Browsing Category

Noora K:sta

Noora K:sta Sisustus Yhteistyö

Idyllistä puuttuu vain omenapuu

Noora K. / Kaupallinen yhteistyö: Fiskars ja Asennemedia

Tervetuloa meidän pihalle! Kun muutimme tänne valkoisten aitojen katveeseen 13 vuotta sitten, olimme ihan fiiliksissä omasta pihasta. Minä istutin perennoita kuin viimeistä päivää ja muotoilin puksipuita. Mies hoivasi nurmikkoa kuin silmäteräänsä ja tasoitteli sitä välillä jopa nurmikkosaksilla. Tasainen vihreä matto oli varsinainen ylpeys. Jo silloin meillä oli kaksi työkalua ylitse muiden, voikukkien kauhu, Xact-rikkaruohonpoistaja ja Servo-System-ruohosakset. Nämä ovat palvelleet meitä läpi vuosien moitteettomasti, joten nyt voi oikeasti suositella tuotteita postauksessa todella pitkän ajan kokemuksella.

Sittemmin olemme huomanneet, ettemme ole mitään superpuutarhaihmisiä. Haluamme, että piha on siisti, mutta emme halua laittaa liikaa aikaa sen puunaamiseen. Tässä se, mitä vuodet rivitaloasujina ovat opettaneet laiskoille puutarhureille.

1. Pidä syystalkoot. Esimerkiksi rännien putsaus on ihan pakollinen juttu. Kesän aikana niissä nimittäin alkaa kasvaa kaikenlaista ja on tosi tärkeää talon rakenteiden kannalta, että vedenkulku on estetöntä, kun syyssateet alkavat. Oma asunto on monen arvokkain omaisuus, joten siitä täytyy pitää hyvää huolta. Me putsasimme tänä vuonna rännit QuikFit-räystäskourunpuhdistajalla, joka oli kiinnitetty QuikFit-teleskooppivarteen. Hyvä niin, naapurille kävi hassummin, kun hän keikkui tikkailla, kaatui ikkunaa päin ja ikkuna särkyi. Onneksi ei käynyt mitään, mutta huh mikä tilanne.

Kitke myös kasvimaata ja leikkaa nurtsia niin pitkään, että kasvukausi oikeasti loppuu. Haravoi lehdet ajoissa. Tästä kaikesta kiität itseäsi keväällä.

2. Jos olet meidän tapaan laiska puutarhuri, mutta haluat silti, että on suhteellisen kivan näköistä, hommaa maanpeittokasveja. Ne leviävät nopeasti ja säästävät sinut ekstrakitkemiseltä. Siisti nurmikko ja maanpeittokasvit sitä reunustamassa ovat yksinkertaisen nättiä. Nytkin ehtii vielä istuttaa ja kasvu on keväällä vauhdikkaampaa, kun juurtuminen on tapahtunut jo syksyllä. Maa on syksyllä sopivan kosteaa. Jos tuntuu siltä, että et ennätä taimikaupoille, kysy vaikka paikallisessa FB-ryhmässä, josko joltakulta naapurilta heltiäisi muutama taimi jakamisen seurauksena. Minäkin olen saanut kaikki meidän maanpeittokasvit naapurilta. (Älkää kukaan pliis kysykö, mitä meillä on. Ei aavistustakaan.)

Kasvimaa on kiva ja helppo, jos ilmansuunta on oikea. Yrtit oikein rehottavat. Mutta älä taivaan tähden istuta ikinä koskaan minttua tai oreganoa maahan. Vain ruukkuihin. Jos kuitenkin olet tehnyt saman virheen kuin minä ja sadattelet nyt tätä, niin kerron, mikä minua auttoi. Light-rikkaruohohara. Ei tarvinnut kumarrella ja sai riipiä kasvimaan superleviäjät ruotuun. Plussaa tulee elegantista valkoisesta värityksestä. Tämähän voisi melkein nojata vakkariin tuohon aitaan.

3. Voikukat voit voittaa, etanoita et. Olen aikanaan kokeillut ihan kaiken myrkyistä olutansoihin. Yhden taistelun saatoin silloin tällöin voittaa, mutta koko sodan hävisin. Voin myös kertoa, että harva homma on ällöttävämpää kuin tyhjentää etana-ansoja, kun kuolleet nilviäiset killuvat oluessa. Ja uskokaa, kun sanon, että tässä on vauvavuoden aikana tullut jos jonkinlaista referenssiä ällöttävyysasioihin.

Voikukat tosiaan voitetaan kunnon työkalulla. Etana-asian ratkaisin itse lopulta niin, että poistin pihalta kaikki kuunliljat ja reunustin kasvimaan kivillä, niiden yli etanat eivät tulleet. Kiviä joutuu tietysti putsailemaan ja nostelemaan mullasta muutaman kerran kesässä. Sen teen myös vielä kerran ennen lumien tuloa.

4. Käytä aina hanskoja. Hyvät hanskat tekevät monenmoisista puuhista paljon miellyttävämpiä. Tämä pätee niin purjehdukseen, ratsastukseen kuin puutarhanhoitoonkin. Varsinkin haravoidessa saa helposti rakot käsiin. Haravoinnista puheen ollen – meidän tontillahan ei ole yhtään puuta, mutta naapuritaloyhtiön puut tiputtavat lehtensä aina meidän pihallemme. Hommaa siis riittää ja haravointikin kannattaa tehdä niin kauan kuin lehdet ovat kuivia. Marraskuun sateissa työ on huomattavasti ikävämpää ja voi myös käydä niin, että lumet ryöpsähtävät maahan ja keväällä vasta niljakas matto onkin siivottavana.

5. Jaa syystalkoot useammalle päivälle. Nämä kuvat on otettu talkoiden alussa ja olemme jatkaneet niitä pienissä paloissa jo reilun viikon verran. Pieneenkin pihaan uppoaa yllättävän paljon aikaa. Meillä on haravoitu, kaivettu yksi liian lähellä aitaa ollut vuorenkilpi pois ja lyhennetty muutenkin kaikki kasvillisuus, joka on osunut aitaan. Märkä, orgaaninen aines lahottaa puuta nopeasti. Sittemmin on myös siistitty laatoitusten reunat (siihenkin on oma työkalu) ja kannettu kompostiin useampi säkillinen lehtiä, rupsahtaneita yrttejä ja rikkaruohoja. PopUp-säkki menee kätevästi kasaan, kun työ on tehty, eikä vie juuri lainkaan säilytystilaa. Nyt alkaa olla melkein valmista – jäljellä on vain laatoituksen pesu, joka tapahtuu ihan vain letkulla. Sitten lumet voivat pihan puolesta tulla milloin vain, minun puolestani ei vielä pitkään aikaan.

Talvelle on sitten tiedossa suunnitteluhommia. Meillä on monenlaisia toiveita pienen takapihamme seuraavalle vuodelle. Baby K. on silloin jo niin iso, että varmasti nauttisi kahluualtaasta ja itse tykkäisin kunnon ruokailuryhmästä, jotta koko perhe voisi kesällä syödä ulkona. Leikkimökkikin vilahtaa puheissa aina silloin tällöin, mutta aika velho saisi olla, jos tämän kaiken aikoisi näihin muutamiin neliöihin mahduttaa. Jos toiveiden tynnyristä saisi mitä vain, vaihtaisin mielelläni ikivanhan kiveyksen siistiin laudoitettuun terassiin.

Omenapuuta täällä ei myöskään ole, vaikka se kai tällaiseen keskiluokkaiseen unelmaan farmariautoineen ja koirineen kuuluisikin. Toistaiseksi omenat on siis haettu kaupasta. Puheissa on olemattomaan omenasatoonsa pettyneen Lauran kanssa kyllä ollut omenavarkaissakin käynti – sen klassisempaa pientaloaluetuhmuutta ei kai olekaan. Jos siis näet kahden raitamekon vilahtavan nurkan takaa ja Anton&Anton-juuttikassien pullottavan, niin tiedät, mitä olemme tekemässä.

Leppoisaa sunnuntaita, tänään taidan hoitaa sen luvatun kivetysten pesun!

Postauksen tuotteet, joita ei ole esitelty tekstissä: Urban-istutustyökalusetti, Solid-monitoimiharja, työhansikkaat, PowerGear-oksasakset, Light-rautaharava, kastelukärrykela L.

Noora K:sta Vaatteet ja asusteet Yhteistyö

Asukuva! Huutomerkki!

Noora K. / yhteistyössä Henri Lloyd

Jep, me ilmoitamme asukuvat nykyään huutomerkin kanssa, niin harvinaisia ne ovat. Nyt kuitenkin olemme urakoineet niiden parissa ja lupaamme asuja näytille edes vähän useammin. Tässäpä teille tällä kertaa rento, mutta preppy syysasu. Tämä on varmaan sitä klassisinta, mitä minun päältäni löytää. Palmikkoneuleet ovat kuuluneet suosikkeihin siitä asti, kun kuudesluokkalaisena lainasin salaa kouluun äidin palmikkoneuletta (rikos lienee jo vanhentunut). Kuitenkaan minulla ei ole aikoihin ollut sellaista vaatekaapissani, joten kun tällä kertaa sain valita itselleni suosikkeja Henri Lloydin syysmallistosta, halusin ilman muuta tämän neuleen.

Tämä asu on myös sitä, mitä arjessa tulee eniten käytettyä. Otin ensin kuvia varten ballerinat mukaan, mutta en vaihtanut niitä jalkaan, koska no, en kyllä edes muista, koska olisin viimeksi käyttänyt niin siistejä kenkiä.

Takki: Lindex Neule: Henri Lloyd Peyton Crew Neck Cable Knit (saatu) Farkut: Zara Tennarit: Converse Vyö: Diorin huivi 80-luvulta Laukku: Modalu Korvikset: J.Crew

Kun jokapäiväiset vaatteet ovat tosi perus, niin kesän alussa ostetut tupsukorvikset ovat tehneet farkuista, t-paidoista tai neuleista ja tennareista koostuvia asujani hitusen puetummiksi. Tarkkana saa olla, ettei eräs pieni sieppari nappaa niistä kiinni, mutta korvikset ovat minusta pälyilyn ja varomisen arvoiset, niin kivat ne ovat.

Henri Lloydilta haluttiin tuttuun tapaan muista myös lukijoita, joten täältä pesee. Minulla on tuossa yllä kaulassa syksyn suosikkiasusteeni, Nadene Scarf ja kunhan ilmat hiukan viilenevät, lisään sen kaveriksi Nadene-pipon. Tällainen setti arvotaan myös yhdelle teistä. Nadenea saa myös vaaleampana versiona, Ellu-koira esittelee alla vaihtoehdot.

Arvontaan osallistuminen on helppoa: kerro meille joku postaustoive kommenttiboksissa ja olet mukana. Pidetään kisa käynnissä viikon verran eli osallistumisaika päättyy 3.10. 23:59. Jätä kommenttisi mukana toimiva sähköpostiosoite. Meillä on kommenttien valvonta käytössä, joten saattaa kestää hetkisen aikaa, ennen kuin osallistumisesi tulee näkyviin.

Lapset Matkustaminen Noora K:sta

Berliini muille kuin hipstereille

Noora K.

Matkustimmepa tässä Berliiniin. Pidin pitkään kaupunkia hipsterikohteena, jonka en uskonut tarjoavan tällaiselle epäcoolille helmiä käyttävälle rivitaloasujalle sitä ominta matkailuelämystä. Sitten katsoimme vuosi, pari sitten (en oikeasti muista, kauanko tästä on) Deutschland 83 -sarjaa ja yhtäkkiä alkoikin kovasti tehdä mieli Berliiniin. Matkapäätös syntyi lopulta hyvin nopeasti. Kun Rooma alkoi tuntua ikävältä Italian tuhkarokkoepidemian vuoksi ja olisi kuitenkin ollut kiva juhlistaa 10-vuotishääpäivää matkalla, Berliini tuli oikeastaan ensimmäisenä mieleen. Ja kylläpä se olikin kiva kohde!

Otimme tällä kertaa huoneistohotellin, lapsen kanssa oma keittiö tuntui hyvältä ajatukselta, samoin erilliset olo- ja makuuhuoneet. Kaimani suositteli meille Charlottenburgia sanoilla “se on Berliinin Töölö” ja se olisikin varmasti ollut tosi ihana. Päädyimme kuitenkin Mitteen, koska yhdistelmä huoneistohotelli + lyhyet matkat tiettyihin nähtävyyksiin tuotti vastaukseksi sen. Pidin Mittestä heti – Flower’s Boardinghouse oli tosi hyvällä paikalla ja näkymät ikkunoista olivat kivan urbaanit, mutta eivät ollenkaan rumat tai rosoiset, niin kuin kaupunkia usein kuvaillaan. Olin itse asiassa tosi yllättynyt, miten paljon Berliinissä oli nättiä, monesti kun kuulee, että se ei sitten ole mikään kaunis kaupunki.

Saavuimme perille tiistaina iltapäivällä ja kävimme aluksi kävelyllä lähiympäristössä, kun suuntasimme ruokakauppaan. Kotikadun varrella oli vaikka mitä kivoja ruokapaikkoja, mutta kiinnitin erityisesti huomiota siihen, että vietnamilaisia ravintoloita oli paljon. Hinnat olivat tosi kohtuullisia, kaikissa suurin osa annoksista oli alle kympin. Vau. Insta-kelpoisia kahviloita oli pilvin pimein. Jossain kohtaa ymmärsin, että jos yritän kuvata jokaisen, olen paluulennolla niin, että minulla on muistikortilla 400 kuvaa laattaseinäisistä tiloista, eikä mitään muuta.

Luin Berliiniä googlaillessani tämän Tripsterin postauksen berliiniläisestä kuonosta ja vaikka en kohdannut ketään kovin töykeää ihmistä, huomasin tämän tunnelman erinäisissä kylteissä ja tarroissa pitkin kaupunkia. Nimesin päässäni Berliinin statementtien kaupungiksi. Statementit eivät olleet ilkeitä tai pahansuopia vaan sellaista älykästä kuittailua. Tripsterissä on muuten tosi hyviä vinkkejä Berliiniin. Olisi pitänyt lukea niitä etukäteen enemmänkin, nyt nimittäin hävettää, että taksinkuljettajan tippi jäi antamatta.

Kaupasta haettiin aamupalatarvikkeita, vauvalle ruokaa ja meille iltanaposteltavaa. Lisäksi kävin vielä myöhemmin hakemassa meille kiviuunissa paistettua pizzaa ja bruschettaa. Huoneiston pohja oli tosi hyvä, makuuhuone oli hiljainen ja viileä. Olohuoneen puolella saattoi istuskella rauhassa kun vauva oli mennyt nukkumaan.

Ainoan kokonaisen päivän käytimme kävellen. Ensin DDR-museoon, sitten Brandenburgin portille, Potsdamer Platzin muurinpalasia katsomaan. Kuljimme Topographie des Terrorsin läpi ja lopulta Checkpoint Charlielle. Siellä kävimme myös museossa. Sekä DDR-museo että Checkpoint Charlien museo olivat mielenkiintoisia, mutta vähän sekavia. Jälkimmäisessä olisi voinut viettää vaikka kuinka paljon aikaa, mutta Baby K. alkoi selvästi jo tympääntyä itäsaksalaisiin muistoihin, joten yritimme haravoida kiinnostavimmat nurkat kohtuullisen nopealla aikataululla. Vauva jaksaa kyllä katsella kaupunkia pitkäänkin, mutta pysähtyneissä rattaissa hän tylsistyy pian.

Halusimme koluta nimenomaan näitä nähtävyyksiä, koska ne tuntuvat jollain tapaa meille merkityksellisiltä. Saksojen yhdistyminen ja itäblokin kaatuminen pala palalta ovat sellaisia historianmullistuksia, jotka ovat tapahtuneet omana elinaikana ja ne muistaa hyvin. Silti tuntuu hullulta, miten toisenlainen maailma on ollut vielä vasta aika vähän aikaa sitten. Samaan aikaan kun itse on leikkinyt Barbieilla, itäsaksalaiset lapset ovat leikkineet puisilla käsikranaateilla, harjoitelleet niiden heittämistä ja valmistautuneet ydinsotaan. Että vaikka maailman on todella ollut ydinasetäystuhon partaalla 80-luvulla, niin toisen lapsuus on silti naiivi ja no, lapsellinen niin kuin kuuluukin olla ja toista on ohjattu leikin varjolla oppimaan sodassa tarvittavia taitoja. Ja niin lähellä!

Sosialismista hyppäsimme kerralla kapitalismin keskelle, kun suuntasimme kävelyn lomassa Marriottiin. Yritimme ostaa miehelle tyynyä sieltä. Joku ehkä muistaa meidän perheen ikuiset tyynyongelmat aiemmistakin matkakertomuksista ja kyllä, viisainta olisi aina pakata oma tyyny mukaan. Se kuitenkin tuntuu aina unohtuvan. Tällä kertaa hotellista ei voinut ostaa tyynyä mukaan, mutta onneksi läheltä löytyi vuodevaatteita myyvä kauppa. Muuten niin kiva hotellimme tyynyt olivat nimittäin varmaan huonoimmat ikinä. Minä pärjään pari yötä kämäisemmälläkin pieluksella, mutta mies menettää yöunensa kokonaan. No, loppu hyvin kaikki hyvin, mutta superhuonosti nukutun ekan yön jälkeen sovimme, että tästä eteen päin yövytään vain ketjuhotelleissa, joista tiedetään, että nukkumavälineet ovat hyviä. Jep. Ei tule omaleimaisia budjettimatkaajia meistä, ei.

Tendenssi jatkui, kun jatkoimme Marriotista lounaalle Vapianoon. Meidän perheessämme ei siis karsasteta myöskään ketjuravintoloita. Sen, mikä persoonallisuudessa uupui, loistavasti varusteltu hoitopöytä korvasi. Harvoin nimittäin näkee, että ravintolan vauvanhoitopöydällä olisi ekstravaippoja tarjolla, samoin baby wipeseja ja hoitoalustan puhdistusainetta. Myös syöttötuolit olivat tosi, tosi hyvät.

Kaupoissa emme tällä reissulla käyneet muuten ollenkaan, kumpikaan ei ollut shoppailun tarpeessa. Shoppailtavaa olisi kyllä ollut, ohi kulkiessa näkyi vaikka mitä liikkeitä Mujista ja Uniqlosta Aesopiin. Hyvin Berliini siis sopisi siihenkin tarkoitukseen.

Checkpoint Charlien jälkeen Baby K. kaipasi jo leikkejään ja lattia-aikaa, joten kipitimme pikavauhtia takaisin hotellille, jossa vauva pääsi konttausharjoituksiin ja päivälliselle. Kello oli vielä sen verran vähän, että tein virhearvion, että vauveli jaksaisi vielä meidänkin päivällisemme ravintolassa ja lähdimme lähikadun burgeripaikkaan. Mies vähän epäili ja olisi pitänyt uskoa häntä ja hakea taas take awayta. Purilaiset hotkittiin pikavauhtia, kun Baby K:lla loppui kärsivällisyys ihan kokonaan ja minä lähdin häntä nukuttamaan ja mies suuntasi vielä ruokakauppaan täydennysostoksille. Tämä on kyllä minusta vauvan kanssa toimiva konsepti – lounas ravintolassa ja illallinen hotellissa.

Torstaiaamuna flaneerasimme vailla sen kummempaa määränpäätä. Olin lukenut myös Tässä kaupungissa tuulee aina -blogista Berliini-vinkkejä ja niiden siivittämänä suuntasimme Monbijou-puistoon, joka olikin kyllä tosi kiva. Kesäpäivänä varmasti ihan täydellinen paikka.

Kävelimme myös dönerin perässä, pitihän nyt sellainen saada, kun kerran Berliiniin matkustettiin. Mies valkkasi omansa Baba Kebabista ja minä falafelit viereisestä Dada Falafelista. Molemmat olivat tosi tyytyväisiä omiin annoksiinsa. Seuraavalla reissulla pitää sitten saada sitä vietnamilaista.

Sanon seuraavalla, koska Berliiniin mennään ihan varmasti uudelleen, niin kiva kohde se oli. Lento on lyhyt ja saksaakin ymmärtää yllättävän paljon ruotsin perusteella. Seuraavalla kerralla tytärkin varmasti ymmärtää jo enemmän kaikkien superhienojen leikkipuistojen päälle. Pikaisiin näkemisiin siis, Berliini!