Browsing Category

Toivepostaus

Noora H:sta Toivepostaus

Päivä kanssani by Noora H.

Noora H.

7.00–9.00
Herään kun sängyn vieressä olevasta pinnasängystä kuuluu juttelua. Baby H. kurkkii laitasuojien välistä ja näyttää sille, että nyt olisi aika nousta. En ole ihan varma, mihin aikaan vauva on herännyt, todennäköisesti varttia aiemmin mieheni herätyskelloon. Nostan Baby H:n hetkeksi meidän sänkyymme ja annan aamupusut. Vauva ei enää malta istua kovin pitkään sylissä, mutta aamuisin saan yleensä pienet kädet kaulaani ja vauva lepuuttaa päätä olkapäätäni vasten. Halien jälkeen katson puhelimeen tulleet viestit ja laitan äänet päälle.

Unohdin taas ladata kahvinkeittimen edellisenä iltana, joten minun ja kahvikupillisen välissä on pari pitkää minuuttia. Onneksi edellinen yö sujui tosi hyvin, Baby H. heräsi kerran ja rauhoittui tutilla, unikoulu taisi onnistua. Istun sohvalle vauvan ja maitopullon kanssa, mies tulee sanomaan heippa ja sovimme illan aikatauluista. Tänään molemmilla on treeni-ilta.

Baby H:n aamupala, vaipanvaihto ja aamupesu, lakanat pyykkikoneeseen, päivävaatteet lapselle ja sohvan alle karanneen pallon hakua. Pari extraminuuttia on venynyt puolituntiseksi ja kahvinkeitin on jo sammunut, kun kaadan ekan kupillisen kahvia. Kuvituskuvaa ottaessa huomaan, että vauva on karannut pöydän alle ja huutelee turhautuneena, kun poikkipuu estää etenemisen.

Syön nopeasti aamupalan ja selaan Hesarista pääotsikot. Aamupala keskeytyy monta kertaa, kun haen pikavauhtia ryömivän vauvan pois eteisestä, vanhan Singerin kimpusta ja kaiuttimia tutkimasta. Muistutan itselleni sadannen kerran, että kaiuttimet olisi syytä kiinnittää kattoon.

9–11
Vaavi menee päikkäreille (loukkaantuneen tuhinan saattelemana, hänen mielestään päiväunet ovat täysin tarpeettomat). Kaivan koneen esiin, kirjoitan aamun tapahtumat tähän postaukseen ja menen suihkuun. Ystäväni Laura ja hänen tyttärensä, kutsutaan vauvaa vaikka Kuutiksi, tulevat tunnin päästä, sitä ennen pitäisi olla kamat kasassa ja vaatteet päällä.

Olen maailman hitain aamuisin, eikä asiaa auta se, että saatan aloittaa viisi minuuttia ennen lähtöä jonkin tuikitarpeellisen asian hoitamisen, kuten lehden perumisen tai verokortin tilaamisen. Yritän myös usein multitaskata, saatan esimerkiksi surffata puhelimella kesken aamupesun. Tästä luovuin sen jälkeen kun yhtenä aamuna jouduin stressaamaan, lähetinkö lukijalle Instagramin yksityisviestillä kuvan itsestäni puolialastomana hammasharja suussa.

Tunnin nukuttuaan Baby H. herää ja leikimme hetken. Huomaan lapseni vaatteiden olevan harmaan pölyn peittämät ja otan rikkaimurilla pahimmat pölypallerot olkkarin lattialta, jottei vieraaksi tuleva Kuutti koe samaa kohtaloa. Kunpa joku tekisi potkupukuja mikrokuituliinoista, Baby H. voisi ryömiessä hoitaa oman osuutensa kotitöistä.

11.00–12.00
Ehdimme juuri ja juuri kerhoon, ovea ollaan sulkemassa kun riisumme lapsilta haalarit. Lorutuokioon osallistuu kymmenisen vauvaa, joista nuorimmat ovat viisikuukautta. Muistan, kun toin Baby H:n ensimmäistä kertaa tänne. Hän oli viisi viikkoa ja viisikuiset tuntuivat tosi isoilta. Tuolloin Baby H. tuijotti lähinnä katossa roikkuvaa disco-palloa, nyt hän ei meinaa pysyä millään aloillaan. Lorutteluiden jälkeen annamme vauvoille lounaan ja huomaan ilokseni yhden taaperon olevan isänsä kanssa. Muskareissa ja kerhoissa ei kovin paljon isiä näy, joko he keksivät muuta puuhaa tai sitten isyysvapaat käytetään vauvan ollessa ihan pieni (jos ollenkaan).

12.00–14.30
Aikuisten vuoro syödä. Baby H. nukahtaa tyytyväisenä vaunuihin kun kävelemme lounaalle. Lounaspaikaksi valikoituu Kellohalli, jossa on torstaisin tosi hyvä salaattipöytä. Ruokailun jälkeen iskee väsymys ja ehdotan iltapäiväkävelyn perumista. Ystäväni piirtää rastin seinään, tämä on ensimmäinen kerta kun en ole valmis kävelemään, mutta on tyytyväinen päätökseen. Päikkäreitä kaivataan heilläkin.

14.30–17.00
Kotimatkalla alkaa paistaa aurinko. Äh! Olen tavallaan vähän pettynyt, sillä kotona odotteli hyvä lehti, mustikkapiirakka ja kahvi. Syksyllä ja talvella aurinkoisista päivistä on otettava kaikki ilo irti, joten kahvi- ja lepohetki vaihtuu blogikuvien ottoon. Vauvalle puhtaat vaipat ja välipalaa, sitten kamera esiin. Baby H. seuraa touhujani ihmeissään ja taistelee unta vastaan. Neljältä luovutan kuvien ja päikkäreiden suhteen, vauva pääsee leikkimään ja minä syön mustikkapiirakan kahvin kanssa. Petaan puhtaat lakanat sänkyyn, sitten soittelen miehen kanssa kauppalistasta.

17.00–18.00
Vahdinvaihto. Mieheni tulee kotiin, antaa Baby H:lle päivällisen ja leikittää häntä. Baby H. on ihan fiiliksissä, leikit isin kanssa ovat parasta mitä hän tietää. Käsittelen sillä aikaa blogikuvia, tyhjennän kauppakassin, täytän tiskikoneen ja siistin paikkoja.

18.00–19.00
Juoksen läheiselle salille ja teen pikaisen treenin. Edellisestä kerrasta on vähän turhan pitkä aika, sillä huomaan unohtaneeni, miten salille pääsee sisään. Hetken sählättyäni pääsen kuin pääsenkin ovesta.

Raskauden jälkeen olen treenannut tosi vähän, ainakin aiempaan verrattuna. Olen iltaisin sen verran poikki, ettei lenkki tai rankka punttitreeni houkuta. Tähän vaikuttavat tietysti katkonaiset yöunet, mutta suurin syy on se, että arkeni on nyt paljon liikkuvaisempaa kuin toimistotyössä. Kävelen päivän aikana kymmenisen kilometriä ja nostelen vauvaa edestakaisin. Fyysistä työtä tekevät eivät taida paljon urheilla vapaa-ajalla.

19.00–20.00
Läpsystä vaihto ja mies lenkille. Baby H. oli nukahtanut iltapalaa syödessä, vähäiset päiväunet vaativat veronsa. Annan vauvalle pusun, käännän hänet selälleen ja silitän vähän tukkaa. On se ihana tapaus.

Sitten istun hikisenä koneelle ja alan naputtamaan Perjantain parhaita. Viestittelemme kaiman kanssa, mitä nostamme postaukseen ja kumpi ajastaa sen. Kun seuraavan päivän postaus on tehty, käsittelen kuvia ja kirjoitan nämä tekstit. Yritän olla tehokas, sillä haluaisin hoitaa miehen lenkin aikana paitsi blogihommat myös suihkun tukanpesuineen. Mieheni lähtee koko viikonlopuksi poikien reissulle, ennen sitä olisi kiva viettää hetki kahdenkeskistä aikaa ja katsoa jotain sarjaa. Usein pitää valita joko blogin tai parisuhdeajan välillä, siksi postauksia ei tule joka päivä.

20.30
Mies tulee kotiin lenkiltä ja olen edelleen koneen ääressä, hups.

20.30–22.00
Suihkussa muistan, että huomenna on heti aamusta neuvola. Mitähän taas mietimme, kun pyysimme aikaisinta mahdollista aikaa? Tuttipullot ovat pesemättä, hoitolaukku pakkaamatta ja muutama muukin kotihomma tekemättä. Tuumammme, että taitaa olla parasta skipata sarja ja jakaa kotityöt. Mies tarjoutuu ottamaan pullonakin, joka on molempien inhokki. Syön päivälliseksi maailman ankeimman hodarin ja luen Jussi Parviaisesta. Ihailen sitä, kuinka hyvin Kuukausiliitteen jutut on kirjoitettu. Toimittaja kirjoittaa Parviaisesta pilke silmäkulmassa, mutta yhtään häntä väheksymättä.

22.00–22.30
Hammaspesut ja kirja käteen. Kurkkaan pinnasänkyyn, vauva on taas pyörinyt unissaan ympyrää, nyt hän on ahtautunut pinnasängyn toiseen päähän ja nukkuu poikittain pedissään. Toteamme miehen kanssa, että Vaavi-sänky olisi mennyt pidempäänkin, lapsemme ei ole tilan perään. Luen kaksi sivua kirjaa ja nukahdan valot päällä.

Lapset Sisustus Toivepostaus

Baby H:n huone

Noora H.

Yhteistyössä Jollyroom

Baby H:n huoneen sisustus on vielä kesken, mutta koska sen perään kyseltiin jo syksyllä, niin ehkä sinne voi kurkata keskeneräisyydestä huolimatta. Aiemmin huone toimi työhuoneena ja päätyseinä oli tummansininen. Vauvan ilmoittaessa tulostaan maalasimme seinän takaisin valkoiseksi, mikä vähän harmittaa nyt. Pidin nimittäin seinästä hurjan paljon, ja sininen seinä olisi toiminut myös pienen pojan huoneessa.

Vauva siirtyi pari viikkoa sitten kehdosta JLY Heaven pinnasänkyyn, jonka saimme Jollyroomilta. Tukevan, perinteisen valkoisen pinnasängyn saa kolmeen eri tasoon. Onneksi, sillä reissussa huomasin, ettei vauvan nostaminen matalasta matkasängystä ole kovin ergonomista.

Pinnasängyn päädyssä killuvat Smallstuffin virkatut apinat ja teline on Jabadabadon. Se on yksi harvoista puisista mobiletelineistä, yleensä ne ovat muovihäkkyröitä. Väriä huoneeseen tuo Alice & Foxin sininen reunapehmuste.

Pinnasängyssä Baby H:n kaverina on unipupu. Toivoin, että jostakin lelusta muodostuisi vauvalle turvaa tuova unirätti, näin kyläillessä tai reissatessa unen päästä kiinni saaminen voisi olla helpompaa. Nukuin ensin pari yötä itse pupun kanssa, jotta se tuoksuisi tutulle, ja sen jälkeen otimme pupun mukaan syöttöhetkiin sekä nukutukseen. Kikka taisi toimia, sillä nykyään Baby H. mielellään hakee unta pupua halaamalla. Tiedän, millaisen kriisin unilelun katoaminen voi aiheuttaa, siksi varapupu pitäisi hakea kaupasta asap.

Baby H:n huoneen nojatuolin sain aikoinaan lahjaksi äidiltäni. Tuoli on vanha ja se verhoiltiin uudestaan. Muistan kangasta valitessani miettineeni, että kangas sopisi myös lastenhuoneeseen, jos sellainen joskus minun kotiini tulisi. Olen edelleen tosi tyytyväinen kangasvalintaan, ja tuoli tosiaan sopii mainiosti huoneeseen.

Nykyinen peiliratkaisu olisi taaperoikäisen kanssa hengenvaarallinen, sillä peiliä ei ole kiinnitetty. Muualla asunnossa ei ole peilille paikkaa, joten ainoa vaihtoehto taitaa olla liukuovien hankkiminen eteisen naulakkosyvennykseen. En ole liukuovien fani, mutta elämä ilman kokovartalopeiliä on hankalaa. Sellaistakin elämää on opiskeluaikoina tullut elettyä.

En lopulta raaskinut myydä Baby H:n ristiäisasua, vaan säilöin sen pieneen matkalaukkuun muiden muistojen kanssa. Alice & Foxin pahviset matkalaukut ovat tismalleen samaa sävyä reunapehmusteen kanssa, ja niihin on helppo laittaa muistoja vauvavuoden varrelta. Pahvilaatikoista löytyy muun muassa Baby H:n syntymäpäivän Hesari, suurta iloa tuottanut vappupallo ja valokuvia.

Vauvan vaatteet ovat hyvässä järjestyksessä lipastossa. Ensimmäisessä laatikossa ovat tällä hetkellä käytössä olevat vaatteet, toisessa isommat koot ja kolmannessa vauvan liinavaatteet. Vaatteet tekevät miehen ja asusteet tyylin, niinpä Baby H. pukeutuu juhlissa rusettiin ja hauskoihin sukkiin. Ainakin niin kauan kun äiti saa päättää, mitä päälle laitetaan.

Jollyroomin vauvansänkyjä pääset katsomaan tästä, heillä on valikoimassa muun muassa ihana Sebran lastensänky, jota näkyy monessa sisustuslehdessä.

Podcast Toivepostaus

Podcast: ennen vs. nyt

Toiveaihe! Kuuma peruna! Toisin sanoen se, mitä eroa on ajatuksilla äitiydestä ennen vauvan syntymää ja sen jälkeen. Keskustelemme muun muassa siitä, miten ällöttävä muuttuu normaaliksi ja minkä verran kaipaamme omaa aikaa. Noora H. sekoittaa sujuvasti tissibaarit ja maitobaarit, eikä enää ihan muista, miten synnytys etenee. Haluamme myös tietää, mistä selittelyn tarve johtuu. Podcast löytyy täältä. Tehosteena on tuttuun tapaan mojova annos vauvahöpinää.