Browsing Category

Viikkokatsaus

Noora K:sta Viikkokatsaus

Viikkokatsaus

Noora K.

Sunnuntaihuomenta ja pahoittelut ylläriblogilomasta, oikea elämä vei mennessään. Nyt kuitenkin entinen meno jatkuu. Kaimakin palaa pian reissultaan. Nämä matkat ovat meille aina vähän vaikeita. Olemme tottuneet viettämään niin paljon aikaa yhdessä, että olemme ihan hajalla, kun toinen on pidempään poissa. Tämä loppukesäinen jumppatuokio taisi olla edellinen kerta, kun hengasimme. Se oli muuten kiva päivä, kävelimme vauvojen kanssa reilusti yli 10 kilometria ja pysähdyimme vielä tuollaiselle ulkovoimailupisteellekin. Äänitimme myös pitkän podcastin hyvinvointiteemalla, jonka allekirjoittanut valitettavasti tuhosi, kun ei opetellut käyttämään puhelimen Garage Bandia ennen tallennusyrityksiä. Jäljelle jäi vain moi.

Mutta ehkä hyvinvointiteemasta voisi sanoa sen, että meidän liikkumiset ja syömiset ovat kunto ja terveys edellä suunniteltuja. Vastasimme podissa kysymykseen raskauskilojen karistamisesta, vaikka emme olleet ajatelleet ensin puhua siitä mitään. Syy on se, ettei kumpikaan meistä oikein pidä ilmapiiristä, jossa mahdollisimman pian raskauden jälkeen pitäisi jo tiputella kiloja ja jos ei, sitä joutuu vähän selittelemään. Kummallakin meistä oli toive päästä vauvavuoden aikana raskautta edeltäneeseen juoksukuntoon (toisin sanoen vauhtiin, hapenottokykyyn ja mitä näitä nyt on). Treenien pariin on siis palattu kuntotavoite edellä ja kroppa on sitten palautunut siinä sivussa ilman, että sitä on tarvinnut niin kauheasti miettiä.

Itselleni tulikin vähän yllätyksenä se, että mahduin eräänä päivänä raskautta edeltäneeseen farkkukokooni, vaikka pari ylimääräistä kiloa taitaa edelleen olla. Totta kai se tuntui mukavalta, en nyt yritä olla tekopyhä. Ostin kaksi paria sen kunniaksi. Mutta en olisi hajonnut palasiksi, vaikka olisin joutunut valitsemaan isomman koon. Olen kelannut asian niin, että olen lähemmäs 40-vuotias ja saanut vuoden sisään lapsen. Siihen nähden tilanne on riittävän hyvä. Ei minun tarvitsekaan olla missään fitness-kunnossa. Good enough is good enough on ollut lapsenkasvatusmantrani ja se pätee oikeastaan aika moneen muuhunkin elämän osa-alueeseen.

Tosiaan, lähempänä 40 kuin 30 ikävuotta ihan reilusti. Täytin nimittäin kuluneella viikolla 37. Se tuntui yllättävän kivalta, tämä keski-ikä on parempi kuin olisin kaksikymppisenä tai edes kolmekymppisenä osannut arvatakaan. Ainakaan vielä mitään ikäkriisejä ei ole näkyvissä. Toivon pääseväni pälkähästä, koska minulla oli kaikkien kolmenkympinkriisien isä ja äiti ja se kesti melkein viisi vuotta. Nyt elämä on varsin kivaa, enkä oikein osaa keksiä mitään, mitä minulta puuttuisi. Sekä työ- että yksityiselämässä taidan olla just hyvässä paikassa.

Olin synttäripäivän alun kaksin kotona Baby K:n kanssa. Kävimme kaupunkihumputtelulla, minä ostin itselleni astetta fiinimpiä kukkia, söin sushia Stockalla ja nappasin vielä kardemummapullan kotiin vietäväksi. Mies palasi reissusta illemmalla. Vauvan mentyä nukkumaan hän kokkasi minulle lempipastaani ja tarjoili baroloa hyvin dekantoituna.

Muuten tällä viikolla on tullut kyläiltyä, lenkkeiltyä, katsottua Narcosin uutta kautta ja ihan uutta tuttavuutta, Lavastus-nimistä sarjaa FOXplaylta. Jälkimmäinen on ihan super. Sitä on kuvattu uudeksi Homelandiksi ja olemme mieheni kanssa molemmat ihan koukussa jo kahden jakson jälkeen. Töissäkin olen käväissyt näyttäytymässä ja osallistumassa yhteen palaveriin. En ole aivan vielä palaamassa, mutta kävinpähän kuitenkin.

Blogitöihin liittyen vastaanotin superihanan lähetyksen Iittalalta, siitä lisää myöhemmin. Sitten olimmekin taas kaksin Baby K:n kanssa. Pidimme pizzaperjantain, jossa toinen meistä söi pizzansa hyvällä ruokahalulla ja toinen söi hyvin pienen määrän ja muussasi loput pitkin pöytiä ja lattioita. Jälkimmäinen oli tietysti Laiviksen mieleen, mutta minä mietin tomaattikastiketta syöttötuolista hinkatessani, että mitä sormiruokailufanit tarkoittavat, kun he sanovat sen olevan niin helppoa. Minusta se on lähinnä sotkuista. Välillä ihmettelen, päätyykö mahaan asti mitään, mutta koska vauva on tyytyväinen ja tykkää, niin kai sentään jotain.

Synttäriviikon kunniaksi hemmottelin itseäni perjantaina kolmella lehdellä. Sateinen viikonloppu onkin mennyt niitä ja synttärilahjaksi saatua uutta Paul Austeria lukien. Alkava viikko on myös juhlaviikko, meillä on nimittäin 10-vuotishääpäivä. Olimme alunperin suunnitelleet lähtevämme Roomaan koko perhe, mutta Italian tuhkarokkoepidemia sai meidät muuttamaan suunnitelmiamme. Roomassa kun olisimme koko ajan paikoissa, joissa on tosi paljon ihmisiä ja ajatus infektioalttiin keskosen viemisestä sinne alkoi tuntua vähän nihkeältä, vaikka hän onkin saanut rokotteen. Tässä epidemiassahan on sairastunut sellaisiakin ihmisiä, joilla on rokote. Tämän päivän agendalla onkin siis pohtia, siirretäänkö Rooman matka vain myöhempään ajankohtaan vai lähdetäänkö nyt johonkin toiseen kohteeseen.

Kivaa sunnuntaita kaikki!

Lapset Viikkokatsaus

Viikkokatsaus

Noora K.

Toivottavasti kaikkien pääsiäinen on ollut tähän asti rentouttava ja mieluinen. Tähän viikkokatsaukseen on kerätty nyt varmaan koko kulunut kuukausi, mutta haitanneeko tuo. Monessa paikassa pitkin poikin internettiä on ollut pohdintoja blogien suunnasta ja siitä, miten peiliasukuvia kaivataan. Lupaamme vielä paneutua tähän aiheeseen, jahka pääsemme podcast-äänittämöömme seuraavan kerran, mutta sitä odotellessa lupaan napsia asuja talteen silloin tällöin ja julkaista niitä täälläkin.

Ylläoleva kukkameri löytyi muuten ihan lähimarketista jokin aika sitten. Oli ihan hämmentävää törmätä siihen sisääntulossa, kun yleensä tällaisia näkee Korkeavuorenkadulla. Tuli heti sellainen olo, että teki mieli ostaa vihersmoothieita, sushia ja vihanneksia pakastepizzan ja jäätelön sijaan.

Olen nyt ollut harmillisesti vähän flunssassa ja lupaavasti alkanut paluu lenkkipoluille katkesi siihen. Pahimman unettomuusjakson aikana vaihdoin juoksut kävelyihin, koska en vain palautunut ja kun unihommat alkoivat helpottaa, lisäsin rennot hölkät taas takaisin. Yhdellä juoksulenkillä polulle tuli risteävää liikennettä. Olen nähnyt kauriita Keskuspuistossa ennenkin, mutta yleensä vain aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Tämä tuli vastan keskellä päivää. On jotenkin hauskaa, että ollaan pääkaupungissa, mutta silti voi mennä lähimetsään ja nähdä kettuja, kauriita ja jäniksiä.

Kuluneen kuukauden aikana on ehditty viettää myös Baby H:n ristiäisiä. Baby K laittoi ihanan raitamekon ja kiiltonahkakengät. Päätin, että otan ilon irti siitä, että voin vielä pukea häntä niin kuin haluan. Se ei kuulemma kauaa kestä ja sitten pikkuneidillä onkin jo omat vahvat näkemykset siitä, mitä päälle laitetaan. Niinpä laitoimme ristiäisiin tiimiasut. Raitahameen hankin juuri ennen raskautta, enkä ehtinyt käyttää sitä kertaakaan. Onneksi se meni päälle raskauden jälkeenkin, koska hame on minusta superihana. Bongasin sen aikanaan Maijan blogista.

Raitaa on ollut muutenkin päällä – eläköön huhtikuu ja raitakausi! Laiviksen kuulumisia on myös kyselty. No, eiväthän ne mitään kovin kummoisia ole. Haukku alkaa olla jo aika lailla elämänsä ehtoopuolella. Sehän sai diagnoosin jo reilu vuosi sitten ja silloin eläinlääkäri sanoi, että sillä olisi aikaa huonoimmassa tapauksessa muutama viikko ja parhaassa tapauksessa muutama kuukausi. Jatkoajalla tässä siis selvästi jo ollaan. Laivis on aika lailla omissa oloissaan, mutta innostuu kerjäämään julkeasti aina kun ruokapöydän ympärillä tapahtuu. Lenkkeillä se ei oikein jaksa. Tavallaan on tosi surullinen mieli ja mietin aina, että mikähän päivä se on, kun hauveli ei enää jaksa. Toisaalta se on elänyt hyvän ja reippaan elämän varsin rakastettuna ja aktiivisena koirana.

Olen innostunut pitkästä aikaa ruuanlaitostakin. Jokin aika sitten kokkasin Hanna G:n ohjeella poroa, jonka piffasi Polarica. Toisena iltana laitoin maa-artisokkakeittoa, johon lisäsin myös suppilovahveroita. Näköjään olen todella on-off, mitä kokkailuun tulee. Joko se on jotain tällaista tai sitten lähinnä vihannesten ja mozzarellan paloittelua. Olen edelleen joka päivä fiiliksissä siitä, että voin taas syödä pehmeitä juustoja ja raakaa kalaa. Sushia onkin tullut syötyä tosi paljon. Yllättävimmät sushit olivat Mamma Rosassa. Kävimme sunnuntailounaalla siellä Baby H:n ristiäisten jälkeen ja valkkasimme menun. Sen alkupalana tuli jättisatsi Tokyo 55:n sushia, joka oli niin iso ja ihana, että pääruoka oli jäädä syömättä ja jälkiruoka oli pakko passata.

Baby K:lle olen halunnut myös laittaa ruokaa ja paneuduinkin jo ihanaan Samasta padasta -kirjaan, jonka sain blogin kautta. Sen reseptit olivat ehkä vähän isommille vauvoille, mutta aika menee niin nopsaan, että kohta kirjaa hyödynnetään kyllä täyttä päätä.

Himassa ollessa tarve on ihan erilaisille vaatteille kuin töissä, joten jonkinlaista muodonmuutosta vaatekaappi nyt kokee. Ettei aina tarvitsisi olla niissä verkkareissa tai trikoissa. Kokeilin museoreissullamme tällä hetkellä niin pinnalla olevaa mekkoa housujen päälläkin, mutta ehkä sain tästä tarpeekseni jo muodin edellisellä kierroksella 90-luvulla. Mutta pakko myöntää, että pakkasilla tämä trendi oli aikanaan tosi kätevä ja lämmin. Museoreissu oli kaikin puolin kiva ja Baby K katseli innoissaan värikkäitä julisteita. Kuvat napattiin Finnairin postereiden edessä, totta kai. Pitäähän sitä nyt sen verran vetää kotiin päin.

Vaatteista puheen ollen… Olin ajatellut, että ostan vain järkevän määrän vaatteita Baby K:lle, enkä ainakaan ihan pelkkää vaaleanpunaista. No joo. Viime viikolla taisin tehdä hänelle hankintoja kolmeen otteeseen ja 80% ostoksista taisi olla vaaleanpunaista. Tämä lastenvaatejuttu taitaa olla oikea Pandoran lipas – kun siihen kerran lähtee, niin vaikeaa on pysäyttää. Pienille tytöille on niin överipaljon kaikkea ihanaa!

Kuvan ostokset ovat Little Copengagenista ja siellä on jo yksi vaate matkaa silmällä pitäen. Etelän lämmössä on varmasti mukava makoilla vähän keveämmissä hepeneissä.

Baby K. otti hurjan askeleen pääsiäisenä, kun hän muutti vaunukopasta ratasosaan. Kylläpä maailma avautui pienelle vauvalle. Baby K. on niin utelias ja tarkkaavainen, hän haluaa katsella aina ympärilleen hereillä ollessaan, joten sanoimme vaunukopalle nyt heipat.

Tästä tuli nyt oikein kilometripostaus, nyt heippa teillekin. Me lähdemme pääsiäislounaalle mummilaan.

Noora H:sta Viikkokatsaus

Viikkokatsaus Noora H.

Noora H.

Muistan pohtineeni, käykö minulla aika pitkäksi äitiyslomalla, kun ison osan tunneista haukannut työ jää hetkeksi tauolle. Nyt parin kuukauden kokemuksella voin todeta, että ei ole käynyt. Päinvastoin, tuntuu, että minulla on ihan yhtä kiire kuin aiemminkin. Päivät kuluvat hurjaa vauhtia ja pienestä nyytistä on kasvanut jo iso mies. Osa äideistä odottaa kuumeisesti vauvan kasvavan, mutta minä katson hieman haikeana pojan kasvua, sillä olen aina tykännyt vauvoista. Nyt pieni nyytti osaa jo hymyillä, parkuu kovaäänisesti ruoan perään ja on loputtoman viehättynyt Hokusain Suuresta aallosta ja mustavalkoisesta pyykkikorista. Nyyh, kohtahan hän muuttaa jo kotoa ja pitää pyykkikoria pakollisena pahana.

Itse olen ottanut äitiyslomasta kaiken irti. Olen rampannut kerhoissa, vauvakahveilla ja kaupungilla niin paljon, että lähipiiri epäilee minun pian saavan kerho-burnoutin. Ystäväni keksimä mainio termi ja minun edelleen jalostamani taudinkuva kuuluu näin: Kerho-burnout tarkoittaa erityisesti ensimmäisen lapsen saaneille äideille kehittyvää uupumuksen muotoa, joka johtuu akuutista tarpeesta osallistua kaikkeen lähialueen vauvaperhetoimintaan. Se voi univajeeseen yhdistettynä aiheuttaa jatkuvaa kiireen tuntua, syömisen unohtamista ja ylimääräistä stressiä.

Oman mausteensa tähän tuovat blogihommat, joita olemme kaimani kanssa tahkonneet lähes entiseen malliin.

Torstaina Baby H. tapasi jälleen uusia ystäviä, kun koolla oli viisi noin viikon välein syntynyttä vauvaa. Tuliaisiksi vein kaimani inspiroimana tuunatun tulppaanikimpun, nyt ymmärrän, miksi niitä pakkausnaruja kannattaa säilyttää.

Kahvittelun lomassa meinasin kuolata kyläilypaikan kalanruotoparketin pilalle, niin ihana koti oli. Vaikka olen oikein tyytyväinen nykyiseen asuntoon, niin loppuelämän kodiksi toivoisin vanhaa kerrostaloa lähempänä keskustaa. Olemme mieheni kanssa sopineet, että tästä muutetaan vain lähemmäs kaupunkia, joten sen suhteen ei tarvitse käydä neuvotteluja. Mutta vanha talo saattaa kaivata hieman ylipuhumista.

Vauvan päikkäreiden aikana olen yrittänyt jättää Instagramin vähemmälle ja lukea enemmän. Raportoin teille lukupäiväkirjassa vain kokonaan luetut kirjat, niiden lisäksi on yleensä aina muutama sellainen, jotka olen lukenut osittain ja jättänyt kesken. Jos kirja ei vakuuta, en lue sitä väkisin loppuun. Superrikkaat ja rutiköyhät -kirjassa oli ainakin alussa turhan paljon paasauksen makua, joten se jäi kesken. Aihe on tärkeä, mutta lukijan omantunnnon voisi antaa herätä itsekseen, ilman turhaa alleviivausta.

Perjantaina tuhlasin lähikauppaan pienen omaisuuden, kun hullaannuin hyllyjen välissä. K-kauppias on tehnyt erinomaista työtä. Leipäpisteeltä löytyy briossisämpylöitä hampurilaisiin, Kanniston kardemummapullia ja Patisserie Teemu & Markuksen leipiä. Oluthyllyille ilmestyy viikoittain uusia pienpanimotuotteita ja jätskialtaasta bongasin Suomen jäätelötehtaan lakujäätelön. Lakujäätelö oli tosi hyvää, mutta sen verran tuhtia, ettei sitä syö pientä kipollista enempää.

Lauantaina olimme ensimmäistä kertaa kahdestaan liikkellä vauvan syntymän jälkeen. Vauva jäi Helsingin mummin ja ukin hyvään hoitoon, ja me suuntasimme BasBas & Staff Wine Bariin. Tekipä hyvää! Tuntui ihan siltä kuin alaikäisenä luvatta kotibileisiin suunnatessa: riehakkaalta ja jännittyneeltä. Kotibileet kestivät kyllä vähän pidempään, katsoimme meinaan autossa kelloa ja tajusimme hotkineemme tapakset alle tunnissa. Ilmeisesti oli vähän ikävä Baby H:ta.

Kun on kaikenlaista kivaa tarjolla, niin on hankala sanoa ei ja jäädä kotiin nukkumaan päikkäreitä. Nyt olen kuitenkin päättänyt rauhoittaa yhden päivän viikossa kotona hengailulle ja lepäilylle. Niille päiville en sovi mitään etukäteen, ja vietän hyvällä omallatunnolla pyjamassa koko päivän, jos siltä tuntuu. Sillä vaikka vauva nukkuu hyvin, eli heräilee vain muutaman kerran yössä, katkonaiset yöunet verottavat jaksamista.

Lepoa tulen tarvitsemaan myös treeneistä palautumiseen, sain nimittäin tällä viikolla treeniluvan. JIPII! Treenijuttuja on siis tulossa pian lisää myös blogin puolelle.

Nyt kuitenkin trikoot kaappiin ja mekko päälle, sillä Baby H. saa kohta kasteen. Kivaa sunnuntaita kaikille!