Browsing Category

Noora K:sta

Noora K:sta Sisustus

Ketjureaktion osasia

Noora K.

Tämä ei varmaan yllätä enää ketään, kun matto on yllättäen häipynyt olohuoneesta. No, totuuden nimissä se on pesulassa (koira, ei vauva). Ja taas tapahtui sama kuin joka kerta maton jouduttua pesuun. Olohuone näyttää ihanan raikkaalta ja vaalealta ilman sitä. Vähän tyhjältä toki myös. No, palataan mattoasioihin taas vähän myöhemmin, ne ovat tämän blogin ikuisuusaihe.

Tällä kertaa haluan joukkoistaa pöytäpulmani ratkaisun. Olohuoneen pieni sivupöytä on nimittäin tullut tiensä päähän tässä huushollissa. Se ei ole oikein ollut mieleeni enää vähään aikaan ja nyt, kun oletettavissa on, että vauva alkaa pian kivuta ja kavuta huonekaluja vasten, se tuntuu irtonaisine lasikansineen suorastaan hengenvaaralliselta.

Saa siis vinkata, jos tulee mieleen joku sivupöytäidea. Kriteerit:

– Joko niin kevyt, ettei se aiheuta ylpeyttä kovempia kolauksia, jos vauva kaataa sen päälleen tai niin tukeva, ettei vauva voi kaataa sitä päälleen.
– Sen verran pieni, että se mahtuu nojatuolin ja kirjahyllyn väliin. Aion nimittäin vaihtaa pöydän paikan. Pöydälle on pakollista mahtua tuo nykyinen pöytävalaisin ja sen lisäksi vain kirja ja lasi.
– Musta tai valkoinen.
– Ei maalaisromanttista.
– The Hamptons meet Brooklyn kuulostaisi täydelliseltä tyyliltä. Skandiminimalismiakin olen valmis harkitsemaan, jos on pakko.

Nyt nurkassa on vain lehtiteline, joka odottaa sopivaa paikkaa muualla huoneessa ja taulu, joka odottelee edelleen seinälle pääsemistä.

Sellaista. Tuleeko mieleen hyviä pikkupöytiä?

P.S. Sisustusaiheesta on luvassa lisää juttua. Totetutin nimittäin juhannuksena alennusmyyntien siivittämänä erään pitkäaikaisen sisustushaaveen.

Lapset Matkustaminen Noora K:sta

Noora K:n perjantain parhaat

Viikon paras asusteostos oli tietenkin kunnon turistihattu. Näitä tulee hankittua lämpimistä maista ja ne eivät tunnu koskaan selviävän kotiin ilman kuhmuja. Hattu tuo lomafiiliksen, koska kotona en kyllä tunnusta käyttäväni aurinkohattua oikeastaan koskaan.

Viikon paras liikunta on aamu-uinti. Jostain syystä juokseminen ei tällä reissulla huvittanut, vaikka kamppeet olivatkin mukana. Sen sijaan menin yhtenä aamuna heti herättyäni uimaan. Olin edellisenä päivänä napannut marketista hetken mielijohteesta uimalasit mukaan. Ne osoittautuivat lasten laseiksi ja vaikka viritin ne löysimpään mahdolliseen asentoon, naamassa oli jäljet ainakin puoleenpäivään saakka. Tällaisilla kehnommilla laseilla polskii kyllä rintauintia pitkäänkin, mutta vapaauintiin tarvitaan ihan oikeat uimalasit. Uiminen olikin pitkästä, pitkästä aikaa niin ihanaa liikuntaa, että totesin, että sitä pitäisi varmaan harrastaa useamminkin.

Viikon paras retkikohde kaupungin ulkopuolella oli lukijammekin suosittelema Paleokastritsan luostari. Kävimme täällä vuokra-autolla ja tykkäsimme päivästä kovin. Matkan varrelle jäi toinen toistaan kauniimpia rantoja ja perillä maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniit. Kuvissa ne eivät näytä oikein miltään, joten säästän teidät tusinakuviltani. Luostarista sai lainaksi hameen siveettömien farkkusortsien päälle kiskaistavaksi ja myös huiveja oli tarjolla portilla, joten säällistä pukeutumista ei tarvitse miettiä etukäteen.

Viikon paras taverna koettiin samana päivänä. George and Elena’s Taverna pitää Tripadvisorissa Korfun ykköspaikkaa, eikä ollenkaan suotta. Lista on suppeahko, mutta siltä löytyvät juuri ne Kreikan herkut, jotka ovat omia suosikkejani. Moussaka oli vertaansa vailla ja palvelu oli superystävällistä. Olimme nimittäin katsoneet, että ravintola sulkeutuu pariksi tunniksi klo 15 ja kurvasimme pihaan 14.47. Mies juoksi selittämään sydäntäsärkevää (keksittyä) tarinaa jostain vauvadraamasta ja ruinaamaan, josko meille liikenisi vielä jotain. Mitä vielä, ensin käskettiin lopettaa kiirehtiminen, sitten sanottiin, että tietenkin saatte ruokaa ja istuttiin vielä pitämään seuraa terassille ja kertoilemaan ravintolan ja ravintoloitsijan perheen kuulumisia. George sanoi, että jos he ovat paikalla, ruokaa saa. Viis aukioloajoista.

Viikon paras museo oli Korfun kaupungissa sijaitseva pieni Patounis-saippuatehdas. Tai no, ehkä se ei ole museo kun saippuanvalmistus jatkuu edelleen, vaikkakin varsin perinteisin menetelmin. Paikka oli hyvin sympaattinen ja täältä saa kivoja tuliaisia erilaisten oliiviöljysaippuoiden muodossa. Epäilen, että tehtailijat eivät pahemmin brändäile, mutta silti paikan visuaalinen vaikutti yhtenäiseltä, harkitulta ja kauniilta saippuoiden pakkaamisia myöten.

Viikon paras Insta-tili ei liity mitenkään Kreikkaan vaan Helsinkiin ja se on Details of Helsinki. Mitä kauniita, suorastaan hengästyttävän upeita kuvia rakkaasta kotikaupungista! Ja joskus toki muualtakin.

Viikon paras edistysaskel on Baby K:n siirtyminen syöttötuolin sitteriosasta baby-osaan. Saimme neuvolasta vinkin eilen, että nyt voisi olla hyvä hetki kokeilla ja pim, sehän sujui mainiosti. Vauvelit kuulemma lakkaavat yleensä huojumasta parissa päivässä ja tämä tietäisi kyllä isoa helpotusta lastenhoitohuonevierailuihin, ravintoloihin ja vaikka minne, kun Baby K. voi pian istua tavallisessa syöttötuolissa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että vauva saa kohta kokeilla sormiruokailua. Jännää.

Viikon paras jälleennäkeminen koittaa, kun kaimanikin palaa tänään kotiin. Jipii! Loma-ajat ovat välillä Nooralle & Nooralle vaikeita, kun joudumme olemaan erossa toisistamme pidempään kuin normaalisti. Ensi viikolla onkin sitten luvassa vaikka mitä kivaa yhdessä.

Lapset Matkustaminen Noora K:sta

Ekaa kertaa matkalla vauvan kanssa

Noora K.

Kirjoitamme kaimani kanssa vielä yhteisen koostepostauksen tai -postauksia, jo(i)ssa käymme läpi aivan kaikki tärkeimmät havaintomme ja oppimme, mutta tässä ihan ensi alkuun omia fiiliksiäni ekalta perhelomaltamme. Aivan ensin muokkaisin sanan perheloma muotoon perhematka. Törmäsin Instassa Brooklyn Blonden lausumukseen siitä, kun menee näin pienen kanssa, niin kyse on matkasta, ei lomasta. Allekirjoitan tämän, sillä onhan vauvan kanssa matkustaminen vähän työlästä ja uuvuttavaa. Toisaalta: onhan vauvan kanssa välillä työlästä ja uuvuttavaa kotonakin. Kotona sitä on ehkä levänneempi, mutta matkailu antaa niin paljon, että ilman muuta kannattaa lähteä. Itse toivon rakentavani tässä pikkuhiljaa tyttärelleni ihania lapsuusmuistoja perheen yhteisistä seikkailuista – vähän kuten itsellänikin on.

Tässä sekalaisessa järjestyksessä omia havaintojani vauvan kanssa matkailusta.

Kukapa arvaisi, miten paljon paketti kahden litran minigrippejä auttaa. Pakkasin minigrippeihin turvatarkastusta varten vauvan ruuat, jotta ne olisi helppo nostaa näytille. Vauvan matkan aikana tarvitsemat ruuathan eivät ole nesterajoitusten alaisia, mutta ne pitää silti näyttää. Helppoa siis, kun ne on valmiiksi eroteltu. Perillä tein niihin valmiiksi vauvan ruokasettejä: yksi tuttipullo tutteineen ja korkkeineen, pieni maitotetra, ruokapussi (matkalle vain pusseihin pakattuja ruokia), vauvan lusikka, ruokakippo, kertisruokalappu ja vähän paperia. Ruokapussukka vielä päällimmäiseksi reppuun, niin ruokailu oli kätsää kaikkialla. Pakkasin samaan pussiin sitten likaiset astiat ja roskat ja putsasin astiat vasta hotellissa. Moni kertoi meille matkavinkkejä antaessaan, että tekee tällaisia valmiita pusseja myös vaipanvaihtoa varten, mikä on varmasti myös tosi käyttökelpoinen idea ja kaimani on tainnut testata myös tätä.

Ruokien lämmitys – miten ja missä: Meidän matkan aikaan vähän yli 7 kuukautta vanha tyttömme syö kiinteitä ruokia viisi kertaa päivässä ja lisäksi yöllä menee yksi maitoannos. Puurot ja välipalasoseet hän nauttii kotonakin mieluiten huoneenlämpöisinä tai kylminä, joten nämä olivat helppoja aterioita. Myös maito maistui lämpimässä joko kylmänä tai huoneenlämpöisenä. No problemo. Aluksi lämmitin maitoa huoneessa vesihauteessa ja ravintolassa pyysin tarjoilijoita lämmityshommiin. Siitä huolimatta, että sanoin aina “only 10 seconds” sain maidon takaisin aina niin kuumana ja vaahtoavana, että pohdin välillä, että capuccinoako he ajattelivat minun valmistavan vauvalle. Niinpä hylkäsin pian lämmityksen kokonaan. Lihasoseita en mielelläni tarjoa kylmänä, enhän halua itsekään syödä lämpimäksi aiottua ruokaa kylmänä. Annoin kantapään kautta tämänkin oppineena ravintolassa lämmitettäväksi vain osan ruuasta ja lisäsin sitten superkuumaan soseeseen lämmittämättömän osan joukkoon. Tämä hyvä. Hotellihuoneessa oli vedenkeitin ja minulla oli kotoa mukana iso muovikippo, jossa lämmitin safkat vesihauteessa.

Vedenkeitin, tuo mahtava monitoimikone. Ruuasta tiskaamiseen. Kreikan vesijohtovesi ei kai kuulu pahimpaan päähän, mutta kun aikuisetkin juovat maassa pullovettä, niin pohdin vähän pullojen ja tuttien sun muiden pesua vesijohtovedellä. Kiinteitä jo pitkää syöneen Baby K:n astioita ei tarvitse steriloida, mutta otin kotoa mukaan littanaksi menevän siivilän johon laitoin aina vesijohtovedellä huuhdellut pullot osineen ja lusikat. Sitten keitin keittimellisen vettä ja huuhtelin ne vielä kiehautetulla vedellä. Kuivuivatkin nopeammin sen jälkeen.

Omat ruuat mukaan vai ei? Olin ennen matkaa sitä mieltä, että kyllä isosta turistikohteesta varmasti saa pohjoismaisellekin vauvalle pätevää ruokaa. Onhan Kreikassakin vauvoja. Olen edelleen tätä mieltä, joskin pienin varauksin. Otimme soseita ja puuroja mukaan niin, että ihan heti ekoina päivinä ei tarvitsisi ottaa stressiä ruokien etsimisestä paikallisista marketeista. Tämä oli oikein hyvä, Baby K:lle löytyi mieluisia soseita isommista ruokakaupoista. Aamiaisella muussasin hänelle välillä ihan vain banaania ja toki samaa olisi voinut tehdä lounailla ja päivällisillä vihannesten kanssa. Jos sopivia soseita ei olisi löytynyt, niin varmasti olisimme selvinneet loppuviikon näinkin, mutta silloin olisi pitänyt olla aina ravintolassa Baby K:n ruoka-aikaan, mikä olisi ollut aikamoinen stressinaihe. Maitoa olimme ensin ajatelleet ottaa mukaan koko viikon tarpeiksi, mutta joku raja tuli senkin raahaamisessa vastaan ja jonkin verran meni aina haaskuuseen, jos avattua tetraa ei saanutkaan kylmään. Kannattaa huomata, että ainakaan Korfulta ei saanut valmismaitoja vaan kaikki korvikkeet olivat jauheina. Isoissa marketeissa ja apteekeissa on paras valikoima. Minusta niiden kanssa säätäminen on vähän rasittavaa, mutta toiset taas tykkäävät. Jos on korvikkeen merkin suhteen tarkka vauva, niin sitten kannattaa ilman muuta raahata Suomesta kaikki maidot.

Millainen hotelli? Me asuimme Kontokali Bay Resort and Spassa, jonka olisimme voineet valita, vaikka olisimme olleet reissun päällä kahdestaankin. Hotelli oli nimittäin aivan ihana ja sijainti oli kiva. Viereiseen kylään, jossa oli iso marina, oli alle kilsan matka ja Korfun kaupunkiin 8 kilsaa. Hotellista kulki joka päivä ilmainen bussi kaupunkiin. Toivoimme nimenomaan rantakohdetta ja minun toiveeni oli saada tuijotella iltaisin parvekkeelta merelle. Hotellissa on myös perhehuoneistoja, mutta meillä oli ihan tavallinen huone. Tässä vaiheessa vauvan tarpeisiin riittivät vauvasänky, vedenkeitin ja minibaariin raivattu vapaa hylly. Tulevaisuudessa keittiöllinen huoneisto on varmasti tosi jees. Me olimme pakettimatkalla. Vedimme tietenkin kotiin päin ja ostimme matkan Aurinkomatkoilta, emmekä olisi voineet olla tyytyväisempiä tähän ratkaisuun. Valitsimme myös puolihoidon, jossa sai valita joka päivä, ottaisiko hotellilla lounaan vai illallisen. Tähänkin olimme tosi tyytyväisiä, ruoka oli nimittäin erinomaista ja olihan se nyt vauvan kanssa helppoa. Yhtenä iltana olimme vähän väsyneitä Baby K:n itkeskeltyä uutta hammastaan koko iltapäivän, että haimme buffetista ruuat huoneeseen. Ja sekin järjestyi mainiosti. Palvelu oli superhyvää.

Miten matkalla nukutti? Baby K. nukkui yöunet omassa sängyssään, niin kuin kotonakin. Päiväunet sitten nukuttiin milloin missäkin, rattaissa, meidän sängyssämme, sylissä. Kaikki unet olivat jonkin verran lyhyempiä kuin kotona, Baby K. ei aina malttanut nukahtaa, jos ympärillä tapahtui paljon kiinnostavaa. Myös iltarutiineista joustettiin matkalla, koska olisi ollut aika rajoittavaa olla joka ilta huoneessa klo 19.00 kylvettämässä vauvaa. Tyttömme on onneksi aika hyvä nukkuja, joka kyllä nukahdettuaan pysyy unessa. Iltaisin hänen mentyään nukkumaan istuskelimme parvekkeella juttelemassa ja viinilasilliset nautiskellen. Keskellä viikkoa vuokrasimme auton ja sen päivän aikana Baby K. taisi nukkua kaikki päiväunivelkansa pois. Jos siis tuntuu siltä, että vauvan unet jäävät liian vähiin, niin kannattaa kokeilla auton vuokraamista. Kotona palasimme heti tuttuihin iltarutiineihin, eivät ne olleet unohtuneet mihinkään matkan aikana.

Matkarattaat vai kantoreppu? Vuokrasin meille matkaa varten Babyzen YoYot Kinspiringista. Halusin kokeilla rattaita ennen ostopäätöstä tositoimissa, koska ne ovat matkarattaiksi aika arvokkaat. Olin niihin tosi tyytyväinen, käsimatkatavarakokoon taittuminen oli tosi hyvä juttu, koska Baby K. on vielä liian pieni istumaan lentokentän rattaissa. Ilmankin olisimme varmasti pärjänneet lentokentällä, vauva olisi vain laitettu kantoreppuun. Meillä minä käytän Manducaa ja mies Ergobabya. Mukaan pakkasimme vain Ergobabyn, koska siinä vauvan saa myös kasvot menosuuntaan ja Baby K. viihtyy tällä hetkellä parhaiten niin. Kantoreppu oli kuitenkin meillä tällä kertaa ihan turha, emme käyttäneet sitä kertaakaan. Totesimme heti, että etelän lämmössä kantaminen on tuskaa niin kantajalle kuin kannettavallekin. Baby K. on aika lämminverinen ja tuskastuu, jos on kuumissaan. Lämpimiin maihin matkaamme siis vastaisuudessakin matkarattaiden kanssa, muualle voidaan ottaa sitten kantoreppukin.

Tässä muutamia huomioita näin alkuun. Lennoista kirjoitamme kaiman kanssa ihan oman postauksen ja samoin jaamme pakkauslistamme. Kuvituksena on Korfun kaunista kaupunkia, Kontokalin kylää ja Gouvian satamaa. Seuraava perhematka on muuten jo suunnitteilla. Suuntaamme syyskuussa Roomaan viettämään minun ja mieheni 10-vuotishääpäivää. Lapsonen siis viedään ensin kaikkiin Euroopan vanhoihin sivistyksen kehtoihin.