Browsing Category

Työelämä

Noora K:sta Työelämä Yhteistyö

Pinterest-työpäivä

Noora K. / yhteistyössä Fazer Café

Pidempiaikaiset lukijani tietävät, että olen tehnyt täydellisen uranvaihdoksen viime vuonna. Jätin pitkäaikaisen päivätyöni lentoemäntänä ja aloitin koulutustani vastaavissa hommissa. Nyt työskentelen ison yrityksen viestintäosastolla. Olen suunnanmuutokseni jälkeen oppinut itsestäni vaikka mitä uusia puolia. Tiedän nyt, että olen tehokkaimmillani aamuisin ja että jos päivä uhkaa venyä, on ulkoiltava hetki ennen kuin töitä kannattaa illalla jatkaa. Jos haluan saada jotain suurta keskittymistä vaativaa tehdyksi, on paras pitää etäpäivä. Jos työmotivaation on pysyttävä yllä parhaalla mahdollisella tavalla, tarvitsen vaihtelua ja erilaisia ympäristöjä. Yritän kehittää osaamistani koko ajan ja lähden erilaisiin koulutuksiin ja seminaareihin aina yhtä innokkaasti – uusien oppien lisäksi ne tuovat mukanaan sitä kaivattua vaihtelua.

Jos pidän etäpäivän kotona, avaan koneen jo seitsemältä. Paukutan tehokkaasti noin yhteentoista saakka. Sitten vien Laiviksen kävelylle ja ajattelen jotain aivan muuta kuin työasioita. Iltapäivälle jätän rutiinihommat, joiden onnistuminen on lähinnä omasta viitseliäisyydestä kiinni. Tällaiset päivät ovat parhaita silloin, kun to do -listalla on raportointiin, toimenpiteiden suunnitteluun ja kalenterointiin liittyviä töitä. Luoviin hommiin tarvitsen toisenlaisen ympäristön. Sellaisen, jossa pyykkikone ei huutele olemassaolostaan, eikä kukaan saa raivareita posteljoonille.

Olin jo ennen tätä yhteistyötä kiinnittänyt huomiota Fazerin kahviloiden uudistuneeseen ilmeeseen ja miettinyt, että niissä olisi varmaan kiva tehdä etätöitä. Ihastuin tapetteihin ja valaisimiin ja ahmin silmilläni kauniisti esille aseteltuja leipiä. Ihan kuin Pinterestissä! Kun sitten yhteistyön myötä toteutin suunnitelmani ja suuntasin etäilyaamun viettoon (minulla on harvoin mahdollisuutta olla ihan koko päivää etänä, mutta puolikkaat onnistuvat helpommin) Forumin Fazer Caféhen, aloitin aamun kahvin lisäksi oikein kunnon kuvaushepuleilla. Sumpit juotuani maltoin jo keskittyä valitsemaan brekkaria. Olkoonkin, että sekä lohiaamiainen että munakokkeliaamiainen kuulostivat molemmat tosi hyviltä ja sisälsivät suurta suosikkiani avokadoa, päädyin silti puuroon. Puuroaamiaiseen kuuluva puuro on nimittäin juuri sitä ihanaa Alku-puuroa, jota olen kuullut yhden jos toisenkin hehkuttavan.

Puurolla on pitkät perinteet aamuissani. Minulla oli kuulemma tapana herättää taaperona isäni ja vaatia, että “tuu hyvä ihminen keittää puuroa”. Myöhemmin isäni toi joka arkiaamu äidilleni, siskolleni ja minulle puuroaamiaiset sänkyyn. Fazeriinkin minulla on pitkäaikainen suhde (kaipa aika monella suomalaisella on). Kun työ- ja kouluviikko oli perjantaisin päättynyt, suuntasimme usein isäni kanssa viikonlopun ruokaostoksille kahdestaan. Ostimme perheen yleisten pyhäherkkujen lisäksi aina molemmille levyt Fazerin sinistä, jotka söimme kotimatkalla. Ajomatka kesti noin vartin verran, eikä kummankaan suklaasta ollut koskaan mitään jäljellä, kun pääsimme kotipihaan. Myöhemmin tungin yläasteella itseni väkisin mukaan rinnakkaisluokan luokkaretkelle Fazerilaan, kun oma ryhmä ei ollut sinne menossa. Olen edelleenkin kova herkuttelemaan, mutta aamiaiseni on aina terveellinen.

Hyvälle työskentelykahvilalle minulla on muutamia vaatimuksia. Sähköpistokkeita pitää olla riittävästi ja tolkullisissa paikoissa. Pitää löytyä myös rauhallisia koloja, joihin vetäytyä ja ympäristön pitää olla visuaalisesti miellyttävä. Pöydälle pitää voida levittää syötävät, juotavat, tietokone, puhelin ja muistiinpanovälineet. Teen etäpäivää varten aina listan tehtävistä, jotka aion saada suoritettua. Pakkaan mukaan aina myös kuulokkeet, jotta voin tarvittaessa eristää itseni muusta maailmasta. Tällainen kolmevuotiaan keskittymiskyvyllä varustettu saattaa muuten jäädä kuuntelemaan kiinnostavia keskusteluita tai tarkkailemaan ympäristöään muuten vain.

Teen yleensä kolmisen varttia töitä ja sitten surffailen kymmenen minuuttia milloin blogeissa, milloin somessa. Jälkimmäinen sisältyy toimenkuvaani, joten kyse ei siinä mielessä ole varsinaisesta tauosta vaan siitä, että vuorottelen vaativampia ja kevyempiä hommia. Hankalinta entisestä aivan toisenlaiseen työhön siirtyessä on ollut sen hahmottaminen, että aina kaikki ei tule valmiiksi saman päivän aikana vaan työtehtäviä voi jäädä myös seuraavalle päivälle ja se on ihan ok. Välillä tulee jotain kiireellistä, joka on priorisoitava, eikä kotiin voikaan lähteä niin, että to do -lista olisi tyhjä. Tämän sietäminen oli minusta aluksi kaikkein vaikeinta.

Nykyinen työni on yksi toteutunut unelma, mutta olen toki ehtinyt jatkojalostaa haaveitani – olisihan se aika tylsää, että kolmevitosena olisi saanut kaiken haluamansa työelämässä. Tulevaisuudensuunnitelmiini kuuluu vähän lisää opiskelua ja sen myötä toivottavasti entisestään laajentuva, vaihteleva työnkuva. Myös esimiestyö on alkanut kiinnostaa ihan yhtäkkiä. Toivon, että mahdollisuudet paikkariippumattomaan työntekoon säilyvät yhtä hyvinä kuin nyt. Kukkaron kannalta on hyvä, ettei keskustan hulinaan saavu joka päivä, mutta epäsäännöllisenä herkkuna kahvilatyöskentely ja senjälkeinen kaupungilla vaeltelu on aivan ihanaa. Se on sellaista Pinterest-elämää. Take away -kahvikuppi kädessä, totta kai.

Nyt tulevana torstaina vietetään muuten kansallista etätyöpäivää, joten jos et ole ennen kokeillut etäilyä ja työssäsi on siihen mahdollisuus, niin suosittelen lämpimästi. Jos satut aamulla töihin Fazer Caféhen, postaa ihmeessä kuva Instagramiin tai Twitteriin. Jos tägäät sen @fazersuomi ja #fazercafeaamu, olet mukana arvonnassa, jossa arvotaan joka kuukausi neljän hengen aamiainen. Aamiaisvaihtoehdoista voi lukea lisää täältä.

Noora K:sta Työelämä

Työn juhla

Noora K.

Pionit (1 of 1)-Exposure51

Tämä postaus kuuluu siihen sarjaan, joita pyörittelin pitkään ajatuksissani. Siitä on nyt reilu vuosi, kun tein täyskäännöksen elämässäni ja vaihdoin alaa. Koska aikaisempi ala oli niin erilainen, vaihdoin samalla oikeastaan koko elämäntyylini jatkuvasti matkustavasta ja epävarmuudessa elävästä vuorotyöläisestä huippusäännölliseen ja hyvin ennustettavaan ysistä viiteen -elämään. Ennen sain seuraavan kuukauden työvuorolistan viikkoa ennen kuunvaihdetta ja vahdin hysteerisen mustasukkaisesti yöuniani ja vapaapäiviäni. Edelleenkin tuntuu hassulta, että voin todella sopia menon jollekin torstai-illalle kuukausien päähän, jos haluan ja tiedän satavarmasti, että jouluna on vapaata.

Terveysvaikutukset ovat aika huimat. En olisi koskaan voinut uskoa, että syvät ja levolliset yöunet palaavat elämääni ja että voin nukahtaa ihan vain, kun laitan illalla silmät kiinni. Ennen olin kipeä melkein kerran kuussa ja sain melkein joka kerta flunssan jälkitautina poskiontelontulehduksen tai keuhkoputkentulehduksen. Nyt olen kuluneen vuoden aikana ollut ihan tavallisessa flunssassa tasan kerran ja se meni ohi omia aikojaan, ilman antibiootteja. Närästyksen olen unohtanut lähes kokonaan ja ihoni on paremmassa kunnossa kuin vuosiin.

Se, miksi hannasin niin pitkään tätä aihetta on se hankalammin kuutioitava muutos minussa. On helppoa sanoa, että jee, yöunet palasivat. Tunne siitä, miten minuun suhtaudutaan, on ihan hiton paljon vaikeampi kuvailla. Kun ennen kerroin, mitä teen leipätyökseni, kuulija alkoi monesti seuraavaksi kertoa minulle, millaista työni oli ja miten minun tulisi se hoitaa. Usein kuulin myös, miten ikävä joku ammattikuntani edustaja oli joskus ollut. Nykyään, kun kerron, mitä teen työkseni, kuulija tulee usein positiivisen uteliaaksi ja alkaa kysellä lisää ja saan itse kertoa, millaista työni on. Äärimmilleen kärjistettynä muutuin bimbosta asiantuntijaksi yhdessä yössä. Se tuntuu hämmentävältä, epäreilulta ja turhauttavalta, koska lentoemännän työ oli raskasta ja vaativaa. Tarvitsen taitoja ja ominaisuuksia, jotka kehittyivät lentovuosien aikana, melkein joka päivä.

Pionit3 (1 of 1)-Exposure51

Muutos on vaikuttanut myös parisuhteen dynamiikkaan. Ennen minä olin se, joka oli enemmän poissa. Nyt tilanne on päinvastoin. Kun molemmat tekivät vuorotyötä, oli helppoa tehdä omia juttuja ja tavata kavereita silloin, kun toinen oli töissä. Yhteinen vapaa-aikamme oli vain meidän. Nyt jaan illat ja viikonloput miehen, kavereiden, harrastusten, kotihommien ja kaiken muun kanssa. Yhteinen aika on vähentynyt jonkin verran. Talveen taisi kuulua pari sellaista kuukautta, että meillä ei ollut yhtään yhteistä vapaapäivää – aina aikataulut eivät vain mene yksiin. Vaikka pidän perjantairutiineistani Stocka-kierroksineen, kukkaostoksineen ja naistenlehti- tai Netflix-maratoneineen, tunnen oloni joskus vähän yksinäiseksi, kun muut suuntaavat viikonlopun viettoon perheidensä kanssa, mutta oma perheeni on kasassa vasta yöllä. Toisaalta olemme keksineet miehen kanssa uusia kivoja tekemisiä, jotta yhteinen vapaa-aikamme silloin kun sitä on, ei menisi liikaa siihen, että kumpikin roikkuu netissä omalla koneellaan. Olemme kokeilleet lenkkeilyä yhdessä ja alkaneet saunoa enemmän. Käymme brunsseilla ennen mieheni töihinmenoa ja joskus lähdemme ulos syömään yhdeltätoista illalla.

Voin täydestä sydämestäni sanoa, etten ole ikävöinyt takaisin sekuntiakaan. 11 vuotta meni kirjaimellisesti siivillä ja ehdin saada lentotyöstä kaiken positiivisen, jota minulle oli tarjolla. Se mappi oli kerta kaikkiaan aika sulkea. Toki kaipaan joitain ex-kollegoita, mutta onneksi sain huomata, että huippukivoja työkavereita on muuallakin. Olen yllättäen löytänyt sisältäni kunnianhimoisen uraihmisen. Työt tulevat tietysti nykyään eri tavalla kotiin, minkä hallitsemista opettelen ja opinkin koko ajan. Työn rytmin muuttumisessa on myös ollut opeteltavaa. Ennen mitään töitä ei ollut mahdollista siirtää seuraavaan päivään, vaan kaiken piti tapahtua tässä ja nyt. Lento loppui, kun se loppui ja työt joko ehdittiin tehdä tai sitten ei. Nyt voin priorisoida kiireellisempiä asioita ja lykätä vähemmän kiireellisiä. Monesti voin vaikuttaa päivän työjärjestykseen ja kun haluan todella keskittyä, työskentelen etänä. Voin tehdä välillä pidempää päivää ja joskus taas lähteä aiemmin. Työnteko on joustavaa. Tällä viikolla merkitsin järjestelmään kesälomani, ajankohtaan, jonka olin itse päättänyt. Se tuntui edelleenkin jotenkin uskomattomalta. Alkuhuuman pitäisi kai olla teoriassa jo ohi uuden työn osalta, mutta olen edelleen ihan fiiliksissä siitä. Pidän työstäni valtavasti, enkä ole potenut kuuluisaa sunnuntaiangstia vielä kertaakaan.

Pionit2 (1 of 1)-Exposure51

Näissä tunnelmissa siis työn juhlaa viettämään. Hauskaa vappua kaikille!