Browsing Category

Ruoka

Lapset Ruoka Yhteistyö

Taikaa ja Italiaa ruokapöytään

Noora H. & Noora K. / Kaupallinen yhteistyö: Iittala ja Asennemedia

Osa lukijoista on ehkä huomannutkin, että blogin reunaan on ilmestynyt Iittalan logo. Olimme tosi iloisia, kun meidät valittiin syksyn ajaksi Iittalan yhteistyöbloggaajiksi. Iittala on brändi, josta tykkäämme molemmat hurjasti. Astiat, sisustusesineet ja lasit ovat kestäviä, ja kaunis muotoilu pärjää myös kansainvälisessä vertailussa. Iittala edustaa sitä Suomi-kuvaa, jota toivoisi vietävän enemmänkin maailmalle iänikuisen saunan, joulupukin ja kalsarikännien sijaan.

Noora H. törmää usein ratikassa Iittalan & Arabian Design Centerista palaaviin aasialaisiin. Monesti tekisi mieli mennä kertomaan heille, että melkein kaikilta suomalaisilta löytyy kotoa Iittalaa ja olet tehnyt hyvän ostoksen. Noora H. on myös juuri se tyyppi, joka kertoo lakukojun myyjälle, että on aikoinaan itsekin ollut vastaavanlaisessa kiskassa töissä.

Me pääsimme yhteistyömme aluksi valitsemaan kattaukseen Taika-astiastoa. Ideointi ei kauaa kestänyt. Kun toinen oli juuri palannut Italiasta ja toinen suuntaa sinne seuraavalla reissullaan, piti saada saapasmaan kunniaksi pastaa. Noudatimme tälläkin kertaa mantraamme muutamasta yksinkertaisesta ja laadukkaasta raaka-aineesta, niillä ei voi mennä metsään. Syvä lautanen oli sitä paitsi kuin luotu pastan tarjoiluun. Oman Italia-fiilistelyhetkemme raaka-aineet olivat mustavalkoiselle Taika-astiastolle katettu mozzarella-chili-valkosipuli-oliivipasta. Valkosipuli, chili, oliivit ja pinjansiemenet freesattiin pannulla runsaassa oliiviöljyssä ja kumottiin lautaselle valmiiksi annostellun pastan päälle. Sitten jokainen ruokailija sai lisätä annoksensa päälle revittyä buffalomozzarellaa, tomaattia ja basilikaa. Päälle ripoteltiin vielä vasta raastettua parmesaania. Tämä idea toimisi mainiosti erilaisillakin täytteillä, jos esimerkiksi osa seurueesta on kasvissyöjiä ja osa toivoo annokseensa lihaa.

Taika-sarja on Klaus Haapaniemen Iittalalle suunnittelema. Haapaniemi on graafinen suunnittelija ja muotoilija, ja hän on suunnitellut Iittalan lisäksi muun muassa Dolce & Gabbanalle, Dieselille ja Levikselle. Italia on siis tuttu myös Haapaniemelle ja onpa hän asunutkin siellä.

Iittalalle suunnittelemassa Taika-sarjassa inspiraatio on haettu pohjoismaisesta mystiikasta ja saduista. Aika monelle Taika-sarjan siniset ja punaiset mukit ovat tuttuja, niitä näkee ihmisten kotona etenkin jouluisin, mutta musta- ja sinivalkoiset kuvioinnit ovat monelle tuntemattomampia.

Vaikka kuviointi saattaa hyllyssä näyttää villille, niin kattauksessa se toimii kauniisti. Runsaiden kuviointien kanssa pätee yleensä sääntö enemmän on enemmän: kun kattauksesta löytyy useampi saman sarjan astia, niin se näyttää entistä upeammalle ja kuviot pääsevät oikeuksiinsa.

Mustavalkoiset astiat ovat näyttävät ja ne kiinnittävät huomion varmasti. Vähän piilotetumpi aarre on Taika-sarjan juomalasi, jonka kuviointi on hyvin hienovarainen ja kaunis. Suosittelemme käyttämään sitä muuna kuin vesilasina, esimerkiksi jollekin aavistuksen värilliselle juomalle, jotta lasi olisi kauneimmillaan. Nythän on muodikasta tarjota ihan viiniäkin tuollaisista matalista laseista.

Päivän naurut saatiin pienten tutustumisesta pastaan. Vauvojen pitää ehkä vielä hieman hioa pastansyöntitaitoja, nyt suurin osa pastasta päätyi nimittäin Laiviksen suuhun. Sitä mukaa kun Baby K. nosteli pastaa kulhosta, niin Laivis veti sitä toisesta päästä pöydän alla. Baby H. taas otti ruokailuun mallia koiralta ja yritti syödä pastaa tunkemalla koko pään kulhoon. Jospa he kouluikään mennessä oppisivat käyttämään haarukkaa ja veistä, ja koirakin säästyisi lisäkiloilta.

Jälkkäreiksi meille riittivät tällä kertaa espressot ja pari keksiä. Mies nappasi isomman kahvin juhlavuoden erikoismukista, jonka kuviointi jatkuu sisäpuolelle saakka. Taika-sarja nimittäin täyttää tänä vuonna jo 10 vuotta. Juhlavuoden muki on myynnissä vain rajoitetun ajan, eli heinäkuusta joulukuuhun.

Noora H:sta Ruoka Yhteistyö Yleistä

Kesän paras mysli & vanhempien viihdytyspartio

Noora H.

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Urtekram.

Minulta kysyttiin jokin aika sitten, mistä asioista olen halunnut pitää kiinni vauvan synnyttyä. Taannoisessa podcastissa mainitsin, että siisti koti on yksi niistä asioista. Jos minulla on kymmenen minuuttia aikaa ennen kuin vauva herää päikkäreiltä, niin käytän sen ennemmin astianpesukoneen tyhjennykseen kuin lehden lukuun. En pysty relaamaan sohvalla, jos ympärillä on karmaiseva kaaos.

Toinen on aamupala ja Hesari. En ehdi lukemaan koko lehteä, en tosin ehtinyt duuniaamuinakaan, mutta vilkuilen pääotsikot. Samalla syön kunnollisen aamupalan rauhassa, koska se saattaa olla se ainoa ateria, jota en syö yhdellä kädellä kahdessa sekunnissa.

Aamupalani ajan Baby H. leikkii itsekseen leikkimatolla ja juttelee yökuulumisia. Muuten Baby H. ei kovinkaan paljon leiki yksi, sillä hän saa yleensä meistä leikki-, luku- ja juttuseuraa. Kotitöitä tehdessä selitän vauvalle ummet lammet ripustamistani pyykeistä, luen ääneen kauppalistoja ja leikin muskarin loruleikkejä. Viideltä vuoro vaihtuu miehelleni, joka keksii hurjia tarinoita lelukopan otuksista. Tämä taitaa olla tyypillistä esikoisen vanhemmille, toisen lapsen kanssa tuskin on aikaa samanlaisiin viihdytyssessioihin.

Aamupalalla olen viime aikoina syönyt kotitekoista mysliä. Berit Nordstrandin mysliresepti on tosi helppo ja nopea valmistaa, etenkin jos ainesosia karsii vähän pois. Ja se on aivan älyttömän hyvää, makeaa ja rapeaa, oikeastaan ennemmin granolaa kuin mysliä.

Pähkinöiden lisäksi olen käyttänyt myslissä vaihtelevasti tanskalaisen Urtekramin luomu kurpitsansiemeniä tai auringonkukansiemeniä. Siemenet tekevät myslistä täyttävämpää ja niissä on hyviä rasvoja. Urtekram on tanskalainen firma, joka on ollut edelläkävijä luomuhommissa jo 70-luvulta ja tuttu myös kosmetiikan puolelta.

Ihan kevyimmästä päästä tämä mysli ei ole, sillä pähkinöitä, hunajaa ja öljyä tulee melkoisesti. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kannattaa syödä vaikka vähemmän oikeasti hyvää kuin paljon mautonta ja hajutonta ruokaa.

Noora H:n tuunaama Beritin mysli
(muokattu ohje Berit Nordstrandin kirjasta terveempi elämä 12 viikossa)
1 dl hasselpähkinöitä
1 dl saksanpähkinöitä
1 dl auringonkukan- tai kurpitsansiemeniä
7 dl kaurahiutaleita
1 dl hunajaa
1/2 dl hyvää oliiviöljyä
kookoshiutaleita

1. Kuumenna uuni 140 asteeseen
2. Rouhi pähkinät, ja yhdistä kookoshiutaleita lukuun ottamatta kaikki kuivat aineet.
3. Lämmitä öljy ja hunaja kattilassa, sekoita, ja lisää kuivien aineiden joukkoon. Sekoita hyvin.
4. Levitä seos tasaisesti uunipellille, paista 35–40 minuuttia. Käy pari kertaa kääntelemässä sekoitusta, jotta se paistuu tasaisesti.
5. Kun mysli on jäähtynyt, sekoita joukkoon kookoshiutaleet ja pakkaa kauniiseen purkkiin.

Save

Save

Save

Lapset Ruoka Yhteistyö

Tule tule hyvä kakku

Noora H. & Noora K. / Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia ja Fazer

Sitä ei ehkä heti tulisi ajatelleeksi, että ristiäiset ja nimiäiset ovat vähän kuin häät minikoossa. Mutta ne ovat! Ristiäisiin latautuu hirvittävä määrä odotuksia ja tunteita, päivänsankarilla on usein valkoinen mekko ja tarjolla on monenlaista herkkua. Ja ne herkut voivat aiheuttaa päänvaivaa, varsinkin kun nimi pitää antaa todella nopeasti vauvan syntymän jälkeen ja usein ristiäiset tai nimiäiset järjestetään samaan syssyyn. Jos hyvin nukuttuja öitä on takana nolla, innokkainkin leipuri voi lannistua. Niinpä testasimme ilomielin Fazerin uutuustaikinarullia. Nämä todellakin olivat Bake it Easy – tarjottavien valmistus nimittäin hoitui, vaikka paikalla oli kaksin kappalein varsin seurallisella tuulella olevia vauvoja ja kaksi aikuista, jotka operoivat välillä yksikätisinä.

Pötkylät löytyvät pakastealtaasta, saatavuus on paras suuremmissa marketeissa. Makuja on yhteensä neljä: suklaatäytetty voitaikinarulla, vaniljatäytetty pullataikinarulla, kinuskitäytetty voitaikinarulla ja kanelitäytetty pullataikinarulla. Me testasimme kolme viimeksimainittua.

Ristiäiskakku on helppo valmistaa, kun sen tekee pullista. Bostonkakku on vanha klassikko, josta saa tuunatun version käyttämällä vaniljatäytteistä pullataikinaa. Pullapitko viipaleiksi ja viipaleet pystyasentoon irtopohjavuokaan, parikymmentä minuuttia uunissa ja hauskimman osuuden eli muotoilun ja koristelun pariin. Jos kuorrutteita ei ehdi valmistamaan itse, niin pipareiden koristelussa käytettävä sokerikuorrute sopii mainiosti myös kakun päälle ja kiinnittää pienet hopeiset nonparellit. Nätti kakkupaperi tai tarjoilulautanen alle ja kakku on valmis. Muussa koristelussa pääsee pitkälle silkkinauhan ja pilttipurkkien kanssa.

Kakun lisäksi teimme kinuskiwienereitä ja perinteisiä korvapuusteja. Wienerit olivat molempien suosikkeja. Kinuskitäyte muistuttaa pecanpähkinäpiirakan täytettä, eli on todella makeiden leivonnaisten ystäville.

Jaamme myös vinkkivitosen muille vähäunisille ja yksikätisille: käyttöohjeessa puhutaan paistopuolesta ja teksteistä. Tällä ei suinkaan tarkoiteta itse taikinoita, vaan pakkauksen mukana tulevaa paistoalustaa. Saatoimme käännellä taikinarullia muutaman kerran ympäri ja ihmetellä, missä ne tekstit ovat. Näitä leipoakseen ei siis tarvitse ostaa edes leivinpaperia, ja tarjoiltavat voi hätätilanteessa vääntää vaikka juhlatilan takahuoneessa.

Meillä molempien vauvojen, Baby H:n ja Baby K:n, ristiäiset ovat vielä edessä. Baby H:n nimi oli valmiina jo ennen vauvan syntymää. Aika monella tytöllä on pienestä pitäen mietittynä tulevien lasten nimet ja niin myös Noora H:lla. Poikien nimiä oli tasan yksi, joten onneksi se sopi pienelle herralle ja miellytti myös miestä, jonka suvussa on ollut samaa nimeä. Toinen nimi keksittiin yhdessä ja sen verran voitaneen paljastaa, että se on aavistuksen villi kortti, joka saattaa yllättää myös sukulaiset ja ystävät.

Baby K:n nimi ei ole kulkenut suvussa, eikä kumpikaan etunimistä ollut selvillä ennen kuin asiaa alettiin pohtia yhdessä. Tuntui tärkeältä, että nimi taipuisi monella kielellä, sopisi sukunimeen, eikä muodostaisi sen kanssa mitään hassua sanamuunnosta ja että nimi olisi aika perinteinen. Kummatkin ehdottelivat vuorotellen kivalta kuulostavia nimiä kunnes yksi kuulosti juuri oikealta. Oikeita vaihtoehtoja tuntui loppujen lopuksi olevan vain yksi, joten onneksi vauva näytti nimeltään. Oli sattumaa, että Baby K:n ja Baby H:n nimet muodostavat keskenään hauskan parin. Virallisesti Baby K. on jo kastettu, mutta kastejuhla pidetään vasta aivan kesän kynnyksellä, jolloin viruskausi on varmasti ohi. Kaiken koetun jälkeen juhla tuntuu aivan erityisen merkitykselliseltä.

Nimien lisäksi tärkeitä ovat tietysti myös kummit. Baby H:n ristiäispappi totesi kasteen tarkoittavan sitä, ettei lapsen ikinä tarvitse pelätä: hänestä pidetään aina huolta. Se oli kauniisti sanottu, tarkoitettiinpa sillä sitten korkeampia voimia tai kummeja. Baby H:n kummeiksi on valittu sellaisia turvallisia aikuisia, jotka toivottavasti kulkevat hänen rinnallaan koko elämän. Kummit ovat myös roolimalleja ja opettavat lapselle asioita, joita vanhemmat eivät ehkä osaa tai tule ajatelleeksi. Kummi voi myös silittää päätä tai antaa lämpimän halauksen silloin, kun sitä ei teini-iässä enää kehtaa vanhemmilta vastaanottaa ja sitä kuitenkin kaipaa. Baby K:n kummit on valittu samalla ajatuksella. Ja kun joku kuitenkin kysyy, niin kyllä, olemme toistemme lasten kummeja.