Browsing Category

Matkustaminen

Lapset Matkustaminen

Reissuopas: matkalla vauvan kanssa

1. Yksi nähtävyys tai aktiveetti päivässä
Noora H:lla oli aiemmin tapana ahnehtia nähtävyyksiä, ravintoloita ja kahviloita. Kaupunkilomalla oltiin liikkeessä aamussa iltaan ja hotellihuoneessa todella käytiin vain lepäämässä. Vauvan kanssa tahtia on kuitenkin pakko rauhoittaa. Jotta matkustaminen on sekä vanhemmille että vauvalle kivaa, niin aktiviteetit kannattaa pitää yhdessä per päivä. Näin yllättävät tilanteet eivät sotke aikatauluja ja aikaa jää myös vauvan kaipaamalle leppoisalle oleskelulle.

2. Jos mietit, pitäisikö vauva syöttää, niin syötä
Vauvan itku tutkimusten mukaan stressaavin ääni maailmassa, etenkin vanhempien mielestä. Aika monet itkut välttää sillä, että vauva on kylläinen ja kuivissa vaipoissa. Noora H. mokasi Baby H:n ensimmäisellä matkalla olettamalla, että vauva jaksaa puolen tunnin matkan lounaspaikasta laivaan, jossa vauvalla olisi parempi ruokarauha. Ei jaksanut. Baby H. sai terminaalissa hurjan nälkäkiukkukohtauksen ja huusi keuhkojen täydeltä pää punaisena. Täpötäydessä terminaalissa ei tietenkään ollut yhtään rauhallista nurkkaa tai vessaa lähettyvillä. Laivan ovien avauksen odottelu ei ole koskaan tuntunut yhtä pitkältä, mutta siitäkin selvittiin.

3. Varaa aikaa siirtymisiin
Ensimmäisen lapsen kanssa helposti unohtaa, että vaunujen kanssa tarvitsee esteettömät reitit. Matka oikealle junalaiturille, lentokoneen portille tai metroasemalle ei välttämättä käy niin nopeasti kuin suunnittelit, jos hisseille on ruuhkaa tai ne ovat epäkunnossa. Hoitolaukun kannattaa olla sellainen, jonka saat helposti olalle tai selkään, jos vaunuja pitää purkaa kantamista varten. Noora K. liputtaa repun puolesta – aina kädet vapaana!

4. Panosta hotellihuoneeseen
Vauvaperheelle hotelli toimii reissussa toisena kotina ja siellä vietetään paljon enemmän aikaa kuin aiemmin. Majoitus ei siis ole se kohta, jossa kannattaa säästää. Kaikkien viihtyvyyttä lisää, jos huoneesta löytyy telkkari, se on kahta neliötä isompi ja siisti. Vauvan kanssa matkustaessa myös arvostaa pientä keittonurkkausta ja parveketta. Lämpimässä lomakohteessa on kiva istuskella illalla parvekkeella, kun vauva vetää hirsiä hotellihuoneessa.

5. Ruokaelämykset lounasaikaan
Jos jokin ulkomaan matkoissa vauvan myötä muuttuu, niin ruokaelämyksistä nauttiminen. Parhaisiin ravintoloihin ei tahdo mahtua rattaiden kanssa ja iltaisin ruokapaikoissa saattaa olla turhan kova meteli. Tässä on tietysti maakohtaisia eroja, Etelä-Euroopassa vauvan voi hyvin ottaa mukaan illallisella, Amerikassa se taas tuntui hankalammalta. Ruokatapojen muutos ei välttämättä ole kiinni siitä, voiko vauvan ottaa mukaan illallispaikkaan vai ei. Välillä pieni matkalainen voi olla niin väsynyt, että ilta on parasta rauhoittaa. Matkoilla kannattaakin panostaa lounaisiin ja brunsseihin. Tähtää lounaspaikkoihin heti niiden auettua tai lounaan päättyessä, näin tilaa eniten on ja tarjoilijatkin suhtautuvat lapsiin myötämielisemmin. Hyvän lounaan jälkeen ei harmita, vaikka ilta-ateria olisi hotellihuoneessa nautittua pikaruokaa.

6. Ota mukaan oma peitto
Hotellien vauvasängyt ovat oikein hyviä, mutta niistä puuttuvat usein peitot. Jos et halua peitellä vaavia jättikokoisella lakanalla ja huoneessa on ilmastoinnin vuoksi viileää, niin ota mukaan makuupussi tai pieni peitto. Meidän molempien perheillä on monesti kulkenut mukana blogin kautta saatu Baby Wallaby -ensipeittosetti, joka on tähän tarkoitukseen tosi hyvä. Vauvan lattialeikkejä varten kannattaa pyytää yksi ylimääräinen lakana, niin pienen suuhun ei päädy kaikki töhnä likaiselta kokolattiamatolta. Pro tip: Jos varaat hotellihuonetta esimerkiksi hotels.comin tai muun vastaavan kautta, niin älä merkitse vauvaa ja vauvasänkytoivetta varaukseen. Varaa huone kahdelle aikuiselle ja lähetä hotelliin erikseen viesti, jossa kysyt vauvasänkyä. Voit säästää monta kymppiä, sillä palvelut suosittelevat usein sellaisia huoneita, joissa on vauvalle varattu vuodesohva tai muu järjettömän iso sänky.

7. Mieti, miten putsaat tuttipullot kohteessa tai missä imetys hoidetaan
Noora K. on kuljetellut mukanaan kokoon taitettavaa siivilää, johon vesijohtovedellä huuhdellut pullot ja tutit on kerätty. Sitten vain vedenkeitin hommiin ja astioiden huuhtelu kiehuvalla vedellä. Tällä kikalla pääsee yllättävän pitkälle, jos pulloja ei tarvitse enää steriloida kunnolla. Pääsääntö on ollut se, että jos maassa voi juoda vesijohtovettä, niin kiehautushommaakaan ei tarvitse tehdä vaan huuhtelu riittää. Jos taas imetät, niin kannattaa pakata mukaan iso harso tai muu imetyssuoja, jolla saa tarvittaessa yksityisyyttä. Tavaratalojen yhteydessä on usein “äitien huoneita”, joissa syömishommat voi hoitaa rauhassa, mutta kesäisin käyvät myös puiston penkit ja rannat. Tietysti tämä riippuu hieman kohteesta.

8. Elämää helpottavat vempeleet
Pärjäät varmasti ilmankin näitä, mutta on kaksi asiaa, jotka ovat ihan kivoja helpotuksia. Kokoon taitettava matkahoitoalusta ja pieneen pussukkaan mahtuva Sak n’ Seat -matkasyöttötuoli. Noora K. osti omansa muutamalla eurolla FB-kirppikseltä. Näitä liikkuu aika hyvin, joten kannattaa laittaa vaikka ostoilmoitus. Ravintoloista löytyy usein syöttötuoli, mutta hotellihuoneesta ei.

9. Lelut narun päähän
Tätä ei voi korostaa tarpeeksi, mutta tämä on ihan paras juttu niin ravintolassa, lentsikassa kuin muuallakin on the go. Sido leluihin naru ja narun toinen pää kiinni rattaisiin, penkkiin tai missä nyt oletkin. Säästyt paljolta. Panttaa matkaleluiksi sellaisia leluja, jotka eivät ole vauvan saatavilla muuten kuin matkoilla. Uutuudenviehätys takaa paremmat leikit.

10. Jos mahdollista, ota isovanhemmat, sisarus tai vaikka kaikki mukaan reissuun
Kaikki voittavat: aikaa laajennetun perheen kanssa koko porukalla, isovanhemmille ja lapsenlapselle tai tädeille ja sedille pikkuisen kanssa yhteistä aikaa, vanhemmille omaa aikaa, eikä kenellekään liian uuvuttavaa. Noora H. on jo reissannut oma äitinsä mukanaan ja Noora K. suunnittelee ensi kesälle samaa omien vanhempiensa kanssa.

Hyvää matkaa!

Matkustaminen Noora H:sta Yhteistyö

Tukholman uudet ja ikuiset suosikit

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Silja Line

Noora H.

Viime vuonna tähän aikaan lähdimme mieheni kanssa fiilistelemään joulua Tukholmaan. Matka oli ihana ja jouluvalojen loisteessa kaikki oli “jätte härligt”. Yksi asia jäi kuitenkin kaivelemaan: en voinut raskauden vuoksi syödä mitään kalaruokia. Laivan joulubuffet oli suorastaan kidutusta mätiä, graavilohta, katkarapuja ja sillejä rakastavalle kulinaristille. Katsoin kuola valuen muun pöytäseurueen ruokailua ja vannoin, että seuraavana vuonna syön koko joulukuun mätileipiä ja kiellettyjä kalaruokia. Joulukuuhun on vielä matkaa, mutta aloitin jouluruokasesongin viime viikonloppuna Silja Linen joulubuffetissa. Ja se oli juuri niin hyvä kuin olin muistanut. Tunnustan olleeni se aavistuksen omituiselta vaikuttanut nainen, joka silmät kiiluen juoksi alkupalapöydän luokse kerta toisensa jälkeen.

Lähdimme perjantaina Päivä Tukholmassa -risteilylle pitkäaikaisimman ystäväni Jennikan kanssa. Minulla on monta parasta ystävää, mutta Jennika on se, jolla on ollut bestiksen titteli ala-asteen kolmannelta luokalta saakka. Ystäväpiirini on jonkin verran muuttunut vuosien ja elämäntilanteiden vaihtuessa, mutta yksi on ja pysyy, hän otsikon mukaisesti niitä ikisuosikkeja.

Edellisestä yhteisestä reissustamme on jo aikaa, tässä kun on ollut töitä, lapsia ja kaikenlaista muuta, mikä on estänyt extempore viikonloppumatkat. Ehkä ikimuistoisin matkamme oli ylioppilaskeväänä Portugaliin, silloin juhlimme vaahtobileissä homobaarissa, otin koko selän kokoisen hennatatuoinnin ja sain siitä pahan allergian, palvoimme aamusta iltaan aurinkoa ja lopulta meinasimme myöhästyä paluulennolta. Tuolla reissulla tuli myös tutustuttua paikalliseen viinikulttuuriin, se tosin ei sujunut aivan yhtä sivistyneesti kuin perjantainen wine tasting Silja Symphonyn Bon Vivant -viinibaarissa.

Silja Linella on kivana uutuutena Silja Symphonylla ja Silja Serenadella järjestettävä vapaamuotoinen viininmaistelu, jossa laivan sommelier vinkkaa kauteen sopivat viinit. Vapaamuotoisen maistelusta tekee se, että jokainen viininmaistelun vetäjä saa esitellä omat suosikkiviininsä ja pönöttämisen sijaan viineistä keskustellaan yhdessä.

Meille Silja Symphonyn sommelier Peter oli valinnut jouluviinejä. Heti aluksi Peter tosin muistutti, ettei sellaista termiä kuin jouluviini oikeastaan edes ole, sillä kaikilla perheillä on omat suosikkinsa joulupöytään ja niihin sopivat eri viinit. Hän oli valinnut neljä erilaista viiniä, jotka sopivat hyvin suomalaisten ja ruotsalaisten jouluruokien kanssa. Omaksi suosikikseni nousi yllättäen portviini. Portviinistä tuli pitkään mieleen lautapelejä pelaavat englantilaiset mummot, mutta viime vuosina siitä on tullut suorastaan trendikästä. Portviinin Peter vinkkasi käyvän erityisesti luumukiisselin, pähkinöiden ja Stiltonin sekä muiden homejuustojen kanssa.

Viininmaistelu järjestetään Bon Vivant -viinibaarissa maanantaisin ja tiistaisin kello 15.00. Alle parikymppiä maksavaan maisteluun ilmoittaudutaan etukäteen varauksen yhteydessä tai edellisenä iltana laivalla. Laivoilla järjestetään myös samppanja-tastingeja ja viinikouluja.

Seuraavana aamuna olimme ensimmäisten joukossa aamupalalla. Viinit jäivät tastingissa nautittuihin ja skippasimme suosiolla yökerhot, iän myötä sitä on oppinut arvostamaan pirteitä aamuja. Ihan kaikkeen vuodet eivät kuitenkaan vaikuta, nimittäin Tukholma saa edelleen sydämen hakkaamaan samalla tavalla kuin teinivuosina.

Eräässä blogiamme koskeneessa keskustelussa lukija piti Ruotsi-fanitustamme lapsellisena, olemmehan jo yli kolmekymppisiä. Meitä nauratti muotoilu, kunnollisen kolmekymppisen elämään kuuluu näköjään vain vakavia asioita ja ristisanatehtävien täyttämistä. Me kaimani kanssa olemme tästä aivan eri mieltä, elämä käy tosi tylsäksi, jos kaikki höpsö ja hauska jää pois.

Tukholmassa kiersimme vanhoja suosikkeja. Maissa vietetty aika on sen verran lyhyt, että jos haluaa kiertää ilman stressiä, kannattaa keskittyä yhteen uuteen kaupunginosaan tai kiertää ennestään tuttuja kivoja paikkoja. Östermalmilla ikuisiin suosikkeihin kuuluvat muun muassa NK ihanine hisseineen ja kauniisti koristeltu Biblioteksgatanin ympäristö.

Uudet suosikit olivat kaikki sisustuskauppoja. En ole tainnut aiemmin käydä Lagerhausissa tai ainakin siitä on pitkä aika, mutta Tigeria muistuttava krääsäkauppa osoittautui oivaksi paikaksi hankkia joulukortteja ja lahjapapereita. Kävimme myös Inspired by Love -blogin Sannan suosituksesta Slettvollissa, josta ostin hävyttömän kalliin tuoksukynttilän. Tyylikäs norjalaisbrändi myy pääasiassa huonekaluja, mutta valikoimassa oli muutamia matkalaukkuun mahtuvia sisustusesineitä. Matkan varrelta löysimme myös Fredsgatan 5 -kaupan, josta hankin uudet muistikirjat töihin ja hopeista glitter-lahjanarua.

Kiinnitin taas huomiota siihen, kuinka erilainen tyyli tukholmalaisilla on kaupunginosasta riipuen. Söderissa kuljettiin kumppareissa, pipoissa ja parkoissa, Östermalmilla näkyi lauantainakin paljon suoria housuja korollisten nilkkureiden kanssa, turkiksia ja kalliita merkkilaukkuja. Botox ja muut fyllit näyttivät olevan myös suosiossa, hämmästyttävän monen nuoren naisen poskipäät ja huulet olivat saaneet huomattavan paljon täytettä.

Östermalmilta matka jatkui Vanhankaupungin läpi Södermalmille. Vanhakaupunki ei ole oma suosikkini, paitsi joulunaikaan, ja aina mietin, millaista siellä on asua? Pienellä kujalla seinään nojasi lasten potkulauta ja maastopyörä, on varmaan hassua avata ovi ja lähteä potkuttelemaan satojen turistien sekaan.

Ei Tukholman reissua ilman pullaa. Tämän reissun saldona oli kaksi korvapuustia, yksi Fotografiskassa ja yksi Fabriquessa. Molemmat tosi hyviä. Fotografiskasta sai myös erinomaista lounasta, ja viimeistä viikonloppua esillä ollut Paul Hansenin Being There -näyttely pisti miettimään. Uutisissa näkyneet kuvat olivat paljon vaikuttavampia näyttelyversioina kuin lehdessä ja muistuttivat, kuinka kamalia asioita parhaillaan tapahtuu, ihan meidän lähelläkin. Näyttely oli niin hyvä, että mietin siitä koostetun kirjan tilaamista, jotta tekstitkin voisi lukea rauhassa.

Fotografiskasta jatkoimme syvemmälle Söderiin. Mieheni lanseeraama kävelyleiri sopi tähänkin minilomaan hyvin, kuuden tunnin aikana käveltiin kaksikymmentätuhatta askelta. Onneksi muistutin pakkaamaan hyvät kengät mukaan.

Instagramista löydetyn Pom & Flora -kahvilan suljettua ovea kolkutellessa mietin, että olen oikeastaan aika kyllästynyt “Pinterest perfect” -kahviloihin ja kauppoihin. Ne ovat kivoja kun niitä on pari per kaupunki, mutta kun kaikki kahvilat ja ravintolat näyttävät ihan samalta, viis maasta ja kaupungista, niin se on aika tylsää. Ehkä oli siis ihan hyvä, että kahvila oli suljettu ja maailmassa on yksi kuva vähemmän vihersmoothiesta marmoripöydällä.

Illalla laivalle palatesssa fiilis oli kaikkensa antanut ja niin taisi olla myös vieressä seisoneella perheenisällä, totesimme yhtä aikaa kovaan ääneen “Huh huh”. Hetken lepotauon jälkeen lähdimme vielä tuliaisostoksille taxfree-myymälään ja syömään. Silja Linen taxfreesta löytyy nykyään paljon korealaista kosmetiikkaa, jota kosmetiikkafriikki ystäväni Jennika suositteli. Ostoskoriin päätyi myös Ritualsin suihkugeelejä, aamuihin ja iltoihin omat tuoksunsa. Mies sai tuliaisiksi hajuvettä, viiniä ja karkkeja.

Illalla pastan ääressä pohdimme ajan kuluvan tosi nopeasti. Kummityttöni, Jennikan esikoinen, menee pian kouluun. Olemme siis ihan oikeasti aikuisia (Baby H:n ikäinen vauva kun voisi olla teiniäidilläkin), vaikkei aina (siis tosi harvoin) siltä tunnukaan. Elämä ei näköjään päättynytkään kolmekymppisiin, vaikka lukiossa taisimme molemmat olla sitä mieltä.

Viimeinen vuosi on myös mennyt hujauksessa. Vastahan istuin hytissä joulupyjamassa pallomahan kanssa ja nyt sylissä oli mahan sijaan tonttupukuun puettu pieni poikani. Baby H. oli toki mukana, mutta häntä vahti aina välillä siskoni, joka lähti risteilylle lapsenvahdiksi ja mahdollisti myös aikuisten ajan. Paras konsepti ikinä.

P.S. Alkoiko Tukholma kutkuttamaan? Koodilla TS123709 saat alennusta Helsingistä lähtevästä Päivä Tukholmassa –risteilystä, hinnat alkaen 45 €/hytti. Tarjous on voimassa 22.12. asti ja paikkoja on rajoitetusti.

Lapset Matkustaminen Noora K:sta

Berliini muille kuin hipstereille

Noora K.

Matkustimmepa tässä Berliiniin. Pidin pitkään kaupunkia hipsterikohteena, jonka en uskonut tarjoavan tällaiselle epäcoolille helmiä käyttävälle rivitaloasujalle sitä ominta matkailuelämystä. Sitten katsoimme vuosi, pari sitten (en oikeasti muista, kauanko tästä on) Deutschland 83 -sarjaa ja yhtäkkiä alkoikin kovasti tehdä mieli Berliiniin. Matkapäätös syntyi lopulta hyvin nopeasti. Kun Rooma alkoi tuntua ikävältä Italian tuhkarokkoepidemian vuoksi ja olisi kuitenkin ollut kiva juhlistaa 10-vuotishääpäivää matkalla, Berliini tuli oikeastaan ensimmäisenä mieleen. Ja kylläpä se olikin kiva kohde!

Otimme tällä kertaa huoneistohotellin, lapsen kanssa oma keittiö tuntui hyvältä ajatukselta, samoin erilliset olo- ja makuuhuoneet. Kaimani suositteli meille Charlottenburgia sanoilla “se on Berliinin Töölö” ja se olisikin varmasti ollut tosi ihana. Päädyimme kuitenkin Mitteen, koska yhdistelmä huoneistohotelli + lyhyet matkat tiettyihin nähtävyyksiin tuotti vastaukseksi sen. Pidin Mittestä heti – Flower’s Boardinghouse oli tosi hyvällä paikalla ja näkymät ikkunoista olivat kivan urbaanit, mutta eivät ollenkaan rumat tai rosoiset, niin kuin kaupunkia usein kuvaillaan. Olin itse asiassa tosi yllättynyt, miten paljon Berliinissä oli nättiä, monesti kun kuulee, että se ei sitten ole mikään kaunis kaupunki.

Saavuimme perille tiistaina iltapäivällä ja kävimme aluksi kävelyllä lähiympäristössä, kun suuntasimme ruokakauppaan. Kotikadun varrella oli vaikka mitä kivoja ruokapaikkoja, mutta kiinnitin erityisesti huomiota siihen, että vietnamilaisia ravintoloita oli paljon. Hinnat olivat tosi kohtuullisia, kaikissa suurin osa annoksista oli alle kympin. Vau. Insta-kelpoisia kahviloita oli pilvin pimein. Jossain kohtaa ymmärsin, että jos yritän kuvata jokaisen, olen paluulennolla niin, että minulla on muistikortilla 400 kuvaa laattaseinäisistä tiloista, eikä mitään muuta.

Luin Berliiniä googlaillessani tämän Tripsterin postauksen berliiniläisestä kuonosta ja vaikka en kohdannut ketään kovin töykeää ihmistä, huomasin tämän tunnelman erinäisissä kylteissä ja tarroissa pitkin kaupunkia. Nimesin päässäni Berliinin statementtien kaupungiksi. Statementit eivät olleet ilkeitä tai pahansuopia vaan sellaista älykästä kuittailua. Tripsterissä on muuten tosi hyviä vinkkejä Berliiniin. Olisi pitänyt lukea niitä etukäteen enemmänkin, nyt nimittäin hävettää, että taksinkuljettajan tippi jäi antamatta.

Kaupasta haettiin aamupalatarvikkeita, vauvalle ruokaa ja meille iltanaposteltavaa. Lisäksi kävin vielä myöhemmin hakemassa meille kiviuunissa paistettua pizzaa ja bruschettaa. Huoneiston pohja oli tosi hyvä, makuuhuone oli hiljainen ja viileä. Olohuoneen puolella saattoi istuskella rauhassa kun vauva oli mennyt nukkumaan.

Ainoan kokonaisen päivän käytimme kävellen. Ensin DDR-museoon, sitten Brandenburgin portille, Potsdamer Platzin muurinpalasia katsomaan. Kuljimme Topographie des Terrorsin läpi ja lopulta Checkpoint Charlielle. Siellä kävimme myös museossa. Sekä DDR-museo että Checkpoint Charlien museo olivat mielenkiintoisia, mutta vähän sekavia. Jälkimmäisessä olisi voinut viettää vaikka kuinka paljon aikaa, mutta Baby K. alkoi selvästi jo tympääntyä itäsaksalaisiin muistoihin, joten yritimme haravoida kiinnostavimmat nurkat kohtuullisen nopealla aikataululla. Vauva jaksaa kyllä katsella kaupunkia pitkäänkin, mutta pysähtyneissä rattaissa hän tylsistyy pian.

Halusimme koluta nimenomaan näitä nähtävyyksiä, koska ne tuntuvat jollain tapaa meille merkityksellisiltä. Saksojen yhdistyminen ja itäblokin kaatuminen pala palalta ovat sellaisia historianmullistuksia, jotka ovat tapahtuneet omana elinaikana ja ne muistaa hyvin. Silti tuntuu hullulta, miten toisenlainen maailma on ollut vielä vasta aika vähän aikaa sitten. Samaan aikaan kun itse on leikkinyt Barbieilla, itäsaksalaiset lapset ovat leikkineet puisilla käsikranaateilla, harjoitelleet niiden heittämistä ja valmistautuneet ydinsotaan. Että vaikka maailman on todella ollut ydinasetäystuhon partaalla 80-luvulla, niin toisen lapsuus on silti naiivi ja no, lapsellinen niin kuin kuuluukin olla ja toista on ohjattu leikin varjolla oppimaan sodassa tarvittavia taitoja. Ja niin lähellä!

Sosialismista hyppäsimme kerralla kapitalismin keskelle, kun suuntasimme kävelyn lomassa Marriottiin. Yritimme ostaa miehelle tyynyä sieltä. Joku ehkä muistaa meidän perheen ikuiset tyynyongelmat aiemmistakin matkakertomuksista ja kyllä, viisainta olisi aina pakata oma tyyny mukaan. Se kuitenkin tuntuu aina unohtuvan. Tällä kertaa hotellista ei voinut ostaa tyynyä mukaan, mutta onneksi läheltä löytyi vuodevaatteita myyvä kauppa. Muuten niin kiva hotellimme tyynyt olivat nimittäin varmaan huonoimmat ikinä. Minä pärjään pari yötä kämäisemmälläkin pieluksella, mutta mies menettää yöunensa kokonaan. No, loppu hyvin kaikki hyvin, mutta superhuonosti nukutun ekan yön jälkeen sovimme, että tästä eteen päin yövytään vain ketjuhotelleissa, joista tiedetään, että nukkumavälineet ovat hyviä. Jep. Ei tule omaleimaisia budjettimatkaajia meistä, ei.

Tendenssi jatkui, kun jatkoimme Marriotista lounaalle Vapianoon. Meidän perheessämme ei siis karsasteta myöskään ketjuravintoloita. Sen, mikä persoonallisuudessa uupui, loistavasti varusteltu hoitopöytä korvasi. Harvoin nimittäin näkee, että ravintolan vauvanhoitopöydällä olisi ekstravaippoja tarjolla, samoin baby wipeseja ja hoitoalustan puhdistusainetta. Myös syöttötuolit olivat tosi, tosi hyvät.

Kaupoissa emme tällä reissulla käyneet muuten ollenkaan, kumpikaan ei ollut shoppailun tarpeessa. Shoppailtavaa olisi kyllä ollut, ohi kulkiessa näkyi vaikka mitä liikkeitä Mujista ja Uniqlosta Aesopiin. Hyvin Berliini siis sopisi siihenkin tarkoitukseen.

Checkpoint Charlien jälkeen Baby K. kaipasi jo leikkejään ja lattia-aikaa, joten kipitimme pikavauhtia takaisin hotellille, jossa vauva pääsi konttausharjoituksiin ja päivälliselle. Kello oli vielä sen verran vähän, että tein virhearvion, että vauveli jaksaisi vielä meidänkin päivällisemme ravintolassa ja lähdimme lähikadun burgeripaikkaan. Mies vähän epäili ja olisi pitänyt uskoa häntä ja hakea taas take awayta. Purilaiset hotkittiin pikavauhtia, kun Baby K:lla loppui kärsivällisyys ihan kokonaan ja minä lähdin häntä nukuttamaan ja mies suuntasi vielä ruokakauppaan täydennysostoksille. Tämä on kyllä minusta vauvan kanssa toimiva konsepti – lounas ravintolassa ja illallinen hotellissa.

Torstaiaamuna flaneerasimme vailla sen kummempaa määränpäätä. Olin lukenut myös Tässä kaupungissa tuulee aina -blogista Berliini-vinkkejä ja niiden siivittämänä suuntasimme Monbijou-puistoon, joka olikin kyllä tosi kiva. Kesäpäivänä varmasti ihan täydellinen paikka.

Kävelimme myös dönerin perässä, pitihän nyt sellainen saada, kun kerran Berliiniin matkustettiin. Mies valkkasi omansa Baba Kebabista ja minä falafelit viereisestä Dada Falafelista. Molemmat olivat tosi tyytyväisiä omiin annoksiinsa. Seuraavalla reissulla pitää sitten saada sitä vietnamilaista.

Sanon seuraavalla, koska Berliiniin mennään ihan varmasti uudelleen, niin kiva kohde se oli. Lento on lyhyt ja saksaakin ymmärtää yllättävän paljon ruotsin perusteella. Seuraavalla kerralla tytärkin varmasti ymmärtää jo enemmän kaikkien superhienojen leikkipuistojen päälle. Pikaisiin näkemisiin siis, Berliini!