Browsing Category

Noora H:sta

Matkustaminen Noora H:sta Yhteistyö

Tukholman uudet ja ikuiset suosikit

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Silja Line

Noora H.

Viime vuonna tähän aikaan lähdimme mieheni kanssa fiilistelemään joulua Tukholmaan. Matka oli ihana ja jouluvalojen loisteessa kaikki oli “jätte härligt”. Yksi asia jäi kuitenkin kaivelemaan: en voinut raskauden vuoksi syödä mitään kalaruokia. Laivan joulubuffet oli suorastaan kidutusta mätiä, graavilohta, katkarapuja ja sillejä rakastavalle kulinaristille. Katsoin kuola valuen muun pöytäseurueen ruokailua ja vannoin, että seuraavana vuonna syön koko joulukuun mätileipiä ja kiellettyjä kalaruokia. Joulukuuhun on vielä matkaa, mutta aloitin jouluruokasesongin viime viikonloppuna Silja Linen joulubuffetissa. Ja se oli juuri niin hyvä kuin olin muistanut. Tunnustan olleeni se aavistuksen omituiselta vaikuttanut nainen, joka silmät kiiluen juoksi alkupalapöydän luokse kerta toisensa jälkeen.

Lähdimme perjantaina Päivä Tukholmassa -risteilylle pitkäaikaisimman ystäväni Jennikan kanssa. Minulla on monta parasta ystävää, mutta Jennika on se, jolla on ollut bestiksen titteli ala-asteen kolmannelta luokalta saakka. Ystäväpiirini on jonkin verran muuttunut vuosien ja elämäntilanteiden vaihtuessa, mutta yksi on ja pysyy, hän otsikon mukaisesti niitä ikisuosikkeja.

Edellisestä yhteisestä reissustamme on jo aikaa, tässä kun on ollut töitä, lapsia ja kaikenlaista muuta, mikä on estänyt extempore viikonloppumatkat. Ehkä ikimuistoisin matkamme oli ylioppilaskeväänä Portugaliin, silloin juhlimme vaahtobileissä homobaarissa, otin koko selän kokoisen hennatatuoinnin ja sain siitä pahan allergian, palvoimme aamusta iltaan aurinkoa ja lopulta meinasimme myöhästyä paluulennolta. Tuolla reissulla tuli myös tutustuttua paikalliseen viinikulttuuriin, se tosin ei sujunut aivan yhtä sivistyneesti kuin perjantainen wine tasting Silja Symphonyn Bon Vivant -viinibaarissa.

Silja Linella on kivana uutuutena Silja Symphonylla ja Silja Serenadella järjestettävä vapaamuotoinen viininmaistelu, jossa laivan sommelier vinkkaa kauteen sopivat viinit. Vapaamuotoisen maistelusta tekee se, että jokainen viininmaistelun vetäjä saa esitellä omat suosikkiviininsä ja pönöttämisen sijaan viineistä keskustellaan yhdessä.

Meille Silja Symphonyn sommelier Peter oli valinnut jouluviinejä. Heti aluksi Peter tosin muistutti, ettei sellaista termiä kuin jouluviini oikeastaan edes ole, sillä kaikilla perheillä on omat suosikkinsa joulupöytään ja niihin sopivat eri viinit. Hän oli valinnut neljä erilaista viiniä, jotka sopivat hyvin suomalaisten ja ruotsalaisten jouluruokien kanssa. Omaksi suosikikseni nousi yllättäen portviini. Portviinistä tuli pitkään mieleen lautapelejä pelaavat englantilaiset mummot, mutta viime vuosina siitä on tullut suorastaan trendikästä. Portviinin Peter vinkkasi käyvän erityisesti luumukiisselin, pähkinöiden ja Stiltonin sekä muiden homejuustojen kanssa.

Viininmaistelu järjestetään Bon Vivant -viinibaarissa maanantaisin ja tiistaisin kello 15.00. Alle parikymppiä maksavaan maisteluun ilmoittaudutaan etukäteen varauksen yhteydessä tai edellisenä iltana laivalla. Laivoilla järjestetään myös samppanja-tastingeja ja viinikouluja.

Seuraavana aamuna olimme ensimmäisten joukossa aamupalalla. Viinit jäivät tastingissa nautittuihin ja skippasimme suosiolla yökerhot, iän myötä sitä on oppinut arvostamaan pirteitä aamuja. Ihan kaikkeen vuodet eivät kuitenkaan vaikuta, nimittäin Tukholma saa edelleen sydämen hakkaamaan samalla tavalla kuin teinivuosina.

Eräässä blogiamme koskeneessa keskustelussa lukija piti Ruotsi-fanitustamme lapsellisena, olemmehan jo yli kolmekymppisiä. Meitä nauratti muotoilu, kunnollisen kolmekymppisen elämään kuuluu näköjään vain vakavia asioita ja ristisanatehtävien täyttämistä. Me kaimani kanssa olemme tästä aivan eri mieltä, elämä käy tosi tylsäksi, jos kaikki höpsö ja hauska jää pois.

Tukholmassa kiersimme vanhoja suosikkeja. Maissa vietetty aika on sen verran lyhyt, että jos haluaa kiertää ilman stressiä, kannattaa keskittyä yhteen uuteen kaupunginosaan tai kiertää ennestään tuttuja kivoja paikkoja. Östermalmilla ikuisiin suosikkeihin kuuluvat muun muassa NK ihanine hisseineen ja kauniisti koristeltu Biblioteksgatanin ympäristö.

Uudet suosikit olivat kaikki sisustuskauppoja. En ole tainnut aiemmin käydä Lagerhausissa tai ainakin siitä on pitkä aika, mutta Tigeria muistuttava krääsäkauppa osoittautui oivaksi paikaksi hankkia joulukortteja ja lahjapapereita. Kävimme myös Inspired by Love -blogin Sannan suosituksesta Slettvollissa, josta ostin hävyttömän kalliin tuoksukynttilän. Tyylikäs norjalaisbrändi myy pääasiassa huonekaluja, mutta valikoimassa oli muutamia matkalaukkuun mahtuvia sisustusesineitä. Matkan varrelta löysimme myös Fredsgatan 5 -kaupan, josta hankin uudet muistikirjat töihin ja hopeista glitter-lahjanarua.

Kiinnitin taas huomiota siihen, kuinka erilainen tyyli tukholmalaisilla on kaupunginosasta riipuen. Söderissa kuljettiin kumppareissa, pipoissa ja parkoissa, Östermalmilla näkyi lauantainakin paljon suoria housuja korollisten nilkkureiden kanssa, turkiksia ja kalliita merkkilaukkuja. Botox ja muut fyllit näyttivät olevan myös suosiossa, hämmästyttävän monen nuoren naisen poskipäät ja huulet olivat saaneet huomattavan paljon täytettä.

Östermalmilta matka jatkui Vanhankaupungin läpi Södermalmille. Vanhakaupunki ei ole oma suosikkini, paitsi joulunaikaan, ja aina mietin, millaista siellä on asua? Pienellä kujalla seinään nojasi lasten potkulauta ja maastopyörä, on varmaan hassua avata ovi ja lähteä potkuttelemaan satojen turistien sekaan.

Ei Tukholman reissua ilman pullaa. Tämän reissun saldona oli kaksi korvapuustia, yksi Fotografiskassa ja yksi Fabriquessa. Molemmat tosi hyviä. Fotografiskasta sai myös erinomaista lounasta, ja viimeistä viikonloppua esillä ollut Paul Hansenin Being There -näyttely pisti miettimään. Uutisissa näkyneet kuvat olivat paljon vaikuttavampia näyttelyversioina kuin lehdessä ja muistuttivat, kuinka kamalia asioita parhaillaan tapahtuu, ihan meidän lähelläkin. Näyttely oli niin hyvä, että mietin siitä koostetun kirjan tilaamista, jotta tekstitkin voisi lukea rauhassa.

Fotografiskasta jatkoimme syvemmälle Söderiin. Mieheni lanseeraama kävelyleiri sopi tähänkin minilomaan hyvin, kuuden tunnin aikana käveltiin kaksikymmentätuhatta askelta. Onneksi muistutin pakkaamaan hyvät kengät mukaan.

Instagramista löydetyn Pom & Flora -kahvilan suljettua ovea kolkutellessa mietin, että olen oikeastaan aika kyllästynyt “Pinterest perfect” -kahviloihin ja kauppoihin. Ne ovat kivoja kun niitä on pari per kaupunki, mutta kun kaikki kahvilat ja ravintolat näyttävät ihan samalta, viis maasta ja kaupungista, niin se on aika tylsää. Ehkä oli siis ihan hyvä, että kahvila oli suljettu ja maailmassa on yksi kuva vähemmän vihersmoothiesta marmoripöydällä.

Illalla laivalle palatesssa fiilis oli kaikkensa antanut ja niin taisi olla myös vieressä seisoneella perheenisällä, totesimme yhtä aikaa kovaan ääneen “Huh huh”. Hetken lepotauon jälkeen lähdimme vielä tuliaisostoksille taxfree-myymälään ja syömään. Silja Linen taxfreesta löytyy nykyään paljon korealaista kosmetiikkaa, jota kosmetiikkafriikki ystäväni Jennika suositteli. Ostoskoriin päätyi myös Ritualsin suihkugeelejä, aamuihin ja iltoihin omat tuoksunsa. Mies sai tuliaisiksi hajuvettä, viiniä ja karkkeja.

Illalla pastan ääressä pohdimme ajan kuluvan tosi nopeasti. Kummityttöni, Jennikan esikoinen, menee pian kouluun. Olemme siis ihan oikeasti aikuisia (Baby H:n ikäinen vauva kun voisi olla teiniäidilläkin), vaikkei aina (siis tosi harvoin) siltä tunnukaan. Elämä ei näköjään päättynytkään kolmekymppisiin, vaikka lukiossa taisimme molemmat olla sitä mieltä.

Viimeinen vuosi on myös mennyt hujauksessa. Vastahan istuin hytissä joulupyjamassa pallomahan kanssa ja nyt sylissä oli mahan sijaan tonttupukuun puettu pieni poikani. Baby H. oli toki mukana, mutta häntä vahti aina välillä siskoni, joka lähti risteilylle lapsenvahdiksi ja mahdollisti myös aikuisten ajan. Paras konsepti ikinä.

P.S. Alkoiko Tukholma kutkuttamaan? Koodilla TS123709 saat alennusta Helsingistä lähtevästä Päivä Tukholmassa –risteilystä, hinnat alkaen 45 €/hytti. Tarjous on voimassa 22.12. asti ja paikkoja on rajoitetusti.

Kirjat Noora H:sta

Lukupäiväkirja: Kesä 2017

Noora H.

Hupsista, edellisen lukupäiväkirjan julkaisusta on kulunut useampi kuukausi. Täytyy myöntää, että kesän aikana koko lukupäiväkirja vähän unohtui. Luin kyllä silloinkin, mutta en muistanut merkata kaikkia kirjoja ylös ja ehdin lukemaan jonkin verran vähemmän kuin normaalisti. Kesän listasta saattaa siis puuttua joitakin opuksia, eikä kirjoja ole lajiteltu kuukausien mukaan.

Elokuussa ryhdistäydyin taas kirjojen kanssa ja osasta on jo arviotkin kirjoitettu, mutta palataan niihin kevyiden kesälukemisten jälkeen.

Hammaskeiju, Eve Hietamies
Olin onnesta soikea, kun löysin Eve Hietamiehen uusimman kirjan kirjastosta. Yksinhuoltaja Antti Pasasesta kertovan kirjasarjan viimeisessä osassa Paavo-poika aloittaa koulun, eikä kumpikaan meinaa hanskata uutta arkea. Kirja on yhtä hauska kuin aiemmatkin, jokaista kirjaa lukiessa olen nauranut useamman kerran ääneen. Tätä lukiessa myös totesin, ettei huoli lapsesta lopu koskaan. Jos nyt mietityttää jossain vaiheessa koittava päiväkodin aloitus, niin koulun alkaminen se paha juttu vasta onkin, siellä pitää pienen pojan olla jo tosi omatoiminen ja selvitä myös matkoista yksin. Eli kun stressin määrä on vakio, niin ehkä sitä voisi yrittää olla murehtimatta turhia.

Pidä huolta äidistä, Kyung-sook Shin
Eteläkorealaisen Kyung-sook Shinin romaanin löysin Hesarin kirja-arvostelusta. Kirjassa perheenäiti katoaa juna-aseman väentungoksessa ja jo aikuiset lapset ryhtyvät etsimään häntä miljoonakaupungista. Tarinaa kuljetetaan perheen sisarusten kautta ja jokainen pääsee vuorollaan muistelemaan äitiä. Yhteistä sisarusten tarinoille on se, ettei kukaan heistä todella tuntenut äitiään. Äitiä pidettiin itsestäänselvyytenä, keittiön kalustukseen kuuluvana, vaikka hän paljastuu kirjassa räväkäksi ja mielenkiintoiseksi tyypiksi. Pidin kirjasta kovasti, se avasi eteläkorealaista kulttuuria ja oli tunnelmaltaan ihanan haikea.

Varjot, Katarina Wennstam
Wennstamin trillerit ovat suosikkejani, olen lukenut niistä jokaisen. Tässä kirjassa naiset ottavat oikeuden omiin käsiinsä ja rankaisevat miehiä, jotka ovat kohdelleet naisia kaltoin. Osansa saavat niin raiskaajat kuin perheväkivaltaan syyllistyneetkin. Kirjan väkivaltakohtaukset ovat rankkoja, mutta toimivat hyvänä muistutuksena siitä, millaisia yksittäistapaukset tilastojen takana ovat, olkoonkin, että kirja on fiktiivinen.

Kuolema sypressin varjossa, Vera Vala
Vera Vala päätyi lukulistalle Italian loman takia. Jos Wennstamin dekkarit ovat välillä raakoja ja vähän jänniäkin, niin Vera Vala edustaa Agatha Christie -tyyppistä kerrontaa: näitä uskaltaa lukea yksin pimeälläkin.

Eligible, Curtis Sittenfeld
Curtis Sittenfeld tuli tunnetuksi sisäoppilaitoksesta kertovasta kirjastaan Prep, jota rakastin nuorempana. Yritin lapsena ylipuhua äitiäni, että hän lähettäisi minut sisäoppilaitokseen. Suomen ainoa sisäoppilaitos on maatalouskoulu Aitoossa, mutta sekin olisi paremman puutteessa kelvannut. Viis siitä, ettei Aitoon maalaismaisemissa varmaankaan kuljeskella ruudullisissa bleisereissä ja polvisukissa. Onneksi äitini ei suostunut, minulla oli nimittäin ehkä aavistuksen romantisoitu kuva sisäoppilaitoksista.

Prepin jälkeen olen lukenut kaikki Sittenfeldin kirjat, joista myöhemmin suosikkini on ollut Laura Bushin elämään pohjaava American Wife. Eligible on moderni versio Jane Austenin Ylpeydestä ja ennakkoluulosta. Viihdyttävä, muttei niin hyvä kuin Sittenfeldin aiemmat kirjat. Kirja herätti innostuksen alkuperäistä teosta kohtaan, lukukokemus olisi taatusti erilainen kuin viisitoistavuotiaana. Oikeastaan kaikki teininä luetut klassikot pitäisi lukea aikuisena uudemman kerran.

Asemapaikka New York, Jouko Heikura
Arvatkaapa mikä oli mielessä tätä lainatessa? Nykin matkahan se. Asemapaikka New York oli hämmentävä kirja, omituinen yhdistelmä chicklitia ja perinteisiä jenkkitrillereitä. Kirja kertoo karskista naistoimittajasta, joka ei vähästä hätkähdä ja jonka elämään on saatu ympättyä kaikki mahdolliset New York – ja Sinkkuelämää-kliseet. Iso osa tarinaa on 9/11-terrori-isku, josta toimittaja päätyy raportoimaan. Tämä olikin oikeastaan paras osa kirjaa, iskusta ja sen jälkiseurauksista kerrotaan tarkkaan ja huomasin miettiväni, mitkä yksityiskohdat olivat kirjailijan mielikuvitusta ja mitkä oikeasta elämästä. Nykissä pilvenpiirtäjiä tuli katsottua ihan uusin silmin.

Noora H:sta Vaatteet ja asusteet

Ysäriruudussa

Noora H.

Pari kertaa kaupungilla lounastaessa olen ihmetellyt, miksi kaikilla muilla on niin hienot vaatteet päällä. Kun oma arkiasu koostuu pääosin trikoista tai farkuista, niin puvut, pikkumustat, kynähameet ja bleiserit tuntuvat juhlatamineilta.

Erään lounaan jälkeen marssin inspiroituneena Zaraan, ja hankin tähän elämäntilanteeseen erittäin käytännölliset suorat housut.  Housut on varustettu prässeillä ja epäsymmetrisellä lahkeella, eli niitä voi käyttää ainoastaan korkokenkien kanssa.

Ruutukuosi beigellä tai harmaalla pohjalla on taas yksi sellainen trendi, josta vannoin, ettei sitä päälläni nähdä. Kuosi muistuttaa minua ala-asteesta ja samanlaista kuviota olleesta puvun liivistä. Liivi oli päälläni aina lentokoneessa, aikoinaan äitini kanssa matkustaessa piti olla siistit vaatteet. Tykkäsin liivistä hurjasti ja olin tosi harmissani, kun se eräänä aamuna koki karun kohtalon ja savusi mustaksi silitysraudan alla.

Blogimarkkinointi teki kuitenkin tepposet, kun olin katsellut ruutua pari kuukautta muiden päällä, niin kuosi alkoikin houkuttelemaan. Ysäristä muistuttavat ruutuhousut ovat itse asiassa aika kivaa vaihtelua mustille housuille.

Paita on löytö Nordstrom Rackista, maksoin laadukkaasta Calvin Kleinin duunipaidasta parikymmentä dollaria, kannatti siis tonkia kaoottisen outlet-tavaratalon rekkejä.

Toistaiseksi housut ja paita saavat kuitenkin odotella kaapin uumenissa. Seuraavien kuukausien aikana on enemmän käyttöä eiliselle sadetakkiostokselle, jonka myötä olen virallisesti valmis hiekkalaatikon reunalle.

Paita Calvin Klein, Housut Zara, korkokengät Geox, sormus H&M.