Browsing Category

Sisustus

Sisustus

Eteisen lattia

Noora H.

Remontissa uusitun eteisen perään on jo muutama ehtinyt kyselemään, eikä ihme, onhan remontista jo yli puoli vuotta. Kuvaamiseen tarvittiin kuitenkin todella valoisa päivä ja tehokas järkkäri, sillä pitkästä ja pimeästä eteisestä on hankala saada kuvia.

Aluksi eteiseen piti tulla samaa laminaattia kuin muuhunkin asuntoon. Remppamiehemme kuitenkin valaisi meitä käytävän olevan sen verran pitkä, että laminaattien väliin olisi laitettava lista, näin laminaatit saisi fiksusti asennettua. Lista olisi jakanut eteisen hassusti kahdeksi eri tilaksi, joten hän ehdotti osaan tilasta laattoja.

Onneksi ehdotti, sillä ne ovat olleet koko remontin paras uudistus. Kuvassa näkyvät ovet vievät rappukäytävään, vessaan ja kylpyhuoneeseen. Parketin kanssa piti aina olla tarkkana, ettei suihkun jälkeen astele märillä jaloilla lattialla ja kurakeleillä riisuin kengät suosiolla rappukäytävän puolella. Nyt eteisessä säilytetään myös Baby H:n kärryjä, joiden mukana tulee kaikenlaista roskaa ja loskaa. Lattialaatat saa helposti pyyhittyä puhtaaksi, eivätkä ne mene pilalle, vaikkei roiskeita olisikaan samalla sekunnilla kuivaamassa.

Ykkösvalinta lattiaan olisi ollut klassinen octagon-laatta mustilla napeilla. Valkoiseen lattiaan sopivaa sävyä oli kuitenkin hankala löytää, ja koska halusin raskaushuuruissani remontin valmiiksi heti, ei ollut aikaa tilailla laattoja ulkomailta. Niinpä päädyimme Kaakelikeskuksen marokkolaislaattaan. Äkkiseltään ajateltuna marokkalaislaatta on klassisen vastakohta, trendilaatta, jota on näkynyt suomalaisten kylppäreissä ja eteisissä parin vuoden ajan. Pidän kuitenkin laatan kuvioinnista ja tarkemmin ajateltuna se ei olekaan Suomessa vain parin viime vuoden juttu, katsokaapa vaikka tätä kuvaa Ateneumin lattiasta. Melko identtinen kuviointi vai mitä?

Sisustus Yhteistyö

Museovinkki sunnuntaihin

Noora H. ja Noora K.

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia ja Iittala

Sunnuntai on täydellinen päivä museovierailulle. Sunnuntait kun ovat niitä laiskanpulskeita päiviä, jolloin jää helposti koko päiväksi kotiin vetelehtimään. Laiskat kotipäivät ovat toki joskus ihania, mutta meillä on hämärä muistikuva äitiyslomaa edeltäneestä ajasta, että joskus sellaisina päivinä työasiat hiipivät mieleen jo alkuillasta. Niinpä sunnuntaisin kannattaa tehdä jotain mukavaa, joka vie ajatukset pois tulevasta työviikosta ja auttaa relaamaan vielä hetken. Ja mikäs sen parempaa, jos puuha on vielä samaan aikaan sivistävää.

Alkusyksystä ehtii vielä vierailemaan Ateuneumin Alvar Aalto -näyttelyssä, joka on auki 24.9. asti. Näyttelyssä pääsee tutustumaan Aallon suunnittelemiin esineisiin, huonekaluihin, pienoismalleihin ja piirroksiin. Aalto on hämmästyttävän ajaton suunnittelija, hänen 1920-luvulla piirtämät rakennuksensa voisivat olla suoraan nykyajan arkkitehdin pöydältä, puhumattakaan Viipurin kirjastosta 1930-luvulta.

Muita Nykki-faneja saattaa muuten kiinnostaa seuraava knoppitieto: Aallolla oli oma näyttely MoMassa 1938 ja hän suunnitteli Suomen paviljongin New Yorkin maailmannäyttelyyn 1939. Jos ei tässä piile salainen ase Trivial Pursuitiin, niin ei sitten missään.

Vuosien karttuessa Aallon suunnittelemat klassikot alkaneet tuntua omalta jutulta. Ensimmäiseen kotiin muuttaessa ne tuntuivat kuolettavan tylsiltä, sellaisilta esineiltä, joita ei ainakaan itselleen hanki. Ne olivat niitä vanhempien sukulaisten juttuja. Vaati hieman aikaa, että perinteistä suomalaista designia oppi arvostamaan. Tärkeä oivallus on myös ollut, että  klassikoita pitää käyttää omalla tyylillä. Vadille kasataan koristekivien ja kynttilöiden sijaan salaattia, ja maljakossa on rento kimppu perinteisten ruusujen tai tulppaanien sijaan.

Aalto-vati on muuten ollut jo pitkään Noora K:n vakkariastia vakkarisalaatille. Salaatti on aikanaan Whole Foodsin valmisruokatiskiltä apinoitu ja maistuu kaikessa yksinkertaisuudessaan aina vain. Siihen ei tarvita kuin vihreää salaattia, pehmeää vuohenjuustoa, kuivattuja karpaloita ja pekaanipähkinöitä.

Museovierailua ja kirjakaupoissa kirjojen selailua yhdistää se, että niistä tulee rento ja tyyni olo. Niiden jälkeen kuuluu kokata jotain helppoa ja kevyttä, kaataa lasiin torstain siivousviinin jämät ja pistää makuulle sohvalle tai sängylle. Sitten vain hyvä kirja käteen tai sarja pyörimään, eivätkä tulevan viikon kiireet paina lainkaan.

Lapset Sisustus Yhteistyö

Paraneeko polvi tyttärestä eli lastenhuoneen matto

Noora K. / Kaupallinen yhteistyö: Adora ja Asennemedia

Sokea taluttaa rampaa voisi olla hyvinkin osuva kuvaus, kun minä ja Laura lähdemme mattokaupoille. En tiedä kumpi meistä on mattokriisin nollapotilas, mutta paljon on mattoja virrannut meidän olohuoneisiimme. Uusi matto on kuin sisustuksen otsatukka: kauheasti sitä tekee mieli, ekat kaksi viikkoa näyttää tosi hyvältä ja sitä onnittelee itseään. Sitten se iskee. Katumus. Ei tämä olekaan hyvä. Aina löytyy joku miinus.

Lähdimme siis tutustumaan Adoran mattoihin intoa puhkuen, mutta myös vähän itsellemme naureskellen. Adora oli meille molemmille uusi tuttavuus, jota kumpikin arveli suht pieneksi toimijaksi. Mitä vielä, showroom Herttoniemessä oli täynnä toinen toistaan kauniimpia mattoja ja ote meinasi herpaantua saman tien. Laura oli haksahtaa kuviolliseen mattoon ja itse olin jo vaihtamassa alun perin havittelemaani Puro-mattoa superihanaan tupsumattoon. Vietimme paikan päällä lopulta puolitoista tuntia eri vaihtoehtoja ihaillen, mutta lopulta saimme itsemme ruotuun ja tilasimme kuin tilasimmekin kumpikin itsellemme etukäteen valitsemamme Purot, minä harmaana ja Laura vaniljana. Ja tiedättekö, on mennyt yli kaksi viikkoa. On mennyt kuukausi, ainakin. Kumpikin on edelleen tyytyväinen.

Minun valitsemani matto päätyi Baby K:n huoneeseen. Olin sattumalta lukenut juuri artikkelin lastenhuoneen sisustusvalinnoista. Jutussa oli haastateltu useita sisustussuunnittelijoita ja siitä jäi erityisesti mieleen kaksi asiaa. Toisin kuin muissa huoneissa, lastenhuoneessa nimenomaan kannattaa sijoitella kalusteet seinänvierille, jotta keskelle jäisi mahdollisimman paljon vapaata lattiapinta-alaa. Ja maton kannattaisi olla suuri, jotta olisi mukavampi leikkiä. Baby K:n minipieneen huoneeseen riitti pienempi versio tästä matosta, tuo 170*240. Toistaiseksi vapaata lattiapinta-alaa ei tietenkään ole kovin paljoa, koska elefantinosan huoneesta vie aikuisten sänky. Halusin kuitenkin valita maton tulevaisuutta silmällä pitäen ja kyllähän tuo sänky vuoden sisällä tuosta lähtee ja tilalle tulee vapaata tilaa ja leluja.

Kaukaa katsottuna matto on tasaisen harmaa, aavistuksen lämmin sellainen. Lähempää huomaa eläväisen pinnan. Matto mätsää täydellisesti seinän sävyyn (Tikkurila G487) ja sopii mainiosti myös luonnonvalkoiseen pellavaverhoon. Matosta on myös ollut jo hyötyä, vaikka sillä ei vielä tepastelekaan kukaan pieni leikkijä. Baby K. on nimittäin keksinyt alkaa aina välillä viskellä tuttiaan lattialle aamuyöstä. Paljasta lattiaa vasten muovinen tutti napsahtaa yllättävän kovaa, varsinkin kun talo on muuten hiljainen. Matto estää yölliset hjärtslaagit ja vaimentaa myös uteliaan karvakorvan teputusääniä.

Kaikki Adoran tuhat ja yksi mattoa löydät täältä. Koko Adoran mallisto on myynnissä Iskussa ja ennen pitkää mattoja tulee myös Catalinan, Formverkin ja Rakennusapteekin valikoimiin.