Browsing Category

Lapset

Lapset

Kuvauspäivän kulisseissa

Noora H. & Noora K.

“Tää menisi eka yksityiselle joogatunnille, sit söisi superterveellisen aamupalan, tekisi ihanan meikin ja lopuksi vähän töitä kameran edessä.”

Perjantaiaamuna tuntui siltä kuin olisi ottanut osaa roolipeliin. Sellaiseen roolipeliin, jonka tapahtumapaikkana on Punavuori ja päähenkilönä varakas vihersmoothieihin suuntautunut hipsteri. Todellisuudessa olimme Asennemedian kuvauksissa, vauvat olivat mukana ja meikin teki meikkitaitelija Saara Sarvas. Ihan yhtä ihanaa se oli silti.

Meille on blogin kautta tullut uusia tuttavia ja kavereita, ja Asennemedian porukan kesken on poikkeuksellisen välitön ja hyvä tunnelma. Noora H. myöntää ajatelleensa joskus aiemmin, että varsinkin isompia ammattibloggareita voisi olla vaikea lähestyä ja he olisivat aivan eri maailmasta kuin me, jotka teemme tätä harrastuksena. Mutta Asennemedian porukan kesken vinkkejä ja neuvoja jaetaan avuliaasti, eikä blogin koko tai suosio määrittele asemaa yhteisössä.

Kollegoilta saa myös hyviä vinkkejä. Lisbet E:n Liisa kirjoitti juuri ranskalaisen vaatekaapin kokoamisesta ja HomeviaLauran järjestelypostaukset aiheuttavat joka kerta suursiivouksen Noora H:n huushollissa sekä visiitin Clas Ohlsonille. Koska miksi leikkuulautojen tai siivousrättien pitäisi olla riemunkirjavia, kun kodissa muuten haetaan harmonista tunnelmaa?

Noora K. taas on tykännyt viime aikoina lueskella Liisan postauksia perhe-elämästä ja vanhempiakin ajatuksia vauva-ajasta. Lauran kanssa kahvitellaan säännöllisesti myös paljon epähipsterimmissä ympäristöissä täällä valkoisten aitojen keskiluokkaisessa unelmassa. Ja ehkä tiesitte, ehkä ette, että Laura ja Noora K. ovat tutustuneet niin, että Noora K. huomasi Pinterestistä, että Lauralla oli kiinnostavan kuuloinen työ ja ihana visuaalinen silmä ja pyysi saada vähän kaivella Lauran aivoja, jos tällainen anglismi sallitaan. Toinen sai Dean&DeLucan kahvimukin, toinen arvokkaita uraneuvoja. Sittemmin toisen aivoja on kaiveltu aiheesta jos toisestakin, viime aikoina vauvahommista, sattuneesta syystä. Little L on ensimmäinen vauva tai taapero, jonka Baby K on tavannut ja odotamme, että L:ltä opitaan aikanaan sitten isojen tyttöjen jutut. Tässä vaiheessa Noora K. kuvittelee, että Mini-Koo ainakin arvostaisi vinkkejä liikkumiseen. Ottaahan se päähän, jos ryömien pääsee vain taakse päin ja lelut karkaavat aina vain kauemmas.

Ja kun tällä viikolla perjantain parhaat jäivät väliin (pahoittelut tästä, syynä elämä), niin nostettakoon tässä yhteydessä muutamia viikon parhaita.

Viikon paras aamupala oli tietysti tämä jonkun muun valmistama raakaruokataivas.

Viikon paras kirja on Astrid Lindgrenin Sotapäiväkirja. Noora K. on lueskellut kiinnostuneena sitä toisen maailmansodan aikaisia juttuja. Kirjaa on helppo lukea pienissä pätkissä, joten se sopii myös elämäntilanteeseen mainiosti.

Viikon paras markettiasia on se, että heviosastoilta saa jo varsin hyviä mansikoita. Jee! Kevät on siis muuallakin kuin kalenterissa.

Rentoa sunnuntaita!

Juoksu ja urheilu Lapset Noora H:sta Yhteistyö

Miten lyhyet yöunet vaikuttavat hyvinvointiin?

Noora H.

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia & Mehiläinen

Pienen vauvan äitinä olen nukkunut vähemmän ja puhunut unesta enemmän kuin koskaan aiemmin. Huomaan käyväni toisten äitien kanssa joka päivä samat uneen liittyvät keskustelut, vaikka kukaan meistä ei kärsi unettomuudesta tai muista vakavemmista ongelmista. Sananlasku siitä puhe, mistä puute todellakin pitää paikkansa.

Näissä keskusteluissa kuitenkin aina sivuutetaan yksi asia: miten unenpuute todella vaikuttaa äitiin? Toteamme olevamme kuolemanväsyneitä ja kaivamme aurinkolasit peittämään järjettömän kokoisia silmäpusseja, mutta sen kummemmin emme suo ajatusta omalle jaksamiselle. Kaikkiallahan kehotetaan vain jaksamaan, tämä kun on lyhyt vaihe ihmisen elämässä.

Tämän hetkiset unet ja arki

Baby H. nukkuu pääsääntöisesti hyvin. Hän herää syömään klo 21-07 välillä 2-3 kertaa ja ruokailuhetki kestää 30-60 minuuttia. Vauva nukkuu omassa sängyssään, joten syönnin ajaksi herään ja kömmin hakemaan hänet syliini. Herään siis yöllä muutaman kerran ja valvon yhdessä vauvan kanssa. Ja tämän huomaan aamuisin ja iltaisin. Viimeisen kolmen kuukauden aikana en ole herännyt kertaakaan virkeänä ja iltaisin nukahtelen istualleen. Menen itse nukkumaan yhdeksän ja kymmenen välillä, ja herään vauvan kanssa seitsemän aikoihin. Päiväunia en pysty nukkumaan, vaikka yritin harjoitella taitoa etukäteen.

Meillä nukutaan hyvin moneen muuhun perheeseen verrattuna, ja olen jaksanut paljon paremmin kuin ajattelin. Mutta jos peräkkäin osuu useampi huono yö, jolloin heräämme tunnin välein, olo on samanlainen kuin humalassa ja huomaan miettiväni ainoastaan yhtä asiaa: nukkumista.

Arkena kalenteri täyttyy lähes samaa tahtia kuin työelämässä. Nyt palaverien tilalla on muskareita, vauvapilatesta, kärrylenkkejä, blogihommia ja lounastreffejä. Toukokuussa ajattelin hieman opiskella ja kerrankin pääsen ravaamaan keskellä päivää pidettävissä pressitilaisuuksissa. Ja olisihan sitten vielä erilaiset äitien verkostot, joihin olen ilmoittautunut.

Tämä on minulle aivan poikkeuksellista aikaa, olen viimeksi ollut töistä kuukautta pidemmälle vapaalla kuudennella luokalla. Haluan ottaa ajasta kaiken irti, sillä tiedän, ettei samanlaista aikaa tule koskaan, vaikka joskus saisimmekin toisen lapsen. Olen myös huono sanomaan ei. Jos joku ehdottaa kahveja, lähden mukaan, vaikka takana olisi vähäuninen yö.

Pitääkö vähäiset yöunet huomioida arjessa ja palautumisessa?

Lähdin selvittämään asiaa Mehiläisen kanssa First Beat -mittauksella. Mittauksessa kehoon kiinnitetään useamman vuorokauden ajaksi pieni laite, ja se otetaan pois ainoastaan peseytyessä. Mittarin avulla voidaan seurata unen määrää ja laatua, liikunnan vaikutusta kehoon sekä arjen kuormittavuutta ja palautumista. Mittauksen aikana täytetään myös päiväkirjaa, jotta saadaan selville esimerkiksi hetkellisten stressipiikkien aiheuttajat ja ne hetket, jolloin palautuminen on tehokkainta. Mittaukseen kuuluu aloitus- ja lopetuskeskustelu, joissa saa yksilölliset neuvot oman arjen parantamiseen.

Pahoittelen jo etukäteen pitkää postausta, mutta mielenkiintoista asiaa oli vaikea kertoa parilla rivillä.

Keho palautuu, vaikka väsyttää

Olin hämmästynyt kun sain tulokset nähtäväksi. Mittauksen mukaan palauduin katkonaisten öiden aikana hyvin. Mehiläisen työfysioterapeutti Antti Pursio selitti, että vaivun syvään uneen helposti ja nukun unipätkäni sikeästi. Uni on kuitenkin myös psykologinen juttu. Jos ei saa itse vaikuttaa siihen, milloin ja miten herää, kokee helposti väsymystä. Minulla unta kertyi tarpeeksi, eli huolenaiheeni aivojen rappeutumisesta äitiysloman aikana oli turha. Antin mukaan tulokseni ovat jopa poikkeuksellisen hyvät, sillä yleensä apua haetaan vasta siinä vaiheessa, kun keho on jo ylikuormittunut ja uni heikkoa. Tuloksista kuitenkin näki, että arkeen olisi syytä tehdä muutamia muutoksia.

Älä aikatauluta koko elämää, myös kivat puuhat kuormittavat

Brunssi, kevyttä shoppailua, kotihommia, pitkän kaavan mukaan kokkailua, kahvittelua, kunnon treenit ja vähän kotihommia. Ylös seitsemältä ja ensimmäistä kertaa kunnolla istumaan kymmeneltä. Kaava täydelliseen lauantaihin, vai mitä? Ja Antin mukaan myös hyvä esimerkki siitä, miten “hedonistiset viikonloput” vaikeuttavat palautumista. Antti kertoi, että nykyään on tyypillistä tunkea kaikki kivat asiat viikonloppuihin, kun arki on kiireistä. Vaikka tekeminen olisi mielekästä, niin aikataulutetut viikonloput näkyvät stressinä, heikentyneinä yöunina ja huonona palautumisena. Tällä hetkellä minun arkeni on yhtä hedonistista viikonloppua. Niinpä sain määräykseksi lisätä tylsyyttä. Mittaukseni paras päivä oli eräs maanantai, jolloin olin yksin, kävin kävelyllä, tein blogihommia ja hoidin vauvaa. Sinä päivänä palautumista oli reippaasti myös päivän aikana, ei vain yöllä tai sohvalla lueskellessa.

Pidä vauvavapaa ilta kerran viikossa

Vauvan kanssa on jatkuvassa hälytystilassa, vaikka vauva nukkuisikin. Ei siis ehkä ole yllättävää, että koko mittausjaksoni palauttavin hetki oli eräs ilta, jolloin mieheni oli päävastuussa Baby H:sta. Olimme molemmat kotona, mutta tiesin, ettei minun tarvitse silloin hoitaa vauvaa. Antti määräsikin minulle yhden vauvavapaan parituntisen joka viikko. Nämä hetket kompensoivat niitä kuluttavampia öitä ja päiviä.

Huomioi lyhyet yöunet ja raskaus treenissä

Treenit viisi kertaa viikossa, joista osa toki kevyempiä. Näin olin ajatellut treenaavani, johan tässä on palauduttu raskaudesta kolme kuukautta. Metsään meni. Valmennustaustaa omaava Antti laittoi suunnitelmani uusiksi. Nykyisessä arjessa ja kunnossa kolmet treenit viikossa riittävät, ja niistäkin yhden on oltava palauttava harjoitus. Treenien kestoksi riittää mainiosti 45–60 min, pidemmistä ei ole tällä hetkellä kuin haittaa. Yöunet pitää huomioida treenien ajankohdassa ja kuormittavuudessa, katkonaisia unia ei saa ehdoin tahdoin heikentää iltatreeneillä ja kovat lenkit on syytä unohtaa, jos takana on huonompi yö.

Antin kanssa juteltuani koin jonkinlaisen herätyksen. Minun on pakko relata välillä, jotta jaksan jatkossakin, etenkin kun jossain vaiheessa edessä on työn, harrastusten ja lapsiperhearjen yhteen sovittaminen. Jollain tasolla tiesin tämän itsekin, mutta mittaustulokset ja asian ääneen sanominen tekivät siitä konkreettisen. Ilman mittausta en myöskään olisi uskonut, että kivat puuhat eivät välttämättä riitä palautumiseen.

Minulla tilanne on vielä hyvä, jollei suorastaan erinomainen. Monet havahtuvat omaan hyvinvointiinsa aivan liian myöhään, jolloin saatetaan tarvita tylsyyden lisäksi myös vahvempia lääkkeitä. Jos palautumista ei ole riittävästi, se laskee toimintakykyä ja altistaa sairauksille. Mehiläisessä mittaustuloksia tutkivat tarvittaessa myös psykologit ja lääkärit. Jokainen saa tuloksistaan perusteellisen analyysin ja henkilökohtaiset vinkit, miten omaa arkea kannattaisi parantaa, palautuminen kun on todella yksilöllistä. Usein Firstbeatia käytetään työssä jaksamisen ja urheilijoiden palautumisen arviointiin, mutta aivan yhtä tarpeellinen se on vähillä yöunilla arkea pyörittäville äideille.

Mehiläiseen saa siis mennä, vaikkei olisi vielä kipeä. Blogikollegoistani 365 days with Ida kävi nuorten naisten lääkärillä juttelemassa paljon puhuttaneesta hormonaalisesta ehkäisystä ja sen vaikutuksista ihoon sekä mieleen. Viena K sai apua hammaslääkäripelkoon ja Pupulandian Jenni taas jutteli univaikeuksista ja nukkumisesta psykologin kanssa. Mehiläisen lääkäreihin kuuluu myös fanittamani Pippa Laukka, jolla on tosi fiksuja ajatuksia syömisestä ja treenaamisesta. Ja maailman ihanin lastenlääkäri Maria Cerullo-Enlund, joka muistaa myös kysyä, miten äiti jaksaa.

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Lapset Viikkokatsaus

Viikkokatsaus

Noora K.

Toivottavasti kaikkien pääsiäinen on ollut tähän asti rentouttava ja mieluinen. Tähän viikkokatsaukseen on kerätty nyt varmaan koko kulunut kuukausi, mutta haitanneeko tuo. Monessa paikassa pitkin poikin internettiä on ollut pohdintoja blogien suunnasta ja siitä, miten peiliasukuvia kaivataan. Lupaamme vielä paneutua tähän aiheeseen, jahka pääsemme podcast-äänittämöömme seuraavan kerran, mutta sitä odotellessa lupaan napsia asuja talteen silloin tällöin ja julkaista niitä täälläkin.

Ylläoleva kukkameri löytyi muuten ihan lähimarketista jokin aika sitten. Oli ihan hämmentävää törmätä siihen sisääntulossa, kun yleensä tällaisia näkee Korkeavuorenkadulla. Tuli heti sellainen olo, että teki mieli ostaa vihersmoothieita, sushia ja vihanneksia pakastepizzan ja jäätelön sijaan.

Olen nyt ollut harmillisesti vähän flunssassa ja lupaavasti alkanut paluu lenkkipoluille katkesi siihen. Pahimman unettomuusjakson aikana vaihdoin juoksut kävelyihin, koska en vain palautunut ja kun unihommat alkoivat helpottaa, lisäsin rennot hölkät taas takaisin. Yhdellä juoksulenkillä polulle tuli risteävää liikennettä. Olen nähnyt kauriita Keskuspuistossa ennenkin, mutta yleensä vain aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Tämä tuli vastan keskellä päivää. On jotenkin hauskaa, että ollaan pääkaupungissa, mutta silti voi mennä lähimetsään ja nähdä kettuja, kauriita ja jäniksiä.

Kuluneen kuukauden aikana on ehditty viettää myös Baby H:n ristiäisiä. Baby K laittoi ihanan raitamekon ja kiiltonahkakengät. Päätin, että otan ilon irti siitä, että voin vielä pukea häntä niin kuin haluan. Se ei kuulemma kauaa kestä ja sitten pikkuneidillä onkin jo omat vahvat näkemykset siitä, mitä päälle laitetaan. Niinpä laitoimme ristiäisiin tiimiasut. Raitahameen hankin juuri ennen raskautta, enkä ehtinyt käyttää sitä kertaakaan. Onneksi se meni päälle raskauden jälkeenkin, koska hame on minusta superihana. Bongasin sen aikanaan Maijan blogista.

Raitaa on ollut muutenkin päällä – eläköön huhtikuu ja raitakausi! Laiviksen kuulumisia on myös kyselty. No, eiväthän ne mitään kovin kummoisia ole. Haukku alkaa olla jo aika lailla elämänsä ehtoopuolella. Sehän sai diagnoosin jo reilu vuosi sitten ja silloin eläinlääkäri sanoi, että sillä olisi aikaa huonoimmassa tapauksessa muutama viikko ja parhaassa tapauksessa muutama kuukausi. Jatkoajalla tässä siis selvästi jo ollaan. Laivis on aika lailla omissa oloissaan, mutta innostuu kerjäämään julkeasti aina kun ruokapöydän ympärillä tapahtuu. Lenkkeillä se ei oikein jaksa. Tavallaan on tosi surullinen mieli ja mietin aina, että mikähän päivä se on, kun hauveli ei enää jaksa. Toisaalta se on elänyt hyvän ja reippaan elämän varsin rakastettuna ja aktiivisena koirana.

Olen innostunut pitkästä aikaa ruuanlaitostakin. Jokin aika sitten kokkasin Hanna G:n ohjeella poroa, jonka piffasi Polarica. Toisena iltana laitoin maa-artisokkakeittoa, johon lisäsin myös suppilovahveroita. Näköjään olen todella on-off, mitä kokkailuun tulee. Joko se on jotain tällaista tai sitten lähinnä vihannesten ja mozzarellan paloittelua. Olen edelleen joka päivä fiiliksissä siitä, että voin taas syödä pehmeitä juustoja ja raakaa kalaa. Sushia onkin tullut syötyä tosi paljon. Yllättävimmät sushit olivat Mamma Rosassa. Kävimme sunnuntailounaalla siellä Baby H:n ristiäisten jälkeen ja valkkasimme menun. Sen alkupalana tuli jättisatsi Tokyo 55:n sushia, joka oli niin iso ja ihana, että pääruoka oli jäädä syömättä ja jälkiruoka oli pakko passata.

Baby K:lle olen halunnut myös laittaa ruokaa ja paneuduinkin jo ihanaan Samasta padasta -kirjaan, jonka sain blogin kautta. Sen reseptit olivat ehkä vähän isommille vauvoille, mutta aika menee niin nopsaan, että kohta kirjaa hyödynnetään kyllä täyttä päätä.

Himassa ollessa tarve on ihan erilaisille vaatteille kuin töissä, joten jonkinlaista muodonmuutosta vaatekaappi nyt kokee. Ettei aina tarvitsisi olla niissä verkkareissa tai trikoissa. Kokeilin museoreissullamme tällä hetkellä niin pinnalla olevaa mekkoa housujen päälläkin, mutta ehkä sain tästä tarpeekseni jo muodin edellisellä kierroksella 90-luvulla. Mutta pakko myöntää, että pakkasilla tämä trendi oli aikanaan tosi kätevä ja lämmin. Museoreissu oli kaikin puolin kiva ja Baby K katseli innoissaan värikkäitä julisteita. Kuvat napattiin Finnairin postereiden edessä, totta kai. Pitäähän sitä nyt sen verran vetää kotiin päin.

Vaatteista puheen ollen… Olin ajatellut, että ostan vain järkevän määrän vaatteita Baby K:lle, enkä ainakaan ihan pelkkää vaaleanpunaista. No joo. Viime viikolla taisin tehdä hänelle hankintoja kolmeen otteeseen ja 80% ostoksista taisi olla vaaleanpunaista. Tämä lastenvaatejuttu taitaa olla oikea Pandoran lipas – kun siihen kerran lähtee, niin vaikeaa on pysäyttää. Pienille tytöille on niin överipaljon kaikkea ihanaa!

Kuvan ostokset ovat Little Copengagenista ja siellä on jo yksi vaate matkaa silmällä pitäen. Etelän lämmössä on varmasti mukava makoilla vähän keveämmissä hepeneissä.

Baby K. otti hurjan askeleen pääsiäisenä, kun hän muutti vaunukopasta ratasosaan. Kylläpä maailma avautui pienelle vauvalle. Baby K. on niin utelias ja tarkkaavainen, hän haluaa katsella aina ympärilleen hereillä ollessaan, joten sanoimme vaunukopalle nyt heipat.

Tästä tuli nyt oikein kilometripostaus, nyt heippa teillekin. Me lähdemme pääsiäislounaalle mummilaan.