Browsing Category

Lapset

Lapset

Party time, excellent

Noora K.

Meillä vietettiin viikonloppuna 1-vuotisjuhlia. Minusta on ihanaa kutsua vieraita ja tarjotakin jotain hyvää, mutta filosofiaani ei kuulu stressata emännöimisestä, eikä tehdä kaikkea alusta loppuun asti itse, ellei satu olemaan sellainen fiilis, että huvittaa. Haluan, että on nättiä ja joku teema, mutta lannistun helposti, jos en heti löydä ideani mukaista. Onneksi on ystäväni Laura, joka jaksaa nähdä vaivaa löytääkseen kaikkea ihanaa tyttärelleen. Niinpä apinoin häpeämättä monta elementtiä Baby K:ta reilut puoli vuotta vanhemman Little L:n yksivuotissynttäreiltä. Copy with pride!

Tilasin jo viikon takaisia kaverisynttäreitä varten Pop Up Kemuista harmaita pompomeja, confetti-ilmapalloja, söpöjä pillejä, tötteröhattuja, asiaankuuluvia servettejä ja pikkulautasia sekä tietenkin ykkösilmapallon. Viimeksi mainitun tilasin valmiiksi täytettynä ja noudin koko valmiiksi maksamani setin päivää ennen kaverisynttäreitä kivijalkaliikkeestä Eerikinkadulta. Etukäteen mietitytti ainoastaan se, miten täynnä helium-pallo olisi enää virallisissa juhlissa, mutta se ei edelleenkään ole tyhjentynyt lainkaan.

Tarjoilut olivat varsin lastenkutsuhenkiset. Pyöräytin omin pikku kätösin nakkipiiloja ja mokkapalakakun. Lisäksi tarjolla oli erilaisia karkkeja. Aikuisempaan makuun oli äitini tekemää paprikapiirakkaa, jota kutsutaan perhepiirissä liikennevalopiirakaksi ja muina makeina valmista mansikkakakkua. Mokkapalakakku oli tosi helppo leipoa ja varsinkin kinuskitäyte oli aivan megahyvää. Olen tunnettu siitä, että leipomukseni maistuvat usein hyville, mutta ovat aina vähän raasun näköisiä, niin nytkin.

Baby K:n juhlamekko löytyi Lindexiltä ja uusi rusetti Töölöntorin Nona K:sta, joka on muuten erinomainen rusettikauppa. Tästä vinkkasi lukija aikanaan ja olen superkiitollinen vinkistä, tällä kertaa mukaan tarttui peräti kolme erilaista ihanaa rusettia.

Minusta fiiliksestä tuli kuin varkain jopa vähän jouluinen. Se ei haittaa ollenkaan, koska olen päättänyt aloittaa perinteen, että Baby K:n synttärijuhlista alkaa aina sesonki. Pöydässä ei ollut mitään muuta jouluista kuin tuo minikuusi, mutta se riitti. En ollut ajatellut välttämättä hankkia kukkia, mutta sitten mies kotiutui reissustaan 50 valkoisen tulppaanin kanssa (välilasku Amsterdamissa, suosittelen Schipholin kukkakauppaa) ja ne olivatkin ihan täydelliset. Pitää muistaa tämä kasviyhdistelmä tulevinakin vuosina, jos ei nyt lapsen synttäreillä niin muuten tähän vuodenaikaan.

Meillä oli tosi kivat juhlat ja päivänsankari jaksoi hienosti edustaa talviaikaan siirtymisestä huolimatta. Ei olisi uskonut, että vain paria tuntia ennen juhlia päiväunille meno oli sen luokan show, etten ole sellaista vielä nähnytkään.

Koristeet lähtevät muuten seuraavaksi sitten Baby H:n juhliin. Olemme jo tätä ennen kierrättäneet keskenämme juhlakoristeita ja niin kauan kuin lapsosten juhlissa ei ole keskenään riiteleviä teemoja, niin tätä jatketaan.

Lapset Toivepostaus Vaatteet ja asusteet

1-vuotiaan tyyli

Noora K.

Meillä on täällä Casa K:ssa taapero! Baby K. täytti viikonloppuna vuoden ja piti ensimmäiset kaverisynttärinsä Baby H:lle ja äitikerhomme kolmannelle vauvalle, Kuutti-tytölle. Tällä kertaa meillä äideillä oli vielä vähän laajemmat tarjottavat, ensi vuonna on varmaan jo toisin. Äidit nimittäin saivat laittamaani brunssia, muun muassa lohipastramia, smoothie bowleja, erilaisia leipiä täytteineen, avokado-chilisalaattia, herkkumehua, kahvia ja skumppalasilliset. Vauvat saivat kurkkutikkuja ja Samasta padasta -kirjan banaanipehmistä. Minun suuri toiveeni toteutui ja sain kuin sainkin valokuvan, jossa kaikki kolme vauvaa istuvat suunnilleen paikallaan tötteröhatut päässä. Ensi viikonloppuna vietetään sitten 1-vuotisjuhlia isommin, kun on saatu isikin kotiin tosi pitkältä työmatkaltaan.

Mekko juhliin on vielä metsästämättä, se on tämän viikon agendalla. Muuten Baby K:n vaatevarasto on varsin hyvällä mallilla. Tykkään hankkia hänelle neutraalin tai hempeän värisiä vaatteita ja tykkään siitä, että lapsi näyttää lapselta, eikä miniaikuiselta. Minitrenssi on yksinään söpö, mutta kuvat, joita Pinterestissä näkee paljon, joissa taaperoilla on trenssi ja käsilaukku ja ballerinat ja joku muu aikuisjuttu, ovat minusta vähän creepy.

Syyskuvien supersöpö neuleasu on Henkkamaukalta. Myös pipo ja tumput ovat, mutta ne ostin käytettynä ja taitavat olla viimevuotiset. Tänäkin vuonna olen bongannut samaa mallia, mutta erivärisinä. Kengät ovat Din Skosta ja niin kauan kun Baby K. ei kävele, ainoat kriteerini kengille ovat söpön ulkonäön lisäksi se, että ne ovat riittävän lämpimät ja ennen kaikkea se, että jalkineita kategorisesti vastustava Baby K. ei saa niitä heti kiskottua pois jaloistaan.

Kuten pyykkäyspostauksessa kirjoitin, myös mieheni tekee mielellään vaatehankintoja Baby K:lle. Viimeisimmältä Japanin reissulta oli tarttunut mukana vaikka mitä kivaa Uniqlon lastenosastolta. Ylläolevista kuvista mekkomainen tunika, tummansiniset rimpsuhousut, tummat farkkuleggingsit, harmaa haalari, harmaa kevytuntsikka ja harmaa neuletakki ovat miehen hankkimia. Tunika on Baby Gapista ja tummansiniset housut Lindexistä, muut Uniqlosta. Kuvissa näkyvän Coachin ikivanhan pussukan Baby K. sai leikkeihinsä, kun oli niin valtavan kiinnostunut minun käsilaukuistani.

Juuri nyt vaatteet tuntuvat olevat kovimmalla koetuksella, kun lapsi ryömii, konttaa ja möyrii, mutta ei vielä kävele. Varsinkin polvet vaikuttavat nukkaantuvan vaatteessa kuin vaatteessa melko pian. Saatan silloin tällöin ostaa Baby K:lle jonkun söpöstelyjutun kalliimmalta lastenvaatemerkiltä, mutta pääasiassa hommaan hänen vaatteensa ketjuliikkeistä. Jos FB:n kirppiksillä tulee sopivaa vastaan ja ennätän kerrankin ensimmäisenä av-yv-jonoilemaan, niin ostan mielelläni myös käytettyä. Usein kohtaloni on kuitenkin epätoivojono. Tässä minun suosikkini erilaisissa järjestyksissä.

Kestävimmät:
1. HM
2. Lindex
3. Name It

Uniqlon lastenvaatteista en osaa vielä tässä kohtaa sanoa mitään, koska niitä on ollut vasta niin vähän aikaa käytössä.

Söpöimmät:

1. Newbie
2. HM
3. Uniqlo

Pehmeimmät:

1. Lidlin pari kertaa vuodessä myytävä vauvanvaatesarja
2. Uniqlo
3. Newbie

Lapset Yhteistyö

Kuka meillä pyykkää?

Noora H. ja Noora K. / kaupallinen yhteistyö: LV ja Asennemedia

Eräs menestynyt johtaja totesi kerran Noora H:lle, että paras uravinkki on valita puoliso, joka haluaa jakaa vastuun perheen ja kodin hoidosta. Nimenomaan haluaa, sillä pakottamisesta harvoin seuraa mitään hyvää.

Kotitöiden ja lastenhoidon tasa-arvoisesta jakautumisesta puhutaan paljon. Viime viikolla Lipponen sanoi Niinistön vauvauutisen yhteydessä, että “Minun terveiseni on se, että se on äiti, jolla on todellisuudessa eniten vastuuta ja työtä lapsen kanssa”, ja HS kirjoitti nalkutuksesta eli naisvalituksesta. Euroopan tasa-arvoinstituutin mukaan naiset tekevät edelleen enemmän kotitöitä kuin miehet ja ajankäytön tasa-arvo on jopa heikentynyt.

Kuka meidän perheissämme huolehtii siitä, että kaapissa on puhtaita vaatteita, lapsi syö iltapalan ja pölykoirat eivät valtaa koko huoneistoa?

Noora H:n perheessä kotityöt jaettiin aiemmin hyvin säntillisesti tasan. Joka toinen kerta oli oma vuoro tyhjentää tiski- tai pesukone, ja siivous hoidettiin ennalta jaettujen tehtävien mukaan, joka viikko samalla kaavalla. Saattaa kuulostaa nipottamiselta, mutta se oli oikeastaan todella hyvä keino, joka säästi molemmilta paljon aikaa ja energiaa. Tietysti menojen takia tästä joustettiin, jos Noora H. oli viikonlopun reissussa, niin eivät likapyykit odottaneet koko viikonloppua pyykkikorissa.

Vauvan myötä tilanne on hieman muuttunut. Vauva tuplasi pyykin määrän ja myös tiskiä kertyy enemmän, kun toinen vanhempi syö lounaan ja välipalan kotona. Toisaalta mies taas käy useammin kaupassa. Baby H. hoidetaan myös puoliksi, kotona oleva hoitaa lasta enemmän, mutta iltaisin ja viikonloppuisin yritetään jakaa vastuu tasan. Noora H. myös ajattelee, ettei lapsen hoitaminen ole pelkkää vastuuta, vaan myös oikeus, joka kuuluu molemmille vanhemmille.

Vuodenvaihteessa roolit kääntyvät päinvastoin kun Noora H:n mies jää isyysvapaalle, ja molempien palatessa töihin etsitään taas uusi reilu malli. Samalla pitää varmasti myös miettiä mistä luovutaan. Toistaiseksi kotitöiden suhteen on ollut helppo ylläpitää vauvaa edeltävää standardia, mutta töiden ja päiväkodin myötä tulee taas uutta muistettavaa sekä tehtävää. Suunnitelmissa on ulkoistaa ainakin osa siivouskerroista ammattilaiselle ja siirtyä kauppakassipalvelujen pariin. Tämä tietää lovea lompakkoon ja reissaamisen vähentymistä, mutta vapauttaa aikaa yhdessäololle.

Noora K:n perheessä hommat jakautuvat vähän miten sattuu. Kun puoliso tekee reissutyötä ja on poissa vähintään kaksi yötä viikossa, on selvää, että kotona olevalle nyt vain jää enemmän kotitöitä. Jakautuminen taitaakin tapahtua enemmän niin, että Noora K:n kontolle jäävät juoksevat asiat, jotka pitää hoitaa heti, kuten juuri pyykkäys, keittiön siivoaminen ja tietysti ainoana aikuisena kotona ollessa kaikki, mikä liittyy vauvanhoitoon. Mies hoitaa sitten sellaisia asioita, jotka eivät ole ihan päivän päälle, esimerkiksi lähes kaikki pihahommat, kaikkien isompien hankintojen vertailun ja ostamisen, lumityöt (jos ei ole mitään akuuttia lapioitavaa) ja kaiken autoon liittyvän. Kotona ollessaan hän suunnittelee ateriat, laittaa ruuat, käy kaupassa, vie roskat ja hakee paketit postista. Vauvaa hoidetaan yhdessä, varsinkin öiset paijailut ja tutinlaitot jakautuvat aika tasaisesti, mikä on tosi, tosi ihanaa.

Vauvan vaatteiden hankkimiseen osallistuvat molemmat. Kumpikin tietää, mitä tarvittaisiin ja mikä koko nyt on käytössä ja osaa ostaa sellaisia vaatteita, että ne miellyttävät toista. Vaaleat sävyt ovat vallalla, vaikka se onkin nykyisen vauvan, tulevan taaperon kanssa vähän riskialtista. Tahroja kun väistämättä tulee, mutta vaikeista pääsee eroon LV-tahranpoistojauheella ja tavallisista ihan vain LV Pikkuväki -pyykinpesunesteellä. Toinen suosikkiväri on tummansininen ja raitoja Baby K:lle hankitaan säännöllisesti, totta kai. Koon taloudessa ei ole kuivausrumpua, joten pyykit kuivuvat narulla. Kodinhoitohuoneen ovi jätetään yöksi auki, niin pyykit kuivuvat nopeammin ja huoneilmaan tulee kivasti kosteutta. Vauvanvaatteiden pesuohjelma jättää pikkuvaatteet lämpimiksi, joten ne onneksi kuivuvat aika nopeasti. Noora K. ei pese mitään yli 40 asteessa, ellei ole hygieniasyistä pakko. Oikea pesuohjelma ja alhaisessakin lämpötilassa tahroihin tepsivä pesuaine riittävät useimmiten. Koneet pestään aina täysinä. Miten sitä pyykkiä voikin kertyä niin paljon?

Nyt muuten huomaa, että vaatteet joutuvat jo koetukselle, kun vauvat liikkuvat, eivätkä kasva seuraavaan kokoon enää niin hurjaa vauhtia kuin alussa. Nukkaantumista tapahtuu ihan eri lailla pikku tutkija-konttailijan vaatteissa kuin paikallaan makaavan pötkylän.

Jottei tästä saa liian ruusuista kuvaa, niin myönnämme molemmat, että sorrumme joskus naisvalitukseen. Kaupassa olevalle Noora H:n miehelle saattaa tulla tekstarilla ohjeita pyykinpesuaineen valinnasta (Se valkoinen purkki, LV lukee kyljessä, nestemäisenä!) ja kylppäriin kuulua neuvoja oikean pesulämpötilan valinnasta (muista pestä lakanat 60 asteessa). Kun kotiin on jo pitkään ostettu hajusteetonta ja herkälle iholle tarkoitettua pyykinpesuainetta ja toinen on pessyt pyykkiä parikymmentä vuotta, niin lipsahdukset ovat rasittavaa mikromanageerausta, joka ihan turhaan kyseenalaistaa toisen osaamista.

Noora K. taas on kotityöuhriutujien kruunaamaton kuningatar, joka huokailee kovaäänisesti ja dramaattisesti, jos hommat eivät meinaa mennä omasta mielestä reilusti.

Osa kotitöistä jakaantuu molempien perheissä “perinteisten sukupuoliroolien” mukaan. Tämä hiertää meitä joskus, onhan se vähän vanhanaikaista, että auton huolto on useimmiten miehen kontolla ja sisustuksesta pääasiassa vastaavat naiset. Toisaalta mietimme, haittaako se? Molempien on toki hyvä tietää, minne auto viedään huoltoon ja mikä siinä on vikana, mutta jos korjaamo on toisen työmatkan varrella ja toinen harrastaa sisustamista, niin kannattaako sitä vain periaatteen vuoksi muuttaa?