Browsing Category

Kirjat

Kirjat

Lukupäiväkirja: Syksy 2017

Noora H.

Kerroin edellisessä lukupäiväkirjassa lukeneeni kevyttä kesähömppää, mutta eipä syksyn kirjojen joukossakaan ole mitään erityisen syvällistä. Sivistävää kyllä, sillä jokaisesta uudesta kirjasta tarttuu jotain uutta tietoa ja kirjat lisäävät empatiakykyä sekä avarakatseisuutta. Toivon, että saisin myös Baby H:n innostumaan kirjoista. Tällä hetkellä poika on niin vauhdikas, ettei malta istua tutkimaan kirjoja tai kuuntelemaan satuja, mutta ehkä alle yksivuotiaalta ei voi vaatia kovin kummoista keskittymiskykyä. En halua pakottaa lasta kirjojen pariin, vaan toivon hänen innostuvan esimerkistä, säännöllisistä kirjastokäynneistä ja iltasaduista. Olisi kiinnostavaa kuulla, oletteko huomanneet lukuinnostuksen siirtyneen seuraavalle polvelle ja mikä siihen on mahdollisesti vaikuttanut?

Tällä kertaa listassa ovat mukana myös ne kirjat, joita luen parhaillaan tai jotka ovat jääneet kokonaan kesken. Jätän suosiolla lukematta sellaiset kirjat, jotka ovat huonoja tai aiheuttavat painajaisia, etenkin jos kirjallisuuden laji tai aihe on tuttu. Minulle vieraampien lajityyppien tai täysin uusien aiheiden kanssa taistelen pidempään ja luen kirjat usein loppuun, sillä esimerkiksi runoista on vaikea oppia pitämään, jos niitä ei koskaan lue.

Ultramaratoonari: Kuinka lähdin juoksemaan ja jäin koukkuun, Dean Karnazes
Yksi haaveistani on juosta ultramaraton eli juoksukisa, joka on pidempi kuin maraton, esimerkiksi sata kilometriä. Dean Karnazesille maraton on aamulenkki ja kisa tarkoittaa yli kolmeasataa kilometriä. Kirjan perustella mies on kone. Kymmenien kilometrien lenkit juostaan kokopäivätyön ja lasten harrastusten välissä, arkisin noustaan neljältä ja viikonloppuisin lenkit saattavat kestää koko yön. Huh. Vaikka harjoitusmetodit ja matkat ovat äärimmäisen kaukana omista treenitavoistani, niin miehen ajatuksiin juoksusta oli helppo samaistua.

Minun Amerikkani, Juha Itkonen
Syksyn paras kirja! Minun Amerikkani on matkakertomus, joka kertoo rakkaudesta Amerikkaan ja Amerikasta presidentinvaalien alla. Se on tarina siitä, miten suurvalta päätyy aluksi vitsiltä vaikuttaneeseen presidenttiin ja mitkä ovat syyt valinnan takana. Kirjan luettuani kirjoitin Facebookiin Itkosen olevan miespuolinen minä, niin tuttuja matkapäiväkirjan ajatukset olivat. Meistä molemmista Amerikka tuntuu iltaisin isolta ja pelottavalta, suhtaudumme maan sääntöihin pelonsekaisella kunnioituksella (häkkihän voi heilahtaa mistä vain tai ainakin saa mojovat sakot) ja monet eksistentialistisista kriiseistämme johtuvat nälästä.

Ikuisesti merkitty, Emelie Schepp
Tyypillinen skandidekkari, jossa on pätevä ja vähän outo päähenkilö, viinaan menevä kollega, useampi ruumis ja karmaiseva murhatapa. Ensimmäisenä kirjassa pääsee päiviltään maahanmuuttoviraston johtaja ja tutkinnan edetessä selviää, että hänet on todennäköisesti ampunut lapsi. Pian kaupungista löytyy seuraava ruumis, pieni poika, jonka niskaan on viilletty kreikkalaisen kuoleman jumalan nimi. Yllättäen myös kirjan päähenkilön, nuoren naissyyttäjän, niskasta löytyy samanlainen, ja syyttäjä lähtee tutkimaan omaa lapsuuttaan samalla kun ratkoo murhia. Kirjassa oli aika ajoin melko rankkoja lapsiin liittyviä juonenkäänteitä ja olin vähän ihmeissäni, että pystyin lukemaan sen loppuun.

Säker Stil: 101 Stil tips, Ebba Von Sydow & Emilia de Poret
Ruotsin tyylikuningattarien uusimmassa oppaassa on yhtä paljon kuvia ja yhtä vähän tekstiä kuin lelukopastamme löytyvissä lastenkirjoissa, mutta kirja se kuitenkin on, joten paikka lukupäiväkirjassa on ansaittu. Säker Stilin ensimmäinen osa kertoi, miten rakennetaan täydellinen ja ajaton vaatekaappi ja toinen osa jatkaa siitä. Nyt annetaan neuvoja, kuinka vaatteet stailataan ja asuun saadaan pientä extraa. Kiva kirja, tosin osa vinkeistä oli turhan erikoisia omaan makuuni, en esimerkiksi osaisi pukea kauluspaitaa väärinpäin hihattomaksi topiksi. Taittelin silti kirjaan hiirenkorvia ainakin parillekymmenelle sivulle, nyt pitäisi vielä muistaa kaivaa kirja esiin aamulla asuja valitessa.

Lofsans mammaträning, Lovisa Sandström
Kevään fysioterapeuttikäyntien yhteydessä unohdin kysyä, milloin “kunnollisia” vatsalihasliikkeitä saa alkaa tekemään, niinpä lainasin uudestaan äideille suunnatun treenikirjan. Luin kirjan läpi ja totesin, etten jaksa aloittaa koko treeniohjelmaa alusta. Olen kuitenkin sen verran pitkällä palautumisessa, ettei pelkkä kehon kannattelu enää riitä päivän treeniksi. Tämä kannattaa siis lukea heti synnytyksen jälkeen.

Timanttipesula: Sijoita elämääsi fiksusti, Unna Lehtipuu
Erilainen sijoituskirja kannustaa pohtimaan, miten rahalla voi maksimoida onnen. Isokaan tukku rahaa kun ei aina takaa onnellista elämää, etenkään, jos rahaa käyttää vääriin asioihin. Perinteisten sijoitusvinkkien sijaan kirja kannustaa esimerkiksi pitämään taukoa nautinnoista ja hemmottelusta, vaikkapa kahveista tai shoppailusta, jotta niistä nauttisi enemmän. Kirja sopii siis hyvin myös keskituloisille onnellisen elämän tavoittelijoille. Jokaiseen lukuun liittyy tehtäviä, joiden avulla voi pohtia omaa suhdettaan rahaan: miten omat vanhemmat käyttivät sitä, mitä tunteita yrittää ostamisella tukahduttaa, millaisia muistoja rahasta on  ja sen sellaista. Erilaisia raha-, sijoitus- ja elämänhallintaoppaita lukeenelle osa asioista oli jo entuudestaan tuttuja, mutta mielenkiintoinen kirja silti, en jättänyt kesken.

Parhaillaan kesken olevat kirjat

Japani pintaa syvemmältä, Raisa Porrasmaa
Yllätys, yllätys! Lukulistallani on Japania käsittelevä kirja. Kuten kirjan nimi lupaa, niin Porrasmaa sukeltaa todella syvälle japanilaiseen kulttuurin ja käsittelee kirjassaan kaikenlaista kielestä poliittiseen järjestelmään. Suosittelen lämpimästi Japani-faneille tai sinne matkustaville.

Jakarandapuun lapset, Sahar Delijani
Trivialissa maantieto ja historia ovat mieheni heiniä, sillä olen todella huono vuosiluvuissa. Jotta muistaisin vuosiluvut, tarvitsen tarinan niiden taakse, enkä kyllä yleensä muista niitä sittenkään. Jakarandapuun lapset luettuani toivottavasti muistan, milloin Iranin islamilainen vallankumous oli. Tapahtumia avataan kolmen serkuksen ja heidän sukunsa kautta, millaista on synnyttää vauva vankilassa, kasvaa ilman äitiä ja nähdä maan muuttuvan hetkessä. Olen lukenut tätä vasta sata sivua ja se on odotellut monta viikkoa hyllyssä, mutta tänään palaan taas kirjaan.

Näitä en lukenut loppuun
Jos lapsen saamisessa on jokin huono puoli niin se, että iso määrä hyviä kirjoja jää lukematta ja tietyt leffat sekä sarjat ovat pannassa. En oikein pysty enää lukemaan mitään sellaista, missä lapsia kohdellaan kaltoin, lapsi kuolee tai teema on muuten lapsiin liittyvä ja surullinen. Alla olevat kirjat jouduin jättämään kesken. Ensimmäisestä en pystynyt lukemaan sivuakaan, vaikka pitkään pidin kirjaa yöpöydällä. Ihan harmittaa, koska kyseessä on kehuttu trilleri. Kahdesta jälkimmäisestä luin viitisenkymmentä sivua, mutta aihe tuli uniin ja näin painajaisia, joten kirjat oli lopetettava kesken. Molemmat vaikuttivat hyviltä, joten suosittelen näitä kyllä muille.

Annoin sinun mennä, Clare Mackintosh
Suojaton, Helmi Kekkonen 
Päästä meidät pelosta: Hengellinen väkivalta uskonnollisissa yhteisöissä, Aila Ruoho

*Kuvissa näkyvät Iittalan Kastehelmi-purkki, Nappula-kynttilänjalka ja Taika-huopa ovat osa vuosiyhteistyötä Iittalan kanssa.

Kirjat Noora H:sta

Lukupäiväkirja: Kesä 2017

Noora H.

Hupsista, edellisen lukupäiväkirjan julkaisusta on kulunut useampi kuukausi. Täytyy myöntää, että kesän aikana koko lukupäiväkirja vähän unohtui. Luin kyllä silloinkin, mutta en muistanut merkata kaikkia kirjoja ylös ja ehdin lukemaan jonkin verran vähemmän kuin normaalisti. Kesän listasta saattaa siis puuttua joitakin opuksia, eikä kirjoja ole lajiteltu kuukausien mukaan.

Elokuussa ryhdistäydyin taas kirjojen kanssa ja osasta on jo arviotkin kirjoitettu, mutta palataan niihin kevyiden kesälukemisten jälkeen.

Hammaskeiju, Eve Hietamies
Olin onnesta soikea, kun löysin Eve Hietamiehen uusimman kirjan kirjastosta. Yksinhuoltaja Antti Pasasesta kertovan kirjasarjan viimeisessä osassa Paavo-poika aloittaa koulun, eikä kumpikaan meinaa hanskata uutta arkea. Kirja on yhtä hauska kuin aiemmatkin, jokaista kirjaa lukiessa olen nauranut useamman kerran ääneen. Tätä lukiessa myös totesin, ettei huoli lapsesta lopu koskaan. Jos nyt mietityttää jossain vaiheessa koittava päiväkodin aloitus, niin koulun alkaminen se paha juttu vasta onkin, siellä pitää pienen pojan olla jo tosi omatoiminen ja selvitä myös matkoista yksin. Eli kun stressin määrä on vakio, niin ehkä sitä voisi yrittää olla murehtimatta turhia.

Pidä huolta äidistä, Kyung-sook Shin
Eteläkorealaisen Kyung-sook Shinin romaanin löysin Hesarin kirja-arvostelusta. Kirjassa perheenäiti katoaa juna-aseman väentungoksessa ja jo aikuiset lapset ryhtyvät etsimään häntä miljoonakaupungista. Tarinaa kuljetetaan perheen sisarusten kautta ja jokainen pääsee vuorollaan muistelemaan äitiä. Yhteistä sisarusten tarinoille on se, ettei kukaan heistä todella tuntenut äitiään. Äitiä pidettiin itsestäänselvyytenä, keittiön kalustukseen kuuluvana, vaikka hän paljastuu kirjassa räväkäksi ja mielenkiintoiseksi tyypiksi. Pidin kirjasta kovasti, se avasi eteläkorealaista kulttuuria ja oli tunnelmaltaan ihanan haikea.

Varjot, Katarina Wennstam
Wennstamin trillerit ovat suosikkejani, olen lukenut niistä jokaisen. Tässä kirjassa naiset ottavat oikeuden omiin käsiinsä ja rankaisevat miehiä, jotka ovat kohdelleet naisia kaltoin. Osansa saavat niin raiskaajat kuin perheväkivaltaan syyllistyneetkin. Kirjan väkivaltakohtaukset ovat rankkoja, mutta toimivat hyvänä muistutuksena siitä, millaisia yksittäistapaukset tilastojen takana ovat, olkoonkin, että kirja on fiktiivinen.

Kuolema sypressin varjossa, Vera Vala
Vera Vala päätyi lukulistalle Italian loman takia. Jos Wennstamin dekkarit ovat välillä raakoja ja vähän jänniäkin, niin Vera Vala edustaa Agatha Christie -tyyppistä kerrontaa: näitä uskaltaa lukea yksin pimeälläkin.

Eligible, Curtis Sittenfeld
Curtis Sittenfeld tuli tunnetuksi sisäoppilaitoksesta kertovasta kirjastaan Prep, jota rakastin nuorempana. Yritin lapsena ylipuhua äitiäni, että hän lähettäisi minut sisäoppilaitokseen. Suomen ainoa sisäoppilaitos on maatalouskoulu Aitoossa, mutta sekin olisi paremman puutteessa kelvannut. Viis siitä, ettei Aitoon maalaismaisemissa varmaankaan kuljeskella ruudullisissa bleisereissä ja polvisukissa. Onneksi äitini ei suostunut, minulla oli nimittäin ehkä aavistuksen romantisoitu kuva sisäoppilaitoksista.

Prepin jälkeen olen lukenut kaikki Sittenfeldin kirjat, joista myöhemmin suosikkini on ollut Laura Bushin elämään pohjaava American Wife. Eligible on moderni versio Jane Austenin Ylpeydestä ja ennakkoluulosta. Viihdyttävä, muttei niin hyvä kuin Sittenfeldin aiemmat kirjat. Kirja herätti innostuksen alkuperäistä teosta kohtaan, lukukokemus olisi taatusti erilainen kuin viisitoistavuotiaana. Oikeastaan kaikki teininä luetut klassikot pitäisi lukea aikuisena uudemman kerran.

Asemapaikka New York, Jouko Heikura
Arvatkaapa mikä oli mielessä tätä lainatessa? Nykin matkahan se. Asemapaikka New York oli hämmentävä kirja, omituinen yhdistelmä chicklitia ja perinteisiä jenkkitrillereitä. Kirja kertoo karskista naistoimittajasta, joka ei vähästä hätkähdä ja jonka elämään on saatu ympättyä kaikki mahdolliset New York – ja Sinkkuelämää-kliseet. Iso osa tarinaa on 9/11-terrori-isku, josta toimittaja päätyy raportoimaan. Tämä olikin oikeastaan paras osa kirjaa, iskusta ja sen jälkiseurauksista kerrotaan tarkkaan ja huomasin miettiväni, mitkä yksityiskohdat olivat kirjailijan mielikuvitusta ja mitkä oikeasta elämästä. Nykissä pilvenpiirtäjiä tuli katsottua ihan uusin silmin.

Kirjat Noora H:sta

Huhti- ja toukokuun lukupäiväkirja

Huhtikuussa tuli luettua todella vähän, joten päätin yhdistää tämän ja edellisen kuun lukupäiväkirjat. Tästä puuttuvat opiskelumateriaalit, jotka ovat syöneet osan kallisarvoisesta lukuajasta. Olen käynyt huvin ja yleissivistyksen vuoksi palvelumuotoilun luennoilla avoimessa yliopistossa. Aihe on tosi kiinnostava ja sitä tekisi mieli opiskella enemmänkin, tällä hetkellä riittää kuitenkin tämä taso.

Nyt on taas sellainen kausi, että tekisi mieli lukea koko ajan. Siihen ei kuitenkaan ole juurikaan aikaa, sillä Baby H. ei päivisin nuku kuin liikkuvissa vaunuissa ja iltaisin olen niin puhki kaikesta kävelemisestä, että simahdan sekunnissa. Eilen latasin pari äänikirjaa, katsotaan josko niistä olisi apua lukuhimon taltuttamiseen.

Kaniininmetsästäjä, Lars Kepler
Kirjaston Bestseller-hylly yllätti iloisesti, kun poikkesin kirjastoon kesken vaunulenkin. Keplerin dekkarit muistuttavat aika paljon toisiaan, silti uusin on aina luettava. Kaniininmetsästäjä oli melkoinen järkäle, mutta vauhdikkaan ja jännittävän kertomuksen luki nopeasti. Tuttuun tapaan Joona Linna pesi jälleen sarjamurhaajan 6-0 ja veri lensi. Keplerin dekkarit ovat sen verran raakoja, etten lue niitä ikinä yksin kotona.

Kurkistus viuhkan taakse, Marjo Seki
Japani ja sen kulttuuri pysyvät kiinnostavina aina vain. Välillä mietin, lakkaako innostus koskaan ja jos lakkaa, niin tuleeko sen tilalle jokin toinen maa? Veikkaan, että ei lopu. Marjo Seki on tamperelainen ravintoloitsija, joka asui vuosikymmeniä Japanissa. Pienissä kertomuksissa hän valottaa hauskalla tavalla paikallista kulttuuria ja elämää. Aika monet näistä jutuista tiesin jo aiemmin, mutta ihan uutta oli muun muassa se, miten japanilaisessa synnytyssairaalassa toimitaan. Potilaiden pitää tuoda mukanaan kaikki pienestä pesusaavista sideharsoihin, ja äidin odotetaan lepäilevän vuodepotilaana pitkään synnytyksen jälkeen.

The Husband’s Secret, Liane Moriarty
Luin alkuvuodesta saman kirjailijan Mustat valkeat valheet ja tykkäsin siitä, juuri sopivan kepeää ajanvietettä äitiysloman alkuun. Tämä toinen Moriarty sen sijaan oli pieni pettymys. Kirjassa on edellisen tapaan useampia päähenkilöitä, joiden kohtalot kietoutuvat pikku hiljaa yhteen. Kirja alkaa siitä, kun megatehokas kotiäiti ja menestynyt Tupperware-myyjä Cecilia löytää miehensä vuosia sitten kirjoittaman kirjeen. Mies on mennyt mokaamaan menneisyydessään pahasti, ja Cecilia saa taakakseen painavan salaisuuden. Samaan aikaan toisaalla puidaan ystävysten kolmiodraamaa ja surraan menehtynyttä tytärtä. Näistä aineksista lähdetään rakentamaan tarinaa, jonka pitäisi olla koukuttava ja viihdyttävä. Mutta kun ei ole. Tarina etenee pitkäveteisesti, eikä ota tuulta alleen. Välillä toivoin kirjan jo loppuvan, mutta olin sen verran utelias, että sinnittelin loppuun asti. Ja tulipahan luettua taas pitkästä aikaa englanniksi.

Vieraat, Helmi Kekkonen
Tämän listauksen paras kirja. Aluksi minua ärsytti, ettei kirjassa ole lainkaan vuorosanaviivoja tai lainausmerkkejä. Parikymmentä sivua luettuani totesin, että tässä tapauksessa se kuitenkin toimii. Kirja on koskettava, kaunis ja hyvin kirjoitettu tarina lapsettomuudesta kärsivästä Senjasta, joka yrittää päästä taas kiinni elämään järjestämällä juhlat. Valkoiseen, putipuhtaaksi puunattuun kotiin saapuu vieraita, joista jokainen on omalla tavallaan onneton, eikä kenenkään elämä ole sellaista kuin ensivilkaisulla voisi kuvitella. Hieno kirja, joka jää mieleen pitkäksi aikaa.

Aion tehdä sinut onnelliseksi / Anne B. Ragde
Berliininpoppelit-trilogia oli symppis ja ilahduin suuresti, kun huomasin samalta kirjailijalta tämän. Kirja sijoittuu 60-luvulle ja siinä seurataan elämää eräässä kerrostalossa. Talon kotirouvat pyörittävät arkea, jossa rappukäytävän lattiat luututaan äärimmäisellä huolellisuudella ja miehet käyvät kotona lähinnä passattavina. Tätä lukiessa ei voi kuin todeta, että luojan kiitos asiat ovat menneen eteenpäin tasa-arvo- ja kodinkonerintamalla. Vaikka rouvilla ja perheillä on omat luonteenpiirteensä ja tapansa, niin jokaisessa perheessä on aivan normaalia, että rouva hoitaa kaikki hommat kotona ja mies saapuu kello viisi valmiiseen pöytään, odottaa lämpöisiä kotitohveleita ja askartelee illan omia juttujaan. Ja annas olla, jos isännän päiväunet keskeytyvät ovikellon soittoon. Hauska ja kepeä kirja sopii erinomaisesti sellaisiin hetkiin, kun kotihommat kaatuvat niskaan ja omaa aikaa on ihan liian vähän. Pari lukua luettuaan sitä käy iloisena napsauttamassa pyykkikoneen päälle ja ajattelee, että tässähän on suorastaan vapaaherratar.

KonMari: iloa säkenöivä järjestys, Marie Kondo
Aloitin uudestaan KonMarin jatko-osan, ensimmäisen kerran jouduin palauttamaan sen kesken kaiken kirjastoon. Ensimmäistä KonMari-kirjaa en ole lukenut lainkaan, vaikka välillä konmarituksesta puhunkin. En ole nimittäin saanut siihen lupaa läheisiltäni. He pelkäävät, että järjestelen hyllyt typötyhjiksi. Höpöhöpö sanon minä. En myöskään aio hurahtaa animismiin, vaikka Japania fanitankin. Lainasin kirjan ainoastaan järjestelymielessä. Meillä ei ole kotona kovinkaan paljon ylimääräistä tavaraa, mutta niiden paikat ovat hieman hukassa. Ajattelin, että superjärjestelijällä on taatusti vinkkejä siihen, missä käyttöohjeita kannattaa säilyttää ja minne laitan esimerkiksi kamerani, joka on jämähtänyt pysyvästi keittiönpöydälle. Kirja on minulla edelleen kesken, mutta uskoisin lukevani sen loppuun huomisen aikana, joten lisäsin sen listalle. Erilaiset järjestelyoppaat ovat muuten niitä kirjoja, jotka eivät missään nimessä sovi lomalukemiseksi. On suorastaan piinaavaa maata aurinkotuolissa, kun sormet syyhyävät järjestelemään.