ihan pieni lapsi niitä tavallisiakaan käsitteitä kyllä ymmärräkään, ja minun lapseni tapauksessa oli vielä sellainen erityistekijä, että hän vaihtoi reilut kaksivuotiaana kotimaata täysin eri kieltä puhuvaan ympäristöön. Siksi selittämistä ja sanoittamista tarvittiin paljon.

          • anna
            11/04/2017 at 08:21

            Tästä olen kyllä eri mieltä. Lapsi ymmärtää paljon enemmän kuin mitä pystyy itse ilmaisemaan ja kun käsitteitä käytetään heti vauvasta alkaen, ne on jo sisäänrakennettuna siinä vaiheessa kun lapsi itse puhuu. Toki omien lasteni kohdalla ei ole ollut haasteena mitään isompia maiseman saati kieliympäristön muutoksia, mikä varmaan helpottaa.

      • Reply
        Blue Peony
        11/04/2017 at 17:57

        Omalla lapsellani kielen ja ympäristön muutos toi lisähaasteita, mutta tuttavapiirissämne on kyllä monta lasta, jotka eivät puhumaan alettuaan automaattisesti ymmärrä, mikä on vaikkapa juristi tai opettaja, vaikka käsitteitä on koko heidän elämänsä ajan käytetty. Yhdelle kaverini pojalle esim kaikki naiset olivat pitkään juristeja ja toinen ajatteli pitkään, että mies ja opettaja ovat sama asia, koska tuttavissa oli niin paljon miespuolisia opettajia…

  • Reply
    Poletti
    11/03/2017 at 13:11

    Äh, kyllä minä käytän henkilökunnasta nimitystä “täti”. Aivan sama mikä hänen ammattinimikkeensä päiväkodissa tai neuvolassa on. Päiväkodissa ei aina edes tiedä onko kyse lastenhoitajasta tai lto:sta. Vai onko viitattu henkilö kelto. Tietysti, jos tiedän/muistan henkilö nimen, käytän luonnollisesti hänen etunimeään kun puhun lapselle. Sitten kaupan kassa on kaupan kassa. Mikä hänen oikea titteli edes on? Olen jopa tytötellyt, jos kassa on näyttänyt alle 20-vuotiaalle. “Anna tikkari tytölle, niin maksetaan se.”

    Ei se kenenkään ammattitaitoa tai tutkintonimikettä laimenna vaikka he olisivat mitä tätejä.

    • Reply
      Blue Peony
      11/03/2017 at 13:26

      Samoilla linjoilla kanssasi, Poletti. Kun oma lapseni oli siinä vaiheessa, että käsitteitä opeteltiin, hänelle jopa inhimillisti asioita ja häivytti pelkoja, kun totesin, että menemme tapaamaan lääkäritätiä, joka tekee sitä ja sitä sen sijaan, että olisin sanonut meidän menevän sen ja sen alan erikoislääkärin luokse.

  • Reply
    Sara
    11/03/2017 at 14:31

    Ne eivät ole mitään “päiväkodin tätejä” tai “neuvolatätejä”. Ne ovat perkele koulutettuja ammattilaisia ja nimike on lastentarhanopettaja, terveydenhoitaja tai muu vastaava.”

    Kiitos tästä älyttömästi!

    Terveisin lastentarhanopettaja opiskelija ja kohta kahden lapsen äiti Turusta 🙂

    • Reply
      Poletti
      11/03/2017 at 18:07

      Kuvitellaan tilanne, jossa menet kolme vuotiaan kanssa päiväkotiin aamulla ja hän haluaa antaa vaikka piirustuksen lto:lle, jonka on kotona tehnyt. Et muista lto:n nimeä, joten kehotat lastasi ystävällisesti “Anna vain piirustus lastentarhanopettajalle.” Ja tämä ei kuulosta yhtään hassulle?

      Näissä tilanteissa tutkintonimikkeellä kutsuminen on mielestäni erikoista. Lapsille te olette tätejä, naisia, tyttöjä. Hoitajia. Oli tutkinto mikä vain. Ja koska muu kuulostaisi hassulle, on mielestäni ok kutsua teitä tädeiksi, jos ei muista nimeä. 😊

      • Reply
        Tuuli
        11/03/2017 at 21:02

        Vaikea kuvitella tilannetta jossa lapsesi on tehnyt piirustuksen varhaiskasvattajalleen, jonka nimeä kumpikaan teistä ei tiedä. Vai onko jokapäiväisessä elämässänne tärkeimpinä henkilöinä paljonkin nimettömiä…

        • Reply
          Poletti
          11/03/2017 at 22:38

          No, jos täti on uusi. Tai päiväkodissa on harjoittelija (sanotaanko häntä opiskelijaksi, harjoittelijaksi vai lastentarhanopettajaharjoittelijaksi? 😂) tai lapsi on vasta aloittanut päiväkodissa ja nimet eivät vielä ole painuneet muistiin? Lapset voivat hyvinkin kevyesti tehdä piirustuksia tädeille eikä sen taustalla tarvitse olla mitään sen syvällisempää. Tilanteita on kuitenkin monia ilman, että tärkeitä henkilöitä olisi elämässämme nimettöminä.

          • Taina Palatsi
            11/04/2017 at 11:03

            Meistä voi käyttää ihan meidän omaa nimeä.
            Joskus kuulee myös lasten käyttävän sanaa aikuinen, jolloin aina korjaamme, että hei nimeni on se se.. Toki jos on hätätilanne lapsella, niin silloin saa huutaa ketä vaan aikuista, henkilöstä riippumatta 🙂
            Isovanhemmat puhuvat usein tädeistä ja se on ihan ymmärrettävää, eiväthän he ole joka päivä tekemisissä kanssamme.
            Taina, lh

        • Reply
          Blue Peony
          11/04/2017 at 17:59

          Tunnustan häpeäkseni, että vanhempani muistivat päiväkodin henkilökunnan nimet paljon minua paremmin, koska kuljettivat lasta paljon ja olivat usein niin ajoissa paikalla, että ehtivät jutella heidän kanssaan minua enemmän…

  • Reply
    Jonna
    11/03/2017 at 15:47

    Ihanat Noorat, nousi leveä hymy huulille! Kaunis kiitos maininnasta ja missä seurassa vieläpä. Tästä löytyi niin samoja suosikkeja (homevialaura tottakai ja tuoreena löytönä Kotona ja Kaukomailla) kuin uusiakin tsekkaamisen arvoisia tuttavuuksia. Halauksia!

  • Reply
    Adele
    11/03/2017 at 15:54

    Tässä postauksessa oli monta hyvää pointtia. Tartun nyt kuitenkin tuohon neuvolantäti- /päiväkodintäti-asiaan kun itsekkin kuulun tuohon kohderyhmään.
    Kaksi lastani kävivät Aasiassa brittiläisen yksityisen nurseryn ja sieltä siirtyivät alakouluun. Koko henkilökuntaa puhuteltiin heidän omilla nimillään; Ms. Cooper, Ms. Jones jne oli sitten kyse johtajasta, opettajista, keittiöhenkilökunnasta tai siivoojista. Mielestäni tämä oli erinomaisen hyvä käytäntö, joka ei alleviivannut lasten silmissä ketään aikuisista vaan kaikki olivat juuri niitä ”päiväkodin tätejä”, jotka pitivät heistä huolta kukin koulutuksensa asettamassa viitekehyksessä.
    Myönettäköön, että rva Sejase kuulostaa Suomessa turhan muodolliselta. Olemme niin tottuneita etunimen käyttöön, joten miksipä meitä tätejä ei voisi lapsille kutsua omilla etunimillämme.

  • Reply
    Hanna
    11/03/2017 at 17:24

    Komppaan tätä viimeisintä siinä että en halua missään nimessä korostaa lapselle että se ryhmän yksi aikuinen on opettaja, kun taas ne muut ovat hoitajia. Tämän joutuisin sanomaan jos puhuisin titteleinä. Sen vuoksi ovat päiväkodin tätejä kaikki.

    • Reply
      Lastentarhanopettaja
      11/06/2017 at 10:08

      Miksi et halua korostaa?

      Kysehän ei ole siitä, että opettajat olisi merkityksellisempiä, parempia, tärkeämpiä tai arvokkaampia kuin hoitajat. Kaikki me olemme ammattilaisina varhaiskasvatuksessa yhtä tärkeitä ja merkittäviä. Kysehän pitäisi olla vain siitä, että olemme erilaisen koulutuksen saaneita ammattilaisia ja jokaisen tulisi olla ylpeitä omasta osaamisestamme ja ammattinimikkeestämme.
      Tähänkin totta kai vaikuttaa niin valtavan moni asia, mutta mikään ei muutu, jos asiasta ei voida avoimesti keskustella. Mielestäni ne on muut sanavalinnat, jotka aiheuttavat sen, että opettajia ja hoitajia pidetään eriarvoisina kuin ammattinimikkeet itsessään. Esimerkiksi tapa, jolla hoitajista yleisesti puhutaan tai ammattikoulussa ja yliopistossa saadun koulutuksen erilainen arvostaminen.

  • Reply
    Tintti
    11/03/2017 at 20:32

    Me puhuttiin päiväkodin aikuisista (tai sitten ihan nimillä). Nyt koulussa meille on kehittynyt mm. käsitteet “opettaja”, “keittäjä” ja “iltiksen (iltapvkerho) aikuiset”. Itse koen aikuisen sopivan neutraalina, ketään aliarvioivana sanana ja se kuvastaa myös hyvin yleistä viitekehystä lapsen elämässä.
    Itsellä jäi aikoinaan 16-vuotiaana vähän monttu auki mäkkärin kassalla, kun yksi äiti kutsui mua lapselleen tädiksi 😀 En nyt ehkä ihan täti-ihmiseksi itseäni tuntenut. Meillä kaupoissa on myyjiä (kassa on mun mielestä se kassapiste tai kassakone). Ravintoiloissa mm. tarjoilijoita ja sitärataa. Hyvin mun mielestä voi myös ohjeistaa lasta antamaan tuotteen esimerkiksi tiskille tai hihnalle, jotta siitä saadaan otettua hinta (tämä siis tuonne ylempään pohdintaan).
    En itsekään pidä tarkasti kiinni omasta ammattinimikkeestäni, mutta koen, että jokaista tulee kuitenkin puhutella kunnioittavasti, vaikka tietteli menisikin vähän mönkään.

  • Reply
    Juliaihminen
    11/04/2017 at 01:05

    Senkin huiput!!!!!!! <3
    Tulipa tästä hyvä mieli.

  • Reply
    Indy
    11/04/2017 at 12:10

    Päiväkodin aikuisista puhutaan meillä etunimillä 🙂 Ovat niin tärkeitä kolmevuotiaalle, että olisi ihan hassua käyttää jotain yleisnimiä heistä.
    Myös neuvolan terkkari, päiväkodin kokki ja lapsen surullisenkin tuttu korvalääkäri ovat meillä puheissa etunimillään ilman mitään täti/setä/ihminen -lisäänimiä.

  • Reply
    Minna / Kotona ja kaukomailla
    11/04/2017 at 17:54

    Voi apua, ihan mieletön kunnia tulla mainituksi yhdessä lempiblogeistani, ja vieläpä noin upeassa seurassa! Listasta kun löytyvät monet muutkin suosikit jo vuosien ajalta…Nöyränä kiitän ja kumarran, tämä todella piristi päivääni!
    Luin myös mielenkiinnolla läpi tämän(kin) postauksen kommentit, teillä näet on hyppysissänne taito napata teksteihin aina ajankohtaisia asioita tai näkökulmia, jotka sitten herättävät keskustelua ja mielipiteiden vaihtoa. 🙂

  • Reply
    H
    11/05/2017 at 10:16

    Meillä puhutaan päiväkodin tutuista hoitajista etunimillä, mutta yleisellä tasolla käytetään termiä täti tai aikuinen, olisi hankalaa kysyä että “kuka hoitaja/opettaja/harjoittelija siinä tilanteessa oli mukana”. Kieltämättä se täti tuntuu joskus hassulta mutta on jotenkin helppo, eikä liity mitenkään arvostuksen puutteeseen. Itse otan kyllä nämä asiat omalla kohdallanikin aika rennosti, olen mielelläni lakimies/lakinainen/juristi enkä saanut kovin montaa hernettä nenään (ehkä pienen kyllä) vaikka harjoittelussa ollessani yli kolmekymppisenä vanhempi sihteerirouva “tytötteli” 🙂 Tärkeintä on se että jokaista ihmistä arvostaa, oli heillä koulutusta tai ei, ja kohtelee samalla tavalla tittelistä ja työnkuvasta riippumatta.

  • Reply
    Tanja
    11/05/2017 at 18:49

    Olipas kiva postaus. Kiva kuulla mitkä blogit bloggareille uppoaa.
    Muutenkin tykkään näistä blogrolleista, esim jonnamaista blogin olen löytänyt ja ihastunut tämän teidän blogin kautta. Viiskymppinen purjehtija daami tuskin on ihan Jonnan tyypillistä lukijakuntaa mutta niin vaan olen jäänyt “koukkuun” kauniisiin kuviin ja hyvään tekstiin.
    Kotona ja kaukomailla on ihan uusi tuttavuus, joka nyt lähtee seurantaan.
    Ja Lauran sisustus blogi on todellakin oman genrensä ykkönen.
    Harvoin tulee kommentoitua, eli tässä nyt samassa iso kiitos kaikille teille, Noorat tietty mukaanlukien, jotka jaksatte kuvata ja kirjoittaa. Ette arvaakkaan kuinka monta paska päivää on muuttunut hymy huulilla päiväksi teidän ansiosta.

  • Reply
    Lastentarhanopettaja
    11/06/2017 at 09:35

    Tämä tädiksi nimittely on selvästi herättänyt paljon kommentointia täällä. Ymmärrän kyllä sen toisenkin puolen. Päiväkodin henkilöstöstä on vaikeampi erottaa, kuka on opettaja ja kuka hoitaja. Toisin on esimerkiksi koulun puolella. Päiväkodin puolella pitäisin sitä huolestuttavana, että jonkun käytöksen perusteella pystyisi sanomaan, että tuo on hoitaja, kun tavoitteena on yhdessä pedagogisesti kasvattaa lapsia ja lastentarhanopettajalla on siitä vastuu, mutta se ei ole yksin hänen tehtävänsä.

    Haluaisin kuitenkin erottaa kaksi erilaista tilannetta, jossa meistä puhutaan. Minusta on eri asia sanoa lapselle arkisessa tilanteessa, että anna tädille. Siitä en pahastu, vaikka nainen/aikuinen voisi toimia paremmin näissä tilanteissa, jos ei etunimeä muista. Kun taas sitten paljon julkisessa keskustelussa aikuisten kesken puhutaan päiväkodin tädeistä!

    Tiedän kyllä, että kaikki eivät tarkoita sillä vähätellä ammattiosaamistamme tai merkitystä, mutta kun samaan aikaan niin moni sitä käyttää sen vuoksi, niin se ärsyttää. Kun yhteiskunnallisessa keskustelussa me olemme “vain päiväkodin tätejä” ja luokanopettajat koulun puolella ovat aina opettajia, niin se tuntuu eriarvoistavalta ja jatkaa sitä perinnettä, että varhaiskasvatus on vain lasten säilöntää vanhempien työskentelyn ajan. Samaan aikaan vielä tehdään sellaisia päätöksiä, jotka muuttavat arkea siihen suuntaan eikä anneta ammattilaisille riittäviä resursseja tehdä työtänsä hyvin. Kun jatkuvasti joutuu perustelemaan oman työn merkitystä ja yleisesti sen tarpeellisuutta, niin aikuisten kesken tapahtuva tädittely menee tunteisiin.

    • Reply
      Lastentarhanopettaja
      11/06/2017 at 09:38

      Ja eihän luokanopettajistakaan aina puhuta luokanopettajana eli ammattinimikkeellä vaan opettajana ei tätinä. Niin miksi päiväkodin kohdalla ei voisi puhua myös lapsille opettajina sen tädin sijaan.

    • Reply
      Noora K.
      11/06/2017 at 09:45

      No tässäpä oikeastaan tulikin se, mitä ajattelin, mutta en osannut pukea sanoiksi yhtä hyvin kuin sinä. Kuten totesin, kieli on vallankäytön keino ja tässä on hyvin konkreettinen esimerkki siitä. Kielelliset valinnat konnotaatioineen vaikuttavat ja kyllähän kieli muuttuu, niin kuin pitääkin. Kun jotkut nimikkeet vanhenevat, tulee uusia. Tuskin kukaan sanoisi enää assistenttia sihteeriköksi, kutsuisi toisen puolisoa pikkurouvaksi jne.

  • Reply
    Tyyni
    11/09/2017 at 14:26

    Kieli rakentaa maailmaa, joten tokihan meidän tulisi suosia myös sukupuolineutraalia kieltä. Tädittely ei sitä ole, etenkään kun meidänkin lapsen päiväkodissa on “setiäkin” töissä. 🙂 Lapsen kanssa puhuttaessa päiväkodin henkilöstöstä käytämme jokaisen etunimeä. Ulospäin puhuttaessa, kun kuulija ei tunne henkilöitä tai puhutaan ammattiryhmästä yleisesti viittaan ammattinimikkeeseen (lastentarhanopettaja tai lastenhoitaja), mikäli sen tiedän. Tulee myös tilanteita, jolloin henkilökunnasta täytyy käyttää jotain yhteistä nimitystä. Esimerkiksi, kun lapsi kertoo jostakin päiväkotipäivän mittaan tapahtuneesta, saatan kysyä, että kerroitko tästä kenellekään aikuiselle/hoitajalle. Ison päiväkodin ollessa kyseessä, etunimiä ei voi tässä tilanteessa käyttää (sillä henkilökuntaa on kymmeniä) eikä useat ammattinimikkeetkään litaniana oikein tähän tilanteeseen sovi. Eli vähän tilanteen mukaan mennään meillä, mutta ehdottomasti sukupuolineutraalisti. Kiitos lemppariblogista!

  • Leave a Reply