All Posts By

Noora K.

Noora K:sta Vaatteet ja asusteet Yhteistyö

Asukuva! Huutomerkki!

Noora K. / yhteistyössä Henri Lloyd

Jep, me ilmoitamme asukuvat nykyään huutomerkin kanssa, niin harvinaisia ne ovat. Nyt kuitenkin olemme urakoineet niiden parissa ja lupaamme asuja näytille edes vähän useammin. Tässäpä teille tällä kertaa rento, mutta preppy syysasu. Tämä on varmaan sitä klassisinta, mitä minun päältäni löytää. Palmikkoneuleet ovat kuuluneet suosikkeihin siitä asti, kun kuudesluokkalaisena lainasin salaa kouluun äidin palmikkoneuletta (rikos lienee jo vanhentunut). Kuitenkaan minulla ei ole aikoihin ollut sellaista vaatekaapissani, joten kun tällä kertaa sain valita itselleni suosikkeja Henri Lloydin syysmallistosta, halusin ilman muuta tämän neuleen.

Tämä asu on myös sitä, mitä arjessa tulee eniten käytettyä. Otin ensin kuvia varten ballerinat mukaan, mutta en vaihtanut niitä jalkaan, koska no, en kyllä edes muista, koska olisin viimeksi käyttänyt niin siistejä kenkiä.

Takki: Lindex Neule: Henri Lloyd Peyton Crew Neck Cable Knit (saatu) Farkut: Zara Tennarit: Converse Vyö: Diorin huivi 80-luvulta Laukku: Modalu Korvikset: J.Crew

Kun jokapäiväiset vaatteet ovat tosi perus, niin kesän alussa ostetut tupsukorvikset ovat tehneet farkuista, t-paidoista tai neuleista ja tennareista koostuvia asujani hitusen puetummiksi. Tarkkana saa olla, ettei eräs pieni sieppari nappaa niistä kiinni, mutta korvikset ovat minusta pälyilyn ja varomisen arvoiset, niin kivat ne ovat.

Henri Lloydilta haluttiin tuttuun tapaan muista myös lukijoita, joten täältä pesee. Minulla on tuossa yllä kaulassa syksyn suosikkiasusteeni, Nadene Scarf ja kunhan ilmat hiukan viilenevät, lisään sen kaveriksi Nadene-pipon. Tällainen setti arvotaan myös yhdelle teistä. Nadenea saa myös vaaleampana versiona, Ellu-koira esittelee alla vaihtoehdot.

Arvontaan osallistuminen on helppoa: kerro meille joku postaustoive kommenttiboksissa ja olet mukana. Pidetään kisa käynnissä viikon verran eli osallistumisaika päättyy 3.10. 23:59. Jätä kommenttisi mukana toimiva sähköpostiosoite. Meillä on kommenttien valvonta käytössä, joten saattaa kestää hetkisen aikaa, ennen kuin osallistumisesi tulee näkyviin.

Yleistä

Perjantain parhaat

Viikon paras tuliainen on Noora H:n kaimalleen Amerikasta tuoma syyskuun InStyle. InStyle on Noora K:n lempimuotilehti, mutta täällä kaupoissa on edelleenkin vasta elokuun numero. Mitä ihmettä?

Viikon paras termi on xennial. Jos tuntee olevansa vähän vanha milleniaaliksi, mutta liian nuori kuulumaan generation X:ään, niin silloin saattaa hyvinkin olla xenniaali (tosi smooth suomennos omamme). Varmistuakseen voi tehdä vaikka The Guardianin testin, joka sai ainakin Noora K:n hihittelemään tietävästi.

Viikon paras vaate on Noora K:n Henri Lloydilta saama collegemekko, Miley Dress nimeltään. Koo teki perinteisen syysvierailun liikkeeseen tovi sitten ja herranjestas, kuinka ihania juttuja syysmallistossa olikaan. Miley Dress on täydellinen vaate pyllistelyyn ilman vilautusvaaraa. Eipä olisi tullut tällainenkaan asia mieleen ennen vauvaa. Mekko olisi kiva yksinäänkin tennareiden ja paljaiden säärien kanssa, mutta farkkuihin yhdistettynä se tuo juuri sopivasti mieleen Noora K:n suosikkiysäritrendiä, hametta housujen päällä. Raitahuivi on Henri Lloydilta sekin ja jos pidät siitä, jää kuulolle.

Viikon paras sarja on Petos. Muistatteko Yleltä tulleen tanskalaisen sarjan, jossa nuori naisjuristi sekaantui energiayhtiön petosvyyhtiin? Nyt se on saanut jatkoa! Noora H. on tästä innoissaan, sillä hyvistä sarjoista onkin ollut pulaa. Kannattaa olla nopea, jaksot näyttävät olevan Yle Areenassa vain kuuden päivän ajan, vielä ehtii katsomaan toisen jakson.

Viikon paras leffateatteri on Kallion Riviera. Riviera on tunnelmallinen korttelikino, jossa on pieniä kahden istuttavia sohvia, upottavia nojatuoleja ja kynttilöitä jopa vessassa. Ennen elokuvaa voi ostaa pientä purtavaa ja lasin viiniä, täydellistä.

Viikon paras vinkki on, että jos mennään elokuviin, niin luetaan etukäteen mistä elokuva kertoo. Noora H:n ja ystävän toiveissa oli mikä tahansa leffa, kunhan se ei ole kauhua tai scifiä. Olikin melkoinen yllätys, kun valkokankaalla alkoi pyöriä kauhuelokuva Mother, jota on HS:ssa luonnehdittu ohjaajansa oudoimmaksi, rajuimmaksi ja kokeellisimmaksi teokseksi. Ja jossa kuolee vauva. Erinomainen valinta kahdelle äidille, jotka pääsevät ensimmäistä kertaa vauvojen syntymän jälkeen leffaan. Puolivälissä leffaa molemmat kysyivät lähes yhteen ääneen, kumpi mahtoi lukea elokuvan kuvauksen.

Viikon paras lounas oli Kampin La Torrefazionessa. Noora H:lle tuli yllätyksenä, että hyvästä kahvilasta saa myös erinomaisia lämpimiä lounaita. Makkararisotto (paljon parempaa kuin miltä kuulostaa) oli tosi hyvää ja erityisen kivaa oli, että kahvit tarjoiltiin lounaan jälkeen pöytään.

Viikon paras suuri pieni yllätys oli löytää Noora K:n kodista kertova Koti ja keittiön juttu vihdoin netistä. Osa printtilehdessä olleesta jutusta löytyy täältä. Hassua, miten paljon on mennyt pari vuotta sitten kuvatun jutun jälkeen uusiksi. Myös kuvissa esiintyvä olohuoneen matto naurattaa. Se esiintyi myös blogikollega Lauran edellisestä kodista kertoneessa jutussa. Ellei tässä nyt aivan erehdytä, niin matto taisi saada mattokriisin siivittämänä lähdöt molemmista kodeista aika pian kuvausten jälkeen.

Lapset Matkustaminen Noora K:sta

Berliini muille kuin hipstereille

Noora K.

Matkustimmepa tässä Berliiniin. Pidin pitkään kaupunkia hipsterikohteena, jonka en uskonut tarjoavan tällaiselle epäcoolille helmiä käyttävälle rivitaloasujalle sitä ominta matkailuelämystä. Sitten katsoimme vuosi, pari sitten (en oikeasti muista, kauanko tästä on) Deutschland 83 -sarjaa ja yhtäkkiä alkoikin kovasti tehdä mieli Berliiniin. Matkapäätös syntyi lopulta hyvin nopeasti. Kun Rooma alkoi tuntua ikävältä Italian tuhkarokkoepidemian vuoksi ja olisi kuitenkin ollut kiva juhlistaa 10-vuotishääpäivää matkalla, Berliini tuli oikeastaan ensimmäisenä mieleen. Ja kylläpä se olikin kiva kohde!

Otimme tällä kertaa huoneistohotellin, lapsen kanssa oma keittiö tuntui hyvältä ajatukselta, samoin erilliset olo- ja makuuhuoneet. Kaimani suositteli meille Charlottenburgia sanoilla “se on Berliinin Töölö” ja se olisikin varmasti ollut tosi ihana. Päädyimme kuitenkin Mitteen, koska yhdistelmä huoneistohotelli + lyhyet matkat tiettyihin nähtävyyksiin tuotti vastaukseksi sen. Pidin Mittestä heti – Flower’s Boardinghouse oli tosi hyvällä paikalla ja näkymät ikkunoista olivat kivan urbaanit, mutta eivät ollenkaan rumat tai rosoiset, niin kuin kaupunkia usein kuvaillaan. Olin itse asiassa tosi yllättynyt, miten paljon Berliinissä oli nättiä, monesti kun kuulee, että se ei sitten ole mikään kaunis kaupunki.

Saavuimme perille tiistaina iltapäivällä ja kävimme aluksi kävelyllä lähiympäristössä, kun suuntasimme ruokakauppaan. Kotikadun varrella oli vaikka mitä kivoja ruokapaikkoja, mutta kiinnitin erityisesti huomiota siihen, että vietnamilaisia ravintoloita oli paljon. Hinnat olivat tosi kohtuullisia, kaikissa suurin osa annoksista oli alle kympin. Vau. Insta-kelpoisia kahviloita oli pilvin pimein. Jossain kohtaa ymmärsin, että jos yritän kuvata jokaisen, olen paluulennolla niin, että minulla on muistikortilla 400 kuvaa laattaseinäisistä tiloista, eikä mitään muuta.

Luin Berliiniä googlaillessani tämän Tripsterin postauksen berliiniläisestä kuonosta ja vaikka en kohdannut ketään kovin töykeää ihmistä, huomasin tämän tunnelman erinäisissä kylteissä ja tarroissa pitkin kaupunkia. Nimesin päässäni Berliinin statementtien kaupungiksi. Statementit eivät olleet ilkeitä tai pahansuopia vaan sellaista älykästä kuittailua. Tripsterissä on muuten tosi hyviä vinkkejä Berliiniin. Olisi pitänyt lukea niitä etukäteen enemmänkin, nyt nimittäin hävettää, että taksinkuljettajan tippi jäi antamatta.

Kaupasta haettiin aamupalatarvikkeita, vauvalle ruokaa ja meille iltanaposteltavaa. Lisäksi kävin vielä myöhemmin hakemassa meille kiviuunissa paistettua pizzaa ja bruschettaa. Huoneiston pohja oli tosi hyvä, makuuhuone oli hiljainen ja viileä. Olohuoneen puolella saattoi istuskella rauhassa kun vauva oli mennyt nukkumaan.

Ainoan kokonaisen päivän käytimme kävellen. Ensin DDR-museoon, sitten Brandenburgin portille, Potsdamer Platzin muurinpalasia katsomaan. Kuljimme Topographie des Terrorsin läpi ja lopulta Checkpoint Charlielle. Siellä kävimme myös museossa. Sekä DDR-museo että Checkpoint Charlien museo olivat mielenkiintoisia, mutta vähän sekavia. Jälkimmäisessä olisi voinut viettää vaikka kuinka paljon aikaa, mutta Baby K. alkoi selvästi jo tympääntyä itäsaksalaisiin muistoihin, joten yritimme haravoida kiinnostavimmat nurkat kohtuullisen nopealla aikataululla. Vauva jaksaa kyllä katsella kaupunkia pitkäänkin, mutta pysähtyneissä rattaissa hän tylsistyy pian.

Halusimme koluta nimenomaan näitä nähtävyyksiä, koska ne tuntuvat jollain tapaa meille merkityksellisiltä. Saksojen yhdistyminen ja itäblokin kaatuminen pala palalta ovat sellaisia historianmullistuksia, jotka ovat tapahtuneet omana elinaikana ja ne muistaa hyvin. Silti tuntuu hullulta, miten toisenlainen maailma on ollut vielä vasta aika vähän aikaa sitten. Samaan aikaan kun itse on leikkinyt Barbieilla, itäsaksalaiset lapset ovat leikkineet puisilla käsikranaateilla, harjoitelleet niiden heittämistä ja valmistautuneet ydinsotaan. Että vaikka maailman on todella ollut ydinasetäystuhon partaalla 80-luvulla, niin toisen lapsuus on silti naiivi ja no, lapsellinen niin kuin kuuluukin olla ja toista on ohjattu leikin varjolla oppimaan sodassa tarvittavia taitoja. Ja niin lähellä!

Sosialismista hyppäsimme kerralla kapitalismin keskelle, kun suuntasimme kävelyn lomassa Marriottiin. Yritimme ostaa miehelle tyynyä sieltä. Joku ehkä muistaa meidän perheen ikuiset tyynyongelmat aiemmistakin matkakertomuksista ja kyllä, viisainta olisi aina pakata oma tyyny mukaan. Se kuitenkin tuntuu aina unohtuvan. Tällä kertaa hotellista ei voinut ostaa tyynyä mukaan, mutta onneksi läheltä löytyi vuodevaatteita myyvä kauppa. Muuten niin kiva hotellimme tyynyt olivat nimittäin varmaan huonoimmat ikinä. Minä pärjään pari yötä kämäisemmälläkin pieluksella, mutta mies menettää yöunensa kokonaan. No, loppu hyvin kaikki hyvin, mutta superhuonosti nukutun ekan yön jälkeen sovimme, että tästä eteen päin yövytään vain ketjuhotelleissa, joista tiedetään, että nukkumavälineet ovat hyviä. Jep. Ei tule omaleimaisia budjettimatkaajia meistä, ei.

Tendenssi jatkui, kun jatkoimme Marriotista lounaalle Vapianoon. Meidän perheessämme ei siis karsasteta myöskään ketjuravintoloita. Sen, mikä persoonallisuudessa uupui, loistavasti varusteltu hoitopöytä korvasi. Harvoin nimittäin näkee, että ravintolan vauvanhoitopöydällä olisi ekstravaippoja tarjolla, samoin baby wipeseja ja hoitoalustan puhdistusainetta. Myös syöttötuolit olivat tosi, tosi hyvät.

Kaupoissa emme tällä reissulla käyneet muuten ollenkaan, kumpikaan ei ollut shoppailun tarpeessa. Shoppailtavaa olisi kyllä ollut, ohi kulkiessa näkyi vaikka mitä liikkeitä Mujista ja Uniqlosta Aesopiin. Hyvin Berliini siis sopisi siihenkin tarkoitukseen.

Checkpoint Charlien jälkeen Baby K. kaipasi jo leikkejään ja lattia-aikaa, joten kipitimme pikavauhtia takaisin hotellille, jossa vauva pääsi konttausharjoituksiin ja päivälliselle. Kello oli vielä sen verran vähän, että tein virhearvion, että vauveli jaksaisi vielä meidänkin päivällisemme ravintolassa ja lähdimme lähikadun burgeripaikkaan. Mies vähän epäili ja olisi pitänyt uskoa häntä ja hakea taas take awayta. Purilaiset hotkittiin pikavauhtia, kun Baby K:lla loppui kärsivällisyys ihan kokonaan ja minä lähdin häntä nukuttamaan ja mies suuntasi vielä ruokakauppaan täydennysostoksille. Tämä on kyllä minusta vauvan kanssa toimiva konsepti – lounas ravintolassa ja illallinen hotellissa.

Torstaiaamuna flaneerasimme vailla sen kummempaa määränpäätä. Olin lukenut myös Tässä kaupungissa tuulee aina -blogista Berliini-vinkkejä ja niiden siivittämänä suuntasimme Monbijou-puistoon, joka olikin kyllä tosi kiva. Kesäpäivänä varmasti ihan täydellinen paikka.

Kävelimme myös dönerin perässä, pitihän nyt sellainen saada, kun kerran Berliiniin matkustettiin. Mies valkkasi omansa Baba Kebabista ja minä falafelit viereisestä Dada Falafelista. Molemmat olivat tosi tyytyväisiä omiin annoksiinsa. Seuraavalla reissulla pitää sitten saada sitä vietnamilaista.

Sanon seuraavalla, koska Berliiniin mennään ihan varmasti uudelleen, niin kiva kohde se oli. Lento on lyhyt ja saksaakin ymmärtää yllättävän paljon ruotsin perusteella. Seuraavalla kerralla tytärkin varmasti ymmärtää jo enemmän kaikkien superhienojen leikkipuistojen päälle. Pikaisiin näkemisiin siis, Berliini!