All Posts By

Noora K.

Noora K:sta Vaatteet ja asusteet

Pieni, mutta merkityksellinen

Noora K.

Meni pitkään, ennen kuin pystyin edes ajattelemaan koko asiaa, mutta nyt loppukeväästä alkoi tuntui siltä, että haluaisin hommata itselleni jotain muistoksi tyttäreni syntymästä. Silloin kun asia oli ajankohtainen, en pystynyt iloitsemaan hänen syntymästään oikeastaan lainkaan, pelkäsin vain niin paljon, selviäisikö hän. Huoli ennenaikaisuudesta ja siihen liittyvistä asioista oli niin musertava, että koko tuo aika on sellainen musta möykky, eikä siitä ole kuin muutama hatara muistikuva. Nyt, kun aikaa on kulunut riittävästi, Baby K on puhdasta iloa ja pulppuilevaa jokellusta. Tai no, iltapuuro on ajoittain jonkinasteista turhautumista, eikä ihan 100% puhdasta iloa, mutta ymmärtänette, mitä tarkoitan. (Kukapa olisi muuten uskonut, miten uskomattoman turhauttava asia syömätön puuro voi ollakaan.)

Olin tykännyt Monica Vinaderin koruista jo aiemmin, mutten ollut jostain syystä raaskinut sellaista hankkia muuten vain. Nyt oli hyvä syy, joten tilasin itselleni Signature Banglen, johon on kaiverrettu tytön nimi ja syntymäpäivä. Pitää muuten kehua, että palvelu oli Monica Vinaderilla ihan toppen. Huolellisista mittailuista huolimatta onnistuin tilaamaan liian pienen korun ekalla kierroksella ja se tietysti harmitti, kun periaatteessa kaiverrettua tuotetta ei voisi vaihtaa. Reklamoin kuitenkin harhaanjohtavasta kokotaulukosta (ja sellainen se olikin) ja sieltä tarjouduttiin heti korvaamaan koru toisenkokoisella.

Mikään maailman käytännöllisin koru tämä ei ole, jos joku miettii vastaavaa hankintaa. Kiinnitykseen tarvitsee nimittäin ainakin näin alkuun jonkun apua. Ehkäpä lukko vähitellen muuttuu vähemmmän jäykäksi. Silti tykkään siitä kovasti, koru sopii minusta hienosti entisten kaveriksi.

Lapset

Kuvauspäivän kulisseissa

Noora H. & Noora K.

“Tää menisi eka yksityiselle joogatunnille, sit söisi superterveellisen aamupalan, tekisi ihanan meikin ja lopuksi vähän töitä kameran edessä.”

Perjantaiaamuna tuntui siltä kuin olisi ottanut osaa roolipeliin. Sellaiseen roolipeliin, jonka tapahtumapaikkana on Punavuori ja päähenkilönä varakas vihersmoothieihin suuntautunut hipsteri. Todellisuudessa olimme Asennemedian kuvauksissa, vauvat olivat mukana ja meikin teki meikkitaitelija Saara Sarvas. Ihan yhtä ihanaa se oli silti.

Meille on blogin kautta tullut uusia tuttavia ja kavereita, ja Asennemedian porukan kesken on poikkeuksellisen välitön ja hyvä tunnelma. Noora H. myöntää ajatelleensa joskus aiemmin, että varsinkin isompia ammattibloggareita voisi olla vaikea lähestyä ja he olisivat aivan eri maailmasta kuin me, jotka teemme tätä harrastuksena. Mutta Asennemedian porukan kesken vinkkejä ja neuvoja jaetaan avuliaasti, eikä blogin koko tai suosio määrittele asemaa yhteisössä.

Kollegoilta saa myös hyviä vinkkejä. Lisbet E:n Liisa kirjoitti juuri ranskalaisen vaatekaapin kokoamisesta ja HomeviaLauran järjestelypostaukset aiheuttavat joka kerta suursiivouksen Noora H:n huushollissa sekä visiitin Clas Ohlsonille. Koska miksi leikkuulautojen tai siivousrättien pitäisi olla riemunkirjavia, kun kodissa muuten haetaan harmonista tunnelmaa?

Noora K. taas on tykännyt viime aikoina lueskella Liisan postauksia perhe-elämästä ja vanhempiakin ajatuksia vauva-ajasta. Lauran kanssa kahvitellaan säännöllisesti myös paljon epähipsterimmissä ympäristöissä täällä valkoisten aitojen keskiluokkaisessa unelmassa. Ja ehkä tiesitte, ehkä ette, että Laura ja Noora K. ovat tutustuneet niin, että Noora K. huomasi Pinterestistä, että Lauralla oli kiinnostavan kuuloinen työ ja ihana visuaalinen silmä ja pyysi saada vähän kaivella Lauran aivoja, jos tällainen anglismi sallitaan. Toinen sai Dean&DeLucan kahvimukin, toinen arvokkaita uraneuvoja. Sittemmin toisen aivoja on kaiveltu aiheesta jos toisestakin, viime aikoina vauvahommista, sattuneesta syystä. Little L on ensimmäinen vauva tai taapero, jonka Baby K on tavannut ja odotamme, että L:ltä opitaan aikanaan sitten isojen tyttöjen jutut. Tässä vaiheessa Noora K. kuvittelee, että Mini-Koo ainakin arvostaisi vinkkejä liikkumiseen. Ottaahan se päähän, jos ryömien pääsee vain taakse päin ja lelut karkaavat aina vain kauemmas.

Ja kun tällä viikolla perjantain parhaat jäivät väliin (pahoittelut tästä, syynä elämä), niin nostettakoon tässä yhteydessä muutamia viikon parhaita.

Viikon paras aamupala oli tietysti tämä jonkun muun valmistama raakaruokataivas.

Viikon paras kirja on Astrid Lindgrenin Sotapäiväkirja. Noora K. on lueskellut kiinnostuneena sitä toisen maailmansodan aikaisia juttuja. Kirjaa on helppo lukea pienissä pätkissä, joten se sopii myös elämäntilanteeseen mainiosti.

Viikon paras markettiasia on se, että heviosastoilta saa jo varsin hyviä mansikoita. Jee! Kevät on siis muuallakin kuin kalenterissa.

Rentoa sunnuntaita!

Lapset Viikkokatsaus

Viikkokatsaus

Noora K.

Toivottavasti kaikkien pääsiäinen on ollut tähän asti rentouttava ja mieluinen. Tähän viikkokatsaukseen on kerätty nyt varmaan koko kulunut kuukausi, mutta haitanneeko tuo. Monessa paikassa pitkin poikin internettiä on ollut pohdintoja blogien suunnasta ja siitä, miten peiliasukuvia kaivataan. Lupaamme vielä paneutua tähän aiheeseen, jahka pääsemme podcast-äänittämöömme seuraavan kerran, mutta sitä odotellessa lupaan napsia asuja talteen silloin tällöin ja julkaista niitä täälläkin.

Ylläoleva kukkameri löytyi muuten ihan lähimarketista jokin aika sitten. Oli ihan hämmentävää törmätä siihen sisääntulossa, kun yleensä tällaisia näkee Korkeavuorenkadulla. Tuli heti sellainen olo, että teki mieli ostaa vihersmoothieita, sushia ja vihanneksia pakastepizzan ja jäätelön sijaan.

Olen nyt ollut harmillisesti vähän flunssassa ja lupaavasti alkanut paluu lenkkipoluille katkesi siihen. Pahimman unettomuusjakson aikana vaihdoin juoksut kävelyihin, koska en vain palautunut ja kun unihommat alkoivat helpottaa, lisäsin rennot hölkät taas takaisin. Yhdellä juoksulenkillä polulle tuli risteävää liikennettä. Olen nähnyt kauriita Keskuspuistossa ennenkin, mutta yleensä vain aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Tämä tuli vastan keskellä päivää. On jotenkin hauskaa, että ollaan pääkaupungissa, mutta silti voi mennä lähimetsään ja nähdä kettuja, kauriita ja jäniksiä.

Kuluneen kuukauden aikana on ehditty viettää myös Baby H:n ristiäisiä. Baby K laittoi ihanan raitamekon ja kiiltonahkakengät. Päätin, että otan ilon irti siitä, että voin vielä pukea häntä niin kuin haluan. Se ei kuulemma kauaa kestä ja sitten pikkuneidillä onkin jo omat vahvat näkemykset siitä, mitä päälle laitetaan. Niinpä laitoimme ristiäisiin tiimiasut. Raitahameen hankin juuri ennen raskautta, enkä ehtinyt käyttää sitä kertaakaan. Onneksi se meni päälle raskauden jälkeenkin, koska hame on minusta superihana. Bongasin sen aikanaan Maijan blogista.

Raitaa on ollut muutenkin päällä – eläköön huhtikuu ja raitakausi! Laiviksen kuulumisia on myös kyselty. No, eiväthän ne mitään kovin kummoisia ole. Haukku alkaa olla jo aika lailla elämänsä ehtoopuolella. Sehän sai diagnoosin jo reilu vuosi sitten ja silloin eläinlääkäri sanoi, että sillä olisi aikaa huonoimmassa tapauksessa muutama viikko ja parhaassa tapauksessa muutama kuukausi. Jatkoajalla tässä siis selvästi jo ollaan. Laivis on aika lailla omissa oloissaan, mutta innostuu kerjäämään julkeasti aina kun ruokapöydän ympärillä tapahtuu. Lenkkeillä se ei oikein jaksa. Tavallaan on tosi surullinen mieli ja mietin aina, että mikähän päivä se on, kun hauveli ei enää jaksa. Toisaalta se on elänyt hyvän ja reippaan elämän varsin rakastettuna ja aktiivisena koirana.

Olen innostunut pitkästä aikaa ruuanlaitostakin. Jokin aika sitten kokkasin Hanna G:n ohjeella poroa, jonka piffasi Polarica. Toisena iltana laitoin maa-artisokkakeittoa, johon lisäsin myös suppilovahveroita. Näköjään olen todella on-off, mitä kokkailuun tulee. Joko se on jotain tällaista tai sitten lähinnä vihannesten ja mozzarellan paloittelua. Olen edelleen joka päivä fiiliksissä siitä, että voin taas syödä pehmeitä juustoja ja raakaa kalaa. Sushia onkin tullut syötyä tosi paljon. Yllättävimmät sushit olivat Mamma Rosassa. Kävimme sunnuntailounaalla siellä Baby H:n ristiäisten jälkeen ja valkkasimme menun. Sen alkupalana tuli jättisatsi Tokyo 55:n sushia, joka oli niin iso ja ihana, että pääruoka oli jäädä syömättä ja jälkiruoka oli pakko passata.

Baby K:lle olen halunnut myös laittaa ruokaa ja paneuduinkin jo ihanaan Samasta padasta -kirjaan, jonka sain blogin kautta. Sen reseptit olivat ehkä vähän isommille vauvoille, mutta aika menee niin nopsaan, että kohta kirjaa hyödynnetään kyllä täyttä päätä.

Himassa ollessa tarve on ihan erilaisille vaatteille kuin töissä, joten jonkinlaista muodonmuutosta vaatekaappi nyt kokee. Ettei aina tarvitsisi olla niissä verkkareissa tai trikoissa. Kokeilin museoreissullamme tällä hetkellä niin pinnalla olevaa mekkoa housujen päälläkin, mutta ehkä sain tästä tarpeekseni jo muodin edellisellä kierroksella 90-luvulla. Mutta pakko myöntää, että pakkasilla tämä trendi oli aikanaan tosi kätevä ja lämmin. Museoreissu oli kaikin puolin kiva ja Baby K katseli innoissaan värikkäitä julisteita. Kuvat napattiin Finnairin postereiden edessä, totta kai. Pitäähän sitä nyt sen verran vetää kotiin päin.

Vaatteista puheen ollen… Olin ajatellut, että ostan vain järkevän määrän vaatteita Baby K:lle, enkä ainakaan ihan pelkkää vaaleanpunaista. No joo. Viime viikolla taisin tehdä hänelle hankintoja kolmeen otteeseen ja 80% ostoksista taisi olla vaaleanpunaista. Tämä lastenvaatejuttu taitaa olla oikea Pandoran lipas – kun siihen kerran lähtee, niin vaikeaa on pysäyttää. Pienille tytöille on niin överipaljon kaikkea ihanaa!

Kuvan ostokset ovat Little Copengagenista ja siellä on jo yksi vaate matkaa silmällä pitäen. Etelän lämmössä on varmasti mukava makoilla vähän keveämmissä hepeneissä.

Baby K. otti hurjan askeleen pääsiäisenä, kun hän muutti vaunukopasta ratasosaan. Kylläpä maailma avautui pienelle vauvalle. Baby K. on niin utelias ja tarkkaavainen, hän haluaa katsella aina ympärilleen hereillä ollessaan, joten sanoimme vaunukopalle nyt heipat.

Tästä tuli nyt oikein kilometripostaus, nyt heippa teillekin. Me lähdemme pääsiäislounaalle mummilaan.