Browsing Category

Noora K:sta

Noora K:sta Vaatteet ja asusteet

Pieni, mutta merkityksellinen

Noora K.

Meni pitkään, ennen kuin pystyin edes ajattelemaan koko asiaa, mutta nyt loppukeväästä alkoi tuntui siltä, että haluaisin hommata itselleni jotain muistoksi tyttäreni syntymästä. Silloin kun asia oli ajankohtainen, en pystynyt iloitsemaan hänen syntymästään oikeastaan lainkaan, pelkäsin vain niin paljon, selviäisikö hän. Huoli ennenaikaisuudesta ja siihen liittyvistä asioista oli niin musertava, että koko tuo aika on sellainen musta möykky, eikä siitä ole kuin muutama hatara muistikuva. Nyt, kun aikaa on kulunut riittävästi, Baby K on puhdasta iloa ja pulppuilevaa jokellusta. Tai no, iltapuuro on ajoittain jonkinasteista turhautumista, eikä ihan 100% puhdasta iloa, mutta ymmärtänette, mitä tarkoitan. (Kukapa olisi muuten uskonut, miten uskomattoman turhauttava asia syömätön puuro voi ollakaan.)

Olin tykännyt Monica Vinaderin koruista jo aiemmin, mutten ollut jostain syystä raaskinut sellaista hankkia muuten vain. Nyt oli hyvä syy, joten tilasin itselleni Signature Banglen, johon on kaiverrettu tytön nimi ja syntymäpäivä. Pitää muuten kehua, että palvelu oli Monica Vinaderilla ihan toppen. Huolellisista mittailuista huolimatta onnistuin tilaamaan liian pienen korun ekalla kierroksella ja se tietysti harmitti, kun periaatteessa kaiverrettua tuotetta ei voisi vaihtaa. Reklamoin kuitenkin harhaanjohtavasta kokotaulukosta (ja sellainen se olikin) ja sieltä tarjouduttiin heti korvaamaan koru toisenkokoisella.

Mikään maailman käytännöllisin koru tämä ei ole, jos joku miettii vastaavaa hankintaa. Kiinnitykseen tarvitsee nimittäin ainakin näin alkuun jonkun apua. Ehkäpä lukko vähitellen muuttuu vähemmmän jäykäksi. Silti tykkään siitä kovasti, koru sopii minusta hienosti entisten kaveriksi.

Noora K:sta Vaatteet ja asusteet Yhteistyö

Asukuva! Muuta kuin verkkarit tai trikoot!

Noora K. / Kaupallinen yhteistyö: Henri Lloyd

Asukuvia toivotaan paljon, mutta tähän mennessä on tuntunut siltä, että jumppatrikoot ja college -yhdistelmässä ei ole ollut paljoa näytettävää. Välillä yläosassa on sentään ollut vaaleanpunainen paita HM:n parempien trikoorytkyjen osastolta, mutta inspiraatioksi muille näistä vaatteista ei todellakaan ole ollut. Nyt kevät on jo edennyt niin pitkälle, että oli perinteisen Henri Lloyd -reissun aika. Olen tehnyt Henri Lloydin kanssa yhteistyötä jo tsiljoona vuotta ja joka kevät innostun uudelleen ihanan raikkaista asuista, jotka kuvittelen heti meren ääreen. Sain tuttuun tapaan valita mallistosta muutaman suosikin itselleni, tässä niistä yksi.

Nauratti muuten tämä asukuvien ottaminen, kuvausassistenttimme nukkuivat vaunuissaan ja vaativat välillä heijaamista. Niinpä kuvaaminen oli vähän multitaskaamista. Onneksi tuli ostettua uusi, kevyt kamera. Yhdellä kädellä olisi ollut pulassa ison järkkärin kanssa.

Ihmisten ilmoilla käytettävään asuun valitsin Colette Kimono Jacketin. Rakastuin siihen heti. Takki on kevyt ja ilmava ja oiva lisä t-paidalle. Suosittelen sitä esimerkiksi kerhomeininkeihin, joissa joutuu vähän pyllistelemään. Pituus on nimittäin juuri riittävä siihen, ettei tapahdu mitään ei-toivottuja vilautteluja.

Kuviot ovat minusta kivat ja kuitenkin tarpeeksi hillityt. Voisin pukea tämän myös jonkun mekon päälle kesäiltana.

Muita valintojani olivat valkoinen, froteneinen college (olen ollut hulluna collegeihin viime aikoina) ja perinteinen raitapaita. Ne näette sitten toisen kerran.

Tuntuu siltä, että minulla olisi enemmänkin uusia vaatteita. Kaivoin nimittäin juuri kaapin uumenista esiin viime vuonna saamani vaatteet, joista osaa en ehtinyt raskauden vuoksi käyttää lainkaan. Tämä mekko sen sijaan ehti päälle muutaman kerran, se oli itse asiassa mahan kanssa hyvin miellyttävä. Joku taisikin tästä kuvasta bongata raskausmahan vajaa vuosi sitten, mutta oli onneksi hienovaraisesti hiljaa. Tänäkin vuonna mallistossa näytti olevan samainen Maddie Stripe Dress, jos joku kaipailee juuri tätä mekkoa.

Mutta sitten: Henri Lloydilta haluttiin antaa teillekin jotain, joten yksi onnekas voittaa itselleen kesäkivaa. Tällä kertaa arvon Thalia Toten ja Thalia Pursen.

Tehdään tästä nyt varsin helppo arvonta. Kerro tämän postauksen kommenteissa jotain itsestäsi. Meistä on nimittäin mukavaa tutustua teihin vähän paremmin. Pidetään arvonta käynnissä viikon ajan eli aikaa on tiistaihin 18.4. klo 23:59 saakka. Voittaja kerrotaan keskiviikkona 19.4. blogin FB-sivulla. Huomaathan, että meillä on kommenttien valvonta päällä, joten aina välillä voi mennä hetken aikaa, että pääsemme vauvoilta hyväksymään kommentteja. Ja laittakaa oikeat, toimivat sähköpostiosoitteet kommenttiinne, niin saan sitten teihin helposti yhteyden. Aurinkoista päivää!

Kirjat Lapset Noora K:sta

Kuinka kasvattaa itsestään maman?

Noora K.

En ole lukenut kovinkaan paljoa kasvatuskirjallisuutta tai vauvanhoito-oppaita. Tytärtäni odottaessani ajattelin, että ovat sitä varmaan tyhmemmätkin oppineet vauvaa hoitamaan ja syntymän jälkeen saimme tosi kädestä pitäen -opastusta hänen hoitoonsa sairaalassa. Muutaman kirjan olen kuitenkin lukenut ja niistä nyt sananen tässä.

Laura Anderssonin Voit nukkua -kirjan tilasin oikeastaan heti sen jälkeen, kun siitä oli ollut juttua Hesarissa. Joskus sydäntalvella siis. Virhe. Vaikka kirjassa on monta varsin hyvää neuvoa vauvan iltarutiineista päiväunien määrään ja ajoitukseen, luin sen aivan väärään aikaan. Kun vauva on ihan pieni, omat mustat silmänaluset valuvat poskille asti, eikä bebeli todellakaan tajua yön ja päivän erosta vielä yhtään mitään, oli ihan turhaa kiusata itseään opastuksilla rutiinien tärkeydestä. Päin vastoin, tunsin itseni ihan idiootiksi, kun en osannut opettaa vauvaani nukkumaan. Tein kaiken “oikein”, mutta vauvaa ei olisi voinut vuorokausirytmi vielä vähempää kiinnostaa. Toisaalta sitten kun vauvalla oli valmiuksia hiffata, että yö on yö ja päivä on päivä, moni ohje oli varsin järkeenkäypä.

Mitä tekisin toisin: Lukisin tämän joko jo raskausaikana tai sitten, kun vauva alkaa olla kolmisen kuukautta vanha. En keskellä niitä pahimpia hormonihuuruja ja väsymystiloja. Siinä kohtaa kokee ihan tarpeeksi riittämättömyyttä niin monessa asiassa, että turha ladata itselleen enää enempää vaatimuksia. Ja pitäisi muistaa koko ajan, että tässä kirjassa puhutaan yli puolivuotiaista vauvoista!

Kuinka kasvattaa bébén luin raskausaikana ja hihittelin sille. Teksti oli hauskaa ja soljuvaa, mutta ei niin kevyttä, etteikö kirjasta olisi saanut vaikka mitä ajatuksia. La pause kuulosti viisaalta ja ajatus kolmikuisena yönsä tekevästä vauvasta houkuttelevalta. Tästäkin ehdin vauvan synnyttyä kokea muutamat alemmuuskompleksit. Miten ihmeessä ranskalaiset vauvat nukkuivat yönsä kokonaan jo tuon ikäisinä? No, onneksi osaan sen verran ranskaa, että saatoin googlata asiaa alkuperäiskielellä. Kävi ilmi, että öiden tekemisellä tarkoitetaan 5-6 tunnin yhtäjaksoista unipätkää (muistaakseni) jossain klo 22 ja 06 välillä. No niin. Eivät ne bébés francaiseskaan mene siis nukkumaan iltakahdeksalta ja herää seuraavana aamuna iloisina sanoen bonjour maman. Kiitos Google.

Mitä tekisin toisin: Enpä paljon mitään, kirja oli tosi mukavaa luettavaa raskausaikana ja la pause tosiaankin toimii. Samoin koen, että vauvan huolellisessa tarkkailussa piilee yksi onnistumisen ainesosa. Mitä paremmin sitä oppii oman vauvansa tuntemaan, niin sitä paremmin hänen kanssaan tietysti menee. Suhtautuisin kriittisesti ainoastaan siihen, että ranskalaiset ovat lähtökohtaisesti supervanhempia, joilta onnistuu mikä vain. Kyllä pohjoisellakin geeniperimällä onnistuu ja taas kerran: paljon on kiinni vauvasta itsestäänkin.

Jatko-osaa Bébé päivästä päivään on ollut selailussa viimeiset pari kuukautta. Sain sen lahjaksi Lauralta. Kiitos ystävä! Ruokien esittely vauvalle on ajankohtainen ja hauska osio, mutta erityisesti haluan nostaa esille luvun Mitä pikemmin ei ole sen parempi. Tämä oli oma gut feelingini jo aiemmin ja olen patonkipäiden kanssa erittäin samaa mieltä tästä. Vauva (tai lapsi) oppii asiat omaan tahtiinsa. Kaikki kyllä tapahtuu, kun hän on valmis. On hyödytöntä ottaa paineita varpaiden löytymisestä, kääntymisestä tai tarttumisesta. Leikin kyllä vauvani kanssa ja esittelen hänelle leluja, mutta teen sen siksi, että se on mukavaa yhdessäoloa, enkä siksi, että hän oppisi pitelemään niitä aiemmin. Pakollinen disclaimer: sairaalan ohjeistamat jumppa- ja käsittelyohjeet ovat asia erikseen, mutta niihinkin yritän suhtautua koko ajan rennommin ja rennommin.

Baby K jätti hiljattain toisen yösyöttönsä pois itse. Ei siksi, että minä olisin osannut tehdä jotain erinomaista vaan siksi, että hän oli siihen valmis. Uskon kyllä, että vauvalle voi ja pitääkin opettaa maailmasta, mutta sitä ei voi kiirehtiä, koska hän alkaa näitä oppeja toteuttaa. Tietenkin sitä toivoisi, kun on keskellä niitä väsyneimpiä ja sumuisimpia ensikuukausia, että tiettyjä vaiheita voisi jouduttaa. Kukapa sitä ei haluaisi öitään nukkua. Omalla kohdallani viisain tekoni oli kuitenkin jossain kohtaa vain hyväksyä, että tätä tämä nyt on vielä jonkin aikaa ja yrittää vain jotenkin selviytyä siihen saakka. Yleispätevää vastausta siihen, koska rytmiasioissa alkaa helpottaa, ei varmasti ole olemassakaan, koska vauvat ovat yksilöitä. Meidän kohdallamme rytmi alkoi pikkuhiljaa rakentua kiinteiden ruokien myötä. Vauvan ollessa neljän kuukauden ikäinen tuli itselle sellainen fiilis, että hei, nythän tämä menee jo aika kivasti. Ja nyt kun hän on vähän yli 5 kuukautta, voin jo sanoa, että kyllä olen nukkunut, vauvalla on selvä rytmi, rutiinit toimivat ja arki rullaa usein ennustettavasti ja mukavasti. Eri vaiheet sitten hämmentävät kokonaisuutta vähän, mutta nyt sen onneksi jo tietää, että ne ovat vain vaiheita.

Näiden kirjojen lisäksi olen lukenut Jari Sinkkosen kirjasta Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun sen luvun, jossa käsitellään vauvan turvallisuudentunnetta. Siinäpä se. Näillä ajattelin nyt pärjätä aika pitkän aikaa.

Oletteko te sellaisia, että luette paljon oppaita vai lähdettekö ihan soitellen sotaan?