Browsing Category

Noora H:sta

Lapset Noora H:sta

Vauvalle uutta, vanhaa, lainattua ja sinistä

Noora H.

Meillä lastenvaate- ja tarvikehankinnoissa on pätenyt hyvin morsiamen varusteisiin liittyvä sanonta: pitää olla jotain uutta, vanhaa, lainattua ja sinistä. Olemme hankkineet paljon tarvikkeita ja vaatteita käytettyinä sekä lainanneet osan sellaisista tarvikkeista, joista emme olleet ihan varmoja, onko niillä meille käyttöä. Uutena on hankittu vaunut, leikkimatto ja söpöilyjuttuja (ja auto, muistuttaisi mieheni). Lipaston laatikkoon on kertynyt reippaasti vaaleansinistä, vaikka ensin vauvan vaatekaappi näytti olevan aikalailla mustavalkoinen. Mustat vaatteet ovat kuitenkin jääneet melkein käyttämättä, ja vauvan päivän asut ovat koostuneet hempeistä pastelliväreistä ja valkoisesta.

Mistä lastenvaatteet ja tarvikkeet on sitten hankittu? Tässä muutama kirppisvinkki Helsinkiin ja nettikauppa, josta saa supersöpöjä tarvikkeita vauvalle.

PikkuVanilja
Vauvan pehmoinen Mamas&Papas leikkimatto on saatu PikkuVanilja-nettikaupasta. PikkuVaniljan omistaja Martina on kartoittanut tehokkaasti lastentarvikemarkkinat ja valikoimassa on ainoastaan neutraalin värisiä tavaroita. Niistä on hyvä rakentaa pohja vauvan huoneelle, jos ei ole itse mikään väri-iloittelija. Ja ei huolta, emme kasvata kokonaan mustavalkoista lapsosta, vauva saa leluista ja kirjoista yllinkyllin värikkäitä virikkeitä. Tähänkin leikkimattoon saa kiinnitettyä muutaman värikkäämmän kaverin, joita voi vaihdella vauvan kyllästyttyä tutkimaan niitä.

Kruunukirppu&Olkkari
Tämä on suosikkikirppikseni Helsingissä, vaikkei perinteinen kirpputori olekaan. Kruunukirpussa&Olkkarissa on nimittäin myynnissä myös uusia sisustustavaroita ja lastentarvikkeita. Kaksi takakammaria on omistettu käytetyille lastenvaatteille, ja koreista löytyy usein pilkkahintaan ranskalaisia lastenvaatemerkkejä sekä Gantia ja Hilfigeria. Täällä käyn vähintään parin viikon välein.

Little Copenhagen
Töölössä sijaitseva Little Copenhagen muistuttaa hieman Kruunukirppua&Olkkaria, mutta on erikoistunut ainoastaan lastenvaatteisiin. Yksi omista suosikkimerkeistäni on Petit Bateau, joka kuuluu liikkeen merkkivalikoimaan. Täältä tosin saattaa löytää merkin vaatteita myös käytettynä, muutaman pienen potkupuvun olen onnistunut nappaamaan kirppispuolelta.

Ipanainen
Ipanainen muutti juuri isompiin tiloihin aivan Hakaniemen sillan viereen. Ipanainen on yksi niistä kirpputoreista, joilla hinnat ovat pysyneet kirppistasolla, eikä kuluneista ja käytetyistä bodeista yritetä kiskoa alkuperäistä hintaa. Ilmiö, johon törmää nykyään monella Facebook-kirppiksellä. Täältä saa Söpö-imetyssuojia, jollaisen ostin hetki sitten. Takaa rauhalliset ruokahetket itselle ja vauvalle.

Vekarakirppis
Kumpulan Vekarakirppiksen valikoima vaihtuu viikoittain, ja suositulta kirppikseltä voi tehdä superhyviä löytöjä. Itse olen bongannut täältä muun muassa melkein uuden sadesuojan vaunuihin, Timberlandin minikokoiset talvikengät (kröhöm, todellinen välttämättömyys vauvalle) ja uudenveroisia perusvaatteita, kuten bodeja ja potkuhousuja.

Facebook-kirppikset
Ja sitten ne kaikille tutut Facebook-kirppikset. Aika paljon löytöjä olen tehnyt myös Facebookin kautta, joko asuinalueiden kirpputoreilta tai sitten merkkien omilta kirppiksiltä. Paras neuvoni Face-kirppareille on tehdä itse ostoilmoitus, jos mielessä on tietty tuote. Tällä tavoin välttyy ikuiselta av- ja yv-showlta, eikä aikaa tarvitse käyttää palstojen väijymiseen. Facebook-kirppiksiltä olen ostanut muun muassa merinovillakerrastot, syöttötuolin ja sitterin.

Söpöilyvaatteet H&M:lta
Käytännöllisten bodien ja trikoohousujen lisäksi vauvalle on hankittu muutamat pakolliset söpöilyvaatteet. Söpöilyvaatteet ovat niitä ihastuttavia, mutta järjettömän epäkäytännöllisiä vaatteita, joita kiroaa jokaisen vaipanvaihdon yhteydessä. Pienen herran edustusvaatteita on hankittu muun muassa H&M:lta, jonka kiva lastenvaatevalikoima on ollut positiivinen yllätys. Tähän samaan kategoriaan menee myös ensimmäinen vauvalle hankittu asu, Petit Bateaun pehmoinen potkupuku, joka ostettiin Pariisista. Pienelle kippurajalallemme kun ei ensimmäisinä viikkoina voinut laittaa potkupukuja, sillä perätilassa raskauden aikana ollut vauva tykkäsi olla sammakkoasennossa myös vatsan ulkopuolella.

Lopuksi pitää vielä vinkata hyvästä vauvakirjasta. Papershopista ostetussa kirjassa on kohta kaikille tärkeille muistoille ja runsaasti taskuja, joihin laittaa ultraäänikuvia, sairaalarannekkeita ja lehtileikkeitä. Vauvakirja on jatkuvasti esillä, jotta sitä muistaisi myös täydentää. Katsotaan nyt, kuinka pitkään asioita tulee kirjattua ylös, sillä olen kuullut useimpien lapsuuskirjojen täyttämisen loppuneen ensimmäisiin synttäreihin, vaikka kirjassa olisi tilaa pitkälle kouluikään.

Kirjat Noora H:sta

Lukupäiväkirja: tammikuu 2017

Noora H.

Kirjat, ihanat kirjat, joihin tulee kuitenkin tartuttua aivan liian harvoin. Joka vuosi päätän, että luen enemmän. Omaksi ilokseni päätin kirjata ylös tänä vuonna lukemani kirjat ja julkaista aina kuun lopussa listan myös teille. Jospa tämä motivoisi minua lukemaan enemmän ja antaisi teille kirjavinkkejä. Veikkaan, että tänä vuonna tietokirjat ja monisyiset mestariteokset jäävät vähemmälle, ja kirjalistalla näkyy tavallista enemmän hömppää.

Tammikuussa olin äitiyslomalla ilman vauvaa, joten aikaa lukemiselle oli ruhtinaallisesti. Helmikuun lista onkin sitten hieman lyhyempi.

Tammikuu

Kishwar Desai, Postimyyntilapset
Intialainen sosiaalityöntekijä Simran Singh selvittää sijaissynnyttäjäbisnekseen liittyvää kieroilua ja pienen tyttövauvan kohtaloa. Viihdyttävässä kirjassa sivutaan myös sijaissynnyttämiseen liittyviä eettisiä kysymyksiä: palveleeko sijaissynnyttäjyys kaikkia osapuolia vai joutuvatko kehitysmaan naiset hyväksikäytön kohteeksi?

Colm Tóibín, Nora Webster
Kuusikymmentäluvun Irlantiin sijoittuva kirja kertoo leskeksi jääneestä Norasta, joka miehensä kuoltua yrittää parhaansa mukaan selvitä lasten kasvatuksesta ja arjesta. Kirjailija Tóibín, jonka kirjoista melkein kaikki liittyvät löyhästi samaan pikkukylään, on yksi suosikeistani. Hänen kirjoistaan tunnetuin on varmaankin leffanakin nähty Brooklyn.

Laura Andersson, Voit nukkua
Äitiysloman alkaessa perehdyin vauvojen nukkumiseen. Andersson jatkaa Kuinka kasvattaa Bebén unioppien jäljillä. Kirjassa käydään läpi eri maiden unikouluja ja vinkkejä, myös sitä Ranskan kuuluisaa La pausea. Kirjassa on hyviä neuvoja muun muassa vauvoille tärkeistä rutiineista, joten se kannattaa lukea jo ennen vauvan syntymää, vaikka mitään taikakeinoa vauvan tainnuttamiseen kirja ei tarjoa.

Anna Gavalda, Parempaa elämää
Anna Gavalda on aina kertonut kivoja pieniä tarinoita, joita ei lainkaan huononna se, että tapahtumapaikkana on Ranska. Parempaa elämää kertoo kahdesta alle kolmekymppisestä, joiden elämä muuttuu sattuman kautta. Idea ja tarinat ovat periaatteessa kivoja, mutta kirjoitustyyli tökkii. Puhekieli, turhan pitkät listat ja lauserakenteilla kikkailu eivät iskeneet minuun.

Liane Moriarty, Mustat valkeat valheet
Täydellinen pokkari rannalle tai altaan reunalle. Kirja kertoo idyllisen Pirriween koulun vanhempien välisestä draamasta ja ajasta ennen koululla tapahtunutta murhaa. Sekä siitä, millainen soppa saadaan aikaan, kun vanhemmilla on ihan liikaa aikaa ja intoa sotkeutua viisivuotiaiden esikoululaisten väleihin. Täydelliset naiset -sarjaa muistuttavaa kirjaa ei malta laskea käsistään. Kirjaan pohtautuva tv-sarja alkoi HBO:lla helmikuun lopussa ja siinä pääosaa näyttelee Reese Witherspoon.

Valerie Tong Cuong, Pariisissa sattumalta
Tämän luin loppuun sairaalassa ennen synnytyksen käynnistymistä. Synnytyksen aikana en tullut edes ajatelleeksi kirjoja, mutta osastolla lepäillessä oli kiva saada muuta mietittävää. Kirja sopi tilanteeseen hyvin: siinä viiden toisilleen tuntemattoman pariisilaisen tiet kohtaavat yllättäen sairaalassa. Kirja muistuttaa fiilikseltään elokuvaa Koskemattomat.

Lapset Noora H:sta

Vauvakuulumisia

Noora H.

Kiitos paljon kaikista onnitteluista blogissa, Instan puolella ja Facebookissa. Olette ihan parhaita!

Aika ei ole koskaan kulunut yhtä nopeasti kuin viimeisen kahden viikon aikana, juurihan me kotiuduimme sairaalasta. Ja silti tuntuu, että Baby H. olisi ollut osa perhettämme jo pidemmän aikaa.

Sairaalassa saimme perhehuoneen ja mieheni pystyi auttamaan vauvan hoidossa. Onneksi, sillä sektiohaavan kanssa vauvan hoito oli ensimmäisinä päivinä lievästi sanottuna haastavaa. Miten nostaa samaan aikaan vauvaa ja itsensä kylkiasentoon? Ei onnistunut ainakaan minulta, vaikka lääkitys oli kohdallaan. Meille vakiintuikin tietty työnjako: minä vastaan vauvan ruokinnasta ja mieheni vaipanvaihdosta sekä muista hoitotoimenpiteistä. Baby H. tottui nopeasti isompiin ja varmempiin käsiin: äidin vaihtaessa vaippaa meinaa mennä hermot täydellisesti.

Huomasin sairaalassa, että olen potentiaalinen laitostuja. Miehestäni oli outoa olla sairaalassa terveenä, minä taas viihdyin mainiosti. Ruoka tuli valmiina ja sai kysyä tyhmiä vuorokauden ympäri. Erään kerran kärräsin vauvan keskellä yötä kansliaan ja tiedustelin, onkohan vauvallamme kenties jonkinlainen rokko. Kätilö kuuli rutto ja yritti pidätellä naurua, todeten, että se tuskin on kovin todennäköistä. Eikä ollut rokkoakaan, vaan ihan normaaleja hormoninäppyjä.

Viimeisenä päivänä sitä alkoi kuitenkin jo odottamaan kotiinpääsyä.

Kotona meillä on eletty jatkuvaa viikonloppua. Aamupalaa syödään kymmmenen maissa ja päivävaatteet puetaan sen jälkeen. Hesarin ehdin lukemaan, kun herään hieman ennen vauvaa. Tähän mennessä vauvalle näyttää kehittyneen suht säännöllinen vuorokausirytmi, toivotaan, että se myös pysyisi.

Parin kolmen tunnin välein tapahtuvat yöherätyksetkin ovat sujuneet melko kivuttomasti. Kun vauva herää kolmen aikaa yöllä, yritän asennoitua herätykseen samalla tavalla positiivisesti kuin aikaiselle lennolle ja lomalle lähtiessä. Kuulostaa todella omituiselle, mutta toistaiseksi tämä mielikuvaleikki on onnistunut hämäämään kohmeisia aivojani. Saas nähdä, kuinka kauan kikka toimii.

Tavalliset vaatteet ovat pysyneet tiukasti kaapissa, vaikka olen niitä päivittäin hiplannut. Tällä hetkellä asun raskausajan legginseissä, onneksi hankin niitä lisää juuri ennen synnytystä. Elättelen toiveita, että ristiäisissä mahtuisin vaaleansiniseen tyllihameeseen, jonka puen harmaan neuleen tai t-paidan kanssa. En ollut aiemmin tajunnut, kuinka nopeasti nimi tulee antaa, ristiäisiä pitäisi ryhtyä suunnittelemaan jo tällä viikolla.

Baby H. on jo ehtinyt tutustua tulevaan bestikseensä, Baby K:hon. Uusia kavereita on luvassa pian, kun vauvaposseen tulee vielä yksi jäsen parin viikon sisällä.

Olen käynyt rauhallisilla kävelyillä ja käyttänyt vaunuja rollaattorina. Maratonvauhteihin on vielä aikaa, sillä tällä hetkellä pääsen juuri ja juuri vihreillä tien yli. Viikon treenit koostuvat siitä, että yritän pitää hyvän ryhdin ja muistaa lantionpohjan jumppaamisen. On muuten hassu tunne, kun vauvan synnyttyä sisäelimet ja vatsalihakset tuntuvat olevan aivan vinksin vonksin. Silti jollain tasolla tunnen vatsalihakset edelleen, sillä meinaan vahingossa nostaa itseäni niiden avulla pystyyn.

Muuten kuulumiseni voi tiivistää neuvolan ja synnärin oppaiden kuvauksiin vastasyntyneen äidistä. Parin viikon herkistyminen ja babyblues, check. Imetyksestä stressaaminen ja huolehtiminen, check. Synnytystavan pohtiminen jälkikäteen, check. Vauvan hengityksen jatkuva tarkkailu, check. Olen siis kliseiden ruumiillistuma. Onneksi näistä kerrottiin etukäteen, nyt voin aina googlata pari päivää aiemmin, että “Ahaa, ensi viikolla huolehdin todennäköisesti asiasta X”.

Tänään meillä alkaa uudenlainen arki, kun mieheni palaa töihin ja vietämme bebben kanssa päivät kahdestaan. Isyysloman aikana ehdimme treenaamaan niin julkisissa liikkumista kuin ravintolassa syömistä. Nyt vauvan kanssa kahdestaan oleminen ei jännitä niin paljon, kun uusia juttuja ei tarvitse opetella yksin.

Save

Save