Browsing Category

Viikkokatsaus

Lapset Viikkokatsaus

Viikkokatsaus

Noora K.

Toivottavasti kaikkien pääsiäinen on ollut tähän asti rentouttava ja mieluinen. Tähän viikkokatsaukseen on kerätty nyt varmaan koko kulunut kuukausi, mutta haitanneeko tuo. Monessa paikassa pitkin poikin internettiä on ollut pohdintoja blogien suunnasta ja siitä, miten peiliasukuvia kaivataan. Lupaamme vielä paneutua tähän aiheeseen, jahka pääsemme podcast-äänittämöömme seuraavan kerran, mutta sitä odotellessa lupaan napsia asuja talteen silloin tällöin ja julkaista niitä täälläkin.

Ylläoleva kukkameri löytyi muuten ihan lähimarketista jokin aika sitten. Oli ihan hämmentävää törmätä siihen sisääntulossa, kun yleensä tällaisia näkee Korkeavuorenkadulla. Tuli heti sellainen olo, että teki mieli ostaa vihersmoothieita, sushia ja vihanneksia pakastepizzan ja jäätelön sijaan.

Olen nyt ollut harmillisesti vähän flunssassa ja lupaavasti alkanut paluu lenkkipoluille katkesi siihen. Pahimman unettomuusjakson aikana vaihdoin juoksut kävelyihin, koska en vain palautunut ja kun unihommat alkoivat helpottaa, lisäsin rennot hölkät taas takaisin. Yhdellä juoksulenkillä polulle tuli risteävää liikennettä. Olen nähnyt kauriita Keskuspuistossa ennenkin, mutta yleensä vain aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Tämä tuli vastan keskellä päivää. On jotenkin hauskaa, että ollaan pääkaupungissa, mutta silti voi mennä lähimetsään ja nähdä kettuja, kauriita ja jäniksiä.

Kuluneen kuukauden aikana on ehditty viettää myös Baby H:n ristiäisiä. Baby K laittoi ihanan raitamekon ja kiiltonahkakengät. Päätin, että otan ilon irti siitä, että voin vielä pukea häntä niin kuin haluan. Se ei kuulemma kauaa kestä ja sitten pikkuneidillä onkin jo omat vahvat näkemykset siitä, mitä päälle laitetaan. Niinpä laitoimme ristiäisiin tiimiasut. Raitahameen hankin juuri ennen raskautta, enkä ehtinyt käyttää sitä kertaakaan. Onneksi se meni päälle raskauden jälkeenkin, koska hame on minusta superihana. Bongasin sen aikanaan Maijan blogista.

Raitaa on ollut muutenkin päällä – eläköön huhtikuu ja raitakausi! Laiviksen kuulumisia on myös kyselty. No, eiväthän ne mitään kovin kummoisia ole. Haukku alkaa olla jo aika lailla elämänsä ehtoopuolella. Sehän sai diagnoosin jo reilu vuosi sitten ja silloin eläinlääkäri sanoi, että sillä olisi aikaa huonoimmassa tapauksessa muutama viikko ja parhaassa tapauksessa muutama kuukausi. Jatkoajalla tässä siis selvästi jo ollaan. Laivis on aika lailla omissa oloissaan, mutta innostuu kerjäämään julkeasti aina kun ruokapöydän ympärillä tapahtuu. Lenkkeillä se ei oikein jaksa. Tavallaan on tosi surullinen mieli ja mietin aina, että mikähän päivä se on, kun hauveli ei enää jaksa. Toisaalta se on elänyt hyvän ja reippaan elämän varsin rakastettuna ja aktiivisena koirana.

Olen innostunut pitkästä aikaa ruuanlaitostakin. Jokin aika sitten kokkasin Hanna G:n ohjeella poroa, jonka piffasi Polarica. Toisena iltana laitoin maa-artisokkakeittoa, johon lisäsin myös suppilovahveroita. Näköjään olen todella on-off, mitä kokkailuun tulee. Joko se on jotain tällaista tai sitten lähinnä vihannesten ja mozzarellan paloittelua. Olen edelleen joka päivä fiiliksissä siitä, että voin taas syödä pehmeitä juustoja ja raakaa kalaa. Sushia onkin tullut syötyä tosi paljon. Yllättävimmät sushit olivat Mamma Rosassa. Kävimme sunnuntailounaalla siellä Baby H:n ristiäisten jälkeen ja valkkasimme menun. Sen alkupalana tuli jättisatsi Tokyo 55:n sushia, joka oli niin iso ja ihana, että pääruoka oli jäädä syömättä ja jälkiruoka oli pakko passata.

Baby K:lle olen halunnut myös laittaa ruokaa ja paneuduinkin jo ihanaan Samasta padasta -kirjaan, jonka sain blogin kautta. Sen reseptit olivat ehkä vähän isommille vauvoille, mutta aika menee niin nopsaan, että kohta kirjaa hyödynnetään kyllä täyttä päätä.

Himassa ollessa tarve on ihan erilaisille vaatteille kuin töissä, joten jonkinlaista muodonmuutosta vaatekaappi nyt kokee. Ettei aina tarvitsisi olla niissä verkkareissa tai trikoissa. Kokeilin museoreissullamme tällä hetkellä niin pinnalla olevaa mekkoa housujen päälläkin, mutta ehkä sain tästä tarpeekseni jo muodin edellisellä kierroksella 90-luvulla. Mutta pakko myöntää, että pakkasilla tämä trendi oli aikanaan tosi kätevä ja lämmin. Museoreissu oli kaikin puolin kiva ja Baby K katseli innoissaan värikkäitä julisteita. Kuvat napattiin Finnairin postereiden edessä, totta kai. Pitäähän sitä nyt sen verran vetää kotiin päin.

Vaatteista puheen ollen… Olin ajatellut, että ostan vain järkevän määrän vaatteita Baby K:lle, enkä ainakaan ihan pelkkää vaaleanpunaista. No joo. Viime viikolla taisin tehdä hänelle hankintoja kolmeen otteeseen ja 80% ostoksista taisi olla vaaleanpunaista. Tämä lastenvaatejuttu taitaa olla oikea Pandoran lipas – kun siihen kerran lähtee, niin vaikeaa on pysäyttää. Pienille tytöille on niin överipaljon kaikkea ihanaa!

Kuvan ostokset ovat Little Copengagenista ja siellä on jo yksi vaate matkaa silmällä pitäen. Etelän lämmössä on varmasti mukava makoilla vähän keveämmissä hepeneissä.

Baby K. otti hurjan askeleen pääsiäisenä, kun hän muutti vaunukopasta ratasosaan. Kylläpä maailma avautui pienelle vauvalle. Baby K. on niin utelias ja tarkkaavainen, hän haluaa katsella aina ympärilleen hereillä ollessaan, joten sanoimme vaunukopalle nyt heipat.

Tästä tuli nyt oikein kilometripostaus, nyt heippa teillekin. Me lähdemme pääsiäislounaalle mummilaan.

Noora H:sta Viikkokatsaus

Viikkokatsaus Noora H.

Noora H.

Muistan pohtineeni, käykö minulla aika pitkäksi äitiyslomalla, kun ison osan tunneista haukannut työ jää hetkeksi tauolle. Nyt parin kuukauden kokemuksella voin todeta, että ei ole käynyt. Päinvastoin, tuntuu, että minulla on ihan yhtä kiire kuin aiemminkin. Päivät kuluvat hurjaa vauhtia ja pienestä nyytistä on kasvanut jo iso mies. Osa äideistä odottaa kuumeisesti vauvan kasvavan, mutta minä katson hieman haikeana pojan kasvua, sillä olen aina tykännyt vauvoista. Nyt pieni nyytti osaa jo hymyillä, parkuu kovaäänisesti ruoan perään ja on loputtoman viehättynyt Hokusain Suuresta aallosta ja mustavalkoisesta pyykkikorista. Nyyh, kohtahan hän muuttaa jo kotoa ja pitää pyykkikoria pakollisena pahana.

Itse olen ottanut äitiyslomasta kaiken irti. Olen rampannut kerhoissa, vauvakahveilla ja kaupungilla niin paljon, että lähipiiri epäilee minun pian saavan kerho-burnoutin. Ystäväni keksimä mainio termi ja minun edelleen jalostamani taudinkuva kuuluu näin: Kerho-burnout tarkoittaa erityisesti ensimmäisen lapsen saaneille äideille kehittyvää uupumuksen muotoa, joka johtuu akuutista tarpeesta osallistua kaikkeen lähialueen vauvaperhetoimintaan. Se voi univajeeseen yhdistettynä aiheuttaa jatkuvaa kiireen tuntua, syömisen unohtamista ja ylimääräistä stressiä.

Oman mausteensa tähän tuovat blogihommat, joita olemme kaimani kanssa tahkonneet lähes entiseen malliin.

Torstaina Baby H. tapasi jälleen uusia ystäviä, kun koolla oli viisi noin viikon välein syntynyttä vauvaa. Tuliaisiksi vein kaimani inspiroimana tuunatun tulppaanikimpun, nyt ymmärrän, miksi niitä pakkausnaruja kannattaa säilyttää.

Kahvittelun lomassa meinasin kuolata kyläilypaikan kalanruotoparketin pilalle, niin ihana koti oli. Vaikka olen oikein tyytyväinen nykyiseen asuntoon, niin loppuelämän kodiksi toivoisin vanhaa kerrostaloa lähempänä keskustaa. Olemme mieheni kanssa sopineet, että tästä muutetaan vain lähemmäs kaupunkia, joten sen suhteen ei tarvitse käydä neuvotteluja. Mutta vanha talo saattaa kaivata hieman ylipuhumista.

Vauvan päikkäreiden aikana olen yrittänyt jättää Instagramin vähemmälle ja lukea enemmän. Raportoin teille lukupäiväkirjassa vain kokonaan luetut kirjat, niiden lisäksi on yleensä aina muutama sellainen, jotka olen lukenut osittain ja jättänyt kesken. Jos kirja ei vakuuta, en lue sitä väkisin loppuun. Superrikkaat ja rutiköyhät -kirjassa oli ainakin alussa turhan paljon paasauksen makua, joten se jäi kesken. Aihe on tärkeä, mutta lukijan omantunnnon voisi antaa herätä itsekseen, ilman turhaa alleviivausta.

Perjantaina tuhlasin lähikauppaan pienen omaisuuden, kun hullaannuin hyllyjen välissä. K-kauppias on tehnyt erinomaista työtä. Leipäpisteeltä löytyy briossisämpylöitä hampurilaisiin, Kanniston kardemummapullia ja Patisserie Teemu & Markuksen leipiä. Oluthyllyille ilmestyy viikoittain uusia pienpanimotuotteita ja jätskialtaasta bongasin Suomen jäätelötehtaan lakujäätelön. Lakujäätelö oli tosi hyvää, mutta sen verran tuhtia, ettei sitä syö pientä kipollista enempää.

Lauantaina olimme ensimmäistä kertaa kahdestaan liikkellä vauvan syntymän jälkeen. Vauva jäi Helsingin mummin ja ukin hyvään hoitoon, ja me suuntasimme BasBas & Staff Wine Bariin. Tekipä hyvää! Tuntui ihan siltä kuin alaikäisenä luvatta kotibileisiin suunnatessa: riehakkaalta ja jännittyneeltä. Kotibileet kestivät kyllä vähän pidempään, katsoimme meinaan autossa kelloa ja tajusimme hotkineemme tapakset alle tunnissa. Ilmeisesti oli vähän ikävä Baby H:ta.

Kun on kaikenlaista kivaa tarjolla, niin on hankala sanoa ei ja jäädä kotiin nukkumaan päikkäreitä. Nyt olen kuitenkin päättänyt rauhoittaa yhden päivän viikossa kotona hengailulle ja lepäilylle. Niille päiville en sovi mitään etukäteen, ja vietän hyvällä omallatunnolla pyjamassa koko päivän, jos siltä tuntuu. Sillä vaikka vauva nukkuu hyvin, eli heräilee vain muutaman kerran yössä, katkonaiset yöunet verottavat jaksamista.

Lepoa tulen tarvitsemaan myös treeneistä palautumiseen, sain nimittäin tällä viikolla treeniluvan. JIPII! Treenijuttuja on siis tulossa pian lisää myös blogin puolelle.

Nyt kuitenkin trikoot kaappiin ja mekko päälle, sillä Baby H. saa kohta kasteen. Kivaa sunnuntaita kaikille!

Lapset Noora K:sta Viikkokatsaus

Noora K:n viikkokatsaus

Noora K.

Pitkästä aikaa myös viikkokatsaus myös minulta. Vaikka pidemmän ajan kuulumisiahan nämä nykyään ovat meillä molemmilla. Täällä on nautittu vaunukävelyistä heti siitä lähtien, kun lupa tuli ulkoilla ihan kunnolla. Ihan joka päivä ei käydä, mutta pyrkimys siihen suuntaan on kova. Vauva viihtyy mainiosti ja nukahtaa usein kävelyillä. Ja jos ei nukahda, niin hengailee tyytyväisenä muuten vain.

Välillä kävelyillä on ollut mukana myös Laivis, mutta olen parhaani mukaan pyrkinyt ulkoiluttamaan sen erikseen. Hetki kahdestaan koiran kanssa, metsä ja mahdollisuus pitää koiraa hetken aikaa vapaana on tärkeää, vaikkei tietysti aina onnistukaan. Avuksi ovat tarjoutuneet niin kaima, isi kuin naapurustossa asuva ex-kollegakin. Vauvalla on ollut siis hyvää seuraa sillä aikaa kun olen ulkoillut Laiviksen kanssa. Nuoren ja energisen koiran kanssa olisin ihan pulassa, mutta vanhuksen kanssa riittää onneksi vähempikin lenkitys ja takapiha. Ilman sitä vasta olisinkin pulassa!

Niin kävelyillä kuin (harvoilla) juoksulenkeilläkin nastalenkkarit ovat olleet ihan ykköset. Sain omani eräästä PR-toimistosta tässä taannoin ja voisin kirjoitella kengistä jossain kohtaa lisää. Vannon nimittäin niiden nimiin ja varsinkin kun tämä talvi on ollut yhtä pääkallokeliä. Kengät ovat Haglöfsin ja niissä on sama lesti kuin Asicseissa, joilla yleensä juoksen. Juoksulenkit ovat olleet harvassa väsymyksen vuoksi. Kun on liian uupunut, ei vain voi treenata yhtään kävelyjuttuja kovempaa.

Silloin kun olen jaksanut juosta, se on kyllä ollut yhtä ihanaa kuin aina ennenkin. Ja matkatkin pikkuhiljaa pitenevät, vaikka olen tosiaan juossut aika harvakseltaan. Mutta kyllä se kunto siellä jossain on. Eiköhän tämä kevättä kohti helpota.

Tämänkaltainen näkymä toteutuu ehkä kerran kahdessa viikossa, mutta hyvä, että edes joskus. Oli ihan paras neuvo eräältä lukijalta, että päättää joka päivä yhden oman jutun, jonka haluaa tehdä, kun saa vauvan päiväunille. Tekee sitten sen ensimmäisenä, jotta se toteutuu varmasti, jos vauva herääkin aikaisin. Tätä neuvoa olen yrittänyt noudattaa ja yhtenä päivänä se oli rauhallinen, Insta-kelpoinen aamiainen Hesarin kera. Vaikka Baby K on varsin ihana, helppo ja lungi tapaus, niin silti vauvaelämän kuluttavuus tuli yllätyksenä. Minulla ei ollut kovin kummoisia odotuksia vauvavuodesta ja suoraan sanottuna vähän pelkäsinkin sitä jossain vaiheessa. Ja syystä näköjään, tämä on ollut henkisesti hyvin kuormittavaa, ei tosiaankaan mitään hattaraa tai kuplaa. Osasyynä on varmasti se, että liikkumisemme ja tekemisemme ovat niin rajoitettuja ja toisena isona tekijänä omat univaikeuteni. Niihin on nyt onneksi luvassa korjausta ja toivon, että pahin olisi pian ohi. Ja osan laitan tammikuun piikkiin, joka on aina ollut itselleni vaikea kuukausi.

Vähän olemme saaneet kuitenkin siimaa ja kun kävelymatkan päähän muutti ystäväni ja blogikollegamme Laura, niin mieliala sai piristystä. Baby K puki asiaankuuluvat röyhelöt päälle ja lähti kyläilemään.

Nämä olivat meidän ensimmäiset vauvatreffimme ja odotan todella, että voimme alkaa harrastaa näitä vapaammin. Niin mukavaa oli. Sisustusbebe on Baby K:n ensimmäinen kaveri. Ja pianhan vauvan posse kasvaa entisestään. Kevät näyttää siis varsin kivalta.

Mietin pitkään, sanonko tästä mielen mataluudesta mitään täällä. Mutta en halua olla mukana sen mielikuvan ylläpitämisessä, että joku ihana vaaleanpunainen tai -sininen vauvakupla olisi automaatio. Itselleni oli tosi kova paikka, kun tajusin, että kaikille ei välttämättä tule sitä. En mene tähän sen syvemmin, mutta tuo eräällä kävelyllä napattu kuva tuntui jotenkin edustavan fiiliksiä hyvin. On harmaata, hämärää ja kaikki kiva on vielä kaukana edessä päin. Se on siis siellä jossain, mutta juuri nyt tuntuu siltä, että siihen on kamalan pitkä aika. Meidän vauvataipaleemme alku oli niin rankka, että sitä hauskuutta todella kaipaisi. No, kuten sanottu, korjaustoimenpiteet ovat jo työn alla ja nyt parin päivän ajan on tuntunut jo vähän paremmalta. Vauveli väläytti eilen sellaisen hymyn ja sain järjesteltyä lähitulevaisuuden nukkuma-asioita, niin tuli vain sellainen fiilis.

Baby K oppii kovaa vauhtia uusia taitoja. Syöttötuolissa istumisen harjoittelu on jo mennyttä kauraa ja hän on kasvanutkin sen verran, ettei tarvitse enää tuota tyynyliinaa peppunsa alle. Olemme aloittaneet soseiden maistelun ja päärynä ja mango uppoavat varsin kivasti ja kovalla mölinällä höystettynä. Seuraavaksi kokeillaan sitten bataattia.

Julian mainio postaus tuli juuri oikeaan saumaan, koska todellakin koen paineita vauvan vatsallaan olemisesta. Siinäpä lause, jota en koskaan uskonut sanovani. Näin kuitenkin on. Keskosen lihasjäntevyys on vähän huonompi kuin töysaikaisilla vauvoilla ja jumppahetket ovat erityisen tärkeitä ja mahallaan olo varsinkin. Vauvalla kuitenkin palaa pinna tosi nopeasti, jos jumppa ei heti onnistu (keneen lienee tullut). Ehkä nyt yritän kuitenkin relata tämän(kin) asian kanssa.

Tänään se oma juttuni oli Hesari rauhassa luettuna. Lakkasin kynsiäkin. No, yhden kerroksen, mutta lakkasin silti. Ja helmikuu alkoi, kevät on taas vähän lähempänä.