Browsing Category

Noora K:sta

Noora K:sta Vaatteet ja asusteet

Täydellinen talvitakki

Noora K.

Taisin mainita lastenvaatepostauksessa, että en yleensä olemaan tarpeeksi nopea tekemään löytöjä FB-kirppiksillä. Onnistumiseni tapahtuvat yleensä ostoilmoituksilla, mutta tällä kertaa kävi tosi hyvä tuuri. Bongasin ex-kollegoiden FB-kirppikseltä Ritva-Liisa Pohjalaisen Joutsenelle suunnitteleman untuvatakin. Se ei ollut koskaan oikein istunut entiselle työkaverilleni, joten laputkin olivat edelleen kiinni. Tunsin suorastaan ylpeyttä, kun kerrankin lykästi ja maksoin lähemmäs 600 euron takista kaksi sataa.

Viininpunainen väri on kivaa vaihtelua muuten kovin tummaan talvitakkimassaan. Se oli myös pikkutyttönä pitkään lempivärini. Unelmien täyttymys olisivat olleet viininpunaiset, samettiset ratsastushousut kokonahkapaikoilla yhdistettynä nahkaisiin ratsastussaappaisiin.

Takki: Joutsen (second hand) Kaulahuivi: Balmuir Pipo: Acne (second hand) Laukku: Coach Farkut: Zara Tennarit: Nike

Huppu suojaa hyvin, joten periaatteessa ilman pipoakin voisi pärjätä, jos pakkanen ei ole kauhean kova. Plussakeleillä tätä takkia ei kannata käyttää, niille se on aivan liian lämmin. Polviin saakka ulottuva pituus on ihan toppen, sillä pärjää helpohkosti ilman pitkiä kalsareitakin.

Joutsenelta olin ajatellut hankkivani talvitakin muutenkin, vuosi vain oli vähän epäselvä. Merkin takit ovat uutena niin hintavia, että minäkin olin tainnut siirtää kunnollisen, pitkän untuvatakin hankintaa “ensi vuoteen” aika monta kertaa. Onneksi löysin tämän!

Kuvat napattiin eräällä äitikerhomme vaunukävelyllä Töölönlahdella, joka kuuluu Noorien Helsinki-suosikkeihin (näistä vielä lisää myöhemmin). Se on kaunis jokaisena vuodenaikana.

Vaunuista puheen ollen – eräs lukijamme kysyi tuossa jokin aika sitten mielipiteitämme rattaistamme. Meillä tosiaan mieheni valitsi rattaat. Hän jaksaa aina kartoittaa ja vertailla vaihtoehtoja paljon perusteellisemmin kuin allekirjoittanut. Hankimme sitten Bugaboo Buffalot ja olen ollut ihan mielettömän tyytyväinen niihin. Bugikset ovat tosi ketterät ja niitä on kevyt operoida yhdelläkin kädellä, mikä on varsin tarpeellinen taito, kun harvoin tuntuu kukaan availevan ovia kaupaungilla liikkuessa. Tavarakoriin mahtuvat isommatkin kauppakassit, eivätkä renkaat jää jumittamaan mihinkään. Miinusta tulee lisävarusteena hankittavalle lämpöpussille, sen vetoketjut ovat kanittavaa sorttia ja vähän ärsyttävät. Merkin omaa High Performance Foot Muffia suosittelen siis varauksella.

Noora K:sta Yhteistyö

Onko vastuullisuus vaikeaa?

Noora K.

Kaupallinen yhteistyö: Paulig Mundo ja Asennemedia

On tosi helppoa paasata eettisen ostamisen ja ilmastoystävällisen ruokakorin puolesta, kun itsellä arki rullaa ja palkka tulee varmasti tilille kerran kuussa. On joku, jonka kanssa jakaa iloja ja suruja ja tukiverkko, jolta pyytää apua, kun omat paukut tai aika ovat kortilla. Päivähoitopaikka on järkevästi työmatkan varrella, eikä toisella puolen kaupunkia ja oma työkuorma on sopiva. Silloin jaksaa ottaa selvää asioista, olla tiedostava ja joskus myös olla vähän omahyväinen (tunnustan). Minäpä tässä tulen polkupyörällä kauppaan oman kangaskassini kanssa ja ostan tästä näitä kauden vihanneksia, lähileipomon leipää, nyhtökauraa ja kauramaitoa. Kylläpä ostoskori näyttääkin kivalta, varmasti nuo muut kassajonossa olijat huomaavat, että tuo tuossa ajattelee muitakin kuin itseään.

Harvoin elämä kuitenkaan on näin seesteistä ja helppoa koko ajan. Aina on jotain meneillään ja asioita mielen päällä. Nyt lapsen kanssa aikaa esimerkiksi niille kauppareissuille on paljon vähemmän, mutta muuttuvia tekijöitä enemmän jo näin kotona ollessa ja kunhan päivätyöt ovat taas alkaneet, ruuhkavuodet varmaan alkavat tuntua just tasan siltä.

Teemme päivittäin kymmeniä (vai satoja) valintoja. On hienoa, että valinnan mahdollisuus on, mutta se on myös kuormittavaa ihan vain ruokakaupassakin, saati sitten muuten elämässä. Ostaako espanjalaisia tomaatteja, joita viljeltäessä on ehkä koeteltu ihmisoikeuksia vai suomalaisia, jotka on kasvatettu kamalalla sähkömäärällä kasvihuoneessa? Valitako kotimaista luomujugurttia pahvitölkissä vai ulkomaalaista kaurajugurttia muovipakkauksessa? Maitotuote vai soijatuote? Luomuomenia Italiasta vai tavallisia kotimaisia? Muun muassa näistä juttelimme toissa maanantaina Pauligin väen ja Aamukahvilla-Henriikan kanssa, kun Liemessä-Jenni keitti meille kahvit ja tarjosi ilmastoystävälliset browniet. Pauligille ympäristöasiat ovat erittäin tärkeitä ja siksi he haastoivatkin meidät tähän keskusteluun ja pohdintaan. Paulig ostaa prosentin kaikesta maailmalla tuotetusta kahvista, joten he ovat aika iso tekijä ja vaikuttaja. Tavoittena on, että vuoden 2018 loppuun menessä kaikki Pauligin kahvi on ostettu vastuulliseksi varmennetuista lähteistä. Kahvitalolle ilmastonmuutoksen torjuminen on elintärkeää, eikä pelkkä markkinointitemppu, koska ilmastonmuutos on uhka kahvintuotannolle. Tämä viimeistään sai tämän Lorelai Gilmoresta seuraavan kofeiiniaddiktin korvat hörölle. KAHVI VOI LOPPUA MAAILMASTA! Uhkia kahvintuotannolle on toki muitakin, kuten ikääntyvät viljelijät ja ikääntyvät puut ja kahvinviljelystä saatava riittämätön toimeentulo, mutta suurin uhka on tuo ilmastonmuutos.

Lueskelin juttutuokiomme jälkeen Paulig Mundon sivustolta, miksi meret täyttyvät muovijätteestä ja siitä, mitä vastuullisuussertifikaatit oikein tarkoittavat. Vastuullisuussertifikaatit olivat aika tuttuja. Mundo-kahvilla on näistä Reilun kaupan merkki ja Luomu-merkki. Nämä ovat minusta sellaisia helppoja merkkejä ruokakaupassa ollessa. Kun ostaa ruokaa, joista löytyy mieluiten molemmat, mutta edes jompikumpi, niin tietää tekevänsä edes vähän hyvää. Ei tarvitse liikaa miettiä. Muovijäteosuus taas nostatti häpeää.

Kuvittelin tähän asti eläväni edes jotenkin siedettävästi, suosinhan kasvispainotteista ruokavaliota, kannan uskollisesti omaa kauppakassiani mukanani ja olen oppinut pakkaamaan vihannekset paperipusseihin tai ostamaan ne ilman mitään pussukoita. Katsoin vähän paheksuen niitä, jotka pakkaavat banaanitkin vihannespussiin. Olin juuri vaihtanut perheemme jugurtit kauraversioihin. Kierrätän ja valitsen eläinkunnan tuotteista kotimaista ja luomua aina kun se on mahdollista. Olemme teettäneet kotiimme mittavan energiatehokkuusremontin ja ostamme vain vihreää sähköä. Sitten tein hiilijalanjälkitestin. Hävetti niin sairaasti, että olin mulkoillut jotain banaaninpakkaajaa. No, eivät ne minun ruokavalintani, mutta se muu. Omat ekosyntini ovat autoilu ja ajoittainen lentomatkustaminen. Ensiksi mainittu vähenee hurjasti vuodenvaihteessa, kun palaan töihin, mutta jälkimmäinen onkin sitten vaikeampi juttu.

Sen verran olen onneksi oppinut tässä vuosien varrella, että ei kannata liikaa sirotella tuhkaa päälleen, kun huomaa, että omassa toiminnassa olisi korjattavaa. Korjaa sitä edes vähän ja pyrkii koko ajan parempaan. Kaikki tai ei mitään -ajattelu on siitä vaarallista, että harva meistä pystyy elämään täydellisen hyveellisesti ja jos vaihtoehto on se, että ei sitten tee ilmaston hyväksi mitään, niin eipä sekään oikein tavoiteltavaa ole. Itse uskon enemmän siihen, että pienistä puroista syntyvät suuret virrat ja pikkuhiljaa koko ajan omaa tekemistään parantaen se maailmakin paranee. Ei kertarysäyksellä, mutta vähän kerrallaan.

Omat vastuullisuuslupaukseni kuluttajana ovat tästä eteen päin:

– Vähennän entisestään liharuokien osuutta perheemme aterioissa.
– Valitsen luomumerkittyjä tuotteita aina kun voin. Reilun kaupan merkistä tulee plussaa.
– Alan kierrättää myös muovijätteen, vaikka sen joutuukin viemään puolen kilsan päähän kierrätyspisteelle.
– Menen useammin bussilla auton sijaan.

Neljä lupausta voi tuntua vähältä, mutta haluan asettaa sellaisia tavoitteita, jotka voi saavuttaa riittävän helposti. Sitten voi taas keksiä lisää.

P.S. Noita Mundo-kahveja on toinenkin, vaaleapaahtoinen. Minun suosikikseni kuitenkin nousi tämä kuvissakin näkyvä uutuusversio, Reilusti Tumma.

P.P.S. Saitilla on myös tosi kiinnostava juttusarja siitä, kun Pauligin ostopäällikkö kiertää vuoden kahvin alkuperämaissa.

Lapset Noora K:sta Toivepostaus

Päivä kanssani by Noora K.

Noora K.

06.50 Herään siihen, että Baby K:n huoneesta alkaa kuulua innostunutta pälätystä. Bäb bäb bäb bäb, uusi päivä on alkanut. Viime aikoina vauva on ollut varsin aamuvirkku, joten lähes seitsemään asti nukuttu aamu on iloinen yllätys. Suuntaan keittiöön ja napsautan kahvinkeittimen päälle ja sytyttelen valoja. Sytytän myös kynttilän, jollain on saatava tunnelmaa pimeisiin aamuihin. Sitten menen hakemaan Baby K:n sängystään ja toivotan hänelle hyvää huomenta. Itse olen vielä vähän silmät ristissä, nousin kaksi kertaa päästämään koiran ulos yöllä ja vauvakin kaipaili tuttiaan kerran tai pari. Ensimmäinen yö, kun mies on lähtenyt työmatkalle on usein vähän levoton, niin nytkin.

Päästän koiran ulos, vaihdan vaipan ja lasken vauvan hetkeksi leikkimään ja otan itse kupillisen kahvia. Selaan viestejä ystäviltä, vilkaisen Instaa ja seurailen Baby K:n touhuja.

07.15 Uskoakseni olen nyt hereillä ja annan vauvalle aamupalaa. Ensin tarjolla on maitoa ja puuroa, sitten pilkon hänelle sormiruuaksi päärynää ja leipää ja otan itsekin lisää kahvia ja vähän jugurttia. Jätän Hesarin hakematta, koska meillä on Hoon kanssa treffit ja jos alan nyt lukea lehteä, torpedoin kaikki toiveet ajoissa olemisesta. Niinpä tyydyn selaamaan otsikot netistä. Hyväksyn kommentteja blogiin ja viestittelen kaimani kanssa aamun aikataulusta. Sitten onkin jo kiire – käyn pesulla, puen ja meikkaan kiireenvilkkaa. Kun olen itse valmis, teen vauvan aamupesut ja vaihdan hänelle päivävaatteet. Laivista ei saisi tähän aikaan kiskottua mitenkään lenkille, joten päästän sen vielä kerran pihalle ennen lähtöä ja sitten kurvaammekin jo matkaan.

09.15 Parkkeeraan auton samalla kun sadattelen mielessäni, miksi piti sopia menoa aamuruuhkan aikaan. Saavun aamiaistreffeillemme tyylikkäästi 20 minuuttia myöhässä. Ärtymys haihtuu, kun tulen sisään Hakaniemen Hiltonin ravintola Brohon. Tunnelma on ihana ja tästähän me juuri Hoon kanssa puhuimme. Nyt käydään välillä arkisin aamiaisella ulkona, koska tätä ei sitten voi enää tehdä kun on takaisin töissä. Vauvat nakertavat tyytyväisinä syöttötuoleissa leipäpalasiaan ja porkkanaa yllättävän pitkään ennen kuin hulinointi alkaa.

10.00 Aamiaisen jälkeen kävelemme Neljännen linjan Lidliin katsomaan, olisiko kaŝmir-neuleita vielä jäljellä. Vauvat nukahtavat rattaisiin. Beigen neuleen etuosa on vääränlainen, eikä kokojakaan ole oikein jäljellä, joten poistumme tyhjin käsin. Nappaamme kävelyllämme asukuvat. Kuvaamisen jälkeen vauvat nukkuvat edelleen, joten päätämme jatkaa hengailua ja suuntaamme Stockmannille. Lapset heräävät sopivasti, kun pääsemme vauvanhoitohuoneeseen. Baby K. ja Baby H. saavat lounaansa ja sitten pyörimme hetken lastenosastolla. Kumpikin vauva saa mukin juomisharjoituksia varten. Lorvimme vielä Akateemisen puolelle ja ostan erään kirjan, joka on kiinnostanut jo jonkin aikaa. Austerin 4321 on tosin vielä kesken ja kun aikaa lukemiseen ei nykyään ole ihan niin paljoa, saan sen varmaan loppuun vasta ensi vuoden puolella.

Baby K. on turhautunut, koska olen pukenut hänelle sukkikset, eikä hän saakaan enää sukkiaan kiskottua jalasta. Kun Baby K. alkaa kyllästyä kirjakaupan näkymiin, kävelemme koko porukka takaisin Hakaniemeen, jonne olen aamulla jättänyt autoni. Hoot suuntaavat muskariin ja Koot lähtevät kotiin. Hyvä kävelyhän tästä tuli, 10 000 askelta täynnä. Hyvä niin, koska kun mies on reissussa, liikunnat ovat aika lailla hyötyliikuntaa. En oikein tykkää juosta rattaiden kanssa.

13.10 Baby K. leikkii tyytyväisenä itsekseen, joten petaan sängyn ja siivoan aamulla hujan hajan jääneen keittiön. Vauva heittää palloaan, menee perässä ja heittää uudelleen ja naureskelee. Totean, että nyt voisi kokeilla sitä Hesaria. Panttaan suosikkiohjelmanumeroa eli tiskikoneen tyhjennystä ja täyttöä ja luen sen sijaan lehden. Korvaan laiskuuttani lounaan voileivillä ja keitän kahvit. Sitten onkin jo vauvan välipalan vuoro. Viili maistuu ja melkein koko annos menee ennen kuin täynnä olevasta mahasta ilmoitetaan purskauttamalla viimeisin lusikallinen ulos. Aha, kiitti.

14.30 Vauva menee päiväunilleen ja alan luonnostella tätä postausta ja lisäillä aamun kuvia siihen.

15.40 Päiväunet ovat ohi ja bebeli on niiden jäljiltä vähän kärttyinen ja uninen. On aika turvautua satavarmaan konstiin. Tyhjennän ja täytän tiskikoneen. Kun alan hommaan, paikalle ilmestyy välittömästi kaksi erittäin kiinnostunutta hahmoa. Operaation jälkeen kello on sen verran, että Laivis varmaan suostuisi ulkoilemaan, joten pakkaan vauvan rattaisiin ja lähdemme viemään koiraa kävelylle. Minusta syksyisessä ruskametsässä on ihanaa, mutta Laivis haluaisi takaisin kotiin 5 minuutin jälkeen ja 10 minuutin kohdalla Baby K. aloittaa protestinsa. Muistan samalla, että ai niin, vauva haluaa nykyään olla aina naama menosuuntaan ja alan vaihtaa istuinosaa toisin päin. Toivon totisesti, että juuri nyt mistään suunnasta ei tule fillaria tai toista koiraa. Ähellys onnistuu ja vauva on heti tyytyväinen.

Parinkymmenen minuutin jälkeen armahdan koiravanhuksen ja kävelemme kodin kautta tiputtamaan hauvan kotiin. Baby K:n kanssa jatkamme matkaa Alepaan. Ennen lopullista päämäärää tiemme vie kuitenkin läheiseen puistoon keinumaan. Laitan miehelle WhatsAppiin kuvia keinuhetkestä ja aiemmasta aamiaisesta, kun olimme yrittäneet ottaa vauvoista poseerauskuvia ja saaneet sen sijaan hauskoja tilannekuvia. Kaupasta nappaan mukaani pakastepizzan ja limun – tänään ei tosiaankaan ole luvassa mitään kovin ihmeellistä iltapalaa.

16.50 Palaamme kotiin ja heitän Baby K:n päällä olleen välikausihaalarin saman tien pyykkiin. Vauva on ottanut jonkun kasvuspurtin ja tämäkin vaate on jäänyt pieneksi. Se pääsee siis mukaan huomiseen kirppiskassiin. Toivottavasti kirppikseltä löytyy sopiva uusi välikausihaalari. Sitten syödään taas. Itselläni on kamala nälkä, joten haukkaan ensihätään vihannestikkuja tuorejuustodipin kanssa. Sitten annan Baby K:lle päivällistä. Päivällisen jälkeen leikin hänen kanssaan palloleikkiä – heitämme vuorotellen palloa toisillemme. Touhuilen kaikenlaista kotihommaa ja välillä leikin vauvan kanssa.

18.30 Baby K:n iltatoimet alkavat. Keräämme lelut takaisin koriin niin, että vauva istuu sylissäni. Laulan hänelle Daniel Tiikeristä oppimani siivouslaulun ja elätän toivoa, että tämä maksaa itsensä ennen pitkää takaisin ja Baby K. oppii itse laittamaan illalla lelut takaisin koriin. Kirjoja kerätessäni luen hänelle vähän ja sitten jatkuu. Iltatoimia jatketaan kylvyllä, puhtaalla yökkärillä, iltapalalla ja hampaiden harjauksella. Kun Baby K. on sängyssään, luen hänelle vielä vähän satua.

19.15 Laitan pakastepizzan uuniin ja avaan koneen. Jatkan tätä postausta ja maksan laskuja. Syön iltapalan koneen ääressä. Tämän jälkeen jatkan vauvan pullojen pesulla. Vastaan miehen hyvän yön toivotuksiin. Apua, näin myöhään! Japanissa kello on ties mitä jo. Toivottavasti hän saa nukuttua edes jotenkin. Pohdin, että jossain vaiheessa voisi kokeilla FaceTimea kun mies on työmatkoillaan, jos Baby K. osaisi jo innostua puhelimen ruudulla näkyvästä isistä.

20.30 Pakollisimmat jutut on hoidettu tältä päivältä, aika mennä suihkuun. Jätän oven raolleen siltä varalta, että vauvalle tulee itku. Joskus tulee reilua tuntia nukahtamisen jälkeen, mutta siihen riittää onneksi paijaus, tutti ja nalle takaisin kainaloon. Tyhjennän ja pesen vauvan ammeen, tosi nopeasti siihenkin kertyy aina jotain mähmää. Huomenna meillä on taas heti aamusta menoa, joten pakkaan vielä hoitolaukun valmiiksi ja hinnoittelen viimeiset kuivumassa olleet vaatteet kirppiskassiin.

21.00 Nostan Laiviksen viereeni tuhisemaan nojatuoliin ja luen kirjaa. Koira alkaa tuoksua unitassulta tosi pian. Rapsuttelen sitä hajamielisesti, luen ja huomaan olevani tosi väsynyt. Luen puolisen tuntia, surffailen netissä, viestittelen Hoon kanssa, kunnes totean, että pakko mennä nukkumaan. Sammutan kynttilät ja valot. Laivis jää nojatuoliin nukkumaan.

22.00 Käyn vielä katsomassa nukkuvaa vauvaa ennen kuin sammutan omasta makkarista valot. Nuijanukutus, hyvää yötä.