Browsing Category

Toivepostaus

Lapset Toivepostaus

Noora & Nooran synnytystalkoot: parasta vauvaelämässä

Noora H. & Noora K.

Lukijamme kirjoitti näin:
“Postaus toiveena itsellä olisi seuraava: Mikä minut on positiivisesti yllättänyt vauva-arjessa.
Itsellä on nyt myös 4 kk -ikäinen beebo ja uraihmisenä olin todella lykännyt vauvaelämää ajatuksissa kauan. Yksi syy oli se, että vauvaelämästä tai yleisesti perhe-elämästä ei saa ikävä kyllä kovin hyvää kuvaa (medioita seuraamalla), oikeastaan päinvastoin. Olin pohdiskellut pääni puhki kaikilla mahdollisilla skenaarioilla perhe-elämän kauheuksista (vrt. kiva dinkkuelämä), joten vauvan myötä olin jopa osittain positiivisesti yllättynyt.”

Kas, tässä panoksemme syntyvyyden kasvattamiseen. Parasta vauvaelämässä on:

– Vaunuissa on tosi kätevä kuljettaa kaikenlaista tavaraa maitopurkeista vaihtokenkiin ja nesessääriin. Hyvästi painavat olkalaukut, tervetuloa söpöt pikkulaukut. Heippa myös ostoskassien raahaamiselle.

– Vauvalle on kiva miettiä asuja ja se on tuhat kertaa helpompaa kuin omien vaatteiden valitseminen. Vauvalla kun ei ole koskaan rumaa päivää ja rusetteja tai söpöjä nalleja voi olla päästä varpaisiin.

– Lentokentillä vauva käy vähän paremmasta tasokortista: vauvaperheet pääsevät ohittamaan kaikki jonot.

– Ihmiset hymyilevät ja juttelevat paljon enemmän, vauvan nähdessään suomalainen käy melkein keskieurooppalaisesta. Naapurit tulevat tutuiksi ja hississä ei ole koskaan hiljaista.

– Vauva on vähän kuin sää, siitä riittää aina puhuttavaa. Vaikka mitään muuta yhteistä ei olisi, niin lapsista voi aina keskustella muiden vanhempien kanssa.

– Myös vauvat voivat nukkua hyvin, ihan alusta asti. Ja vaikka yö olisikin mennyt penkin alle, niin aamuisin on harvoin kiire mihinkään, joten sitä voi koomata ihan rauhassa.

– Kasvattaminen on tosi kivaa. Lapselle on hauskaa opettaa käytöstapoja, sanoja, toisten kunnioittamista, leikkimistä ja miten maailma toimii. Toisaalta oppii itsekin: lapsi kiinnittää huomiota niin randomeihin asioihin, että alkaa itsekin hahmottaa maailmaa uudella tavalla. Kukapa olisi arvannut, miten kiehtovia esimerkiksi valaisimet ovat.

– Lapsi oppii melkein joka päivä jotain uutta, ja sen seuraaminen on tosi mielenkiintoista. Sitä todella voi olla ihan fiiliksissä siitä, että toinen saa poimittua muron pöydältä.

– Vauvojen ilmeet. Ne ovat välillä jotain niin tahattoman koomista, että ei voi muuta kuin revetä.

– Itsellä on vähemmän huonoja päiviä, sillä lapsen hymy tarttuu välittömästi.

– Omaa aikaa osaa arvostaa ihan eri tavalla kuin aiemmin ja siitä myös nauttii enemmän.

– Ikinä ei ole tekemisen puutetta tai tylsää, aina on joku homma odottamassa.

– Lapsen myötä rakkaus saa ihan uuden merkityksen. Lasta kohtaan koettu rakkaus on tosi erilaista kuin vaikkapa puolisoa. Tätä on vaikea selittää, mutta sitä voisi kuvailla niin, etteivät mitkään halit tai pusut riitä, kun tekisi mieli hukuttaa lapsi niihin. Tai että kaikki, mitä lapsi tekee on jotenkin tosi siistiä. Vaikkapa juuri se muron poimiminen pinsettiotteella.

– On hienoa olla jonkun ihmisen maailman tärkein ihminen.

– Vanhempainvapaalla voi maleksia pyjamassa vaikka koko päivän, loma on niin pitkä, ettei se tunnu tuhlaukselta. Aina on uusi vapaapäivä edessä.

– Voi käydä aamupaloilla, lounailla ja pitkillä kävelyillä keskellä viikkoa.

– Tulee ulkoiltua enemmän ja valoisan aikaan.

– Koko ajan on juttuseuraa, lapselle voi selittää taukoamatta tai sitten olla välillä vain hiljaa ja katsella ikkunasta ulos.

– Vaunujen kanssa voi kulkea ihan hampuusina, eikä kukaan ihmettele, päinvastoin saat ymmärtäviä katseita ja tsemppihymyjä. Tai sitten voi pukea kivat kuteet, pistää vähän meikkiä ja kerätä ihastelevia katseita “Noin pieni vauva ja silti jaksaa laittaa ripsaria”.

– Lapselle on tosi kivaa lukea, nykyään lastenkirjat ovat paljon mielenkiintoisempia kuin meidän lapsuusaikana. Ja samalla voi pohtia, mikä tässä nyt on se syvempi opetus, koska niissä on aina sellainen.

– On omituinen, hieno ja aavistuksen pelottava tunne kun elämässä on joku, jonka puolesta voisit vaikka kuolla pohtimatta sitä hetkeäkään.

– Vauva on hyvä tekosyy, jos olet myöhässä tai et pääse jonnekin. Kaiken voi aina laittaa vauvan piikkiin.

– Vauva tai lapsi on myös mahtava tekosyy hankkia niitä leluja, joista olisi itse mennyt ihan sekaisin pienenä. Siis herranjestas, miten makeita leluja nykyään on! Leikkikeittiöt kaikkine tilpehööreineen, kahluualtaat, leikkiteltat voi jee.

– Vauva tuo toki mukanaan uusia huolia, mutta se myös asettaa huolet mittasuhteisiin, työasiat ovat yht’äkkiä vain työasioita.

– Lapsen myötä mahdollisuudet siihen, että saat joskus sinulle omistetun biisin kasvavat huimasti. Etenkin jos lapsestasi tulee räppäri, koska kaikki itseään kunnioittavat räppärit tekevät yhden kappaleen äidistään.

Lapset Noora K:sta Toivepostaus

Päivä kanssani by Noora K.

Noora K.

06.50 Herään siihen, että Baby K:n huoneesta alkaa kuulua innostunutta pälätystä. Bäb bäb bäb bäb, uusi päivä on alkanut. Viime aikoina vauva on ollut varsin aamuvirkku, joten lähes seitsemään asti nukuttu aamu on iloinen yllätys. Suuntaan keittiöön ja napsautan kahvinkeittimen päälle ja sytyttelen valoja. Sytytän myös kynttilän, jollain on saatava tunnelmaa pimeisiin aamuihin. Sitten menen hakemaan Baby K:n sängystään ja toivotan hänelle hyvää huomenta. Itse olen vielä vähän silmät ristissä, nousin kaksi kertaa päästämään koiran ulos yöllä ja vauvakin kaipaili tuttiaan kerran tai pari. Ensimmäinen yö, kun mies on lähtenyt työmatkalle on usein vähän levoton, niin nytkin.

Päästän koiran ulos, vaihdan vaipan ja lasken vauvan hetkeksi leikkimään ja otan itse kupillisen kahvia. Selaan viestejä ystäviltä, vilkaisen Instaa ja seurailen Baby K:n touhuja.

07.15 Uskoakseni olen nyt hereillä ja annan vauvalle aamupalaa. Ensin tarjolla on maitoa ja puuroa, sitten pilkon hänelle sormiruuaksi päärynää ja leipää ja otan itsekin lisää kahvia ja vähän jugurttia. Jätän Hesarin hakematta, koska meillä on Hoon kanssa treffit ja jos alan nyt lukea lehteä, torpedoin kaikki toiveet ajoissa olemisesta. Niinpä tyydyn selaamaan otsikot netistä. Hyväksyn kommentteja blogiin ja viestittelen kaimani kanssa aamun aikataulusta. Sitten onkin jo kiire – käyn pesulla, puen ja meikkaan kiireenvilkkaa. Kun olen itse valmis, teen vauvan aamupesut ja vaihdan hänelle päivävaatteet. Laivista ei saisi tähän aikaan kiskottua mitenkään lenkille, joten päästän sen vielä kerran pihalle ennen lähtöä ja sitten kurvaammekin jo matkaan.

09.15 Parkkeeraan auton samalla kun sadattelen mielessäni, miksi piti sopia menoa aamuruuhkan aikaan. Saavun aamiaistreffeillemme tyylikkäästi 20 minuuttia myöhässä. Ärtymys haihtuu, kun tulen sisään Hakaniemen Hiltonin ravintola Brohon. Tunnelma on ihana ja tästähän me juuri Hoon kanssa puhuimme. Nyt käydään välillä arkisin aamiaisella ulkona, koska tätä ei sitten voi enää tehdä kun on takaisin töissä. Vauvat nakertavat tyytyväisinä syöttötuoleissa leipäpalasiaan ja porkkanaa yllättävän pitkään ennen kuin hulinointi alkaa.

10.00 Aamiaisen jälkeen kävelemme Neljännen linjan Lidliin katsomaan, olisiko kaŝmir-neuleita vielä jäljellä. Vauvat nukahtavat rattaisiin. Beigen neuleen etuosa on vääränlainen, eikä kokojakaan ole oikein jäljellä, joten poistumme tyhjin käsin. Nappaamme kävelyllämme asukuvat. Kuvaamisen jälkeen vauvat nukkuvat edelleen, joten päätämme jatkaa hengailua ja suuntaamme Stockmannille. Lapset heräävät sopivasti, kun pääsemme vauvanhoitohuoneeseen. Baby K. ja Baby H. saavat lounaansa ja sitten pyörimme hetken lastenosastolla. Kumpikin vauva saa mukin juomisharjoituksia varten. Lorvimme vielä Akateemisen puolelle ja ostan erään kirjan, joka on kiinnostanut jo jonkin aikaa. Austerin 4321 on tosin vielä kesken ja kun aikaa lukemiseen ei nykyään ole ihan niin paljoa, saan sen varmaan loppuun vasta ensi vuoden puolella.

Baby K. on turhautunut, koska olen pukenut hänelle sukkikset, eikä hän saakaan enää sukkiaan kiskottua jalasta. Kun Baby K. alkaa kyllästyä kirjakaupan näkymiin, kävelemme koko porukka takaisin Hakaniemeen, jonne olen aamulla jättänyt autoni. Hoot suuntaavat muskariin ja Koot lähtevät kotiin. Hyvä kävelyhän tästä tuli, 10 000 askelta täynnä. Hyvä niin, koska kun mies on reissussa, liikunnat ovat aika lailla hyötyliikuntaa. En oikein tykkää juosta rattaiden kanssa.

13.10 Baby K. leikkii tyytyväisenä itsekseen, joten petaan sängyn ja siivoan aamulla hujan hajan jääneen keittiön. Vauva heittää palloaan, menee perässä ja heittää uudelleen ja naureskelee. Totean, että nyt voisi kokeilla sitä Hesaria. Panttaan suosikkiohjelmanumeroa eli tiskikoneen tyhjennystä ja täyttöä ja luen sen sijaan lehden. Korvaan laiskuuttani lounaan voileivillä ja keitän kahvit. Sitten onkin jo vauvan välipalan vuoro. Viili maistuu ja melkein koko annos menee ennen kuin täynnä olevasta mahasta ilmoitetaan purskauttamalla viimeisin lusikallinen ulos. Aha, kiitti.

14.30 Vauva menee päiväunilleen ja alan luonnostella tätä postausta ja lisäillä aamun kuvia siihen.

15.40 Päiväunet ovat ohi ja bebeli on niiden jäljiltä vähän kärttyinen ja uninen. On aika turvautua satavarmaan konstiin. Tyhjennän ja täytän tiskikoneen. Kun alan hommaan, paikalle ilmestyy välittömästi kaksi erittäin kiinnostunutta hahmoa. Operaation jälkeen kello on sen verran, että Laivis varmaan suostuisi ulkoilemaan, joten pakkaan vauvan rattaisiin ja lähdemme viemään koiraa kävelylle. Minusta syksyisessä ruskametsässä on ihanaa, mutta Laivis haluaisi takaisin kotiin 5 minuutin jälkeen ja 10 minuutin kohdalla Baby K. aloittaa protestinsa. Muistan samalla, että ai niin, vauva haluaa nykyään olla aina naama menosuuntaan ja alan vaihtaa istuinosaa toisin päin. Toivon totisesti, että juuri nyt mistään suunnasta ei tule fillaria tai toista koiraa. Ähellys onnistuu ja vauva on heti tyytyväinen.

Parinkymmenen minuutin jälkeen armahdan koiravanhuksen ja kävelemme kodin kautta tiputtamaan hauvan kotiin. Baby K:n kanssa jatkamme matkaa Alepaan. Ennen lopullista päämäärää tiemme vie kuitenkin läheiseen puistoon keinumaan. Laitan miehelle WhatsAppiin kuvia keinuhetkestä ja aiemmasta aamiaisesta, kun olimme yrittäneet ottaa vauvoista poseerauskuvia ja saaneet sen sijaan hauskoja tilannekuvia. Kaupasta nappaan mukaani pakastepizzan ja limun – tänään ei tosiaankaan ole luvassa mitään kovin ihmeellistä iltapalaa.

16.50 Palaamme kotiin ja heitän Baby K:n päällä olleen välikausihaalarin saman tien pyykkiin. Vauva on ottanut jonkun kasvuspurtin ja tämäkin vaate on jäänyt pieneksi. Se pääsee siis mukaan huomiseen kirppiskassiin. Toivottavasti kirppikseltä löytyy sopiva uusi välikausihaalari. Sitten syödään taas. Itselläni on kamala nälkä, joten haukkaan ensihätään vihannestikkuja tuorejuustodipin kanssa. Sitten annan Baby K:lle päivällistä. Päivällisen jälkeen leikin hänen kanssaan palloleikkiä – heitämme vuorotellen palloa toisillemme. Touhuilen kaikenlaista kotihommaa ja välillä leikin vauvan kanssa.

18.30 Baby K:n iltatoimet alkavat. Keräämme lelut takaisin koriin niin, että vauva istuu sylissäni. Laulan hänelle Daniel Tiikeristä oppimani siivouslaulun ja elätän toivoa, että tämä maksaa itsensä ennen pitkää takaisin ja Baby K. oppii itse laittamaan illalla lelut takaisin koriin. Kirjoja kerätessäni luen hänelle vähän ja sitten jatkuu. Iltatoimia jatketaan kylvyllä, puhtaalla yökkärillä, iltapalalla ja hampaiden harjauksella. Kun Baby K. on sängyssään, luen hänelle vielä vähän satua.

19.15 Laitan pakastepizzan uuniin ja avaan koneen. Jatkan tätä postausta ja maksan laskuja. Syön iltapalan koneen ääressä. Tämän jälkeen jatkan vauvan pullojen pesulla. Vastaan miehen hyvän yön toivotuksiin. Apua, näin myöhään! Japanissa kello on ties mitä jo. Toivottavasti hän saa nukuttua edes jotenkin. Pohdin, että jossain vaiheessa voisi kokeilla FaceTimea kun mies on työmatkoillaan, jos Baby K. osaisi jo innostua puhelimen ruudulla näkyvästä isistä.

20.30 Pakollisimmat jutut on hoidettu tältä päivältä, aika mennä suihkuun. Jätän oven raolleen siltä varalta, että vauvalle tulee itku. Joskus tulee reilua tuntia nukahtamisen jälkeen, mutta siihen riittää onneksi paijaus, tutti ja nalle takaisin kainaloon. Tyhjennän ja pesen vauvan ammeen, tosi nopeasti siihenkin kertyy aina jotain mähmää. Huomenna meillä on taas heti aamusta menoa, joten pakkaan vielä hoitolaukun valmiiksi ja hinnoittelen viimeiset kuivumassa olleet vaatteet kirppiskassiin.

21.00 Nostan Laiviksen viereeni tuhisemaan nojatuoliin ja luen kirjaa. Koira alkaa tuoksua unitassulta tosi pian. Rapsuttelen sitä hajamielisesti, luen ja huomaan olevani tosi väsynyt. Luen puolisen tuntia, surffailen netissä, viestittelen Hoon kanssa, kunnes totean, että pakko mennä nukkumaan. Sammutan kynttilät ja valot. Laivis jää nojatuoliin nukkumaan.

22.00 Käyn vielä katsomassa nukkuvaa vauvaa ennen kuin sammutan omasta makkarista valot. Nuijanukutus, hyvää yötä.

Sisustus Toivepostaus Yhteistyö

Syksy on ihanaa aikaa arjen tunnelmoinnille

Noora H. ja Noora K.

Kaupallinen yhteistyö: Iittala ja Asennemedia

Ensimmäiset innokkaat toivoivat meiltä joulufiilistelyjä, olemme kuitenkin molemmat sitä mieltä, ettei joulu ole vielä lokakuun juttu. Palataan jouluhiminöintiin sitten marraskuussa, sillä silloin saa ottaa varaslähdön. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö fiilistellä voisi myös ennen joulua. Syksy on täydellistä aikaa arjen tunnelmoinnille.

Kun syysmyrskystä palaa kumpparit vettä tippuen kotiin, on ihana istua alas, keittää kuppi kahvia ja ottaa kirja käteen. Torkahtaa hetkeksi, huomata hämärän saapuneen kuin varkain ja sytyttää kynttilät sekä muutama tunnelmavalo kirkkaan kattolampun sijaan.


Meille arjen harmonia ja fiilistely tarkoittavat omasta elämästä ja kodista nauttimista. Kodin kohdalla se tarkoittaa sitä, että suurimman osan ajasta kotona on siistiä ja kaunista. Emme ole halunneet antaa periksi sotkulle ja käytännöllisyydelle, vaan molempien kotoa löytyy edelleen asetelmia ja kotia siistitään päivittäin. Asetelmat saattavat olla matalilla sohvapöydillä viimeisiä viikkoja, mutta kokonaan niistä ei tarvitse luopua, riittää kun ne siirtää kauemmas pienten käsien ulottuvilta.

Lukijamme kysyi, miten kodista saa viimeistellymmän. Avainsanoja ovat asetelmat ja yksityiskohdat. Isot huonekalut ovat tietysti tärkeä osa kokonaisuutta, mutta viimeinen silaus syntyy torkkupeitoista, tyynyistä ja kynttilöistä. Noora H:n kotoa löytyvissä Iittalan Taika-tyynyssä ja –peitossa on täydellinen harmaan sävy, joka sopii monenlaiseen sisustukseen. Taika-astioista tuttu runsas kuviointi on yllättävän hillitty isommalla pinnalla.

Kaikkia lehtiä ja kirjoja ei myöskään kannata siirtää kaapin uumeniin, rennon kauniit kasat tekevät kodista asutun näköisen.

Edes minimalistisen tyylin ystävän ei kannata unohtaa pientavaroita kokonaan: kun valitsee harkitusti design-klassikoita, saa kodista oman näköisen. Uusi Aalto-maljakko sopii monenlaisille kukka-asetelmille yksinkertaisesta oksasta runsaaseen kimppuun, ja se on raikas versio vanhasta klassikosta. Ruutu-maljakko taas on kaunis sellaisenaan.

Arvostetun design-kilpailun voittanut Leimu-valaisin on todennäköisesti tuleva klassikko. Vankka jalka on valmistettu betonista ja kupu ohuesta lasista. Valaisin on kaunis kuin koru, mutta tehot riittävät myös lukemiseen.

Asetelmat voivat olla pölynkerääjiä, mutta tunnelmallisessa kodissa kaiken ei tarvitse olla käytännöllistä (sitä paitsi: tätä varten on olemassa pölyhuiska!) Asetelmia rakentaessa kannattaa noudattaa muutamaa perussääntöä:

  • Laita asetelmaan aina pariton määrä tavaroita.
  • Käytä eri korkuisia esineitä.
  • Kiinnitä huomiota siihen, että esineiden välit ovat linjassa keskenään.
  • Asetelmassa on hyvä olla jokin yhdistävä tekijä, esimerkiksi väri tai materiaali.
  • Aina asetelman tavaroiden ei tarvitse olla tarpeellisia, lasikupu kynttilän päällä on kivan näköinen, vaikkei sitä oikeasti tarvittaisikaan.
  • Kauneimmat asetelmat ovat yhdistelmä uutta ja vanhaa, design-klassikoita ja arkiesineitä.
  • Kokeile esineiden kokoamista tarjottimen tai lautasen päälle.
  • Tunnelmallisen kodin saa, kun asetelmia rakentaa ympäri kotia kylpyhuoneesta keittiöön.

Tunnelmallisuus on voimakkaasti sidoksissa vuodenaikaan. Kesän kynnyksellä vaaleat sävyt ja hennot kukkaset virittävät oikeaan fiilikseen. Syksyn tullen sitä kaipaa tummempia sävyjä ja arvokkuutta kepeyden tilalle. Alvar Aalto -kokoelma on saanut uutta täydennystä ruusukullan värisistä kulhosta ja vadista. Ne sopivat tarjoiluastioiksi, mutta myös niihin asetelmiin. Käyttipä niitä sitten miten vain, suunnittelufiilistelylle kannattaa varata kiireetön hetki. Selata paperilehtiä, kaataa lasi viiniä ja uppoutua hetkeksi ajatuksiinsa. Noora K:lla toimii myös se, että ihan vain istuu ja tuijottaa huonetta, johon asetelmaa kaipailisi. Sitten sen yhtäkkiä vain keksii.

Parasta syyssesongin somistamisessa on se, että raja joulun ja syksyn välillä on hiuksenhieno. Ne, jotka haluavat himinöidä jo nyt, valitsevat teräksenväriset Nappula-kynttilänjalat (pitkä ja lyhyt) ja yhdistävät ne ryhmään kynttilälyhtyjä. Nappulat toimivat mainiosti myös läpi vuoden, sillä kromisena ne ovat taatut klassikot. Kivi-tuikut tuntevat kaikki, mutta nekin näyttävät uusilta osana sekalaista joukkoa. Noora K:n suosikkeja ovat Kastehelmi ja Fire. Suurin osa näistä on hankittu jo kauan ennen kuin koko Iittala-yhteistyöstä oli tietoakaan. Ne ovat pitkäaikaisia kavereita.

Kastehelmi-kynttilälyhdyt ovat koristaneet myös Noora H:n kotia useamman vuoden ajan, mutta uusikin ihastus löytyy, nimittäin Ultima Thule -kynttilälyhty. Vielä pari vuotta sitten Noora H. vannoi, ettei ikinä hanki Ultima Thule -sarjaa, se ei tuntunut oman ikäisten jutulta. Niin se mieli kuitenkin muuttuu, viimeisen vuoden aikana turhan retrosta on tullut raikasta ja Ultima Thulen lyhty on löytänyt tiensä muiden joukkoon.

Noora K:lle tuoreempi tuttavuus on Iittala X Issey Miyake -tyynynpäällinen. Tummanharmaa väri johdattelee sekin kohti joulua. Noora H. käyttää saman sarjan pöytäkukkasta lasinalusena. Näitä ei raaski hankkia koko kattaukseen, mutta kukkanen on täydellinen yöpöydällä, jossa on joka yö vesilasi.

Noora K:n mielestä itse asiassa kaikki, mitä olohuoneen pöydällä on, sopisi hyvin myös seuraavaan sesonkiin. Mutta maltetaan sen kanssa vielä hetki. Ensin käperrytään, päästetään valo sisään kynttilöillä ja tunnelmavalaisimilla. (Tosin vain iltaisin, kun salamannopeat pikku kätöset ovat unten mailla.)

Tuotteet, joita ei ole esitelty tekstissä: Essence-viinilasit, dekantteri (Noora K:n 30-vuotislahja vuosien takaa), Lantern-kynttilälyhty, Vitriini-rasia, Meno-kassi.