Browsing Category

Vaatteet ja asusteet

Lapset Vaatteet ja asusteet

Minishoppailua

Noora K.

Ennen kuin Baby K syntyi, olin ostanut hänelle muutamat peruskäyttövaatteet ja pari söpöilyjuttua. Arkea varten olin hamstrannut Lidlin luomupuuvillaisia, neutraalinvärisiä bodyja ja housuja. Ne ovatkin olleet tosi hyviä. Nyt myöhemmin. Kun vauva kotiutui, kaikki nämä etukäteen hankitut olivat tietysti ihan liian isoja ja pyöritin pari ekaa kuukautta kolmella lahjaksi saadulla (näistä olen vieläkin niin kiitollinen) keskoskokoisella potkupuvulla ja HM:n 50-koon bodyilla ja housuilla. Jälkimmäisten mitoitus on pieni ja vaikka vauva oli muutaman ensimmäisen kotonaoloviikon aikana hukkua niihin, niin aika pian ne olivat sopivia. Ja sitten päästiinkin jo käyttämään vaikka mitä lahjaksi saatuja vaatteita.

Vauvalla ei siis ole ollut varsinaista tarvetta vaatehankinnoille ennen kuin nyt. Ja nyt onkin ollut tosi ihanaa ostella hänelle vaatteita ja pukea häntä odotusaikana hankittuihin fiilistelyvaatteisiin. Yksi niistä on tuo Livlyn puku, jonka ostin Tukholman matkalla juuri ennen vauvan syntymää. Samalta reissulta ovat rusetit, jotka odottelevat vielä hetken – muutama hiuksenhaituva ei ihan vielä riitä pitelemään nipsuja. Uusia ostoksia puolestaan ovat HM:n hempeänsävyiset bodyt. Henkkamaukan bodyt ovat olleet minusta tosi hyviä. Hinta-laatusuhde on mainio ja ne on helppo pukea päälle.

Nyt ostoslistalla on ollut myös kivoja yökkäreitä, kun edelliset alkavat pikkuhiljaa jäädä pieniksi. Yöpukuja on mielestäni hyvä olla runsaasti. On mukavaa laittaa joka ilta kylvyn jälkeen uusi ja puhdas, eikä sellaista, jossa on jotain edellisen yösyötön tai aamiaisen jämiä. Aluksi Baby K nukkui aina unipussissa, nyt hän käyttää myös muita yöpukuja. Tärkeintä, että yöllä on helppo vaihtaa tarvittaessa vaippa. Miinusta tulee, jos puvun joutuu avaamaan ylös asti auki. Nämä merihenkiset ja raikkaat yökkärit ovat HM:stä.

Eniten käytämme arjessa bodyja, housuja ja potkupukuja. Kyläillessä laitetaan fiinimpää päälle. Baby K:lla on yksi kyläilymekko, jonka hän on saanut vaariltaan. Siihen hän pukeutuu esimerkiksi Baby H:ta tavatessaan. Sukkisten pukeminen vauvalle on yhdenlainen operaatio, joten mekko tosiaan on vain kyläilytarkoituksiin.

Vauvan vaatteiden mitoituksissa on hirvittävästi eroja. Kuvassa ovat vasemmalta oikealle Baby Gap (0-3 months, vieläkin isot), HM (56, juuri sopivat) ja Zara (68, juuri sopivat). Kokolappuun ei siis läheskään aina voi luottaa. Äitiyspakkauksen vaatteista olen tainnut käyttää yhtä valkoista bodya, niin reiluja koot ovat. Haalari menee sitten ehkä ensi talvena.

Kesää odottelee yksi ajat sitten hankittu vaatekaapin peruspilari, raitamekko. Tietty. Uusin tuttavuus on vauvojen vaatemerkeissä Name It, jonka body kahdessa alimmassa kuvassa. Name Itilta hankin myös välikausihaalarin, sekin on päässyt jo kerran käyttöön. Ihanat röyhelöhousut ovat Newbien.

Sellainen on Baby K:n tyyli. Kesää kohti sitten lisätään garderobiin ainakin paitoja.

Noora K:sta Vaatteet ja asusteet

Olen nyt valmis

Noora K.

Paljon on vettä virrannut Vantaanjoessa ja vuosia vierinyt. Mutta olen nyt vihdoin uudelleen valmis alaspäin leveneviin farkkuihin. Tukholmassa niitä näkyi lokakuussa jo paljon. Ne näyttivät raikkailta silloin, mutta tuntui liian aikaiselta ja suoraan sanottuna kaipasin pallomahana omia kapeita pillifarkkujani niin, että puristi. Muutenkin kuin fyysisesti. Nyt tukholmattaret ovat hiipineet takaisin mieleen ja oma mieli vaelsi vaateostoksille.

Seuraa kunnon Gilmore-tyyliin Pros and cons.

Puolesta:

– Pitkästä aikaa jotain vähän erilaista.
– Tällä uudella kierroksella farkkujen vyötäröt vaikuttaisivat olevan vähän korkeampia kuin viimeksi, joten Miss Sixty -ilmiötä ja vilahtelevia pikkareita ei tarvitse pelätä.
– Pinterestin perusteella samat yläosat käyvät kuin pillifarkkujenkin kanssa.
– Muistaakseni malli sopi minulle ihan hyvin.

Vastaan:

– Lahkeet ja niiden rispaantuminen ja likaantuminen. Miten näitä käytetään ilman, että lahkeet ovat kurassa ja kuluvat alta aikayksikön? Vain kuivilla keleillä?

Kuten huomaatte, plussat voittavat selvästi. Vaan mistäpä farkkuja hommaamaan? Nämä lienee pakko sovittaa livenä, eikä tilata netistä. Olen yleensä ostanut farkut Zarasta, mutta olen valmis lyömään suurehkosta rahasummasta vetoa, että tässä mallissa Zaran lahkeet ovat minulle aivan liian pitkiä.

Kuvitus on vähän kehnoa tällä kertaa, mutta rehellistä. Pinterest se aina kertoo, miten mieli kuljeskelee. Ja sanottakoon muuten, että silloin kun fiilikset ovat olleet kaikista matalimmalla, olen pysynyt sieltä visusti poissa. Kun oma mieli on tosi huono, niin “inspiraatio” muuttuukin muotoon “nuo kaikki muut elävät täydellistä elämää, eikä niillä ole mitään vaikeuksia”. Tämä tapahtuu siitä huolimatta, että bloggaan itse ja saan päivätyössäkin leipäni työskentelemällä sosiaalisen median parissa. Minun, jos kenen, pitäisi tietää, että se on pintaraapaisu ja usein lavastettu sellainen. Mutta ei se vain niin mene.

Lapset Noora K:sta Vaatteet ja asusteet

Mitä säästän tyttärelleni

Noora K.

Erinäisiä hankintoja perustellaan usein sillä, että ne kestävät äidiltä tyttärelle. Joidenkin juttujen kohdalla näin varmasti onkin. Meinasin nyt kulkea KonMari-huumassa vastavirtaan ja kertoa, mitä itse hilloan kaapissa. Osa tavaroista, joita ajattelen säästäväni tyttärelleni, on sellaisia, että olen itse perinyt ne. Osa taas on minulle uutena tulleita tai itse uusina ostamiani.

Silkkihuivit

Diorin ja Hermès’n silkkihuivit olen itse saanut omalta äidiltäni. Molemmat ovat 80-luvulta. Käytän niitä aina silloin tällöin, joskus ehkä varon niitä liikaakin. Tähän tulee tänä keväänä muutos. Bongasin nimittäin tämän Urban A:n Insta-kuvan ja haluan todellakin käyttää huivejani juuri noin. Täten lupaan käyttää ja pesettää huiveja ahkerasti ja kun aika on oikea, tyttäreni saa huivit.

Famun pikkumusta ja perintökorut

Famun pikkumustasta olen kirjoitellut täällä usein. Se on täydellisen mallinen ja istui vielä muutama kilo sitten kuin hanska. Olen juhlinut mekossa monet hauskat juhlat ja elämisen merkit alkavat näkyä. Tanssilattialla ei voi enää heittää käsiä ilmaan ihan kuin ei välittäisi yhtään. Eikä tätä oikein uskalla pesettääkään. Niinpä voikin olla, että tyttäreni perii mekon ihan vain muistoesineenä, johon voi hyvin tuuletettuna pukeutua rauhallisiin tilaisuuksiin.

Savukvartsisormus kuuluu aarteisiini ja sen annan ilman muuta eteen päin. Näyttävä cocktail-sormus on kuitenkin niin ihana, että tytär saa olla kunnolla aikuinen ennen kuin saa sen omakseen.

Louis Vuittonin pikkulaukun olen saanut 30-vuotislahjaksi ja vaikka kuosi on tällä hetkellä aika yleinen, niin ajattelin, että se kestäisi aikaa hyvin. Katsotaan 15 vuoden päästä!

Tiffanyn hopeakorut

Näitä olen keräillyt vuosien aikana ja saanut myös lahjaksi. Vielä käytän niitä mieluusti itse, mutta voi olla, että tulee aika, kun nämä kannattaa siirtää suosiolla nuoremmalle sukupolvelle.

Alexa Dagmarin kirja

Maanmainio Alexa kirjoitti ihanan kirjan ja hyvä ystäväni kustannustoimitti sen. En tosiaankaan taida enää millään mittapuulla olla nuori nainen ja täten kuulua kohderyhmään, mutta otin silti mielelläni vastaan arvostelukappaleen. Kirjaa oli hauska lueskella ja onhan se nyt tosi, tosi kaunis. Ihanasti kuvattu ja taitettu. Hauskaa nähdä sitten, miltä tytön syntymävuoden vinkit nuorille naisille näyttävät, kun hän on teini.

Guccin huivi

Ostin Guccin huivin aikanaan työmatkalta Milanosta. Olin tosi nuori ja minua jännitti mennä hienoon liikkeeseen, mutta päätin silti ihan pokkana mennä. Mieleen jäi, kuinka ihanaa ja ystävällistä palvelua sain ja kuinka kauniisti minunkin pieni, sen liikkeen mittapuun mukaan halpa, ostokseni pakattiin. Säästin kassinkin kaikki nämä vuodet. Tämä on varmaan ensimmäinen arvokkaamman brändin juttu, jonka olen ostanut. Itse reissukin oli tosi hauska ja jotenkin siihen tiivistyi sellainen huoleton nuoruus. Huivi on puuvillaa ja sen tyttö saa heti kun haluaa.

Voi apua, tämä postaus kuulostaa siltä, että olisin ainakin 70-vuotias. No, joku kuitenkin kysyy, niin sanottakoon tässä, että olen 36-vuotias.