All Posts By

Noora H.

Kirjat

Lukupäiväkirja: Syksy 2017

Noora H.

Kerroin edellisessä lukupäiväkirjassa lukeneeni kevyttä kesähömppää, mutta eipä syksyn kirjojen joukossakaan ole mitään erityisen syvällistä. Sivistävää kyllä, sillä jokaisesta uudesta kirjasta tarttuu jotain uutta tietoa ja kirjat lisäävät empatiakykyä sekä avarakatseisuutta. Toivon, että saisin myös Baby H:n innostumaan kirjoista. Tällä hetkellä poika on niin vauhdikas, ettei malta istua tutkimaan kirjoja tai kuuntelemaan satuja, mutta ehkä alle yksivuotiaalta ei voi vaatia kovin kummoista keskittymiskykyä. En halua pakottaa lasta kirjojen pariin, vaan toivon hänen innostuvan esimerkistä, säännöllisistä kirjastokäynneistä ja iltasaduista. Olisi kiinnostavaa kuulla, oletteko huomanneet lukuinnostuksen siirtyneen seuraavalle polvelle ja mikä siihen on mahdollisesti vaikuttanut?

Tällä kertaa listassa ovat mukana myös ne kirjat, joita luen parhaillaan tai jotka ovat jääneet kokonaan kesken. Jätän suosiolla lukematta sellaiset kirjat, jotka ovat huonoja tai aiheuttavat painajaisia, etenkin jos kirjallisuuden laji tai aihe on tuttu. Minulle vieraampien lajityyppien tai täysin uusien aiheiden kanssa taistelen pidempään ja luen kirjat usein loppuun, sillä esimerkiksi runoista on vaikea oppia pitämään, jos niitä ei koskaan lue.

Ultramaratoonari: Kuinka lähdin juoksemaan ja jäin koukkuun, Dean Karnazes
Yksi haaveistani on juosta ultramaraton eli juoksukisa, joka on pidempi kuin maraton, esimerkiksi sata kilometriä. Dean Karnazesille maraton on aamulenkki ja kisa tarkoittaa yli kolmeasataa kilometriä. Kirjan perustella mies on kone. Kymmenien kilometrien lenkit juostaan kokopäivätyön ja lasten harrastusten välissä, arkisin noustaan neljältä ja viikonloppuisin lenkit saattavat kestää koko yön. Huh. Vaikka harjoitusmetodit ja matkat ovat äärimmäisen kaukana omista treenitavoistani, niin miehen ajatuksiin juoksusta oli helppo samaistua.

Minun Amerikkani, Juha Itkonen
Syksyn paras kirja! Minun Amerikkani on matkakertomus, joka kertoo rakkaudesta Amerikkaan ja Amerikasta presidentinvaalien alla. Se on tarina siitä, miten suurvalta päätyy aluksi vitsiltä vaikuttaneeseen presidenttiin ja mitkä ovat syyt valinnan takana. Kirjan luettuani kirjoitin Facebookiin Itkosen olevan miespuolinen minä, niin tuttuja matkapäiväkirjan ajatukset olivat. Meistä molemmista Amerikka tuntuu iltaisin isolta ja pelottavalta, suhtaudumme maan sääntöihin pelonsekaisella kunnioituksella (häkkihän voi heilahtaa mistä vain tai ainakin saa mojovat sakot) ja monet eksistentialistisista kriiseistämme johtuvat nälästä.

Ikuisesti merkitty, Emelie Schepp
Tyypillinen skandidekkari, jossa on pätevä ja vähän outo päähenkilö, viinaan menevä kollega, useampi ruumis ja karmaiseva murhatapa. Ensimmäisenä kirjassa pääsee päiviltään maahanmuuttoviraston johtaja ja tutkinnan edetessä selviää, että hänet on todennäköisesti ampunut lapsi. Pian kaupungista löytyy seuraava ruumis, pieni poika, jonka niskaan on viilletty kreikkalaisen kuoleman jumalan nimi. Yllättäen myös kirjan päähenkilön, nuoren naissyyttäjän, niskasta löytyy samanlainen, ja syyttäjä lähtee tutkimaan omaa lapsuuttaan samalla kun ratkoo murhia. Kirjassa oli aika ajoin melko rankkoja lapsiin liittyviä juonenkäänteitä ja olin vähän ihmeissäni, että pystyin lukemaan sen loppuun.

Säker Stil: 101 Stil tips, Ebba Von Sydow & Emilia de Poret
Ruotsin tyylikuningattarien uusimmassa oppaassa on yhtä paljon kuvia ja yhtä vähän tekstiä kuin lelukopastamme löytyvissä lastenkirjoissa, mutta kirja se kuitenkin on, joten paikka lukupäiväkirjassa on ansaittu. Säker Stilin ensimmäinen osa kertoi, miten rakennetaan täydellinen ja ajaton vaatekaappi ja toinen osa jatkaa siitä. Nyt annetaan neuvoja, kuinka vaatteet stailataan ja asuun saadaan pientä extraa. Kiva kirja, tosin osa vinkeistä oli turhan erikoisia omaan makuuni, en esimerkiksi osaisi pukea kauluspaitaa väärinpäin hihattomaksi topiksi. Taittelin silti kirjaan hiirenkorvia ainakin parillekymmenelle sivulle, nyt pitäisi vielä muistaa kaivaa kirja esiin aamulla asuja valitessa.

Lofsans mammaträning, Lovisa Sandström
Kevään fysioterapeuttikäyntien yhteydessä unohdin kysyä, milloin “kunnollisia” vatsalihasliikkeitä saa alkaa tekemään, niinpä lainasin uudestaan äideille suunnatun treenikirjan. Luin kirjan läpi ja totesin, etten jaksa aloittaa koko treeniohjelmaa alusta. Olen kuitenkin sen verran pitkällä palautumisessa, ettei pelkkä kehon kannattelu enää riitä päivän treeniksi. Tämä kannattaa siis lukea heti synnytyksen jälkeen.

Timanttipesula: Sijoita elämääsi fiksusti, Unna Lehtipuu
Erilainen sijoituskirja kannustaa pohtimaan, miten rahalla voi maksimoida onnen. Isokaan tukku rahaa kun ei aina takaa onnellista elämää, etenkään, jos rahaa käyttää vääriin asioihin. Perinteisten sijoitusvinkkien sijaan kirja kannustaa esimerkiksi pitämään taukoa nautinnoista ja hemmottelusta, vaikkapa kahveista tai shoppailusta, jotta niistä nauttisi enemmän. Kirja sopii siis hyvin myös keskituloisille onnellisen elämän tavoittelijoille. Jokaiseen lukuun liittyy tehtäviä, joiden avulla voi pohtia omaa suhdettaan rahaan: miten omat vanhemmat käyttivät sitä, mitä tunteita yrittää ostamisella tukahduttaa, millaisia muistoja rahasta on  ja sen sellaista. Erilaisia raha-, sijoitus- ja elämänhallintaoppaita lukeenelle osa asioista oli jo entuudestaan tuttuja, mutta mielenkiintoinen kirja silti, en jättänyt kesken.

Parhaillaan kesken olevat kirjat

Japani pintaa syvemmältä, Raisa Porrasmaa
Yllätys, yllätys! Lukulistallani on Japania käsittelevä kirja. Kuten kirjan nimi lupaa, niin Porrasmaa sukeltaa todella syvälle japanilaiseen kulttuurin ja käsittelee kirjassaan kaikenlaista kielestä poliittiseen järjestelmään. Suosittelen lämpimästi Japani-faneille tai sinne matkustaville.

Jakarandapuun lapset, Sahar Delijani
Trivialissa maantieto ja historia ovat mieheni heiniä, sillä olen todella huono vuosiluvuissa. Jotta muistaisin vuosiluvut, tarvitsen tarinan niiden taakse, enkä kyllä yleensä muista niitä sittenkään. Jakarandapuun lapset luettuani toivottavasti muistan, milloin Iranin islamilainen vallankumous oli. Tapahtumia avataan kolmen serkuksen ja heidän sukunsa kautta, millaista on synnyttää vauva vankilassa, kasvaa ilman äitiä ja nähdä maan muuttuvan hetkessä. Olen lukenut tätä vasta sata sivua ja se on odotellut monta viikkoa hyllyssä, mutta tänään palaan taas kirjaan.

Näitä en lukenut loppuun
Jos lapsen saamisessa on jokin huono puoli niin se, että iso määrä hyviä kirjoja jää lukematta ja tietyt leffat sekä sarjat ovat pannassa. En oikein pysty enää lukemaan mitään sellaista, missä lapsia kohdellaan kaltoin, lapsi kuolee tai teema on muuten lapsiin liittyvä ja surullinen. Alla olevat kirjat jouduin jättämään kesken. Ensimmäisestä en pystynyt lukemaan sivuakaan, vaikka pitkään pidin kirjaa yöpöydällä. Ihan harmittaa, koska kyseessä on kehuttu trilleri. Kahdesta jälkimmäisestä luin viitisenkymmentä sivua, mutta aihe tuli uniin ja näin painajaisia, joten kirjat oli lopetettava kesken. Molemmat vaikuttivat hyviltä, joten suosittelen näitä kyllä muille.

Annoin sinun mennä, Clare Mackintosh
Suojaton, Helmi Kekkonen 
Päästä meidät pelosta: Hengellinen väkivalta uskonnollisissa yhteisöissä, Aila Ruoho

*Kuvissa näkyvät Iittalan Kastehelmi-purkki, Nappula-kynttilänjalka ja Taika-huopa ovat osa vuosiyhteistyötä Iittalan kanssa.

Yleistä

Perjantain parhaat

Viikon paras Helsinki-juttu on jouluvalot. Grinchit varmaankin kiemurtelevat ja kiristelevät hampaita, mutta meidän puolestamme jouluvalot saisi ripustaa aiemminkin. Kaupunki on tuhat kertaa kauniimpi kun se on valaistu hyvin. Ihan täydessä tällingissä Helsinki ei vielä ole, mutta todella hyvällä alulla kyllä.

Viikon paras hetki kesti tunnin, mutta tuntui viikon lomalta. Helsinki Day Span rentouttava hieronta oli taivaallinen! Kerrankin Noora H. pysyi hereillä, joten rahat eivät menneet ihan hukkaan. Aika usein on meinaan käynyt niin, että kosmetologikäynneistä tulee kalliita päiväunia. Seuraavan kerran testiin menee Namina, josta olemme kuulleet kehuja, aasialaisessa hoitolassa on tarjolla muun muassa ihan oikeaa thai-hierontaa (eli sitä, johon muut palvelukset eivät kuulu). Noora K. muisti kaimansa sessiota kaihoisasti ajatellessaan, että ai niin, viime jouluna lahjaksi saatu lahjakorttihan pitäisi käyttää samaiseen Helsinki Day Spahan. Miten siinä aina käykin niin, että oli lahjakortti kuinka ihanaan paikkaan tahansa, niin aina sen käyttäminen menee loppumetreille?

Viikon paras aamiainen oli Gastro Cafe Kalliossa. Croque-monsieur ei ole mikään Instagram-aamiainen, sen verran epäesteettiseltä se näyttää, mutta leipä oli todella herkullinen. Noora H. ottaa ilon irti vanhempainvapaan viimeisistä kuukausista ja yrittää testata joka viikko uuden aamiais- tai lounaspaikan. Tai parikin. Projektiin kuuluu myös päiväunien maksimointi, vauvan yöhihhulointien takia se on myös suorastaan välttämätöntä.

Viikon paras hankinta oli taaperorinkka, jonka Noora K:n mies osti kollegaltaan. Rinkassa Baby K. jaksaa olla ihan eri lailla kuin kantorepussa, jossa hän viihtyy hyvällä tuurilla puoli tuntia. Kun taapero nostetaan selkään, pääsee erilaisille kävelypoluille kuin rattaiden kanssa pääsisi. Niinpä kuluneen viikon aikana perhe K. on retkeillyt kerran Porkkalassa (kaunis myös tähän vuodenaikaan) ja pari kertaa Keskuspuiston metsäreiteillä.

Viikon paras meikkituote on Bobbi Brownin Smokey Eye, jonka pitkään ripsiväriepätietoisuudessa ollut Noora K. osti kokeeksi reilu viikko sitten. Hurraa, uusi luottotuote on löytynyt! Tämä on tosi hyvä ripsari. Paras aikoihin. Ja meikeistä puheen ollen…

Viikon paras ilta oli viime perjantaina, kun lattemammakerho kokoontui viettämään pikkujouluja. Hyvä kun tunnistimme toisemme Soil Wine & Barissa, viimeisen vuoden aikana emme ole kovin usein nähneet toisiamme pikkumustassa ja silmät rajattuina. Totesimme, että kävely ilman vaunuja tuntui kummallisen kevyeltä ja huolettomalta, oli omituista olla vastuussa vain itsestään. Emme halua tietää, mitä Freud tästä tuumaisi. Illallisen jälkeen juotiin vielä yhdet drinkit ja sitten kipitettiin kotiin, pää oli tyynyssä jo ennen kymmentä.

Vaatteet ja asusteet

Loppuelämän takki

Noora H.

Tämän syksyn ostoksillani on ollut yksi yhteinen nimittäjä: kaikki ovat olleet ajattomia klassikoita. Paitsi ehkä kukkamekko, mutta yksi hairahdus trendien puolelle sallittakoon. Barbourin takki on ostoksistani se kaikista klassisin.

Muistan ihailleeni Barbourin vahakangastakkeja jo lapsena. Erään ystäväni isoäiti pukeutui takkiin saaristomökillään ja haravoi lehtiä harmaa nuttura keikkuen. Äitini ystävä taas yhdisti takin helmikorviksiin ja farkkuihin. Ja jos on lukenut Svensk Damtidningia, ei ole voinut välttyä Barbourin takeilta, niitä näkyy joka syksy kuninkaallisten päällä. Ihannetapauksessa takki päällä ajettaisiin Range Roveria ja takki heitettäisiin naulakkoon kartanon eteisessä, mutta näyttää se kivalle kerrostalokolmion naulakossakin.

Ostin takin Kapteenskasta, jossa sitä voi myös käydä vahauttamassa. Vahan ansiosta takki pitää tuulta ja vettä, mutta kerros pitää uusia parin vuoden välein. Jos takkia hoitaa oikein, sen pitäisi kestää koko elämän ajan. Ellei koko sitten muutu, siksi ostin varmuudeksi vähän reilumman takin, jonka alle mahtuu myös paksumpi villapaita.

Joku ehkä huomasi myös uuden pipon. Pipo on suomalaisen Alina Piun suunnittelema, täydellisen sävyinen ja kerrankin tarpeeksi pieni, melkein kaikki pipot ovat minulle ihan liian isoja ja valuvat silmille. Alina Piulla on myös tosi kivoja neuleita ja neulemekkoja, ja merkin vaatteet tuotetaan eettisesti Euroopassa.

Kuvat ovat parin viikon takaa, nyt kelvollisia kuvia tulisi ainoastaan niin isojen aurinkolasien kanssa, ettei sellaisia taida edes maailmasta löytyä. Silmäpussit nimittäin roikkuvat polvissa ja ne ovat väriltään mustaakin mustemmat. Sellaista se on, kun vauva oppii seisomaan ja unohtaa samalla, että öisin kuuluu nukkua. Onneksi on halloween, tällainen elävä kuollut ei erotu lainkaan naamioituneesta juhlaväestä.