Browsing Category

Purjehdus

Noora K:sta Purjehdus

Haikeanihana kesälomapurjehdus

Noora K.

Huomenta! Osa reissuräpsyistä on ihan vain puhelinkuvia, koska kerrottakoon tässä vaiheessa jo, että nyt tuuli niin kovaa, että purjehduksilla ei tullut paljoa kunnon kameraa kaivettua esiin. Tällä matkalla loistivat poissaolollaan myös kauniit kattaukset kannella ja kivat raitavaatteet. Mutta rupuverkkareista ja pussipastoista huolimatta meillä oli tosi ihana kesälomapurjehdus ja itkin vuolaasti koko viimeisen illallisen, kun tuntui niin haikealta. (Toim. huom. olisin varmasti itkenyt myös ilman raskaushormoneja.)

Aloitimme kesälomapurjehduksen tuttuun tapaan: yritimme tsempata pari pidempää päivää alkuun, jotta pääsisimme nopeasti sinne, minne olimme oikeasti menossa. Pääsimme matkaan vasta torstai-iltana, joten ekan yön vietimme lähellä, Porkala Marinissa. Sieltä jatkoimme heti aamun tullen Tammisaareen. Saimme vähän esimakua tulevasta lomasta. Tuuleskeli ihan kunnolla ja vaikka oli kaunista ja aurinkoistakin, tuuli piti huolen siitä, että sortsipurjehduksesta oli turha haaveillakaan. Mies vietti synttäripäiväänsä, joten illalla perille päästyämme vein hänet juhlaillalliselle Knipaniin. Ruoka oli ihanaa ja tunnelma yllättävän kansainvälinen. Viereisistä pöydistä kuului ranskaa, enkkua, saksaa ja riikinruotsia.

Tammisaaressa tuli pideltyä tuulia kahden yön verran. Olimme sopineet ennen lähtöä, että tällä kertaa pidetään tuulirajat aika alhaisina, kun mua hirvittää enemmän kuin tavallisesti, enkä toisaalta ole ihan yhtä nopea ja ketteräkään. Vähän sellainen vajaalla kapasiteetilla purjehtiva. Mutta hyvä paikka se oli tuulia pidellä, Tammisaarihan oli aivan ihana! Paljon elegantimpi kuin Hanko, sellainen Stars Hollow -fiiliksellä ladattu kaunis pikkukaupunki. Huomasin itseni sanovan miehelle, että jos hän joskus haluaa mökin, niin Tammisaaren lähettyviltä saattaisin ehkä suostua sellaisen hankintaan. (Minä en siis tykkää mökkeilystä lainkaan, seinät kaatuvat päälle aina noin minuutissa.)

Örö taisi olla meille tänä vuonna sellainen pääkohde. Tulimme sinne suoraan Tammisaaresta ja ihastuimme saman tien. Palvelu oli tosi ystävällistä ja paikka näytti mielettömän kauniilta. Kello oli saapuessamme jo reilusti illan puolella, joten päätimme jättää saaren tutkimisen seuraavaan päivään. Hyvä niin – täällä tulikin sitten vietettyä pidempi aika kuin missään satamassa koskaan meidän purjehdustemme aikana. 16 m/s -tuulet nimittäin pitivät meidät tiukasti laiturissa. Moisiin tuuliin emme olisi ilman tätä tilannettakaan lähteneet, vähän turhan kovaa blosasi meille. Niinpä tutkimme saarta perinpohjaisesti. Kävimme opastetulla kierroksella, söimme savukalaa satamabistrossa ja illastimme kasarmin ravintolassa (Laivis sai tulla sisällekin mukaan). Kävelimme saaren ympäri. Onneksi Örö on tuollainen vähän isompi saari, joten tekemistä riitti pariksi päiväksi.

Täytyy sanoa, että Metsähallitus on tehnyt aivan upeaa työtä. Pesutilat olivat todella siistit, koko saari erinomaisen roskaton ja hoidettu, rakennukset viehättävästi kunnostettuja ja koko yleistunnelma oli todella kiva. Positiivista oli myös se, että tänne oli selvästi rekrytty paikallisia nuoria kesätöihin ja heidän intonsa oli silmiinpistävää ja tarttuvaa. Bonuksena mainittakoon, että satamakonttorin kahvilasta sai todella herkullista pullaa. Mies ja Laivis kävivät aamuisin hakemassa meille lämpimäisiä, kun minä valmistelin muuta aamupalaa. Varsinkin voisilmäpulla oli oikein poikkeuksellisen hyvää.

Kolmannen yön jälkeen alkaa riittää ihanakin paikka, joten otimme heti tilanteesta vaarin, kun tuuli laantui lähemmäs kymmentä metriä. Saman näytti tekevän moni muukin, satama tyhjeni heti aamusta pikavauhtia. Teimme pikapysäyksen merten ABC:lla Kasnäsissä ja kävimme kaupassa, sitten jatkoimme Högsåraan ja suojaisaan Kejsarhamniin.

Olin ennättänyt haaveilla Farmors Cafen leivonnaisista jo pari päivää, joten lähdimme saman tien kävelylle, kun saimme köydet kiinni. Marenkinen marjajättiläinen ajoi asiansa ja sokerikiintiö oli taattu varmaan ensi vuoteen saakka. Kun töissä ja maailmassa yleensäkin kaikki muuttuu koko ajan, niin on viehättävää, että maailmassa on paikkoja, joissa kaikki on ihan kuten viimeksikin.

Vanha työkaverini Anna kirjoitti hurjan hyvin purjehduksesta. Satuimme Högsåraan samaan aikaan ja kävimme yhdessä aamukävelyllä koirien kanssa. Ihailimme sievää kyläsatamaa ja nauroimme Bar Rumpanille. Siivet ovat vaihtuneet purjeisiin, mutta kyllä meistä vieläkin saisi hyvän miehistön yhdessä, niin kivaa oli nähdä ja vertailla kokemuksia. Puhuimme paljon siitä, miten tärkeä osa se kauniissa saarissa fiilistely on purjehdusta. Ei tämä harrastus meille ole pelkästään sitä itse purjehdusta vaan paljon kaikkea muutakin. Ja miten upeita paikkoja Suomessa on, eikä niistä koskaan tietäisi mitään, ellei liikkuisi veneellä.

Helsingholm ja Stenskär ovat myös sellaisia, että kaikki on ihan niin kuin edelliselläkin kerralla. Kova tuuli se vain jatkui jatkumistaan, joten siirtymisemme olivat hyvin lyhyitä. Hirveä lounaispuhuri myös sulki pois kokonaan haaveilemani Brännskärin, joka on avoin lounaistuulille. Sellaista se on, luonnon armoilla oleminen. Onneksi lähietäisyydellä oli noita pieniä, suloisia paikkoja, mutta Brännskär jäi nyt vähän kaivelemaan.

Meillä oli tarkoitus olla pari viikkoa purjehtimassa, mutta palasimme päivää suunniteltua aiemmin, jo eilen. Sateiden kanssa meillä kävi hyvä tuuri, eilistä lukuunottamatta melkein ainoastaan meidän nukkuessamme satoi, muuten saimme nauttia kauniista keleistä. Kovat tuulet kuitenkin rajoittivat montaa juttua ja kun tuuli oli vielä kääntymässä täksi päiväksi itään, oli helppoa tehdä päätös siitä, että nyt mennään kotiin saakka. Ennen paluutamme kävimme vielä Kirjaisissa ja Hangossa. Molemmissa oli jo unelias tunnelma, ihmisiä näkyi harvakseltaan ja oli jopa vähän aavemaista. Kesä-Suomi todellakin menee kiinni, kun koulut alkavat.

Vikan yön vietimme Barösundissa. Viimeinen legi sieltä Haukilahteen oli pohjoistuulen viilentämä ja kaatosateen marinoima. Olisi naurattanut, ellei olisi välillä itkettänyt. Mies istui urheasti sateessa likomärkänä pinnassa ja minä näytin purjehdushousut riisuttuani siltä, että olisin pissannut housuun. Kun saimme köydet kiinni, puristin miehen hanskoista vettä lavuaariin ja mietin, miten kuuden purjehditun kesän jälkeen olen edelleenkin niin optimisti, että olin pakannut laukkuuni bikinit villasukkien sijaan.

Niin, ne purjehdushousut. Suurimman osan matkaa ratkaisin ongelman niin, että vedin housut toiselta puolelta kiinni ja toiselta jätin auki. Viimeisenä päivänä maha jotenkin pompsahti niin esiin, että jouduin tekemään henkseleistä vyövirityksen ja sitomaan housut vyötäröltä kiinni. Juuri sinä ainoana sadepäivänä. Samalla alkoi tuntua, että nyt tämä köysien tekeminen on vähän hankalaa kumarteluineen. Jotain tai joku on välissä, kun yrittää mennä kaivelemaan poijuhakaa laatikonpohjalta. Tuli siis aika vahvasti sellainen fiilis, että minun purjehdukseni Fenillä olivat tässä. Seuraavan kerran vesille sitten uudella kulkupelillä ja uudella miehistökokoonpanolla. Se on samaan aikaan ihan kauheaa, niin haikeaa, että itkettää pelkkä ajatuskin. Meidän ihana Fenimme, pieni ja uskollinen vene, joka on opettanut niin paljon ja joka ei ole koskaan jättänyt meitä pulaan. Jolla on tehty ikimuistoisia retkiä ja koettu taianomaisia hetkiä. Joku saa siitä vielä todella hyvän veneen itselleen. Toisaalta se on yhtä lailla ihanaa ja jännittävää. Nyt tulee jotain ihan uutta, mitä ei voi vielä kuvitellakaan. Onneksi syksy näyttää tänä vuonna kivalta – kaikki sisustusprojektit ja hankinnat vauvalle ovat vielä edessä.

Purjehdus

Myydään (ihana) purjevene

Noora K.

Kyllä, ihan totta. Rakas Fenimme etsii uutta kotia, hyvää ja rakastavaa sellaista. Olemme päättäneet vaihtaa isompaan veneeseen. Fenillä on ollut mahtavaa aloittaa purjehdusharrastus, se on helposti hallittava ja erittäin merikelpoinen. Omat taitomme ovat aina loppuneet rutkasti ennen kuin veneen ominaisuudet.

Tekniikka ja faktat:

– Avance 24 vm. 1981, suunnittelija Peter Norlin.
– Pituus 24 jalkaa eli 7,46 metriä.
– Syväys 1,5 metriä.
– Paino 2,5 t.
– Isopurje, dacron, ylin läpilatta, Meripurje, 2003.
– Rullagenoa 2011, WB-sails, Furlex 200S-rullalaitteella.
– Spinaakkeri, Meripurje, 2004.
– Kone Yanmar 1GM10 SD20-vetolaitteella ja Martec-makeavesijäähdytyksellä 2001.
– Kaksilapainen Flex-O-Fold-taittolapapotkuri.
– Ebersprächer D2-lämmityslaite 2001, puhallusaukot salongissa ja keulapiikissä.
– Navman Multi 3100 loki/kaiku 2005, näyttöyksikkö uusittu 2014.
– Kaksiakkujärjestelmä latausreleellä, AGM-akut, 2014.
– Makeavesijärjestelmä sähköpumpulla.
– Origo-keitin kahdella polttimella.
– Garmin-plotteri.
– Waeco-kompressorijääkaappi verkkolaitteineen.
– Kaikki köydet hyvässä kunnossa ja säännöllisesti vaihdettuja.
– Katsastettu joka vuosi ja säilytetty hallissa kaikki talvet, jotka vene on ollut meillä.
– Teak-sisustus.
– Salongissa Lagoon-pöytä, jonka saa myös istuinkaukaloon.
– Septivessa imutyhjennyksellä.
– Vanha, mutta toimiva Decca VHF.
– LED-kulkuvalot.
– Runkokatsastettu 2016.
– Simrad TP10 -pinnapilotti.
– Köliremontti Veleiro Oy:n Kotkan telakalla 2015.
– Säilytyspukit sopimuksen mukaan.

Tunne:

Tällä veneellä on tehty monta ihanaa retkeä. Olemme käyneet niin itäisellä Suomenlahdella kuin Saaristomerelläkin, luonnonsatamissa ja marinoissa. Fenillä pärjää kolmisen päivää mainiosti ilman sähköä ja palveluita – akku riittää, fiksusti pakattuna jääkaappitila riittää kolmen päivän eväisiin ja septiin mahtuu. Tällä syväyksellä pääsee todella monipuolisesti luonnonsatamiin ja yleensä löytyy aina joku kolonen, johon pikkuinen 24-jalkainen mahtuu.

Salongin pöydän saa myös kannelle, joten fiiliksen mukaan voi ruokailla ulkona tai sisällä. Pentteri eli keittiö on tuollainen ulosvedettävä malli eli penkin saa myös täyspitkäksi, kun pentterin työntää omaan koloonsa. Origon liesi käy Marinolilla. Keulapiikkiin mahtuu myös 187 cm pitkä mieheni nukkumaan jalat suorana. Sitloodakin on tilava, vaikka vene on pieni. Tämä on meidän mielestämme ollut tärkeää, koska ulkonahan purjehtiessa pääasiassa ollaan.

Feni on helposti hallittava ja sitä voi mainiosti purjehtia myös yksin. Se nousee hienosti tuuleen ja voittaa vauhdissa aina kokotoverinsa, joskus isompansakin. Se herättää hyvää mieltä satamissa ja moni tulee kertomaan, kuinka heillä on ollut juuri tällainen vene harrastusta aloittaessa. Fenissä on juuri oikea fiilis. Oikea fiilis on iso asia, koska ei purjehduksessa kyllä mitään järkeä ole. Täyttä tunnetta alusta loppuun koko harrastus.

Retkipurjehduksessa hienointa on, että pääsee näkemään Suomen kauneimpia paikkoja. Sellaisia, joita ei näe mistään muualta kuin vesiltä käsin. Kun purjeet on nostettu ja kone sammutettu, on hiljaista. Kuuluu vain luonnon ääniä. Purjevene ottaa aallot vastaan pehmeästi.

Niitä näitä kysymyksiä ja vastauksia purjehdusharrastuksesta täällä.

Purjehduksesta koiran kanssa täällä.

Paljon, paljon asiaa purjehduksesta, satamista ja itse veneestä vanhassa blogissani.

Feniä saa tulla katsomaan vaikka heti, mutta uuteen kotiinsa olemme valmiita luovuttaman sen vasta elokuun puolenvälin jälkeen. Yhteydenotot ja tarkemmat tiedustelut tositarkoituksella nooraliina@hotmail.com. Yleisempiin kysymyksiin vastaan tietysti täällä kommenttiboksissakin. 🙂

Noora K:sta Purjehdus

Kuva-arvoitus

Noora K.

Mitä näiden kuvien ottamisen välillä tapahtui?

10 pisteen vihje: Ajattelimme, että tulee vähemmän säätöä laiturilla syömisestä, jos Laivis odottaa veneessä, kun saarella oli toinenkin koira.

Olipas kivaa käydä pitkästä aikaa venekerhon saarella Porkkalan edustalla. Emme tainneet viime kesänä ennättää tänne lainkaan, joten meitä odotti kaksi yllätystä. Laiturille oli laitettu tosi kivoja ruokapöytiä, joissa istuskella. Lisäksi oli rakennettu toinenkin sauna, joka oli ihan käsittämättömän hieno. Katsokaa nyt, mitkä maisemat! Niin pesuhuoneesta kuin löylyhuoneestakin näki ihanasti merelle isojen ikkunoiden kautta ja pukeutumishuoneesta sai halutessaan koko lasiseinän auki. Vau. Kyllä kelpasi.

(Vähän ankea puhelinkuva, mutta menköön. Oikealle kameralle ei muistunut mieleen napata tällaista.)

Miniretki oli tosi kiva ja tänään ennätimme juuri sateen alta pois. Ensi viikolle yritetään mahduttaa vielä toinenkin miniretki ja sittenhän se onkin melkein jo kesäloma. Kivaa sunnuntaita!