Browsing Category

Ravintolat

Helsinki Ravintolat

Perjantain parhaat

Viikon paras lounas oli Jätkäsaareen Bar Malagassa. Glorian Ruoan ja Viinin Instagramista bongattu ravintola oli todellinen löytö. Bistro sijaitsee uuden kerrostalon alakerrassa, keskellä rakennustyömaita, joten ilman suosituksia sinne tuskin olisi päätynyt. Noora H. tilasi sienipastan ja Noora K. Dijon-kalkkunaa perunamuussin kera. Aterian jälkeen molemmat totesivat, että kympin lounas oli yksi kaupungin parhaista.

Viikon paras aamupala oli Vallilan Melt New York Eateryssa. Kirppiskamojen haun jälkeen vauvajengi suuntasi pitämään sadetta Meltiin, ja äidit tilasivat taivaalliset french toastit. Noora H. on suositellut Meltia aiemminkin, mutta french toastien jälkeen lähistöllä asuvat tutut tekisi mieli opastaa paikalle kädestä pitäen. Loistava palvelu, kiva tunnelma ja suussasulavia herkkuja, mene ja tue korttelikahvilaa!

Viikon paras kirja on Juha Itkosen Minun Amerikkani. Noora H. odotti lainaa yhtä pitkään kuin vauvaa, eli yhdeksän kuukautta. Ensimmäisen sadan sivun perusteella voi todeta, että kyllä kannatti. Itkosen matkakertomusta ja tunnelmia vaalien alta on mielenkiintoista lukea. On myös hauska huomata, että nelikymppisen mieskirjailijan fiilikset tasaisista, automarkettien kansoittamista maisemista ovat välillä ihan samanlaisia kuin itsellä tuolla päin maailmaa ollessa. Noora H. ei ole julkaissut lukupäiväkirjoja hetkeen, mutta kirjat on kirjattu ylös, eli vinkkejä on tulossa.

Viikon paras urheilu on lenkki. Noora H. selätti vihdoin flunssan ja pääsi lenkille. Ehkäpä valekuntoilija voi pian taas kutsua itseään ihan oikeaksi kuntoilijaksi. Noora K. taas kokeili lähiseudulle ilmestyneitä uusia kuntoportaita lenkin aluksi ja lopuksi. Porrastreeni on kyllä tosi hyvää vaihtelua peruslenkkeihin.

Viikon paras vauvauutinen tuli tietysti Presidentinlinnasta. Noora & Noora onnittelevat ja jäävät pohtimaan, ilmestyykö Baby N. (vai H.?) johonkin Helsingin vauvakerhoista.

Helsinki Noora H:sta Ravintolat

Kun Helsinki tarjoaa parastaan

Noora H.

Viime viikonloppu oli todellinen superviikonloppu Helsingissä. Ravintolapäivä, Arabian katufestarit, Kumpulan kyläkirppis, Kallio kukkii, Hanami Roihuvuoressa ja hevoset Kaivarissa. Varmaan vielä pari muutakin tapahtumaa. Olimme lähes aamusta iltaan ulkona lauantain ja sunnuntain, välillä kävimme kotona vaihtamassa vaippoja ja leikittämässä Baby H:ta. Vauva pitää pian siirtää istumaosaan, sillä hereillä ollessaan hän ei viihdy lainkaan vaunukopassa. Ja ymmärtäähän sen, ei kukaan jaksa loputtomasti pilviä tuijotella.

Lauantaina käyskentelimme ristiin rastiin Arabiaa ja Kumpulaa. Hämeentie oli suljettu Arabianrannan päässä, ja tehtaan edustan valtasivat ruokarekat ja ravintolapäivän keittiöt. Puutalojen pihoilla oli kirppiksiä ja paikallisten lasten kiskoja, joiden ohi ei voinut kulkea kaivamatta rahapussia esiin. Jos kolme alakouluikäistä kauppaa reippaasti karkkipusseja ja kertoo tuottojen menevän uhanalaisten eläinten hyväksi, niin on ostettava karkkia, vaikkei karkkipäivä olisikaan. Pihakirppikseltä löysin myös vanhat, kauniit sinivalkoiset keittolautaset, joissa aion säilyttää tomaatteja keittiöntasolla.

Iltapäivällä piipahdimme Teurastamon kesäavajaisissa. Teurastamon tapahtumat ovat siitä kivoja, että niissä ovat aikuiset ja lapset sulassa sovussa. Minusta on kivaa, että samalle alueelle mahtuvat terassilla keikkoja kuuntelevat aikuiset ja pihapelejä pelaavat lapset.

Teurastamolla oli tarkoitus syödä Roslundin hampurilaiset, mutta lähes tunnin jono ajoi meidät läheiseen Social Foodiin. Social Food on juuri palkittu Helsingin Uutisissa kaupungin parhaana hampurilaispaikkana, mutta onnistuimme saamaan istumapaikat meille ja ystäväperheelle. Palkinto on todella ansaittu, Social Foodin hampurilaiset ovat ykkössijalla minunkin listallani, sillä puuhiiligrillissä paistettuja pihvejä on vaikea päihittää.

Viikonloppu alkoi tukan pätkäisyllä. Kävi nimittäin se perinteinen, eli vauva tuli ja tukka lähti. Raskausaikana elätellyt toiveet siitä, että saisin pitää paksuuntuneen tukkani, sulivat sitä mukaa kun noukin irronneita hiuksia viemärinkannesta ja lattialta. Niitä on joka paikassa. Paras ratkaisu ohentuvan tukan kanssa on leikata pitkä polkka. Laitoin luottokampaajalleni alkuviikosta viestiä ja sain armoajan saman viikon lauantaille. Tukasta tuli tosi kiva, ja tätä osaan ehkä vähän laittaa, sillä suoristus onnistuu minultakin.

Sunnuntaina kävimme vielä äitini ja Baby H:n kanssa ihastelemassa kirsikankukkia Roihuvuoren Hanami-juhlassa. Olimme liikkeellä hyvissä ajoin etukäteen, ja pääsimme ihastelemaan kukkia ennen pahinta ryysistä. Samalla oli hauska seurata cosplay-harrastajia poseeraamassa kameroille ja pitämässä piknikkiä pienille keräilynukeille. Japanin reissu jäi taas tänä vuonna, mutta ehkä ensi vuonna. Onneksi pienen palan Japania löytää joskus myös Helsingistä.

Save

Helsinki Ravintolat

Lapsiystävälliset ravintolat

Noora H.

Instagramin puolella jo kerroinkin, että meillä on Baby H:n kanssa tänä vuonna projekti. Kartoitamme Helsingin vauvaystävällisiä kahviloita ja ravintoloita, ja lupaamme raportoida niistä myös teille. Postaukset löytyvät blogista Helsinki- ja ravintolat-kategorioiden alta ja tagilla vauvanpitämä. Sama vauvanpitämä toimii myös Instagramissa hashtagina, jos kaipaatte liikkeellä ollessa vinkkejä kivoihin paikkoihin. Vauvan kasvaessa näkökulma muuttuu varmasti lapsiystävällisiin ravintoloihin, mutta toistaiseksi en lupaa tarkkailla syöttötuoleja tai mikroja, koska meillä niille ei ole vielä tarvetta. Ja jahka tästä pääsemme reissaamisen makuun, niin vauvanpitämä-tagi laajenee myös lomakohteisiin, hotelleihin ja kulkuvälineisiin.

Teimme tietoisen päätöksen lähteä Baby H:n kanssa varhain liikkeelle, tietenkin flunssakausi huomioiden ja neuvolan ohjeita kuunnellen. Tiesin, että vauvan kanssa liikkuminen tulisi olemaan jännittävää ja jopa pelottavaa. Ja mitä pidempi aika kuluisi, sitä hankalammalta lähteminen tuntuisi. Siispä hyppy kylmään veteen ja ensimmäisille kahveille vauvan ollessa kaksiviikkoinen.

Halusimme opetella liikkumaan vauvan kanssa mahdollisimman pian, jotta uskaltaisimme käydä jatkossakin taidenäyttelyissä, kahveilla ja ulkona syömässä. Vauvan myötä elämä muuttuu, tietysti, mutta ajattelimme pitää joistakin vanhemmille tärkeistä asioista kiinni ja muokata niitä vauvaystävällisiksi.

Mutta nyt niihin vinkkeihin.

Ravintola Sunn
Baby H. pääsi testaamaan brunssikonseptia ensimmäistä kertaa kolmeviikkoisena. Brunssipaikkaa valittaessa meillä oli muutama kriteeri: tilan oli oltava tarpeeksi iso, jotta vaunut sai pöydän viereen ja brunssin oli kestettävä mieluiten alkuiltapäivään, vauvan kanssa lähdöt kun eivät ole nopeimmasta päästä. Sunnissa molemmat ehdot täyttyivät. Sunnin brunssia tarjoillaan lauantaisin ja sunnuntaisin neljään, joten aamuun mahtuu muutama kakkakatastrofi, eikä silti tarvitse jäädä nälkäiseksi. Ravintola sijaitsee Senaatintorin laidalla toisessa kerroksessa, mutta sen ei kannata antaa hämätä, sillä takapihan kautta pääsee hissillä suoraan ravintolaan. Pieni herra toivotettiin iloisesti tervetulleeksi ja vankkurit sai parkkeerata suoraan pöydän päähän. Brunssin tarjoilut ovat hyvää perustasoa. Perinteisten leipien, salaattien ja jugurttien lisäksi löytyi keittoa ja teriyaki-lohta. Listalta voi lisäksi tilata munakkaita ja voileipiä, mutta niiden kanssa brunssin hinta-laatusuhde kohoaa turhan tyyriiksi. Lasit kuohuvaa oli kuitenkin otettava Baby H:n syntymän kunniaksi, ensimmäistä kertaa kymmeneen kuukauteen.

Hilton Bro
Hakaniemen hotelli Hiltonin brunssista on ollut aiemminkin juttua, mutta kehutaan nyt paikkaa uudestaan. Brossa on nimittäin Helsingin paras brunssi. Minihampurilaisia, kananmunia kolmella eri tapaa, sashimia, tuoreita hedelmiä ja marjoja, smoothieita, juustokakkua ja lukuisia muita herkkuja. Tila on tosi kivasti sisustettu ja istumaan mahtuu aina, vaikkei pöytävarausta olisikaan. Se on aika harvinaista Helsingissä. Synttäreilläni on perinteisesti menty aamupalalle tai brunssille, riippuen viikonpäivästä, ja tänä vuonna synttärit alkoivat Brossa. Baby H. hengaili tämänkin brunssin vaunuissa pöydän vieressä ja täytyy myöntää, että ruokailu oli hävyttömän helppoa, sillä vauva nukkui leppoisasti koko sen ajan.

Kellohalli
Teurastamon alue on yksi suosikeistani Helsingissä. Erinomainen esimerkki siitä, miten kivalla tavalla kaupunkia voi uudistaa, kun vanhoja teollisuusalueita otetaan kaupunkilaisten käyttöön. Alueelta löytyy useita ravintoloita, mutta räntäsateisena tiistaina taivalsimme vaavin kanssa Kellohallin lounaalle. Lounas on suosittu, mutta mahduimme hyvin pankkiirien ja hipstereiden väliin. Tosin kellokin oli lähempänä yhtä, joten kiireisin lounasaika oli jo takanapäin.

Jos viikoittain vaihtuvalla lounaslistalla lukee Carver Market, niin kiiruhda paikalle. Saat nimittäin Helsingin parhaan salaatin. Ideana on, että tilaat valitsemasi lihalisukkeen lihanleikkaajalta ja sitten kokoat lopun salaatin itse. Salaattipöytä on kaukana perinteisestä kurkku-tomaattilinjasta, sieltä löytyi muun muassa punajuuri-fetapaistosta, minttuporkkanoita ja linssejä. Minulta saa myös runsaasti lisäpisteitä tuoreesta ja lämpimästä leivästä, myönnän syöneeni lähes kokonaisen maalaisleivän. Vinkki: jos vauvan ruokinta pukumiesten keskellä ahdistaa, niin vessojen vieressä on rauhallinen käytävä, jossa istua ja hoitaa maitobisnekset.

Naughty Burger
Vaadittiin vauva, ensimmäinen keväinen päivä ja pitkä kävely, jotta pääsimme ikuisuuksia ravintolalistalla killuneeseen Naughty Burgeriin. Mutta hyvä niin, koska lapsien määrästä päätellen paikka on uusi Mäkkäri. Meidän lisäksemme ainakin kolmesssa seurueessa oli alle seitsemänvuotiaita. Naughty Burger sijaitsee hieman katutasoa alempana, joten vaunuja piti nostaa pari askelmaa. Eteisestä löytyi vaunuliuskat, mutta ne oli nostettu syrjään, joten pidimme helpompana ratkaisuna kantaa vaunut ravintolaan.

Pöytä löytyi tupaten täydestä ravintolasta, kun toinen haukkana istuutui ensimmäiseen vapaaseen pöytään ja toinen hoiti tilaukset. Baby H. pääsi taas parkkiin pöydän viereen ja vietti lounaan meditatiivisessa tilassa, eli pääasiassa silmät kiinni. Parin kuukauden päästä tilanne voi olla toinen, joten otamme ilon irti kaikista niistä hetkistä, jolloin voimme syödä yhtä aikaa.

Naughty Burgerin hampurilaiset olivat pieni pettymys, mutta suurena hampurilaisfanina olenkin erityisen kriittinen burgereiden suhteen. Tilasin nimikkohampurilaisen Naughtyn, jossa on perinteisten juustojen ja pihvin lisäksi pekonihilloketta ja sinihomejuustoa. Yhdistelmä kuulostaa hyvälle, mutta toteutus ontuu. Jompikumpi, pekoni tai sinihomejuusto, olisi kannattanut jättää sulattamatta tai soseuttamatta, sillä hampurilainen oli turhan vetinen. Mieheni oli tyytyväinen jalopenoburgeriin, joten paikka saanee vielä toisen mahdollisuuden.