Browsing Category

Toivepostaus

Lapset Noora K:sta Toivepostaus

Päivä kanssani by Noora K.

Noora K.

06.50 Herään siihen, että Baby K:n huoneesta alkaa kuulua innostunutta pälätystä. Bäb bäb bäb bäb, uusi päivä on alkanut. Viime aikoina vauva on ollut varsin aamuvirkku, joten lähes seitsemään asti nukuttu aamu on iloinen yllätys. Suuntaan keittiöön ja napsautan kahvinkeittimen päälle ja sytyttelen valoja. Sytytän myös kynttilän, jollain on saatava tunnelmaa pimeisiin aamuihin. Sitten menen hakemaan Baby K:n sängystään ja toivotan hänelle hyvää huomenta. Itse olen vielä vähän silmät ristissä, nousin kaksi kertaa päästämään koiran ulos yöllä ja vauvakin kaipaili tuttiaan kerran tai pari. Ensimmäinen yö, kun mies on lähtenyt työmatkalle on usein vähän levoton, niin nytkin.

Päästän koiran ulos, vaihdan vaipan ja lasken vauvan hetkeksi leikkimään ja otan itse kupillisen kahvia. Selaan viestejä ystäviltä, vilkaisen Instaa ja seurailen Baby K:n touhuja.

07.15 Uskoakseni olen nyt hereillä ja annan vauvalle aamupalaa. Ensin tarjolla on maitoa ja puuroa, sitten pilkon hänelle sormiruuaksi päärynää ja leipää ja otan itsekin lisää kahvia ja vähän jugurttia. Jätän Hesarin hakematta, koska meillä on Hoon kanssa treffit ja jos alan nyt lukea lehteä, torpedoin kaikki toiveet ajoissa olemisesta. Niinpä tyydyn selaamaan otsikot netistä. Hyväksyn kommentteja blogiin ja viestittelen kaimani kanssa aamun aikataulusta. Sitten onkin jo kiire – käyn pesulla, puen ja meikkaan kiireenvilkkaa. Kun olen itse valmis, teen vauvan aamupesut ja vaihdan hänelle päivävaatteet. Laivista ei saisi tähän aikaan kiskottua mitenkään lenkille, joten päästän sen vielä kerran pihalle ennen lähtöä ja sitten kurvaammekin jo matkaan.

09.15 Parkkeeraan auton samalla kun sadattelen mielessäni, miksi piti sopia menoa aamuruuhkan aikaan. Saavun aamiaistreffeillemme tyylikkäästi 20 minuuttia myöhässä. Ärtymys haihtuu, kun tulen sisään Hakaniemen Hiltonin ravintola Brohon. Tunnelma on ihana ja tästähän me juuri Hoon kanssa puhuimme. Nyt käydään välillä arkisin aamiaisella ulkona, koska tätä ei sitten voi enää tehdä kun on takaisin töissä. Vauvat nakertavat tyytyväisinä syöttötuoleissa leipäpalasiaan ja porkkanaa yllättävän pitkään ennen kuin hulinointi alkaa.

10.00 Aamiaisen jälkeen kävelemme Neljännen linjan Lidliin katsomaan, olisiko kaŝmir-neuleita vielä jäljellä. Vauvat nukahtavat rattaisiin. Beigen neuleen etuosa on vääränlainen, eikä kokojakaan ole oikein jäljellä, joten poistumme tyhjin käsin. Nappaamme kävelyllämme asukuvat. Kuvaamisen jälkeen vauvat nukkuvat edelleen, joten päätämme jatkaa hengailua ja suuntaamme Stockmannille. Lapset heräävät sopivasti, kun pääsemme vauvanhoitohuoneeseen. Baby K. ja Baby H. saavat lounaansa ja sitten pyörimme hetken lastenosastolla. Kumpikin vauva saa mukin juomisharjoituksia varten. Lorvimme vielä Akateemisen puolelle ja ostan erään kirjan, joka on kiinnostanut jo jonkin aikaa. Austerin 4321 on tosin vielä kesken ja kun aikaa lukemiseen ei nykyään ole ihan niin paljoa, saan sen varmaan loppuun vasta ensi vuoden puolella.

Baby K. on turhautunut, koska olen pukenut hänelle sukkikset, eikä hän saakaan enää sukkiaan kiskottua jalasta. Kun Baby K. alkaa kyllästyä kirjakaupan näkymiin, kävelemme koko porukka takaisin Hakaniemeen, jonne olen aamulla jättänyt autoni. Hoot suuntaavat muskariin ja Koot lähtevät kotiin. Hyvä kävelyhän tästä tuli, 10 000 askelta täynnä. Hyvä niin, koska kun mies on reissussa, liikunnat ovat aika lailla hyötyliikuntaa. En oikein tykkää juosta rattaiden kanssa.

13.10 Baby K. leikkii tyytyväisenä itsekseen, joten petaan sängyn ja siivoan aamulla hujan hajan jääneen keittiön. Vauva heittää palloaan, menee perässä ja heittää uudelleen ja naureskelee. Totean, että nyt voisi kokeilla sitä Hesaria. Panttaan suosikkiohjelmanumeroa eli tiskikoneen tyhjennystä ja täyttöä ja luen sen sijaan lehden. Korvaan laiskuuttani lounaan voileivillä ja keitän kahvit. Sitten onkin jo vauvan välipalan vuoro. Viili maistuu ja melkein koko annos menee ennen kuin täynnä olevasta mahasta ilmoitetaan purskauttamalla viimeisin lusikallinen ulos. Aha, kiitti.

14.30 Vauva menee päiväunilleen ja alan luonnostella tätä postausta ja lisäillä aamun kuvia siihen.

15.40 Päiväunet ovat ohi ja bebeli on niiden jäljiltä vähän kärttyinen ja uninen. On aika turvautua satavarmaan konstiin. Tyhjennän ja täytän tiskikoneen. Kun alan hommaan, paikalle ilmestyy välittömästi kaksi erittäin kiinnostunutta hahmoa. Operaation jälkeen kello on sen verran, että Laivis varmaan suostuisi ulkoilemaan, joten pakkaan vauvan rattaisiin ja lähdemme viemään koiraa kävelylle. Minusta syksyisessä ruskametsässä on ihanaa, mutta Laivis haluaisi takaisin kotiin 5 minuutin jälkeen ja 10 minuutin kohdalla Baby K. aloittaa protestinsa. Muistan samalla, että ai niin, vauva haluaa nykyään olla aina naama menosuuntaan ja alan vaihtaa istuinosaa toisin päin. Toivon totisesti, että juuri nyt mistään suunnasta ei tule fillaria tai toista koiraa. Ähellys onnistuu ja vauva on heti tyytyväinen.

Parinkymmenen minuutin jälkeen armahdan koiravanhuksen ja kävelemme kodin kautta tiputtamaan hauvan kotiin. Baby K:n kanssa jatkamme matkaa Alepaan. Ennen lopullista päämäärää tiemme vie kuitenkin läheiseen puistoon keinumaan. Laitan miehelle WhatsAppiin kuvia keinuhetkestä ja aiemmasta aamiaisesta, kun olimme yrittäneet ottaa vauvoista poseerauskuvia ja saaneet sen sijaan hauskoja tilannekuvia. Kaupasta nappaan mukaani pakastepizzan ja limun – tänään ei tosiaankaan ole luvassa mitään kovin ihmeellistä iltapalaa.

16.50 Palaamme kotiin ja heitän Baby K:n päällä olleen välikausihaalarin saman tien pyykkiin. Vauva on ottanut jonkun kasvuspurtin ja tämäkin vaate on jäänyt pieneksi. Se pääsee siis mukaan huomiseen kirppiskassiin. Toivottavasti kirppikseltä löytyy sopiva uusi välikausihaalari. Sitten syödään taas. Itselläni on kamala nälkä, joten haukkaan ensihätään vihannestikkuja tuorejuustodipin kanssa. Sitten annan Baby K:lle päivällistä. Päivällisen jälkeen leikin hänen kanssaan palloleikkiä – heitämme vuorotellen palloa toisillemme. Touhuilen kaikenlaista kotihommaa ja välillä leikin vauvan kanssa.

18.30 Baby K:n iltatoimet alkavat. Keräämme lelut takaisin koriin niin, että vauva istuu sylissäni. Laulan hänelle Daniel Tiikeristä oppimani siivouslaulun ja elätän toivoa, että tämä maksaa itsensä ennen pitkää takaisin ja Baby K. oppii itse laittamaan illalla lelut takaisin koriin. Kirjoja kerätessäni luen hänelle vähän ja sitten jatkuu. Iltatoimia jatketaan kylvyllä, puhtaalla yökkärillä, iltapalalla ja hampaiden harjauksella. Kun Baby K. on sängyssään, luen hänelle vielä vähän satua.

19.15 Laitan pakastepizzan uuniin ja avaan koneen. Jatkan tätä postausta ja maksan laskuja. Syön iltapalan koneen ääressä. Tämän jälkeen jatkan vauvan pullojen pesulla. Vastaan miehen hyvän yön toivotuksiin. Apua, näin myöhään! Japanissa kello on ties mitä jo. Toivottavasti hän saa nukuttua edes jotenkin. Pohdin, että jossain vaiheessa voisi kokeilla FaceTimea kun mies on työmatkoillaan, jos Baby K. osaisi jo innostua puhelimen ruudulla näkyvästä isistä.

20.30 Pakollisimmat jutut on hoidettu tältä päivältä, aika mennä suihkuun. Jätän oven raolleen siltä varalta, että vauvalle tulee itku. Joskus tulee reilua tuntia nukahtamisen jälkeen, mutta siihen riittää onneksi paijaus, tutti ja nalle takaisin kainaloon. Tyhjennän ja pesen vauvan ammeen, tosi nopeasti siihenkin kertyy aina jotain mähmää. Huomenna meillä on taas heti aamusta menoa, joten pakkaan vielä hoitolaukun valmiiksi ja hinnoittelen viimeiset kuivumassa olleet vaatteet kirppiskassiin.

21.00 Nostan Laiviksen viereeni tuhisemaan nojatuoliin ja luen kirjaa. Koira alkaa tuoksua unitassulta tosi pian. Rapsuttelen sitä hajamielisesti, luen ja huomaan olevani tosi väsynyt. Luen puolisen tuntia, surffailen netissä, viestittelen Hoon kanssa, kunnes totean, että pakko mennä nukkumaan. Sammutan kynttilät ja valot. Laivis jää nojatuoliin nukkumaan.

22.00 Käyn vielä katsomassa nukkuvaa vauvaa ennen kuin sammutan omasta makkarista valot. Nuijanukutus, hyvää yötä.

Sisustus Toivepostaus Yhteistyö

Syksy on ihanaa aikaa arjen tunnelmoinnille

Noora H. ja Noora K.

Kaupallinen yhteistyö: Iittala ja Asennemedia

Ensimmäiset innokkaat toivoivat meiltä joulufiilistelyjä, olemme kuitenkin molemmat sitä mieltä, ettei joulu ole vielä lokakuun juttu. Palataan jouluhiminöintiin sitten marraskuussa, sillä silloin saa ottaa varaslähdön. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö fiilistellä voisi myös ennen joulua. Syksy on täydellistä aikaa arjen tunnelmoinnille.

Kun syysmyrskystä palaa kumpparit vettä tippuen kotiin, on ihana istua alas, keittää kuppi kahvia ja ottaa kirja käteen. Torkahtaa hetkeksi, huomata hämärän saapuneen kuin varkain ja sytyttää kynttilät sekä muutama tunnelmavalo kirkkaan kattolampun sijaan.


Meille arjen harmonia ja fiilistely tarkoittavat omasta elämästä ja kodista nauttimista. Kodin kohdalla se tarkoittaa sitä, että suurimman osan ajasta kotona on siistiä ja kaunista. Emme ole halunneet antaa periksi sotkulle ja käytännöllisyydelle, vaan molempien kotoa löytyy edelleen asetelmia ja kotia siistitään päivittäin. Asetelmat saattavat olla matalilla sohvapöydillä viimeisiä viikkoja, mutta kokonaan niistä ei tarvitse luopua, riittää kun ne siirtää kauemmas pienten käsien ulottuvilta.

Lukijamme kysyi, miten kodista saa viimeistellymmän. Avainsanoja ovat asetelmat ja yksityiskohdat. Isot huonekalut ovat tietysti tärkeä osa kokonaisuutta, mutta viimeinen silaus syntyy torkkupeitoista, tyynyistä ja kynttilöistä. Noora H:n kotoa löytyvissä Iittalan Taika-tyynyssä ja –peitossa on täydellinen harmaan sävy, joka sopii monenlaiseen sisustukseen. Taika-astioista tuttu runsas kuviointi on yllättävän hillitty isommalla pinnalla.

Kaikkia lehtiä ja kirjoja ei myöskään kannata siirtää kaapin uumeniin, rennon kauniit kasat tekevät kodista asutun näköisen.

Edes minimalistisen tyylin ystävän ei kannata unohtaa pientavaroita kokonaan: kun valitsee harkitusti design-klassikoita, saa kodista oman näköisen. Uusi Aalto-maljakko sopii monenlaisille kukka-asetelmille yksinkertaisesta oksasta runsaaseen kimppuun, ja se on raikas versio vanhasta klassikosta. Ruutu-maljakko taas on kaunis sellaisenaan.

Arvostetun design-kilpailun voittanut Leimu-valaisin on todennäköisesti tuleva klassikko. Vankka jalka on valmistettu betonista ja kupu ohuesta lasista. Valaisin on kaunis kuin koru, mutta tehot riittävät myös lukemiseen.

Asetelmat voivat olla pölynkerääjiä, mutta tunnelmallisessa kodissa kaiken ei tarvitse olla käytännöllistä (sitä paitsi: tätä varten on olemassa pölyhuiska!) Asetelmia rakentaessa kannattaa noudattaa muutamaa perussääntöä:

  • Laita asetelmaan aina pariton määrä tavaroita.
  • Käytä eri korkuisia esineitä.
  • Kiinnitä huomiota siihen, että esineiden välit ovat linjassa keskenään.
  • Asetelmassa on hyvä olla jokin yhdistävä tekijä, esimerkiksi väri tai materiaali.
  • Aina asetelman tavaroiden ei tarvitse olla tarpeellisia, lasikupu kynttilän päällä on kivan näköinen, vaikkei sitä oikeasti tarvittaisikaan.
  • Kauneimmat asetelmat ovat yhdistelmä uutta ja vanhaa, design-klassikoita ja arkiesineitä.
  • Kokeile esineiden kokoamista tarjottimen tai lautasen päälle.
  • Tunnelmallisen kodin saa, kun asetelmia rakentaa ympäri kotia kylpyhuoneesta keittiöön.

Tunnelmallisuus on voimakkaasti sidoksissa vuodenaikaan. Kesän kynnyksellä vaaleat sävyt ja hennot kukkaset virittävät oikeaan fiilikseen. Syksyn tullen sitä kaipaa tummempia sävyjä ja arvokkuutta kepeyden tilalle. Alvar Aalto -kokoelma on saanut uutta täydennystä ruusukullan värisistä kulhosta ja vadista. Ne sopivat tarjoiluastioiksi, mutta myös niihin asetelmiin. Käyttipä niitä sitten miten vain, suunnittelufiilistelylle kannattaa varata kiireetön hetki. Selata paperilehtiä, kaataa lasi viiniä ja uppoutua hetkeksi ajatuksiinsa. Noora K:lla toimii myös se, että ihan vain istuu ja tuijottaa huonetta, johon asetelmaa kaipailisi. Sitten sen yhtäkkiä vain keksii.

Parasta syyssesongin somistamisessa on se, että raja joulun ja syksyn välillä on hiuksenhieno. Ne, jotka haluavat himinöidä jo nyt, valitsevat teräksenväriset Nappula-kynttilänjalat (pitkä ja lyhyt) ja yhdistävät ne ryhmään kynttilälyhtyjä. Nappulat toimivat mainiosti myös läpi vuoden, sillä kromisena ne ovat taatut klassikot. Kivi-tuikut tuntevat kaikki, mutta nekin näyttävät uusilta osana sekalaista joukkoa. Noora K:n suosikkeja ovat Kastehelmi ja Fire. Suurin osa näistä on hankittu jo kauan ennen kuin koko Iittala-yhteistyöstä oli tietoakaan. Ne ovat pitkäaikaisia kavereita.

Kastehelmi-kynttilälyhdyt ovat koristaneet myös Noora H:n kotia useamman vuoden ajan, mutta uusikin ihastus löytyy, nimittäin Ultima Thule -kynttilälyhty. Vielä pari vuotta sitten Noora H. vannoi, ettei ikinä hanki Ultima Thule -sarjaa, se ei tuntunut oman ikäisten jutulta. Niin se mieli kuitenkin muuttuu, viimeisen vuoden aikana turhan retrosta on tullut raikasta ja Ultima Thulen lyhty on löytänyt tiensä muiden joukkoon.

Noora K:lle tuoreempi tuttavuus on Iittala X Issey Miyake -tyynynpäällinen. Tummanharmaa väri johdattelee sekin kohti joulua. Noora H. käyttää saman sarjan pöytäkukkasta lasinalusena. Näitä ei raaski hankkia koko kattaukseen, mutta kukkanen on täydellinen yöpöydällä, jossa on joka yö vesilasi.

Noora K:n mielestä itse asiassa kaikki, mitä olohuoneen pöydällä on, sopisi hyvin myös seuraavaan sesonkiin. Mutta maltetaan sen kanssa vielä hetki. Ensin käperrytään, päästetään valo sisään kynttilöillä ja tunnelmavalaisimilla. (Tosin vain iltaisin, kun salamannopeat pikku kätöset ovat unten mailla.)

Tuotteet, joita ei ole esitelty tekstissä: Essence-viinilasit, dekantteri (Noora K:n 30-vuotislahja vuosien takaa), Lantern-kynttilälyhty, Vitriini-rasia, Meno-kassi.

 

Noora H:sta Toivepostaus

Päivä kanssani by Noora H.

Noora H.

7.00–9.00
Herään kun sängyn vieressä olevasta pinnasängystä kuuluu juttelua. Baby H. kurkkii laitasuojien välistä ja näyttää sille, että nyt olisi aika nousta. En ole ihan varma, mihin aikaan vauva on herännyt, todennäköisesti varttia aiemmin mieheni herätyskelloon. Nostan Baby H:n hetkeksi meidän sänkyymme ja annan aamupusut. Vauva ei enää malta istua kovin pitkään sylissä, mutta aamuisin saan yleensä pienet kädet kaulaani ja vauva lepuuttaa päätä olkapäätäni vasten. Halien jälkeen katson puhelimeen tulleet viestit ja laitan äänet päälle.

Unohdin taas ladata kahvinkeittimen edellisenä iltana, joten minun ja kahvikupillisen välissä on pari pitkää minuuttia. Onneksi edellinen yö sujui tosi hyvin, Baby H. heräsi kerran ja rauhoittui tutilla, unikoulu taisi onnistua. Istun sohvalle vauvan ja maitopullon kanssa, mies tulee sanomaan heippa ja sovimme illan aikatauluista. Tänään molemmilla on treeni-ilta.

Baby H:n aamupala, vaipanvaihto ja aamupesu, lakanat pyykkikoneeseen, päivävaatteet lapselle ja sohvan alle karanneen pallon hakua. Pari extraminuuttia on venynyt puolituntiseksi ja kahvinkeitin on jo sammunut, kun kaadan ekan kupillisen kahvia. Kuvituskuvaa ottaessa huomaan, että vauva on karannut pöydän alle ja huutelee turhautuneena, kun poikkipuu estää etenemisen.

Syön nopeasti aamupalan ja selaan Hesarista pääotsikot. Aamupala keskeytyy monta kertaa, kun haen pikavauhtia ryömivän vauvan pois eteisestä, vanhan Singerin kimpusta ja kaiuttimia tutkimasta. Muistutan itselleni sadannen kerran, että kaiuttimet olisi syytä kiinnittää kattoon.

9–11
Vaavi menee päikkäreille (loukkaantuneen tuhinan saattelemana, hänen mielestään päiväunet ovat täysin tarpeettomat). Kaivan koneen esiin, kirjoitan aamun tapahtumat tähän postaukseen ja menen suihkuun. Ystäväni Laura ja hänen tyttärensä, kutsutaan vauvaa vaikka Kuutiksi, tulevat tunnin päästä, sitä ennen pitäisi olla kamat kasassa ja vaatteet päällä.

Olen maailman hitain aamuisin, eikä asiaa auta se, että saatan aloittaa viisi minuuttia ennen lähtöä jonkin tuikitarpeellisen asian hoitamisen, kuten lehden perumisen tai verokortin tilaamisen. Yritän myös usein multitaskata, saatan esimerkiksi surffata puhelimella kesken aamupesun. Tästä luovuin sen jälkeen kun yhtenä aamuna jouduin stressaamaan, lähetinkö lukijalle Instagramin yksityisviestillä kuvan itsestäni puolialastomana hammasharja suussa.

Tunnin nukuttuaan Baby H. herää ja leikimme hetken. Huomaan lapseni vaatteiden olevan harmaan pölyn peittämät ja otan rikkaimurilla pahimmat pölypallerot olkkarin lattialta, jottei vieraaksi tuleva Kuutti koe samaa kohtaloa. Kunpa joku tekisi potkupukuja mikrokuituliinoista, Baby H. voisi ryömiessä hoitaa oman osuutensa kotitöistä.

11.00–12.00
Ehdimme juuri ja juuri kerhoon, ovea ollaan sulkemassa kun riisumme lapsilta haalarit. Lorutuokioon osallistuu kymmenisen vauvaa, joista nuorimmat ovat viisikuukautta. Muistan, kun toin Baby H:n ensimmäistä kertaa tänne. Hän oli viisi viikkoa ja viisikuiset tuntuivat tosi isoilta. Tuolloin Baby H. tuijotti lähinnä katossa roikkuvaa disco-palloa, nyt hän ei meinaa pysyä millään aloillaan. Lorutteluiden jälkeen annamme vauvoille lounaan ja huomaan ilokseni yhden taaperon olevan isänsä kanssa. Muskareissa ja kerhoissa ei kovin paljon isiä näy, joko he keksivät muuta puuhaa tai sitten isyysvapaat käytetään vauvan ollessa ihan pieni (jos ollenkaan).

12.00–14.30
Aikuisten vuoro syödä. Baby H. nukahtaa tyytyväisenä vaunuihin kun kävelemme lounaalle. Lounaspaikaksi valikoituu Kellohalli, jossa on torstaisin tosi hyvä salaattipöytä. Ruokailun jälkeen iskee väsymys ja ehdotan iltapäiväkävelyn perumista. Ystäväni piirtää rastin seinään, tämä on ensimmäinen kerta kun en ole valmis kävelemään, mutta on tyytyväinen päätökseen. Päikkäreitä kaivataan heilläkin.

14.30–17.00
Kotimatkalla alkaa paistaa aurinko. Äh! Olen tavallaan vähän pettynyt, sillä kotona odotteli hyvä lehti, mustikkapiirakka ja kahvi. Syksyllä ja talvella aurinkoisista päivistä on otettava kaikki ilo irti, joten kahvi- ja lepohetki vaihtuu blogikuvien ottoon. Vauvalle puhtaat vaipat ja välipalaa, sitten kamera esiin. Baby H. seuraa touhujani ihmeissään ja taistelee unta vastaan. Neljältä luovutan kuvien ja päikkäreiden suhteen, vauva pääsee leikkimään ja minä syön mustikkapiirakan kahvin kanssa. Petaan puhtaat lakanat sänkyyn, sitten soittelen miehen kanssa kauppalistasta.

17.00–18.00
Vahdinvaihto. Mieheni tulee kotiin, antaa Baby H:lle päivällisen ja leikittää häntä. Baby H. on ihan fiiliksissä, leikit isin kanssa ovat parasta mitä hän tietää. Käsittelen sillä aikaa blogikuvia, tyhjennän kauppakassin, täytän tiskikoneen ja siistin paikkoja.

18.00–19.00
Juoksen läheiselle salille ja teen pikaisen treenin. Edellisestä kerrasta on vähän turhan pitkä aika, sillä huomaan unohtaneeni, miten salille pääsee sisään. Hetken sählättyäni pääsen kuin pääsenkin ovesta.

Raskauden jälkeen olen treenannut tosi vähän, ainakin aiempaan verrattuna. Olen iltaisin sen verran poikki, ettei lenkki tai rankka punttitreeni houkuta. Tähän vaikuttavat tietysti katkonaiset yöunet, mutta suurin syy on se, että arkeni on nyt paljon liikkuvaisempaa kuin toimistotyössä. Kävelen päivän aikana kymmenisen kilometriä ja nostelen vauvaa edestakaisin. Fyysistä työtä tekevät eivät taida paljon urheilla vapaa-ajalla.

19.00–20.00
Läpsystä vaihto ja mies lenkille. Baby H. oli nukahtanut iltapalaa syödessä, vähäiset päiväunet vaativat veronsa. Annan vauvalle pusun, käännän hänet selälleen ja silitän vähän tukkaa. On se ihana tapaus.

Sitten istun hikisenä koneelle ja alan naputtamaan Perjantain parhaita. Viestittelemme kaiman kanssa, mitä nostamme postaukseen ja kumpi ajastaa sen. Kun seuraavan päivän postaus on tehty, käsittelen kuvia ja kirjoitan nämä tekstit. Yritän olla tehokas, sillä haluaisin hoitaa miehen lenkin aikana paitsi blogihommat myös suihkun tukanpesuineen. Mieheni lähtee koko viikonlopuksi poikien reissulle, ennen sitä olisi kiva viettää hetki kahdenkeskistä aikaa ja katsoa jotain sarjaa. Usein pitää valita joko blogin tai parisuhdeajan välillä, siksi postauksia ei tule joka päivä.

20.30
Mies tulee kotiin lenkiltä ja olen edelleen koneen ääressä, hups.

20.30–22.00
Suihkussa muistan, että huomenna on heti aamusta neuvola. Mitähän taas mietimme, kun pyysimme aikaisinta mahdollista aikaa? Tuttipullot ovat pesemättä, hoitolaukku pakkaamatta ja muutama muukin kotihomma tekemättä. Tuumammme, että taitaa olla parasta skipata sarja ja jakaa kotityöt. Mies tarjoutuu ottamaan pullonakin, joka on molempien inhokki. Syön päivälliseksi maailman ankeimman hodarin ja luen Jussi Parviaisesta. Ihailen sitä, kuinka hyvin Kuukausiliitteen jutut on kirjoitettu. Toimittaja kirjoittaa Parviaisesta pilke silmäkulmassa, mutta yhtään häntä väheksymättä.

22.00–22.30
Hammaspesut ja kirja käteen. Kurkkaan pinnasänkyyn, vauva on taas pyörinyt unissaan ympyrää, nyt hän on ahtautunut pinnasängyn toiseen päähän ja nukkuu poikittain pedissään. Toteamme miehen kanssa, että Vaavi-sänky olisi mennyt pidempäänkin, lapsemme ei ole tilan perään. Luen kaksi sivua kirjaa ja nukahdan valot päällä.